Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tottenham Hotspur

 

 

 

 

 

I

  Kesällä 2010 Samuel O'Neill johdatteli minut rahoineen pimeyden teille. Hän kertoi minkä tahansa olevan mahdollista, jos vain kääntyisin juutalaiseksi satanistiksi. Sellaiseksi kuin hän oli itsekin. O'Neill harmitteli ettei nimessäni ole G-kirjainta, joka tekisi prosessin kuulemma helpommaksi. 

  Jonkin aikaa elin epämääräisessä tilassa, jossa ihmiset kuvittelivat minun olevan multimiljonääri, jääkiekkovalmentaja, huippukitaristi, suursijoittaja ja mitä milloinkin. Ihmiset eri aloilta soittelivat ja kyselivät neuvojani tai kauppasivat kuka mitäkin.

  Monet soittelijoista eivät toisaalta uskoneet minuun. Jotkut halusivat tehdä sen hyvinkin selväksi. Yksi sanoi uskovansa asemaani vasta kun näkee minusta otetun virallisen "leijonan tassu" - potretin. Monet sanoivat, ettei minulla ollut uskottavuutta netissä leviävän raiskausvideon takia, eikä oikeastaan muutenkaan. Monia korpesi yhtäkkinen arvonnousuni satanistisessa todellisuudessa. Kun ihmettelin soittelijoille heidän julkeuttaan saada minusta hyötyä, sain kuulla että minusta pitäisi kuulemma saada jotain irti nyt, kun se oli vielä mahdollista. Toisaalta monet kehottivat varovaisuuteen. 

  Satanisteilla on erilaisia tietoja, joiden pohjalta he toimivat ja käyttäytyvät. Satanistien keskuudessa ei ole luottoa ihmisiin - kuka tahansa saattaa tuhota sinut. Se on pelin henki, vaikka jokapäiväisellä tasolla asiasta ei puhutakaan. Jos joku tiedetään erityisen voimakkaaksi satanistiksi, osataan häntä varoa ja väistää. Ilmeisesti O'Neillin tarkoitus oli saada eri alojen satanistit houkuttelemaan minut mukaan. Enhän ilman satanismia tulisi pärjäämään. Ilman sitä en ollut mitään erikoista. Sen avulla toisaalta mikä tahansa oli mahdollista. Lyhyeksi jääneen visiittini aikana huomasin itsetuntoni nousseen aivan uudelle tasolle ja kitaransoittoni parantuneen samantien. Treenaaminen oli yhtäkkiä silkkaa juhlaa sormien lentäessä otelaudalla. Satanistisen silmänkääntötempun avulla sain naisen iskettyä tuosta vaan kadulta. Yleinen presenssini oli vahva ja seksikkään röyhkeä.

  Jostain syystä minusta tehtiin siis satanistia väkisin. Päästäkseni käsiksi niihin kuuluisiin rahoihin olisi minun pitänyt kuitenkin tappaa joku ystäväni tai sukulaiseni. En ollut suostuvainen tähän, joten asia jäi jollain tavalla puolitiehen. Päästäkseni ulos satanismista sainkin apua "ufoilta", koska en todellakaan ole henkiseltä kapasiteetiltani mikään itämainen munkki, vaan pikemminkin mukavuudenhaluinen hedonisti.

  Minulle väläyteltiin myös mahdollisuutta hankkia Rauman Lukko omistukseeni. Neuvottelinkin asiasta Lukon nokkamiehen Rauno Mokan kanssa, mutta koska olisin samalla halunnut ostaa RTK-palvelun, ei kauppoja syntynyt. Ideani Lukon suhteen oli hankkia koko konserni haltuuni, jolloin toiminta olisi jatkunut melko lailla samanlaisena kuin siihenkin asti. Kokonaisuus olisi näyttänyt kannaltani jossain määrin järkevältä, kun siivousfirma kattaa jääkiekkoseuran kulut ja kehittyy entisestään. Tämä ei kuitenkaan sopinut Rauno Mokalle. Hän oli peräänantamaton. RTK-palvelu eli “siivousfirma” on hänen silmäteränsä ja lypsylehmä, jonka turvin hän lähipiireineen vaurastuu. Siitä ei luovuta, vaikka ei sillä toisaalta Lukkoa finaaleihinkaan viedä. Pronssi on Mokan mestaruus, ei Lukon touhuista oikein muuta johtopäätöstä voi vetää.

  Rauno Mokka yritti kaupata minulle mahdollisuutta ostaa osa Lukon osakkeista, jolloin olisin kyllä päässyt maksumieheksi, mutta todellinen päätäntävalta olisi pysynyt Mokalla. Eihän jääkiekko toki muutenkaan mikään hyvä bisnes ole etenkään Suomessa, ellei sitten säädä sopupelejä muiden satanistien kanssa, jätä veroja maksamatta ja huijaa paikallisilta yrittäjiltä kohtuuttomia sponsoritukia. Ehdin olla Lukon organisaatiossa tekemisissä myös toimitusjohtaja Timo Rajalan kanssa. Hän soitteli esittäytyäkseen ja selvitti minulle hieman hämillisenä millä tavoin johtoporukka tekee rahaa Lukon kustannuksella.

  Päävalmentaja Rauli Urama kyseli minulta vinkkejä joukkueen peliin, mutta enhän minä jääkiekosta juuri mitään ymmärrä. Jotain neuvoja hänen oli kuitenkin kuulemma saatava. Heitin sitten lonkalta, että naurakaa vastustajille päin naamaa. Uraman johdolla Lukko ryhtyi toteuttamaan tätä psykologisen sodankäynnin strategiaa. Neuvoin Uramaa myös hakemaan asetelmia runkosarjan erillisnoutomyllyillä, joiden hedelmät sitten korjattaisiin playoffeissa. Ja niin Rauno Mokan suosikkipoika Matt Generous kävi salaa hakemassa oppia itsepuolustuslajiekspertiltä. Painotin myös maalille ajamisen tärkeyttä. Sieltä ne maalit tehdään, ellei osaa ampua ja harva osaa.

 

 

 

 

 

II

  Samuel O'Neill sanoi, ettei minulla olisi juuri mahdollisuuksia Mokkaa vastaan. O'Neill sai selville, ettei Rauno Mokka ole ihminen vaan "örkki". Tämä parasiittinen laji on esitelty kirjoituksessani "Rauno Mokka ja They Live", enkä paneudu siihen tässä sen enempää. O'Neillin mukaan Rauno Mokka oli örkkinä aivan liian kova vastus kaltaiselleni märkäkorvalle. Hän sanoi, että on parempi kun unohdat koko jutun, tai sitten tyydyt maksumiehen rooliin. Hän ihmetteli mitä Mokan kaltainen avaruushirviö tekee Rauman kaltaisessa pikkupaikassa? Totuushan on, että hallitsee tietenkin koko seutua miten parhaaksi näkee, eli kaiken pilaten.

  Neuvottelut Lukon ostamisesta menivät siis jäihin. Kovana Lukko-fanina halusin kuitenkin olla jollain tavalla seuran toiminnassa mukana. En oikein itsekään ymmärtänyt mitä sellaisella hännystelyllä ja lahjomisella ajoin takaa, mutta eipä se Mokkaa tuntunut vaivaavan. Ehkä se olikin hänen manipulaatiotaan, joka sitten toteutui käytöksessäni ja toiminnassani lopulta hänelle epäsuotuisalla tavalla.

  Yritin lobata maajoukkuetason pelaajia Lukkoon. Neuvoin Mokkaa hallin valaistuksessa. Jaoin ohjeitani sinne tänne. Jouduttuani kiistaan laulaja Olli Lindholmin kanssa, hankin hänelle porttikiellon Äijänsuon jäähalliin. 

  Hyvin pian annoin Lukon olla. Samoihin aikoihin suomalaisen kiekkoväen tuntema Marko Sjöblom yritti kovasti taivutella minua ryhtymään Tampereen Ilveksen toiseksi pääomistajaksi. Hän vaikutti asialliselta tyypiltä, mutta Lukosta hän ei ollut kiinnostunut alkuunkaan. Kaipa hän tiesi mikä Mokka on "miehiään". Ehkä hän satanistina koki minut houkuttelevaksi liikekumppaniksi, koska on samanlainen nousukas kuin mitä itsekin olisin ollut. Kovasti hän yritti sitten yksin saada Ilvestä haltuunsa, mutta ei siinä lopulta onnistunut, suututettuaan pääomistaja Vincent Manngardin (tai mikä tämän nimi onkaan). Luultavasti röyhkeä Sjöblom yritti kuvaannollisesti perseraiskata Vinnie-sedän ja jäi lopulta ilman leikkikalua.

  Olin samoihin aikoihin yhteydessä myös itse Manngardiin. Hän kyseli ja jutusteli milloin mitäkin. Kuultuaan etten olekaan enää satanisti, hänelle tuli kiire varmistella, etten muistanut koko jutusta mitään. Mahtaako Ilves päästä hänestä ikinä eroon? Manngard kun laskee osaksi Ilveksen myyntihintaa siihen investoimansa rahat, vaikka ne eivät olisi mitään tuottaneetkaan.

  Mistä johtuu Ilveksen mystinen kompurointi vuodesta toiseen jääkiekkoliigassa? Joku päivä sekin selviää ja epäilen jälkien johtavan Manngardin tiluksille. Ainakin hän nauttii päästessään kyykyttämään ilvesläisiä.

  Yhteydessä olin myös Kimi Räikköseen, jota esitin Chris O'Neillille kolmanneksi kumppaniksi yritykseen, jota valmistaisi sähköautojen akkuja. Kimi tuli mukaan ja hänen ehdotuksestaan ryhdyttiin tekemään yhteistyötä BMW:n kanssa. Chris innostui kuullessaan Suomessa olevan lämpötolppia yleisesti talojen paikoitusalueilla.

  Pian suunnittelijamme saavuttivat käänteentekevän läpimurron, jonka ansiosta akkujen tehokkuus ja käytettävyys paranivat huomattavalla tavalla. Chris ymmärsi kuplan olevan puhkeamassa. Yhtiö kaupattiin kiireen vilkkaa saasteongelmista kärsiville kiinalaisille. He maksoivat innovaatioistamme tähtitieteellisen hinnan kaupassa, jonka itse menestyksekkäästi klousasin.

  Tultuani satanistiksi olin maaginen neuvottelija saaden ihmiset taipumaan tahtooni ja vieläpä pitämään minua sympaattisena. Tällä yrityskaupalla tienasin reilun miljardi taalaa ja Kimikin reilusti yli puoli miljardia. Ne rahat hän antoi Samuel O'Neillin hoidettavaksi, eikä niitä sen koommin ole näkynyt. Kimihän ei ollut satanisti silloin, eikä taida sitä olla vieläkään.

  Chris kyseli eikö Kimikin pitäisi saada kerhoon. Sanoin että jos hänelle ensin selvitetään mistä siinä on kyse, mutta niin ei Chrisin mukaan toimita koskaan. Se ei toimi niin. Tuolloisesta vaimostaan Jenni Dahlmanista, Kimi sanoi että heillä ei ole salaisuuksia. Kimi siis kertoi kaiken Jennille, joka taas ei kertonut hänelle mitään. Kimin ex-vaimo Jenni on näet satanisti, enkä ihmettelisi vaikka nykyinenkin sitä olisi. Niin ovat toki hänen managerinsa ja F1-maailmassa varmaan joka toinen ellei useampikin. Kimin ei olisi ikinä pitänyt voittaa maailmanmestaruutta, koska hän ei ole satanisti, mutta hän voitti sen silti. Michael Schumacher voitti seitsemän mestaruutta, mutta ei ilmaiseksi.

  Toisaalla Bernie Ecclestone ehdotti, että jatkaisin hänen elämäntyötään formulapomona, mutta enhän minä pidä formuloista alkuunkaan. Halveksun formuloita. Tämä harmitti Bernietä ja kaipa se harmitti Kimiäkin. Olimme kuitenkin yhteydessä moneen otteeseen ja hän kutsui minut Porkkalan asunnolleen, mutta en ikinä muistanut mennä sinne, mikä oli Samuel O'Neillin mielestä erityisen hupaisaa.

  Chris kysyi mikä olisi unelma-autoni. Mainitsin Alfa Romeo GTV-6:n. Pian Chris viilettikin New Yorkin katuja juuri kyseisellä autolla ja koeajoipa Kimikin kärryä suurkaupungin kaduilla siellä käydessään. Diplomaattisesti hän totesi auton lyövän tyhjää aika lailla. Eihän se tietenkään Kimin vika ollut, että Chris yritti kiusata minua hankkimalla juuri haluamani kaltaisen auton. Olinhan kuitenkin vain viittä vaille satanisti, koska en ollut vieläkään murhannut ketään ystävääni tai sukulaistani. En tiedä muista satanisteista, mutta minulta sitä vaadittiin. Chris ihastui Alfa Romeon logoon ja sanoi ettei sellainen auto minulle sopinutkaan.

  Mika Saloa kiukutti kun hän ei päässyt osalliseksi yritystoiminnastamme. Hän olisi halunnut mukaan, mutta hänellä ei ollut pääomaa mitä sijoittaa. Myöhemmin Salo vittuili minulle, kun en saanutkaan rahoja itselleni. Hän muistutti jälkiviisaasti, kuinka minun olisi pitänyt hakeutua julkisuuteen, jotta minua ei oltaisi niin helposti voitu mitätöidä. Ja oikeassa hän olikin.

  Saatuamme jättipotin akkufirman myynnistä, keskustelimme Kimin kanssa mahdollisuudesta ostaa NHL-joukkue. New York Islanders vaikutti kehityskelpoiselta kohteelta. Teemu Selännekin oli kuullut asiasta ja ehdotti että Islandersin sijaan hankkisimme Anaheim Ducksin ja värväisimme hänet leipiimme. Selänteen mukaan Kimin kanssa on vaikea keskustella mitään syvällisempiä, hän kun ei ole "kerhossa". Teemu itse on ja syvällä onkin.

  Teemu kysyi minulta pidänkö Juha Tapiosta? Vastasin kohteliaasti, etten erityisemmin välitä hänen musiikistaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Teemulle, vaan hän usutti Tapion itsensä soittamaan minulle osoitettani kysyäkseen, jotta voisi lähettää minulle tuotantoaan. Kysyin Tapiolta miksi hänelle oli niin tärkeää, että pitäisin hänen musiikistaan? Hänen mukaansa oli hyvä saada uusia kuulijoita. Samaan aikaan Teemu Selänne oli varmaankin jossain vetelemässä noitapiirejään ja loitsuamassa minua hänen kuuntelijakseen. Olisihan se helpompaa, jos minulla olisi kotonani Tapion levy. Niin Samuel O'Neill sanoi ja joku varastikin Tapion lähettämän cd-levyn. Muuten minusta olisi voinut tulla hänen faninsa. Pidinhän Selännettä miellyttävänä ja uskottavanakin ihmisenä. Sanottakoon, etten halua kuunnella Juha Tapion musiikkia, en sitten yhtään. Hänen laulujaan kuulee usein radiosta ja ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota en halua kuunnella.

  Teemu Selänne tuntee okkultismin salat. Hän saa ihmiset pitämään itsestään ja taipumaan tahtoonsa. Nyt hän yritti loitsuta minut pitämään Juha Tapiosta, kuten on ilmeisesti tehnyt muillekin. Muuten ei voida selittää sitä, että Selänteen kaverit kuuntelevat Tapiota muuten kuin Selännettä miellyttääkseen. Manipuloimalla muut fanittamaan Tapiota, Selänne työstää traumaa huonosta maustaan. Hän todella nauttii Tapion musiikista, vaikka tietää sen olevan mautonta. Siksi hän haluaa muidenkin kuuntelevan Tapiota, tunteakseen olonsa paremmaksi. Juha Tapio on Selänteelle myös projekti, jonka avulla hän seuraa miten helppo ketäkin on manipuloida.

  Yksi Selänteen lukuisista satanistikavereista Hans Välimäki soitti minulle, koska haluaa olla kaikkien rikkaiden kaveri. Välimäki piti ulkoa opetellun kuuloisen monologin siitä, kuinka homous on aivan hyväksyttävää, eikä minun tarvitse itseäni siis hävetä. Kun vihdoin sain suunvuoron, toivotin hänelle hyvää matkaa helvettiin ja mitä nyt mieleen juolahtikin. Tästä pelästyneenä Välimäki pyysi Teemu Selännettä soittamaan ja lepyttelemään minua. Se oli huvittavaa. 

  Välimäki soitti minulle vielä ymmärrettyään, etten saakaan niitä kuuluisia rahoja itselleni. Olin hänelle nimenomaan valittanut, kuinka yhtäkkiä kaikenmaailman kokit ja muut soittelevat kuka mitäkin pyytäen. Nyt hän tarjosi ilmaista ateriaa, jos milloin kävisin Helsingissä, missä hänen ravintolansa sijaitsee, vaikka en ollutkaan enää upporikas vaikuttaja. Kaipa hän olisi saanut rahaa myrkyttämisestäni, ei satanisteihin ole luottamista.

  Välimäki on varmasti kelvollinen kokki. Hänen menestyksensä ei kuitenkaan perustu hänen osaamiseensa, vaan silkkaan satanismiin. Välimäki ei tyydy vähään, vaan on mukana satanistisessa pedofiiliringissä. Hän kertoi minulle, ettei oikeastaan nauti koko touhusta, mutta "se nyt vaan kuuluu asiaan".

  Hän halusi minulta vertaistukea. Pidettiinhän minua kesällä 2010 samantien kovan luokan satanistina ja siis samalla lapsiinsekaantujana. Miten muuten rakettimainen nousuni satanistisessa maailmassa olisi ollut mahdollinen? En tarjonnut Välimäelle olkapäätä, vaan tuomitsin suoralta kädeltä hänen osallistumisensa lapsiinsekaantumisriitteihin. Tämä jäi pelottamaan Välimäkeä. Samuel O'Neill kehui, miten hyvin hoidin asian. Totta kai toiset satanistit pitää tuomita. Pedofiilit eritoten. Eikä tuollaisista asioista puhuta muutenkaan puhelimessa, hän sanoi.

 

 

 

 

 

III

  Järjestin sitten kuitenkin koko Rauman Lukon joukkueen Lontooseen katsomaan Tottenham Hotspurin valioliigaottelua. Lontoon kaduilla seurue oli ihmetellyt, kun tuntemattomat ihmiset tulivat pysäyttelemään Rauno Mokkaa outoja kysellen. Eiväthän he voineet tietää, ettei Mokka ole ihminen vaan pöllö. Hänen kaltaisensa näkevät hänessä varmaankin jotain erityistä ja uskoisin että kyse on hänen korkeasta iästään, joka ilmeisesti näkyy naamasta. Ehkä hänen todelliset kasvonsa ovat jotain aivan spesiaalia. Ainakin Raumalla jotkut sanovat häntä elefanttimieheksi.

  Lukon pelaaja Otto Honkaheimo soitti minulle Lontoosta ja kiitteli matkan olleen mainio, mutta että vähempikin olisi riittänyt. Ilmeisesti pelaajat olivat alkaneet juopotella ja sehän on tunnetusti raskasta. Tottenhamin kotistadionilla White Hart Lanella oli kuulemma ollut "hyvät huudot". Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy kauhisteli minulle puhelimessa, kuinka ei tiennyt Mokan olevan “you know, them”. Levy ei selvästikään myrkytä itseään ja näkee siksi enemmän kuin perustallaaja. Hänenkin mielestään oli outoa, että Mokka asusti pikkukaupungissa Suomen perukoilla. Kaipa se sitten on outoa. Levy oli kuitenkin lopulta rauhoittunut Mokan seurassa ja kertoi heillä olleen mielenkiintoisia keskusteluja. Mokka sanoi nähneensä heti, mikä Levy on miehiään. Hän tarkoitti tällä kaiketi Levyn satanismia. Todellisuudessa hän tiesi kyllä hyvinkin mitä Levy edustaa. Mokan tyyliin kuuluu itseään vähättelevä puheenparsi, jonka tarkoitus on lavastaa häntä ihmiseksi.

  Olin ollut jo aikaisemmin paljon yhteydessä Spurs-pomo Levyyn, sillä Samuel O'Neillin mielestä oli hyvä idea, että ostaisin mieluummin osuuden jostain ulkolaisesta kuin suomalaisesta seurasta. Samuel ja Chris O'Neillin mielestä oli itsestään selvää, etten jää Suomeen. He ihmettelivät kotimaani varakkuutta ja sitä kuinka täällä ei juuri näkynyt ihmisiä kadulla. Heille Suomi oli takapajula, jossa on huono ilmasto ja tylsiä ihmisiä. No sellainenhan se tietysti onkin ja ehkä siksi jossain määrin pärjännyt. Suomen ilmasto ei tosin ole niin huono kuin voisi luulla. Täällä ei tule kuuma. Eikä oikeastaan kylmäkään, kunhan laittaa vaatteita päälle.

  Chris ihmetteli miten paikalliset yritykset voivat menestyä, kun työntekijöillä on niin hyvät etuisuudet? On jos jonkin näköistä palkallista vapaata ja työttömät saavat vastikkeetonta rahaa niin kauan, kuin vain kehtaavat pyytää. En osannut silloin sanoa asiaan mitään, mutta työläisten ja työttömien etuudet eivät ikinä ole olleet missään suhteessa niin hyviä kuin pankkiireilla, jotka saavat riistää ketä lystäävät ja luottotappiot maksaa aina valtio. Ovathan pankit too big to fail

  Satanistien kansoittamat suojatyöpaikat valtionhallinnossa ja virkamieskunnassa tekevät myös mojovan loven valtionbudjettiin. Erilaiset virastot ovat täynnä tyhjää toimittavia valtion virkamiehiä, joiden korkeat palkat tulevat huomattavasti kalliimmaksi kuin työttömien tuet, sillä palkkaa vastaavaa hyötyä heistä ei ole. Vaan eroonkaan ei pääse. Suomenruotsalainen eliitti pitää kiinni kalliista ja kilpailukykyä tuhoavasta kaksikielisyydestä, jota pönkitetään naurettavilla tempauksilla, kuten "Suomi on ruotsalainen" - televisio-ohjelma ja Hyperloop-tyhjiöjuna. Suomi on ruotsalainen - ohjelmassa saatiin seurata toimittaja Juhani Seppäsen vekkulia virnistelyä, hänen todistellessaan pakkoruotsin tarpeellisuutta aivan erityisten "historiallisten tosiseikkojen" johdosta. Suomenruotsalaisten talutusnuorassa oleva Turun Sanomat pitää toisaalla yllä hehkutusta spekulatiivisesta Hyperloop-kapselista, joka tekee kuulemma Turusta ja Tukholmasta yhtenäisen työssäkäyntialueen. Hanketta ei olla tosin vielä testattu käytännössä, eikä kenelläkään ole rahoja sellaisen rakentamiseen, saati sellaisella matkustamiseen. Kuitenkin TS tehtaili aiheesta pienartikkelien lisäksi pääkirjoituksen ja koko sivun jutun. Ei ruotsalaisia kiinnosta huippunopea yhteys Suomeen. Jos Tukholmasta jonnekin sellainen rakennetaan, niin etelän kaupunkeihin. Suomalaiset aina kuvittelevat ruotsalaisten olevan kiinnostuneita maastamme, mutta eihän asia ole alkuunkaan niin.

 

 

 

 

IV

  Amerikkalaisina Samuel ja Chris yrittivät saada minua innostumaan jenkkifutiksesta, jonka mainitsin mielenkiintoiseksi lajiksi. Eivät he sitäkään itse seuranneet, mutta jääkiekko näyttäytyi heille liian junttimaisena ja kanadalaisena lajina, kun taas koripallo oli leimallisesti mustien touhua ja baseball tulevalle emigrantille liian amerikkalaista. Minua yritettiin kovasti saada muuttamaan Yhdysvaltoihin, koska O'Neillien mielestä kaikki oli siellä. Heille Amerikka oli kotimaa ja maailman napa samalla tavalla kuin itse olen suomalainen, ei kai siinä sen kummempaa. Ja olisinhan minä sinne varmaan muuttanutkin. Sain kuulla USA:n olevan hyvä maa jos omaa kansalaisuuden. Ja senhän saa rahalla, kuten kaiken muunkin Amerikassa.

  Chris ei kuitenkaan halunnut minua New Yorkiin. Manhattanin piireissä olisin kai pyörinyt hänen jaloissaan. Samuelia tämä ei olisi haitannut. He ehdottivat että muuttaisin Chicagoon. Se olisi kaltaiseni paikka. Chicagosta on kuulemma tulossa Amerikan isoin metropoli. Sadan vuoden päästä sen piti oleman parhaimmillaan. Olisinhan saanut lisäelämiä kovan tason illuminatina ja näin päässyt nauttimaan kaupungin tulevista kultavuosista.

  Lontoota Chris ei suositellut, koska se on pullollaan örkkejä. "Maailman vaarallisin kaupunki", hän sanoi. Sen sijaan Chris puhui Bosnian Sarajevosta jonkinlaisena eliitin salaisena tulevaisuuden tukikohtana. Voisin harkita keskittäväni toimiani myös sinne. USA:lla on vahva ote Sarajevosta. Kaupungin sijainti korkealla merenpinnasta takaa kuulemma varman tulevaisuuden. "Missään en ole nähnyt niin upeita maisemia kuin Bosniassa ja ilmasto on ainakin parempi kuin Suomessa", Chris hehkutti.

 

  Chris halveksui “spectator sportseja”. Hänen mielestään ainoa etäisesti mielenkiintoinen asia urheilussa ovat erilaiset tilastoihin perustuvat teoriat ja taktiikat. Muuten kyse on vain bisneksestä ja massojen kontrolloimisesta. Hänen mielestään parasta bisnestä ovat arvopaperit ja rahoitus, kaikki muu joutavaa nappikauppaa. Alunperin Chris ei olisi halunnut olla kanssani missään tekemisissä, mutta Samuel käytännössä pakotti hänet. Jostain syystä minut koettiin aivan ylenpalttisen tärkeäksi hahmoksi, joka oli kertakaikkiaan saatava satanistiksi ja illuminatiksi. Chrisin oli määrä olla oppaani tällä matkalla. Edustimmehan jossain mielessä samaa sukupolvea, kun taas Samuel oli jo vanhus.

  Jossain vaiheessa hyväksyinkin jo kohtaloni satanistina. Pakitin sitten kuitenkin, koettuani itseni liian vähäpätöiseksi olioksi pomppiakseni toisten päällä jotain saavuttaakseni. Ehkä siinä onkin ihmisyyden paradoksi. Olemme liikaa eläimiä kyetäksemme harmoniaan ja kuitenkin liian sofistikoituneita syömään toisemme elävältä. Tai kuka on ja mitäkin. Ihmisestähän tulee se miksi hän kasvaa. Saavuttaessaan aikuisiän, hän saattaa olla jo peruuttamattomasti pilalla, vaikka alkaa vasta ymmärtää omaa vastuutaan.

   Ruotsista Chris tiesi enemmän kuin Suomesta, vaikka ei sekään maa häntä tuntunut kiinnostavan. Kun hehkutin prinsessa Madeleinea, mainitsi Chris liikkuvansa New Yorkissa samoissa piireissä hänen kanssaan ja voivansa kenties esitellä hänet minulle. En kokenut olevani prinssi-ainesta, joten ehdotin Chrisin itsensä sen sijaan riiaavan Madeleinea. Näin hän tekikin tunnetuin seurauksin, vaikka luulenpa suurimpana houkuttimena prinsessan suhteen olleen Euroopan kuninkaallisten nauttima tietty diplomaattinen koskemattomuus, joka on kovaa valuuttaa satanistipiireissäkin. Niin illuminaatti Lynn Forester de Rothschild minulle ainakin sanoi.

  Vain ohi mennen pohdiskeli Chris kuningasperheen suhtautumista juutalaisuuteensa. Hän arveli suhteen kuitenkin päättyvän ennen äitymistään vakavaksi. Lopulta hän joutui sitten teeskentelemään katolilaista ja taisi siinä sivussa nuorentaakin itseään taas muutamalla vuodella, kuten huipputason satanisti vain voi.

  Kaverinsa mukaan Chris oli kuulemma välillä iältään 34, välillä 37 ja sitten taas 34 tai vähemmänkin. Oikeasti hän on kuusikymppinen, mutta nuorentaa itseään kantasoluhoidoilla ja mustalla magialla. Hän kykenee myös muuttamaan ikänsä, sen virallisen luvun. Miten ikä muutetaan kirjoihin ja ihmisten mieliin, sitä en tiedä muuten, paitsi voin vain sanoa mitä minullekin kerrottiin: Se vain, simsalabim, muuttuu. Kun Chris tutustui Madeleineen, hän oli vielä yli kymmenen vuotta tätä vanhempi. Nyt ikäeroa on enää kahdeksan vuotta. Miten se tapahtuu? Ei ihmisen päättelykyky pysty moista ymmärtämään. Kyse on kuitenkin asiasta, jonka selittäminen kävisi helposti jos vain tietäisi mistä puhuu. Juuri näin Rothschildit ja kumppanit porskuttavat vuosisadasta toiseen. Yksi ihmiselämä kestää heillä jopa 150 vuotta ja sitten sama henkilö aloittaa uuden elämän jonain nuorempana Rothschildinä. Ihmiskehot ovat heille kuin vaate, joka puetaan päälle.

  Chrisin nykyinen katolilaisuus on siinä mielessä huvittavaa, että hän ja Samuel nimenomaan halveksuivat katolilaisia. Jesuiittoja hän kavahti. Samuel taas pilkkasi muslimeja kertoen kuinka juutalaiset varastivat heidän alkuperäisen mustan kivensä, korvaten sen näköiskappaleella. Chris herpaantui, kun huikkasin hänelle puhelimessa "Shalom!". Kerroin aikovani opiskella hepreaa, mikä hermostutti häntä. Ei juutalaisuus merkinnyt hänelle uskontona mitään. 

 

  Maailma muuttuu. Harva on enää kommunisti, mutta iso osa Lähi-Idän muslimeista suhtautuu yhä suurella hartaudella uskontonsa opinkappaleisiin. Suomessa päästiin tänne miekoin tuodusta uskonnollisuudesta yli jo 100 vuotta sitten. Maalaisjärjellä. Sen on korvannut sivistys, joka on kuitenkin yhtä tekopyhää kuin kristinusko. Samat tyypit jotka julistavat "eroa kirkosta" -kampanjaa, kannattavat suurmoskeijan rakentamista Helsinkiin. Samat tyypit jotka puhuvat n-sanasta, innostuvat seksistisestä ja rasistisesta räpistä. Naisia ei saisi esineellistää, mutta Tom of Finland on kova juttu. Mitään ulkomaista tai seksuaalivähemmistöjä koskevaa ei saa kritisoida, tai on rasistinen ihmisvihaaja. Sama kliseinen poliittinen korrektius ei kuitenkaan koske joka asiaa. Ylitsepursuavasta ymmärryksestä pääsee nauttimaan vain kaikenlainen vaihtoehtoinen. Se on sivistystä. Sillä mikä on vaihtoehdon kova ydin ei ole väliä.

  Osittain kyse on Suomen avautumisesta kohti globaalia maailmaa. Suureksi osaksi se on sionistisen eliitin hankkeesta lopettaa Euroopan kansallisvaltiot järjestelmällisellä massamaahanmuutolla. Agenda verhotaan ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Vainottujen auttamiseksi. Suvaitsevaisuudeksi. Toisaalta puhutaan työvoimapulasta, vaikka automatisaatio on tuonut mukanaan massatyöttömyyden. Sillä ei ole väliä että pakolaisten, joista suuri osa on nuoria miehiä, hyysäämiseen ei olisi varaa. Suomihan voi ottaa aina lisää lainaa. Johan sen määrää EU:kin. Niin sanotut suvakit ovat tämän päivän hyödyllisiä idiootteja. Vaikka maahanmuuttokriittisten joukossa ilmenee halveksuttavaa käytöstä, perustuu heidän agendansa kuitenkin järkisyihin. Ei Suomi voi elättää koko maailmaa. Jos joku haluaa tulla tänne tekemään töitä niin tervetuloa, mutta ei tänne kannata tuoda ketään laiskottelemaan. Niin monta varmasti tulee kuin vain otetaan.

  Koko ajatus siitä, että Lähi-Itä tyhjennetään ihmisistä Eurooppaan on järjetön. Ihmisiä syyllistetään toisten ahdingolla. Sanotaan että suomalaisten on kannettava vastuu pakolaiskriisistä. Tehdään siitä bisnes. Mutta kuka ajaa ihmisiä massoittain liikkeelle omista kotimaistaan? Kuka tuhosi heidän elämänsä siellä ja kertoi heille, että nyt kannattaa lähteä Eurooppaan? Onhan Lähi-Idässä sionistinen maailmanpoliisi USA, joka taitaa pommittamisen lisäksi informaatiosodankäynnin, ja saa lähes kenet tahansa polvilleen. Jos vain niin haluaa.

  Kaikkien maailman maiden johtohahmot ovat mitä todennäköisimmin satanisteja. Sama pätee uskontoihin. Joissakin maissa uskonto tukee valtionpolitiikkaa ja toisinpäin. Se on huono asia, sillä uskonnolliset näkemykset eivät välttämättä vaadi maalaisjärkeä taakseen. Uskonnon varjolla voidaan siis toteuttaa satanismia parhaiten. Sama pätee myös totalitarismiin, eli sosialismiin näin etunenässä. Sama pätee oikeastaan mihin tahansa suureen keskusjohtoiseen systeemiin.

  Mitä suurempi diktaattori, sitä kovempi satanisti. Pohjois-Korean Kim Jong-Il on todella voimakas satanisti. Saa voimansa siitä, että sortaa kansaansa. Sama päti Staliniin ja kumppaneihin. He saivat runsaasti satanistista mielihyvää ja valtaa sortamalla muita. Sitten on hirmuhallitsijoita kuten Turkin Erdogan, joka lienee satanisminsa lisäksi psyykkisesti kyvykäs ja pystyy alistamaan muut ikeensä alle. Hänellä saattaa olla salattuja kykyjä, minkä vuoksi kukaan ei mahda hänelle mitään.

  Ennen vanhaan oli sentään bravehearteja, jotka pystyivät laittamaan kuninkaille hanttiin. Köyhäkin pystyi voimillaan uhmaamaan korkeita tahoja, jos vain omasi tarpeeksi henkistä kapasiteettiä. Maailma oli silloin toki yksinkertaisempi. Mutta ei entisajan kapinallinenkaan saanut asioita tapahtumaan tuosta vaan. Projektit piti viedä läpi verellä ja hiellä. Nykyajan ihmiset on myrkytetty ja lannistettu. Etenkin köyhät. Keskiluokkakin.

  Kuten Islannnin esimerkistä ollaan nähty, toimii demokraattinen yhteiskunta parhaiten pienissä yksiköissä, kun taasen Euroopan Unioni on täysi fiasko. Löytyykö Islannista kiiteltyjä talousneroja a la Björn Wahlroos? Tuskin muualta kuin vankiloista. Eihän sellaisia tarvitakaan, jos aiotaan jotain järkevää saada aikaiseksi.

  Illuminati yrittää kuitenkin kovasti pilata Islannin ajamalla maan päättäviin asemiin sionisteille uskollisia globalisteja. Pokkana valheita syytäviä eliitin juoksupoikia tuputetaan islantilaisille niin kauan, että he antavat periksi ja tottuvat asiaan. Pikkuhiljaa he alitajuisesti hyväksyvät uuden maailmanjärjestyksen, jossa logiikan ja maalaisjärjen korvaa eufenismeja pursuava poliittinen liturgia. Jostain löytyy vielä Islantiinkin Jyrki Katainen.

  EU:n virkamiehissä on varmasti fiksuja ihmisiä tuhansittain, mutta se kaikki valuu hukkaan, kun käskyt otetaan kasvottomalta pankkiirieliitiltä, joka ajaa uutta maailmanjärjestystä. Poliitikot ovat pelkkiä marionetteja, eivätkä joudu vastuuseen päätöksistään, kun saavat perustella niitä koko Euroopan edulla. 

  Mikä se sellainen koko Euroopan etu on?

  Tiedettiin kyllä miten Kreikan ja kumppaneiden käy, mutta haluttiin saada valtiot sidottua toisiinsa kiinni erilaisin velkajärjestelyin. Saatiin valtiot ottamaan pankeilta lainaa voidakseen maksaa niiden Kreikalle ja kumppaneille myöntämät riskilainat takaisin pankeille itselleen. 

 Tuhotaan yksittäisten maiden tarmo ajaa omia asioitaan yhteisen edun vaatimilla talouspakotteilla. Määrätään pakolaiskiintiöt, vaikka joillakin valtioilla ei ole heitä varaa ottaakaan. Tätä varten voi tietenkin anoa lisää lainaa. Ajetaan vapaakauppasopimuksia, joiden nojalla monikansalliset (amerikkalaiset) yritykset voivat pompottaa valtioita mennen tullen. Siinä vain muutama esimerkki EU:n ajamista asioista. Politiikka ei ole varsinaisesti alaani, mutta jos minunkin kaltaiseni jokamies tajuaa tuon verran, mikseivät päättäjät ymmärrä vielä paremmin? Syy on tietenkin satanismi, joka on maailmamme suurin keskusjohtoinen salaliitto, pilaten kaiken kauniin ja järkevän. EU:ta kontrolloi USA, jota kontrolloi Israel, jota kontrolloi Illuminati, jota kontrolloivat reptilianit. Siinä pahan akseli.

  Suomen kaltainen pieni maa voisi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, jos kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen. Mutta kun on EU. Ei järki-ihminen enää tuhlaakaan aikaansa isänmaallisiin ajatuksiin, vaan ajaa vain omaa asiaansa. Kansallisvaltio on EU:n yhteydessä tullut tiensä päätökseen. Vain hölmö kieltäytyy näkemästä mitä Illuminati yrittää EU:sta tehdä: Liittovaltiota. 

  Satanistien hallitsemassa maailmassamme on huipputasolla; laji kuin laji, ala kuin ala; erittäin vaikea pärjätä ilman satanismia jo siitä yksinkertaisesta syystä, että muut huipputason toimijat ovat paholaismaisia satanisteja ja heidän paikkojaan kärkkyvät nousukkaat mahdollisesti vielä vittumaisempia ja opportunistisempia versioita heistä itsestään.

  Maailma on paha paikka ja yhä pahenee. Vaikka ennen elettiin ilman apuvälineitä ja viihdytyksiä, saivat ihmiset silloin elää puhtaina, luonnollisina ja väkevinä. Nykyajan ihminen on pelkkä vitsi. Toivottavasti edes hauska sellainen. Itse pesen käteni tästä kaikesta ja kuljen huolettomana kohti uusia seikkailuja. En minä ole mikään jumala. Ei tämä näytelmä ole minun kynästäni. Nöyränä olen yrittänyt pysytellä elämän ihmeiden edessä. En silti ymmärrä mikseivät ufot, alienit ja muut vastaavat voi vain hoitaa asioita kuntoon? Kun he kerran ovat niin kaikkivoipaisia, niin miksei homma toimi? Vai toimiiko se sittenkin juuri kuten sen pitääkin? Sanotaanhan että elämä on peli, tai ehkä pelkkä simulaatio. Ehkä maailma on jonkun pilalle hemmotellun rikkaan kakaran lelu, josta hän ei ole kiinnostunut. Tyhjäkäynnille jätetty auto. Hylätty huvipuisto. Hukattu mahdollisuus. Oikein huollettuna, säädettynä ja valvottuna maailma voisi olla jotain hienoa. Ei tarvitsisi selitellä ja levitellä käsiä. Nyt kaikkia vituttaa.

  Kaiketi ihminen on huono-onnisin kaikista olioista. Turva ruvella ja selkä hiestä märkänä tulee hänen ansaita elantonsa, vaikka erilaiset teknologiset innovaatiot ja luonnon syvällinen ymmärtäminen mahdollistaisivat henkisyyteen pyrkivän seesteisen elämänmallin. Miksi maailmamme on niin julma? Miksi elämämme niin raskasta? Enpäs tiedä. Luulen että ihmiselämä on rangaistus. Kakku joka pitää vaan lusia. Onneksi olen itse jo nelikymppinen. Alle puolet jäljellä.

 

  Ennen kuin O'Neillit tulivat Turkuun etsimään minua kesällä 2010, juttelin samoihin aikoihin Madeleinenkin kanssa puhelimessa, hänen nähtyään Ruotsin tv:lle myöntämäni haastattelun. Vaikka olenkin tavallinen ihminen, ei hän tyrmännyt lapsellisia heittojani kiinnostuksesta häntä kohtaan. En kuitenkaan lopulta "rikastuttuani" ollut kiinnostunut hänestä, eikä siitä mitään olisi ikinä tullutkaan. Niin vei Chris prinsessan lopulta vihille ja saattoi tiineeksi.

  Kun itse tapaan kivan naisen jota haluaisin nähdä, sabotoivat satanistit koko jutun lähettämällä naiselle viestejä nimissäni. Enhän saa ikinä saavuttaa elämässäni mitään, eikä minulla saa olla kavereita tai tyttöystävää, elleivät nämä sitten ole satanisteja, joiden kautta minua voidaan kiusata ja kontrolloida.

  Chris oli vanha salonkileijona. Hän oli nussinut todella monia eliittikisuleita Ivankasta, Zarasta ja Scarlettista lähtien. Oli Pipsa Hurmerintaakin käynyt panemassa. Itse olen maanläheinen romantikko, ja pidän muutenkin enemmän sellaisista pullantuoksuisista kotiäideistä. Mutta sain minäkin panomiehen viittaa harteilleni asetella, kun minusta valmistettu klooni kävi nussimassa vuorotellen hyvin monia maineikkaita suomineitoja. Klooni pani myös ulkomailla. Se pani mm. Tamara Ecclestonea huvijahdilla Välimeren maisemissa. Ruotsissa se pani monia naisia, joista useat Madeleinea kauniimpia.

  Madeleinen isä oli toki tytärtään mielenkiintoisempi ja ristiriitaisempi tapaus. Kaarle XVI Kustaa lupasi vastustaa pakkoruotsia, jos annan hänelle 40 miljoonaa euroa. Suomen asiat eivät häntä juuri kiinnostaneet, vaikka hänellä olikin kosketuspintaa maahamme. Turku oli hänen mielestään ollut mielenkiintoisempi paikka silloin kun Aurajoen suistossa sijaitsi vielä telakka puolivalmiine laivoineen. Samuel O'Neillin tavoin hän ihmetteli missä alueen kaikki teollisuus sijaitsi? Kyllähän kuningas silti tiesi Turun taloudellisen rappion johtuvan aluetta hallussaan pitävästä suomenruotsalaismafiasta, joka estää ulkopuolisten investoinnit kaupungin alueelle.

  Kaarle Kustaa sanoi ettei ole oikein ikinä ymmärtänyt suomenruotsalaisia. Siis niitä heimon johtohahmoja - rikkaita ja vaikutusvaltaisia satanisteja. Heidän kanssaan on kuulemma vaikea tulla toimeen. He ovat jollain selittämättömällä tavalla outoja. Jäin miettimään, mahtavatko he ihmisiä ollakaan? Tuskin. Örkkejä he ovat. Kaarle Kustaa kertoi lisäksi, etteivät he ole lainkaan isänmaallisia, mikä on hänen mielestään hieman kiusallista. Kaarle Kustaa ihmetteli myös, miten oli päästänyt rasittavan Björn "Juomaveden yksityistäjä" Wahlroosin lähipiiriinsä, vaikka ei oikeastaan pitänyt hänestä alkuunkaan. Kuningas ei tiennyt, että Wahlroosilla on syntymälahjanaan psyykkinen kyky manipuloida ihmisiä. Vaikuttaa heidän ajatteluunsa. 

  Wahlroos itse kertoi minulle, että tuo kyky tuottaa hänelle fyysisiä vaivoja kuten päänsärkyä, eikä sen hallitseminen ole aivan yksinkertaista. Hän halusi puhua tästä asiasta kuultuaan, että minulla olisi samanlainen kyky kuin hänellä itsellään. En kokenut minkäänlaista hengenheimolaisuutta Wahlroosin kanssa. Ainakaan minua hän ei onnistunut manipuloimaan puolelleen. Sitäpaitsi: oma pääni on lapsesta pitäen myrkytetty tukkoon. Ei minusta ole keinottelemaan.

  Toisin kuin Wahlroosille, oltiin Kaarle Kustaalle ehdotettu Illuminatin jäsenyyttä uusine elämineen, mutta hänelle riitti yksi ihmiselämä. Ehkä hän aavisti, ettei jatkoaikoja ja lisäelämiä annettu ilman painavia uhrauksia. Lisäelämää viettävä Rothschild tai Rockefeller ei oikeastaan enää ole se sama ihminen, vaan jonkinlainen liskohybridi.

 

  Kertoessaan näkemyksiään Tukholmasta, pääsi Chris jälleen kerran mieliaiheeseensa: taivaskäytäviin. Satanistinen oraakkeli oli kertonut, että tulevaisuuden suurkaupungeissa rikkaat eivät enää liiku kaduilla, vaan taivaskäytävillä, jotka yhdistävät talot toisiinsa. Korkean tason satanisteille - okkultistiselle eliitille - tärkeä Metropolis-elokuva ennustaa tämänkin asian tarinassaan ja kuvastossaan. Chris ja Samuel olivat molemmat silti sitä mieltä, että he halusivat tulevaisuudessakin liikkua katutasolla. Ehkä ennustus taivaskäytävistä onkin vain uusi tapa suunnitella ja rakentaa kaupunkia. Talosta toiseen liikkuminen on toki helpompaa, kun kadun voi ylittää liikenteen yläpuolelta.

  Tukholman ydinkeskustassahan on katuja kahdessa kerroksessa, ikään kuin viittteenä siitä mitä tuleman pitää. Nyt kaupunkiin kaavaillaan taivaskäytäviä suuremmassakin mittakaavassa. Ehkä ylemmäs kuin kymmeneen metriin, ehkä 50 metriin, yksityisrahoitteisena yhdistämään rikkaiden asuntoja toisiinsa. Keskusteluissa asiasta mainitsin Chrisille ja Samuelille Helsingin Itä-Pasilan. He tutustuivat alueeseen, en tiedä kävivätkö siellä henkilökohtaisesti, mutta eivät jostain syystä pitäneet näkemästään.

  Kaiken kaikkiaan naapurimaamme nykyinen vävy Christopher O'Neill jätti itsestään lapsellisen tylsimyksen kuvan. Opetin hänelle miten sanotaan ruotsiksi "I love you", mistä hän oli aivan pähkinöinä. Unohtaessaan roolinsa hän käyttäytyi kuin typerys. Hän itki kuinka minusta oli lopulta niin vaikea päästä eroon. Ikään kuin hänellä muka oli varaa valittaa. Chrisin mielestä oli epäreilua, että minulla oli mahdollisuus elää ihmisenä laadukasta elämää ja silti päästä jatkamaan rajan toisella puolen. Hän tiedosti joutuvansa maksamaan kovan hinnan korkeasta asemastaan ihmisenä. Chrisin mielestä minun olisi pitänyt olla kerjäläinen. Laskelmoivana illuminaattina hän ei ottanut kantaa juuri mihinkään, vaan kaikki oli pelkkää peliä. No, kertoi hän kuitenkin tulleensa satanistiksi jossain edellisessä elämässään, jossa hän oli ollut merimies. Tarina ei ole kokonaisuudessaan palautunut mieleeni. Samuel oli paljon mielenkiintoisempi tyyppi kaikessa sekopäisyydessään. Hän ei välittänyt kontrolloida reaktioitaan ja kielenkäyttöään ja ehkä siitäkin syystä koki ennenaikaisen lopun. Tai ehkä hän onkin yhä elossa...

  Samuel kertoi aloittaneensa liikemiehen uransa kenkien myyjänä. Luulen hänen tarkoittaneen nykyistä elämäänsä, mutta en ole asiasta varma. Tulkoon tässäkin yhteydessä kerrotuksi Samuelin ja Chrisin olevan sisäpiirin illuminateja, useita ihmiselämiä käyttöönsä saaneita kovan luokan satanisteja. Asiaa on avattu enemmän kirjoituksen "Seikkailua kerrakseen" loppupuolella.

  Samuel oli käsittämättömän röyhkeä ja paha ihminen. New Yorkin rikkaiden piireissä häntä kuulemma pelättiin kuin ruttoa ja ihmiset menivät suurin piirtein pöydän alle hänen kävellessään huoneeseen. Chrisin mielestä minun olisi pitänyt suhtautua häneen samaan tyyliin kuin muutkin: "Sinä se et ikinä muutu", ja niin poispäin, mutta en kyennyt tähän. En luonnollisestikaan pystynyt hyväksymään sitä, että jostain takavasemmalta elämääni purjehtii joku pirun Samuel O'Neill, joka alkaa sitten terrorisoimaan minua miten parhaaksi näkee.

  Samuel oli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hänen omaisuutensa arvo oli noin 80 miljardia dollaria. Forbersin listalta häntä on ollut turha etsiä. Sillä listalla ei muutenkaan ole kuin pieni osa superrikkaista, eikä heidänkään omaisuuksistaan kuin osa. Habitukseltaan Samuel oli energinen vanhus. Hiustensiirroilla kaljuaan paikkaillut harmaahapsinen pukumies. Määrätietoisesti liikkuva jenkki. Hoikka, pituudeltaan arviolta 175 - 180 cm.

  Iso osa amerikkalaisten ja brittien ylimielisyydestä ulkomailla selittyy sillä, että he saavat sielläkin toimia omalla kielellään. Heidän ei tarvitse poistua mukavuusalueeltaan. Kielitaidottomuus on heille sitä, ettei osaa puhua yksinkertaisesti. Samuelilla taas oli tapana viljellä puheissaan sanontaa sanonnan perään. Joka toinen lause oli jonkinlainen fraasi tai idiomi, ja sitten hän ihmetteli mikseivät ulkomaalaiset ymmärrä hänen juttujaan. Hän on tunnettu hahmo ainakin Suomen satanistipiireissä ja tiesi hyvin Björn Wahlroosin isän Bror "Buntta" Wahlroosin, mutta ei ollut ikinä kyennyt tutustumaan tähän, koska Buntta ei puhunut englantia. Homoja he olivat molemmat, kuten olivat lapsiinsekaantujiakin.

  Osakesalkussaan  Samuelilla oli suuret määrät ainakin Stockmannin ja Rautakirjan osakkeita. Tuohon aikaan tykkäsin käydä R-kioskilla ostoksilla. Selitin Samuelille, että vaikka "Ärrä" oli kallis, oli sinne lyhyin matka. Sieltä ostamani olut-tölkki maistui paremmalta. Se oli kallis, mutta samalla siitä puuttui bulkin maku. Tämä myös siksi, että Ärrällä rahani eivät riittäneet kuin yhteen olueen. Tästä innostuneena Samuel junaili R-kioskille mainoskampanjan, jossa ketjun asiakas kuvattiin rahoihinsa hövelisti suhtautuvaksi kaljoittelijaksi. Oli viileää viitata kintaalla hintatietoisuudelle. Heti perään R-kioskin seuraavassa kampanjassa painotettiin taas halpoja hintoja. Ehkä jälkimmäinen toimi sitten kuitenkin paremmin. Joskus olen miettinyt, ovatko muovitetut 8-packit keskiolutta samaa tavaraa kuin yksittäistölkit. Ovathan 8-packit selvästi kalliimpia. Ei se olisi panimolta temppu eikä mikään purkittaa tuplafluoritettua olutta eri aikaan yksittäismyyntiin ja varakkaammalle väelle 8-packeja kevyemmin fluorattuna.

  En tiedä mistä Chris keksi nykyisen britti-aksenttinsa ja Chelsean kannattamisensa, mutta ainakaan minulle se ei mene läpi. En usko että hän tulee ikinä myöntämään koko tätä kuviota, eikä sitä kukaan odotakaan. Hänkin on pyörinyt paljon Helsingissä ja hänet kyllä Suomessa tunnetaan, mutta vain rikkaiden piireissä.

  Törmäsin Samueliin ensimmäisen kerran kesällä 2005, hypättyäni hänen tyttärensä ja auton väliin Turun Linnankadulla. Seuraavana kesänä hän yritti etsiä minua lehti-ilmoituksellaan. En muista milloin hän sai minut ensimmäisen kerran puhelimitse kiinni, mutta se oli kaiketi 2009, kun aloitimme taustatyön perunanviljelystä Afrikassa. Samuel soitti ja kysyi miten sijoittaisin rahat, jotka hänen perheensä oli minulle kerännyt "urotekoni" johdosta? Sivuhuomautuksena sanottakoon, etten pidä itseäni sankarina, vaan koko juttu oli ennalta ohjelmoitu minun saattamisekseni O'Neillin kanssa tekemisiin. Peter Sellersin tähdittämä Being There - elokuva on yksi mielenkiintoinen "näkemys" asiasta, vai onko sittenkin niin, että tässä tapauksessa elämä jäljitteli taidetta? Kyseinen elokuva on ainakin minua vainoavien supolaisten suosiossa. Yksi "salainen agentti" mainitsi sen jopa kaikkien aikojen suosikikseen Episodi-lehden haastattelussa. Kaiketi he näkevät minut Chauncey Gardinerin tyylisenä imbesillinä, jota saakin käyttää hyväksi isänmaan edun varjolla. Naapuriini asetetulle Supon tiedustelija Pekka Ansiollekin oli sanottu, kuinka olen "Suomelle niin tärkeä". Supo on ottanut elämäni haltuunsa ja myy sitä ulkomaille saadakseen rahaa ja tietoja. Onneksi pääsen vielä paljastamaan heidät ja saattamaan heidät jalkapuuhun. Koko maailma saa tietää miten ja ketkä minua ovat käyttäneet hyväksi. Mahtaako se ketään kiinnostaa, saa nähdä.

  Käskin Samuelin laittaa kaikki rahat kiinni kultaan ja olevani lisäksi kiinnostunut perunoiden viljelemisestä Afrikassa mantereen nälänhädän taltuttamiseksi. Kuvittelinhan naiivina länsimaalaisena afrikkalaiset hiekka-aavikoilla nälissään harhaileviksi laiheliineiksi. Ravintoarvoltaan erinomainen peruna tuntui hyvältä ratkaisulta heidän saattamisekseen normaalipainoisiksi. Vaikka riisi onkin perunaa parempi ruoka-aines, vaatii sen viljeleminen paljon vettä. Peruna taasen viihtyy kuivemmassa ja hietaisessa maassa.

  Samuel palkkasi muutaman tyypin kiertelemään Afrikkaa etsien edellytyksiä perunan viljelylle. Niitä ei oikein tuntunut löytyvän, kun pitkäkyntiset tuppasivat kaivamaan siemenperunat maasta ja ilmasto oli kauttaaltaan liian lämmin. Afrikka ei siis näyttäytynyt perunalle optimaalisena alustana, niin monimuotoinen manner kuin onkin. Ja heillähän kasvaa siellä jamssi, joka on melkein kuin peruna.

  Jollain ilveellä Samuel sai kuitenkin muitakin upporikkaita liikemiehiä kiinnostumaan projektista. Yksikin kertoi minulle muuttavansa puoleksi vuodeksi paikan päälle Afrikkaan, päästäkseen valvomaan projektin alkuvaiheita. Se on kuulemma bisneksissä aina mielenkiintoisin osuus. Projektia pidettiin pioneerihankkeena, jonka tarkoitus oli selvittää mahdollisuuksia maanviljelykseen Afrikassa. Tarkoitus oli siis lopulta tehdä bisnestä, kuinkas muuten. Peruna-keississä hakattiin päätä seinään jonkun aikaa ja sain taas kerran vastailla asiantuntevuutta vaativiin kysymyksiin silkkana ummikkona. Enhän minä tiedä maanviljelystä yhtään mitään, vaikka se jonkun verran kiinnostaakin.

  Björn Wahlroos oli kuullut asiasta ja kyseli mahdollisuudesta tulla mukaan toimintaan. Hänkin halusi tutustua illuminati-tason juutalaisiin bisnesmiehiin päästäkseen paremmin piireihin. Hänkin olisi halunnut kääntyä juutalaiseksi, mutta ei enää keski-ikäisenä ja perheellisenä kehdannut. Ja onhan hän maanviljelijä.

  Julkeudestaan tunnettu Wahlroos tuhisi harmistustaan, kun ei saanut minusta mitään otetta. Hän yritti hakea sitä haastamalla minut sivistyssanoja pursuavaan väittelyyn. En tietenkään lähtenyt pelaamaan Wahlroosin säännöillä. Myhäilin huvittuneena hänen yrittäessään määritellä minua: "Uskot sitten meritokratiaan, vai kuinka?"

  Ketä kiinnostavat kratiat ja vastaavat? Wahlroosia ainakin. Silmät kiiluen hän tankkaa teoriaa, miettien miten päteä vertaisilleen. Kaikki hieno logiikka loppuu kuitenkin kuin seinään, kun tulee kyse pakkoruotsista.

  Saattaa olla, että perunanviljely-bisnekseen mukaan lähteneitä jutkuja alkoi jossain vaiheessa harmittaa koko asia. En ihmettelisi jos he kokivat tulleensa sumutetuiksi. Sitä ei voinut kuitenkaan heti myöntää ja oli pakko vielä jatkaa. Kuka heitä veti nenästä? Tuskin ainakaan Jumala, sillä hehän ovat Jumalan valittua kansaa. Joidenkin ongelma on se, että he antavat liian helposti periksi. Jotkut taas eivät ymmärrä lopettaa ajoissa.

  Ehkä syy oli kiinalaisissa, mutta afrikkalaiset eivät lopulta lämmenneet perunoille. Koko juttu jäi sutimaan lähtöruutuunsa. Maa taisi olla Angola vai oliko se Botswana tai joku muu? En muista. Jos se oli Namibia, olisimme voineet palkata Martti Ahtisaaren hoitamaan PR:ää, mutta silloin hän olisi luultavasti syönyt kaikki perunat, kuten Samuel sanoi. Toki riittävällä korvauksella Nobel-voittajan olisi samalla saanut vastustamaan pakkoruotsia. Niin Ahtisaari itse sanoi.

 

  Kyselin Samuelilta ja Chrisiltä liikemiehistä, kuten Donald Trump ja Poju Zabludowicz.

  Trumpin kanssa on kuulemma epämiellyttävä toimia, sillä kaikki tietävät kuka hän on ja kaikilla on myös vahva mielipide hänestä. Hänen uskottavuutensa kärsii pahasti hänen provokatiivisista lausunnoistaan. Samuel ja Chris eivät pitäneet Trumpia merkittävänä toimijana. Kuultuaan että hehkutin häntä, Trump soitti minulle ja kielsi tekemästä pilkkaa kustannuksellaan. Ehdotin hänelle, että hän voisi pyrkiä presidentiksi. En kuulemma ollut ainoa  joka sanoi hänelle näin.

  "Joopa joo", Trump mutisi.

  Zabludowicziakaan O'Neillit eivät juuri noteeranneet. Poju ostelee Las Vegasista tontteja ja kiinteistöjä, mutta ei luo paikallisiin poliitikkoihin suhteita, mikä olisi Samuelin mielestä ensiarvoisen tärkeää. Poju ei ollut kuulemma tarpeeksi kusipäinen ollakseen uskottava suurliikemies. Toki Poju kuten Trumpkin satanisteja molemmat, kuten ovat lähes kaikki maailman pohatat.

  Samuelin selvästi nauttiessa suorapuheisuudestaan, tyytyi Chris toppuuttelemaan taustalla. Mikäli Samuel ei pitänyt jostakin ihmisestä, hän ei antipatioitaan salaillut. Toisaalta hän löysi itsestään äkkiä sievistelevän moralistin, mikäli tilanne sitä hänen mielestään vaati. Samuelin mielestä oli ensiarvoisen tärkeää, että kääntyisin juutalaiseksi ja ottaisin juutalaisen vaimon. Eihän siinä uskonnosta ollut kyse, vaan illuminati-tason juutalaisten toimijoiden jengi-mentaliteetista. Juutalaisesta uskonnosta otetaan vain ne elementit, mitkä toimivat omaksi parhaaksi satanistisen maailmanjärjestyksen pohjalta. Siis, ei rikkauksia gentile-porukalle. Kaikki rahat juutalaisille.

  Yritin selittää Samuelille kyseisen toimintamallin kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Entä kun kaikki vauraus on saatu juutalaisille? Miten muut silloin tuovat oman panoksensa talouskasvuun ja oravanpyörän pyörimiseen? Katsooko goyim vain vierestä juutalaisten porskuttamista? Tilanne on sama kuin Monopoli-pelissä. Kun yksi omistaa tarpeeksi, kuihtuvat muut hänen ylivoimaansa. Samuelin mielestä muiden pitää itse huolehtia siitä, ettei näin käy.

  Joku ihmettelee mihin kaikki maailman rahat päätyvät? Tuntuu että lähes koko maailma on velkaantunut. Mikä Moolokin kita ahmaisee kaiken omaisuuden? Mitä juutalaiset oikein tekevät kaikilla rahoilla? Kysyin asiaa Samuelilta, mutta hän ei antanut yksiselitteistä vastausta. Se vaan on juutalainen toimintamalli: rahat pois kuljeksimasta. Goyim voi omistaa sen verran että tulee toimeen, ei enempää. Loput juutalaisille. Ei sillä että he enää enempää tarvitsisivat. Mutta mitä vähemmän rahaa muilla on, sitä suurempi arvo juutalaisten rahoilla on. Sitä helpompi muita on kyykyttää.

  Juutalaisessa käsityksessä raha onkin vallan väline, ei niinkään maksuväline. Rahalla on suhteellinen arvo. Sen tuotanto, käsittely, lainaaminen ja arvon määritys on tärkeämpää kuin mikään muu. Kun kaikki lasketaan rahassa ja kaikella on rahallinen arvo, voittaa juutalainen aina. Toki juutalaisilla on holokaustin valhe suojapeitteenään. Holokaustin takia juutalaisia ei saa arvostella. Jos edes vihjaat juutalaisista jotain negatiivista, olet heti natsi. Ja tietenkin rasisti.

  Natsien keskitysleireihin toimittamat poliittiset ja uskonnolliset toisinajattelijat, romanit, intellektuellit, mielenvikaiset, kehitysvammaiset ja homot saivat seurakseen myös juutalaisia, mutta kuoliko heitä todella kuusi miljoonaa kuten väitetään? Ja jahdattiinko heitä vangittavaksi vai yritettiinkö heidät ajaa pois? Puhupa asiasta virallisessa yhteydessä. Ei käy. Joissakin maissa holokaustin teoretisointi on kriminalisoitu. Sen on päätetty olevan totta lain uhalla. Ihmisiä myös ärsyttää heidän joutuessa kyseenalaistamaan jotain jo sisäistämäänsä. Kantaa ei muuteta. Stalinisteilla oli tämä sama ongelma. Ja Barack Obaman kannattajilla. On puolustettu ja hehkutettu jotain, joka osoittautuukin fiaskoksi. Vaatii kanttia myöntää olleensa väärässä. Itse en usko holokaustiin, mikä on joidenkin mielestä pöyristyttävää. Ihmisiä tapetaan koko ajan joka puolella, mutta silti holokausti, jota ei siis edes tapahtunut, on mukamas jotenkin merkittävä tapaus ihmiskunnan historiassa. Entäs USA:n ja Israelin toimet Lähi-Idässä?

  Lynn Forester de Rothschild sanoi, ettei Israelin ja sen naapurimaiden vihanpito tule ikinä päättymäänkään. Ei sen ole tarkoituskaan päättyä. Kenties Israel ottaakin pala palalta haltuunsa koko Lähi-Idän, kunhan alueen maiden alkuperäiset asukkaat on ensin lähetetty pakolaisina Eurooppaan. Samalla saadaan tilanteeseen tuskastuneet eurooppalaiset inhoamaan joko itseään tai muslimeita. Vastakkainasettelu kiristyy tuottaen satanisteille niin makeaa negatiivista energiaa. Syyrian pakolaiskriisi on kuitenkin USA:n syytä. Pakolaiset tulisi ohjata suoraan Amerikkaan. He eivät kuitenkaan halua mahdollisia terroristeja maaperälleen. USA sotii vain vieraalla maaperällä. Näin kansa saadaan tukemaan jatkuvaa sotimista.

  Ehkä USA:n ja Israelin koalitio hakee suvereniteettia, jonka turvin he saisivat tehdä Lähi-Idässä kuten haluavat, ilman että kukaan puuttuu asiaan. Sehän on ollut heidän tapansa toimia. Jatkaa siekailematonta sotimista niin kauan, että ihmiset turtuvat koko asiaan. Etenkin kun tiedonvälitys on heidän hallussaan. Kansainvälinen oikeus ei tunnetusti koske Israelia ja USA:ta. Nämä kaksi valtiota tekevät miten haluavat, ja sionistinen media myötäilee perässä.

 

  On juutalaisten idea usuttaa kristityt ja muslimit toisiaan vastaan. Petoksen ja harhautuksen avulla sionistit ajavat omaa politiikkaansa, jota tukevat maailman mahtavin sotateollinen kompleksi USA, sekä Israelin häikäilemättömyydestään tunnettu Mossad.

  Sekä Al-Qaida että Isis ovat molemmat amerikkalaisten luomuksia. CIA:n ja Mossadin ohjaamia järjestöjä. Niiden tehtävä on luoda Lähi-Itään epävakautta, jonka nojalla USA pääsee riistämään alueen valtioiden luonnonvarat itselleen. USA tarvitsee vihollisia. Jos sellaisia ei muuten löydy, niitä luodaan itse. USA:n niin sanottu ulkopolitiikka on nykyaikainen versio kolonialismista. Sionistinen media sen inkvisiittori. USA toteuttaa kutsumuskohtaloaan Straussin opin mukaan. Tarkoitus pyhittää keinot. Ja se kenellä on parhaat keinot, voi määritellä tarkoitusperänsä jälkikäteenkin. 

  USA luo itse oman todellisuutensa. Se pelaa kaksilla korteilla. Kiertoilmauksin. Tehdään yhtä ja puhutaan toista. Tuhotaan vihollinen jota ei ole olemassa. Valehdellaan se todeksi. USA:n ulkopolitiikan peruskivi on kaksoisstandardi. Hevonpaska. Amerikkalaiset ovat tekopyhiä paskanpuhujia. Leveä hymy korvaa logiikan. Sitä ei tarvita. Kun valhetta toistetaan tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi. Media tekee siitä totta. Kun kertomukseen tarvitaan pahis, se luodaan itse. Oli kyseessä sitten Osama Bin Laden tai Isis.

  Mikään imperiumi ei ole ikuinen. Toisen maailmansodan lopulla amerikkalaiset pestasivat natsien tiedemiehet palvelukseensa. Operaatio Paperclipin siivittämänä USA:sta tuli se todellinen fasistinen maailmanvalta. Sitä amerikkalaiset ovatkin, natseja. Aivan kuten israelilaisetkin. Perusjenkki kyllä manaa maansa "ulkopolitiikkaa", mutta ei kuulemma voi asialle mitään. Sitähän saksalaisetkin sanoivat aikanaan ja senkin jälkeen. Heidän ei anneta unohtaa. Miksi amerikkalaiset saavat pestä kätensä maansa ulkopolitiikasta?

  Halutaanko tätä samaa voimattomuuden tunnetta myös Suomeen? Jos EU:sta tulee liittovaltio, ei Suomella saati sitten yksittäisellä kansalaisella ole enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Sitten vaan ihmetellään että miten tässä nyt näin kävi? EU päättää kaiken puolestasi. Suomen luonnollisin ulkomaankauppa käy itään. Mitä EU siitä tietää tai välittää?

  Uutta maailmanjärjestystä ajavat sionistit kontrolloivat niin amerikkalaista kuin eurooppalaistakin valtamediaa. Heidän mielestään on luonnollista, että kun miljoonat amerikkalaiset nielevät sellaisenaan mitä media heille syöttää esim. Lähi-Idän tilanteesta, tekevät eurooppalaiset samoin. Eihän se nyt niin voi mennä.

  Suomen valtamedia tarjoaa ihmisille yksipuolisen ja valheellisen kuvan amerikkalaisista vapauden edistäjinä. USA:n motiiveista ja toimintamalleista kerrotaan niitä ymmärtäen. USA on muka "meidän puolellamme", vastaan Islamin terroristeja ja mitä nyt keksitäänkin. Ääri-islamistit tekevät iskuja, joita USA sitten kostaa puolestamme. On kuitenkin USA:n syytä, että sellaisia iskuja tehdään. Etenkin kun he tekevät niitä iskuja itse.

  USA:n ulkomaankauppa nojaa pelotteisiin. Kun Japani ei toiminut heidän haluamallaan tavalla, käyttivät jenkit HAARP - skalaariasetta aiheuttaen tsunamin, joka tuhosi Fukushiman ydinvoimalan. Kun Norja ei tehnyt kuten USA halusi, se kosti Anders Behring Breivikin toteuttamalla massamurhalla. Breivik on MKULTRA-ohjelmoitu Mantshurian kandidaatti, jonka työtä avustivat passiivisiksi trikatut norjalaiset viranomaiset. Satanistiseen tyyliin Hillary Clinton oli samantien Norjassa pahoittelemassa tapahtunutta. USA on kuin mafiajärjestö, jolle muut valtiot maksavat kaupankäynnin kaapuun puettua suojelurahaa. Muuten käy huonosti.

  USA kohtaa tiellään valkoisen tiikerin. Se ei käy USA:n suunnitelmiin. Harmaa tiikeri kävisi, mutta sellaista ei ole olemassa. No, ei se mitään. Sovitaan että nyt on. Maalataan se tiikeri. Valehdellaan vielä päälle, että harmaan tiikerin seurana tiellä kulki musta pantteri. Niitä ainakin on olemassa. Kulkevatko pantterit samaa matkaa tiikereiden kanssa? No, kukapa sellaista jaksaa miettiä. Ainakin tiikeri on nyt värjätty harmaaksi. Väri kestää ehkä vain vuoden, mutta se riittää.

  Niinpä USA:ta ja kansainvälisiä uutistoimistoja hallussaan pitävät juutalaiset levittävät sanaa, että USA on kohdannut tiellään harmaan tiikerin ja mustan pantterin ja toiminut sen mukaisesti. Eri maiden mediat saattavat epäillä uutistoimistojen välittämää tietoa, mutta laittavat sen silti kiertoon. Onhan se virallista tietoa. Kaikki muu on huuhaata ja salaliittoteoriaa.

  Kun valhe on tarpeeksi suuri, sen kiistäminen käy vaikeaksi. On helpompi olla osa koneistoa. Vaihtoehto on ajatella itse ja vaikuttaa sekopäältä. Miten suuri mediakoneisto voisi muka olla väärässä? Miksi he muka valehtelisivat? Maailmahan on hyvä paikka, jossa kaikki puhuvat totta. Ainakin lehdet ja televisio. Silti hölmökin näkee mikä Amerikka on. Fasistinen ja totalitaristinen maailmanvalta. EU:sta yritetään nyt tehdä samanlaista valtavaa möhkälettä, joka sitten vieritetään milloin mihinkin suuntaan.

  Ennustan USA:n hajoavan sisällissotiin tulevien vuosikymmenten aikana. Siinä vaiheessa reptilianien luottoporukka, sionistiset juutalaispankkiirit ovat jo valloittamassa Kiinaa. Tehkööt he niin, mitäpä se meille suomalaisille kuuluu? Erotkaamme kuitenkin EU:sta. Se on vielä omissa käsissämme. 

  Suomalainen on hyvänlainen. Ahkera ja sympaattinen. Muun maalaiset ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta he eivät ole suomalaisia, elleivät sitten halua sellaisiksi tulla. Heillä ei ole aikaa Suomelle. Kotimaiset arvot kunniaan. Suomen pitää olla itsenäinen ja luoda oma vaurautensa kovalla työllä. Ero EU:sta on hyvin tärkeä askel kohti parempaa huomista. Kyllä suomalaisella riittää aina aikaa vaihtaa valuutat ennen ulkomaanmatkoja. Lentokenttien tarkastuksissa sitä aikaa menee joka tapauksessa.