Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Blogi-kirjoitus 3/13

Posted 3/4/2018

 

Minua kyttäävät saatananpalvojat elävät kauttani. Kun lainaan kirjastosta kirjan, he käyvät ostamassa saman kirjan ja lukevat sen. Kun katson elokuvan, pitää heidänkin nähdä se. Kun tutkin netissä jotain juttua, tilaavat he samasta asiasta selvityksen. Jos vaihdan pari sanaa jonkun kanssa bussipysäkillä, haluavat he tietää tästä ihmisestä kaiken mahdollisen. 

Jos haluaisin käydä Ylläksellä, inspiroi se heitä pikkureissuun. Laskiessaan Ylläksen mäkeä he hekumoivat miten minä en pääse sinne. Se on heille hyvin tärkeää. Juuri siksi en voikaan antaa asioille mitään arvoa. Se mitä arvostan, pilataan tai otetaan minulta pois.

Olen näiden Kerho-saatanoiden mielestään erityinen. He haluavat omistaa minut. Mutta koska en kuulu Kerhoon, he eivät pääse määräilemään minua. Niinpä he yrittävät ohjailla elämääni taustalta. 

Nyt kun haen aktiivisesti töitä, on se heille sekä uhka että mahdollisuus. Mitä enemmän olen erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, sitä vaikeampi heidän on eristää minua. Mutta saada minut töihin vittumaiseen paikkaan, vittumaisten satanistien ympäröimäksi. Mikä hieno mahdollisuus.

He neuvottelevat keskenään. Mitä me teemme Villelle? Entä nyt? Miten tämän voisi parhaiten hoitaa? 

Jossain ulkoavaruudessa joku olio seuraa tätä farssia kuin ihminen tosi tv:tä. Sen on pakko olla hyvä show. Mitään muuta järkeä tässä ei ole. Onhan minulla kuitenkin kotisivuni, Facebook ja Twitter. 

Tieto Kerhosta leviää. Pakkohan sen on levitä, tai vähintään vuotaa. Eikä kaikkia voida Kerhoon liittää. Ehkä nyt karsitaankin jyvät akanoista. Suosittelen ketä tahansa jättämään liittymättä.