Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

Näyttelijät

 

 Suomessa on se vika, että täällä otetaan vääränlaisia ihmisiä teatterikouluun. Näyttelijöiden ja muiden taiteilijoiden lapset pääsevät helpommin Taik:iin ja Teak:iin kuin muut. Se ei ole sattumaa, vaan tarkoituksenmukaista toimintaa, jolla vahvistetaan jo olemassa olevaa satanistista klikkiä; klaania etten sanoisi. Koko järjestelmä on nepotististen satanistien hallussa, kaikkihan sen tietävät.

 Tämän vuoksi Suomesta tule mielenkiintoisia elokuvia tai näyttelijöitä. Tarjonta on yksinkertaisesti kehnoa. Todelliset lahjakkuudet ja mielenkiintoiset yksilöt tallotaan keskinkertaisuuksien tieltä. Todelliset ajattelevat yksilöt vaiennetaan. Teakkiin otetaan vääränlaisia ihmisiä, joita sitten pestataan vääriin rooleihin elokuvissa, jotka on huonosti kirjoitettu. Huonosti kirjoitettu ja kaavamaisesti näytelty, kuin liukuhihnalta. Sitten vielä päälle sutaisten ohjattu. Vailla näkemystä; siilimäisesti. Siinä suomalaisen elokuvan tavaramerkkejä. Oikein joutsenmerkkejä. Ei se ole rahasta kiinni, vaan ammattitaidon puutteesta. Menkää Tanskaan katsomaan. Siellä tehdään laatua. Toki se maksaa, mutta niin maksaa Tanskassa maksamakkarakin enemmän kuin Suomessa. Turha siihen on verrata. Ei sillä että jaksaisin tanskalaisiakaan elokuvia katsoa.

 Kun elokuvan pääroolissa on Mikko Lempilampi, en toivo hänen esittämälleen hahmolle mitään hyvää. Kun elokuvassa on Tom Hanks, haluan hänen pärjäävän. En ole Hanks–fani, mutta hänessä on sisäsyntyistä ja myönteistä karismaa, uskottavuutta. Hän on sopivan näköinen. Haluan elää Hanksin matkassa läpi elokuvan draamallisen kaaren. Leppilammen kanssa en halua. Hän on ärsyttävän teennäinen ja omahyväisen oloinen virnistelijä. Joskus toivon että hänen roolinsa retusoitaisiin elokuvassa minimiin.

 Tätä nykyä Leppilampi tähdittää television viihdeohjelmia. Ehkä se on hänelle luontainen ympäristö esiintyä. Jossain ohjelmassa hän ainakin kiipeili ja heitti kärrynpyöriä. Hän laskeutui katonrajasta kankaaseen kietoutuneena ja tanssi villisti lavalla. Aamu tv:ssä hän heitti voltin.  Euroviisujuontajuudenkin hän vei Heikki Paasosen nenän edestä. Mitähän kauheuksia hän on Paasoselle tehnyt saadakseen tuon pestin?

 2010 Leppilampi yritti kiristää minua. Minun olisi pitänyt auttaa häntä saamaan kansainvälinen rooli. En suostunut hänen kiristykseensä. Vähän myöhemmin hän yritti epätoivoisesti ystävystyä kanssani. Hän oli kuullut, että olisi ehdottoman tärkeää olla kanssani väleissä. Hän pyysi anteeksi kiristystä ja nuoli persettäni kuin viimeistä päivää. Paremman vaikutuksen hän olisi tehnyt pysymällä vaiti. Sama päti Aku Hirviniemeen, joka valitti minulle, kuinka paljon häntä otti päähän mielistellä kaltaistani mitätöntä tyhjäntoimittajaa. Saatuaan minut haukuttua, Hirviniemi kysyi voisinko auttaa häntä saamaan rooleja? En ollut innostunut asiasta. Jasper Pääkköstä olisin kuitenkin auttanut. Hän oli mielestäni asiallinen tyyppi. Toisin kuin Hirviniemi, hän ei nyyhkyttänyt ja vittuillut, vaan kysyi suoraan voinko auttaa häntä saamaan roolin? 

 Löylyn suhteen arvioisin Pääkkösen haukanneen liian ison palan. "Isot pojat" ovat luultavasti jo jakaneet hienon sauna-kompleksin keskenään. Nyt Löyly vain sabotoidaan konkurssiin ja aloitetaan sitten uusin, ehkä suomenruotsalaisin voimin.

 Myös Samuli Edelmann koki täysin sietämättömäksi pyytää apua minulta. Hän manasi minua typeräksi nahjukseksi ja ties miksi. Ihmiset Edelmannin ympärillä painostivat häntä kääntymään puoleeni, mutta koville se otti. Samahan se oli Mikko Koukilla, jolle tuli 2010 yhtäkkiä kova kiire olla kaveriani. Yleisesti ottaen näyttelijöitä ja muita vitutti että joku (eli minä) jolle oltiin irvailtu vuosikaudet, olikin yhtäkkiä sellainen jota piti nuoleskella.

 Jostain syystä Samuel O'Neill ei voinut sietää Edelmannia, ja oletettavasti manipuloi häntä menettämään malttinsa kanssani. O'Neill ei halunnut edesauttaa Edelmannin uraa. Mission Impossible - roolinkin Edelmann oli kuulemma saanut vähän kuin vahingossa, tuottajien kuultua hänen asuvan Maltalla, joka on jostain syystä satanisteille historiallisesti merkittävä paikka. Ilmeisesti Edelmann ei ole tarpeeksi vittumainen kusipää.  

 

 

 

 

Sarasvuo

 

 Sarasvuo neuvoi kuinka saadaan Suomi nousuun ja kertoi ettei rahaa kannata jaella ympäriinsä, vaan investoida se. Pidän Sarasvuota vaarallisena tyyppinä, jonka menestys pohjautuu pelkkään satanismiin. Mitään muuta substanssia hänessä ei ole. Hänen vaimonsa yritti maanitella minua Jarin ”kaveriksi”. Jari tarvitsee erikoiskaverin, jota nussia. En tiedä onko Virpi Sarasvuo satanisti, eikä se minua kiinnostakaan. Jari on paljon mielenkiintoisempi tapaus. Hän halusi välttämättä suhteeseen kanssani. Jos ei muuten niin raiskata minut. Hänellä oli pakkomielle käsittää minut. Mikä minä olen? Sitten hän keksi. Olet ”idiot savant”, se sinä olet. Ai minä idiootti? kysyin häneltä. Olet sitä ja tätä, hän vaahtosi.

 Et kai vaan halua minua vieraaksi johonkin ohjelmaasi, kysyin Jarilta. Mutta juuri sitä hän halusi. Keskustella kanssani niin että kaikki kuulevat.

 Aina kun Jarillä välähtää, pitää kaikkien saada tietää siitä. Pääasia on että kaikki tietävät kuka Jari on. Hän oli ollut melko kauan pois julkisuudesta, mutta tuli sitten takaisin, vaikka monet olivat jo ehtineet unohtaa kuinka ärsyttävä hän on. Nyt kaikki tietävät taas. Kun Jari menestyi humpuukimaakarina, tuli hänestä entistä kamalampi. Luulisi hänen saaneen osansa huomiosta ja jättäytyneen myhäilemään taustalle. Mutta ei. Ja onhan hänellä toki oikeus performanssiinsa. En yritä viedä sitä häneltä pois. Itse asiassa, miksi valitan? Eihän minun tarvitse hänen ohjelmiaan kuunnella tai hänen kirjojaan lukea. Enkä niin teekään. Myönnän, hänen radioshowtaan olen kuullut. Se oli hämmentävä kokemus. Aion silti vielä ottaa selvää mikä on Jari Sarasvuon salaisuus. Mitä pahaa hän on tehnyt, jotta hänen yrityksensä menestyi niin hyvin? Epäilen hänen myrkyttäneen ihmisiä suuressa mittakaavassa. Sitten kerron sen kaikille. Sitähän hän haluaa.

 Sarasvuo ryhtyi jossain vaiheessa tietäjäksi ja kirjailijaksi. Kun häneltä kysyttiin, mistä moinen muutos, selitti hän ottaneensa vuoden lomaa ja lukeneensa sinä aikana paljon kirjoja. Olihan hänestä sellainen valokuvakin, jossa hän lepää alushoususillaan patjalla kirjojen ympäröimänä. Osa noista kirjoista on avattu tiettyyn kohtaan, mikä kertoo Jarin lukevan useaa teosta samaan aikaan. Mikä kiire hänellä oli tuolloin sivistää itseään? Oliko joku luvannut hänelle, että hänestä tulee tietäjä ja kirjailija, kunhan lyö pöytään tarpeeksi suuret uhrilahjat? Eikö ketään muuta ihmetyttänyt Sarasvuon yhtäkkinen guru´tuminen.

 

 

 

 

 

Muita viihdyttäjiä

 

 Viihdyttäjistä esimerkiksi Duudsoneita satanismi on hyödyttänyt suurissa määrin. He tekevät uskaliaita stuntteja, jotka johtavat usein loukkaantumisiin, mutta parantuvat vammoistaan sitten hämmästyttävän nopeasti. Mustaa magiaa? Ja kuinkahan monen juutalaisen mediamogulin kyrpää duudsonit ovat joutuneet imemään ruutuaikaa saadakseen? Varmaan aika monen.

 Lukuisat television viihdekasvot ovat tätä nykyä tietokirjailijoita ja henkisiä oppaita. Keittokirjailijoita vähintään. Satanismin avulla he saavat aikaan ihmisiin vetoavia tekstejä, jotka perustuvat itsestäänselvyyksiin. Satanistisen verkon kautta he saavat tuotoksensa esiin ja kaupaksi eri medioihin, jotka ovat kaikki satanistien omistuksessa.

 Radio taasen on tätä nykyä paikka, johon dumpataan entiset mallit ja missit. Niin Ylen kanavat kuin kaupallisetkin radiokanavat ovat täynnä näitä satanistisia hepsankeikkoja. Näyttelijöitä ja laulajia. Kuka minkäkin kilpailun aikanaan voittanut.

 Radio Suomipopin Jaajo Linnonmaa on satanisti henkeen ja vereen. Hänen suosionsa perustuu täysin satanismiin. On kuulemma minuakin kiduttanut. Samuel O'Neillin mielestä minun olisi pitänyt liittoutua Jaajon kanssa. Jaajo kun ei kuulemma välitä mistään mitään. Siksi hän sopisi kumppaniksi minulle. Enkä nyt tarkoita sellaista kumppania.

 

 Monet kotimaiset seurapiirineidot tarjosivat seuraansa rahaa vastaan. Monet heistä toimivat prostituoituina promoottoriuden ja sen sellaisen ohessa. Ei heitä kuitenkaan halvalla panna. Ja tavallaan sen ymmärtää, että nämä hepsankeikat ottavat rahaa seksistä. Niin paljon kun heitä pannaan myös ilmaiseksi ja heidän tietämättään. Kovan luokan satanistit pystyvät manipuloimaan uhrinsa oman tahtonsa alle.

 Kirsi Viilonen oli tällainen suomalaisten satanistien projekti ja kohde. Häntä panivat Tampereella monet hyvät veljet. Sitten Viilonen alkoi arvottamaan panijoitaan, mistä kaikki eivät pitäneet. Hänet usutettiin ja manipuloitiin laulajan uralle, seksipommi Kikaksi.

 Jos olet ikinä ihmetellyt miksi Vappu Pimiän kaltaiset rasittavat turhakkeet pyörivät mediasta toiseen vaivaannuttavien juttujensa kanssa, on siinäkin syynä satanismi. Vappu tuskin toimii huorana, mutta kyllä häntäkin pannaan jos joku niin haluaa. Mutta hänenkin menestyksensä on mahdollistanut jonkinlainen satanistinen uhrilahja.

 2010 Vappu soitti minulle. Mitä haluat? kysyin. Töitä, hän vastasi. Hänellä kyllä oli työpaikka, mutta jotain hänenkin piti haluaman. Kaipa hän on freelancer. Vappu mainosti, ettei ole ikinä sairauslomalla. Hän on niin mahtava tyyppi, että tekee töitä kipeänäkin. Hänen esimiehensä voi vahvistaa asianEnnen kuin ehdin asiaa tiedustella, Vappu ehti kertoa, että voisi periaatteessa mennä kanssani sänkyynkin, kuten naisilla oli tuohon aikaan tapana. Hänen miehensä oli kuitenkin todella mustasukkainen hänestä, eikä tulisi hyväksymään asiaa, joten ehkä parempi kun antoi vaan olla. Ei se mitään, sanoin. Joidenkin päivien päästä soitti sitten Vappu Pimiän mies, joka uhosi minua jättämään hänen muijansa rauhaan. En minä ole sinun vaimostasi kiinnostunut, vastasin hänelle, mutta sekään ei ollut hyvä. Mitä vikaa hänessä muka on? mies tivasi. Vitun Vappu, ajattelin. Rasittava pyrkyri. Tyrkyttää itseään ja usuttaa sitten äijänsä kimppuuni.

 

 Neuvoja, rahaa, työpaikkoja ja mahdollisuuksia... Silinterihattuni oli pohjaton. 

 Neuvoin myös koomikko Jaakko Saariluomaa puhelimessa. Putous-sarjan sketsihahmokilpailu oli minun ideani. Karim Z. Yskowicz perustui minun ideoihini. Leijumiseeni kyrpiintyneenä Saariluoma sanoi, että mikäli halusin tehdä hommia hänen kanssaan, saisin luvan toimia kuten muutkin. En voisi olla phone collaborator kuten kansainvälisten supertähtien kanssa, vaan minun pitäisi ottaa osaa ideointisessioihin. Sanoin ettei aikani riitä sellaiseen. Sen verran monta rautaa tulessa. Olisi ollut Saariluoma tyytyväinen että sai minulta ilmaisia ideoita. En sano että ne olivat hyviä, mutta salaperäinen ufotaika saa juttuni toimimaan.

 Annoin paljon ideoita myös Pekka Laineelle, hänen tehdessään Ylen palkittua Rock-Suomi dokumenttisarjaa. Autoin mielelläni Lainetta ja hän toteutti ohjelman hyvällä maulla.

 Levykauppa Äxän hulvaton tyyli "mainostaa" oli myös minun ideani. Lisäksi suunnittelin Amorphiksen logon. Näitähän riittää. Kirjailen niitä tänne lähinnä siksi, että asianomaiset joutuisivat satanistisen omertan nimissä kiistämään asian, kunnes sitten lopulta myöntämään minun olleen oikeassa. Koko maailma tulee vielä tietämään mitä satanismi on. Satanistit saavat maksaa, kun eivät antaneet minun olla rauhassa.

 

 

 

 

Hesari

 

 Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Riikka Venäläinen ei olisi ikinä päässyt asemaansa ilman satanismia. Onhan koko Hesari satanistisen RKP:n talutusnuorassa ja Venäläinen pakkoruotsin kannattaja. Oli minun ideani tehdä Hesarista tabloidi. Se ei ollut kummoinen idea, mutta Riikka Venäläinen osti sen ja hyvä niin. Olisi samalla kääntynyt vastustamaan pakkoruotsia, niin voisin arvostaa häntä.

 Aatos Erkko yritti tuputtaa omistusosuuttaan Sanomasta minulle. Hän piti minua sopivana jatkajana työlleen. Koulutettu, sivistynyt, verkostoitunut, kansainvälinen ja ennen kaikkea rikas. Olin tätä kaikkea. Erkon mukaan ihan köyhälle ei jättiomaisuutta voisi jättääkään. Kuultuaan omaisuuteni arvoksi satoja miljoonia, hän alkoi kuitenkin empimään. Upporikaskaan ei ollut hyvä. Olisi pitänyt olla sopivasti varakas.

 En myöskään kyennyt lupaamaan hänelle pyrkiväni jääviyteen. Sanoman pääomistajana olisin luonnollisesti käyttänyt omistamaani mediaa taistelussa pakkoruotsia vastaan. Testamentatakseen osakkeensa minulle Erkko olisi edellyttänyt, että pidän omat mielipiteeni ulkona Hesarin sivuilta. Vähän epäilen, kykenikö hän itse toimimaan näin?

 Sanoin hänelle, etten oikeastaan halua johtaa tai omistaa Hesaria. Sanoin, ettei minusta ole siihen, eikä se kiinnosta minua yhtään. Lopulta sanoin suoraan, etten ymmärrä miten hän voi olla sitä mieltä, että jättää osakkeensa minulle? Eikö hän ymmärrrä, ettei koko touhussa ole mitään järkeä?

 Se oli hänelle iso pettymys. Hän ei ymmärtänyt, että elin samaan aikaan kahta eri todellisuutta. Jokapäiväisessä elämässäni olin duunari, joka ei tiennyt satanisti-touhuista mitään. "Miljonääri-vaikuttaja" -todellisuus iski päälle vasta kun joku soitti. Ei minulla ollut kompetenssia mediamaailmaan. Hyvä jos oli elokuvamaailmaankaan. En ehtinyt myöskään suunnitella roolia, jota vetää. Jouduin improvisoimaan kaiken.

 Kuinka Erkko saattoikin olla niin perääni? Satanistista manipulaatiota tietenkin. Luulisi hänen kaltaisensa kehäketun tietävän paremmin. Mutta harva meistä osaa lopulta erottaa omat ajatukset aivopesusta? Eihän Samuel O'Neillkään siihen pystynyt. Kaipa sitä on silloin turha odottaa keneltäkään. Suurten valintojen edessä pitäisi hylätä se itselle mieluisin vaihtoehto ja valita ”yleisesti järkevin”.

 Erkosta jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä kuva. Hänkin inhosi Tapesia. Eikä pitänyt sionisteista. Mutta hänen kätensä olivat sidotut, eikä hän saanut levitettyä revisionistisia mielipiteitään. Kovan luokan satanistina hän oli lopulta kovettanut itsensä hyväksymään maailman eri toimintamekanismit. Eli käytännössä sen, että juutalaiset hallitsevat maailmaa USA:n kautta.

 Koska Sanoma omisti Radio Helsingin, Aatos Erkko sanoi minulle, että saan päättää mitä Radio Helsinkiin musiikkiohjelmaa tekeville Sampo Axelssonille ja Karri Koiralle tapahtuu. Sanoin kanavaa luotsanneelle Paula Salovaaralle, että antaa kenkää molemmille. Salovaara kieltäytyi. Syyksi hän sanoi, että joutuu kuitenkin myöhemmin olemaan tekemisissä molempien kanssa, mikä on epämiellyttävää.

 Samoin sanoi muuten Seitsemän Päivää - lehden päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipale, kun vaadin häntä tekemään jutun Sampo Axelssonista. Jahtaamaan tätä. Olinhan hankkinut siivun Aller-julkaisujen osakekannasta haltuuni ja pääsin pomottamaan Jokitaipaletta.

 "Onko lehteni sivuilla esiintyminen jonkinlainen rangaistus?" hän kysyi.

 "En minä sinne ainakaan halunnut, ja tuskin haluaa Axelssonkaan", vastasin. "Eipä se teitä ole ennenkään estänyt juttuja kirjoittamasta."

 Jokitaipale otti selvää Axelssonista ja valitti minulle puhelimessa miten tämä on "omien kulmien poikia" Helsingin Punavuoresta.

 "En oikein haluaisi tehdä juttua hänestä."

 "On se nyt saatana ettei muka voi", sanoin. "Tee se juttu. Kuvan kera."

 Oli Axelssonista joku pikkujuttu sitten lehdessä ollut. Ehkä on niin, että Jokitaipale, Salovaara ja Axelsson ovat kaikki örkkejä, jotka pitävät toistensa puolta. Tai ehkä minun olisi pitänyt liittyä ja palvoa saatanaa heidän kanssaan päästäkseni todella sanelemaan asioiden kulkua.

 

 

 

 

 

 

Hjallis RKP:n asialla

 

 Suomenruotsalaiset olivat aivan kauhuissaan Erkon aikeista testamentata Sanoma-osakkeensa minulle. He pitivät minuun yhteyttä Hjalliksen kautta. Hjallis-parka joutui sitten sössöttämään minulle repliikkejään:

 ”No mikset sä sit ottanut sitä? Eiks toi nyt oo ihan tyhmää?”

 En ikinä soittanut Hjallikselle. Hän soitteli minulle. En halunnut hänen soittelevan, mutta eihän hänellä ole tapana kysellä, mitä saa tehdä ja mitä ei? Kuten Pirkka-Pekka Petelius, halusi Hjalliskin minun tilittävän hänelle puhelimessa palleistani.

 "Mikä niissä nyt sitten on? Kerro nyt mikä niissä sitten muka on pielessä?" Hjallis mutisi turhautuneeseen sävyynsä.

 Kerran Hjallis soitti juuri kun olin katsomassa Steven Spielbergin Jaws – elokuvaa kotona. Hän tuntui olevan todella harmistunut korkeasta profiilistani. Onnistuin toistuvasti tahtomattanikin lannistamaan hänet. Kun Maria Guzenina tyrkytti minulle itseään, Hjalliksella oli otsaa sabotoida orastavaa suhdettamme haukkumalla Guzenina minulle.

 Leukani loksahtivat auki. Kuinka Hjallis olikin niin matalaotsainen? Ja kehtasi vielä leukailla minulle asiasta. Vaikka hän oli samaan aikaan kihloissa toisaalla, piti hän Guzeninaa varattuna itsellään. Omana mielitiettynään, johon muut eivät saaneet koskea.

 En tiedä myöskään, mikä sai Guzeninan uskomaan minun olevan hänestä vakavasti kiinnostunut? Tai miksi hän on kiinnostunut Hjalliksesta? Onhan Guzenina kieltämättä ihan kaunis, mutta ei juuri muuta. Kovin on poliitikkona olevinaan siveyden sipulia. Kun minulta oltiin aiemmin kysytty, pitäisikö kannabis laillistaa, olin vastannut ettei pitäisi. Että itse asiassa kaikki nautintoaineet pitäisi kieltää. Guzenina luuli että olin tosissani ja kertoi olevansa samaa mieltä. Lopulta on kuitenkin myönnettävä, että viekas Hjallis voitti taiston Guzeninasta leuan mitalla. Ei sillä että se minua haittaisi. Pitäköön hyvänään.

 Hjalliksen naistenmiehen maine perustunee suurelta osin satanismiin. Naiset luulevat ihastuvansa Hjallikseen, joka manipuloi heitä mennen tullen. Minun on silti vaikea pitää häntä panomiehenä. Sanoihan Guzeninakin, että Hjallis alkaa aina leperrellä ja suputtaa kun pitäisi nussia. Ehkä Hjallis odottaa että Viagra alkaa vaikuttaa. Vaikka onhan hän ihan hauskannäköinen heppu. Sitä en kiistä.

 Naisia viehättänee Hjalliksen persoonan kaksijakoisuus. Hän on toisaalta lutuinen. Omiaan kohtaan lempeän ymmärtäväinen. Toisaalta äärimmäisen kova ja tunteeton. Hjallis ei peittele kumpaakaan puolta itsestään, joten hänen kanssaan tekemisissä olevien on helppo päättää, haluavatko he olla Hjalliksen puolella vai häntä vastaan. ”Mä ainakin oon ton puolella”, saattaa nainen ajatella kääntäen laskelmointinsa tunteellisuudeksi.

 Miksi Hjallis on niin lapsellinen ja itsekeskeinen? Varmaankin koska hänet on pienenä lellitty piloille. Hackmanin perheen rahoilla hänen yrittäjyytensäkin on taattu. Ei hän ole mikään sankariyrittäjä.

 Kun pakkoruotsikeskustelu alkoi vellomaan 2010, Hjallikselta kysyttiin televisiossa, mitä mieltä hän on pakkoruotsista? Hjallis vastasi, ettei asia koske häntä, koska hän ei ole suomenruotsalainen. Juuri tällainen Hjallis on. Pahassa paikassa paskoo housuunsa. Ei muka ole suomenruotsalainen. No itse hän sen varmaan tietää mikä on.

 Hjalliksen RKP-kaverit saivat sitten asiaa selvitellä. Kun otin asian puheeksi, alkoivat RKP:n miehet tivata minulta mikä tv-ohjelma oli kyseessä ja koska se oli tullut ulos? Ihan kuin minun pitäisi muistaa kaikki ohjelmat ulkoa. En minä ole mikään robotti. Mutta kyllä sen varmaan joku on nauhoittanut. 

 Hjalliksen mielestä muuten suurin satanistinen kusetus Suomessa ovat eläkerahastot. Ehkä sitten niin.

 

 

 

 

 

Paska-Saska

 

 Saska Saarikoski, syntynyt satanistiseen perheeseen. Kertoi ettei Pentti-isänsä ollut hänen mielestään mitenkään säkenöivä hahmo, vaan hyvinkin yksioikoinen tyyppi. Saska esitti minulle nörttiä, joka ei osaa luontevasti käydä edes poikansa jalkapallopeleissä. Miten minä sinne uskallan mennä? hän valitti minulle. Otin tämän kaiken tosissaan ja neuvoin häntä minkä pystyin. Laitoin itseni peliin, vaikka tilanne olikin vaivaannuttava. Kysyiväthän niin monet muutkin neuvoa minulta. Valtiomiehiä myöten. Miksei sitten Saskakin. Ymmärrän kyllä häntä. Monet eläytyivät tilanteeseen ja keksivät väkisin jotain ongelmia, joihin kysyä minulta, ”suurelta gurulta”, vastausta. Luoda yhteys, hyötyä siitä sitten myöhemmin.

 Saskaa tietenkin ärsytti koko kuvio. Enhän minä mistään mitään tiedä ja hän ymmärsi sen varsin hyvin. Kyseli silti kuten muutkin, saadakseen luotua luottamuksellisen suhteen minuun. Hän oli myös kuullut minun olevan suuri Pentti Saarikoski -fani ja kertoi kysymättäkin isästään ja valitti miten kaikki aina kyselevät hänestä.

 En ole lukenut Pentti Saarikoskea sitten lukioaikojen. Neuvoin Saskaa kirjoittamaan aiheesta lehtijutun tai vaikkapa kirjan. Josko sitten helpottaisi. Ehkä monet kysyivät häneltä asiasta juuri siksi, koska tiesivät sen häntä ärsyttävän.

 Kun en sitten jäänytkään satanistiksi, muuttui ääni Saskan kellossa täysin. Hän solvasi ja parjasi minua typeräksi hölmöksi, joka luulee olevansa jotain suurta. Kertoi ettei hänellä mitään ongelmia ollut mennä futis-peleihin tai muutenkaan. Eikä sukunimen muuttaminen Snellmanniksi häntä kuulemma hävettänytkään.

 Saska on paitsi ilkeä myös tyhmä. Hän, kuten toinenkin Hesarin pitkän linjan toimittaja Ilkka Malmberg, kirjoittaa mielellään holokaustista ja natsien keskitysleireistä juutalaisia jalustalle nostaen. Saska ei ymmärrä, että häntä manipuloidaan kirjoittamaan näitä juttuja. Hänen asemassaan oleva ihminen ei tajua tällaista, eikä suostu sitä ymmärtämään, vaikka joku sen hänelle kertoo.

 Suomen suurimman sanomalehden yksi arvostetuimpia toimittajia on vallankäyttäjä jos kuka. Ja käyttää palstamillimetrinsä historiallisesti kyseenalaisen legendan pönkittämiseen. Entäs Neukkujen julmuudet? Menisi Saska Venäjälle potkimaan mutapaakkuja kengistään, niin saisi vähän uutta perspektiiviä. Juutalaiset olivat niin Natsi-Saksan kuin Neuvostoliitonkin alulle panijoita.

 Onko niin, että Stalinin hirmuteot jätetään muistelematta, koska gulagit eivät ole yhtä mediaseksikäs aihe kuin natsien keskitysleirit? Auschwitzissä on hyvien kulkuyhteyksien päässä tarjolla teemapuisto, jonne voi mennä kauhistelemaan sitä valtavaa julmuutta, johon ihminen kykenee. Samaa julmuutta, jonka Saska varmasti löytää itsestäänkin. Revisionistina minua syytetään natsiksi. Siinähän syyttelevät. Voidaan myös kysyä, onko juutalaiskysymys minun ongelmani? Sellainen siitä tuli, kun Samuel O'Neill ja kumppanit alkoivat vainota minua. En tietenkään syyllistä kaikkia juutalaisia satanistisen sionisti-eliitin tempauksista. En vain pidä juutalaisuudesta. Ja vielä vähemmän natseista. Satanismista nyt puhumattakaan.

 

 

 

 

 

Sionistien agenda

 

 Valtamedia ajaa tätä nykyä ideologiaa, jonka mukaan vaihtoehtoiset mielipiteet ovat vihapuhetta. Vihamielisyyteen yllyttävä puhe tai kirjoittelu halutaan kieltää. Lahjomattomat lähteet leimataan huuhaaksi, eikä niitä lainata virallisen totuuden medioissa. Olen tutustunut lähemmin erityisesti Sanoman julkaisujen Helsingin Sanomien ja Ilta Sanomien artikkeleihin ja tullut siihen tulokseen, ettei näitä kahta lehteä voida pitää uskottavina. Molemmat ovat, rohkenenko sanoa, hyvin epäluotettavia julkaisuja.

 Tällä hetkellä (2016) isojen suomalaisten mediatalojen yksi suurimmista agendoista on Venäjän pelon lietsominen, jotta kansalaiset saataisiin Nato-myönteisiksi. Satanististen sionistien hallitsema valtamedia ajaa Amerikan asiaa. Jos Suomi saadaan Natoon, kykenee USA käyttämään maatamme paremmin Venäjän vastaisissa toimissaan. Ei sillä että Venäjä olisi puhtoinen. Kaukana siitä. Suomi kuitenkin tarvitsee Venäjää kauppakumppanina. On tärkeää, että olemme hyvissä suhteissa heidän kanssaan. USA on vihollisemme. USA sotisi mielellään Venäjää vastaan maaperällämme. Siksi Natoon ei saa liittyä. Ei kai kukaan tosissaan halua jenkkejä Suomen maaperälle testaamaan uusia biologisia aseitaan? Pienikin silmäys USA:n lähihistoriaan näyttää todeksi heidän toimintamallinsa. Kiertää ympäri maailmaa tappaen siviilejä ja tuhoten kaupunkeja. Sitten jälleenrakentaa amerikkalaisten yhtiöiden avulla ja hallita talouden kautta. Samaan aikaan pankit pakotetaan yhden ja saman Rothschildin pankin alle.

 USA on juutalaisten hallussa, kuten on EU:kin. Eikö Venäjä sitten ole? En tiedä. Neuvostoliittohan oli juutalainen luomus ja sen romahdettua kaikki omaisuus jaettiin pääosin juutalaisille oligarkeille. Ehkä koko maailmanpolitiikka on pelkkää showta, jota pyörittävät tahot tietävät tasan tarkkaan mistä narusta milloinkin vetää.

 Venäjä ja USA toimivat molemmat suurvaltojen tapaan. Niiden toimintatavat eroavat kuitenkin suuresti toisistaan. Vaikka toisin väitetään, eivät venäläiset ole kykeneväisiä propagandaan, joka menisi läpi ulkomailla. Omaa kansaansa he kyllä pystyvät sumuttamaan. USA:lla taas on takanaan koko maailman laajuinen mediakoneisto, joka tuottaa uutisia heidän tavoitteidensa perustaksi. USA:n NSA on paljon parempi "Stasi" kuin venäläisten vastaava.

 Kylmän sodan amerikkalaiset voittivat selvästi. Ei vähiten kansainvälisyytensä vuoksi. Neuvostoliitto kun vetäytyi kuoreensa, mikä esti kehityksen. Amerikkalaiset sietävät paremmin erilaisuutta kuin juntit venäläiset. Neuvostoliitto ei menestynyt, koska se oli totalitaristinen diktatuuri. Sellainen ei pitkässä juoksussa toimi, kun vallasta ja satanismista juopunut eliitti kyykyttää kansan polvilleen. Tyytymättömyys kumuloituu negatiivisuudeksi, joka syö valtion sisältäpäin. Toimiva hallinto on moninapainen.

 Saattaa vallan kolmijakoon ainakin paperilla perustuva USA:n liittovaltio silti hajota. Kun jotkut osavaltiot kärsivät liikaa suhteessa hyötyyn, ne haluavat erota. Esimerkiksi Teksas tai Kalifornia. Jos dollari romahtaa, seuraa siitä syvä lama, joka johtaa mellakoihin ja poikkeustilaan. Amerikka on täynnä aseita ja halua puolustaa omaa aluetta. Kun yksi osavaltio eroaa, toiset lähtevät perässä. Venäjän federaation tasavalloista ainakin Tatarstan on suvereeni valtio. Sitä en tiedä, mikä on Keski-Aasialainen mentaliteetti? Kanta-Venäläisethän ovat oppineet pessimisteiksi. Tuli mitä tuli, he vain heilauttavat kättään - minkäs teet?

 USA:n ja Venäjän välillä on kulttuurillisia eroja. Amerikassa yritykset ja sitä kautta ihmiset tottuvat kaksinaismoralismiin, joka läpäisee koko yhteiskunnan. Jos asiakas ei ole tyytyväinen, on yrityksellä vaarana tulla vedetyksi oikeuteen. Ulkokultainen puheenparsi on välttämätön. Ilman sitä on ongelmissa. Pitää osata retorisesti pyöritellä julmatkin tosiasiat sanahelinän pumpuliin. Tämä heijastuu mediaan ja politiikkaan. Venäjällä ollaan totuttu siihen, että vaikeista ongelmista vaietaan. Silloin ei tarvitse muunnella totuutta tai kaunistella. Asiat ovat miten ovat. Niistä ei neuvotella. 

 Miksi Amerikan presidentinvaalit herättävät niin paljon tunteita suomalaisissa? Raivoa, vihaa ja surullisuutta. Lopulta mikään ei kuitenkaan muutu, ja ihmisten pitäisi tietää se. Ei Obama hyvästä maineestaan huolimatta tehnyt muuta kuin aloittanut yhä uusia sotia. Epäilenkin USA:n vaaleihin ja Donald Trumpiin kohdistuvan manian johtuvan television välittämästä aivopesusta, joka altistaa ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla heidän tätä tiedostamatta. En ole itse katsonut televisiota puoleentoista vuoteen ja välillä tunnen eläväni eri todellisuutta kuin suurin osa ihmisistä. Tai ehkä ihmisiä ei tarvi aivopestä alitajuisella viestinnällä. He uskovat muutenkin mitä uutisissa sanotaan. Trump ei tunnu edustavan samaa leiriä, joka Amerikassa on pitänyt valtaa viime vuosikymmenet. Sionistinen media, joka ajoi Hillary Clintonia presidentiksi, pistää Trumpin koville. 

 Jo kauan ennen 2017 USA:n presidentinvaaleja Suomen valtamediassa alettiin maalata Venäjästä kuvaa vihollisena. Oli selvää että Hillary Clintonin leiri hakee sotilaallista yhteenottoa Venäjän kanssa. Trump tiedettiin Venäjän ystäväksi. Kun sitten Trump valittiin, alettiin tätä pitää merkkinä sodan uhasta. Kun Trump loisi suhteita Venäjään, tarkoittaisi se sitä, että Venäjä hyökkää Suomeen, kun USA ei ole pitämässä Suomen puolia. Mediassa unohdettiin kokonaan se, että nimenomaan Hillary oli hyökkäämässä Venäjälle ja näin ajamassa sodan agendaa. Ei pidä unohtaa kuka on ollut Hillaryn ehkä tärkein takapiru - Lady Lynn Forester de Rothschild.

 Sionistien - kuten Lady Forester ja George Soros -  johtama Illuminati olisi halunnut sodan USA:n ja Venäjän välille. Sen piti oleman Hillaryn sota. Kun presidentiksi sitten kaikkien äimistykseksi valittiinkin Trump, menivät sotasuunnitelmat pieleen. Nyt Trumpia yritetään kaikin voimin savustaa ulos Valkoisesta Talosta. Halusiko Trump edes alunperin presidentiksi? En usko. Ei hän silti voi antaa periksi tultuaan kerran valituksi. Trumpin ongelma on se, että hänellä ei ole valmista ylhäältä annettua sapluunaa. Tilanteisiin pitää reagoida nopeasti. Hallinto on täynnä häntä kohtaan vihamielisesti käyttäytyviä ihmisiä. Muista olioista puhumattakaan.

 

 TPTB (The Powers That Be) haluaa NWO:n. Se haluaa ihmisten lannistuvan. Se antaa ymmärtää että joka palmupuussa on kamera ja niitä kaikki vahtii joku jossain. Mutta ei se niin mene. Resurssit loppuvat hyvin nopeasti kesken jos aktivisteja on miljoonia. 

 NWO:ssa jokainen on numeroitu, merkitty ja kuvattu. Kaikkien naamat tiedetään. Kuka tahansa voidaan paikantaa mistä tahansa sirun ja kasvontunnistuksen avulla. Kun kaikki ihmiset on numeroitu, on propagandan levittäminen helpompaa. Et pääse sitä pakoon. Ei ole ketään joka pääsisi pakoon. Ketään joka voisi neuvoa muita. Systeemi on vedenpitävä kun kaikki ovat siinä sisällä. Ei ole ulkopuolisia. Tällöin historia kirjoitetaan uudestaan ja ihmisille syötetään uusi todellisuus. He elävät sitä, koska se on ainoa mahdollinen. Jostain syystä tämä on sitten hienoa. Kun ihmiset on tyhmennetty roboteiksi. Heistä lypsetään suru, viha ja angsti joka päivä kuin tuotantoeläimistä. He kaikki ovat onnettomia, mutta eivät ymmärrä sitä. Vaihtoehtoja kun ei ole.

 Jos joku puhuu kokouksissa, kabineteissa tai mediassa liian suoraan, suljetaan hänet ulkopuolelle. Totuuteen ei ole varaa. Kaikkien pitää olla valmis tukemaan valheita, joita kerho haluaa ylläpidettävän. Tietenkään kaikki kerholaiset eivät ole samassa valheessa mukana. Kerho ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat kavereita keskenään. Mutta omissa viiteryhmissään jöötä pitävät kovan luokan satanistit lyöttäytyvät isoissa kysymyksissä yhteen ja pitävät suuren enemmistön aseettomana. Maailmanpolitiikassa tämä näkyy erilaisina ristiin menevinä sopimuksina. Kiina, USA ja Venäjä ovat toistensa pahimpia kilpailijoita, mutta vetävät joissakin asioissa köyttä samaan suuntaan. Toki Kiinan johto on läpeensä satanistinen. Samoin USA:ta ja länsimaita kontrolloiva sionistinen Illuminati. Samoin Venäjän johto. Ihmissatanistien yläpuolella eri tahoja kontrolloivat reptilianit ja muut extra terrestrialit, jotka kaiketi katsovat parhaakseen pitää ihmisryhmät riitaisina. Paljon puhutaan NWO:sta. Illuminatin suuresta suunnitelmasta yhdeksi maailmanhallitukseksi. Mutta kun asiaa ajattele maalaisjärjellä, tuntuu se 2010-luvun asetelmaan hyvin kaukaiselta visiolta. Kuka olisi se ihmistaho, jota näennäisesti johtaisi tuota maailmanhallitusta? USA yrittää hajottaa Venäjän pienempiin osiin, kyetäkseen paremmin kontrolloimaan sitä. Pitääkseen sen mahdollisimman vaarattomana suhteessa Natoon. Kiinan pitkän tähtäimen strategia ei tunnu tähtäävän aseelliseen hegemoniaan vaan globaalin kaupankäynnin hallitsemiseen. USA ajaa kauppastrategioitaan vapaakauppasopimuksin. Venäjä etsii itseään. Sen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva vientikauppa vetää toistaiseksi, mutta kaikki merkit viittaavat uusiutuvien energiamuotojen vahvaan tulemiseen seuraavan 50 vuoden sisällä. Läpimurtoja on tehty jo menneisyydessä. Kyse on vain siitä, kuinka kauan noita “tulevaisuuden” teknologioita kyetään pitämään salattuina? 

 Yksi NWO:n ajama hankkeista koskee depopulaatiota. Ihmisiä on liikaa, jotta heitä voisi kontrolloida. Siksi suurin osa ihmisistä tulisi murhata. Depopulaatio-hanketta ajetaan eteenpäin sterilisaatiolla rokotusten kautta sekä levittämällä tauteja ja viruksia. Viikatemies niittää satoa kehitysmaissa. Talouskasvuun perustuva länsimainen talousmalli on pohjimmiltaan raakaa peliä. Jonkun pitää elää köyhästi, jotta vähemmistö voi nauttia yltäkylläisyydestä.

 Kaupalliset pakotteet eivät haittaa Venäjää, koska heillä ei ole mitään vietävää paitsi kaasu ja öljy. Kun Venäjälle ei saada viedä hyödykkeitä, joutuvat he olemaan omatoimisia. Kehittämään omaa ruokatuotantoaan ja teollisuuttaan väkisinkin. Pakotteita kierretään sen verran, että kaikkea on joka tapauksessa saatavilla. Amerikkalaiset monikansalliset yritykset jatkavat normaaliin malliin Venäjällä, pakotteista huolimatta. McDonald's, KFC ja muut.

 

 Tulevaisuuden liittovaltioksi kaavaillun Euroopan Unionin kehitys pitäisi pysäyttää, ja kääntää koko kehityksen suunta. Euroopan valtiot pitäisi pilkkoa pieniin osiin. Siten vallankäyttö ja taloudenpito saisi kasvot ja sitä olisi helpompi kontrolloida ja ymmärtää. Mikäli esimerkiksi Turun alue olisi oma valtionsa jolla olisi oma tilinpitonsa, nähtäisiin selvästi mitkä ovat tulot ja mitkä menot. Mihin on varaa ja mihin ei. Näin ollen olisi selvää, että ylimääräiset rahat pitää lainata jostain. Tämä ehkäisisi holtitonta lainanottoa.

 Nyt lainaa otetaan valtiotasolla esim. maahantulijoiden ylläpitokustannuksiin. Eihän siinä ole järkeä, mutta lainaa saa helposti. Kyllä sen sitten joskus joku maksaa takaisin. Parempi ottaa lainaa, kuin tulla leimatuksi rasistiksi. Autetaan samalla koko maailman ongelmat kuntoon lainarahalla.

 Suomen talous ei kestä myöskään ulkomaisten pankkien tukemista. Tai Kreikan. Jos tulee talouskriisi, pitää sen antaa tulla. Se putsaa pöydän. Nyt ongelmat lakaistaan maton alle ja vihellellään kädet ristissä toivoen jotain ihmettä saapuvaksi. Asiat pitää hoitaa realistisesti ja paikallisesti. EU on jättiläinen, mutta jo Suomi on liian iso hallinnon läpinäkyvyyden kannalta. Isoja päätöksiä on nykyään liian helppo tehdä, kun niistä ei joudu kantamaan vastuuta paikallistasolla. Pienemmissä yksiköissä, kuten Islannissa, jokainen tehty päätös pitää pystyä perustelemaan huolellisesti. Ongelmat ratkaistaan dynaamisesti eikä holtittomalla velanotolla. Poliittiset päätökset eivät kuulu nössöille taivaanrannanmaalareille, vaan sellaisille yksilöille, joilla on pokkaa ottaa tikkunekku lapsen suusta. 

 EU:ta ajava NWO haluaa tuhota nationalismin. Se leimataan fasismiksi. Myydään kansallinen omaisuus, jotta valtiolla ei olisi enää merkitystä. Manipuloidaan päättäjiä Brysselissä. Mitä vähemmän päättäjiä, sitä helpompi heitä on kontrolloida. Keskitetty valta on aina korruptoitunutta. Kansallisvaltiot halutaan ajaa alas, jotta ihmisiä olisi helpompi hallita keskitetyllä liittovaltio-mallilla. Poliitikot kuten Jyrki Katainen pelottelevat ihmisiä impivaaralaisuudella. Varoittelevat eristäytymästä. He antavat ymmärtää että EU on välttämättömyys. Sitä se ei ole. Päinvastoin, on parempi hoitaa kansainvälisiä suhteita itsenäisesti kuin EU:n kautta. Internet-aikana eristäytyminen ei ole muutenkaan mahdollista. Olen aivan varma, että kiinalaisetkin tietävät kaikesta kaiken, vaikka heidän tietoliikennettään rajoitetaan.

 Historiallisessa kontekstissa nationalismi on uusi ilmiö. Sitä ennen on ollut kaupunkivaltioita. Sitä ennen heimoja. Kysymys onkin siitä, mikä on asukasluvun suhteen sopivan kokoinen yksikkö. Omasta mielestäni Suomi on tyydyttävän kokoinen maa. Suomelle ehkä ideaali olisi 10 miljoonaa, jolloin erilaisille ideoille olisi enemmän tilaa toteutua. Enemmän vaihtoehtoja ja massaa. Enemmän ihmisiä. Ei silti liikaa. Suomi on melko pieni, mutta on siinä hyvätkin puolensa. 20 miljoonaa voisi vielä toimia Suomelle, mutta se on utopiaa. Ruotsi saattaa tavoittaa tämän muslimipakolaisilla, jotka lisääntyvät huomattavasti enemmän kuin kristityt. 

 Jos asukkaita on liian vähän, kaikenlainen yrittäjyys ja muu toiminta on vaikeaa saada kannattavaksi. Liian paljon ihmisiä tuottaa saasteita ja ahdistusta. Lisäksi: mahdollisuudet eivät suhteessa lisäänny sitä mukaa kun asukasluku nousee. Tiettyjä pestejä on rajattu määrä. Kun asukkaita on paljon, kilpailu kasvaa ja hyville palleille pääsevät vain kaikkein kusipäisimmät tyypit. Se tuottaa entisestään piinaa yhteiskuntaan.

 EU on hirviö. Samoin kuin kaikki federaatiot ja jättimaat, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta ja maata hallitsee näkymätön valtaklikki. Sotavoimia ohjataan ulkomaisiin projekteihin. Toisaalta Sveitsin malli ehkä toimiva. Amerikassa siirtolaisia on paljon. Se on iso maa. Tavallaan helppo hallita, koska yhtenäisyys puuttuu. Mutta tulevaisuus on pienemmissä yksiköissä. Enemmän yksilönvapautta, ihmisoikeuksia ja sosiaalista kontrollia. 

 

 

 

 

 

Rasismi ja uskonto

 

 Virallisessa media-liturgiassa rasismi ei ole enää rotusortoa, vaan yleistämistä. Eli kun valkoinen mies tekee rikoksen, on se miehen tekemä rikos. Kun musta mies tekee rikoksen, on se mustan miehen tekemä rikos.

 Tässä on paljon perää. Miten salakavalasti rasismi uikaan kielenkäyttöömme? Miksi maahanmuuttajien motiiveja epäillään ja heitä syytellään? Ja miksei heitä toisaalta saisi arvostella ja pilkata? Niinhän avoimessa yhteiskunnassa tehdään kaikille muillekin.

 Muutamassa vuodessa läntisen maailman on vallannut median tarve suitsia ihmisten sanomisia, leimaamalla kriittiset näkökannat vihapuheeksi. Se ei ole sattumaa. Satanistinen eliitti haluaa internetin kuriin. Sananvapaudesta pyritään eroon. Mielipidepoliisit ajavat poliittisen korrektiuden agendaa, jossa sananvalta yritetään ottaa internetistä takaisin establishmentille. Eliittiä vaistomaisesti nuoleskeleva keskiluokkainen media ei sisäsiisteyttään ymmärrä kansalaisten käyttäneen aina ronskia kieltä. Hyi, se tuhahtaa. Tehkää asialle jotain! Ja eliittihän tekee. Törkyturvat, salaliittoteoreetikot ja toisinajattelijat siivotaan mielellään pois rumentamasta internettiä. Lehtien sivuillehan nämä vihapuhujat eivät ole ikinä päässeetkään.

 Vallalle on noussut ajatus rasismista jonkinlaisena äärimmäisenä pahuutena. Voit olla mitä tahansa, kunhan et ole rasisti. Valtamedia tukee voimakkaasti tätä näkemystä. Virolaisille saa vielä naureskella. He kun ovat valkoihoisia. Tummempia koskeva kritiikki on rasismia. Ja maahanmuuttajat ovat yleensä tummempia kuin virolaiset tai supisuomalaiset.

 Vastapainoksi maahanmuuton vastustajat oikein herkuttelevat rasistisella kielenkäytöllä. Muut kuin valkoiset ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä. Katukuvasta erottuvina he ovat oivallinen kohde omien ongelmien syntipukeiksi. Mitä tummempi ihminen, sitä epäluuloisemmin häneen suhtaudutaan. Sen sijaan esim. virolaisista ei puhuta mitään, koska he ovat valkoihoisia. Miksi virolaisia ei arvostella? He tekevät työt halvemmalla ja vievät rahat kotimaahansa. Eikö siinä ole kaksi hyvää syytä?

 Syy on se, että he ovat melkein kuin suomalaisia. He eivät pistä silmään. Toinen syy on se, että he tulevat tänne enimmäkseen tekemään töitä. Eivät elämään tuilla, vaikka toki Suomessa asuvien virolaisten työttömyysaste onkin suurempi kuin kantasuomalaisten. He myös pystyvät tekemään erilaisia töitä suomeksi, koska heidän kielensä on niin lähellä omaamme. Afrikasta tai Lähi-idästä tänne saapuvalla kestää huomattavasti kauemmin oppia suomea kuin virolaisella.

 Maahanmuuttajien ja pakolaisten puolustajat näkevät itsensä humaaneina. Vähemmistöjen puolustaminen on heille asenteellinen kysymys. Vastustajien mielestä he ovat naiiveja. Se on samanlainen asenne toisinpäin käännettynä. Kun puolustajien ja vastustajien välinen interaktio on olematonta, jää asiasta käyty keskustelu pelkäksi köydenvedoksi. Mikä tahansa argumentti kelpaa puolin ja toisin. Periksi ei anneta, koska halutaankin tapella. Ottaa puoli ja pitää se. Maahanmuutto-kysymys kääntyy ideologiseksi ja maalaisjärki unohtuu.

 Huvittavaksi kiistely äityy kun feministit puolustavat islamin naiskuvaa. Suvaitsevaisto suvaitsee maahanmuuttajilta kaiken - suvaitsemattomat eivät mitään. Asiallinen keskustelu kärsii kiiluvista silmistä ja jäykistä niskoista. Ihminen tarvii jonkun johon heijastaa negaationsa. Siten hän purkaa henkistä painolastiaan, jota kerää turhaan sisälleen. Olisi parempi ottaa iisisti. Asia kerrallaan. Pureutua asioiden syihin. Analysoida niitä johdonmukaisesti. Vetää johtopäätökset ja toimia rationaalisesti.

 Jos maahanmuuttaja tekee rikoksen, eikö asiaa saa käsitellä maahanmuuttajan rikoksena? Ovathan he tänne vasta tulleina kovan syynin alla. Vai pitääkö maahanmuuttajan status jättää kertomatta, jotta ei yleistettäisi? Onko se olennaista kertoa? Yhtä hyvin voidaan ajatella, onko olennaista kertoa lainrikkojan turkulaisuudesta? Ja onko korrektia vitsailla turkulaisista tai virolaisista, jos kerran mustista ei saa sanoa mitään? Eihän Suomessa ole ikinä ollut rotuerottelulakeja, joiden vuoksi täällä pitäisi tuntea häpeää. Kuitenkin Helsingin Sanomat etsi keväällä 2015 Kuukausiliitteensä lukijoilta ehdotuksia virolaisten pilkkanimeksi. Turkulaisia lyövät kaikki kilvan. 

 Rasistin leiman pelossa monet eivät halua sanoa mitään negatiivista maahanmuuttajista. Tämä johtaa ympäripyöreään hyperkorrektiuteen. Varotaan kyseenalaistamasta pakolaisten hätää. Varotaan rodullistamasta. Toinen ääripää taas rodullistaa kaiken mahdollisen. Kyseenalaistaa kaiken asiaan liittyvän. Sitten on myhäilijöitä, jotka eivät kommentoi koko asiaa mitenkään. Omanlaistaan viisastelua sekin.

 Maahanmuuttoasiassa unohdetaan kuitenkin helposti yksi asia. Onko koko touhussa mitään järkeä? Eihän täällä Suomessa mitään työpaikkoja ole. Ainakaan sellaisia, joita voisi tehdä kieltä osaamatta. Mitä ne ihmiset täällä oikein tekevät? Onko todella niin, että heidän funktionsa on laskea matalapalkka-alojen palkkoja? Vai onko maahantulleiden miesten joukossa sotarikollisia, joiden salainen tehtävä on toteuttaa terrori-iskuja Suomen maaperällä? Sehän sopisi Uutta Maailmanjärjestystä ajaville tahoille. Lisää iskuja, lisää valvontaa ja vähemmän kansalaisoikeuksia. Lähi-itä pommitetaan tuusan nuuskaksi ja ihmiset sieltä tuodaan Eurooppaan pakoon. Lasku velaksi ja korolle. Koko ajatus vaikuttaa järjestetyltä.

 Maahanmuuttajien - pakolaisten - ongelma on uskottavuuden puute. Heitä ei oteta tosissaan. Yleensähän uppoavista laivoista ja hädänalaisista maista pelastetaan ensin naiset ja lapset. Tänne pohjolaan saapuneista pakolaisista on kuitenkin valtaosa nuoria, parhaassa työiässä olevia miehiä. Heistä saa lisäksi helposti sen käsityksen, että ollaan lähinnä tylsyyttä paossa. Etsitään jotain parempaa. No, eipä siitä voi ketään syyttää, mutta onko Suomella varaa heidän hyysäämiseensä? En usko. Mieleni tekisi kritisoida näitä nuorukaisia, mutta haluaisin itsekin paeta Suomen viranomaisten vainoa jonnekin. Voi hyvin olla, että vielä pakenenkin. Tosin vain sellaiseen maahan, jonka sosiaalietuudet riittävät nykyisen elintasoni säilyttämiseen.

 Mutta mistä löydän sellaisen maan? Suomalainen malli yksinkertaisesti toimii paremmin kuin etelän ihmisten mallit. Sen vuoksihan tänne halutaankin. Koska täällä asiat ovat paremmin. Maahanmuuttajien pitäisi myös ymmärtää tämä ja muuntautua suomalaisiksi. Muslimius yms. vain mausteena. On heidän oma etunsa olla mahdollisimman suomalaisia. Se vaan on parempi systeemi kuin afrikkalainen tms. Ainakin täällä se on toiminut. Sen perässähän hekin tänne saapuivat. 

 Toisaalta, miksi valittaa? Periaatteessa nuorukaiset ovat parasta mahdollista pakolaismateriaalia. Heistä voi vielä tulla työläisiä. Vanhemman polven pakolaiset eivät yksinkertaisesti löydä töitä. Heillä ei ole riittävästi kielitaitoa. Kun he lisäksi tottuvat sosiaaliturvan mahdollistamaan laiskotteluun, ei heitä enää kiiinnosta edes yrittää. Kotimaan sukulaisille osoitetut rahalähetykset antavat heille omanarvontuntoa ja statusta, vaikka varsinaista työpaikkaa ei olisikaan.

 On luonnollista että monet haluavat Suomeen, koska täällä asiat ovat huomattavasti paremmin kuin heidän kotimaissaan. Samalla tavoin suomalaiset muuttavat ulkomaille haaveidensa ja leveämmän leivän perässä. Ei heitä siitä kukaan kritisoi. Ongelma onkin siinä, että suomalainen systeemi mahdollistaa joutenolon. On liian helppo olla tekemättä yhtään mitään. Työtä tekevien on vaikea hyväksyä se, että toiset elävät heidän kustannuksellaan. Saati sitten että tyhjää tullaan toimittamaan tänne merten takaa.

 Ulkomaille muuttanut ihminen löytää itsestään usein patriootin. Maahanmuuttaja haluaakin yhtäkkiä olla mahdollisimman isänmaallinen. Hän ei edes yritä integroitua, vaan luo ympärilleen miniversion omasta lähtömaastaan ja katselee taivaskanavia. Ei sillä että se minua haittaisi. Pikemminkin säälin niitä, jotka joutuvat lähtemään juuriltaan ja tuijottavat sitten omankielisiä tv-ohjelmia koti-ikäväänsä. Enkä voi toisaalta syyttää ketään suomalaisten tv-ohjelmien välttelemisestä. Eikä itselläni edes ole televisiota. Silti, jos muuttaisin Turkkiin, alkaisin varmaan katsella Onnenpyörää videolta.

 Kielitaidon puute on lopulta vain tekosyy olla tekemättä mitään. Eivät vanhat kiinalaiset Amerikan Chinatowneissakaan välttämättä englantia osaa. Monia töitä voi tehdä kielitaidotonkin. Suomessa vaan annetaan viranomaisten sertifioida kaikki mahdollinen toiminta. Siinähän sertifioivat. Mutta pitääkö niitä kaiken maailman säädöksiä vielä valvoakin? Liika säätely vie yrittämisen innon.

 Ei sillä että Suomessa enempää duunareita tarvittaisiin. Jo nyt virolaiset vievät osan työpaikoista ainakin rakennusalalla. Tätä on työvoiman vapaa liikkuvuus. Se hyödyttää suuria pääomia, köyhdyttäen valtiot ja sitä kautta duunarit ja vähäosaiset. Harva halajaa parakkielämää kaukana kotimaisemista. Sellainen ei olisi tarpeenkaan, jos asiat järjestettäisiin hieman järkevämmin. Talousviisaiden mielestä niin on kuitenkin paras.

 Markkinatalouden pitäisi kuulemma parantaa palvelujen ja työn laatua, mutta usein asia on juuri päinvastoin. Äärimmilleen kilpailutettuja urakoita ei pystytä hoitamaan laadukkaasti. Maasta toiseen ravaavat duunarit viis veisaavat työnsä jäljestä. Sekä teettävän että toteuttavan osapuolen mielessä siintää pelkkä nopea rahastus. Kun huonosta laadusta tulee vakio, ollaan samaan aikaan kommunismin ja kulutuskulttuurin ytimessä. Siksi tässäkin asiassa olisi parasta kulkea kultaista keskitietä. 

 Kuinka paljon Viro voi kiittää taloudellisesta tilanteestaan Suomea? Paljon. Samaan tapaan Suomi on riippuvainen Venäjästä. Ilman Venäjän-kauppaa vienti ei vedä. Keski-Eurooppa on liian kilpailtu ja liian kaukana. Skandinavian markkinoilla suositaan kotimaista tuotantoa. Baltiassa ei ole rahaa. Venäjällä suomalainen laatu on arvossaan. Se on käsite. Silti tuotteita ei saada heidän markkinoilleen, koska tekopyhät amerikkalaiset halusivat kauppasaartaa Venäjän Ukrainan kriisin vuoksi. Jos laki olisi kaikille sama, olisi USA ollut kauppasaarrettu 50-luvulta lähtien. Asiasta toiseen: myös lentokenttien naurettavat turvatarkastukset ovat USA:n syytä. 9/11:n jälkeen koko maailma on muuttui pysyvästi huonompaan suuntaan. USA on pilannut maailman. Ja kuka kontrolloi USA:ta? Juutalaiset.

 

 Illuminati yrittää koko ajan vähentää ihmisten lukumäärää globaalilla tasolla. Eivät siihen ufotkaan puutu, vaikka voisivat. Rokotuskampanjat ja muu laajamittainen myrkyttäminen on arkipäivää ympäri maailmaa. Ehkä maapallolla tosiaan on liikaa ihmisiä, sitä mieltä Samuel O'Neill ainakin vahvasti oli. Hän tosin sanoi, ettei tämä koske Suomen kaltaisia maita.

 No ei varmasti koskekaan. Suomen ongelmahan on se, että täällä on liian vähän ihmisiä. Tänne mahtuisi enemmänkin porukkaa, mutta ei se välttämätöntä ole. Kun suorittavan työn tekijöitä tarvitaan automatisaation seurauksena koko ajan yhä vähemmän, eikö ole hyvä että ihmisetkin vähenevät? Kestävyysvaje on pelkkiä numeroita. On sitä ennenkin laitettu talkoilla asiat kuntoon. Miksei nyt? Tarvitaan vaan venymistä, niin rikkailta kuin köyhiltäkin. Suomen viisimiljoonainen kansa pärjää aivan mainiosti, vaikka määrämme vähenisikin puolella miljoonalla. Tulevaisuudessahan suurin osa kansasta asuu joka tapauksessa Uudenmaan läänissä tai ainakin ns. ruuhka-Suomen kolmiossa.

 Suomessa ei myöskään ole sitä geneettistä ongelmaa mikä ruotsalaisilla on. Siellähän ihmisillä on melko yhtenäinen geeniperimä. Ruotsalaisia on muutamaa sorttia ja he kaikki muistuttavat hieman toisiaan. Suomalaisten geenipooli on paljon suurempi. Liiviläisistä lappalaisiin ja ruotsalaisista venäläisiin.

 Suppean geenipoolinhan takia Ruotsi aikanaan aloitti massiivisen maahanmuuttokampanjan. Sitä sanottiin sosiaalidemokratiaksi. 1930 – 40 luvuilla naapurimaassamme yritettiin taltuttaa erilaisia geneettisiä sairauksia ja vammoja myös eugeniikan keinoin. Natsien hävittyä sodan, sai kaikki tällainen niin huonon leiman, että sitä hävetään Ruotsissa vielä tänäkin päivänä. Ruotsilla on julma historia vähämielisten ja muiden epäkelpojen steriloimisessa.

 Ruotsissa haluttiin tietynnäköisistä ihmisistä eroon. He eivät istuneet ajatukseen ruotsalaisuudesta. Siksi ruotsissa alettiin steriloida erikoisen näköisiä ihmisiä. Jotta heidän piirteistään päästäisiin eroon. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tienneet, että juuri tällaiset hieman oudon näköiset ihmiset ovat usein henkisesti erityisen kyvykkäitä. Heillä on jotain, mitä muilla ei ole.

 Pinnallisia ruotsalaiset ovat. Ja tyhmiä. Heidät joukkotyhmennetään elintarvikkeilla Ikeassa ja muissa massapaikoissa. Suurimman osan ihmisistä ei ole tarkoituskaan tajuta mistään mitään. Kunhan suorittavat. Sen näkee heidän kasvoiltaan. Leppeän alistuneista katseistaan. Ikean perustaja Ingvar Kamprad kuuluu siihen superraskaaseen sarjaan, joka on aivan Illuminatin kynnyksellä, mutta ei kuitenkaan tule kutsutuksi tupaan sisälle. Pysyäkseen mukana pelissä, tulee Kampradin ja kumppaneiden tehdä osansa kansalaisten myrkyttämiseksi.

 Tässä mennään pahasti vikaan. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus pärjätä kykyjensä ja tarmonsa mukaisesti. Se on erittäin tärkeää. Kilpailuyhteiskuntaa ajavat oikeistolaiset eivät halua ottaa tätä huomioon. Heidän mielestään markkinatalous korjaa yhteiskunnan. He näkevät massat yhtenä hallittavana yksikkönä. Itsensä he näkevät individualisteina. Tämä epäsuhta johtaa yhteiskunnassa lopulta tilanteeseen, jossa pieni eliitti tekee mitä lystää ja muut suorittavat toimiaan robotteina. Liberaaleiksi itseään kutsuvat satanistiset eliitit kuten Tuomas Enbuske ja Mikael Jungner puhuvat enemmistön tyranniasta. Heidän mielestään demokratia on väärin, koska massat eivät jaa heidän ajatuksiaan.

 Kuka sitten määrittää sen, ken ei ole kelvollinen jatkamaan sukua? Kysymys on moraalisesti niin arveluttava, että sotien jälkeinen sosiaalidemokratian aika ei enää sallinut sitä käsiteltävän edes ajatuksen tasolla. Siksi Ruotsissa turvauduttiin maahanmuuttoon. Vaikka siitä tällä hetkellä onkin ongelmia, tulee tilanne kaiketi stabilisoitumaan 50 vuodessa ja kääntymään maan eduksi. Heidän näennäisen positiivista suhtautumista muukalaisiin voidaan pitää tekopyhänä, mutta sillä saatetaan lopulta myös voittaa tulijat puolelleen. Ruotsalaisia heistä tulee, niin muslimeja kuin ovatkin. Ja sama se on Suomessa.

 Toisaalta asia nähdään lopullisesti vasta sitten, kun suurin osa ruotsalaisista on muslimeja. Muslimien kulttuurissa perheessä pitää mielellään olla vähintään neljä lasta. Muuten näyttää siltä ettei kaikki ole kohdallaan. Siksi he niin sikiävätkin. Kristityt tyytyvät yleensä kahteen lapseen. Eikä Suomessa ole mikään häpeä olla kokonaan lapseton. Kun muslimien neljä lasta tekevät kaikki neljä lasta, tuplautuu heidän lukumääränsä nopeasti. En ole matemaatikko, mutta tiedän että neljä on kaksi kertaa enemmän kuin kaksi. Toivottavasti muslimit lapsia tehtaillessaan tajuavat sulautua kantaväestöön, jotta vältetään ns. pedigree collapse. Näin toimien myös heidän kulttuurinsa maallistuu ja he suomalaistuvat. En silti vastusta monikulttuurisuutta, päinvastoin. Olen sen kannattaja. Mutta erilaisten uskontojen nimissä on tapettu paljon ihmisiä ja se on väärin. On parempi ottaa eri uskonnoista vain ne parhaat puolet. 

 Kantaväestölle vähälapsisuus ei edusta ongelmaa. Jokainen tekee lapsia niin monta kuin parhaaksi näkee. Hyvinvointivaltioissa syntyvyys on perinteisesti pientä. Kehitysmaissa tehdään lapsia, jotta nämä pitäisivät vanhemmista huolta sitten kun he tulevat vanhoiksi. Ja myös jotta olisi jotain tekemistä. On kiva seurata lapsien kasvamista ja opettaa niille käden taitoja ja viisauksia. Köyhällä ei ole varaa matkustella ja etsiä itseään. Siksi hän lisääntyy. Se on luonnollinen tapa olla ihminen.

 Suomessa syntyvyys on alhaista myös siitä syystä, että täällä tytöt pärjäävät poikia paremmin koulussa. Koulunkäynti on tytöille luontevampaa. Se käy heiltä kuin itsestään. Yliopistot ja korkeakoulut ovat täynnä naisia, jotka ehtivät synnytyspuuhiin vasta valmistumisensa jälkeen. Pänttäys ja vauvat eivät ilmeisesti sovi yhteen. Tähän on saatava muutos. Jotta syntyvyys saadaan nousuun, pitää kampukset varustaa vauvanhoitofasiliteetein. Vauvanhoitokulttuuri pitää muuttaa siten, että vauvoja kuljetetaan ympäriinsä samalla kun opiskellaan. Se on vauvojenkin etu. He saavat virikkeitä ja vastustuskykyä heti pienestä pitäen. On väärin sulkea vauvoja kotioloihin.

 Syntyvyys on alhaista myös siksi, että Suomessa ihmisille teroitetaan pienestä pitäen kuinka tärkeää ehkäisy on. Kuinka ei-toivottu raskaus on jotain hirveää ja pilaa nuoren elämän tyystin. Vaikka todellisuudessa suurin osa ihmisistä haluaa lapsia ja biologisesti paras aika hankkia niitä on alle parikymppisenä. Mutta Suomessa vaan jaetaan nuorille kondomeita. Jokainen raskaus pitää suunnitella kuin Fort Knoxin ryöstö. Hedelmällisimmässä iässä olevat nuoret eivät lisäänny, vaan pänttäävät koulukirjoista tietoa, joka on kohta vanhentunutta. Opiskelevat asioita jotka oppisi paremmin käytännössä. Odottelevat jotain parempia aikoja. Paras aika hankkia lapsi on teini-ikäisenä. Siinä sitä aikuistuu samalla, eikä mene nuoruus ryypätessä. Niin kävi minulle. Parhaat vuoteni annoin kuningas alkoholille. Vaikka eipä niitä vuosia kukaan muu olisi halunnutkaan. Olenhan friikki.

 

 Kulttuurillisista eroista huolimatta muslimit ovat samanlaisia ihmisiä kuin kristitytkin. Heissä on omat kiihkoilijansa ja vähämieliset junttinsa, joita ei kannata niin noteerata. Maallistunut kulttuuri vie voiton vanhakantaisista tavoista muslimienkin joukoissa. Sehän nyt on itsestäänselvää. Kuinka nuori muslimi voisi vastustaa hänen aistejaan joka puolelta ärsyttävää kulutuskulttuuria? Miksi hän haluaisikaan?

 Viihteellisyyden voima piilee sen helppoudessa. On kivempi katsoa elokuvaa kuin lukea raamattua tai koraania. Kun Amerikka on imetty tv-ruudun kautta osaksi persoonaa, aletaan sitä toteuttaa. Osataan erottaa oma elämä viihdeteollisuudesta, mutta otetaan siitä jotain mukaan. Vaan pienikin määrä hapatusta rikkoo sen yhtenäisyyden, jolla uskonnollisuus pitää yksilöä kasassa. Jokapäiväiset hartaushetket antavat elämälle kehyksen. Uskonto tarkoituksen. Silloin elämänsisältö voi olla muutakin kuin viihdettä. Toki itsensä viihdyttämisenkin voi suorittaa. Ahmia läpi koko boksin, vaikka olisi parempaakin tekemistä. Viedä koko tuotantokausi läpi yhdeltä istumalta, koska pystyy siihen. Mutta haluaako sitä todella?

 Länsimaisessa kulttuurissa arvot määrittelee media. Ei uskonto. Yleinen arvopohja on pirstaloitunut, mutta perusarvot ovat voimassa. Valtamedia puskee eetteriin asioiden virallista versiota, joka on tekopyhä ja läpeensä korruptoitunut.

 Monimuotoinen ympäristö haastaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan. Joudutaan miettimään asioita monelta eri kantilta. Koska uskonto on käytännössä pelkkä tottumus, ei voida toimia järjettömästi ja vedota sitten vanhoihin kirjoituksiin. Voidaan silti vedota uutisiin. Voidaan vedota erilaisiin tutkimuksiiin ja oikeastaan käytännön tasolla ihan mihin halutaan.

 Kiihkouskovaisia on toki suomessakin. Heitä ei oteta tosissaan. Kyllä suomalaisetkin kävivät kirkossa ahkerasti vielä sata vuotta sitten, mutta samanlaisia irstaita juoppoja he silti olivat kuin tänä päivänä. Valtaapitävien kannalta parempi niin. Jos kansa ei saa ryypätä, se saattaa yhtäkkiä ryhtyä ajattelemaan omilla aivoillaan. Uskonnon nimissä kyetään silti alistamaan ihmisiä täälläkin. Ainakin Luterilainen kirkko on täynnä satanisteja. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

 Bikinien yläosa suomalaisen naisen yllä on periaatteessa sama asia kuin huntu tai huivi musliminaisen päällä. Verhoamisen aste on vain eri. Amerikassakin mittailtiin naisten uimapukujen lahkeita vielä sata vuotta sitten. Jos naiset eivät Suomessa peittäisi rintojaan ja uisivat pelkissä alushousuissa, ei rintoja enää pian pidettäisi kovinkaan eroottisina. Muslimit ovat vain vieneet verhoamisen pidemmälle. Uskonnon nimissä he haluavat verhota koko naisen. Peittää kaikki paikat ja vieläpä kieltää miehiä koskettamasta naista. Saako katsoakaan. Nainen ei ainakaan saa kohdistaa katsettaan miehiin päin.

 Suomessa kristillisyyteen suhtaudutaan peitellyn halveksuvasti. Sitä pidetään yleisesti vanhanaikaisena ja naiivina oppina. Äärikristilliset leimataan pöhköiksi hihhuleiksi. Kristilliset arvot, kuten se että seksi kuuluu vain avioliittoon, on heitetty romukoppaan ainakin valtamediassa. Järkevänä kristittynä pidetään sellaista, joka rajaa uskonnon kokonaan käytännön elämän ulkopuolelle. Se saa liittyä vain häihin ja hautajaisiin. Suvaitsevaisuuden nimissä maahanmuuttajien - jotka ovat useimmiten muslimeja - tavat halutaan kuitenkin ottaa osaksi suomalaista elämänmenoa. Monikulttuurisuus on rikkaus, sanotaan.

  Ennen vanhaan rengit, piiat ja pientilalliset olivat laamanneja. Papisto ja porvarit satanisteja. Jako oli selkeä ja se piti asiat omalla tolallaan. Johdonmukaisesti. Sama jatkui teollisen vallankumouksen jälkeen. Nykyajan urbaanissa yhteiskunnassa ei kohta enää ole perinteisiä työpaikkoja. Automatisaatio vie duunareilta työt. Ennen vanhaan töitä sai kun käveli pajalle tai tehtaaseen ja ilmaisi työhalukkuutensa. Nykyään duunarinkin pitää säveltää hakemuksia, ansioluetteloa ja kilpailla paikoista. Kaikki ovat freelancereita. Yrittäjiä. Siksi kaikkien pitää kuulua kerhoon. Muuten ei pärjää. Tästä syystä Kerho on eskaloitunut. Lumipalloefekti lähtee huipulta joka suuntaan.

 

 

 

 

Politiikka

 

 Kovan luokan satanistit tietävät jo ennalta miten asiat tulevat menemään. Tiedetään että EU tulee hajoamaan. Silti sen avulla yritetään riistää valtioita niin paljon kuin vaan mahdollista.

 Tietynlaiset tyypit kuten Alexander Stubb eivät pysty motivoimaan itseään politiikan eri kentille. He tietävät vain esittävänsä omaa rooliaan suuressa näytelmässä. Ylimielisyyttään he eivät haluaisi alentua teeskentelemään. Ymmärrän heitä. Miksi eivät laita kokonaan ranttaliksi?

 Poliitikot ovat usein satanisteja, pitkän linjan konkarit ja nousukkaat poikkeuksetta. Politiikassa ei muuten pärjää. Anni Sinnemäki, Timo Soini, Jutta Urpilainen, Maria Guzenina, Mikael Jungner, Matti Vanhanen, Esko Aho, Tanja Karpela, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, Stefan Wallin, Jyrki Katainen, Nasima Razmyar, Li Andersson, Susanna Koski, Paavo Arhinmäki... Kaikki satanisteja ja listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Paavo Arhinmäki oli vielä ennen kansanedustajuuttaan väkevä puhuja ja agitaattori. Siksi hänet koettiin uhaksi. Koska hän oli vielä vasemmmistolainen, päättivät Suomessa valtaapitävät RKP:n satanistit myrkyttää hänet. Hänen mielensä oli tylsytettävä ja hänestä tehtävä nöyrä suomenruotsalaisen eliitin palvelija. Niinpä hänestäkin saatiin leivottua pakkoruotsin kannattaja. Miten hänet sitten myrkytettiin? Se ei ole vaikeaa. Murtaudutaan vain ihmisen asuntoon ja sekoitetaan kemikaaleja hänen ruokiinsa. Avaamattomat elintarvikepakkaukset saa kuumaliimalla takaisin koskemattoman näköisiksi. Myrkytys onnistuu kätevästi myös ravintolassa. Kilpaillulla ravintola-alalla on muutenkin vaikea menestyä ilman satanismia, joten kuka tahansa on lahjottavissa. Lahjomattomien muisti voidaan aina pyyhkiä. Paikka jossa ateria tuodaan takahuoneesta on aina riski. Ravintolasuositukset tai kutsut yhtä lailla.

 Matti Vanhanen kertoi RKP:n satanistien yrittäneen usuttaa hänet johonkin juttuun, en muista mihin. Kun hän ei suostunut, kostivat RKP:läiset pilaamalla hänen mainettaan tuomalla hänen eksentrisen isänsä julkisuuteen.

 Ulkomailla koulutettu Alexander Stubb ei ennen pääministeriksi nousuaan ollut vielä erityisen isänmaallinen. Minulle hän sanoi puhelimessa suoraan, ettei ole kiinnostunut Suomen asioista vaan haluaa tehdä uraa ulkomailla. Olihan hän suosittelemani poliitikko Illuminatin käsikassaraksi. Vaikka emme kielikiistan takia tulleetkaan juttuun, oli minulle aiemmin piirtynyt Stubbista kuva osaavana poliitikkona. Hän kuitenkin sanoi, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.  Haukkui ja sadatteli. Suomenruotsalaiset eivät kestä pakkoruotsin vastustajia, koska heillä ei ole ainuttakaan argumenttia puolellaan. Kansainvälisten kontaktieni luomat mahdollisuudet saivat Stubbin kuitenkin muuttamaan mielensä.

 Pääministerinä Stubb löysi itsestään uuden, isänmaallisemman puolen. Se ei ollut hänessä sisäsyntyistä, vaan joku asensi häneen tämän ominaisuuden. Manipuloi häntä. Uskoisin hänen ryhtyneen pääministeriksi lähinnä siitä syystä, että se auttaisi häntä myöhemmin urallaan kohti isoja kansainvälisiä tehtäviä. Jyrki Kataista huonompaa pääministeriä ei voi olla, joten ei hän voinut oikein epäonnistuakaan.

 Erityisen merkillepantavaa Stubbissa on hänen lakonisen fatalistinen suhtautuminen työhönsä. Hänellä on selvästi suuria vaikeuksia ottaa politiikkaa vakavasti. Olen varma, että hänelle on kerrottu politiikan olevan pelkkä etukäteen kirjoitettu näytelmä, joka vedetään läpi. Ettei yksittäisten poliitikkojen toimilla ole niin väliä, kun kaikki menee kuitenkin ennalta määrättyjä raiteita.

 Näinhän asia ei ole. Ei tulevaisuutta ole hakattu kiveen. Poliitikoille vain uskotellaan asioiden olevan jo päätetty, jotta he alistuisivat turhia mukisematta ylhäältä annettuihin käskyihin. Tyhmille poliitikoille laitetaan sanat suuhun. Fiksummille uskotellaan, ettei kannata mitään yrittääkään. Se jos mikä on vallankäyttöä. Eräs Suomen asioista päättävä satanisti, jota ihmiset eivät tunne sen enempää, sanoikin, että Stubbin voisi heittää mihin paikkaan vaan ja hän pärjäisi. Hänessäkin on kuitenkin epämiellyttäviä puolia, mies sanoi. En sitä epäilekään. Joka tapauksessa Juha Sipilästä hän ei ollut niinkään varma. Minulta kysyttiin tunnenko Sipilän ja vastasin hänet tuntevani, mutta en tarkoittanut pääministeri Sipilää vaan erästä toista saman nimistä miestä. Kun Sipilä kuuli tämän, sanoi hänkin tuntevansa minut. Varmuuden vuoksi, kuten hän kertoi minulle puhelimessa. Olihan satanistinen oraakkeli ennustanut, että tulisin olemaan erittäin tärkeä hahmo suomalaisessa politiikassa. Tietenkään oraakkeli ei kertonut, että milloin ja millä tavalla. Satanistit luonnollisesti olettivat minun pääsevän asemaani satanismin kautta ja olivat minulle mielin kielin. Kaikki halusivat saada luotua jonkinlaisen suhteen minuun.

 Asiahan on niin, etten tule ikinä liittymään satanismiin. Vaikka maapallo uhattaisiin räjäyttää, en silti liittyisi. Se on periaate. Siksi ennustus saattaakin tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä satanistit omahyväisyydessään kuvittelivat. Ehkä minusta tuleekin vielä jotain merkittävää, mutta ei siten, että kukaan satanisti siitä erityisemmin hyötyisi. Päinvastoin. Tuhoan heidän toimintaedellytyksiään niin paljon kuin mahdollista.

 On kuulemma myös ennustettu, että minusta tulee aivan erityisen vihattu. Sehän sopii. Se merkitsee sitä, että saan jotain aikaiseksi. Pidetyt ihmiset ovat usein niitä kammottavimpia satanisteja. Joten tämäkään asia ei tuota minulle ongelmia. Pääasia että saan ehkäistyä satanistien toimintaa niin paljon kuin mahdollista.

 

 

 

 

 

 

 

Kaikentietäjä ihmisten auttaja

 

 Satanisteille oli kerrottu, että minun kauttani mikä tahansa on mahdollista. Oli huvittavaa, kuinka ihmisillä oli joku ongelma, joka minun olisi pitänyt ratkaista. Usein "vain yksi pieni pyyntö". Ne jotka eivät keksineet pyytää mitään, kysyivät neuvoa.

 Minkä tahansa piti oli kauttani mahdollista, eikä mikään ollut mahdotonta. Suomalaiset satanistit kyselivät minulta palveluksia, monet läheistensä terveyteen liittyen. Jotkut halusivat yhteistyöhön kansainvälisten tähtien kanssa. Jotkut kyselivät vain neuvoa.

 Itse lähinnä leikin. Enhän ikinä päässyt todella sinuiksi satanismin kanssa. Samaan aikaan kun olin yhteydessä O'Neilliin ja ties kehen, elin päivittäistä elämääni turkulaisena sekatyömiehenä, jolla ei ollut juuri hajuakaan tästä toisesta todellisuudesta. Samuel halusi pitää minut epätietoisena, koska olin hänen leikkikalunsa. Oli hänen oma mokansa, etten ikinä ottanut satanismia täysin omakseni vaan se jäi kuin heijastumaksi persoonani sivulle. Ylimielisyyttään Samuel pilasi koko homman ja sai siksi kuolla.

 

 Laulaja Chisu halusi tehdä yhteistyötä The White Stripesin Jack Whiten kanssa. Hän oli kuullut minun tuntevan Whiten, eikä auttanut vaikka kuinka sanoin etten tunne Whitea. Chisu oli päättänyt saada Whiten ja minä kuulemma tunsin hänet, joten olin kykeneväinen auttamaan häntä.

 ”Muuta en pyydä”, Chisu sanoi.

 Olin jutellut Whiten kanssa kerran puhelimessa, mutta ei se tarkoita sitä, että tuntisin hänet ja voisin toimia hänen managerinaan. Samoilla sanoilla valokuvaaja Nelli Palomäki olisi halunnut kuvata Supergrass-yhtyeen. Hänkin pyysi vain tätä yhtä asiaa. Kun kerroin kyseisen yhtyeen hajonneen, ei hän uskonut minua, vaan syytti kusipääksi kun en halunnut auttaa häntä urallaan. Laulaja Mannan veli Rane Raitsikka yritti saada minua auttamaan siskonsa uraa. Kaipa hänellä oli omakin lehmä ojassa. Esittelin sitten Mannan tuotantoa David Geffenille, joka ei kuitenkaan ollut innostunut uudesta PJ Harveysta. Rane Raitsikkaa tämä ei miellyttänyt. Geffen ei ollut se mitä hän halusi. Hän ei halunnut eritellä mitä aivan tarkalleen ottaen halusi, mutta oli kiinnostunut vaihtoehtoisemmista kontakteistani. Hänen mielessään minulla oli valta tehdä kenestä tahansa indie-menestyjä. Artisti jota vaihtoehtomediat ja -vaikuttajat arvostivat. Ehkä Ranella ja Mannalla oli jo rahaa. Nyt piti vain saada mainetta. Kyllästyin Raitsikan jankuttamiseen hyvin nopeasti. Ikään kuin minulla ei olisi parempaa tekemistä kuin auttaa hänen siskoaan tiellä tähtiin. Sitten olinkin kusipää ja niin edelleen.

 Laulaja Sanni kysyi josko voisin auttaa häntä? Hän ehdotti diiliä ja sanoi menevänsä kyllä mielellään minun kanssani sänkyyn, tai vaikka olemaan vakituisesti kanssani, jos vain pystyisin estämään sen, etteivät ne kaikki limaiset vanhat äijät kävisi häntä alati nussimassa. No, olisinhan minä häntä mielelläni auttanut. Mutta sain kuulla, että se on diili, johon Sanni on itse suostunut tähtiartistiksi ryhdyttyään. Ei hän voi vain poimia rusinoita pullasta. Ja kusipäinen satanisti Sanni itsekin on, vaikka hymyileekin söpösti.

 Leo Karhunen usutti ystävänsä Petteri Sariolan kimppuuni. Minun olisi pitänyt auttaa Petteriä kohti tähteyttä. Miksei Karhunen ollut itse auttanut Sariolaa? Olihan hänellä kontakteja maailmantähtiin kuten MIA. No, paatuneena satanistina Karhunen potkii niitä ketkä häneltä jotain haluavat ja nuoleskelee niitä, jotka voisivat hänen uraansa edistää. Minä sitten esittelin Sariolan kitaravideoita MIA:lle. Hän ei kuitenkaan ollut innostunut Sariolasta, koska tämä teki jotain kuorojuttuja tms. Minun olisi pitänyt varmaan puskea Sariolaa ties minne, mutta ei minua huvittanut. Olisi Leo Karhunen auttanut ystäväänsä, ei se minun ongelmani ole. Sitten Sariola laittoi äitinsäkin soittelemaan minulle painostaen auttamaan poikaansa... Ajattelin, että seuraavaksi soittaa varmaan isoäiti. Mutta ei soittanut.

 MIA ei ottanut Karhusta ikinä tosissaan. Hän kertoi palkanneensa Karhusen alunperin koska tämä vaikutti niin onnettomalta. Kun Karhunen sitten näytti todelliset karvansa, MIA päätti vittuilla hänelle auttamalla minua. Eikä MIA ollut todellakaan ainoa joka yritti auttaa minua. Mutta mitä tahansa mahdollisuuksia eteeni avautuikin, tuhosi helsinkiläinen mainosmies ne. Vähän myöhemmin kaiken tyhjäksi teki Samuel O'Neill. Kuka veteli lankoja kaiken yläpuolella, sitä en tiedä, mutta olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen etten ole liittynyt kerhoon. En tietenkään silti hyväksy vainoamistani, vaan olen hyvin kostonhimoinen.

 Ehkä Leo Karhunen vaali MIA-yhteyttään Björn-Axel Sjöbladin kaltaisten sählääjien takia. Vanha luokkakaverini Sjöblad kun otti yhteyttä MIA:an ja kertoi olevansa hyvä ystäväni. Se ei pitänyt paikkaansa, mutta mitäpä siitä. Näin hän pääsi tekemisiin MIA:n kanssa. Sjöblad kävi kuvaamassa MIA:lle musiikkivideota Espanjassa, mutta työn laatu ei kelvannut ja hän joutui luovuttamaan. Myöhemmin RKP usutti suomenruotsalaisen Sjöbladin kimppuuni. Pääsi hän sitten tekemään Makialle Räikkönen-mainosta, jossa valkopestiin sitä tosiasiaa, että Räikkösen Makia-yhteys oli minun järjestämäni. Se oli Sjöbladin mielestä jotenkin erityisen hauskaa. Vitun Makia. Eivät suostuneet antamaan minulle yhtä takkia, vaikka ensin kysyivät haluaisinko jotain heiltä? Jos olisin ollut rikas tai kuuluisa, olisin saanut takin. Kun viimein vuosien päästä 2017 kokeilin vaatekaupassa heidän takkiaan, huomasin miten amatöörimäistä tekoa se on. Nyt en enää ottaisi sellaista, vaikka maksaisivat.

  

 Kun The National ei saanut minua osaksi joukkojaan, päättivät he näpäyttää minua auttamalla jotain toista suomalaista. Matt Berninger kysyi, mitä mieltä olen viulisti Pekka Kuusistosta? Kehuin tätä hyväksi tyypiksi. Ehkä vähän nörtiksi. Ei sillä että hänet tuntisin.  Kuultuaan tämän, suivaantunut Kuusisto soitti minulle ilmoittaakseen, ettei ole mikään nörtti. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut. Ainakin Kuusisto pääsi soittelemaan nationalien kanssa. Sitten myöhemmin kun erosin kerhosta, Kuusisto soitti vittuillakseen. En muista mitä hän sanoi. Jotain nörttimäistä se oli.

 Samalla tavalla monet muut antoivat minun kuulla kunniani vasta sitten, kun minusta ei ollut mitään uhkaa heille. Kun olin vaikutusvaltainen satanisti, suhtautuivat satanistit huumoriini ymmärryksellä ja hauskaa piisasi. Kun sitten en enää ollut, sain heidän terrorinsa päälleni. Tommi Läntisen mielestä oli hauskaa, että olin ottanut esiin hänen paella-tarinansa. Myöhemmin hän sai siitä syyn lyödä minua.

 Läntinen oli 90-luvun alussa ollut Espanjassa lomalla, ja syönyt siellä niin hyvää paellaa, että voidakseen syödä sitä lisää, oli hän käynyt oksentamassa kerta toisensa jälkeen sivukadulla mahansa tyhjäksi. Hän oli toikkaroinut ulos ravintolasta vakiopaikalleen kulman taakse ja sitten takaisin sisään. Tavallaan Läntisessä henkilöityy länsimaisen sivistyksen rappio.

 

 Jotain muusikkoja oli ihan kivakin neuvoa. Kuten Iiro Rantalaa ja Verneri Pohjolaa. Mutta suurin osa oli liikkeellä ketunhäntä kainalossa. Halusivat vain vittuilla minulle. Minun pitäisi varmaankin hävetä sitä, että neuvoin ihmisiä ja yritin auttaa heitä, mutta ei se minua hävetä. Harmittaa vain se, että satanismi on vieläkin jotain salaista josta ei puhuta. Maallikoita kusetetaan ja vedätetään minkä ehditään ja samalla hyssytellään, ettei koko asiasta saa puhua mitään.

 "Kun siitä ei voi puhua." 

 Tässä oli myös suurin ongelma ihmisten auttajana. Kaikki apua pyytävät kun olivat satanisteja. Heillä oli jo kerho apunaan. Monessa tapauksessa lisäksi ne ketkä apua kehtasivat pyytää, eivät tyytyneet vähään. He olivat tottuneet saamaan haluamansa. Muut ihmiset ovat vain välineitä heidän halujensa tyydyttämiseen. Kun autat vähän, tarkoittaa se vain sitä, että olet hyväksikäytettävä hölmö, josta pitää repiä kaikki mahdollinen hyöty irti. Sellainen joka ansaitsisi tulla autetuksi, ei kehtaa mitään pyytääkään.

 Jos kaltaiseni satanistinen ihmisten auttaja todella olisi olemassa, kaikki ahneet ja saidat pyrkyrit olisivat ensimmäisinä hänen etuovellaan vaatimassa kaikenlaisia palveluksia, vain koska se on mahdollista. Siksi sellaisia ei olekaan. Satanismissa ei saa mitään ilmaiseksi. Hyötyä sitä kautta hakevat joutuvat maksamaan kovan hinnan eduistaan.

 Mikä on se lopullinen syy jakamilleni rahoille? Muistan kun pienenä ajattelin, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikille annettaisiin paljon rahaa. Miksi sitä ei voisi antaa kaikille niin paljon että riittää? Miksi rikkaat eivät antaisi osaa rahoistaan köyhille? Sillä vähintään yhtä paljon kuin rahan, pyörii maailma rahattomuuden ympärillä. Niin se on. Ja jos kerran koko maailma voi olla samaan aikaan velkaa, niin miksei samalla itselleen?

 Jos kaikkea olisi saatavilla niin paljon, ettei mikään lopu ikinä kesken, nähtäisiin todella mistä puusta kukin on veistetty.  Sanotaan että vaikeuksien keskellä veri punnitaan. Mutta ei se pelkästään niin ole. Yhtä lailla todellinen luonne tulee esiin silloin kun kaikki on kunnossa. Jotkut ajautuvat perversseiksi tai hakevat elämäänsä kohtuuttomuuksia. Jotkut eivät osaa ottaa iisisti, vaikka kaikki edellytykset siihen olisi. Tämän kaltaiset ihmiset vievät maailmaa eteenpäin silloin kun on se on kuolla tylsyyteen. Ne ketkä vaikeina aikoina nostavat profiiliaan, eivät välttämättä tee mitään jos ei ole pakko.

 Ihminen haluaa useimmiten jotain mitä hänellä ei ole. Jos kaikilla olisi ostovoimaa, haluaisivat he pian jotain mitä rahalla ei voi saada. Se olisi portti uudenlaiseen maailmaan. Vesimiehen tms. aikaan. Mutta eihän se ole mahdollista. Jos kaikki olisivat miljonäärejä, nousisivat myös hinnat helposti taivaisiin. Tai sitten kukaan ei viitsisi tehdä mitään. Miksi vaivautua pikkurahojen tähden, jos on jo upporikas? Mutta entä jos kaikki olisivat rikkaita, mutta jatkaisivat elämiään kuten ennenkin? Torimyyjä kauppaisi vihanneksia ja siivooja luuttuaisi lattioita. Miljoonat heidän pankkitileillään lepäisivät lähes koskemattomina. Ei, ei se onnistuisi.

 Siksi suurimman osan ihmisistä on tyydyttävä köyhyyteen. Jotta jotkut muut saisivat olla rikkaita. Sama se on hengen asioissakin. Suurimman osan on tyydyttävä maalliseen vaellukseen. 

 

 

 

 

 

 

Leuka-asia

 

 Syksyllä 2010 sain todellisen yliannostuksen Hjallis Harkimosta ja hänen perheestään. Silloin kun Hjallis ei yrittänyt luoda minuun suhteita, oli hän RKP:n satanistien asialla. Oli kieliasiaa, kiekkoasiaa ja henkilökohtaistakin.

 Hjallis on kärkäs. Hän osaa syyllistää. Hän tietää miten toinen saadaan puolustuskannalle. Muutaman kerran hän yritti saada minusta henkistä yliotetta, mutta torjuin hänen puolinelsoninsa kääntämällä keskustelun leuanvetoennätyksiini ja muuhun vastaavaan. Varioin samaa teemaa kyselemällä hänen yksinpurjehduksistaan. Oli mielenkiintoista saada tietää, pitikö Hjallis merellä kunnostaan huolta vetämällä leukoja poikkimastoon? Onhan kuitenkin vaikea pyörittää kuntopiiriä purjeveneessä. Kun juttelimme jääkiekosta, hehkutin Lukossa pelannutta Steve Larouchea.

 Hjallis laittoi myös poikansa Joel Harkimon soittelemaan minulle. Kielikiistoista huolimatta suomenruotsalainen Joel halusi tehdä kanssani yhteistyötä. No, kukapa ei tuohon aikaan halunnut. Myöhemmin kun en sitten ollutkaan enää tärkeä vaikuttaja enkä satanisti, muuttui ääni Joelin kellossa täysin. Hän oli ivallinen ja töykeä. Pilkkasi minua typerykseksi. Hän sanoi, ettei aio välttämättä tehdä minulle silti juuri mitään, koska olen suhtautunut hänen isäänsä niin positiivisesti. 

 No, kyllähän Hjalliksen kanssa toimeen tulee, kun ei päästä häntä niskan päälle.

 Rannikkolaisena Hjallis kyseli minne aioin rakentaa kesämökkini? Olin sanonut, että erityisesti suomenruotsalaisten pitäisi olla huolestuneita Itämeren tilasta. Dominoivathan he Suomen rantaviivaa Kotkasta Kustaviin ja taas Kristiinankaupungista Kokkolaan saakka.

 Kerroin Harkimolle, etten haaveillut mökistä meren rannalla. Vesi on niin kylmää ja tuuli navakka. Sinilevälautat rantautuvat keskikesällä pilaamaan lopunkin ilon. Ei, olisin mieluummin rakentanut mökkini kotiseudulleni Rautaveden äärelle, Hauen leukaluihin, Kuljun kartanon tienoille. Siitä on vain muutama kilometri Siuroon ja olen aina pitänyt Siurosta.

 Harkimo halusi myös eroon valokuvasta, jossa hän poseeraa veneessä sonnustautuneena HIFKin pelipaitaan. Taikavoimineni olisin voinut hävittää tuon kuvan. Pystyinhän mihin vaan. Kyllähän Coppolan perheessäkin kaikki yhtäkkiä olivat kolme vuotta nuorempia. Vuosiluvut elokuvien ja muiden kohdalla täsmäsivät silti ja niin edelleen. Se vaan menee niin. Samalla tavalla myös Iina Kuustonen olisi halunnut jonkun alastonkuvansa pois netistä. Että se vain taikatempunomaisesti poistuisi.

 

 Hjallis kyseli myös voisinko tehdä hänen leualleen jotain? Muuten kaikki oli kuulemma hyvin, mutta hänen leukansa on mikä on, eli hauskannäköinen. En halunnut auttaa häntä leuka-asiassa. Opportunistinen Hjallis vihjasi haluavansa normalisoida leukansa. Kaipa se mahdollista on. Että leuka isonnetaan jollain taikatempulla. Sanoin hänelle, että vaikka leukasi normalisoitaisiin, pysyy geeniperimäsi silti samana.

 Äitisi on leuaton. Isäsi oli leuaton. Onko siis mikään ihme, että olet itsekin sellainen?

 Hjallis päätti kuulemma jo nuorukaisena laittaa stopin leuattomuudelle. Kauan hän etsi vaimoa ja kauniin löysikin. Pitkän ja vahvaleukaisen Leenan. Olihan tarkoituksenmukaista naida nainen, jonka geeniperimä korjaisi hänen omaansa.

 Leena ei aluksi ollut Hjalliksesta kiinnostunut. Hän ei halunnut olla ratkaisu Harkimon perhettä riivanneeseen leukaongelmaan. Hän ei halunnut olla hyödyke. Hjallis oli kuitenkin sinnikäs. Satanismin ja Hackmanin suvun vaikutusvallan avulla hän sai lopulta Leenan vaimokseen. Hän teki osansa.

 Harkimoiden leuattomuus johtunee geneettisestä häiriöstä. Kaiketi Hackmanin suvussa on tavattu sukurutsata. He ovat halunneet "kylpeä geenialtaan matalassa päässä". Minulle Hjallis uskoutui kuultuaan että Hanhisuon suvussa on myös sukurutsattu. Onneksi en ole biologisesti Hanhisuo. Voisin näin jälkikäteen auttaa Hjallista ja kertoa, että hänen pitäisi ottaa yhteyttä reptilianeihin. Ne pystyvät manipuloimaan geenejä. Muuten jo syntyneen ihmisen leuan normalisointi ei ole helppoa. Ja mitä siitäkin tulisi, jos jonkun vanhuksen leuka alkaisi yhtäkkiä kasvaa?

 Leuat normalisoidaan geneettisesti, ei satanistisin taikatempuin tai mekaanisin leikkauksin. Toki viimeinen vaihtoehto, eli kauneusleikkaus lienee tässä vaiheessa paras vaihtoehto. Siis Hjallis, ei muuta kun leuka pystyyn ja ajanvaraus Tiina Jylhän klinikalle Eestiin. Reptilianeihin en nimittäin luottaisi. Ovat ne sellaisia käärmeitä.

 Jalostamalla saattaa myös päästä hyviin tuloksiin, mutta sitten pitäisi selvittää perimä kunnolla. Genetiikkaa sekin. Selvittikö Hjallis Leenan perimän huolella ennen hänen saattamistaan tiineeksi? En tiedä.

 On myös mahdollista, että tulevaisuudessa markkinoille tulee leukarautoja, joiden avulla leuat pakotetaan normaaliin muotoonsa. Samaan tapaan kuin hammasraudoilla on normalisoitu  monen nuoren hampaat, hänet siinä samalla traumatisoiden. Niin monen parhaat teinivuodet on pilattu rautahäkkyröilllä, joiden hyöty ja vaikutus on mielestäni hieman kiistanalainen. Joku sadistinen örkki nekin on varmaan keksinyt. Samaan tapaan kuin örkit keksivät ajaa ihmiset fluorilla tukkoon, lanseeraamalla tämän hermomyrkyn hampaanhoitotuotteeksi.

 

 Aikovatko Harkimot vielä tulevaisuudessa sukurutsata? Vaikea sanoa. Jos se on heille niin kovin mieluista, joutuvat he ehkä tekemään leukojensa parantelemisesta tradition, kuten juutalaiset ja muslimit ympärileikkaamisesta. Varmaan joku muinainen arabi on ollut tappikulli ja sen takia kaikkien kyrvät leikataan. Noinhan se usein menee. Yksityisestä tulee yleinen. Joku sekopäinen hallitsija kostaa vajavaisuutensa koko kansalle.

 En pidä Harkimoa sekopäisenä. Paatunut satanisti hän kyllä on, eikä kaihda julmiakaan keinoja saavuttaakseen päämääränsä. Mutta hänen typeryytensä tekee hänestä myös sympaattisen. Onhan hän sellainen vanha koiranleuka. Pikkumainenkin Hjallis osaa olla. Suuttui kuulemma verisesti hänestä viattoman pilakappaleen tekaisseelle Mika Sundqvistille.

 

 

 

 

 

 

Moniulotteinen universumi

 

 Samuel O'Neill sanoi minulle, että palli-ongelmani voitaisiin siivota pois ihmisten tietoisuudesta, jos se ei olisi levinnyt niin laajalle. Jos muutama sata ihmistä tietäisi että minulla on pienet pallit, sen saisi vielä putsattua. Nyt kuitenkin muutama tuhat tiesi asiasta. Varmaan enemmänkin. Samaa ajattelen kun pääsen toden teolla levittämään tietoutta haluamistani asioista. Ainakaan ihmisvoimin juttujani ei saada enää piiloon kun tuhannet tietävät. Eri asia tietenkin on, kiinnostaako ketään? Toinen juttu on se, puuttuvatko yli-inhimilliset voimat peliin? Turhaan minä heitä silti mietin. Enhän kuitenkaan voi heille mitään.

 Reptilianeista ja muista ufo-miehistä on aikojen saatossa ollut paljonkin havaintoja ja kuvamateriaalia. Tällaiset todisteet tapaavat kuitenkin kadota taivaan tuuliin. Ensin katoavat fyysiset objektit, sitten muistot. Asuttamamme universumi on huomattavasti moniulotteisempi kompleksi, kuin voimme ihmisinä ikinä ymmärtää. Aika ja paikka ovat suhteellisia käsitteitä. Se mitä näemme on heijastus. Jonkun mielestä emme ansaitse parempaa.

 Miksi palli-ongelmaani ei voitu vain poistaa? Onko niin, että ihmisten iät vuodaan nuorentaa kirjoihin, mutta palleja ei voida suurentaa? Olihan satanisteilla reptilianien voimat ainakin periaatteessa tukenaan. Miksi satanistit eivät houkutelleet minua joukkoonsa lupaamalla minulle suuremmat kivekset? Olisivathan he voineet valehdellakin. Totuus on, ettei minun ole tarkoitus olla satanisti. Sellainen ei ole minua varten. Minulle haluttiin vain näyttää millaista satanismi on. En muista vielä kaikkea, mutta tulen muistamaan. Tavoitteeni on päästä kertomaan ihmisille, minkälaisessa maailmassa he elävät. Tämä on asia jota toimitan. Olen viestinviejä. Olen kirjuri.

 

 

 

 

 

Satanistisen avun tarvitsijoita

 

 Kari Hotakainen kysyi voisinko auttaa hänen iho-ongelmiaan? Voisinko poistaa ne häneltä? Sanoin että hänen pitäisi lopettaa tupakointi. Ei kuulemma onnistu. No, Doctor Ville ei pysty tämän parempaan. Olinhan jo antanut hänelle kaksi miljoonaa euroa puhtaana käteen. Joillekin ei mikään riitä.

 Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell olisi halunnut minun kirkastavan Aurajoen veden. Häntä hävetti esitellä jokivartta vieraille, kun sai selitellä veden olevan kuitenkin melko puhdasta. Vain hiukan sameaa.

 "Jokin keino veden kirkastamiseksi on kenties olemassa", Randell heitti rennosti. "Vaikka on sitä tärkeämpiäkin asioita." Vakavasti otettavat poliitikot ja virkamiehet tapaavat suhtautua esteettisiin näkökohtiin aina toissijaisesti.

 Laulaja Herra Ylppöä neuvoin vaateasioissa. Hänellä oli ongelma talvipukeutumisen kanssa. Ehdotin vaihtoehdoksi pilkkihaalaria. En olisi tosin uskonut hänen ottavan neuvoni tosissaan. Ei sillä että pilkkihaalarissa olisi jotain vikaa.

 Meteorologi Pekka Pouta pyysi minua järjestämään kadoksiin valokuvan hänestä moshpitissä. Kuva todella harmitti häntä. Se oli kuin painajainen joka vain jatkui jatkumistaan.

 Sauli Niinistö halusi Jussi Niinistöstä eroon. Että tämän poliittinen uransa katkeaisi. Sukunimikaimainen poliitikko kiusasi häntä. Jotenkin outo ja perussuomalainenkin vielä. Silloin kantelin Jussi Niinistölle, ettei hänen kannata Saulia ihailla. Sauli haluaisi päästä hänestä eroon. Se oli Jussille järkytys. He sitten sopivat asian keskenään. Sauli rehvasteli minulle, ettei oikeastaan tarvitsisi kerhoa, mutta tuli vedetyksi mukaan. Alunperin hän otti yhteyttä kuultuaan minun tukevan häntä presidentiksi. Keskustelimme hänen saamastaan tuesta, joka oli edesauttava hänen valintaansa presidentiksi. Sauli kysyi haluaisinko tulla Linnan juhliin?      

 "Vaikka eihän se vielä varmaa ole", hän lisäsi. 

 Hän kertoi syöneensä "aika paljon" lihaa parantaakseen ulkonäköään.

 "Oliko sillä sitten mitään vaikutusta, en tiedä", hän aprikoi.

 Tuolloin presidentinvaalikampanjat eivät olleet alkaneetkaan. Sanoin jättäväni Linnan juhlat väliin. Jos nyt saisin kutsun, menisin ehdottomasti. Olisi mukava maistella laadukkaita ruokia ja möllöttää jossain seinustalla. Ottaa mukillinen boolia, vaikka olenkin melko lailla absolutisti. Käydä vittuilemassa satanisteille. Mutta tuskin Niinistö minua enää kutsuu.

 Samuel O'Neill kertoi kuinka vaalituloksia voidaan riskittömästi käpälöidä muutamia prosenttiyksikköjä suuntaan tai toiseen. Vaalien IT-toteutuksesta vastaava Tieto Enator on läpeensä korruptoitunut yritys.

 

 Aleksi Valavuori soitteli ja kyseli milloin mitäkin. Hän antoi itsestään hyvin opportunistisen kuvan. Halusi tietoa, halusi olla kaveria, ei empinyt pyytää ja kysyä. Hän epäröi kuultuaan olevansa saatanallisten eliittihomojen puppelipoika. Valavuoren kaltaiset ärhäkät kauniit pojat ovat halutuimpia nussittavia eliittihomojen keskuudessa. Eihän Valavuori itse tiedä koko asiasta. Ei hän sessioita muista, eikä pysty niiltä suojautumaan. 

 Satanistisen pyramidin yläkerroksissa vaikuttavat ihmiset omaavat suuren vallan heitä alempiin. Voimakas satanisti pystyy vahvaan mielen manipulaatioon. Suomenruotsalaisten johtohahmot ehdottelivat, miten voisivat manipuloida kenet tahansa surun muijakseni. Rakastumaan minuun silmiään myöten. Loppu olisi itsestäni kiinni.

 "Ihan kuka vaan."

 Moni nainen tai mies onkin elänyt mahdollisesti koko avioliittonsa ajan manipuloituna. Havahtuu välillä ihmettelemään miksi on puolisonsa kanssa yhdessä? Ehkä myös toisaalta hyväksyy asian. Onko sillä niin väliä, jos tunne on kuitenkin syvä, vaikka se ei aito olisikaan?

 Kun tein muuttoa Helsinkiin, sanoin pitäväni Merikannontietä hyvänä mahdollisena osoitteena. 

 "Älä sinne mene. Se on jo yhdellä. On ollut jo kauan."

 Tienoon ihmisiä siis hallitsee, tai ainakin hallitsi 2010, joku kovan luokan satanisti, joka tekee mitä tykkää ja muiden on siihen sopeutuminen. Vaikka ei heillä välttämättä ole mitään käryä koko asiasta.

 

 Myös George Lucas pyysi apua. Hän piti Wookieepediasta mutta inhosi sivuston nimeä. Kysyin miksi hän ei itse hoida asiaa kuntoon? Ei hän halunnut. En ymmärtänyt yhtään, miksi minun olisi pitänyt alkaa tätä asiaa hoitamaan? Olin kuitenkin yhteydessä sivuston pitäjiin, mutta he halusivat pitää kiinni nimestään.

 Kanye West kysyi voisinko taikoa tv-sarja South Parkin "Fishsticks" - jakson pois? Hänelle oltiin kerrottu, että mikä tahansa oli mahdollista. En lähtenyt tähän vaikka hän kuinka intti. Olin kyllä samoihin aikoihin yhteydessä myös sarjan luojiin Trey Parkeriin ja Matt Stoneen. He eivät muistaakseni halunneet poistaa tai lisätä mitään maailmastamme. Tai tästä ulottuvuudesta. Tai ehkä Kanye West olisi pitänyt siirtää omaan ulottuvuuteensa. Samalla tavalla Foo Fightersin Dave Grohl olisi halunnut eroon Big Me - kappaleen Mentos-aiheisesta videosta. En ymmärrä miksi. Sehän on ihan hauska.

 Cypressin Hill:in räppäri - joku niistä - oli joutunut vittumaisen kirouksen kohteeksi. Hän ei voinut polttaa pilveä tulematta vainoharhaiseksi. Se oli hyvin huono asia, sillä Cypress Hill pohjaa musiikkinsa ja imagonsa hyvin vahvasti kannabikseen. Sain autettua häntä ja pian pilvi maistui vanhaan malliin. Tarvisin kyllä itse samanlaisen avun. Tapaan itsekin hermoilla pilvessä, ellen sitten ole kännissä tai toisaalta polttele joka päivä. En tiedä kuinka paljon siinä on satanistista kirousta, mutta muutamankin kerran minulle on sanottu, ettei minun pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä nauttimaan kannabiksesta. Vaikka enhän minä nauti oikeastaan mistään.

 

 Bob Dylan keksi myös haluta minulta aivan erityisen palveluksen. Tai palveluksen ja palveluksen. Olihan mikä tahansa kauttani mahdollista, joten asioiden toteuttaminen oli minulle vaivatonta. Bob olisi halunnut eroon ruotsalaisesta Kristian Matssonista, joka tunnetaan paremmin nimellä The Tallest Man On Earth.

 Matsson ärsytti Dylania suunnattomasti. Hän oli kova Dylan-fani. Dylanin mielestä hän oli vähän liiankin taitava kitaristi ja laulaja ollakseen mielenkiintoinen artisti. Dylan kehui vastaavasti minulle vajavaista soittotekniikkaani ja kertoi sen olevan ainakin omaperäinen.

 "Mutta miksi et tee hip hoppia?" Dylan kysyi. Se oli kuulemma aidosti uutta musiikkia. Trubaduurit mennyttä maailmaa.

 Dylan oli vastannut Matssonin ihailijakirjeeseen ja katui tätä. Matsson kantoi kuulemma kirjettä mukanaan ja esitteli sitä ihmisille kuin parastakin aarrettaan. Yksityisyydestään tarkkaa Dylania tämä sapetti. Nyt Matssonista piti Dylanin mukaan päästä eroon.

 "Matsson nukkumaan kalojen kanssa?" kysyin.

 "Mmhh... Rhmmm..." sain vastaukseksi.

 Kuten niin monet muutkin satanistiset artistit, olisi myös Matsson halunnut tehdä kanssani yhteistyötä. Olinhan kultainen tiketti tähtiin. Matsson oli jäänyt valikoidumman yleisön suosikiksi, eikä ollut ansainnut tarpeeksi rahaa saavuttakseen taloudellisen riippumattomuuden.

 Sanoin hänelle, että jäisin vain hänen jalkoihinsa niin kitaristina kuin laulajanakin. Tottahan se tavallaan olikin, mutta todellinen syy oli se, ettei minulla ollut mitään kappaleita alkuunkaan. En osannut juuri soittaa, enkä omistanut edes kunnollisia soittimia. Se on huono lähtökohta lähteä tekemään yhteistyötä eturivin artistien kanssa. Tai takarivinkään. Samalla tavalla kanssani kimppaan halusivat nimittäin lyöttäytyä monet muutkin musiikkialan tekijät. Oli perverssiä laittaa hanttiin, mutta ei siinä muutakaan voinut.

 Muutamalle sanoin sentään kyllä. Mutta ei niistäkään mitään tullut, kun en ikinä muistanut mitä olin edellisenä päivänä sopinut. Yhtenä päivänä en muistanut omaa nimeänikään. Jouduin kyselemään kavereilta kuka olen ja niin edelleen. Jotkut luulivat minun ylpistyneen, kun en enää tervehtinyt heitä. En minä muistanut keitä he olivat.

 

 Kuten salamurhia ja terveyttä edistäviä taikatemppuja, kysyttiin minulta paljon sijoitusvinkkejä. Sofia Coppolan serkku Nicholas Cage oli pilannut raha-asiansa ja halusi asiaan nopean korjauksen. Turhautuneena hän toisteli kysymystään, miten voisi sijoittaa rahansa saavuttaakseen nopean ja varman tuoton? Vaikka kuinka sanoin, ettei sellaista olekaan, ei hän uskonut.

 Ei mikään ihme, että Cage on saanut taloutensa kuralle. Ostelee ties mitä kymmenientuhansien arvoisia sarjakuvalehtiä ja dinosauruksen munia. Taloja Cagella on varmaan kuusi. Autoista puhumattakaan.

 Samoin kuin neuvoja ja elämänohjeita, jaoin myös rahaa. Sitä moni mielellään ottikin. Muusikkojen lisäksi jaoin miljoonia lisäksi monille näyttelijöille. Ainakin Fakta Homma ja Pulkkinen - sarjojen tekijät saivat kauttani rahaa. En tiedä miksi, mutta en halunnut toisaalta antaa rahaa esim. Ville Virtaselle ja Tommi Korpelalle. Ei siinä mitään järkeä ollut. Yhtä hyvin heillekin olisi voinut antaa rahaa. Ainakin vähän. Oikeastaan minun olisi pitänyt antaa kaikille suomalaisille 1000 euroa puhtaana käteen. Siihenkin rahani olisivat riittäneet, eikä siltikään olisi käynyt kuten Aku Ankan "Kun taivaalta satoi rahaa" -tarinassa. Tähän Samuel O'Neill ei olisi tietenkään suostunut. Rahaa annettiin vain satanisteille. Jos sitä joku maallikko vahingossa saikin, huijattiin rahat häneltä kyllä nopeasti tavalla tai toisella pois. Näin taisi käydä ainakin Kotipizzan ooppera-mainoksessa esiintyneelle Joel Elstelälle.

 Jaoin rahaa myös lopettaneille jääkiekkoilijoille. Rauman Lukon kultavuoden 1963 pelaajat saivat kaikki parisataatuhatta. Jostain syystä annoin kuitenkin Matti Keinoselle ja Teppo Rastiolle kaksi miljoonaa mieheen. Taisi joku kolmaskin saada enemmän. Tämä sapetti muita kultajoukkueesa pelanneita. Ainakin Seppo Vainio oli harmissaan asiasta ja aivan syystä. Ehkä Keinonen ja Rastio ovat sitten olleet huomattavan vittumaisia elämässään ja näin ansainneet ylimääräisen satanistisen bonuksen.

 Tuin myös esim. silmävamman seurauksena Lukossa uransa lopettanutta Tomi Pettistä huomattavalla panostuksella. Lisäksi Jarmo "Maukka" Kuusisto sai stipendinsä. Jälkimmäisen suhteen voi kysyä miksi? Vaikka kusipää Pettinenkin on.

 Lopulta sain toden teolla tarpeekseni rahanjakamisesta. Aloin jaella yhä isompia ja isompia summia. Kitaristi Esa Pulliainen sai 30 miljoonaa euroa, josta hän toki jakoi bändikavereilleen. Pulliainen olisi alunperin halunnut, että liityn Agentsin solistiksi, mutta oli varmasti tyytyväisempi rahalahjoitukseen.

 Chris O'Neill oli joka tapauksessa sitä mieltä, että jakamani summat olivat liian isoja. Hän vihelsi pelin poikki. Tämä ei tarkoittanut sitä, että kyselyt olisivat loppuneet. Sana oli hitaasti mutta varmasti levinnyt kaikialle suomalaisten muusikoiden keskuuteen. Hitaasti siksi, että rahaa saaneet eivät syystäkin halunneet muiden tietävän asiasta. Varmasti siksi, että harva kuitenkaan lopulta pystyy olemaan hiljaa asioistaan.

 Pää Kii ja The Heartburns – yhtyeiden Teemu Bergman sai liian myöhään vihiä rahanjaosta. Hän soitteli tuskastuneena miten olisi rahan tarpeessa. Kun hän ymmärsi, ettei tulisi sitä saamaan, sai hän päähänsä maanitella minua perustamaan bändi kanssaan. Kerroin tulevani kuolemaan pian.

 ”No, sittenhän tässä tulee kiire”, hän sanoi. ”Ehtisimme ehkä tekemään yhden seiskatuumaisen.”

 Bergman halusi hyötyä minusta edes vähän. Jotain hänenkin oli saatava. Kanssani yhteistyössä tehty levy olisi nostanut hänen tunnettuuttaan. Kilpaillulla kevyen musiikin alalla on tärkeää tehdä itsensä tunnetuksi. Pelkkä musiikki ei riitä.

 Sanoin etten ole kiinnostunut levyttämisestä. Bergman ihmetteli tätä.

 ”Etkö muka halua jättää itsestäsi jotain jälkeä?”

 Sanoin etten ole kiinnostunut jäljen jättämisestä. En vain halunnut hänen käyttävän minua hyväkseen.

 Kävimme lukuisia puhelinkeskusteluja. Murhaani yrittänyt vanha työkaverini Jussi Rantanen oli Bergmanin kavereita. Olihan Rantanenkin muusikko. Sain kuulla Bergmanilta, kuinka Rantanen oli järjestelmällisesti loannut mainettani muusikkopiireissä. Rantanen halusi kaikkien inhoavan minua. Kateellinen ja pahansuopa kun oli.

 Bergman kertoi poimineensa Pää Kii – nimen minun ja Rantasen sananvaihdosta Turun Dynamossa. Yritin saada Rantasta vaikenemaan. Hänelle piti näyttää paikka kuin kurittomalle koiralle. Muuten hän kävi silmille. Puukotti selkään ja myrkytti kahvin. Rantanen tulkitsi hyvät tavat heikkoudeksi ja hyökkäsi niitä vastaan jotka eivät ojentaneet häntä. Kohtelin joskus töissä viikon verran häntä huonosti ja hän oppi heti nuolemaan persettäni. Sitäkin oli vaikea sietää.

 

 Olen myös Jätkäjätkien bändinimen takana. Olisi typerää rehvastella moisella. Kyse onkin vain siitä, että tällä haavaa asianomaiset kiistävät kaikki yhteydet minuun. Ovathan kovan luokan satanistit ohjeistaneet heitä tähän. Minut yritetään mitätöidä niin perusteellisesti kuin mahdollista, jotta totuus satanistisesta maailmanjärjestyksestä ei tulisi julki. Satanistit kammoksuvat ajatusta minusta julkisuudessa.

 Bergmanin entinen heila musiikkitoimittaja Mervi Luotola halusi myös osansa. Hänkin halusi perustaa kanssani bändin. Olinhan ns. varma lippu menestykseen. Yllätyin toimittajana kannuksensa jo ansainneen Luotolan tarpeesta päästä itse estradeille. Noel Gallagher taisi olla oikeassa kun sanoi, että musiikkialalla kaikki haluavat olla rokkitähtiä. Se ei kuitenkaan Gallagherin mukaan tarkoita sitä, että itse rock-tähdet olisivat alalla niitä onnellisimpia tai varsinkaan varakkaimpia.

 Luotola on määrätietoinen satanisti siinä missä Bergmankin. Jollain oudolla tavalla hän onnistuu lumoamaan miehiä ympärillään. Mahtaako hän olla heistä lopulta edes kiinnostunut? Mikä on hänen perimmäinen tarpeensa? Vaikea sanoa.

 Samalla tavalla bändiin kanssani olisi halunnut turkulainen ravintoloitsija Jussi Lehtinen. Dynamon omistajana tunnettu Lehtinen soitti aikanaan The Crashissa koskettimia, mutta oli vetäytynyt bändistä hyvissä ajoin, koska ei uskonut sen menestyvän. Minun kanssani menestys olisi kuitenkin niin taattu, että jopa Lehtinen oli valmis mukaan. Hän kehuskeli pöytälaatikostaan löytyvillä biisi-ideoilla. Hän varoitti myös juomasta Dynamon hanaolutta. Se kun on myrkytetty. Ihmisten myrkyttäminen mahdollistaa Lehtisen pärjäämisen. Hän kertoi että vuosien varrella moni on uhannut tutkituttaa Dynamon hanaoluen, mutta eipä ole mitään ikinä tapahtunut. 

 The Crashin Teemu Brunilakin soitteli minulle, mutta hän ei pyytänyt rahaa. Lähinnä hän vittuili. Olin ilmeisesti joskus arvostellut häntä, mistä suivaantuneena Brunila oli monien muiden satanistien tapaan ottanut minut piinattavakseen. Kun tulin satanistiksi, hän pelkäsi joutuvansa tilille teoistaan. Ehkä hän vielä joutuukin.

 

 

 

 

 

 

Hopeapeli

 

 Suunnittelin myös Hopeapeliä. Ostaa hopeaa arvopapereina tuhottomat määrät. Ilmoittaa tämä kaikille peliin osallistuville. Sitten jatkaa hopean ostamista. Ostaa ja ostaa. Hopean arvo alkaa nousta. Pelissä mukana olevat ihmiset ostavat itse hopeaa sen verran kuin uskaltavat. Mitä enemmän he ostavat, sitä enemmän arvo nousee. Jossain vaiheessa myyn osan osakkeista. Arvon nousu pysähtyy. Kohta ostan taas kahta kauheammin. Lopulta myyn kaiken hopean kertaheitolla, jonka jälkeen arvo periaatteessa romahtaisi. Elleivät muut sitten jatka peliä vielä eteenpäin.

 Pelin tarkoitus on ottaa mittaa omasta ahneudesta. Periaatteessa tarjolla on helppoa rahaa, kunhan myy ajoissa. Arvo kuitenkin nousee koko ajan ja saattaa nousta vielä putoamisensa jälkeenkin. Pelissä voi monistaa sijoitttamansa summan, mutta riski menettää vielä enemmän kasvaa koko ajan.

 Olisin ollut maailman suurin hopea-arvopapereiden omistaja, jollaisena määrittelisin hopean arvoa paljonkin. Rothschildeilla on kulta – mutta minulla ainakin hopea. Sehän tehoaa kuulemma vampyyreihinkin.

 En osaa sanoa onko Hopeapeli mahdollinen toteuttaa? Onko pörssikeinottelussa muita muuttujia kuin kysyntä ja tarjonta? Olen kuullut, että arvopaperikaupalla on arvaamaton luonne. Tai jotain. En tiedä sijoittamisesta mitään, eikä kiinnostakaan.