Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

Hyvän tavan mukainen

(kirjoituksen lomaan tulossa myöhemmin audiotallenteita puheluista)

 

  Juhannusviikolla, perjantaina 18.6.2015 kello yhden aikaan iltapäivällä ovikelloni soi. Menin avaamaan. Sisään astelivat kaksi poliisia ja kaksi ambulanssi-ensihoitajaa. Tiedustelin mistä mahtaa olla kyse? He katselivat asunnossani ympärilleen ja kysyivät, halusinko lähteä vapaaehtoisesti vai käsiraudoissa? Minut oli määrä viedä Runosmäen terveyasemalle mielentila-arvioon. Siellä saisin kuulemma tarkemman selvityksen asiaan.

  Ihmettelin tilannetta, mutta katsoin parhaaksi lähteä suosiolla mukaan. Minulle tehtiin ruumiintarkastus ja pian kävelinkin pihalleni pysäköityyn ambulanssiin. Matkalla Runosmäkeen luin ambulanssin näytöltä ensihoitajien saamaa lähetettä. En muista sitä sanatarkkaan, mutta tekstissä mainittiin minun mm. kirjoittelevan uhkaavia kirjoituksia Facebookiin. Toinen ensihoitajista sanoi muutamankin kerran, että heillä ei ole sitten mitään tekemistä tämän asian kanssa, kunhan noudattavat saamiaan määräyksiä. En tiedä miksi tämä asia piti tehdä niin selväksi. Kaipa hekin tiesivät, että koko juttu löyhkää.

  Runosmäen terveysasemalla odottelin aulassa reilun vartin, kunnes minut ohjattiin Sandra Mannisen vastaanottohuoneeseen. Kyselin häneltä mistä tässä oikein on kyse?

  Minusta oli tehty kuulemma anonyymi ilmianto Tyksin päivystykseen ja sen pohjalta minut haettiin mielentila-arvioon omalle terveysasemalleni. Koska olen terveysviranomaisten saamien tietojen mukaan mahdollisesti vaarallinen yksilö, tehostettiin toimintaa poliisien avulla. Heidän saamisekseen mukaan terveyskeskuslääkäri Sandra Manninen oli tehnyt virka-apupyynnön Turun poliisille.

  En kuitenkaan Mannisen mukaan vaikuttanutkaan psykoottiselta skitsofreenikolta, joka minun ilmiannon perusteella piti olla. Hän myönsi toimineensa virheellisesti, jätettyään ottamatta minuun puhelimitse yhteyttä ennen kuin lähetti hakujoukot oveni taakse. Hän myönsi toimineensa toisen käden tietojen pohjalta, eikä hän ollut ikinä nähnyt niitä uhkaavia kirjoituksia, joiden perusteella minut kotoani haettiin. Hän totesi, etten vaikuta harhaiselta. Koko arvio kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen poistuin kävellen takaisin kotiini.

  Juhannuksen jälkeisenä maanantai-iltapäivänä 22.6.2015 oveni takana oltiin jälleen. Naapurini mukaan ensihoitajat ja poliisit olivat paukuttaneet oveani nimeäni huutaen ja lopulta menneet sisälle asuntoon kiinteistöhuollon tultua avamaan heille ovi. En sattunut olemaan tuolloin paikalla ja kuulin tapahtuneesta saavuttuani kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Pelästyin. Kuinka monta kertaa minut tultaisiin vielä hakemaan ja mihin minua oltiinkaan tällä kerralla viemässä?

  Päätin poistua paikalta. Pakkasin reppuni ja lähdin pakomatkalle. En halunnut päätyä Suomen viranomaisten mielivaltaisen terrorin uhriksi ja syyttömänä virumaan mielisairaalan suljetulle osastolle. Matkasin iltalaivalla Tukholmaan ja muutaman päivän kuluttua olinkin jo Saksassa. Pyöräilin ympäri Keski-Eurooppaa koko heinäkuun, yrittäen samalla saada jonkinlaista selkoa asioista puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Halusin varmistaa selustani ennen saapumista takaisin kotimaahan.

  Heinäkuu on kuitenkin huono aika hoitaa virallisia asioita, kun ihmiset viettävät lomiaan. Tuuraajat eivät halua ottaa kantaa, eivätkä ehkä osaakaan. Viranomaisille helpoin tapa hoitaa asioita tuntuu yleisesti olevan yhdistää puhelu jollekin muulle, joka ei sitten satukaan olemaan paikalla. Päästyäni takaisin kotiin elokuun alussa, ei asia ollut edennyt juuri mihinkään. Intrum Justitian perintäkirje tervehti iloisesti postilokeroa avatessani. On jotenkin surkuhupaisaa, että vaikka byrokratian rattaat muuten hiljenevätkin heinäkuuksi, kykenee Turun kaupunki kuitenkin ohjaamaan lähettämänsä laskut alle kuukaudessa perintään.

  Turun hyvinvointitoimialan johtaja Riikka Liuksan sihteeri Maija Kuusinen käski soittamaan terveyspalvelujen johtaja Katariina Korkeilalle, joka ei vastannut. Sitten käskettiin soittamaan Jyrki Heikkilälle, jonka sijaisen ylilääkäri Taina Äärelän kanssa kävin pitkän puhelinkeskustelun asiasta heti 23.6.

  Äärelän mukaan on omalla vastuullani pitää huoli siitä, ettei kotisivullani ole sellaisia tekstejä, jotka saattavat jotakuta loukata ja aiheuttaa nimettömiä ilmiantoja, joiden seurauksena minua haetaan kotoani mielentila-arvioon. Hänen mukaansa näin voi aivan hyvin käydä vaikka kuinka monta kertaa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Minun on itse syytä katsoa, että tekstini ovat "hyvän tavan mukaisia". Ohessa kokonaisuudessaan hänen kanssaan käymäni keskustelu.

 

TAINA ÄÄRELÄ 23.6.

 

  Hyvin pian minulle selvisi, että joutuisin selvittämään kahta asiaa. Toisaalta Runosmäen terveysaseman tapausta ja toisaalta Tyksin päivystyksen. Joutuisin tekemään asiasta useita kirjallisia pyyntöjä päästäkseni eteenpäin asiassa. Prosessista tuli vaivalloinen. Kukaan ei oikein halunnut ottaa kantaa asiaan. Ylilääkäri Harri Huhtasen lomatuuraaja Jane Marttila ohjeisti tekemään kirjallisen selvityspyynnön, johon hän jätti sitten vastaamatta ja hukkasi koko kirjeen. Vai oliko se sittenkin Heli Leino, jonka piti vastata selvityspyyntöön? Onhan hän johtava lääkäri Runosmäessä.

  Jokaista yksityiskohtaa on vaikea muistaa, kun asian tiimoilta joutui soittamaan kymmeniä ja taas kymmeniä puheluita saadakseen vastauksia kysymyksiinsä. Runosmäen terveysaseman anonyymina pysytellyt ”Anne” käski tekemään rikosilmoituksen anonyymista ilmiantajasta, joka oli kuulemma syypää koko jupakkaan. Siinä Anne oli tavallaan oikeassa ja olisin niin voinut tehdäkin, ellei päivystykseen tulevia puheluita pyyhittäisi kahden kuukauden säilytyksen jälkeen. Sainhan tietää tämänkin vasta elokuun lopulla, juuri kun juhannuksen tapahtumista oli ehtinyt kulua tuo kaksi kuukautta. Turha poliisien on asiaa tutkia ilman tärkeintä ja ainoaa todistetta, puhelunauhoitetta.

  Pelastuslaitoksen Mauri Jääskeläinen jankutti, ettei minulle lähetettyä sairaankuljetuslaskua mitätöidä kun sellainen on kerran kirjoitettu. Sitä ei voida myöskään uudelleenosoittaa esim. Runosmäen terveysasemalle tai Tyksin päivystykselle. Laskuun ei haluta vaikuttaa, vaikka Pelastuslaitos onkin ainoa taho, joka omiin laskuihinsa voi vaikuttaa. Sairaankuljetuksen tilannut terveysasema ei voi vaikuttaa Pelastuslaitoksen laskuihin, kertoi Hyton hallinto minulle Runosmäen terveysaseman hoitajan suulla ja kyllä asia Pelastuslaitoksellakin hyvin tiedettiin.

  Jääskeläinen ei halunnut mitätöidä laskua, koska ei jääräpäisyyttään halunnut antaa periksi. Hän ei väittänyt että nimettömät ilmiannot olivat omaa syytäni, mutta siteerasi ensihoitajien täyttämää lomaketta: ”kävelee itse autolle, on yllättynyt meidän läsnäolosta, lähtee vastustelematta mukaan”. Papereiden mukaan olen itse kävellyt ambulanssiin, kuten tapahtuikin. Jotta olisin siis voinut saada Pelastuslaitoksen lähettämän laskun mitätöityä, olisi minun pitänyt kuitenkin vastustaa virkavaltaa, jolloin olisin toisaalta saanut siitä syytteen ja tuomion. En usko että laskua oltaisiin tuolloinkaan suostuttu mitätöimään.

  Jääskeläisen esimies Juha Virto meni alaisensa puolelle ja kehotti tekemään asiasta rikosilmoituksen, jotta syyllinen eli anonyymi ilmiantaja saataisiin vastaamaan laskusta. "Se on se väylä", Virto sanoi. "Tästä pitäisi tehdä lisäksi erikseen kirjallinen valitus, jotta voisimme arvioida miten asiassa menetellä", hän jatkoi. Heidän molempien esimiehensä Jari Sainio puolestaan kieltäytyi keskustelemasta asiasta, koska ei tiennyt siitä tarpeeksi. Sainiota ylempänä on vain kaupunginjohtaja, satanistinen Aleksi Randell, jolta nyt on aivan turha kysyä yhtään mitään.

  Maksoin laskun lopulta itse ja sain summan perittyä takaisin Runosmäen terveysasemalta. Sekä Pelastuslaitoksen että terveysasemien laskutusta hoitaa sama yhtiö Kunnan Taitoa Oy, joten saatiinpahan yksi mitätön rahasumma pyörimään ympyrää.

 

MAURI JÄÄSKELÄINEN 11.8.

 

JUHA VIRTO 17.8.

 

SAINIO 17.-19.8.

 

  Kanta-palvelusta sain terveyskeskuskäyntejä koskevat tietoni kätevästi, mutta Tyksin päivystystä koskevat asiakirjat piti tilata potilaskertomuskeskuksesta kirjallisella anomuksella. Lähetin kirjeen heille heinäkuun 1. päivänä ja tultuani takaisin Suomeen aloin jäljittää vastausta. Saadakseni tietoja, piti pyynnöt ensin hyväksyttää Tyksin ylilääkäri Pasi Pyrhösellä. Hän ei ollut pitänyt mitään kiirettä asiassa, sillä elokuun 18. päivä sain tietää hänen lähteneen lomalle ja jättäneen asian pöydälleen. Pyrhönen jouduttiin kutsumaan lomalta käymään toimistollaan allekirjoittamassa luvanpyyntipaperi, jotta sain asiaa koskevan prosessin eteenpäin. Mikä lie ollut Pyrhösen motiivi asian vitkuttelemisessa.

 

TIEDONHAKU 18.8.

 

  Onneksi olin tuolloin työtön, joten minulla riitti aikaa tähän prosessiin. Jouduin lopulta kirjoittamaan kaksi uutta selvityspyyntöä Harri Huhtaselle saadakseni terveyskeskus- ja sairaankuljetusmaksut mitätöityä, sekä jotain selkoa asioihin. Hänen lisäkseen muutama muukin virkamies/virkailija suhtautui asiaan järkevästi.

  TYKSin päivystystä oli vaikeampi saada vastuuseen teoistaan. Minusta virka-apupyynnön tehnyt lääkäri Jere Inkinen ei vastannut soittopyyntöihini. Hänen esimiehensä Pasi Pyrhönen vastasi lopulta jättämääni kirjalliseen selvityspyyntöön ylimalkaisesti ja valehdellen. Valitin asiasta potilasasiamiehelle, jonka jälkeen sain Pyrhöseltä uuden kirjelmän, jossa hän ei vieläkään vastannut esittämiini kysymyksiin. Pyrhönen väitti, että Jere Inkinen oli velvoitettu tekemään virka-apupyynnön ”tekstien, jotka on sittemmin poistettu netistä” perusteella. Eli kun väitettyä uhkailua ei kyetty näyttämään toteen, paikkailtiin tilannetta valheilla. Kuitenkin alunperin Inkinen potilaskertomuksessaan kertoo pohjustaneensa arvionsa hänelle tulostettuihin teksteihin kotisivuiltani.

 

INKINEN 3.9.

 

  Pyrhönen myös vastasi, ettei potilaan kuntoa voida arvioida puhelimitse. Ilmeisesti tästä syystä Inkinen ei soittanut minulle kysyäkseen vointiani. Hän ei yrittänyt henkilökohtaisesti selvittää oliko tahdonvastainen hoito tarpeen, vaan perusti arvionsa toisen käden tietoihin.

  Ennen kuin lääkäri voi kirjoittaa lähetteen potilaan toimittamiseksi tahdosta riippumattomaan hoitoon, tulee hänen selvittää soveltuvatko muut palvelut käytettäviksi vai ovatko ne riittämättömiä. Poliisin virka-apu tulee kyseeseen, jos lääkäri katsoo, että henkilön toimittamiseksi terveyskeskukseen tarvitaan kuljetettavan väkivaltaisuuden tai muun syyn vuoksi virka-apua.

  Mielenterveyslain mukaan lääkärin on siis käytännössä kysyttävä potilaan vointia ennen voimatoimiin turvautumista. Näin ollen ylilääkäri Pasi Pyrhönen ei joko tunne mielenterveyslakia, tai sitten ei välitä siitä. Itse syyllinen Jere Inkinen ei vaivaudu ottamaan asiaan mitään kantaa, vaan piilottelee Pyrhösen selän takana. Pyrhöselle tekaisemassaan vastineessa Inkinen kertoo kuinka hänen tietoonsa oli tuotu minua koskeva huoli omaistenkin taholta. Kuitenkaan ainoa omaiseni, veljeni Kalle ei ole omien sanojensa mukaan ollut missään yhteydessä turkulaisiin terveysviranomaisiin. Epäilen että jos joku sukulainen on niin tehnyt, niin tätini Raili Äijälä. Mutta se on vain epäillys.

  Inkinen oli lukenut potilastietoni, koska viittasi niihin: ”ilmeisesti omalla terveysasemallaan mielentila-arviossa käynyt ja M1-lähetettä ei ole saanut”. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon, että tulin Runosmäen terveysasemalle tekemättä vastarintaa, vaikka vapaudenriistooni ei annettukaan mitään syytä. Hän ei myöskään ottanut huomioon Sandra Mannisen diagnoosia eikä liioin soittanut Manniselle kysyäkseen asiasta häneltä. Virka-apupyynnön hän sen sijaan oli valmis tekemään. Ehkä aita oli sillä kohtaa matalin.

   Perjantain 18.6. tapahtumat toistivat siis itseään maanantaina 21.6. siten, että alun perinkin perättömään anonyymiin ilmiantoon perustuneet toimenpiteet antoivat lisäpontta itsensä toisinnolle, vaikka kaiken järjen mukaan niiden olisi pitänyt estää saman toistuminen uudelleen. Kenties lääkäri voi lukea potilastietoja kuin piru raamattua: Tulkiten niitä agendaansa edistävällä tavalla. Vääntäen kollegoidensa diagnooseista haluamiaan vaikutelmia.