Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

 

 

V

 

   Kotoisen SM-Liigan lisäksi toinen urheilullinen kiinnostuksen lähteeni oli Englannin Valioliiga. Ehdotin siis Samuelille, että Tottenham Hotspur voisi olla toimiva ratkaisu. Seuran pääomistaja Joe Lewiskin vaikutti kiinnostuneelta laajentamaan seuran omistuspohjaa. Tottenham tuntui lisäksi sopivan kokoiselta seuralta. Se ei ole pikkuseura pikkupaikkakunnalta, mutta ei toisaalta Chelsean ja Arsenalin veroinen globaali tuotekaan. Tottenhamilla tai Spursilla, kuten seuraa Britanniassa kutsutaan, on paljon kasvunvaraa.

  Jotain tekemistä minun oli keksittävä, kuten Samuel asian ilmaisi. Hän oli todellinen suoran toiminnan mies. Kun Samuel katsoi että päiväni poikamiehenä saivat olla ohi, pestasi hän Kalle Isokallion etsimään minulle morsianta. Hän oli ymmärtänyt että Isokallio on mielestäni jämäkkä ja luottamusta herättävä tyyppi, ja laittoi heti pyörät pyörimään. En tiedä kuinka paljon hän maksoi Isokalliolle tästä idiotismista, ja tämä luultavasti kiistää koko asian, mutta näin se vaan meni. Aikaisemmin Isokallio oli jo saanut vihiä rikkauksistani ja otti jostain syystä asiakseen houkutella minua jonkinlaiseen herrakerhoon, jota hän kavereineen piti Palace-ravintolassa, Helsingissä. Hänen mielestään minun oli hyvä tutustua uusiin ihmisiin. Hän kertoi ehdotelleensa samaa Kimi Räikköselle, mutta Kimi ei ollut kiinnostunut hänen neuvoistaan ja kontakteistaan. Ehkä Isokallio piti minua uusrikkaana junttina, joka oli rahoineen neuvoton ja kaipasi pientä ohjeistusta. Lupasin kyllä tulla aterioimaan Palaceen, mutta en tietenkään enää seuraavana päivänä muistanut koko asiaa, eikä minulla olisi sinne ollut varaa mennäkään.

  Lopulta Isokallio lopetti puhelinsoitot kuultuaan minun olevan satanisti. Samuel näet leimasi minut satanistiksi, koska halusi rikkoa välini ihmisiin. Isokallio paheksui ja kauhisteli asiaa ja sanoi ettei halua olla kaltaisteni kanssa missään tekemisissä. Täytyy sanoa, että silloin hänen teatterinsa meni läpi. Nykyään tiedän että Isokallio on satanisti. Ei hän olisi muuten voinut Nokian toimitusjohtajana toimia. Tai yleisestikään johtajana. Samuel naureskeli Isokallion reaktioita. Samalla tavalla Samuel yritti saada kanssani tekemisissä olleet jääkiekkoilijat kavahtamaan minua. Leimaamalla minut saatananpalvojaksi. Se sai kiekkoilijat lähinnä tuhahtelemaan.

  Koko jutusta jäi melko sekava kuva, vaikka kokonaisuuden kannalta sillä ei juuri merkitystä olekaan. Ihmettelen vaan Isokallion suostumista tällaiseksi avioliittojärjestelijäksi. Eikö hänellä todellakaan ole parempaa tekemistä? Vai onko hän niin ahne, että suostuu rahasta mihin vaan, vaikka ei sitä enempää tarvitsekaan? Pyysihän hän minulta kahta miljoonaa euroakin. Kun kerran moni muukin oli saanut. Ja usutti myös kaverinsa Mato Valtosen kimppuuni.

  Olin haukkunut Mato Valtosta. Hänen it-kusetustaan ja pahvikitaraansa. Tietenkin hänelle oltiin kanneltu. Ja tietenkin hän oli piinannut minua.

  "Se nyt kuuluu asiaan. Luuletko ettei minua ole kukaan kiusannut?" hän sanoi.

  Mato kuten Isokalliokin halusivat olla osa maailmaani. Osa hienoa tarinaani. Isokallio olisi halunnut lisäksi työpaikan, vaikka oli eläkkeellä. Matolle riitti raha. Isokallio vittuili kun en saanut pakkoruotsia poistettua.

  “Olisit tehnyt edes sen. Nyt ne kokoavat rivinsä ja se on entistä vaikeampaa.”

  Täytyy myöntää että Mato on maineikas rokkari. Ja muutkin Leningrad Cowboysit olivat hermostuneet kun en antanut heille rahaa. Sanoin Madolle, että jaa itse omia rahojasi miten haluat.

  “Ne eivät ole sinun rahojasi”, sain kuulla.

  “Kenen rahoja ne sitten ovat?” kysyin.

  En saanut vastausta. Mutta annoin hänelle pari milliä, kuten muillekin Leningrad Cowboysin jäsenille, koska säälin heitä. Annoin samat rahat myös sen venäläisen kuoron jäsenille. Siitä Mato ei pitänyt, mutta ei pystynyt asiaa estämäänkään.

 

  Joka tapauksessa Tottenham Hotspur – hanke nytkähti eteenpäin pikavauhtia ja yhtäkkiä minä siis “omistin” neljäsosan Tottenhamista, vaikka en ollut ikinä seuran toimistolla tai stadionilla käynytkään. Monien Suomessakin ihmettelemä kauppa syntyi, kun O'Neill lähetti minusta valmistetun kloonin mittatilauspuvussa vakuuttamaan Daniel Levyn ja omistaja Joe Lewisin. Klooni käyttäytyi moitteettomasti, puhui virheetöntä englantia ja tiesi kaiken tarvittavan jalkapallosta ja urheilubisneksestä. Sen mielipiteistä minulla ei ole tietoa. Tuskin sillä sellaisia onkaan, sillä mielipiteethän perustuvat tietämättömyyteen. Muistojani kloonilla ei ole, eikä ajatusmaailmaani muutenkaan. Se on ohjelmoitu noudattamaan tiettyä protokollaa. Se ei suostu keskustelemaan asioista, joihin sen ei haluta ottavan kantaa.

  Ihminen etsii keskustelussa yleensä vahvistusta jo olemassaoleville käsityksilleen. Mikäli hänelle ei tarjota haluamaansa, hän hakee sitä itse. Mikäli hän ei saa minkäänlaista vastausta kysymyksiinsä, on hänen tyytyminen siihen minkä jo tiesikin. Asia on siis kuten hän oli arvellutkin sen olevan. Näin klooni selviää keskusteluista kunnialla. Se on viisaasti vaiti.

  Kun negatiivisesti varautuneet entiteetit valmistavat kloonin, tulee siitä ulkoisesti alkuperäisen kaltainen. Sitten asennetaan sisäisiä ominaisuuksia: taipumuksia, tietoja ja taitoja. Mitä halutaankin. Silti, vaikka kloonini on teknisesti kyvykäs kitaristi, ei se osaa säveltää. Sen aivoista puuttuu se elämänmatkan aikana kertynyt rihmasto, jota käyttää luovaan ongelmanratkaisuun. Klooni joko tietää tai sitten ei. Se ei sovella. Klooni eroaa alkuperäisestä niiltä osin kuin henkilö on elämänsä varrella geeneistä riippumattomista tekijöistä johtuen muovautunut. Omalla kloonillani on parempi iho ja enemmän hiuksia kuin minulla. Lisäksi sen sukupuolielimet ovat isommat kuin mitä itselläni. Mutta kloonin penis ei ole käyrä kuten minulla.

  En tiedä kauanko ihmisiltä menee kloonin saattamisessa käyttökuntoon. Reptilianeilta se onnistuu käden käänteessä. Illuminati käyttää klooneja monessa yhteydessä. Esimerkiksi Barack Obama perheineen ovat  kaikki klooneja. Samoin laulaja Noel Gallagher. Samuel O'Neillin mukaan Obama sai toimia kuukauden presidenttinä, sitten hänet murhattiin ja korvattiin. Aito Obama oli kuulemma liian riskialtis noin tärkeään tehtävään. Kloonausta käsitellään enemmän kirjoituksessa "Reptilianit".

 

  Levy ja Lewis olivat tyytyväisiä saadessaan osaomistajaksi upporikkaan satanistin, joka oli vieläpä kääntymässä juutalaiseksi. Levy ihmetteli minulle kuinka menestys oli karttanut seuraa. Ehkä siihen oli nyt tulossa muutos. Sain postissa jos jonkinlaista brosyyria seuraa koskien, mutta ne vietiin minulta tietenkin pois. Tätä nykyä en postejani pääse vilkaisemaankaan. Sen verran hyvin satanistit ovat Suomen Postiin soluttautuneet. Vaan valitapa Postin palveluista ja saat vastaukseksi vain vaivoin peiteltyä halveksuntaa ja ylenkatsetta, vaikka kirjeiden ja erityisesti rahalähetysten katoaminen on yleinen ongelma.

  Hyvin pian Daniel Levy haistoi palaneen käryä. En enää puhelimessa ollutkaan se sulavasanainen bisneshai, vaan pelkkä turkulainen sekatyömies, jonka englannin taito ei todellakaan taipunut bisnesjargoniin. Levy oli tuohtunut, mutta ei tuntunut tietävän mistä on kyse. Hän kyseli minulta ketä pelaajia haluaisin Tottenhamin paidassa nähdä, mutta ei minulla siitä juuri mielipidettä ollut. Yritin järjestää seuraan mm. Federico Machedan, josta kävin kiivaita keskusteluja Sir Alex Fergusonin kanssa. Machedalle siirto olisi sopinut, mutta Fergusonin mielestä oli kestämätöntä, että halajin hänen pelaajaansa, jolle hän ei tosin itse antanut kunnon näytönpaikkaa, koska tämä ei kuulemma puolusta tarpeeksi. Ferguson yritti leimata kiinnostukseni Machedaa kohtaan homoseksuaaliseksi. Hän ehdotti toisaalta, että ostaisin Manchester Unitedin enkä Tottenhamia. Hän kun ei tullut toimeen, eikä uskonut seuran uusiin omistajiin Glazerin perheeseen. Ferguson olisi myös halunnut minun edesauttavan hänen poikansa Darrenin valmentajan uraa.

  Jostain syystä Ferguson kysyi heti ensimmäisen puhelunsa alussa, tunsinko ketään "firmasta"? Eli kuninkaallisista. No enpä voi sanoa tunteneeni, vaikka Prinssi Harry kylläkin yritti tehdä kanssani tuttavuutta. Pakko myöntää, että olin kiinnostunut hänen serkustaan Zara Phillipsistä. Ja olihan Harrykin hauskan oloinen tyyppi. Hän valitteli miten David Icke pitäisi saada kuriin. Tämä kun halveerasi kirjoissaan ja esityksissään hänen isoäitiään. Samaa sanoi George W. Bush Ministry-yhtyeen Al Jourgensenista, johon ei kuulemma saanut mitään otetta. Laulaja Lily Alleninhan Bush laittoi kuriin sabotoimalla tämän kaksi ensimmäistä raskautta. Kaipa se vaan niin on, että jotkut ihmiset saavat tehdä ja sanoa mitä he haluavat. Ehkä kyse on motiiveista. Jourgensenin lähtökohta Bushin pilkkaamiseen saattaa olla eri mitä Allenilla.

  Minuun olivat yhteydessä monet muutkin valioliigatason managerit ja seurojen omistajat. Neuvoin managereita pitämään yhtä. Työhän on hyvin stressaava, joten on hyvä saada vertaistukea kaltaisiltaan. Tämähän oli Sir Alexin vanha kikka. Kaveerata vastustajiensa kanssa ja onkia mahdollisesti tietoa asioista tätä kautta. Rakentaa siltoja. Tätä nykyähän kaikki managerit kaulailevat ja ovat hyvää pataa. Tai en ole ihan varma, koska en enää seuraa jalkapalloa.

  Neuvoin kuitenkin myös esim. Gary Nevilleä, joka oli aloittemassa kommentaattorin uraansa. Hän otti neuvoistani vaarin ja pärjäsi työssään ilmeisen loistavasti, mutta joutuu nyt valmentajana maksamaan pientä veroa menestyksestään kommentaattorina, kun kaikki jutut on jo käytetty televisiossa.

  Spurs-pomona olin heti yhteydessä myös maailman huippufutaajiin. En tiedä kuinka moni heistä on paholaisen palvoja, mutta nopeasti heidät kaikki saatiin uskomaan minun olevan jonkinlainen vertaansa vailla oleva sateentekijä. Barcelonan pelaajat Messin johdolla ottivat minulta vastaan treenivinkkejä. Neuvoin heitä pelaamaan pienpeliä märällä kentällä juoksulenkkarit jalassa. Sijoittumista ja tukijalkaa harjoittaakseen. Pep Guardiola soitti kauhuissaan peläten tähtiensä loukkaantuvan.

  Messi sanoi että jos rahasta sovitaan, hän voisi periaatteessa olla valmis tulemaan Spursiin, koska on kiinnostunut kuinka pärjäisi Englannin liigassa, eikä halua välttämättä pelata koko uraansa samassa seurassa. Tiedä sitten kuinka vahvasti Messi oli satanistisen manipulaation kourissa näin sanottuaan? En usko hänen haluavan Englantiin potkittavaksi, mutta mistäpä sen tietää. Enemmän kuin Messiä, yritin havitella Cristiano Ronaldoa. Hän oli kuitenkin juuri kotiutunut Real Madridiin ja aikoi pysyä siellä. Samuel O'Neill sanoi, etteivät Messi ja Ronaldo ole ihmisiä. Samaa sanoi Lady Lynn Forester yleisesti NBA-pelaajista. Mitä he sitten ovat? Kaiketi jotain ufoja. Örkkejä? Palaan asiaan kun tiedän siitä enemmän.

  Daniel Levyn mielestä Tottenham ei kaivannut Messiä. Kaikki olisi kuulemma vaan pyörinyt hänen ympärillään. Tuohon aikaan kaikki alkoi pyörimään Gareth Balen ympärillä. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä hankkiuduttiinkin eroon ennätyssummalla. Sen Levy tuhlasi pelaajiin, joiden ympärillä toivoi kaiken pyörivän, mutta eipä sitten pyörinytkään.

  Myös Zlatan Ibrahimovic otti minuun yhteyttä, vaikka ei Spursista niin ollutkaan kiinnostunut. Ehkä se johtui siitä, että olin kehunut häntä SVT:n haastateltua minua Turun yöelämässä. 

  Mahtoikohan sekään haastattelu olla aito? Varmaankin yhtä aito ja sattumanvarainen kuin satunnaiset törmäämiseni maailmantähtiin lomareissuillani. Ainakin RKP:n Stefan Wallin Ruotsin tv:n haastattelusta minulle mainitsi, kertoen kyllä tietävänsä mihin huonon ruotsin sönkötykselläni pyrin. Hän oli väärässä, sillä ei pakkoruotsin järjettömyyden perustelemiseksi minun olematonta ruotsinkielen taitoani tarvita. Kyllä se on perusteltavissa aivan muilla tavoin. Wallin yritti luoda välillemme jonkinlaista yhteyttä ja kyseli remontoimaan kesämökkinsä räystäitä. Samalla olisimme voineet kuulemma paneskella. Samalla tavoinhan Jyrki Katainen saatiin lukittua pakkoruotsin kannattajaksi, vaikka ei itse kieltä puhukaan. Wallin yksinkertaisesti nussi Kataisen hiljaiseksi. Mutta eiköhän siitäkin videotallenne joskus löydy, kuten monien muidenkin irstailuista.

 

  Chelsean omistaja Roman Abramovits teki heti tuttavuutta kanssani. Hän oli tyytyväinen kun en ollut juutalainen ja koki aikeeni kääntymisestä kiusallisiksi. Hänkin oli kuullut virittelemästäni kielikiistasta ja pahoitteli, etten puhunut venäjää. Abramovitsin kanssa oli erikoista keskustella, sillä hän ei juuri luottanut englannintaitoonsa. Mielestäni hän puhui vähintään yhtä hyvin kuin minä, mutta ilmeisesti kuullun ymmärtämisessä oli vaikeuksia. Hän käyttikin tulkkia, joka käänsi venäjäksi kaiken mitä sanoin. Kun kerroin olevani epärehellinen ja laiska tulkki, tämä seurasi englanninkielistä lausettani venäjäksi kuin varjo. Abramovits kysyi tulkilta, miksi hän on sellainen? Tulkki kimpaantui ja kertoi vain kääntävänsä kaiken mitä sanon.

  Hieman yllättäen Abramovits vaikutti todella rennolta tyypiltä. Hänen kanssaan oli mukava heittää juttua. Chris O'Neill kuitenkin varoitti olemaan luottamatta häneen. Sovimme käyvämme syömässä jossain hyvässä "pektopahissa", vaikka Abramovits kyllä sanoi, ettei ikinä syö ravintoloissa. Jotain yksityisiä klubeja ne kai sitten ovat. Meidän olisi kuitenkin ensin pitänyt tavata liikkuvan veden päällä, koska venäläisen taikauskon mukaan se deaktivoi paholaisen voimat.

  Abramovits kertoi luottavansa "oraakkeliin". En tiedä tulevatko ennustukset "Rauno Mokka ja They Live" -kirjoituksessa käsitellyn Looking Glass  -projektin kautta vai mistä, mutta niin uskoivat O'Neillitkin näihin ennustuksiin. Yleensä ne pitävät paikkansa, ei vain tiedetty miten kauan niiden toteutumiseen menee aikaa. Jos tulevaisuus näytti pahalta, kertoi Abramovits muuttavansa kaiken. Hän ei eritellyt mitä tuo kaikki piti sisällään tai että oliko sekin jo laskettu ennustuksiin? En muista kaikkia hänen sanomisiaan, mutta jonkinlainen systeemi hänellä asiassa oli.

  Abramovits kertoi että aion ryhtyä opiskelemaan venäjää ja muuttaa Venäjälle. Hän sanoi, että tulisin menettämään kaiken omaisuuteni moneen kertaan, mutta pysyisin silti vaikutusvaltaisena ihmisenä. Siksi hän varmaankin halusi luoda minuun suhteita. Hän ei tiennyt, että en tulisi olemaan satanisti. Sitä oraakkeli ei ollut kertonut. Abramovits kehotti erikseen paneutumaan venäjän lausumiseen, koska ulkomaalaisten venäjä saattaa kuulemma kuulostaa aivan sietämättömältä. Jos oppisin kielen hyvin, lupasi hän tarjota minulle töitä. Minulla tulisi kuulemma joka tapauksessa olemaan Venäjälle melko vaikeaa. Samaa sanoi muuten elokuvaohjaaja Sofia Coppolakin. Että muutan tulevaisuudessa Venäjälle ja asetun sinne. Perässäni muuttaa paljon muitakin länsimaalaisia, mutta lopulta jotain menee pahasti pieleen ja ihmiset muuttavat takaisin lähtömaihinsa. Sain myös kuulla, että tulen olemaan tärkeässä roolissa Suomen valtiopolitiikassa. Sain kuulla monia muitakin ennustuksia, joista muutamat ovat käyneetkin toteen. Ei kuitenkaan siten, että niillä olisi mitään merkitystä.

  Coppola esimerkiksi kertoi, että tulisin muuttamaan Kuurin kynnäällä sijaitsevaan Nidan kylään. Kävin Nidassa, mutta vasta kesällä 2016. Coppola kertoi minulle jo syksyllä 2010, että muuttaisin sinne. Silloin en edes tiennyt missä koko paikka sijaitsee. Luulin että Nida on Tsekeissä. Mutta en kuitenkaan usko muuttavani Nidaan, vaikka se ihan kiva paikka onkin. Satanistinen oraakkeli - mikä se tässä tapauksessa onkaan - tiesi kuitenkin osittain aikomukseni. 

  Vaikka satanistit pyyhkivät muistini tehokkaasti, palautuvat asiat silti pikkuhiljaa mieleeni. Muistin Nida-ennustuksen kotiuduttuani kesälomareissultani Venäjän ja Baltian suuntaan. Mitä Coppolaan tulee, halusi hän eroon minusta, koska tulen kuulemma vielä kyykyttämään häntä mennen tullen. Tulevaisuudessa ryhdyn ilmeisesti kiusaamaan ja vainoamaan satanisteja. Niitä jotka sen mielestäni ansaitsevat. Minusta tulee kuulemma kusipäinen ja ylimielinen vanha mies, jota vihataan yleisesti. Ei kai siinä mitään. Mennään sillä sitten.

 

  Oli muitakin ennustuksia kaikista maista joihin tulisin liittymään. Satanistit tulkitsivat näitä ennustuksia väärin. He ajattelivat että muutan näihin maihin ja vaikutan niissä. He tulkitsivat ennustuksia satanistisen filtterin läpi. Ehkä heillä oli tieto että muuttaisin ulkomaille. Tulisin kuitenkin vain käymään näissä maissa. Olin esimerkiksi aina halunnut käydä Vietnamissa. Satanistit antoivat ennustaa itselleen, että saattaisin muuttaa sinnekin.

  “Sinne ei kannata edes mennä. Maa on niin täyteen kylvetty myrkkyjä”, yksi amerikkalainen sanoi. Kylvihän USA Vietnamin täyteen Agent Orangea ja muita kemiallisia myrkkyjä. Saman he haluaisivat tehdä Suomelle. Vahingoittaa Venäjää siinä sivusssa.

  Samuel O'Neill ei pitänyt ajatuksesta että muutan Venäjälle. Hän perusteli kovasti ja laittoi myös muita ihmisiä perustelemaan miksi Venäjä oli niin huono maa. Ihmiset huonoja, ilmasto huono, meininki huono, arkkitehtuuri huono: 

  “Jos se olisikin sellaista kuin se kirkko Punaisella torilla, niin mikäs siinä, mutta ei se ole.”

  On mielenkiintoista nähdä miten asiassa käy. Muutanko todella Venäjälle? Vaikea uskoa. Kieltä ryhdyin opiskelemaan, mutta vasta syksyllä 2015. En silloin muistanut näitä ennustuksia. Saattaa olla, että ennustus tarkoittaa lopulta pelkkää pitkäksi venähtänyttä matkaa. Eivätkä nämä ihmiset tienneet, että tulisin liikkumaan Venäjällä budjettimatkaajana, enkä minään suursijoittajana. Kuten Coppola sanoi, ennustukset ovat suuntaa antavia todennäköisyyslaskelmia. 

  Ehkä näiden ennustusten kanssa on vähän sama homma kuin muidenkin minua koskevien asioiden. Jos soitan vähän kitaraa, on minusta tulossa "maailman paras kitaristi". Jos katson jääkiekkoa ja kommentoin peliä, se tekee minusta taktisen gurun ja henkisen valmentajan. Jos pidän elokuvista, olen samantien dramaturgi. Koska laitan itse ruokani, olen "huippukokki" tai vähintään ravitsemus-ekspertti. Jos opiskelen vähän venäjää kansalaisopistossa, on minusta tulossa sujuva venäjän kielen taitaja. Ja niin edelleen.

  Onneksi en sentään itse ole uskonut tähän hevonpaskaan, vaikka yritänkin toki auttaa ihmisiä jos joku apua tarvitsee. En näe itseäni erikoisena. Olisinkin älykäs, mikäs siinä, mutta kun ei. En usko muutenkaan, että tulevaisuus on kiveen hakattu. Ennustetut skenaariot eivät toteudu, jos ihminen kykenee ylittämään itsensä. Tai toimii miten sattuu. Toimii vastoin luontoaan, halujaan ja järkeään. Tai hylkää kaiken itselleen tärkeän. Tai jos joku muu sotkeutuu kuvioihisi. Eiköhän niillä ennustuksilla ole muutenkin tietyt rajoitteet. Jostain voi aina tulla deus ex machina, joku ylivertainen ufo, joka laittaa koko taulun uusiksi. Hän voi tehdä sen siten, ettei kukaan edes huomaa mitään tapahtuneen. Onhan oltava niin, että ihmisiä älykkäämmät lajit ovat joidenkin toisten lajien rinnalla mitättömyyksiä. Lopulta maailmankaikkeus on kuin numero kahdeksan. Se tekee silmukan. Alin mahdollinen ameeba kontrolloi kaikkein kehittyneintä elollista. Tästä silmukasta ei pääse pois. Miksi tarvitsisikaan? On hienoa olla osa tällaista monimutkaista systeemiä. Kunhan vaan pääsisi paremmin yhteyteen kaikkeuden kanssa.

 

  Jos kuitenkin puhutaan Tottenhamista, joudutaan puhumaan myös Daniel Levystä. Hänessä hauskaa on hänen steriiliytensä. Sen johdosta hän on henkisesti korkeammalla tasolla kuin valtaosa ihmisistä. Hän on älykäs. Hän näkee - ainakin näki vielä 2010 -  örkit ja samalla paljon muutakin.

  Hedonistiset nautinnot tuntuivat puistattavan häntä. Hän kavahti tupakointia ja oluen juontia. Sekstailu oli hänen mielestään likaista ja eläimellistä. En tiedä sitten mistä hän nautintonsa saa, mutta ainakin Spurs on hänelle kuulemma “koko elämä”. Levy on varmaankin elementissään rahoja laskiessaan, tingatessaan, sekä stressatessaan kaikenlaisia mahdollisia asioita. Sellainen kuva hänestä syntyi, Joe Lewisin jättäydyttyä täysin etäiseksi hahmoksi. On silti muistettava ettei Levy ole mikään lupsakka nallekarhu, vaan vittumainen ja pahansuopa satanisti. 

  Joe Lewis teki omaisuutensa keinottelemalla aikoinaan toisen satanistin George Sorosin kanssa valuuttamarkkinoilla, vaikka ketäpä se kiinnostaa. Sorosista on pakko sanoa sen verran, että hän yritti saada minua hommiin johonkin NGO:hon. Suojatyöpaikkaan. Toisin kuin Samuel O'Neill, hän halusi pitää mahdolliset viholliset lähellään. Hän oli poliittinen peluri, eikä mikään toope kuten O'Neill oli.

  Toimeni Tottenhamissa jäivät lopulta vähäisiksi. Ainoa ansioni seurassa taisi olla Led Zeppelinin Moby Dickistä teetetty remix-versio (ilman rumpusooloa), jota soitettiin otteluiden väliajalla. Lisäksi pestasin Pasi Rautiaisen Harry Redknappin neuvonantajaksi. Olin ihastunut Rautiaisen juttuihin hänen tv-esiintymisiensä kautta, mutta hänen todellinen jalkapallotietämyksensä oli minulle arvoitus. Englantia hän ei ainakaan kovin hyvin osannut ja sitä Redknapp valittelikin, vaikka kehuikin Pasin olevan "good talk". Ehkä Redknapp kuvitteli saavansa Rautiaisesta uuden puppelipojan, mutta siihen tämä ei ollut valmis.

  Olisin pestannut neuvonantajaksi Keith Armstronginkin, mutta Rautiaisen mielestä se ei ollut hyvä idea. Ehkä hän olisi jäänyt Keken jalkoihin, kuka tietää. Nyt koko episodi on Rautiaiselle varmaankin nolo häpeä, jota hän joutuu allekirjoittamansa vaitiolosopimuksen nojalla peittelemään. Tai ehkä hän on saavutuksestaan ylpeä, en ole kysellyt. 

  Olisin mielelläni ollut mukana Tottenhamin stadion-hankkeessa. Keskustelimme Levyn kanssa siitä, ettei stadionia saa pilata tekemällä siitä samanlaista kuin Arsenalin Emirates. Katsomoiden pitäisi olla mahdollisimman lähellä kenttää ja päätykatsomoiden koostua vain yhdestä kerroksesta. Jokaiselta paikalta tulisi olla hyvä näkyvyys kentälle.

  Saa nähdä minkälainen heidän stadionistaan lopulta tulee, mutta en ihmettele jos puuhamiehet pilaavat sen vähät välittämällä peruskatsojista. Ehkä tulevaisuuden fanit kasvatetaan hyväksymään se, ettei kentälle ole niin tarkoituskaan nähdä, vaan pääasia on mahdollisimman suuret lipputulot, joilla lihavoittaa omistajien ja tähtipelaajien lompakkoja. Tulevaisuudessa kansa katsoo pelit televisiosta ja tulee silloin tällöin paikan päälle vain jotain outoa kannattaja-viettiä toteuttaakseen ja krääsää ostaakseen.

  Olin samaan aikaan rakennuttamassa Helsinkiin Eläintarhan urheilukentän ja vanhan jäähallin väliin siirrettävällä katolla varustettua jalkapallostadionia à la Veltins-arena. Olin asiasta useasti yhteydessä kaupunginjohtaja Jussi Pajuseen, joka yritti samalla maanitella minua muuttamaan Helsinkiin kuviteltuine veroäyreineni.

  Pajunen naureskeli leväperäiselle suhtautumiselleni asioihin ja ehkä siksi katsoikin mahdolliseksi taivutella minut muuttamaan Itä-Helsinkiin. Hänen mielestään oli kurjaa, jos Helsinki jakautuu rikkaaseen länteen ja köyhään itään, mutta ei kai se minun kontollani ole? Upporikkaana satanistina olisin halunnut tontin Lehtisaaresta. Pajunen kyseli minulta mitä mieltä olin Helsingin asioista yleensä. Sanoin että heidän pitäisi rakentaa enemmän huokeita vuokra-asuntoja. "Se ei olekaan niin yksinkertainen juttu", Pajunen vastasi mietteliäänä. En tiedä mitä hän tarkoitti, enkä jäänyt sitä tenttaamaan.

  Ehdotin hänelle, että vanhoilta VR:n makasiineilta Ruoholahteen kulkevasta rautatietunnelista tehtäisiin pyörätie. "Kuinkahan kallis homma siitäkin tulee", hän naureskeli. Olin tuohon aikaan sitä mieltä, että kaupunkien keskustoja pitäisi tiivistää ja suunnattomine rikkauksineni olisin päässyt gryndaamaan Helsingin kantakaupunkiakin, vaikka aivan parhaat tontit olisivatkin varmaan jääneet rakentamatta. Pajunen kumppaneineen ehdotti, että voisin ottaa Topeliuksen puiston alueen työn alle. Mikäs siinä, vaikka ei niitäkään tontteja halvalla olisi myyty. Kompensaationa lupasin rakennuttaa muutaman talon kaupungille omakustannushintaan ja lisäksi satsata julkisivuihin.

  Kuitenkin, mitä tahansa sylki suuhuni toikin, otettiin se vakavasti. Ei se ollut niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa. Kaikki halusivat hyötyä minusta. Olin kiistanalainen, mutta kanssani oli kuulemma helppo toimia. Paitsi suomenruotsalaisten ei ollut. Heille olin painajainen.

  Eräs "suru" soitti ja kertoi miten he Munkkiniemessä arvostaisivat,  jos ymmärtäisin olla muuttamatta heille päin. Myös pohjoisrannan Jörn Donner pelkäsi että muutan hänen naapuriinsa. Kun kerroin hänelle ostavani koko kerrostalon ja vuokraavani sen mustalaisille, kanteli hän asiasta jollekin Hagertille ja yritti usuttaa tätä kimppuuni. Hagert sitten soitti minulle naureskellen, että vihaan kuulemma romaneja, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Toisin kuin suomenruotsalaiset, ovat romanit vähemmistö joka vaalii omia tapojaan tuputtamatta niitä valtaväestölle. Jos Hagert olisi kuten Donner, hän vaatisi että kaikkien suomalaisten pitää opiskella romanikieltä.

  Donner usutti myös poikansa soittelemaan minulle ja yritti naittaa minua laulaja Chisulle.

  "Ilmeisesti sinulla ei sitten seiso", Donner tivasi... "Nooh, on minuakin homoksi luultu", hän jatkoi sympatisoiden.

  Eikö Donner sitten ole homo? Pirun käyrä hän ainakin on. Sen huomasin 2015 syksynä Helsingin reissulla häneen melkein törmättyäni. Ilmeisesti Donnerilla oli pakottava tarve saada minusta irti jotain, millä puolustautua mediassa mahdollista murhayritys-syytettä vastaan. Edes yksi asia, millä lyödä vastaan. Sama pätee suomenruotsalaisiin yleensä. He haluavat kovasti demonisoida minut, jotta terrorisoimiseeni olisi oikeutus. Toisaalta heille riittää, että joku hoitaa homman. Muut voivat sanoa, etten minä ole niin tehnyt. Ei se ollut minun ideani. Fasistisessa yhteisössä likaisen työn tekijät palkitaan mitalein. Muiden tehtävä on pitää suunsa supussa.

 

  Helsingin ja Turun kaupunginjohtajien lisäksi olin yhteydessä Tampereen pormestariin Timo P. Niemiseen. Hän jätti itsestään asiallisen vaikutelman. Toki hänen oli erittäin vaikea suhtautua minuun ja ottaa minua vakavasti. Hän kysyi olenko rappari ja oli tyytyväinen kun en ollut. Yleensä kaikki kuulemma ovat, mikä jotenkin risoi häntä.

  Ajoin pikaraitiotiehanketta Tampereellekin. Olisin kustantanut ison osan koko hankkeesta, saadakseni reittien varrelta tontteja joille rakennuttaa. Tämä yhtälö ei miellyttänyt Niemistä. Hän piti sitä, kuten koko raitiotiehanketta hieman epäilyttävänä. Sitähän se onkin. 

  Yksi suunnittelemistani hankkeista oli tehdä Nokian Murhasaaren alueelle uusi puistomainen kaupunginosa. Niemisen mielestä Murhasaari oli hieman liian kaukana Tampereen keskustasta, mutta hän piti kuitenkin positiivisena, että suuntauduin hankkeineni Pirkanmaalle. Hän ihmetteli miksen muuttanut asumaan Tampereelle? Olihan se kuitenkin vanhaa kotiseutuani ja mukava paikka. Voisihan sinne muuttaa. Voisin muuttaa Helsinkiinkin, jos olisi varaa. Mutta kyllä laadukas asuminen on puitteiltaan väljää ja puistomaista. Mitä enemmän on puita ja rakentamatonta maastoa, sen parempi. Kaupunkien keskustat ovat täynnä sähköä ja saasteita, jotka stressaavat tottuneitakin city-ihmisiä, vaikka he eivät sitä itse huomaakaan. Viheralueet tasaavat saasteita ja sähkösäteilyä. Jotkut ovat toki immuuneja kaikenlaiselle säteilylle, mutta suurin osa ihmisistä käsittääkseni ei.

  En asuisi Suomessa välttämättä meren rannalla, koska suurimman osan vuodesta sieltä tuulee melko ikävästi. Ihmisillä on taipumus rakentaa ympärilleen näyttäviä puitteita käytännöllisyyden kustannuksella, mutta Suomessa tällainen esteettisyys loistaa poissaolollaan ja kaikesta tehdään tarkoituksenmukaista. Olen kasvanut hyväksymään tämän, enkä haikaile pittoreskejä kylänraitteja tai uusvanhaa söpöilyä. Toisaalta on pakko myöntää, että ulkomailla sitä joskus ihmettelee, miten pienillä ratkaisuilla taajamat saadaan viihtyisiksi. Suomessahan on se ongelma, että ympäristö on suuren osan vuodesta epäviihtyisä. Etenkin nyt kun kunnon talvia ei ole. Esteettiset näkemykset ovat aina myös aikaan sidottuja, eikä olisi siis ihme vaikka vanhoja elementtikerrostaloja pidettäisiin muutaman kymmenen vuoden päästä tyylikkäinä. On kuitenkin sanottava, etten ole ikinä ymmärtänyt arkkitehtien yleistä näkemystä maalaamattoman betonipinnan kauneudesta. Miksei taloja voisi maalata sateenkaaren eri sävyin? Ei homosäteily siitä merkittävästi lisäänny.

  Elinkaariajattelu voidaan yhdistää ajatukseen isoisän kirveestä, jolloin pystyyn saatua rakennelmaa voidaan tarpeen vaatiessa korjata ja muokata haluttuun suuntaan. Elementtitaloille on toteutettu julkisivuremontteja, jotka saavat nuo vanhat rumilukset näyttämään uusilta ja hohdokkailta. Rakennuksestahan voidaan myös säästää pelkkä julkisivu, joka vuorataan uusilla täytteillä. Lopulta mikään ei ole alkuperäistä, mutta mitä väliä sillä on?

  Samaa ajatusta voidaan viedä myös pidemmälle ja korjauttaa esim. Gizan pyramidit tai Ateenan Akropolis-kukkula alkuperäiseen asuunsa. Ketä kiinnostaa, että ne eivät enää silloin olisi antiikkia? Onko parempi antaa niiden pikkuhiljaa rapistua kokonaan pois? Jos pyramideista oltaisiin pidetty hyvää huolta läpi niiden elinkaaren, pidettäisiin sitä itsestäänselvyytenä. Kuitenkin nyt katsotaan remontin olevan liian myöhäistä. Kuluisi sata vuotta, eivätkä entisöidyt pyramidit harmittaisi ketään. Päinvastoin. On sääli, että ihmiset näkevät vain oman aikansa, ollen sokeita laajemmalle aikaperspektiiville. Ihmisten tulisi nähdä itsensä jälleensyntyvinä siihen maailmaan, jonka he jättävät taakseen, jolloin he eivät kokisi itseään niin pieniksi osasiksi koko maailmankaikkeutta. On ilo syntyä ja elää mutta myös kuolla, kun vartalo on käynyt käyttökelvottomaksi elämiseen. Onhan muutenkin pakko tehdä tilaa uusille tulokkaille. Niin lyhyt on ihmisen elontaival, ettei sitä kannata käyttää pelkkään oman edun tavoitteluun. Sen sijaan kannattaisi remontoida ympäröivää maailmaa päivittäisillä valinnoillaan, jotta se olisi halutun kaltainen sitten, kun tulee joskus takaisin muussa olomuodossa. 

 

  Satanististen porvareiden aikaan saamat peltihallit ja tarpeettomat ostoskeskukset näivettävät kaupunkien keskustat, eikä se ole sattumaa. Luultavasti samat tahot ostavat pian keskustojen liiketilat ja asunnot puoli-ilmaiseksi ja tekevät lopulta hyvän tilin. Ehkä tulevaisuuden Suomessa kehäteiden varsien marketit ja hallit kumisevat tyhjyyttään tai ovat kaikki kirpputoreja, kun vähäiseksi jäänyt ostovoimainen eliitti shoppailee keskustan liikkeissä. Eipä se minua muuten niin vaivaa, mutta en suostu hyväksymään köyhien ja rikkaiden jyrkkää erotusta toisistaan. Sama linja erottaa lopulta satanistit muista ihmisistä ja elintarvikkeilla myrkytetään kaikki ne, jotka voisivat satanistisille päättäjille hanttiin laittaa. Ihmiset myrkytetään, jotta ilman satanismia olisi mahdotonta pärjätä.

  Mielestäni köyhien kannattaa käydä ostoksilla ns. rikkaiden paikoissa jos ei muuten, niin ihan piruuttaan. Saman hintaista se ruoka on Stockmannilla kuin Siwassakin. Samasta syystä kaikkea ilmaistarjontaa kannattaa välttää. Jos jostain saa jotain ilmaista suuhunpantavaa, on kyseessä yleensä jonkin sortin myrkyttäjäiset, joihin ei kannata osallistua. Ihmisiä myrkytetään fluorin lisäksi raskasmetalleilla kuten lyijy, kadmium ja alumiini. Satanistinen eliitti myrkyttäisi ihmiset mielellään jo vesijohtovedellä. Niin tehdäänkin, mikäli päättäjät vaan asiaan suostuvat. Sitä Samuel O'Neill ehdotti Aleksi Randellillekin. Turun vesijohtoveteen fluoria. Randell ei suostunut. 

  Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Rami Aarikan O'Neill kuitenkin sai taipumaan tahtoonsa.

  "Sinne meni, en kyllä oikein tiedä miksi edes suostuin tähän," Aarikka läähätti epäuskoisena. Kaipa hän haki minulta turvaa selustaansa. Samuel O'Neill oli ehdottanut, että hän lisäisi yhtiön limonadeihin fluoria. Hän suostui tähän, koska hänen oma tahtonsa ei ollut kyllin vahva vastustamaan sitä voimakasta manipulaatiota, johon Samuel kykeni.

 

 

 

 

VI

 

  Satanistit ja erityisesti örkit puskevat seuraavaksi ihmisten ihailun kohteeksi transhumanismia, jossa ihmisen kehoa voidaan parannella erilaisin teknologisin applikaatioin. Tekonivelet ovat pelkkä muinaisjäänne, kun seuraavan sukupolven internet saadaan langattomasti tajuntaan. Ihmisen käytössä on kaikki se tieto ja taito, minkä katsotaan olevan soveliasta. Silti hän ymmärtää yhä vähemmän ja omaksuu kaiken ylhäältä annettuna. Toki tulevaisuudessakin voi vetää luomuna ja systeemi on väistämättä haavoittuvainen uuden ajan aktivistien muokattavaksi ja kritisoitavaksi.

  Tulevaisuuden ihminen ei osaa vieraita kieliä - hyvä jos omaansa. Ulkomailla hän saa suuhunsa vieraalla kielellä sen, mitä omalla kielellään ajatteli. Hän ei tiedä miten harjoittaa ammattiaan tai toimia sosiaalisissa tilanteissa. Tietokone ratkaisee kaikki asiat hänet puolestaan. Sellaisetkin jotka eivät tuottaisi mitään ongelmaa.

  Tulevaisuuden ihmiset juttelevat kutsuilla toistensa kanssa. Mikä onkaan keskustelun aihe tai tyyli, löytää tietokone joka tilanteeseen sopivat sanat. Ihmisen omilla asetuksilla tietenkin. Sitä huomaa pian, että parempi kun antaa tietokoneen hoitaa ajatteleminen. Ehkä silloin on anti-kristuksen aika tulla keskuuteemme. Kun ihmiset eivät enää pysty ajattelemaan itsenäisesti. Kun lähes kaikki ihmiset ovat satanisteja. Jos nyt, tässä ajassa, satanistinen salaliitto; koko petollisuuden vyyhti paljastuisi kaikessa suuruudessaan, hajoaisi se pirstaleiksi. Ihmiset eivät hyväksyisi sitä. Nousisi valtava kapina...

 

  Google on tällä hetkellä ylivertainen. Erityisesti se on nopein. Sen voittokulku ei tule kestämään ikuisesti, vaan yhtäkkiä onkin parempia hakukoneita. Parinkymmenen vuoden päästä ei enää tarvita näyttöjä ja näppäimistöjä. Parin sadan vuoden päästä ei tarvitse kantaa mitään - paitsi sisällään.

  Satanistisessa maailmassamme transhumanismin tarkoitus ei ole ihmisten elinolojen parantaminen, vaan kansalaisten tyhmentäminen. Heidän alentamisensa lääkkeistä ja kojeista riippuvaisiksi hölmöiksi, jotka tekevät kuten käsketään. Toisaalla terveysintoilijat tekevät ruoasta ja liikunnasta suorittamista. Terveellinen ruoka on tuotteistettu erilaisiksi tehdasvalmisteiksi ja liikunta ohjelmiksi. Iisisti ottaminen on lähestulkoon kriminalisoitu.

  Kun ihminen luotiin, tehtiin siinä virhe. Ihmisestä tuli liian älykäs. Siitä lähtien on ihmistä tyhmennetty monin eri keinoin. Satanistit yrittävät luoda maailman, jossa ihmiset pilaavat itse itsensä siitä nautintoa etsien. Tähän ei kannata lähteä mukaan, kun ei ole kerran pakko. Ei kannata pilata elämäänsä stressaamalla ja vaikeroiden, vaan ylimääräisiin haasteisiin välinpitämättömyydellä suhtautuen. Siten voi ainakin löytää mielenrauhan, joka on jo sinällään arvokas asia. Lopulta kaikki on kuitenkin pilalla, niinhän lukee Raamatussakin.

  Jos saisit esittää Jumalalalle yhden kysymyksen, saattaisit kysyä mitä mieltä hän on kommunismista? Mutta ei hän välttämättä edes tiedä mitä se on. Ei kannata ihmisenkään yrittää tietää kaikesta kaikkea. Se on mahdotonta, liian vaativaa. 

 

 

 

 

 

VII

 

  Helsingin futisstadion-hanke, kuten kaikki muukin sai lopulta jäädä, kun en suostunut satanistiksi, mutta on välillisesti syytäni, että Guggenheimin miehet manipuloivat Pajusen typerän museohankkeensa taakse. Onneksi sitä paskalatoa ei sentään tule Turkuun, siitä voi jokainen turkulainen olla iloinen.

  Tottenhamin ”omistajana” toimiminen oli kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoista, että erilaiset maailmantähdet ja suomalaiset vaikuttajat soittelivat lippuja ja aitioita kysellen. Hyvin nopeasti sekin alkoi ottamaan päähän, mutta sain silti ilmaislippujen jakamisesta pientä nautintoa umpisaidan Levyn sadatellessa toimintaani. Hän jaksoi ihmetellä kuinka en ikinä muistanut mitä oltiin edellisenä päivänä sovittu ja kuinka en oikeastaan ymmärtänyt puoliakaan hänen vaikeaselkoisista puheistaan. Taidettiin siinä Levynkin poikaa viedä kuin litran mittaa.

  Veikkauksen Risto "R-E-S-P-E-C-T" Nieminen oli innosta piukeana ja kaavaili jo haastattelua Veikkaajaan (nykyinen Urheilusanomat). Lasse Lehtinen ja se Leedsiä kannattava mainosmies halusivat heti kauttani lippuja peleihin. Luultavasti he järjestivät itselleen Lontoon matkat vain, jotta voisivat päästä Tottenhamin matsiin kauttani. Peter Nyman oli valmis unohtamaan vanhan kiistamme päästäkseen kaverikseni, vaikka vastustin pakkoruotsia ja itse asiassa satanistista Peter Nymaniakin. Pertti Alaja hoiti kauttani bonuksia naisfutaajille. Hänellä oli pokkaa pyytää rahaa ja hän osasi tehdä sen taiten.

  Aki Riihilahti ihmetteli koko kuviota, jonka ei hänen mielestään pitänyt olla mahdollinen, koska en ollut juutalainen. Kerroin Riihilahdelle kääntyväni juutalaiseksi, mikä löi hänelle kerrankin jauhot suuhun. Hänen mielestään olisi kuitenkin hyvä, jos kauttani pääsisi suomalaisia jalkapalloilijoita Valioliigakentille. En ole ikinä voinut sietää satanistisen Riihilahden omahyväistä ja tekopyhää persoonaa, eikä asiaa auttanut se, että hän nyt tenttasi jalkapallotietämystäni saadakseen selville kuinka hyvin olen sisällä pelissä.

  Jostain syystä minua ärsyttivät suomalaisten silmäätekevien lippupyynnnöt. Koin heidän lähestymisyrityksensä vaivaannuttaviksi. En tiedä mikä siinä oikein oli, mutta ehkä moni heistä oli liian tyrkky tehdäkseen hyvän vaikutelman. Ehkä he kuvittelivat että koska minä olen satanisti ja he ovat satanisteja, olemme kaikki yhtä suurta perhettä.

  Minua on aina ärsyttänyt se, että tavalliset kansalaiset maksavat joka asiasta täyden hinnan kun varakkaat ja vaikutusvaltaiset pääsevät jonon ohi ilmaiseksi. En usko että se olisi muuttunut, vaikka satanistiksi olisin jäänytkin. Brittiläisiä maailmantähtiä kuitenkin hyysäsin ilmaisaitioineni minkä ehdin. Robert Plant, Noel Gallagher ja Paul McCartney saivat mitä kehtasivat pyytää ja enemmänkin, mutta Lasse Lehtinen joutui seurueineen tyytymään tavallisiin penkkiriveihin.

  Kun Samuel O'Neill oli antanut minun vähän aikaa leikkiä seurapomoa, hän veti koko projektin alas kunnes olisin kääntynyt satanismiin. Rautiainen sai samalla kenkää ja hänet kaiketi lahjottiin/manipuloitiin hiljaiseksi koko asiasta. O'Neill määräsi hänet soittamaan minulle vittuillen kuinka olin kuulemma kuvitellut koko jutun. Sana oli kuitenkin kiirinyt sen verran, että legenda suomalaisesta Spurs-omistajasta jäi elämään.

  Samuel O'Neillin mielestä minun olisi pitänyt esittää milloin mitäkin, mutta kuka sellaista jaksaa jos ei ikinä näe lanttiakaan? En todellakaan aikonut esittää olevani miljonääri, vaan vedin mattoa O'Neillin jalkojen alta sen minkä pystyin. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa minun olisi pakko tehdä kuten O'Neill käskee, jotta voisin vastata huutooni.

  Valitin asiasta Samuelille ja Chrisille, jotka esittivät minulle yleensä good cop, bad cop -skenaariota. Chris oli ymmärtäväinen ja Samuel ei. Samuelin mielestä minun olisi pitänyt esittää naisille olevani miljonääri saaden heidät levittämään reitensä ja kun nainen lopulta vaatisi nähdä “the color of your money”, voisin jättää hänet opportunistisine ajatuksineen ja siirtyä eteenpäin etsimään “oikeaa rakkautta”. Olihan siinä tietty järki, mutta samalla olisin tehnyt itsestäni ihmisen, joka esittää miljonääriä.

  Samuelin tuntui olevan todella vaikea ymmärtää, ettei minulla ollut kymppitonniakaan tililläni. Hän ei suostunut käsittämään kuinka joku voi olla niin köyhä, ettei omaa puskurikassaa ollenkaan? Koska elin kädestä suuhun, en yksinkertaisesti kyennyt esittämään rikasta. Se oli kertakaikkiaan mahdotonta.

  Näin jälkikäteen asiaa miettiessä tulee mieleen, oliko tämäkin osio tarinasta pelkkää vittuilua minulle? Vai oliko Samuel O'Neill todella niin typerä kuin mitä hän antoi ymmärtää? Vai oliko niin, että hän kyllä yritti antaa käyttööni varoja miljonäärin esittämiseksi, mutta joku toinen satanisti omaa agendaansa toteuttaessaan esti tämän? Ainakin sain postissa kuusinumeroisen shekin, jonka yritin sitten lunastaa kuulemma päivän liian myöhään.

  Sain O'Neilliltä myös jonkinlaisen pankkikortin, jonka kuitenkin pilkoin samantien saksilla palasiksi. Voi toki epäillä Samuelin lähettäneen minulle pankkikortin samalla manipuloiden minut tuhoamaan sen, saaden minut inhoamaan ja syyttämään itseäni. Kenties minua vainosivat ja manipuloivat niin monet satanistit, että heidän juonensa kääntyivät toisiaan vastaan. Niin se on maailmassa yleensäkin. Huolella luodun suunnitelman toteutus jää puolitiehen, kun se menee ristiin jonkun muun aikomusten kanssa.

  Jossain vaiheessa Samuel sanoi, että koska minulle ei voinut antaa rahaa, saisin pyytää ihan mitä tahansa muuta. Pyysin häneltä Lord of the Rings - sormusta. Virallista replikaa elokuvassa käytetystä sormuksesta. Tunsinhan Samuelia jo sen verran, että tiesin hänen vain viihdyttävän itseään kustannuksellani. Hän suuttui.

  "Voisit pyytää mitä tahansa ja alat pelleilemään", hän sanoi. "Mitä sinä sellaisella sormuksella teet?" Sanoin ettei se ole niinkään käyttösormus, vaan sellainen jota pidetään lähinnä juhlissa ja merkkipäivinä.

  Ei kulunut aikaakaan kun Samuel ja Chris soittivat kertoakseen oikeanlaisen sormuksen löytyneen. Samuel sanoi pitävänsä minua idioottina. Saisin kuitenkin vielä uuden toivomuksen. Mietin hetken. Sitten keksin. Olin aina halunnut Karvinen t-paidan "I hate Mondays" -tekstillä.

  "Minkä värinen?" Chris kysyi kirjurin ominaisuudessa.

  "Harmaa, meleerattu" vastasin.

  "Muita värejä?"

  "Jotain oranssia ja keltaista."

  "Karvinen on oranssi."

  "Mustilla viiruilla."

  Tätä rataa soljui keskusteluni Chrisin kanssa, kunnes Samuel purskahti nauruun. Hänellä oli toki huumorintajua. Olihan hän mm. piruuttaan liittynyt Skepsikseen ja nautti käydessään yhdistyksen tapaamisissa päivittelemässä, miten joku voi uskoa ufoihin ja niin edelleen.

  Monet ihmiset ihmettelivät minulle vuosien varrella miten Rauno-isäni pystyi toimimaan laivan päällikkönä? Samalla tavoin ihmettelin itse, miten Samuel oli kyennyt rakentamaan 80 miljardin dollarin omaisuuden? Oli hän niin pirun typerä, lapsellinen ja ylimielinen. Eikä ollut Chris kauaksi puusta pudonnut. Jo ennen kesää 2010 Samuel soitteli minulle muutamia kertoja. Kyse oli aina rahasta. Mitä sillä tekisin? Mihin sen laittaisin? Kun sanoin rakennuttavani rahasäiliön ja ympäröiväni sen vallihaudalla, kysyi Samuel eikö veteen pitäisi istuttaa piraijoita? Minun oli jo muutenkin vaikea ottaa Samuelia tosissaan. Koko juttu oli niin uskomaton. Sitten hän lähti vielä mukaan vitseihini. Jos unohdetaan ufot, on totuus se että Samuel mokasi minun saattamiseni satanistiksi. Se oli hänen syytään. Hänen kusipäinen ja lapsellinen luonteensa teki sen. Ja hyvä niin. Tässä sitä nyt nimittäin ollaan. Maailma on minulle auki kaikkine mahdollisuuksineen ilman satanismiakin.

 

  Moni minua 2010 lähestyneistä satanisteista ärsyyntyi heti kättelyssä, kun kielsin kykyni ja rikkauteni. Kun minulle ehdoteltiin tapaamista, kieltäydyin vetoamalla rahan puutteeseen. Enhän halunnut olla pummi, joka maksattaa laskun toisella. Se todella ärsytti ihmisiä. Monien mielestä minun olisi pitänyt vetää oma roolini arvoituksellisena uusrikkaana samalla tavoin kuin kaikki muutkin vetivät omansa. En halunnnut lähteä siihen, koska en ikinä saanut itse mitään konkreettista. Vain pelkkiä lupauksia ja uhkailua. Samaan aikaan kun satanistit yrittivät leipoa minusta kaltaistaan, työskentelin rakennusapumiehenä ja dokailin viikonloput. Ehkä heidän olisi kannattanut ensin hoitaa minut johonkin hyvään työpaikkaan ja sitä kautta saada minut osaksi parempaa luokkaa ja seurapiirejä.

  Muistan kuinka loppusyksystä koko projektin jo karahdettua kiville Samuel O'Nelll myönsi minulle, että satanistien oli alunperin tarkoitus ajaa minut suurinpiirtein katuojaan, mistä O'Neill olisi minut sitten nostanut ylös tarjoten satanismin kautta mahdollisuuden uuteen elämään rikkauksineen. Että minut oltaisiin kiusattu henkihieveriin ja olisin sitten päässyt kostamaan kiusaajilleni. Näinhän ei ikinä käynyt, vaan esim. Sampo Axelsson ja kumppanit pääsivät touhuistaan kuin koira veräjästä.

  O'Neill teki minulle myös selväksi, ettei ollut sattumaa kuinka satuin törmäämään milloin kehenkin supertähteen tai miljonääriin, joiden piti vetää minut mukanaan satanismin syövereihin. En haluaisi uskoa, että kaikki kohtaamani tähdet ja silmäätekevät olivat satanisteja, mutta niin se vaan taitaa olla. Ollessani 2007 Riiassa lomamatkalla neljä yötä, törmäsin moneen kuuluisuuteen, mutta en vain pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Enää niin ei tapahdu ja hyvä niin. Koko juttu alkoikin olla melkoinen rasite.

  Yrittäessään väkisin houkutella minua purjehtimaan pienellä purjeellani satanismin satamaan, Samuel O'Neill lupasi minulle kaiken. Olisin “saanut” vaimokseni jonkun valovoimaisen supertähden ja varakkuutta enemmän kuin kellään muulla suomalaisella. Olisin päässyt Vapaamuurareissa suoraan asteelle, jonne yleensä päästään yli 70-vuotiaana. Olisin saanut osuuden "Tapesista" ja kaikki juutalaiset kontaktit. Suoran puheyhteyden Suomen ja maailman johtaviin poliitikoihin, ystävikseni merkittävimmät Hollywood-toimijat ja musiikkimaailman legendaarisimmat tähdet. Olisin päässyt päättämään ja vaikuttamaan. Olisin ollut ihailtu ja kiitelty hyväntekijä, jonka pimeää puolta mikään media maailmassa ei olisi päässyt kartoittamaan. Jos minua muiden satanistien lisäksi joku olisi ihmetellytkin, olisi hän pian unohtanut ajatuksensa.

  Tottenham Hotspur oli tietenkin vain yksi houkutus lisää saada minut satanistiksi. Mutta miten olisin voinut haluta jotain sellaista, mitä en pysty lainkaan kontrolloimaan? O'Neill syöksi minua joka suuntaan ja hihitellen sitten pyyhki muistiani, jotta en ikinä tajuaisi mitään. Sitten ihmeteltiin miksen halua satanistiksi? Eihän koko touhussa ollut minun näkökulmastani mitään mieltä, kun olin pelkkä Samuel O'Neillin leikkikalu, joka ei pystynyt aidosti tekemään yhtään mitään.

  Olenkin vahvasti sitä mieltä, etten olisi päässyt edellä kuvailtua luksuselämää viettämään. Minut oltaisiin kylmästi eliminoitu melko pian ja kenties korvattu kloonilla, joka sitten muutaman vuoden päästä oltaisiin tapettu. Siihen olisi loppunut tämä eriskummallinen ja surkuhupaisakin näytelmä, josta parhaani mukaan yritän nyt ottaa selkoa.

 

  Maailma jossa elämme on jakautunut kahtia. Satanisteihin jotka tietävät ja muihin, jotka eivät tiedä. On toki muunkinlaisia ihmisiä, mutta he ovat marginaalissa. Satanismi on yleistymässä koko ajan, etenkin tavallisten ihmisten keskuudessa. Olen ollut aikaisemmin siinä harhaluulossa, ettei “kerhoon” halutakaan kuin rikkaita ja vaikutusvaltaisia, mutta olen ollut väärässä. Tulevaisuudessa suurin osa satanisteista on taviksia. On vaikea tietää miten he asennoituvat omaan satanismiinsa, mutta veikkaan että tekopyhästi ja hurskastelevasti. Juuri siihen tyyliin, josta he uskovaisia pilkkaavat. Moni uskovainenkin tuomitsee mielellään lähimmäisensä asioista, joihin kuitenkin antaa itsensä langeta. Hän unohtaa hetkeksi omat periaatteensa vain myöhemmin niihin yhä tiukemmin takertuakseen. Samoin satanisti nauraa omille pahuuksilleen, mutta ei kestä tehtäviä, joita ylempänä hierarkiassa olevat hänelle asettavat. Hän unohtaa osan elämästään sitä helpommin kestääkseen. Uskoakseni me kaikki joudumme kuitenkin lopulta kohtaamaan todellisen minämme ja tekemään tiliä edesottamuksistamme.