UFOJEN FILOSOFIA

 

 

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

 Tämä kirjoitus käsittelee yliaistillisia olentoja; korkeammissa ulottuvuuksissa värähteleviä entiteettejä, eli ufoja ja heidän filosofioitaan. Monet tekstini sivuavat heitä, mutta nyt aloitan uuden, kokonaan heitä käsittelevän kirjoituksen. Tämä täydentyy pikkuhiljaa. Koska aihetta on tieteellisesti mahdotonta tutkia, en yritäkään todistella mitä on olemassa ja mitä ei. Turha tulla sanomaan minulle, että ei se noin voi olla. Että tuo on ihan mahdotonta.

 En usko tieteeseen. Onhan tieteellisesti todisteltu väite toki uskottavampi kuin jonkun uskonnon opit, jotka perustuvat pelkästään vanhoihin kirjoituksiin ja uskoon itseensä. Mutta tiede on korruptoitunutta. Tutkimuksen rahoittaja saa yleensä haluamiansa tuloksia. Tutkimus on usein aatteellisesti ja poliittisesti värittynyttä. Sillä haetaan tiettyä lopputulemaa, ja vastakkaiset näkökannat käsitellään ohuesti tai sivuutetaan kokonaan.

 Koulussa tai yliopistossa oppilaan tulee sisäistää oppimateriaali ja osoittaa sitten, että hän on sen omaksunut. Tämän pohjalta voi suorittaa omia tutkimuksia, mutta niiden tulee nojata jo aiemmin todisteltuihin oppeihin. Saadakseen työpaikan tai rahoitusta tutkimuksilleen, pitää tutkijan olla kuuliainen ns. yleiselle totuudelle. Sitä samaa totuutta levittää massamedia. Jos ei ole osa tuota usein räikeän valheellista totuutta, ei voi olla osa koneistoa, vaan on tuomittu hörhöksi ja foliohatuksi.

 Omat "tutkimukseni" perustuvat lähinnä arvailuun ja fiilistelyyn, sekä erilaisiin pääni sisäisiin ääniin. Myös omakohtaisiin kokemuksiini. En pahemmin lue ufoja ja humanoideja käsitteleviä tekstejä, saati sitten kirjallisuutta. En seuraa Internetin keskustelupalstoja tai käy luennoilla. Yritän muistella miten asiat ovat tapahtuneet ja minkä vuoksi. Muistikuvani ovat usein hieman epämääräisiä. Ja silloin on mahdollista, että mielikuvitus on tehnyt minulle tepposet.

 Saan osviittaa ääniltä, jotka puhuvat minulle. Ne kertovat minulle erilaisia asioita ja muistuttavat menneistä tapahtumista. Useimmiten ne johtavat harhaan, mutta silloinkin jutuissa on usein jokin yksityiskohta josta voi ammentaa. Mitään tieteellistä siinä ei ole. Ihmisen tulisikin kai elää ihmisen elämää, johon ufo-jutut eivät kuulu. Mutta omassa elämässäni tämä ilmiö on ottanut niin suuren roolin, että sitä on pakko käsitellä kirjoituksen keinoin. 

 

  

Ufoista yleensä

 

 Aikojen alussa - tai niiden välissä - jumal-olennot leijuivat kaasupilvinä euforisessa nirvanassa keskellä ei-mitään. Mitään ei tarvittu. Kunhan oltiin vaan. Sitten joku heistä kyllästyi tähän kaikkeen ja ehdotti muille, että mitä jos luodaan maailma, jossa kaikkia vituttaa koko ajan? Siinä on hyvää ja pahaa sekaisin. Kaikki faktat sotkettu ja vääristelty. Tehdään tietämättömiä viisaita ja järkeviä idiootteja. Sitten seurataan miten se etenee omalla painollaan.

 Näin tehtiin. Mutta maailmoja luotiin samantien monta tuhatta. Jokaisessa omat lainalaisuutensa. Jotkut näistä isompia, jotkut pienempiä. Jotkut päällekkäin, jotkut erillään toisista. Jokainen maailma - jotkut todellisempia kuin toiset - tehtiin ympyräksi, jossa kaikki kiertää kehää. Pienin ameeba on lopulta vahvempi kuin valtavin lohikäärme.

 Kun tätä jumalten touhua vertaa ihmisen aikaansaannoksiin, voi verrokiksi nostaa jonkun vanhan FPS-tietokonepelin. Vihollisilla on näissä peleissä tekoäly, jonka pohjalta he sahaavat tiettyä reittiä edestakaisin, ja jos osut heidän näkökenttäänsä he ampuvat kohti. Sellainen tämä jumalten luoma maailmakin on. Simulaatio; peli jota voi pelata. Epätäydellisyydessään huvittava ja samalla turhauttava. Mutta ei auta muuta kuin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin.

 

 Niin sanottu viidakon laki tarkoittaa sitä, että vahvempi syö heikomman. Eläinten maailmassa tämä katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi. Saaliseläimet estävät luontoa pusikoitumasta, sekä myös lannoittavat ja levittävät siemeniä. Ilman petoja ne lisääntyvät liiaksi ja niiden perimä saattaa heikentyä. Haaskaeläimet taas puhdistavat luontoa raadoista. Jopa hyttysillä - joita on vaikea olla pitämättä vitsauksena - on varmasti tärkeä tehtävänsä. Ne ovat ainakin pölyttäjiä ja lisäksi ruokaa linnuille.

  Ihmiset tekevät eron itsensä ja eläinten välille. Eläimeltä ei odoteta moraalia. Toisaalta ihmisen katsotaan polveutuneen apinasta, joten siinä suhteessa olemme eläimiä. Onko ihminen polveutunut eläimistä, vai olemmeko niistä erillinen luomus; eräänlainen sekasikiö? Tieteen mukaan apinalla kesti 10 miljoonaa vuotta kehittyä ihmiseksi, mutta toisaalta tiedetään, että vain 10 olutta menee siihen kun ihminen taantuu apinaksi.

 Mutta jos ihminen kehittyi apinasta, miksi apinoita on vieläkin olemassa? Ovatko apinat jääneet apinoiksi taantumuksellisuuttaan? Kun maailma ympärillä juoksee eteenpäin, ei jälkeen jäädäkseen tarvi edes jäädä paikoilleen. Hidastelu riittää. Saati sitten, että alkaisi haikailla menneitä aikoja ja peruuttelisi takaisin apinatarhaan. Toki sinnekin pääsee. Todisteita tästä saadakseen ei tarvi kuin pistäytyä lähimpään räkälään, missä keskioluen kirvoittama kiivas mölinä ja yleinen sekasorto kukoistavat.

 Ihmisten tunnettu maailma rajoittuu maapalloon. Kuussa käyntejä en usko todeksi, koska satun tietämään, että Kuu ei ole sellainen miltä se taivaalla näyttää, vaan täynnä elämää ja Blade Runner - tyylisiä metropoleja. Ehkä joku ihmisryhmä on päässyt Kuuhun asti, mutta takaisin heitä ei ole sieltä päästetty, jo pelkästään tietoturvasyistä. Kuu on kansoitettu negatiivisilla avaruusolennoilla, eikä ihmiselle ole siellä sijaa.

 Tämä tunnettu maailma on saatanallinen. Kuten ovat enemmän tai vähemmän kaikki muutkin ne maailmat, joista tänne saapuu kehonkaappaaja-örkkejä kiusaksemme. Toinen puoli - tuonpuoleinen - mistä käsin ufot (jumalten luomia nekin) meitä kontrolloivat, on lähtökohtaisesti positiivinen verrattuna tämän maailman negatiivisuuteen. Sinne eivät örkitkään pääse. Mutta sielläkin hyvin monet ovat ns. kusipäitä. Toisin sanoen pahansuopia ja ylimielisiä persoonia. Mutta ne eivät elä negatiivisuudesta, kuten tämän maailman johtohahmot: Saatana ja muut vastaavat langenneet enkelit, tai mitä nyt ovatkaan.

  Maapallo on Saatanan valtakunta. Mutta sitä voidaan kontrolloida ulkopuolelta, jos niin halutaan. Usein ei haluta. Vapaa tahto kun takaa show'n mielenkiinnon ja mahdollistaa omaehtoisen kehityksen. On vain niin, että tässä maailmassa pärjätäkseen tulee toimia vittumaisesti ja kun niin tekee, jää tänne jumiin. Täältä pois päästäkseen tuleekin toimia vastoin luontoaan ja viidakon lakeja. Eikä se silti niin yksinkertaista ole, vaan paljon monimutkaisempaa. Suurin osa ihmisistä on alennettu eläimiksi, joilta ei sovi odottaakaan kuin heikomman syömistä. Heidän kanssaan pehmeät arvot eivät auta. Pitää olla kova.

 

 Ihmisinä emme ymmärrä jumal-olentojen maailmaa. Emmekä ufojen. Paitsi minä ymmärrän ufoista vähän, tai ennemminkin tiedän, mutta en oikeastaan ymmärrä. Emmehän me ymmärrä kaikkea muurahaisistakaan. Erilaisia olentoja on ihmisiä kyvykkäämpiä ja vähemmän kyvykkäitä.

 Ufot ovat sellaisia jotka pystyvät kontrolloimaan meitä, ja jotka vaikuttavat elämäämme todella paljon. Me emme näe ufojen maailmaa. He näkevät meidät. Jotkut heistä seuraavat meitä hieman samaan tapaan kuin me katsomme Big Brotheria televisiosta. Jotkut heistä istuvat tarkkaamossa. Joitakin ei kiinnosta.

 Ufoja on moneen lähtöön. Vaikka ne ovatkin usein positiivisesti latautuneita entiteettejä, eivät ne silti välttämättä ole ihmisiä kohtaan hyväntahtoisia. Suhtautuminen saattaa olla neutraalia. Jotkut ufot eivät auta ketään, vaan työskentelevät ainoastaan omaa etuaan silmällä pitäen. Jotkut saattavat olla avuliaita, mutta tämä ilmenee lähinnä ihmisten toimien hankaloittamisena. On näet kovin suhteellista, mikä on pitkässä juoksussa hyödyllistä ja mikä ei. Ilman vastoinkäymisiä ihmisestä tulee heikko ja tylsämielinen. Liian suuret ongelmat taas johtavat katkeroitumiseen. Jos jollain on paljon rahaa, voi hän ratkaista kaikki ongelmansa ostamalla itsensä ulos niistä. Se ei ole mielenkiintoista tai kehittävää. Ihmiselämän tulee olla hankalaa ja ahdistavaa. Rikas ei ole siinä mielessä relevantti, että hänen on pakko toimia hyvin saatanallisesti kyetäkseen pitämään kiinni rahoistaan. Hän ryvettää itsensä satanismissa karmansa siten liaten.

 Ehkä on niin, että ne joita täällä eniten riepotellaan, pääsevät kuoltuaan "taivaaseen", eli ns. muihin hommiin, sen sijaan että kuolisivat pois tai jatkaisivat kiertoaan jossain muussa muodossa. Ja tämä "palkinto" katsotaan niin arvokkaaksi, että on ihan oikein kärsiä sen eteen.

 Kärsimyksen määrä on maapallolla valtava. Sitä pitää olla ja se kohdistetaan muihin (erityisesti laamanneihin), jotta satanisti pääsee itse helpommalla. Ehkä ufotkin ovat satanisteja, tai ainakin jotkut niistä. Tai ehkä joku voimakas entiteetti manipuloi niitä ilman että ne huomaavat koko asiaa.

 Pääsääntöisesti ufot eivät ole kivoja, ainakaan ihmisiä kohtaan. Kiva ja helppo ei tuo kehitystä. Ufon apu on usein vuori kiivettäväksi sellaiselle, joka haluaa jotain. Vuoren huipulla ihminen saa haluamansa ja tajuaa samalla, ettei se ollut sen arvoista. Hän kehittyi ymmärtämään tämän ja ehkä muutakin.

 Silti jotkut ufot ovat kilttejä. Ufo saattaa ottaa suojatin, joka on aiemmin elämässään kärsinyt, ja saa nyt sitten tehdä mitä haluaa. Rahaa löytyy ja homma toimii muutenkin. Tällaisesta ihmisestä tulee usein ylimielisen vittumainen, mutta ufo sallii sen hänelle.

 Joku voisi luulla, että ufot ovat suuressa älykkyydessään hyvin kliinisiä toimijoita, mutta niiltä löytyy myös huumorintajua. Ne nauravat ainakin ihmisille. Sitä en tiedä, osaavatko nauraa itselleen? Monet niistä ovat ainakin tympeän oloisia ja jopa hyvin tylyjä. Sellaisiksihan ns. enkelitkin usein ymmärretään. Että enkelit eivät todellakaan ole sympaattisia veijareita. Ymmärtääkö ihmisiä kurittava ufo vertautuvansa koiriaan potkivaan kennelinpitäjään?

 Samoin kuin positiivisesti latautuneita, on olioita eli entiteettejä myös negatiivisia ja neutraaleja. Näistä negatiivisia kutsun demoneiksi. Ne työskentelevät pimeyden voimille eli esimerkiksi Saatanalle. Demonit ovat siinä mielessä rajoittuneempia kuin ufot, että niiltä puuttuvat lämpimät tunteet kokonaan. Demonit eivät tunne empatiaa tai rakkautta. Sen sijaan viha, tuska ja epätoivo ovat niiden voimanlähteitä. Tällainen demoni saattaa esiintyä hyvinkin ystävällisenä ihmistä kohtaan. Mutta ihmisen ei kannattaisi olla demonien kanssa tekemisissä, sillä eihän siinä hyvin käy. Jotain voi hyötyäkin, mutta lopulta saldo jää pahasti miinukselle.

 Negatiivisesti latautuneet entiteetit ovat tuomittuja alisteiseen asemaan, sillä niiden on mahdotonta nousta olevaisuuden korkeimmille asteille. Toisaalta niiden on helpompi nousta niin korkealle kuin ne pääsevät. Ei se silti helppoa ole. Maailma on täynnä pahoja olentoja, jotka ovat yrittäneet päästä negatiivisuuden korkeimmille asteille, mutta päätyneet virumaan sadaksi vuodeksi pieneen häkkiin, kun ratkaisevalla hetkellä on mennyt pupu pöksyyn. En usko, että niistä yksikään on ihminen, joka on verraten pehmeä ja liian yksinkertainen pärjätäkseen extra terrestriaaleja vastaan. Galaksien mittakaavassa ihmistäkin tyhmempiä olentoja toki on. Mutta sellaiset ovat ihmisten tapaan rajoittuneet elämään omissa maailmoissaan.

 Positiivisella ns. valon puolella tiedetään, että se on se parempi puoli. Pimeyteen eksytään. Sinne luiskahdetaan, eikä päästä enää pois. Pimeys on lyhytnäköinen diili. Se on korkeakorkoinen laina, joka antaa heti mutta tulee lopulta kalliiksi. Negatiivisella puolella edetäkseen entiteetin tulee olla valmis yhä suurempaan pahuuteen, päästäkseen kiipeämään hierarkiassa ylöspäin. Se on noidankehä. Tapa tai tule tapetuksi. Suurin hyöty imetään aina jollekin muulle.

 Jos on valmis mihin vaan, tarjoaa pimeä puoli vähemmällä vaivalla enemmän. Positiivisella puolella kohtuullisuus on viisautta ja hyve. Jos antautuu ylenpalttisuudelle, ei seurauksena ole kuin krapula. Toki viisaskin ottaa joskus liikaa, tunteakseen liiallisuuden. Mutta hän ottaa liikaa vain vähän, ja palaa sitten normaaliin arkeen.

 Positiivisten ufojen joukossa on viides kolonna. Negatiivisesti latautuneita entiteettejä, jotka sotkevat koko paletin. Petollisia yksilöitä, jotka sabotoivat ufojen projekteja. Tämäkin vain siksi, ettei kaikki olisi niin yksinkertaista. Kaikenlaiset olennot koirista jumaliin haluavat draamaa ja huvitusta. Ufoja korkeampien olentojen keskuudessa soluttautujat ehkä tiedetään, mutta heidän annetaan olla, jotta peliin tulisi lisää haastetta. Eikä pidä välttämättä muutenkaan puuttua itseään alempana olevien asioihin. Sitä on näet silloin itsekin osittain vastuussa tuloksista.

 Voiko todellisuus muuttua parempaan suuntaan ilman sitä ohjaavaa kättä? Onhan aina helpompaa tehdä väärin kuin oikein. Se on monimutkainen kysymys kaikkine muuttujineen. En mene nyt siihen.

 

 Kristinusko pohjaa uhraamiseen samoin kuin satanismikin. Olihan Jeesus veriuhri. Ja samoin kuin Saatana, myös ufot haluavat uhreja. He haluavat ihmisen uhraavan aikaa ja vaivaa juttujensa eteen. Ihmisen pitää kärsiä saavuttaakseen jotain. Se on peli. Sillä mitä ihminen osaa itse tehdä ei välttämättä ole väliä. Ufot kyllä hoitelevat taustalta asiat kuntoon. Ja ihmisten kanssa se onkin usein välttämätöntä. Ufo ei kuitenkaan mielellään auta ihmistä, joka ei yritä parastaan asiansa eteen. 

 Ihmisen ei haluta olevan omavarainen. Ufojen mielestä on hyvä, että ihminen on tyhmennetty fluorilla. Sen parempi ufoille. Sitä helpompi ihmistä on ohjailla ja laittaa sanat hänen suuhunsa. Ei ihmisen kyvyille anneta paljoakaan arvoa. Ihminen on joka tapauksessa tyhmä, mutta fluorattuna pysyy sentään ruodussa, eikä tappele joka kadun kulmassa, kuten keskiajalla tavattiin tehdä. Ja ovathan fluoraus ja esimerkiksi massarokotukset myös mahdollisuus. Niitä välttelemällä keskivertoihminenkin voi nousta muiden yläpuolelle. Kun valtaosa ihmisistä tyhmentää itsensä, on hän heihin verrattuna ja heidän seassaan kyvykäs.

 Ufot eivät tyydy pelkkään tarkkailijan rooliin. Ne haluavat sotkeutua joka asiaan ja muodostaa tapahtumaketjuja, joiden kautta asiat etenevät. Asioiden pitää olla mahdollisimman vaikeita. Muuten kyse ei ole uhrauksesta, joka on niille tärkeää. Uhrauksen laadulla ei sinänsä ole merkitystä, vaan sillä että se on vaikea toteuttaa. Jos olisit esimerkiksi valmis uhraamaan henkesi, sitä ei suostuta ottamaan, vaan halutaan sinun tekevän jotain mitä et osaa ja halua tehdä. Se taas joka osaisi tuon asian tehdä, ei sitä pääse tekemään, vaan häntä vaaditaan antamaan henkensä. Aktiiviset ja osaavat ihmiset ovat useimmiten haluttomia uhraamaan henkensä, koska heillä on sille käyttöä. 

 Ufot eivät ole kaikkivoipia. Ne ovat meitä ihmisiä huomattavasti kyvykkäämpiä, mutta eivät lopulta kykene muuttamaan omaa maailmaansa, vaan toteuttavat siellä vain omaa olemustaan. Ne ovat siis samoin kuin ihmisetkin yhtä lailla matkustajia ja kuskeja. Ufojenkin on helpompi arvostella muita ja sanoa mitä heidän pitäisi tehdä, kuin muuttua itse. Ufotkin haluavat asioista niiden hyvät puolet ja jättävät huonot puolet mielellään muiden harmiksi. Nekin ovat ylpeitä, laiskoja ja vahingoniloisia.

 Luulen joidenkin ufojen joutuvan elämään myös ihmisenä jossain vaiheessa. Ne tarvitsevat sen opin, tai haluavat ehkä muuttaa ihmisten maailmaa. Luonnollisesti nekin joutuvat ihmiselämään siirtyessään kulkemaan ns. unohduksen verhon läpi, eivätkä siis tajua olevansa vain vierailulla ihmis-elämässä. Muutenhan tällainen ihminen omaksuisi autuaan välinpitämättömän asenteen, eikä "elämän peli" olisi hänelle enää niin realistinen, eikä myöskään viihdyttävä seurata ylhäältä käsin. 

 Ufo voi myös vierailla ihmisenä ihmisten maailmassa. Ulkoisesti ihmisenä. Tai se voi vaikka valjastaa parasiitti-örkin käyttöönsä, jolloin örkki ehkä ihmettelee omaa poikkeavaa käytöstään, mutta ei ymmärrä mistä se johtuu. Tällainen kolmoisagenttius saattaa olla hyvinkin yleinen käytäntö. Toisaalta ufon ei välttämättä tarvitse hypätä örkin "nahkoihin", vaan örkkiä, tai vaikkapa jotain reptiliania, voi ohjata myös ruuvaamalla tämän ajatuksia.

 

 Pääsin kerran vierailemaan ufojen ajatusmaailmassa. Se ei ollut miellyttävä kokemus. Kaikkea oli liikaa. Kun puhutaan ajatuksista ja päätöksistä, kaikkea oli kerroksittain. Ikään kuin viisi paksua peittoa päällekkäin ja muutama ohut viltti vielä siihen päälle. Ihmisellehän multitaskaaminen ei sovi. Sen sanotaan aiheuttavan Alzheimerin tautia. Pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ihminen sekoaisi jos hänelle annettaisiin ufon tietoisuus. Kuten Cate Blanchettin esittämälle Irina Spalkolle käy elokuvassa Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta.

 Olen myös muutaman kerran vieraillut ihmisenä ns. Ufolassa. Ei se ollut kuitenkaan niiden varsinaisten vaikuttaja-ufojen paikka, vaan muistutti laitosta. Katselin heti, että ei helvetti. Jotenkin niin teennäistä. Fyysisesti tila oli kuin joku koulun ruokala. Kaikki valkeaa: Seinät, huonekalut ja ufojen vaatteet.

 Minut vietiin yhden työläisufon työhuoneeseen, joka oli ahdas koppi. Ihan hyvä työtila kuitenkin. Hyvin askeettinen, aivan kuten voisi kuvitellakin. Ei mitään tilpehööriä. Oppaani esitteli minut ufolle ja kertoi minun tulleen vain vähän seuraamaan hänen työtään. Valkeapintainen ufo vilkaisi minua hymyillen.  

 "Jaa", hän sanoi.

  Katselin ufon olan yli kun hän vieritti näytölle ihmisiä kuin liukuhihnalta toinen toisensa perään ja päätti sekunnissa jokaisen kohtalon. Yhden kohdalla ufo pysähtyi.

 "Tämähän on aika mielenkiintoinen. Hmm... No joo. Samapa se on."

 Kysyin häneltä mistä oli kyse. Hän jaaritteli jotain ympäripyöreää. Ei selvästikään halunnut kertoa. Tai ehkä hän ei ehtinyt. Ufolassa nimittäin painetaan hommia, eikä turhia ihmetellä. Onhan siellä seuraa, eikä siellä ahdista siten kuin täällä maan kamaralla, mutta päätin silloin, että tänne en halua. Ei sillä, että haluaisin ikuisesti pysyä pinnallisen typeränä ihmisenä, mutta en myöskään halua näyttöpäätteen äärelle arvioimaan sopivia kohtaloita joillekin piruparoille. Eikä minusta edes ole siihen. Saattaisin asettaa ihmisille sattumanvaraisesti ja huumoripohjalta mitä vaan. Voisin ajatella, että joku massamurhaaja saa kaiken anteeksi, koska hänellä on niin hauska kampaus.

 Joku kertoi minulle, että Ufola on itse asiassa Taivas. Paikka jonne jotkut ihmiset pääsevät. Jotkut siellä näyttivätkin ihmisiltä, mutta jotkut eivät. Ehkä se on jaettu Taivas, jonne voi päästä monesta maailmasta.

 Kun kävin siellä toisen kerran, en tiennyt että se on sama paikka. Nyt olin ulkona vehreän luonnon keskellä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Joku vaaleahiuksinen möhömaha-ukko tuli siihen Speedoissa ja sanoi menevänsä uimaan viereiseen järveen. Kertoi olevansa ruotsalainen. Hän kysyi minulta, puhunko ruotsia? Hän sanoi oppineensa Taivaassa hieman suomea, mutta ei halunnut puhua sitä. En minäkään halunnut puhua ruotsia, joten puhuimme englantia. Hän sanoi, että ei tätä paikkaa Taivaaksi kutsuta. En muista miksi hän sitä kutsui. Se oli kuitenkin erisnimi.

 Ruotsalainen sanoi, että täällä on melko paljon suomalaisia ja jonkun verran myös ruotsalaisia. Mutta eniten on mongoleja ja muita keski-aasialaisia. Hän sanoi myös, että kannattaa pitää itsensä hyvässä kunnossa, koska täällä joutuu pysymään samassa kehossa mitä Maassa kantoi. Vaikka olisihan hän voinut sitten Taivaassa laihduttaa. En oikein ymmärtänyt hänen viestiään. Eihän se voi olla niin, että Taivaaseen päästyäsi joudut kärsimään samoista terveysvaivoista kuin Maassa.

 "En olisi ikinä uskonut pääseväni kuoleman jälkeen tällaiseen paikkaan", ruotsalainen sanoi.

 Mutta jossain vaiheessa elo Taivaassakin oli kääntynyt arjeksi.

 "Vituttaako sinua täällä ikinä?" kysyin mieheltä suomeksi.

 "Ei vituta", hän vastasi melko hyvällä suomella ja jatkoi: "Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta joskus sitä salaa toivoo, että vähän vituttaisi. Siihen vitutukseen ehti kuitenkin tottua."

 Nyökäytin päätäni ymmärryksen merkiksi.

 "Oliko vielä jotain?" mies kysyi.

 Ehkä olisi ollutkin, mutta ei tullut heti mieleen. Mies vaikutti jotenkin vaivautuneelta, joten annoin olla. Hän heilautti kättään ja hyppäsi pää edellä sinisenä kimmaltelevaan järveen.

 Lähdin kävelemään niityn poikki kohti kukkulaa, jonka rinteellä istuskeli kaksi naista. Menin heidän luokseen. He katsoivat minua arvoituksellisesti hymyillen.

 "Saako täältä mistään viinaa?" kysyin.

 En muista mitä juttelin heidän kanssaan, mutta sen muistan, että löysin baarin ja sain juomankin eteeni. Se ei vain tainnut olla kovin hyvää. Vedin kuitenkin perseet. Se tuntui luontevalta. En osannut suhtautua Taivaassa käymiseen mahdollisuutena selvittää minkälainen paikka se on. Otin vierailun rennolla välinpitämättömyydellä. Sama juttu kuin reptilianien kanssa, jotka ihmettelivät kun en juurikaan pelännyt niitä. Joku oli poistanut minulta estot ja pelot. Sivuvaikutuksena lähti myös aito kiinnostus asioita kohtaan. Vitutus säilyi silti. Taivaassa vitutti ja reptilianien avaruusaluksella vitutti. Mietin molemmissa paikoissa, että koskahan täältä pääsee pois.

 

 

Maalliset maailmat

 

  Maallisissa maailmoissa joita kehonkaappaaja-örkit sabotoivat on usein sama kuvio, eli satanismi tai vastaava. Tällainen järjestelmä jossa on laamanneja ja satanisteja. Niitä jotka kuuluvat kerhoon ja niitä jotka eivät kuulu. Ja sitten satanismin tms. kautta voi edetä korkeammalle, mutta siitä joutuu lopulta maksamaan kovan hinnan. Örkithän itse kärsivät läpi elämänsä. He ovat vain sopeutuneet jatkuvaan vitutukseen.

 Maa-planeetta on kuulemma siitä hieman erikoinen maailma, että täällä on useita maita ja hallitsijoita. Yleensä maailmassa on yksi kuningas tai johtaja, jota muut joutuvat kumartamaan, ja jonka ympärillä on oma hovinsa ja vallankäyttäjien verkosto. Tai sitten vallalla on anarkia.

 Kuinka yleinen tämä Maan "kerho"-idea sitten on? Voisihan olla myös niin, että ei ole mitään eriarvoistavaa kerhoa, vaan jokainen on vastuussa omasta itsestään ja opettelee magiaa sen verran kuin pystyy tai haluaa. Toki erilaisissa yhteyksissä on yleistä, että joku kärsii muiden puolesta. Esim. Afrikkaa pidetään selvästi köyhyydessä, jotta muut voivat elää paksummin. Suomenruotsalaiset maksattavat kulttuurinsa suomenkielisillä.

 Mikään ei ole kuitenkaan ikuista. Ei kerhoakaan ole aina ollut. Se on pikkuhiljaa tehty. Ajatellaan vaikka Sentinel-saarten alkuasukkaita. Miten kerhon satanistinen valta voisi ulottua yhä kivikautta eristyksissä eläviin ihmisiin? No, Samuel O'Neill ainakin kehaisi käyneensä saarilla viemässä sinne satanismin. En tiedä puhuiko totta vai ei. Toki kerho ja satanismi ovat kaksi eri asiaa. Satanismia voi olla ilman kerhoa. Kerho ilman satanismia on myös mahdollinen. Sellaista kerhoa voisi kutsua vaikka mafiaksi.

 Tällaiset maalliset maailmat kuten Maa, joita on tuhansia, ovat kuitenkin erillisiä ufojen maailmoista, kuten ns. taivaasta ja muista kaukaisemmista maailmoista. Örkit eivät pääse taivaaseen tai muutenkaan ufojen maailmoihin. Niillä ei ole välttämättä juuri lainkaan tietoa tällaisten ufo-maailmojen lainalaisuuksista. Ne ovat kaksi niin erilaista maailmaa. Eli maallinen maailma ja ufojen maailma.

 Mutta kuten sanottu, on ufojenkin maailmassa pahuutta. Hyväksikäyttöä, vittuilua ja ilkeyttä. Ufot saattavat olla hyvinkin vittumaisia. Ne eivät ole mitään laupeita samarialaisia. Saattaa olla, että ne eivät yksinkertaisesti pidä ihmisistä, koska ihmiset ovat niin rumia. Siis sisältä. Suurin osa ihmisistä on sisäisesti hyvinkin rumia. Ja ne jotka eivät ole, ovat lähinnä jotain naiiveja luusereita.

 

 

Yhteydet ufoihin

 

 Ufot eivät halua olla suoraan yhteydessä ihmisiin. Suora keskusteluyhteys johtaa vain siihen, että ihminen alkaa kysellä neuvoja joka asiaan. Tietäähän ufo kaiken paremmin. Tämä taas johtaa siihen, että ufo päättää kaiken ihmisen puolesta. Ihmisen pitää elää itsenäisesti. Ihmisellä on vapaa tahto ja myös vastuu tekemisistään. Kenelle enemmän, kenellä vähemmän.

 Ufo antaa ihmiselle mieluummin onkivavan kuin kalan. Tai vapaa ei ojenneta käteen, mutta se on mahdollista saada käyttöönsä. Ongelma on siinä, että ihminen ei tiedä asiasta, eikä osaisi muutenkaan onkia. Ihmiselle riittäisi, että joku opettaa hänet käymään kalakaupassa.

 Ihminen on tuomittu harhailemaan pimeydessä. Monelle ihmiselle kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä hänen mielensä on valjastettu jokapäiväiseen aherrukseen ja vapaa-ajan banaliteetteihin. Se on sääli. Moni on tietämättään henkisesti kyvykäs. Jos tällainen ihminen ei ole kerhossa eli satanistisessa liitossa, on hänet todennäköisesti täsmämyrkytetty tylsämieliseksi.

 Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Fyysinen ja henkinen vointi kulkevat käsi kädessä. Jos haluaa tavoitella henkisyyttä, tulee ensin puhdistaa ruumiinsa. Se voi onnistua pitäytymällä puhtaassa ruokavaliossa, josta on jätetty kaikki teollisesti prosessoitu pois. Aivojen käpylisäkettä tukkivaa fluoria, alumiinia ja muita myrkkyjä on välteltävä. Lisäksi alkaalinen ja stimulanteista vapaa ruokavalio mahdollistaa ruumiin ja sitä kautta mielen puhtauden. Meditaatio rauhoittaa ja auttaa keskittymään.

 Ihmisiä myrkytetään systemaattisesti joka tuutista uskomattomalla volyymilla. Koko ruokateollisuus tähtää ihmisten tyhmentämiseen. Se on örkkien projekti, joka takaa sen, että mahdollisimman harva ihminen kykenisi näkemään heidät. Se on myös satanistinen agenda, jonka tarkoitus on tehdä ihmiskunnasta karjalauma, joista kukaan ei kykene hahmottamaan suurta kuvaa. Vain satanistisen valtapyramidin korkeammilla tasoilla vaikuttavien ihmisten on tarkoitus tietää. Hekään eivät saa juuri ajatella. Heidänkin mielensä on vangittu tuottamaan mielihyvää pyramidin huipulle, missä ihmisiä ei ole. Satanistinen systeemi tähtää todellisuuteen, jossa kaikki on valhetta. Kaikki on käännetty ylösalaisin. Eikä haittaa, vaikka harvat valveutuneet eivät asiaa hyväksyisikään. Kunhan ymmärtävät vaieta tottelevaisesti. 

 

  

Demoneista

 

  Kun lukee lehdestä laulaja Katri Helenan saavan neuvoja enkeleiltä, on kyse luultavasti demoneista. Ufot, joita voisi pitää enkeleinä, kun eivät yleensä kommunikoi suoraan ihmisen kanssa, vaan jättävät mieluummin osviittaa. Demonit sen sijaan esiintyvät mielellään henkioppaina, johtaen ihmisiä harhaan. Leikitellen heidän kustannuksellaan.

 Demoni on ihmiseen verrattuna ylivertainen olio, joten niitä ei kannata kutsua luokseen. Etenkään kun niistä ei tahdo päästä eroon. Ensin demonit flirttailevat ja hauskuuttavat. Sitten alkaa vittuilu. Pian kimpussasi on kymmenen piinaavaa demonia. Mitä lähemmäs demonin päästää, sitä tiukemman otteen tämä saa. Et enää kuule pelkkiä ääniä, vaan demoni saattaa äityä myös fyysiseksi. Säpsähdyttää hereille tai aiheuttaa rytmihäiriön omaisia muljahduksia ja jopa säteilyn kaltaista fyysistä tuskaa. Ainakin se mölinä estää sinua nukkumasta, mikä sekin on jo omiaan ajamaan hulluuden partaalle. Vähäunisuuteen ei oikein totu. Silkka unettomuus tekee hulluksi. Itsemurhakaan ei välttämättä auta, vaan saattaa itse asiassa pahentaa asiaa. Demonien - jotka ovat todellinen ja tässä maailmassa läsnä oleva ilmiö - takia kaikenlainen spiritismi ja muu on hyvin riskialtista touhua.

 Demonit sotketaan helposti Voice to Skull (V2K) - teknologiaan ja erilaisiin mikroaaltoaseisiin. En tiedä niistä sen enempää, joten jokainen tehkööt omat tutkimuksensa itse. Olen kuullut sellaisen juorun, että Matti Nykänen meni panemaan jonkun vaikutusvaltaisen satanistin muijaa, ja kostoksi tämä alkoi systemaattisesti häiritä Mattia V2K-aseella. Tämä ajoi Matin hulluuden partaalle. Tai ehkä hän meni kännipäissään sotkeutumaan spiritismiin.

 Ainakin monia laamanneja kidutetaan V2K-aseilla. Se on osa gangstalking-ilmiötä, eli yhden ihmisen systemaattista vainoamista. Kyse voi olla myös kerhoon kuuluvasta ihmisestä, joka ei ole suostunut tekemään jotain "juttua", kuten tappamaan tai raiskaamaan.

 Demoni saattaa antaa paljon hyviäkin neuvoja, mutta kun ihminen oppii luottamaan siihen, pettää se ihmisen tärkeiden kysymysten äärellä. Pään sisäisiä ääniä ei siis kannata kuunnella saati uskoa. Niistä voi olla iloa ja seuraa, mutta niiden varaan ei kannata laskea mitään. Vain ruumiiltaan ja mieleltään täysin puhdas ihminen saattaa huomata eron neuvojen ja häirinnän välillä. Silloinkin neuvo voi tuottaa ihmiselle pitkässä juoksussa haittaa. Se on oikopolku eteenpäin, mutkan välttäminen. Mutta entä jos se mutka olisikin ollut tarpeellista käydä läpi?

 Toki raskaat polut kuluttavat aikaa ja energiaa, mutta ne voi myös - ainakin teoriassa - käydä läpi mieleltään keveänä. Jos joku neuvoo olan takana koko ajan että tee noin, jää opintie lyhyeksi. Yhtä hyvin neuvoja voisi tehdä itse koko homman. Virheistä oppiminen on toki yksilöllistä. Joku kelaa asioita enemmän, joku ei yhtään. Liian monta vastoinkäymistä kovettaa ihmisen siten, että hän haluaa vain turruttaa itsensä.

 Ufotkin elävät omassa rajallisessa todellisuudessaan. Voisi ajatella, että ihmiset ovat vähän kuin muurahaisia ja ufot ihmisiä. Että jos kohta ufo ei välitä mitä muurahaisille kuuluu, ei se myöskään mene niiden pesää tallomaan. Mutta ei se kyllä niin ole. Ufot puuttuvat ihmisten elämään. Ufojen takia ihmisten maailmassa ei oikein mikään ole sitä miltä se näyttää. Kaikki on pois otettavissa ja mitä tahansa voi lisätä. Ufot näkevät ihmiset sellaisina pieninä olentoina, joiden ymmärrys ei riitä mihinkään. Joita voi kusettaa huoleti niin paljon kuin vain suinkin tarpeellista. Näin ollen ufojen asenne ihmisiä kohtaan ei ole myöskään sama kuin ihmisillä riistaeläimiin, joiden kantoja tarkkaillaan ja harvennetaan. Ihminen ei kuitenkaan vittuile hirville. Eipä ihminen toisaalta näe hirven pään sisällekään, eikä muurahaispesän. Jos näkisi, saattaisi vittuillakin. 

 Ufojen mielestä ihmiset ovat kuitenkin mieleltään hyvin likaisia. Eivät yleviä ollenkaan, vaan tietty alhaisuus on aina läsnä. Ihminen on mieleltään tyhmä ja ruma. Tai sitten naiivi ja sellaisena altis vaaroille. Ihmisiä on helppo ohjailla tai sitten hypätä ihmisen nahkoihin kokonaan. Ihmiset eivät ole avataria pelkästään meitä orjuuttaville parasiiteille, vaan myös Ufolasta ohjaillaan esim. päättäjien päätöksiä ja korjaillaan niiden vaikutuksia. Tuntuu kuin maailma ei saisi muuttua liian nopeasti. Tai mennä täysin pilalle esimerkiksi ydinsodan seurauksena. Se saa olla sairas paikka. Ehkä sen pitääkin olla.

 Ehkä ihmisten taivas on Ufola ja paratiisi onton maapallon sisäpuoli. Tämä maanpäällinen maailma Saatanan valtakunta - ainakin vielä toistaiseksi. Tänne voi tulla käymään "lintuna toisesta maailmasta", mutta tänne ei kannata syntyä. En suosittele tänne syntymistä kenellekään. Se saattaa vain olla ainoa tapa todella vaikuttaa asioihin. Jonkun pitää olla kentällä tekemässä likaista työtä. Tai ei välttämättä tarvitsisi, mutta silkkaa toisesta maailmasta käsin tapahtuvaa vaikuttamista ei katsota hyvällä.

 Ihmistenkin maailmassa pitää tietyn loogisuuden olla läsnä. Mandela-efekti on todellisuutta, mutta ei sentään kovin yleistä. Sehän tulee, kun ufot muuttavat todellisuutta jälkeenpäin ja kelaavat sitten nauhaa taaksepäin. Tai vaihtavat tai lisäävät vain jonkun yksityiskohdan, joka sitten tavallaan nivoutuu osaksi aikajanaa ja historiaa, mutta eroaa kuitenkin siitä, miten asia muistetaan.

 Tiede on todennäköisyyksien mittaamista, mutta myös arvailua. Kuten monelta osin tämä kirjoituskin on. En voi mennä kirjastoon tai Internetiin lukeakseni miten ufo-asiat ovat. Voin lähinnä olettaa perustaen omiin kokemuksiini. Hyvä on, onhan sitä kirjallisuutta haamuista, alieneista ja galaktisista liitoista. Mutta niistä ei ikinä tiedä. David Icken kirjoja olen muutaman lukaissut. Hänen pitäisi mielestäni tiivistää. Ja mistä Icke ammentaa ideansa? Ei ainakaan koulukirjoista. Joku ne ideat on alunperin tunkenut hänen päähänsä. Ja sitten hän on alkanut siitä työstää.

 On demoneja, on ufoja, ja on myös pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jos kuvittelee kuulevansa ääniä, alkaa niitä äkkiä myös kuulla. Mielikuvitus tekee tepposet. Sitä helposti keskustelee itsensä kanssa, nyrkkeilee itseään vastaan. Ja mikäs siinä. Minua harmittavat ihmiset, jotka ääniä kuullessaan turvautuvat lääkkeisiin. Pidän sitä vihoviimeisenä konstina. Lääkärit ohjeistetaan nykyään tarjoamaan masennuslääkkeitä vähän joka vaivaan. Pikku vitutus diagnosoidaan masennukseksi. Kaikkea ns. rajatietoon viittaavaa pidetään mielenvikaisuutena.

 Ei lääkäreille kannata ikinä kertoa mitään henkimaailman asioita. Suurin osa heistä on tätä nykyä parasiitteja, jotka on opetettu tuhoamaan kaikki sellaiset ihmiset, jotka näkevät ja kuulevat enemmän. Sen kyllä ymmärrän, että jos ei saa unta, ottaa pakon edessä lääkettä. Mutta sitä saa Alkosta. Omasta mielestäni pullo viinaa on parempi kuin masennuslääke. Toinen hyvä lääke on työnteko. Kolmas liikunta. Neljäntenä sosiaalinen kanssakäyminen.

 Terveydenhoidon ammattilaisista myös sairaanhoitajat ja kätilöt ovat usein örkkejä. Kun vauva syntyy maailmaan, näkee hän ensimmäisenä kammottavan hirviön - örkin. Tämän tehtävä on aloittaa myrkyillä tyhmentäminen ja sokeuttaminen saman tien. Jos vauvan aura loistaa erityisen sinisenä, tulee hänet eliminoida erityisen tarkasti. Kyvykäs ihminen on örkkien vihollinen.

 Vaikka örkit ovatkin yleisesti ottaen kilpailijoita keskenään, tässä he pitävät yhtä. Eli astraali-asioissa ei terveydenhuolto auta. Nämä kaksi asiaa on syytä pitää toisistaan erossa. On myös muistettava, että satanistien ns. huora-koneisto, eli joukkovainoamista ja muuta terroria harjoittava ihmisjoukko, on laaja. Se kattaa terveydenhoidon, oikeuslaitoksen, erilaiset oppilaitokset ja virkamiehet. Satanistista systeemiä vastaan kapinoiva yksilö huomaa äkkiä miten elämä vaikeutuu. Nykyäänhän ihmisten maailmaa johtavat paljolti örkit, ja niiden hegemonia perustuu sihen, etteivät ihmiset havaitse niiden todellista olemusta.

 

 Ufojen on helppo ujuttaa ideoita ihmisen omaan ajatteluun. Saada ihminen luulemaan, että hän on jotain mieltä ja toimimaan sitten sen mukaan. Ufot kuitenkin mieluummin antavat ihmisen tehdä itse "oikean" päätöksen vapaan tahtonsa mukaisesti. Tuollaisella päätöksellä on enemmän arvoa. Pikkuasioissa ufot saattavat hyvinkin ohjailla ihmistä elämän risteyksissä. Mutta tärkeät asiat pitäisi osata päättää itse. Tässä demoneista ja muista äänistä on runsaasti haittaa. Ne tunkevat mukaan päätöksentekoon pikkuasioissa, päästäkseen sitten sabotoimaan tärkeitä päätöksiä. Tai ehkä ihmiselle isot päätökset ovat niille samantekevää höttöä, mutta on tärkeää olla koko ajan mukana.

 Portteja astraalimaailmaan avanneiden on syytä miettiä tarkasti, miten toimia tärkeiden kysymysten äärellä. Päätökset pitää tehdä tunteen sijaan järjellä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että perustaisi ajattelunsa pelkästään ns. koviin arvoihin. Usein järkevä päätös ottaa muut ihmiset huomioon ja on tasapuolinen. Ahneus ja kateus ovat itseään ruokkivia tunteita, joiden sinänsä motivoivalle vaikutukselle ei saa antaa liikaa valtaa. Tasapaino ja sopusointu eri asioiden välillä on avain onneen. 

 

 

Ufot ja karma

 

 Sen sijaan että kuuntelisi ääniä, pitää ihmisen elää ihmisen elämää. Sääli vain, että ihmiset on myrkytetty niin huolella, ettei sekään onnistu ilman apua joko ylhäältä tai "alhaalta". Ihmiselämä on kaiken kaikkiaan huono diili, koska pärjätäkseen pitää tuhota tai vähintään alistaa muita. Tämä taas johtaa uusiin reinkarnaatioihin, joiden kautta puhdistaa karmaansa, jotta voisi päästä etenemään sielunsa polulla. Ja tämä kaikki minkä vuoksi? Helpompaa ja mielekkäämpää olisi elää lyhyt elämä tyytyväisenä, ja kuolla sitten pois. Ovathan uudet elämät kuitenkin omia elämiään, kun niihin kuljetaan unohduksen verhon läpi.

 Toki karma on siinä mielessä armollinen, että se tarkastelee ihmisen elämää laaja-alaisesti. Karma ottaa huomioon elämän suhteellisuuden. Ihmisen ei tarvi olla hyvätapainen, kunhan hänestä on jotain hyötyä. Ahkeruus on joskus parempi kuin oikeamielisyys. Joku voi olla koko elämänsä ajan surkea lurjus, mutta nousee ratkaisevalla hädän hetkellä itsensä ja pelkojensa yläpuolelle. Tuollainen saattaa olla paljon hyödyllisempää kuin läpi elämän toteutettu korkea moraali. 

 Kieroon kasvanut vittuaivo, joka kuitenkin yrittää toimia altruistisesti oikein, saa karmalta paljon anteeksi. Vaikka ihminen on heikko, pitäisi hänen silti miettiä mitä tekee ja ponnistella kohti parempaa. Ei voi jäädä vellomaan omassa surkeudessaan tai tavoitella pelkkää omaa etua. Viisas ajattelee itseään ja ottaa muutkin huomioon. Hän ajaa omaa asiaansa rakentamalla siltoja ja auttamalla muita. On helppo tuhota ja raivota, mutta viisasta se ei ole. Moni asia avautuu pienellä harkinnalla paremmin. On toki myönnettävä, että en itse oikeastaan tiedä miten ihmiselämää eletään. Olenhan laamanni. Enkä ole sillanrakentajakaan. Tämä kaikki viisastelu on lähinnä teoretisointia. 

 On mahdollista, että kärsivä laamanni on ollut edellisessä elämässään vittumainen satanisti, ja saa nyt sen tuta. Tai saa mahdollisuuden puhdistaa karmaansa. Olettaen että se puhdistuu kärsimällä muiden hyvinvoinnin mahdollistavana hyödykkeenä. Eli ehkä jokainen täällä saa ennen pitkää ainakin suurin piirtein sen mitä ansaitsee. Näin ajatellen systeemi on jo täydellinen, eikä sitä tarvitse muuttaa. Jokainen on oman onnensa seppä. Vastuussa omista teoistaan ja lähinnä itsestään ja lapsistaan, ehkä myös muista lähimmäisistään. Näin ollen toisten auttaminen saattaa olla jopa väärin systeemiä kohtaan. Se on itsekästä, jos se perustuu ajatukseen siitä, että yksilö saa sen mitä antaa toiselle. 

 Maailma menee eteenpäin konfliktien kautta. Ihmisten halutaan kehittävän maailmaansa. Se ei ole mielenkiintoinen jos se pysyy alati samana. Siksi ufot antavat anteeksi toimeliaille ihmisille heidän väärinkäytöksiään. Eihän täällä pääse kiltteydellä mihinkään. Kaikki merkkihenkilöt kuuluvat kerhoon ja kiduttavat viattomia ihmisiä pystyäkseen toteuttamaan itseään. Tämän pahuuden filosofian takana on itse Perkele. Tai oikeastaan näitä pahuuden mustia enkeleitä on monta: Saatana, Lucifer, Asmodeus, Baal... Näistä olioista löytyy tietoa Internetistä, mutta on eri asia mikä tiedoista pitää paikkansa.

 Korkean tason yli-ufot saattavat käyttää näitä yli-demoneja työkaluinaan. Jotta maailma saadaan pysymään muutoksessa - dynaamisena - pitää Saatanan ja kumppaneiden kiusata ja usuttaa ihmiset toisiaan vastaan. Tästä syystä vallalla on myös velkavetoinen markkinatalous, joka perustuu saatanalliseen ja juutalaiseen (sionistiseen) käsitykseen rahasta vallan välineenä. Ihmisten maailmassa rehellinen työ ei saa ikinä kannattaa niin paljon kuin lasten raiskaaminen. Maailmaa ei kehitetä hyvään suuntaan yhdessä ponnistellen, koska se ei ole mielenkiintoinen show. Ufot haluavat draamaa. Eivät ne ihmisistä juurikaan välitä. Ei ihmisistä välitä kukaan, eikä kukaan meistä pidä. Ehkä parempi olisi jos kuolisimme sukupuuttoon. 

 

 Kuinka paljon ihmistä voi syyttää hänen omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään? Ihminenhän toteuttaa omaa luontoaan ja on ympäristönsä tuote. Lisäksi elämässä on myös sattumalla sijaa. Missä vaiheessa alkaa vastuu ja kuka on vastuussa itsestään? Onko niin, että mitä viisaampi ja kyvykkäämpi ihminen, sitä enemmän hänellä on vastuuta? 

 Ihmisillä on vapaus valita. Entä jos on tarjolla pelkkiä huonoja vaihtoehtoja? Joillakin taas on pelkkiä hyviä vaihtoehtoja. Helppo niistä on valita. Entä jos joku tekee puolestasi kaikki tärkeät valinnat? Voit itse valita vain solmiosi värin sekä mitä syöt lounaaksi. Oletko yhä vastuussa tekemisistäsi? 

 Ihminen viihtyy laumassa. Hän menee mielellään muiden mukana, vaikka ei kokisikaan valintoja itselleen mieluisiksi. On vaikea ajatus jäädä yksin. Ongelmatkaan eivät ole niin isoja, jos muilla on samat ongelmat. Sitä ajattelee, että vaikka teen ehkä väärin, niin samoin tekevät muutkin, eikä sillä sitten niin väliä ole. Mutta väheneekö yksilön vastuu sillä, että hän luovuttaa päätäntävallan tekemisistään jollekin muulle? Eihän siihen ole yksiselitteistä vastausta.

 Tässä tullaan myös siihen, että jos ihmisellä on käytössään väärät tai hatarat tiedot, miten häneltä voidaan odottaa hyviä päätöksiä? Ja se on hyvä syy kertoa ihmisille totuus kaikesta. En voi tietenkään edellyttää, että kukaan uskoo minua. Omat tietoni ovat myös hyvin vähäiset. Suurin osa ihmisistä tietää enemmän kuin minä, he vain joutuvat vaikenemaan, koska he ovat satanisteja. Laamannina voin sanoa ja kirjoittaa mitä haluan.

 

 Jos satanistit tietäisivät – jos yleensä tiedettäisiin – miten asiat ovat, maailma olisi erilainen. Onhan se joka tapauksessa opportunistien. Pahimmat väärintekijät tekisivät väkisin myös kaikenlaista hyvää, päästäkseen hyötymään siitä myöhemmin. Tästä syystähän jossain määrin valaistuneet illuminatit tekevät salaa paljon hyväntekeväisyyttä. Universumin lakien mukaan he hyötyvät siitä, vaikka ovatkin läpeensä pahoja. Chris O'Neill paljasti tämän minulle. Asian ei kuitenkaan haluta enempää leviävän ihmisten keskuuteen. Satanismi toimii sitä paremmin, mitä vähemmän ihmiset tietävät. Ja mitä enemmän he sortavat toisiaan.

 Paradoksaalista kyllä, ihmisten tietämättömyys on myös ufoille mieleen. Ihminen ei saa tietää maailman todellisista lainalaisuuksista mitään. On hauskempaa, kun ihminen luulee olevansa jotain. Ihminen on joka tapauksessa pelkkä lelu, ja monet Maan tapahtumat lähinnä simulaationomaista täytettä. Tästä syystä maailman perusluonne on salainen. Se on testi. Pitää olla pyyteetön. En tiedä onko siinä mitään järkeä. Parempi olisi jos säännöt tehtäisiin selväksi. Ja tavallaanhan ne ovat selvät: tee se toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ei päde masokisteihin ja muihin pervertikkoihin. 

 Mutta jos maailma on kuin jääkiekkoturnaus, on siinä muutakin kuin itse peli. On peliä edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat. On kabineteissa tapahtuva politikointi. On mediapeli ja pelikaaviot. On Rene Fasel, Gary Bettman ja kivikasvoinen Venäjän valmentaja. On sääntömuutokset ja sääntöjen poikkeavuudet NHL:n ja Euroopan sarjojen välillä.

 Isoin ongelmahan ihmisten maailmassa ovat örkit - kehonkaappaaja-haamut. Kun jossain vaiheessa kehitetään lasit, joilla ihminen näkee örkin todellisen olemuksen, saadaan asiaan ripaus tasa-arvoa. Miltä näyttää jääkiekkomatsi, kun pelaajat ovatkin toinen toistaan rumempia mörköjä ja piirroshahmoja? Monet örkit eivät kestäisi tätä paljastusta ja pakenisivat maailmastamme.

 

 

Eläinten oikeudet

 

 Jotkut ufot ajavat vahvasti eläinten oikeuksia. Ei sillä, että ne vainoaisivat lihansyöjiä tai estäisivät ihmisiä syömästä eläimiä. Nämä ufot kuitenkin kokevat, että koska ihmiset kohtelevat eläimiä huonosti, eivät he itsekään ansaitse hyvää kohtelua kehittyneemmiltä lajeilta. Onhan tuotantoeläinten kohtelu raukkamaista orjuuttamista. Ei niille anneta mitään arvoa. Tuotantoeläin ei voi vaikuttaa elämäänsä, ihminen voi. Kyllä joku kanakin ansaitsisi asiallista kohtelua, vaikka onkin pelkkä kana. Sama pätee lehmiin ja sikoihin. Ei kissojakaan pidetä karsinoissa, eikä koiria.

 Entäs sitten hyönteiset? Onko niillä arvoa? Aivojahan niillä ei juurikaan ole. Kai ne silti voivat kärsiä. Toki niinhän ihmisetkin kärsivät joka päivä. Itse kyllä liiskaan hyönteisen seinään, enkä tunne siitä suurta tuskaa. Vähän se toki hätkähdyttää. Tutustuttuani karma-pohjaiseen ajattelumalliin minusta on tullut tekopyhä. Ajattelen - joudun ajattelemaan - että se on joko tuo tai minä. En voi sallia sitä, että asuntoni on täynnä hyönteisiä. 

 En siis arvosta hyönteisiä, tai en ainakaan halua niitä osaksi elämääni. En myöskään ravintona. Enkä halua syödä mitään matoja tai toukkia. Ravitsemusekspertit puhuvat aina kuinka tärkeä on saada proteiineja. En ymmärrä mihin niitä niin paljon tarvitaan? Itse uskon kaurapuuroon, mutta olen paatunut ja siksi syön myös eläinkunnan tuotteita. Se tuntuu kuitenkin väärältä. Tekopyhäähän se on.

 Oma syömiseni on vähän sellaista erikois-syömistä, koska joudun alati väistelemään saatananpalvojien minuun kohdistamaa jatkuvaa myrkyttämis-operaatiota. Siksi syön kaikenlaista. Jos söisin yksipuolisesti, ruoka-aineet osattaisiin täsmämyrkyttää oikein todella myrkyllisiksi. Etten vaan valaistu ja paljasta laamanneille lisää saatananpalvojien salaisuuksia. Siinä saatananpalvojat sahaavat kyllä omaakin oksaansa. Parasiitti-örkit ovat nimittäin valtava uhka myös ja etenkin heille.

 

 Lihansyönnissä kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että se on väärin eläimiä kohtaan. Kyse on myös siitä, että eläimiä ja niiden eritteitä syövä ihminen ei voi olla ruumiiltaan täysin puhdas. Ja se jonka ruumis on likainen, ei voi saavuttaa mielenkään kirkkautta. Toisin sanoen, lihansyönti tyhmentää ihmisen.

 2010-luvun kasvissyönti-buumi voisi kohottaa ihmisten värähtelytasoa merkittävällä tavalla, mikäli örkkien johtamat satanistiset elintarvikevalmistajat eivät olisi iskeneet siihen kiinni vegaanisilla eineksillä ja puolivalmisteilla, jotka on kaikki fluorattu. Lisäksi samalla tavoin kuin satanistit sotkevat lihaeineksiin ihmisen lihaa, saatetaan vegaanisiin eineksiin piilottaa vähintään eläinkunnan tuotteita. Kukaan ei saa olla puhdas. Ruoan tehotuotannosta eroon pyrkivät hipit ja muu vaihtoehtoporukka halutaan myös myrkyttää. Hippien ja muiden sellaisten keskuudessa on paljon parasiitteja, jotka varmistavat heidän myrkyttämisensä.

 Ihmisen elämässä syöminen on isossa roolissa. Nälkää voi siirtää, mutta se tulee aina takaisin. Suurin osa ihmisistä syö joka päivä. Syöminen on myös nautinto ja kulttuuria. Halutaan kokeilla uusia ruokajuttuja tai palata vanhoihin. Kun koko elämä pyörii syömisen ja juomisen ympärillä, on ihmiset helppo myrkyttää sitä kautta. Ja lähes kaikki ruoka ja juoma on myrkytetty raaka-aineista ja vesijohtovedestä lähtien. Ruoantuotannon ja valmistamisen ketjun kaikki osat ovat örkkien hallussa: Maatilat, tehtaat, ravintolat ja logistiikka. Unohtamatta vesilaitoksia.

 Ihminen ei kulje ilman energiaa. Korkeamman teknologian lentävä lautanen kulkee jollain ihmetekniikalla, josta emme ole tietoisia. Sitä ei tarvi tankata, kuten ufojenkaan ei tarvitse syödä. Siksi ufojen on helppo sanoa, että älä syö sitä tai juo tätä. He ovat liian erilaisia ymmärtääkseen ihmisten syömis-maailmaa. Ihminen on kuitenkin osaksi eläin, eikä mikään ulottuvuuksien välissä pyörivä astraali-olento.

 Eläinrakkaat ufot eivät siis halua että eläimiä kohdellaan kaltoin, eli että niitä syödään ja pidetään tuotantoeläiminä. Olisiko sitten parempi, että näitä eläimiä ei olisi olemassa ollenkaan? Että lehmien ja muiden annettaisiin kuolla sukupuuttoon. Ja jos on parempi, että tuotantoeläimiä ei ole ollenkaan kuin että niitä on, niin miksi sitten ihmisiä on olemassa? Kyllähän ihmisiäkin kohdellaan huonosti. Eikö olisi parempi, ettei ihmisiäkään olisi olemassa? Vähemmän kärsimystä. Annettaisiin vain sellaisten lajien elää, jotka pärjäävät omillaan. Onhan ihminen alennettu Saatanan tuotantoeläimeksi. Olemme karjaa, jota demonit ja erilaiset alienit kuten reptilianit ja harmaat lypsävät. Surumme, vihamme ja epätoivomme ovat nautintoaineita näille paholaisille. Kuussa asuu miljoonia alieneita. Sieltä löytyy laaja kirjo erilaisia negatiivisia entiteettejä, jotka käyttävät ihmisten maailman henkistä ja fyysistä pahoinvointia hyväkseen. 

 Ihminen on eläinoikeusasioissa lainsuojaton. Jos hän syö kinkkua, katsovat ufot, että häntäkin voi kohdella samalla tavoin. Jos ihminen ei arvosta sikaa, miksi ihmistä arvostettaisiin? Mutta toisaalta ihminen ei nöyryytä ja häpäise sikaa. Sialla on selkeä funktio: se on ruokaa. Siinä on sentään jotain järkeä. Ihmisen funktio sen sijaan on hyvin epäselvä. Ihminen kasvatetaan vääryyteen ja sitten syytetään häntä toteuttamasta omaa olemustaan. Ihminen on sian kaltainen hyödyke, jolla on mahdollisuus kasvaa, mutta kasvaa sen ei haluta. Vain joillekin suodaan tämä mahdollisuus, ja näidenkin yksilöiden pitää kärsiä saavuttaakseen edes jotain.

 Siinä on ihmisen karsina. Aidat ovat liian korkeat hypätä yli. Olet lähes eläin, mutta ilman eläinten oikeuksia. Ihmisoikeudet sallitaan vain satanisteille ja toisaalta niille, jotka sattuvat olemaan joidenkin ufojen suosiossa. Monet satanistit ovat toki ihmisinä muutenkin niin syntisiä ja likaisia, ettei siinä kasvissyönnillä ole enää väliä. Jos oma ura ja hyvinvointi perustuu laamannien kärsimykselle, ei vegaanius voi olla moraalinen valinta.

 

Elämän peli

 

 Pidän ihmisen elämää merkityksettömänä puuhasteluna. Jotkut sanovat, että ihmiset muokkaavat maailmaa teoillaan koko ajan. Mutta mitä merkitystä sillä on, kun joku korkeampi voima voi koska tahansa muuttaa kaiken? Ihmisellä ei ole aitoa mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. 

 Peli on liian epärealistinen, jotta siihen voisi samastua. Jotta siihen voisi eläytyä ja ottaa sen tosissaan. Deus Ex Machina ilmaantuu liian usein sotkemaan paletin. Eihän muuten mistään mitään voisi tullakaan. Onhan peli toisaalta liian vaikea, jotta siinä voisi pärjätä omillaan. Ufojen lisäksi satanismi on täällä liian läpitunkeva ja kaikkivoipa mahti. Etenkin kun ihmiset on läpeensä myrkytetty.

 Mitähän ufot miettisivät, jos joku yli-ufo myrkyttäisi ne sokeiksi ja tyhmiksi? Sanoisi niille, että te ette ansaitse enempää. Te käytätte asemaanne väärin. Ette ota ihmisiä ja muita alempia olentoja tosissanne. 

 Ufothan vaativat minua ottamaan pelin tosissaan, mutta ne eivät itse tee niin. Lähettivätkö ne minut toimittamaan tätä tehtävää? Olenko minä niiden vastaus johonkin maailmanlaajuiseen ongelmaan? Ei kai se voi olla niin. Sehän olisi katastrofi. Minähän olen vain tällainen yksinkertainen maalaispoika.

 Ehkä onkin niin, että maailma jossa elän on erillinen kupla. Tänne on monistettu muista maailmoista kaikki tarvittava, eikä juuri mikään ole todellista. Kupla-ideaa tukee myös se valtava määrä lauluja, jotka minusta on kirjoitettu. Eihän sellaista pitäisi olla. Tuskin tämä kupla kuitenkaan minua varten on. Eihän tämä ole minun show'ni muutenkaan vaan heidän. Minä olen vain pelinappula ja hyödyke. Minulla pitäisi olla jotain hienoja ominaisuuksia, mutta ne on pienestä pitäen myrkytetty pois.

 Kaiketi ufojen idea on kohdallani ollut, että he voivat tehdä kaiken itse. Aivan kaiken pitää olla ufojen kontrollissa. Ne mahdollistavat ja asettavat rajoja. Käytännössä estävät minua elämästä omaa elämääni. Niillä on joku idea siitä mihin sen pitäisi johtaa, mutta itselläni ei ole. Jos minun osuuteni on yrittää kovasti ja hakata päätä seinään, miksi minusta on määrätietoisesti kasvatettu hyvin saamaton yksilö? Onko sekin yksi lisähaaste? Ainakin tämä sopisi kuvioon, jossa itsensä voittaminen on tärkeää. Ei siis omien vahvuuksien kautta toimiminen. Etenkään kun sellaisia ei ole, eikä siis varmaan ole tarkoituskaan olla.

 Näin ollen, jos minä olen sellainen kuin minun kuuluukin olla, niin silloinhan kaikki mitä haluan on väärin. Minunhan pitää muuttua. Mutta toisaalta, jos surkeuteni elämän eri osa-alueilla johtuu siitä, että näin pitääkin olla, niin eivätkö silloin myös kaikki toimeni ole juuri sitä mitä pitääkin? Olen sellainen kuin minun kuuluukin olla. En voi tehdä väärin, koska kaikella on oma tärkeä tarkoituksensa. Kokonaisuus on jo ennalta loppuun asti hiottu.

 Ei se ihan niin voi olla. Tiettyä lopputulosta ufot haluavat. Miten siihen päästään, ei ole tärkeää. Tässähän tulevat kuvioon myös ennustukset, joita vihaan ja jotka ovat pilanneet elämäni. (Kuten on käynyt monille muillekin.) Eli että minua kiusataan täällä 65 vuotta, ja sitten lopuksi olen pari vuotta ylivertainen. Se on se mihin tähdätään ja mitä halutaan. Että minusta tulee virkeä vanhus: Jonkinlainen teräs-vaari, joka voi tehdä mitä haluaa. Voin polttaa tupakan junan ravintolavaunussa ja pysäköidä autoni jalkakäytävälle. Voin sanoa presidentille, että muuta pois Mäntyniemestä, minä haluan asua siellä. Voin ottaa kaupasta ilmaiseksi mitä haluan. Näen kaikkien läpi, eivätkä he mahda minulle mitään. Mihin menenkin, ihmiset ja örkit juoksevat tieltäni hädissään karkuun. RKP alistuu vaatimukseeni lopettaa pakkoruotsi. Kansallishymniksi vaihdan Debussyn Golliwogg's Cakewalk. Ehkä se on hienoa ja kaiken vaivan arvoista.

 Olisin odottanut ufoilta johdonmukaisuutta. Säännönmukaisuutta. Kun painan A:sta, tiedän B:n reagoivan tietyllä tavalla. Näin voisin opiskella maailmaa ympärilläni. Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin voisi luulla. Samoin oli isäni kanssa. Hän sanoi yhtä ja teki toista, mitä milloinkin. Ja nauroi päälle. Eikä siinä mitään, mutta hän ohjelmoi satanistisen homokaverinsa kautta minut ja veljeni palvomaan itseään, ja sitä kautta typeryyttään. Isä olisi halunnut, että isoveljeni pärjää. Minä olin pelkkä hyödyke, jota hän paritti. Mutta perheemme joutui auto-onnettomuuteen, jossa veljeni sai aivovaurion. Äiti ja minä loukkaannuimme lievemmin. Isä selvisi luonnollisesti naarmuitta. Onnettomuuden seurauksena Kallesta tuli passiivinen ja vähämielinen. Isää miellyttääkseni minun piti sitten olla kuin Kalle.

 Kerran joku ufo tuli minua tapaamaan - sillä tavalla unenomaisesti siis. Hän sanoi:

 "Et sinä voi loputtomiin piiloutua sen isä-jutun taakse. Sinun pitää muuttua."

 Omassa tapauksessani ihmisenä muuttuminen olisi kaiketi sitä, että muutan toimintamallejani, eli teen erilaisia valintoja. Sitten palkinnoksi tästä minut muutetaan. Eli ensin minun pitäisi siis esittää muuttuvani ahkeraksi, jonka jälkeen minusta tulee ahkera. Sitten ahkeruuttani voidaan lisäpalkita erilaisilla oivalluksilla. Ja pikkuhiljaa hyvää jälkeä alkaa syntymään, kun kova työ ja ns. älykkyys lyövät kättä.

 Näissä tuppaa vaan olemaan se ongelma, että yhtäkkiä ohjaamoon hyökkää joku toinen ufo, joka haluaa myös osallistua projektiin. Se on alkanut lupaavasti, mutta hänellä on jokin uusi idea, jota hän haluaa kokeilla. Lisää haastetta, joka sitten johtaisi vielä hienompaan lopputulokseen. Periaatteessa se voisi toimia, mutta käytännössä vesittää koko hyvin alkaneen muutoksen. Mikä on varmasti tarkoituskin. Kaiketi hyödytän ufojakin eniten kun veneeni kyntää vitutuksen ja epäonnistumisten vesiä. Hyödykkeellisyyteni on kosmisella tasolla. 

 Ja ehkä - sekä ufojen, että ihmisten maailmassa - on niin, että erilaiset mallit ovat tylsiä kaavoja. Ne toimivat, mutta eivät tuo elämään mitään uutta. Jos ihminen haluaa luoda uutta, hänen pitää rikkoa kaavoja. Se johtaa konflikteihin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa harmoniaa, pitää hillitä itsensä. Jos haluaa muuttaa maailmaa, pitää ottaa härkää sarvista ja työntää se pois edestään.

 Olen sitä mieltä, että tietämättömiltä ei voi odottaa viisaita päätöksiä. Siksi haluan kertoa kaikille kaikesta kaiken. Eli sen mitä siitä tiedän, vaikka eihän se paljoa ole. Mutta jotain kuitenkin. Tämä on myös kostoni ufoille, jotka eivät halua ihmisten tietävän mitään maailman todellisesta luonteesta. Siitä minkälainen akvaario ja tosi tv - show tämä on.

 Kotisivun paljastuksissa myös kirjaan niitä itselleni ylös. Ja terapoin itseäni siinä samalla. Eli kotisivusta on monenlaista hyötyä. Ja kun tätä ei ole painettu kansien väliin, voi myöhemmin tyhmiksi osoittautuneet jutut ottaa pois. Ne on kuitenkin käsitelty, vaikka joutavatkin roskikseen.

 

 Ufot näkevät päätösteni seuraukset vuosien päähän. Ne tietävät milloin joku asia ei kannata. Ja ihmisen maailmassa suurin osa asioista ei kannata. Olisi parempi olla tekemättä mitään. Ihmettelenkin miksi minua vaivaista täällä väkisin pidetään. Onhan päivänselvää, että en tule ikinä nousemaan projektin vaatimalle tasolle, ellen sitten lyö päätäni ja savanttiudu. Miksei se voisi siis tapahtua samantien? Muussa tapauksessa aion jättää eroanomukseni.

 Lähes samoin ajattelen planeetastamme. Se pitäisi heittää jätemyllyyn. Ihmisten kulttuuri perustuu pelkälle hyväksikäytölle. Antaa eläinten mennä siinä samalla. Parempi ettei niitäkään ole olemassa, koska ennen pitkää paikan päälle ilmestyisi kuitenkin joku vieras laji, joka ottaisi ihmisen paikan.

 Haluaisinkin kuolla pysyvästi, enkä enää syntyä uudelleen. Tämä olisi protestini. Kuten ranskalaiset maanviljelijät protesteissaan tuhoavat satonsa, koska siitä ei saa riittävästi myyntivoittoa, voisin itse tuhoutua lopullisesti. Ei se mitään haittaisi. Ei-olevaisuus on mielestäni aliarvostettua. Kun ei ole olemassa, ei ole ongelmiakaan. Ihmisen maailmassa 80% on huonoa. 15% on kohtuullisen hyvää. 5% on hyvää. Kun ei ole olemassa, ei ole mitään. Se on parempi kuin 80% huonoa.

 Miksi en itse tee kuten ranskalainen maanviljelijä ja nosta meteliä? Ei se toimi niin. Ranskassa on puoli miljoonaa maatilaa. Jos yksittäinen maajussi ampuu paskatykillä kunnantaloa ja pysäköi traktorinsa moottoritielle, hänet heitetään putkaan ja ehkä mielisairaalaan. Mutta kun saman tekee 10 000 farmaria, kyseessä on mielenosoitus. Minulla taas ei ole liittolaisia. Ei ketään joka antaisi ohjeita. Se on osa tarinaani. Minun pitää olla yksin. Se on ufojen mielestä hauskaa ja siitä tulee hyvää draamaa. Mutta kukaan ei enää usko tähän tarinaan. Kukaan ei pidä minua minään, enkä pidä itsekään. Ehkä liian monta kokkia sopassa? Liian monta laulua jotka kertovat minusta. Liian monta sattumaa.

 Ufot haluavat, että kirjoitan kirjan. Sen pitää olla kuitenkin jotain aivan ehdottoman hienoa. Ja sen pitää olla fiktiivinen kertomus. Ufot toki tietävät, etten pysty mihinkään. Juuri sitä he haluavatkin, voidakseen itse luoda taidetta kauttani. Jotta tarina olisi uskottava, minun pitäisi kirjoittaa ensin monta huonoa kirjaa. Tarina on siis tärkeämpi kuin tehtävä. Koko juttu on pelkkä show, eikä sitä siksi kannata ottaa kovin vakavasti. En ryve itsesäälissä, näin se vain on.

  Ihmisen ei pitäisi haukkua itseään. Minulle se kuitenkin sopii. Haluanhan nostaa kissan pöydälle. Pitkässä juoksussa olisi kuitenkin parempi jos ihminen ei juuri puhuisi itsestään. Hyvää tai huonoa. Ei kannata haukkua itseään, mutta ei kehuakaan. Jotkut määrittelevät tarkasti itsensä ja oman persoonansa. Muilla on kuitenkin omat mielipiteensä sinusta. Ne eivät ole samoja kuin omasi, koska heillä on eri tiedot käytettävissään. Viisas ihminen ei määrittele itseään, nosta itseään esiin, tai vertaile itseään muihin. Oma persoona kannattaa jättää aukinaiseksi. Aina on varaa muuttua parempaan suuntaan. Ihmisen kannattaa totuttaa itsensä ajattelemaan asioita, jotka hyödyttävät häntä pitkässä juoksussa. Se on avain onneen. 

 

 Minua on ammuttu monta kertaa. Myös kuolettavasti. Nauha vain kelataan taaksepäin ja pyyhitään kuolemani pois. En saa kuolla. Minun on pakko onnistua. Voin toki epäonnistua, mutta sitten kelataan taaksepäin ja odotetaan että toimisin viisaammin. Siinä on myös kidutusta: Pysy siellä, ole onneton mutta älä kuole. Hyödytät meitä parhaiten näin.

 Satanistit haluavat minusta eroon. Tai haluaisivat. Örkit ja ihmis-satanistit voivat raiskata, kiduttaa ja myrkyttää minua, mutta he eivät voi tappaa minua. Se on vastoin sääntöjä. Mutta eivätkö myrkyttäminen ja kiduttaminen ole hitaita tapoja tappaa ihminen? Vai onko niin, että koska kiduttaminen tekee ihmisestä vahvemman, saa niin tehdä? Mutta silti sitä ei hyväksytä yleisesti. Minulta sitä ei hyväksytä, koska se on väärin. Mutta niiltä jotka tekevät minulle niin se hyväksytään. Tämän on kai tarkoitus tehdä minusta henkisesti vahva. Todellisuudessa se tekee minusta välinpitämättömän. Se lieneekin ufojen todellinen tavoite, jotta asiat pysyvät mahdollisimman pitkään ennallaan.

 Voimat ovat aina suhteessa toisten voimiin. Kun saa muita heikennettyä, ei tarvitse itsekään olla niin voimakas. Örkit myrkyttävät muut pärjätäkseen paremmin. Se on heille elinehto. Myös satanistinen kerho-toiminta perustuu pitkälti myrkyttämiseen. Vain satanisti voi pärjätä. Ufojen toismaailmallinen kontrolli antaa koko systeemille siunauksensa. Ihmisten myrkyttäminen on öljyä laineille. Sillä kompressoidaan ihmisen elosta ylilyönnit pois, leikataan dynaamista vaihtelua. Lisäksi on mahdollista, että örkkien perimmäinen tarkoitus on pyykata väärintekijöiden karmaa. Kärsiessään örkin kaappaamana satanisti puhdistuu kuin itsestään.

 Tätä nykyä minut pakotetaan kirjoittamaan kotisivuani. Vaihtoehtona on kärsiä. Ufojen suunnitelman mukaan minun pitäisi kirjoittaa niin vetäviä fiktiivisiä tarinoita, että ihmiset haluavat lukea niitä. Silloin minusta jäisi jokin jälki tähän maailmaan. Ufoilla on vain ollut liian suuri tarve luoda minusta samastuttava hahmo kaikenlaisine ongelmineen. Ne haluavat, että olen pelkkä nolla. Myös siksi, että kun joskus vanhana "pääsen jaloilleni", eli saavutan 20/20 - näkökyvyn ja pääsen käsiksi suurenmoisiin kykyihini, on kontrasti valtava. Se palkinto on jotain niin hienoa, että minun tuleekin sitä ennen epäonnistua kaikessa.

 Voisin ehkä kirjoittaa aiheesta kirjan: Kuinka epäonnistua elämän kaikilla osa-alueilla. Tiivistettynä se olisi yhdistelmä erilaisia huonoja ominaisuuksia, laamanniutta, ufojen terroria, epäonnistunutta kotikasvatusta, huonoja kavereita, voimakkaita vihamiehiä, epäonnea, alkoholia sekä tietenkin samojen virheiden loputonta toistamista. Unohtamatta uusia virheitä ja päivittäin toistuvia vääriä valintoja. 

  Kaikki ongelmani ovat tehneet minusta välinpitämättömän. Elämä on helpompi kestää, kun ei välitä mistään mitään. Alkoholi, fluori ja muut vastaavat myrkyt sekä kaikenlainen henkinen piina ovat tehneet minusta kykenemättömän älyllisiin ponnistuksiin. Äänet pään sisällä viimeistelevät tämän tuhon.

 En ole täysi idiootti, mutta huomattuani jossain vaiheessa, ettei mikään jää päähän, luovuin kaikenlaisesta viisastelusta. Eli lähinnä kirjallisesta sivistyksestä. Yritän kyllä jossain vaiheessa tsempata sen verran, että oppisin kirjoittamaan vähän paremmin. Ehkä se tulee ajan kanssa, kun korjailee näitä kotisivun tekstejä viidettäkymmenettä kertaa.

 Ja olenhan kuitenkin saanut luotua joitakin satanismia läpivalaisevia kirjoituksia. Mikä hyöty niistä on, jos suurin osa ihmisistä on kerhon jäseniä? Loput myrkytetään lähes katatoniseen tilaan, jolloin ei ole juuri väliä, mitä he tietävät tai haluavat. Tätä nykyä maailma on pilalla. Ihmiset epäonnistunut kokeilu, jonka voi hyvin lopettaa. Ei pitäisi luoda sellaisia maailmoja, joissa eri toimijat eivät pysy omillaan elossa.

 Samoin kuin lehmät, siat ja muut tuotantoeläimet pitää tappaa sukupuuttoon, pitää myös ihmisten elo saattaa päätökseen. On parempi ettei tätä kärsimystä ole olemassa ollenkaan. Tappaminen on muutenkin aliarvostettu tapa ratkaista ongelmia. Jos joku ei sopeudu, hänet eliminoidaan. Vankilassa sitä vain katkeroituu ja muuttuu entistä vittumaisemmaksi. Väärintekijä voi mieluusti syntyä uudelleen esim. hamsterina tai muuna jyrsijänä. Joku hamsterius sopii rikoksenuusijalle. Sen hän pystyy hoitamaan. Sehän kuulostaa rangaistukselta, mutta onko se sitä? Ethän sinä eläinkunnan edustajana enää muista edellistä elämääsi ihmisenä, vaan menet täysiverisenä hamsterina. Mitä sellaisen päässä sitten liikkuu? Tuskin paljoakaan. Mutta kyllä hamsteriakin harmittaa. Kaikki elollinen tällä planeetalla kärsii kroonisesta vitutuksesta. Pienestä oravasta norsuun eläimetkin ovat masentuneita ja samasta syystä kuin ihmisetkin. Niidenkin alakulo on henkistä polttoainetta kuussa asuville satanistisille avaruusolennoille.

 

 Ufot eivät ole kaikkivoipia, mutta hyvin kyvykkäitä kuitenkin. He voivat kelata aikaa taaksepäin hoitaakseen elämän haasteellisia tilanteita uudestaan. Eihän siinäkään järkeä ole. Se on kuin pelaisi monopolia ja saatuaan nopalla vitosen joka käytännössä päättää pelin, heittääkin uudestaan niin kauan että saa kutosen, jolla pääsee pahimpien karikkojen yli. Se on huijaamista.

 On paljon merkkejä siitä, että aikajanoja sotketaan. Esim. James Bond – Moonraker elokuvan hammasrautatyttö, ihmisen sydämen sijainti vasemmalla puolella rintaa ja monet yksityisemmät esimerkit. Asiat eivät yhtäkkiä olekaan siten, kuin ne ovat aikaisemmin olleet. Ilmiölle on annettu nimi: Mandela-efekti.

 Itse muistan melko tarkasti, että Washington Capitals voitti Stanley Cupin 2009. Että lehtijutun mukaan Alexander Ovetshkin seilasi ratkaisevan pelin jälkeen pitkin Washingtonin keskustaa päällään osa pelikamoista, koska ei juhlahumussa ollut ehtinyt koskaan suihkuun. Mutta eihän se sitten myöhemmin niin mennytkään. Mitähän "peruuttamatonta" sinä keväänä tai kesänä tapahtui, tai olisi tapahtunut?

 Ufot vaikeuttavat ihmisten elämää, koska liian helppo elämä on tylsää. Elämä ilman ongelmia ei olisi autuasta. Pitemmän päälle se kävisi banaaliksi. Ihminen tarvitsee vastakohtia hahmottaakseen elämäänsä: Asemaansa ja toimiansa. Mitä enemmän näkee vaivaa, sitä suurempi on palkinto. Oli se sitten mikä hyvänsä. Väittäisin silti, että ongelmaton ja tasainen elämä on parempi kuin vuoristoratamainen. Tasainen elämä kun on alati harmoninen. Vaihtelevan elämän huippukohtia varjostaa se hinta jonka niistä joutuu maksamaan. Paluu arkeen on aina mielessä. 

 Ihmisen täytyy myös kysyä itseltään, haluaako hän valittaa vai oppia? Oma henkinen olotila kun on niin paljon asenteesta kiinni. Vaikeudet voi nähdä mahdollisuutena oppia. Toisaalta valittamisen ja kritisoinnin välinen ero on häilyvä. Saksalaiset sanovat: "Me emme valita, me kritisoimme." Olen ottanut tässä heistä oppia.

 Elämä on peli, jossa mitataan sitä, miten toteutat vapaata tahtoasi. Toteutatko sitä pienimmän mahdollisen vaivan kautta? Eli että teet kuten muutkin, etkä mieti itse mikä on kohdallasi oikein ja mikä väärin?

 Mitä uskoon tulee, niin heittäytyminen uskon varaan on joidenkin ufojen mielestä rohkea teko. Toki jollekin ihmisille tämäkin on helpompaa kuin toisille. Ufot sitten paijaavat niitä, jotka uskovat ehdottomasti Jumalan sanaan. Se on osa peliä. Mutta vaikka Raamattu onkin täynnä hienoja opetuksia, ei sillä kuuluisi lyödä ketään päähän. Oikeamielinen uskovainen muuttaa maailmaa oman käyttäytymisensä kautta. Näyttämällä esimerkkiä. Ei siten, että uhkailee ja määräilee muita.

 Vapaa tahto liittyy toisaalla myös siihen, miten ihmisten maailmaa johtavat tahot - kuten Illuminati ja vastaavat - kertovat ihmisille etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Näin toimien heidän toivotaan hyväksyvän tulevat tapahtumat. Halutaan heidän suostumuksensa. Ihmistä ei ilmeisesti pitäisi voida orjuuttaa ilman hänen omaa suostumustaan. Tai jotain sinne päin. Se on vähän vaikea juttu selittää. Etenkin kun ei itsekään ymmärrä miten se toimii.

 Jos olet tehnyt pahaa, sen voi hyvittää siten, että autat muita. Tai että sinulle tehdään vääryyksiä, joista voi sitten oppia. Kaikenlaista pahaa pitää tehdä, ennen kuin voi valaistua. Tämä johtaa siihen, että ufot odottavat ihmisten tekevän virheitä, jotta pääsevät rankaisemaan heitä.

 "Siitäs saat, senkin tyhmä ihminen", ufot ajattelevat, "ihan oikein sinulle. Tämä on juuri se mitä tarvitset."

 Vaikka eihän ihminenkään hakkaa koiraa, joka likaa sohvan. Tai jotkut hakkaavat. Kaipa se on sama ufojen kanssa. Tuntuu siltä, että ne asettavat ihmisille epärealistisia tavoitteita ja ajavat heidät toimimaan itsekkäästi päästäkseen rankaisemaan heitä.

 Ufojen oikein mielipuuhaa tuntuu olevan ihmisten ojentaminen. Laittaa heidät maksamaan teoistaan. Opettaa heitä. Siten sekä uhri että pahantekijä kärsivät. Kun kaikkia vituttaa, ovat ufot tyytyväisiä. Se tuntuu olevan ihmisten maailmassa kaiken lähtökohta, oli asialla positiivinen tai negatiivinen entiteetti. Ihmisen elämässä tulee olla vaikeuksia. Ihmistä pitää vituttaa koko ajan. Vitutus (mielipaha, voimakas epämieluisuuden tunne) on se energia, jota on kaikista helpoin käyttää hyväksi. Paljon puhutaan rakkaudesta, mutta mitä se lopulta on? Vitutus on ainakin aito tunne.

 Ufot ovat mielestäni unohtaneet koutsaamisen olevan myös kannustamista ja rohkaisemista. Palkitsemista myös. Sopivassa suhteessa keppiä ja porkkanaa, kuten sanotaan. Heidän tarjoamansa porkkana on se, ettei saa keppiä. Heidän kolme kootaan: Kurita, kuseta ja kiristä. 

 Valmentaminen on kuitenkin muutakin kuin auktoritääristä rankaisemista virheistä. Pitää luoda keskusteluyhteys. Valmennettavan kanssa asetetaan yhdessä tavoite ja aletaan pyrkiä sitä kohden. Välietapit pikkuporkkanoineen tekevät matkasta siedettävämmän. Psykologisesti vähemmän haastavan. Pitää oppia nauttimaan jokapäiväisestä tekemisestä. Nauttia matkasta. Eikä siten, että ensin kärsitään 60 vuotta ja sitten lopuksi ollaan pari vuotta tyytyväisiä. Sekin lähinnä siksi, ettei tarvitse enää kärsiä.

 En itse usko härnäämiseen ja kiusaamiseen. Viljelen kyllä huumoria muiden kustannuksella, mutta ne ovat sellaisia tökkäyksiä. Ei jatkuvaa tökkimistä. Annan myös tarpeen mukaan palautetta. Rehellinen mielipide on mielestäni kuin lahja, jonka annat toiselle ihmiselle. Rakentavaa palautetta voi yhtä hyvin olla niin suora vittuilu kuin silkkihansikkain tarjoiltu osatotuus. Se riippuu tilanteesta.

 En ole elämässä oppinut paljoakaan mutta sen olen, ettei kannata lukita vastauksia. Mikään ei ole ikuista. Välillä pitää miettiä rehdisti itsekseen omia tekosiaan ja todella katsoa peiliin. Olenko itse sellainen, jota en voi sietää muissa? Ovatko näkemykseni mistään kotoisin? Elänkö valheessa? Haluanko rankaista muita omista koettelemuksistani, vai kykenenkö nousemaan vähäpätöisyyteni yläpuolelle? Kykenenkö todella antamaan anteeksi, vaikka minulla ei olisi siihen varaa, vai kykenenkö vain unohtamaan? 

 

 Maailman luonne

 

 Oma filosofiani tässä elämässä on kertoa kaikki. Kun oma elämäni on jo levitelty ympäriinsä, niin kerrotaan sitten kaikki muukin. Yleensähän ei kerrota oikein mitään. Ainakaan ihmisille. Minun mielestäni heille pitää kertoa kaikki. Ja etukäteen, koska mitä väliä sillä on, jos nämä asiat toteutuvat joka tapauksessa. 

 En ymmärrä sielunvaellusta. Jos mokaan tässä elämässä, joudun maksamaan siitä hintaa myöhemmin. On vain tämä yksi elämä, jos ennen seuraavaa joudut kulkemaan unohduksen verhon läpi. Ei tulevaa voi syyttää siitä mitä tämän hetkinen tekee. Ne ovat kaksi täysin erillistä elämää. Ufot näkevät asian ehkä toisin, mutta ihmisen elämää eletään Maassa ja ihmisen kehossa. Se on se näkökulma ja todellisuus. 

 Ihmisellä on vain yksi elämä ja se menee lähes aina huonosti, koska ihmiset eivät tiedä mitä heidän tulisi tehdä. Ja niin sen halutaankin olevan. Pitäisi mieluummin olla niin, että kaikki tiedot ja taidot ovat heti käytössä. Jos teet noin, siitä seuraa tätä ja niin edelleen. Silloin ihmisiltä voitaisiin odottaa hyviä päätöksiä. Ja jos he eivät tee ns. oikeita ratkaisuja, heitä voi ehkä rankaista tai ojentaa, mutta sen pitää tapahtua sen saman elämän aikana. Parastahan on jos paatuneimmat väärintekijät eliminoidaan, jotta he eivät kerää enempää huonoa karmaa ja lisäksi saastuta ympäristöään.

 Mitä vikaa olisi sellaisessa maailmassa, jossa kaikki toimivat suurin piirtein kuten kuuluukin? Sehän olisi raikas uudistus. Ylhäältä Ufolasta käsin se olisi ehkä tylsää katseltavaa. Meitä sieltä toisesta ulottuvuudesta seuraavat ufot kun eivät välitä ihmisistä. Ihminenhän on virheitä täynnä. Ufot eivät näe itseään yhtä virheellisinä.

 Jokainen olio on yksilö ja sitä kautta persoona. Niin hyttynen kuin ufokin. Joku voisi luulla, että ufot ovat kaikki samanlaisia, mutta ei. Niillä kaikilla on omat haaveensa, ilonsa ja surunsa. Tässä toki piilee syy ufojenkin likaiseen epäjärjestelmällisyyteen. Monimuotoisuus tuottaa kitkaa ja mielipide-eroja. Se johtaa konflikteihin. Toinen vaihtoehto olisi, että kaikki ovat toistensa klooneja.

 Tästäkin syystä ufojen kontrolloima ihmis-maailma on huono paikka. Ufot eivät ole saaneet sitä järjestykseen, koska eivät halua järjestystä vaan viihdytystä. Siksi pitää olla koira-tappelu, jossa ihmiset ovat koiria. Harmoniaa ei voi olla, koska se johtaisi staattisuuteen. Maailmankuulut ajattelijat Platonista Karl Marxiin ovat luoneet teorioita objektiivisesta idealismista ja dialektisesta materialismista. Niissä on pohdittu juuri tätä samaa asiaa.

 Onko kaikella täällä jokin hieno tarkoitus? Ja siihen sekaan sitten satunnaismuuttujia. Ehkä on, ehkä ei. Yleensä on niin, että osa on ja osa ei. Ja sitäkin vain tiettyyn rajaan saakka riippuen lisäksi ajankohdasta. On hankala esittää mitään lopullisen pätevää lausumaa.

 Kaiketi kukaan ei haluakaan tämän maailman muuttuvan. Tämän maailman mestarit pitävät siitä juuri tällaisena. Ja jos asiat muuttuvat, niiden pitää muuttua hyvin hitaasti ja omalla painollaan. Mikä minä sitten olen toisten maailmoja muuttelemaan? Jos maailma on juuri sellainen kuin ne haluavat, niin sittenhän kaikki on hyvin. Jos ne haluavat maailman muuttuvan, niin miksi eivät muuta sitä itse?

 Ufot voivat tulla tänne meidän maailmaamme ja esiintyä ihmisinä. Maan päällä kulkee kaikenlaisia ufojen lähettiläitä ihmisen kaavussa. Monien tällaisten ihmisten tehtävä on auttaa muita. Mutta hekään eivät saa liiaksi sekaantua, vaan lähinnä opastaa tai suojella. Ylhäältä käsin sitten mahdollistetaan, jos ehditään.

 Mutta ei se ole niin, että joku näistä ihmis-ufoista onkin ihminen. Koska ihminen on ihminen ja ufo on ufo. Ufo voi kyllä esiintyä ihmisenä, mutta on silti ufo, koska ufolla on ufon ajatukset. Ja tieto siitä, että on täällä vain käymässä.

 On yleensäkin typerää sanoa, että jos minä olisin sinä, tekisin näin. Ei sellaista ole olemassa. Kukin on se mikä on ja siksi tekee mitä tekee. Ei voi olla niin, että yhtäkkiä olisit toisen asemassa omana itsenäsi. Toki ihmisellä voi olla mielipide siitä mitä toisen kannattaisi tehdä. 

 Ihminen on myös kuin pieni lapsi, jolle valehdellaan ja sitten syytetään, että hän ei tiedä totuutta. Johdetaan häntä harhaan ja syyllistetään sinne joutumisesta. Miksi totuutta pihdataan? Miksei totuus voi olla ilmainen hyödyke kaikkien käytettäväksi? Miksi totuus on kallisarvoinen eliittien huvitus ja työkalu jolla he lyövät rahvasta. Jotain mihin vain harvoilla on varaa. Kallistahan on se mihin sinulla ei ole varaa. Onko se nyt vain niin, että kun totuutta pihdataan, voidaan valheilla hallita maailmaa? 

 Ufot eivät halua ihmisten tekevän oikeita päätöksiä. Eivätkä ne halua estää ihmisiä tekemästä vääriä päätöksiä. Vaan halutaan nimenomaan, että vääriä päätöksiä tehdään, jotta niistä päästään rankaisemaan ja jotta syntyy draamaa. Jotta mielenkiintoa lisäävä epäjärjestys, peräti kaaos, lisääntyy. Jotta on jotain hallittavaa. 

 Ilman kaaosta ufot kokisivat ehkä olonsa tarpeettomiksi. Oman elämänsä ne ovat järjestäneet siten, että eivät mielestään tee virheitä. Tällainen on kuitenkin tylsää, ja siksi jonkun muun pitää tehdä virheitä niiden puolesta, jotta ne näkevät minkälaista se on. 

 Ja kuinka viihdyttävää se onkaan. Hieman kuin sarjakuvakirjassa Asterix ja normannien maihinnousu, missä viikingit päätyvät Galliaan saadakseen tietää mitä pelko on. Heille pelko on täysin tuntematon käsite. Tarinan lopuksi he saavat sen tietää. 

 Kuten aiemmin todettua, ufot haluavat usein antaa opetuksen, ja päätyvät siksi rankaisemaan ihmisiä heidän vääristä valinnoistaan. Tätä kautta ihminen oppii miten toimia. Kun ihminen tekee virheen, hän kärsii. Sitten hän tietää mitä ei pidä tehdä. Kun ihminen tekee oikein, ei mitään tapahdu. Se on ideaali. Mutta pian ihminen tekee taas väärin ja häntä pääsee rankaisemaan. Sitä toki odotetaankin.

 Ehkä ufot ovat turhautuneita. He tietävät miten maailmaa pitäisi johtaa ja elämää elää. Mutta suurin osa heistä on "sihteereitä" ja oppaita, joiden pitää vain katsoa ihmisten perään. He eivät saa tehdä isoimpia päätöksiä, vaan niitä tekevät yli-ufot. Alemman tason ufotkaan eivät kuitenkaan malta olla puuttumatta asioihin. Tietäväthän ne kuitenkin kaiken ihmistä paremmin. Suorissa ehdotuksissa on se ongelma, että kun ufo tekee päätökset, menettää ihminen pian kyvyn ja halun tehdä itse mitään. Ufo voi toki ujuttaa haluamansa ajatukset ihmisen päähän ja sitä tehdäänkin koko ajan.

 Ufojen tulisi vain mahdollistaa. Välittämättä siitä, että ihmisen toimet ja ratkaisut eivät ole ideaaleja. Niin moni ufo katsoo kuitenkin omaavansa enemmän näkemystä - tietoja ja taitoja - asioiden hoitamiseen kuin se jota on tarkoitus auttaa, ja ryhtyy tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Ufolla ei ole kuitenkaan sellaista pitkäjänteistä kiinnostusta, jolla todella viedä asioita eteenpäin. Ufo vain säätää lyhytjännitteisesti. Sählää vähän aikaa ihmisen selän takana ja jatkaa sitten matkaa.

 Ehkä tällainen säätäjä ajattelee toimivansa oikein muuttamalla yhden osan parempaan suuntaan. Kokonaisnäkemys kuitenkin puuttuu, eikä ole halua nähdä vaivaa sen muodostamiseen. Puuttuu visio ja into viedä projektia eteenpäin läpi vaikeidenkin aikojen. Sitä on myös helpompi neuvoa muita, kuin aloittaa oma projekti nollasta ja viedä se päätökseensä aikojen saatossa. Helppoa on myös kaapata jonkun toisen lupaava projekti ja alkaa muovata sitä mieleisekseen. 

 

  

 Avain

 

 Luotuaan minut tekijäni sanoi, että tässä on hopeinen avain. Se ei ehkä näytä erityiseltä, mutta se on ainoa avain jolla eräs hankala lukko voidaan avata. Tätä avainta ei voi kopioida. Sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, mutta sen tärkein idea on avata eräs lukko, jonka tiirikointi on mahdotonta.

 Ufot määrättiin suojelemaan avainta ja toiminaan operaation aivoina. Mutta ne kaappasivat koko projektin käyttääkseen avainta omiin tarkoituksiinsa. Siinä mielessä alkuperäinen suunnitelma meni pieleen. 

 Ei ollut tarkoitus, että hopeista avainta kiillotetaan säämiskällä ja säilytetään kassakaapissa samettiselle tyynylle aseteltuna. Mutta tarkoitus ei ollut myöskään se, että avaimella kaivellaan korvakäytäviä. Tai hämmennetään keittoa. Saati että sitä viskottaisiin pitkin seiniä. 

 Eiväthän ufot avainta muuten niin paljon hyödyntäisi, mutta kun sen tekijä latasi sen täyteen sellaista aivan erityistä energiaa. Tuon energian hyödyntäminen, suoranainen riistäminen, on avaimen käyttökelpoisuuden kääntöpuoli. Avain ladattiin kukkuroilleen hyötyenergiaa, jotta tämä hyöty kumoaisi avaimen omat pahat teot. Jotta negatiivisen karman määrä pysyisi niin alhaisena, että avain pääsee tehtävänsä suoritettuaan jatkamaan matkaansa, eikä sen tarvitse jäädä Maa-planeetalle hyvittämään tekojaan.

 Avain ei ole itsessään erityisen kestävä. Siksi se on ollut pakko vakuuttaa. Jos avaimelle kävisi jotain, saisi sen tuhoaja huomattavaa vauriota osakseen. Mutta nyt tämän vakuutuksen turvin ufot kohtelevat avainta huolettomasti. Ne tietävät, ettei avain tule tuhoutumaan, joten ei ole väliä mitä sille tekee ja miten sitä käyttää. 

 Ufoja harmittaa, että operaation kulmakivi on vain pieni avain, eivätkä ne itse. Turhautuneina ne käyttävät avainta ronskein ottein väittäen tämän karaisevan avainta ja täten lisäävän sen lujuutta. Ne ottavat avaimesta kaiken irti, koska lopullisen tarkoituksensa täytettyään se katoaa iäksi. Mutta on myös mahdollisuus, että avain ilmestyy uusissa muodoissaan piinaamaan kiusaajiaan ja aiheuttamaan hämminkiä. 

 

  

Oma elämäni

 

 Omassa elämässäni oikeastaan mikään ei ole itsestäni kiinni. Kaikki on ylhäältä säädeltyä. Niin ongelmat kuin niihin ratkaisutkin. Olen sirkuseläin, jonka pitää makupala saadakseen heittää kuperkeikka katsojien viihdyttämiseksi. Se on siten säädetty, jotta olisin ylempien voimien täydellisessä kontrollissa. Kaiken pitää olla heistä riippuvaista. En voi olla omavarainen, enkä saa pystyä puolustautumaan. Arvoa on vain sillä, kuinka paljon jaksan yrittää. Se määrittää sen mitä saan. Mutta tämä on määrätietoisella työllä osaltani pilattu. Minusta on tekemällä tehty nahjus, jota ei kiinnosta mikään. Ei toisaalta väärintekeminenkään.

 Toki saatananpalvojat ovat tehneet tässä sen viimeisen silauksen, mutta ufot kontrolloivat heitä ja asettavat ne raamit, joiden puitteissa minua voi kiusata. Eli ufojen – tai asiaa hoitaneen ufon - on vastuu. Se kenellä on valta on myös vastuu. Tai tarkennetaan hieman: Se kuka käyttää valtaa, kantaa myös vastuun. Moni ufohan ei puutu ihmisten asioihin lainkaan. Katselee vain sivusta, eikä siten ole vastuussa.

 Omasta mielestäni olen vastuussa tekemisistäni noin 20% verran. Vähän kuin pikkulapsi, joka saa kyllä päättää asioita, mutta ei mitään tärkeää. Saan tehdä virheitä, koska niistä koituu vastoinkäymisiä, joilla on kasvattava vaikutus. Niitä pitääkin tehdä ja niitä minä osaan tehdä. Se loppu 80% on ufojen ohjailua. Ne ovat saattaneet minut ongelmiin, joista ei ole poispääsyä, ellen sitten muutu sellaiseksi kuin ne haluavat. Ja sellaiseksi en halua muuttua. Enkä pysty muuttumaan. Haluaminen ja pystyminen menevät käsi kädessä. Jos ei halua, on vaikea pystyäkään. Kysy vaikka Sampo Axelssonilta.

 Omaa show'tani rakennetaan rajaamalla epätoivotut elementit siitä pois. Minulle ei voi soittaa, eikä lähettää viestejä tai minkäänlaista postia. Minulle saa tulla juttelemaan vain jos olen tukevassa humalassa. Ufot haluavat, että elän mahdollisimman "normaalisti". Mikään ei saa muuttua.

 Silti pitäisi olla aktiivinen ja ajaa omaa asiaansa. Ainakin esittää sellaista. Jos joku ei tee kuten ufot haluavat, eli hyökkää kiusaajiaan vastaan, häntä itseään rangaistaan. Jos hän taas kiusaa kiusaajiaan, ufot palkitsevat rankaisemalla kiusaajia. Kaikkien pitää olla keskenään sodassa. Kaikki on teatteria, missä ihminen on pieni pelinappula.

 Jos en kehitä itseäni ihmisenä, en pääse kostamaan minua kiusanneille. Kosto on palkinto. Mutta toisaalta en saa tehdä heille oikein mitään. Vittuilla saa, mutta fyysinen väkivalta on kielletty. Karmani pitää pysyä putipuhtaana. Sen puhdistaminen on kuulemma työlästä ja etenkin aikaavievää. Pitää kierrellä ja kytätä mahdollisuuksia auttaa muita, mutta kohteet eivät välttämättä edes halua apua. Hekään eivät halua muuttua, ainakaan jos joku siihen painostaa. Ehkä olen itsekin tällaisten karmansapuhdistajien uhri. Ja ovathan hekin tavallaan uhreja, mikäli parissani aikaansa tuhlaavat.

 Kaikki hauska on kielletty. Kaikki kielletty on tehty houkuttelevaksi, jotta siihen sortuvaa päästään rankaisemaan. Hauskat jutut vähintäänkin pilataan. Sellaiset asiat joita ei halua ovat toivottavia. Itsensä ylittäminen on sitä, että unohtaa sen mitä haluaa, ja keskittyy siihen mistä ei ole kiinnostunut. Pitää olla jotain muuta kuin mitä on. Hieman karrikoiden: jos olisin meditoiva eunukkimunkki, minun haluttaisiin ryhtyvän päihderiippuvaiseksi pervertikoksi. 

 Joka tapauksessa ufot yrittävät ohjata elämääni aina kieltojen ja epäonnistumisten kautta: Et saa saada sitä ja tätä. Sen mitä omaat voit kyllä menettää. Onnistumisesta tehdään mahdollisimman vaikeaa, lähes mahdotonta. Epäonnistumisia taas oikein hakemalla haetaan. Niitä pitää olla, koska niiden kautta ihminen oppii. Ei mitään sellaista, että voisi "pitää katseensa kiinni palkinnossa", eli konkreettinen tavoite. Kaiken pitää olla ihmiselle häilyvää, koska sellaista voidaan helposti muunnella jälkeenpäin. Ihmisen halutaan pysyvän sokeana ja avuttomana.

 Minun kuuluukin siis epäonnistua joka asiassa, jotta tietäisin miltä tuntuu olla luuseri. Saanhan sitten vanhuksena olla muiden yläpuolella. Sitten kaikkien pitää tehdä kuten minä haluan. Ja vielä se, että en jaksa itse jäädä tätä odottamaan, vaan poistun näyttämöltä, ja joku muu pääsee esittämään minua. Sehän on ennustettukin. Että sitten lopulta en ole enää se ihan sama. Monet ovat luulleet, että örkki kaappaisi minut, mutta ei kai se niin voi mennä. Eihän?

 Poistumisessani on se hyvä asia, että kun myös minua sivusta autellut ufo poistuu, joutuvat kiusaamiseeni mieltyneet ufot skarppaamaan. Niiden on pakko jättää Ville rauhaan, koska muuten tämä ei selviä. Poistumiseni saattaa myös poistaa tulevaisuudessa tänne syntyviltä samanlaisen naurettavan tervanjuomiseen perustuvan farssin. Kyllä elämän pitää olla realistinen kokonaisuus. Omassa tapauksessani minua pidetään ensin hyödykkeenä 60 vuotta. Näin minusta saadaan varmasti revittyä kaikki mahdollinen irti. En halua, että se menee niin. Jos jonkun on sitä vastaan protestoitava niin minun. En varmasti ole väitteeni kanssa yksin. Kaltaiseni friikin tulisi hoitaa homma kotiin jo nuorella iällä ja kuolla saappaat jalassa ennen keski-ikää.

 

 

Muuttuminen

 

 Ennustusten mukaan, jossain vaiheessa kukaan ei mahda minulle mitään. Olen täysin suvereeni. Siksi kaikki tulevat pelkäämään minua. Siksi pystyn kiristämään ihmisiä ja tekemään mitä haluan.

 Tämä onnistunee siten, että lyön pääni tai saan sähköiskun. Tämän seurauksena minusta tulee savant. Älykkyysosamääräni nousee neron tasolle. Löydän itsestäni täysin ennennäkemättömiä kykyjä. Myrkyttäminen ei enää tehoa. Pystyn huijaamaan ihmisiä ja liityn näennäisesti kerhoon. Olen siinä, mutta oikeastaan en ole. Satanistit vain luulevat niin. Siten minulle avautuvat kaikki ne mahdollisuudet, joista olen siihen asti jäänyt paitsi. Olen kuitenkin yhä vapaa tekemään mitä haluan, kuten laamanni periaatteessa on.

 Olenko ehkä joskus ennen ihmisyyttä itsekin ollut ylimielinen ufo, joka kiusaa ihmisiä? En tiedä. Jos näin on, niin nyt olen muuttunut mies. Enää en kiusaa, enkä pelleile ihmisten kustannuksella. Kantapään kautta olen sen "saanut" oppia.

 Savanttius on mielestäni laiskaa käsikirjoittamista. Se vain taitaa olla ainoa tapa saada juttu maaliin. Ufoilla on yksinkertaisesti väärä mies. Ei pelkästään liian tyhmä, laiska ja välinpitämätön, vaan myös väärän ajattelumallin omaava. Ongelman ydin on siinä, että minä en ole sopiva mies tähän hommaan. Jos haluat palkata sähkömiehen, älä soita putkimiehelle. Vai muuttaako savantismi myös persoonani?  

 Miksi minua ei motivoida? Miksi kukaan ei ole koskaan kertonut minulle, mitä minun pitäisi tehdä? Kaikki on pelkkää häilyvää mielikuvaa. Ei mitään konkreettista. Ei voi välttyä siltä ajatukselta, että ufot eivät haluakaan minun tekevän mitään. Ehkä maailma on niiden mielestä hyvä juuri tällaisena kuin se on. 

 

 

Vitutus

 

 Sekä minun että vihollisieni pitää olla alituisessa vitutuksen tilassa. Maapallolla kaikkia pitää vituttaa joka asia. Kaikki hauska on epäterveellistä. Hyveet tylsiä tai hankalia. 

 Tämä on paskamainen maailma. Eikä sen kurjuutta voi perustella paremmaksi sillä, että on vielä huonompiakin maailmoja. Uloste on sitä itseänsä. Jos se näyttää paskalta, haisee paskalta ja maistuu paskalta, mitä muutakaan se on? Sen voi toki kääriä hienoon paperiin, mutta konvehtia siitä ei tule, vaikka vertaisi vielä pahemman hajuiseen ulosteeseen. Enkä tarkoita sitä, että tämän maailman jokaisessa muffinssissa pitäisi olla sama määrä mustikoita. Totta kai pitää olla eri määrä mustikoita. Erilaisia muffinsseja, satunnaisuutta. Onhan "todellinen elämä" sattumanvaraista.

 Toki kaikkialla on ongelmia. On tapauskohtaista mikä vituttaa. Joitakin vituttavat aivan toiset asiat kuin itseäni. Ne ovat heille todellisia ongelmia. Sama se on ufoilla. Juttelin kerran yhden ufon kanssa ja hänen ongelmansa vaikuttivat huvittavilta omaan korvaani. Mutta hänen aivoituksensa ovat erilaiset. Hän on minua 10 000 kertaa älykkäämpi, mutta velloo silti ongelmissa, joilla en itse vaivaisi päätäni lainkaan. 

 Ufojen näkemyksen mukaan ihmisen ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä. Ufothan kuitenkin tekevät kaiken merkityksellisen taustalta. Ihmisen pitää vain esittää tekevänsä. Omalla kohdallani minulle luodut ongelmat ovatkin mahdottomia ratkaista. Miten voisin pärjätä rajattomalla budjetilla toimivaa huora-koneistoa vastaan? Pedofiili-homot ja muut satanistit tietävät minusta kaiken ja hyvin paljon myös sellaista, mistä en itse ole tietoinen. He seuraavat minua 24/7 jutkuruutu-kameroidensa avulla. He kontrolloivat tietoliikennettäni, postiani, puheluita, pankkitilejä, ihmissuhteita, työasioita, vapaa-aikaa... Mitä tahansa teen, tunkevat satanistit siihen mukaan pilatakseen kaiken. 

 Jos he voisivat, he tietenkin tappaisivat minut. Mutta sitä tai fyysistä väkivaltaa ufot eivät salli. Piilolinssit, silmälasit, vaatteet, ruoat ja juomat voidaan vaihtaa, mutta lyödä ei saa. Mikä järki siinä on? Pitäisikö minun olla tyytyväinen siitä, että minua ei hakata jos lähden kaupungille ryyppäämään? Raiskata minua on voinut, mutta senkin määrä on käsittääkseni vähenemään päin. Etenkin nyt kun minulla on peräpukamia. 

 Miten minä voisin omillani pärjätä satanisteja vastaan? Vastaus on: en mitenkään. Kunnes sitten joku päivä joku ufo päättää, että nyt on Villen vuoro pärjätä. Eli sitten vanhuksena. Olisihan se periaatteessa nytkin mahdollista, mutta hyvin vaikeaa. Lähes mahdotonta. Ehkä ufoille riittää, että mahdollisuus on olemassa. He tietävät, ettei se aktualisoidu ja voivat sommitella suunnitelmansa sen mukaan. Heillä pitää olla täydellinen kontrolli. Ei merkityksettömiin pikkuseikkoihin, mutta suuriin linjoihin.

 Saan joskus "voitettua" itselleni rennon asenteen, enkä stressaa asioita. Se voi tulla ihan itsekseen tai sitten sellaisen pohdiskelun kautta. Silloin ajattelen, ettei millään ole niin paljon väliä. Näen mahdollisuuksia rajoitusten sijaan. Että voisin periaatteessa tehdä mitä vaan, toki lainsäädännön puitteissa. Mutta jostain syystä minun ei anneta pitää tätä asennetta, vaan pian putoan niiltä rattailta pois. En saa myöskään vain pyyteettömästi auttaa muita. Se ei käy, koska elämässä pitää olla ongelmia. Mitä enemmän, sitä parempi. Vain niiden kautta oppii. Kun ryhdyin joskus sellaiseksi, joka auttelee koko ajan muita, puuttui joku ufo siihenkin.

 "Olet näköjään ymmärtänyt miten sinunlaisesi pärjää täällä parhaiten. Mutta tuo ei käy. Sinä teet asiat liian helpoksi itsellesi", hän sanoi. 

  Eli minun pitää olla lapsellinen, typerä ja vittumainen. Se on niin säädetty, eikä siis ole oma valintani. 

 

 Omasta mielestäni elämäni olisi hauskaa seurattavaa, jos olisin sellainen kuin minun pitäisi olla. Eli osaisin tehdä kaikenlaista, olisin älykäs ja oppisin uusia asioita. Ja jos olisin myös varakas, eikä lottovoittoani olisi viety. Silloinhan olisin omavaraisempi, eikä minua tarvitsisi suojella niin paljon. Ja jos osaisin itse korjata autoani. 

 Tai tietokoneasioissa. Jos tuntisin tietokoneiden salat, olisi konettani ja tietoliikennettäni vaikea sabotoida. Mutta enhän minä niistä mitään ymmärrä. Kuten en tietenkään autoistakaan. Voin toki yrittää opetella, mutta olen liian tyhmä oppimaan mitään ja lisäksi unohdan kaiken lukemani. En saa osata mitään, koska mitä vähemmän osaan ja tiedän, sitä riippuvaisempi olen ufojen avusta.

 Omavaraisena tässä elämässä olisi jotain järkeä. Nythän ihmiset myös tietävät, että en pysty mihinkään ja jos pystyn, se on joku muu joka sen tekee. Eihän se ole uskottavaa ja todellista elämää. Teen toki myös itse parhaani pilatakseni sen illuusion joka minusta on yritetty rakentaa. Minunhan pitäisi vain esittää tekeväni, mutta toisaalta minusta on tehty totuutta etsivä ja rehellinen. Ja jos esitän jotain mitä en ole, vedetään matto jalkojeni alta samantien. Tässä on ristiriitaa kerrakseen.

 Ja hieman samalla tavalla ihmisten ympärilläni pitää esittää jotain koko ajan. Kaiken pitää olla jotenkin valheellista. Se on vittuilua minulle, mutta show'n todelliset arkkitehdit ovat ne ufot, jotka haluavat koko jutun olevan yksi iso illuusio-show, jossa erilaisia näytöksiä. Ufot ohjaavat ja tuottavat esityksen. Joku sitä varmaan katsookin. Ehkä sitä katsotaan jossain toisessa ulottuvuudessa.

 Kyllähän se suojelu on hyväkin asia. Minua ei saa esimerkiksi pahoinpidellä. Eikä kahviini saa sujauttaa syanidi-kapselia. Kirjepommejahan en saisi muutenkaan. Käyväthän satanistit kaiken postini läpi, enkä itse saa kuin laskut. Fyysinen väkivalta on kielletty myös koska siitä jäisi merkkejä jotka muistaisin, ja jotka siten ajaisivat minut muuttamaan käyttäytymistäni. En enää kävisi baareissa, enkä liikkuisi humalassa kaupungilla. En liikkuisi pimeän aikaan missään. En voisi liikkua.

 Kaikki hauska mitä elämässäni on liittyy alkoholiin. Onko se sitten hyvä show? Joskus olen kuunnellut nauhalta mitä puhun ihmisille humalassa ja kyllä se aikamoista sontaa on. Ei se ole hauskaa. Paitsi ehkä osa on. Yöelämässä eli baareissa minulle kyllä vittuillaan. Siis huorat vittuilevat. Enkä muista siitä mitään, koska olen ollut liian kännissä ja koska minulle on tehty satanistinen trikki. Kantamani sanelimen myötä trikkaaminen tosin väheni selvästi. Ympärilläni on jonkinlainen suojakenttä, mutta ehkä huora-show on laitettu pystyyn siksi, että tuo suojakenttä olisi maallisempi, eikä pelkästään yliluonnollinen juttu. Toisaalta yliluonnollista on se, että kukaan laamanni ei tule ikinä juttelemaan minulle. Eikä kukaan anna mitään ohjeita muutenkaan. Olen kuitenkin suurimman osan ajasta selvinpäin.

 

 

Hyllerö

 

 Ufoja on monenlaisia. Tässä kirjoituksessa ufot ovat niitä, joiden maailmoihin örkit ja reptilianit eivät pääse. Pääsekö Saatana? Sehän se onkin hyvä kysymys. 

 En erityisemmin erittele ufoja. Paitsi nyt Hyllerön. Hän on hyvin voimakas yli-ufo. Alati hyväntuulinen vanha mies. Turkoosi, aavistuksen möhkömäinen olento. Pituudeltaan noin viisi metriä, mutta voi esiintyä myös ihmisen kokoisena. Hyllerö tykkää pukeutua hieman samanlaiseen haarniska-asuun kuin Marvel-hahmo Galactus, paitsi että Hyllerön haarniska on kullan ja hopean värinen.

 En tiedä mikä hänen oikea nimensä on. Hyllerö-lempinimen hän sai estäessään toistuvasti Veikkaus-voittoni. Joku toinen ufo laittoi hänen kasvonsa Veikkauksen Hyllerö-digiarpaan. Siellä hän vartioi, etten vaan voita mitään.

 En sano, että Hyllerö on paha. Mitä on pahuus? Ruoka voi olla pahaa, mutta sekin on suhteellista. Hyllerö on kuitenkin ottanut ison roolin tässä projektissa, jota itse kutsun elämäkseni. Eikä hän pidä minusta. Kerran Hyllerö sanoi minulle, että onhan tämä kaikki hieman väärin sinua kohtaan, mutta toisaalta palvelet kokonaisuutta parhaiten näin. Sen sijaan, että "tekisit juttuja". 

 "Antaa muiden tehdä nyt ja tee sinä sitten joskus toiste", hän sanoi, vaikka tietää, että toista kertaa ei minun tapauksessani tule.

 Kerran Hyllerö sanoi minulle demonien kautta, että minulla ei ole ollut ketään tuollaista pitkään aikaan. Eikä tätä saa päästää hukkaan. Tuona päivänä demonit olivat olleet kimpussani koko päivän ja se oli kyllä aikamoinen painajainen, jatkuen koko yön ja vielä seuraavana päivänä lisää. Silloin opin pelkäämään Hylleröä. Hän osaa olla todella ikävä.

 Ehkä Hyllerö hoivaa omia suosikkejaan ihmisten joukossa. Ja minä olen hänen työkalunsa näiden ihmisten auttamiseen. Jonkun on pakko kärsiä, jotta nämä ihmiset voivat iloita ja onnistua. Miksi hän ei revi sitä hyötyä omasta selkänahastaan, jos se kerran on hänelle niin tärkeää?

 Vähän aikaa tuollainen menettelee. Onhan elämäni kuitenkin verraten muihin laamanneihin melko siedettävää. Mutta pitkässä juoksussa tietoisuus omasta hyödykkeellisyydestä turhauttaa. Onhan vieläpä niin, että kun totut tiettyyn asiaan, se ei enää vituta, jolloin kierroksia on pakko revittää muilla keinoin. Pikkuhiljaa elämäsi kurjistuu entisestään, kun siitä otetaan kivoja elementtejä pois ja laitetaan vittumaisia tilalle. Mikään hauska ei voi onnistua ja mieltä on kaihertava alituinen alakulo.

 Ei voi myöskään välttyä siltä ajatukselta, että Hyllerö kumppaneineen käyttävät hyötyenergiaa omaksi ilokseen. Että ne ovat kenties jääneet koukkuun siihen euforiaan, jota kiusaamisestani saa. Myös se ajatus on vaikea sivuuttaa, että ne yksinkertaisesti vihaavat minua. Tai ehkä vihaaminen on Hyllerön kaltaiselle yli-ufolle vierasta. Hän ei alennu vihaamaan ketään. Hän ei vain yksinkertaisesti välitä muista kuin itsestään ja omista ajatuksistaan. Kaikenhan voi aina perustella koulutus-näkökulmalla. Ei kai venäläistä Vaganovan baletti-akatemiaakaan tunneta pehmeistä metodeistaan.

 

 Noin vuonna 2013 Hyllerö ja joku toinen ufo ilmaantuivat minulle unessa. He olivat varmasti nähneet, että seuraavana vuonna lopettaisin kitaransoiton ja sitä seuraavana juomisen. Hyllerö sanoi, että voisi tulla tilalleni, jos haluaisin lopettaa ihmisenä elämisen.

 "Älä lopeta soittamista, äläkä myy soittimia. Minua kiinnostaa kitaransoittaminen", Hyllerö sanoi.

 Hymyssä suin hän jatkoi aprikoiden, miten mahtaisi pärjätä nahoissani?

 Tulin mustasukkaiseksi omasta elämästäni. En halunnut luovuttaa sitä Hyllerölle tai kenellekään. Kielsin häntä varastamasta elämääni.

 Hyllerö toki tietää mistä narusta vetää. Hän tiesi myös, että kitara oli hyvin tärkeä elementti kiusaamisessani. Kaiken siihen liittyvän sabotointi ja jinxaaminen tuottivat mittavan mutta helpon hyödyn satanisteille. Varmasti myös Hyllerölle.

 

 Muutamaa vuotta myöhemmin jouduin unessani ufo-komitean eteen. Sanoisin, että ne olivat yli-ufoja.

 Hyvin pelkistetyssä tilassa oli kolme pöytää. Tilan keskellä istui kolmen ufon paneeli. Vasemmalla sivulla oli kahden ufon paneeli. Takana hieman ylempänä istui oman pöytänsä takana yksi ufo. Seisaallaan tilan keskellä oli yksi, jonka rooli oli toimia tilaisuuden esittelijänä. Oikealla, isoimman pöydän vieressä, seisoi Hyllerö. Hän esitti minulle kysymyksiä.

 Olin laskuhumalassa. Miksi minua piti kuulla juuri silloin? Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Hyllerö kysyi, mitä haluaisin elämässäni tehdä? Vastasin, että haluaisin olla kuin John Rambo, yksinäinen kommando. Surumielinen ja paatunut loner, joka taistelee koko maailmaa vastaan. Sanoin myös, että haluaisin olla salainen agentti tai salapoliisi.

 Yksi ufoista sanoi, että yksin oleminen ei ole viisasta. Eivätkä ihmiset viihdy yksin. Hän oli toki oikeassa. En vain osannut suhtautua ufo-komiteaan asiallisesti. En ottanut ufoja vakavasti. Näyttäväthän ne ihmisen silmään hieman erikoisilta, kuin piirroshahmoilta. Vaikka olivatkin kaikki suurinpiirtein saman kokoisia kuin minä. Kukaan ei ollut tällä kertaa viisimetrinen.

 Kaikki komitean ufot ottivat osaa keskusteluun. En muista mitä ne sanoivat. Jossain vaiheessa kyllästyin ja aloin vittuilla, mutta ufot pitivät pokkansa. Hyllerö näytti tyytyväiseltä. Komitean ufot näkivät varmasti koko jutun läpi, mutta ainakin yksi heistä ehti suuttua minulle. Taisin olla aika räävitön kommenteissani heidän ulkonäöstään ja muusta. Ellen väärin muista, vedin yhtä parrastakin, tanssahdellessani ympäri tilaa laukoen solvauksia sarjatulella joka puolelle.

 Monet ufot pitävät periaatteena, että toisen pään sisälle ei saa mennä. Muita arvostellaan tekemisien ja sanomisien kautta, ei ajatusten. Ehkä näin oli myös komitean suhteen. Sen tiedän, että eivät nämä ufot tyhmiä ole. Miksi siis Hyllerö toimii niin matalaotsaisesti? Eikö hän muka ymmärrä jäävänsä kiinni? Istunnon jälkeen yksi ufoista sanoi minulle erikseen kahden kesken, että ei tämä sinunkaan osaltasi rankaisematta jää. Vuosia myöhemmin sain kuulla, että Hyllerö oli manipuloinut minut hybrikseen. Ja varmasti myös juomaan sinä iltana.

 Onko jossain joku toinen ulottuvuus, mistä käsin Hyllerölle vittuillaan? Häntähän viedään kuin litran mittaa. Kenties Saatana on ottanut hänet valtaansa ja lyö minua hänen avullaan. 

 Vuosia myöhemmin jouduin uudestaan samanlaisen komitean kuultavaksi. Silloin minulta kysyttiin, mitä mieltä olen Hylleröstä? En muistanut tätä edellistä tapahtumaa, enkä paljon muutakaan. Kehuin Hylleröä, enkä halunnut hänelle mitään rangaistuksia. Miksiköhän minun pitää olla niin muistamaton? Eihän elämästä tule mitään, jos ei muisti pelaa.

 Olen aina ollut muutenkin liian höveli. En tykkää kantaa kaunaa. Yritän yleensä päästä jollain tapaa tasoihin ja unohtaa sen jälkeen koko jutun. Se ei ole huono metodi, mutta ei täydellinenkään. Laamannina ihmisten maailmassa on toki hyvä pidättäytyä riitelemästä ihmisten kanssa. Katso vaikka Kimi Räikköstä. Mikä ihailtava välinpitämättömyys muiden sanomisia kohtaan. 

 Joskus ehkä vuonna 2017 ikkuna avautui. Siellä olivat Hyllerö ja muut. Minulta kysyttiin, tuletko sieltä pois, koska tämä ei näytä menevän hyvään suuntaan? Mutta se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta, enkä uskaltanut tarttua tilaisuuteen.

 "Nyt voit tulla sieltä pois, mutta tämän jälkeen enää et", ne sanoivat.

 Ne kyllä tiesivät, etten ole siihen valmis. Miksi ne sanoivat, että on vain tämä yksi mahdollisuus, myöhemmin ei enää onnistu? Luulen, että ne eivät haluakaan minun poistuvan. Jälleen kerran yksi mahdollisuus joka suotiin, koska tiedettiin ettei sitä tarvitse lunastaa. Näkeväthän ufot lähitulevaisuuden hyvin tarkasti ennustuslaitteistaan.  Ne osasivat muotoilla asiansa siten, että se kuulosti minun korvaani riskialttiilta hypyltä tuntemattomaan.

 Yksi ufoista kysyi, miksi haluan olla ihminen? He naureskelivat ihmisyydelle, ja sanoivat, ettei siinä ole oikein mitään mieltä. Ongelmia on joka osa-alueella terveydestä lähtien. Yleinen kulttuuri yhtä sekamelskaa. Pinnallinen typeryys vallitseva määrittäjä. Ihmisten maailmassa kaikki on valhetta. Mikään mitä ihmiset luulevat ei oikeastaan pidä paikkaansa.

 Minussa heräsi puolustuskanta. Ihminenhän minä olen. Ihmisissä on potentiaalia, sanoin. Heittäydyin lapsekkaaksi ja lisäsin, että ihmiset ovat parhaita. Muut ovat ihan huonoja... Kaikkea en muista, mutta pointti tulee selväksi.

 "Hyvä on. Ole sitten ihminen", ufo sanoi. 

  

 Onko Hyllerö se taho, joka on pilannut elämäni?

 2018 asuin Turun Nättinummella. Naisrintamalla oli hiljaista. Muistan kun Hyllerö kysyi, onko minulle ok jos nainen raiskaa minut? Vastasin, että mikäs siinä. Pano on kuitenkin aina pano. Vaikka sitä ei myöhemmin muistaisikaan.

 Se oli tietenkin taas yksi virhe. Minut imettiin kuiviin. Hypnoositrikin alaisuudessa seksuaalinen haluni on hyvin voimakas. Kalustoni ei kuitenkaan kestä sellaista käyttöä. Tuloksena oli hyvin epäselviä muistoja panoista eri naisten kanssa. Sitten omana itsenäni normaalissa olotilassa ei tehnyt mieli ollenkaan. Oloni oli veltto ja haluton.

 Oliko Hyllerön ideana näyttää, että minulla on seksielämä ja samalla estää minua pääsemästä panemaan omana itsenäni? Haluaako hän, että koko elämäni tapahtuu hypnoosissa? Hän sanoi sarkastisesti, että nyt sinua ei ainakaan luulla homoksi. Onko hän katkera siitä, että en ole sellaiseksi muuttunut?

 Koska erektioni oli heikko, yritin stimuloida sitä itsekseni erilaisilla seksifantasioilla. Pari vuotta myöhemmin olin jo kunnon pervo. Kuvittelin itseni jonkun naisen lemmikkinä, jota hän lypsää ja dominoi. Sitten yhtäkkiä menetin kaiken kiinnostuksen seksiin. Samalla lähtivät S&M-fantasiat. Hyllerö vihelsi pelin poikki. Oliko hän suunnitellut ennalta koko tarinankaaren naisraiskauksista sadomasokismiin ja siitä aseksuaalisuuteen? Täydellinen haluttomuus hälveni pikkuhiljaa. Hypnoosissa olin silti koko ajan mieskuntoinen. Sellaisia muistikuvia minulla ainakin on.

 Muutettuani Turusta Vantaalle syksyllä 2021 menetin taas potenssini lähes kokonaan. Se tapahtui lähes heti sen jälkeen, kun viimein hyväksyin itseni pienimunaisena friikkinä. Eihän asian työstämiseen mennytkään kuin reilu 25 vuotta. Ajattelin, että onhan minulla tässä kuitenkin jonkinlainen seksielämä. Niin ei varmaankaan olisi saanut tapahtua. Enhän saa olla tyytyväinen. Fysiologisena syynä impotenssiini oli myös eturauhasen liikakasvu.

 Syksyllä 2023 sain potenssini yhtäkkiä takaisin. Olin onneni kukkuloilla ja täynnä energiaa. Mutta sitä riemua ei kestänyt kuin pari viikkoa. Muistan kun olin ulkona kävelemässä selvinpäin rauhallisena sunnuntaipäivänä. Teini-iässä minut ympärileikattiin lääketieteellisistä syistä. Tämän johdosta terskani hankaa joskus alushousuja vasten luoden kiusallisen erektion. Nyt se ei meinannut millään lakata. Istuin vähän väliä johonkin nurmikolle polttamaan tupakan. Sitten lähdin taas kävelemään. Oloni oli hieman sekava. Yhtäkkiä kuulin äänen päässäni. Se oli Hyllerö. Hän toisteli:

 "Otetaanko pois, otetaanko pois?" 

 Erikoisessa mielentilassa huomasin vastaavani, että otetaan. 

 Sen jälkeen impotenssi palasi. Kaiketi tämä on Hyllerön mieleen. Aiheuttaahan impotenssi kroonisen alakulon, jota ei pääse pakoon. Ehkä se on parempi kuin epäonnistuminen elämän muilla osa-alueilla. Estäähän impotenssi myös seksin, jota monet ufot pitävät irstailuna. Ainakin Hyllerö. Toisaalta hänen pää-avatarensa minun suhteeni ovat ne suomalaiset pedofiili-homot, jotka ovat rikastuneet vainoamisellani. Ovatko hekin impotentteja? Ja mitä mieltä Hyllerö on heidän lapsiinsekaantumisestaan ja homoilusta? Onko Hyllerökin homo?

 Olen alkanut nähdä pedofiili-homojen kaikissa toimissa Hyllerön vaikutuksen. Asettaahan hän ne rajat, joiden puitteissa pedofiili-homot voivat minua kiusata. Vähintään hän antaa siunauksensa pedofiilien ideoille tai sitten torppaa ne. 

 Olenkin joskus ihmetellyt, miksi pedofiili-homojen päälleni heittämät ongelmat ovat niin typeriä ja pienimuotoisia? Syy on kaiketi siinä, että ne ovat Hyllerön käsialaa. Jos pedofiili-homot voisivat itsenäisesti määritellä kiusan laadun, olisi se varmasti jotain paljon vittumaisempaa. Hyllerökin on kykeneväinen mihin tahansa, mutta hänen täytyy pitäytyä tietyissä raameissa, ja löytää ainakin näennäinen syy ja perustelu tekemisilleen. Se kestävätkö nämä perustelut vettä ei ole niin olennaista. Kunhan jotain on.

 Jos pedofiili-homoille annettaisiin vapaat kädet, ei minulla voisi olla omaa autoa. Se hajotettaisiin tai varastettaisiin. Hyllerö sallii minulle auton, mutta sen pitää olla vanha ja ruma. Hän haluaa myös, että olen työelämässä. En kuitenkaan suostu esim. apumieheksi raksalle. Siksi saan tehdä autonsiirtotyötä, vaikka pedofiili-homot sitä vihaavatkin. Autonsiirto luo heille haasteita huora-show'n toteuttamiseen, kun olen joka päivä tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja liikun ympäri Suomea. 

 Huora-show oli alunperin Hyllerön idea, jossa pedofiili-homot toimivat väliportaana. Vaikka huorat haukkuvat minua ihmisille, he myös samalla mainostavat minua ja epäsuorasti kotisivuani, joka on puolestaan pedofiili-homoille kiusallisen piinan lähde. Nollaahan se heidän väitteensä siitä, että olisin täydellisesti heidän kontrollissaan. 

 Viime vuosilta nostan esiin Englanti-teeman. Pedofiili-homothan usuttavat britit kimppuuni. Ja näin kotisivuani mainostetaan myös Brittein saarilla. Eihän siinä ole mitään järkeä. Etenkin kun siellä on muutama kirjoitus englanniksi. Tai ehkä juuri siksi. Toki kun ihmisiä usutetaan kimppuuni, joudun itse tuomaan kotisivun esiin. Se tulee heille useimmiten yllätyksenä. Brittien keskuudessa on aina yksi tai kaksi pedofiili-homojen palkkaamaa huoraa, mutta ei niillekään kotisivusta kukaan ole puhunut. Moni freelancer hostelli-huora on ottanut ritolat samantien siihen tutustuttuaan.

 Myös homo-teema on pedofiili-homoille hyvin tärkeä. Huorat etsivät homoja, joita sitten usutetaan kimppuuni. Heille toki näytetään Senegalin neekerihomojen raiskausvideo, ja onhan niitä videoita varmaan enemmänkin.

 Homo-teema saadaan yhdistettyä Englanti-teemaan. Jokainen örkki on enemmän tai vähemmän homo. Ja Englannissa homoja riittää, koska suurin osa ihmisistä siellä on kaapattu. Tästä syystähän Britannia on tilannut yli puoli miljoonaa puolalaista maahansa. Örkkien määrä Briteissä kasvaa, eivätkä kaikki halua olla muslimeja tai afrikkalaisia.

 Olen kotisivuni useassa kirjoituksessa käsitellyt pedofiili-homojen tapoja kiusata minua huoriensa kautta. On kuitenkin jäänyt epäselväksi, mitkä eri teemoista tarkalleen ottaen ovat Hyllerön käsialaa? Kaikessa ikävässä leijuu kuitenkin hänen läsnäolonsa. Hänen tumma varjonsa väräjää myös onnen hetkien yllä, aina valppaana etsien syitä tuhota kaikki nautinnollinen. Hänen omille kasvoilleen lukittunut mairea hymy pistää miettimään: mikä tässä kaikessa on niin hauskaa?

 

 En tiedä kuinka voimakas olento Hyllerö on. Tuntuu siltä, että "täällä päin" vaikuttavista ufoista hän on voimakkaimmasta päästä. Hän ei ole mikään jumala, se on varmaa. Hän ei ole myöskään saatananpalvoja, vaikka toimiikin saatanallisesti imiessään hyötyenergiaa selkänahastani.

 Hyllerö itse sanoi, että minun ei pitäisi syyttää niinkään häntä kuin niitä ystäviäni, jotka eivät auta minua, tai ota minua täältä pois. Toisin sanoen, hän katsoo oikeudekseen kiusata minua niin paljon kuin mahdollista. Onko asia niin, että Hyllerö tekisi minulle paljon enemmän pahaa, jos joku ei häntä estelisi? Ja joutuuko joku korjailemaan hänen jälkiään?

 Loogisesti ajatellen, Hyllerö maksimoi kiusan saadakseen minusta maksimaalisen hyödyn. Näin ollen, koska elämäni on melko siedettävää, estelee joku häntä taustalta. Pelkkänä hyödykkeenä minun on kuitenkin mahdotonta päästä itse toteuttamaan asioita. Kiusa estää myös kaikenlaisen kehittymisen ihmisenä. Vaikka minusta tehtäisiin yhtäkkiä savant, olisin silti taidoiltani vajavainen. Sitten 65-vuotiaanako pitäisi alkaa opiskella kieliä, kirjoittamista ja tietotekniikkaa? Ja mitä kaikkea nyt pitäisikään osata.

 

 En usko, että Hyllerö pitää kotisivustani. Rajoittaahan se tuntuvasti hänen mahdollisuuksiaan toimia kauttani. Se tekee tyhjäksi monta suunnitelmaa. Olettaen, että hän on ajatellut minua muunakin kuin energia-hyödykkeenä. Aikooko hän toteuttaa projektejaan sen jälkeen kun olen poistunut kuvioista, käyttäen kehoani avatarena? Olisiko sittenkin niin, että minut nimenomaan halutaan savustaa täältä pois?

 Ja kuinka pitkälle minusta riittää energia-hyötyä? Onko se pohjaton kaivo? Ainakin ihmisten maailmassa kauttani saatu satanistinen hyöty on kuulemma koko ajan vaikeampi saavuttaa. Kävisi järkeen, että Hyllerö asettaa omat projektinsa ihmisten projektien edelle. Tai ehkä hän kerää ihmis-satanistien toimista itselleen kermat päältä. 

 Se on selvää, että Hyllerölle hänen omat projektinsa ovat niin tärkeitä, ettei minun haluillani ole väliä. Eikä minua muutenkaan voi päästää osalliseksi omaan elämääni. Joku muu elää sitä varmasti paljon paremmin. Saisin kyllä poistua näyttämöltä, mutta vasta sitten kun olen jo vanhus. Tämän jälkeen Hyllerö ajaisi läpi ne asiat, joita minun oli tarkoitus elämässäni toteuttaa. Joka tapauksessa toivon, että viimeistään kuolemani ihmisenä lopettaa energia-hyödykkeellisyyteni. Vai kaavaileeko Hyllerö, että jos riistän itseltäni hengen, jään silti jonkinlaiseen kosmiseen selliin pelkäksi lypsylehmäksi? 

 

 Hyllerö on käsittääkseni hyvä-paha akselin yläpuolella. Karma ei vaikuta häneen. En kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että jokin hyvin voimakas yli-demoni on kaapannut hänet. En lähde spekuloimaan asialla sen enempää, mutta as below, so above, kuten sanotaan. Eli elämä on samanlaista säätöä ja hosumista joka tasolla. Aina on myös joku vahvempi jota ei voi nähdä. Ei voi olla sellaista, jota vahvempaa ei ole. Ainakaan ihmisten kanssa tekemisissä olevat entiteetit eivät voi olla maailmankaikkeuden vahvimpia olioita. Ihminen on niin yksinkertainen olento, että se ei kiinnosta jotain mega-hahmoa. Ei ihmistäkään kiinnosta merilevän sielunmaisema. 

 

 

Huora-show

 

 Satanistien palkkaamat ihmiset, joita kutsun huoriksi, seuraavat minua joka paikkaan. Missä tahansa liikun, on perässäni ja edelläni muutamia huoria. Kutsun heitä huoriksi, koska he tekevät mitä tahansa rahasta. Huora-show'n voisi ajatella olevan turvallisuus-näkökohta, mutta käytännössä se on pelkkää vittuilua minulle. Ei siitä mitään hyötyä ole. Ja Hyllerön idea koko juttu on. Mitä muuta se on kuin hänen vittuiluaan minulle? Eihän huoria aikaisemmin tarvittu. Ei niitä silloin ollut, kun olin 20-vuotias. Miksi niitä nyt pitää olla? 

 Kun huora-show alkoi, Hyllerö kysyi, että ei kai tämä haittaa sinua?

 "Haittaako sinua, jos sinua seurataan koko ajan?"

 "Ei se minua haittaa", sanoin. En tiedä miksi.

 "Se tulee vielä haittamaan", hän sanoi ja hymyili vittumaisesti.

 Ja oikeassa hän olikin. 

 Ehkä ympärilläni pyörivä huora-show on kosto siitä, että en suostunut palvomaan Saatanaa. Ehkä Hyllerö haluaisi, että palvon Saatanaa, koska muuten minulla ei ole mitään virkaa täällä. Mutta en voi palvoa, koska sitten joutuisin jäämään tänne monen elämän ajaksi. On parempi olla täällä vain tämä yksi elämä. Toisaalta en voi tietää jos olenkin ollut täällä jo monta kertaa aiemmin. En usko tällaiseen, mutta on se mahdollista.

 

 Huorat "katsovat vähän päälle", kuten he asian ilmaisevat. He ajelevat perässäni minne tahansa menenkin. Yli-huora komentaa huoraa komentokeskuksesta käsin ja määrää miten päin huoran pitää seistä, mihin kävellä, mitä sanoa ja niin edelleen. Aika usein huorat "merkkaavat" minut, eli kävelevät edessäni eestaas tai jäävät siihen seisomaan. Ehkä se on hauskempi show kuin omat toimeni. Ehkä huorat ovat viihdykettä Hyllerölle ja hänen ystävilleen.

 Huorien kautta Hyllerö voi operoida ihmisten maailmassa konkreettisemmalla tavalla. Jos hän tyytyisi ohjaamaan pedofiili-homoja, ei hänellä olisi pääsyä ns. kentälle. Näin toimien elämääni saadaan mahdollisimman laaja kontrolli. Sitä voidaan pilata lukemattomin eri tavoin, ja tarjota samalla näennäistä suojelua, sekä tärkeää eristämistä. Kenenkään ei sallita neuvoa tai auttaa minua, jotta vallitseva olotila säilyisi.

 Minua ei saa myöskään tappaa, enhän saa kuolla. Mahdollinen kuolemani voitaisiin toki ufojen toimesta pyyhkiä pois, mutta huora-show on maallisempi tapa vaikuttaa. Huorien avulla suojelu voidaan toteuttaa siten, että olen itse avuton sivustakatsoja, kuten asiaan kuuluu. Elämäni yksi tärkeimpiä määrittäjiä onkin se, että en saa itse elää sitä, vaan muut tekevät kaiken. Minä vain kävelen elämäni läpi tai ennemminkin konttaan.

 Jos saavuttaisin tavoitteeni, eli tilan jossa minua ei voida trikata, jouduttaisiin huora-show lopettamaan. Eihän kukaan suostuisi huoraamaan, jos työ olisikin yhtä paljon pakoon juoksemista kuin perässäni kulkemista. 

 Minua todella vituttaa, että huorat tienaavat kustannuksellani. En haluaisi, että kukaan tekee rahaa minun avullani. Huora ansaitsee viiden minuutin työllä paljon enemmän kuin minä koko päivänä. Koko touhu kustantaa miljoonia vuodessa. Villeltä edellytetään taloudellista realismia samalla kuin huorat vaurastuvat juuri vaivaa näkemättä.

 Minulla ei ole tarkoituskaan olla mitään mahdollisuuksia huoria vastaan. Heillä on kaikki tekniset avut käytössään. Myös sellaiset joita ei ole vielä virallisesti keksitty. Itse olen kuin Demolition Man – elokuvan John Spartan, joka osaa kutoa. Sitä en itse osaa, mutta vettä osaan keittää. Huorilla on kovan luokan tietokone-expertit, satanistien trikit, miljoonabudjetti ja vertaansa vailla oleva seurantajärjestelmä. 

 Sotiminen huoria vastaan on mahdotonta. Konflikteja ei haluta, koska sellainen voisi sysätä epätoivotun muutoksen liikkeeseen. Minulta ja myös huorilta leikataan ylimääräiset aggressiot pois, joten jos otan kuvan huorasta, hänen on vaikea puuttua asiaan. Itse taas en uskalla mennä liian lähelle huoraa. Siinä on toki minulle myös hypnoosin vaara. Pääasia on se, että nykyinen pelokas apatia säilyy. Villeä vituttaa, mutta kukaan ei loukkaannu tai kuole. Huorien vitutus on Hyllerölle ja pedofiili-homoille yhdentekevää. He eivät aidosti välitä työntekijöistään.

 

 Huora-show on kannaltani masentava. Se nollaa minut minne sitten menenkin. Olen pelkkä avuton idiootti, jota huorat kuvaavat ja lamauttavat. He määräilevät ihmisiä, mitä minulle voi tai pitäisi sanoa. Ei ole kaukaa haettua, että juuri tätä halutaan. Nöyryyttää minua. Tehdä minusta impotentti eunukki. Tietämätön idiootti, jonka vähäpätöisyyttä pitää alleviivata. Ja alkaahan ihmisille toki olla jo selvää, ettei mikään minuun liittyvä ole oikeastaan itsestäni kiinni. Kaikki on ylhäältä annettu tai pois otettu. 

 Tai ehkä huora-show edustaa sitä ideaa, että ensin on sorrettu ja sitten yhtäkkiä asetelmat kääntyvät päälaelleen. Eli vähän kuten Rocky-elokuvassa, missä vastustaja mätkii Rockyn ottelun alussa tuusan nuuskaksi ja sitten lopussa Rocky voittaa. Jos voittaa... Eli mitä kauemmin olen sorrettu, sitä herkullisempi on se hetki kun pääsen niskan päälle. Siihen on toki vaikea uskoa, koska vaikka käänne olisikin mielenkiintoinen, ei se silti tee tyhjäksi vuosikymmenien vitutusta. Ei pitkä vitutus kanavoidu järkeväksi toiminnaksi. Katkeruus ei ole hienoa, eikä se johda hienoihin asioihin. Enkä saa lopulta edes tehdä kenellekään mitään. Ja jos voisinkin vittuilla huorille ja pedofiili-homoille, niin entä sitten? Ketä se lopulta kiinnostaa? Että laitan huoran tekemään kuperkeikkoja julkisella paikalla tai jotain vastaavaa. Ei sekään hyvältä näytä, ja on lisäksi vastoin omaa ajatustani oikeudesta. Oma ajatukseni on, että jos joku ei sopeudu ja tekee toistuvasti väärin, tulee hänet yksinkertaisesti eliminoida eli lopettaa hänet. Se on yksinkertaista oikeutta, ja myös väärintekijän etu. Hän voi sitten syntyä uudelleen voikukkana tai jonain vastaavana. On energianhaaskausta nöyryyttää ja rankaista ihmisiä yhä uudelleen ja uudelleen. Harva siitä mitään oppii.

 Toisaalta ufojen suhtautumista ihmisiin kuvaa hyvin se, että ihmiset usutetaan toistensa kimppuun ja sitten rangaistaan heitä tästä. Luodaan show vetoamalla ihmisten alhaisimpaan haluihin. Ihmisten taipumukseen tienata helpot rahat heikomman kustannuksella. Hyväksikäyttämällä ihmisten heikkoutta. Sitä ufot varmasti haluavatkin. Jos ihmisille kerrottaisiin miten heidän kannattaisi toimia, ei show'ta olisi ollenkaan. Ja kuitenkin täällä maapallolla lähes kaikki perustuu esittämiseen ja siihen, että ihminen luulee olevansa "luomakunnan herra". Ufot ohjailevat koko show'ta ylhäältä.

 Ketä huora-show oikeastaan palvelee? Eihän siinä ole järkeä, että saatananpalvojat palkkaavat ihmisiä kulkemaan perässäni ja mainostamaan minua kohtaamilleni ihmisille. Ketä palvelee luoda elämästäni tällainen irvokas näytelmä vailla päätä tai häntää? Jossa minä olen kyvytön idiootti ja vastustajani maailman pahimmat satanistit, jotka voivat pilata senssini, mutta eivät voi poistaa kotisivuani Internetistä. Jotka voivat raiskata minut, mutta eivät voi lyödä minua. En halua paistatella päivää ufojen viihdetaivaan kiintotähtenä. En halua olla miljoonien silmäparien seuraama tosi tv-esiintyjä, jonka surkuhupaisia edesottamuksia puidaan kodeissa ja työpaikkojen kahvihuoneissa viikko toisensa perään. Etenkään kun siitä ei makseta mitään.

 Tämähän on snuff-pornoa. Kidutus-pornoa. Raaka, väkivaltainen ja perverssi näytelmä. Juuri sellaista alhaista roskaviihdettä, jota sivistyneen ufon ei tulisi katsoa, mutta jota tämä ehkä juuri siksi janoaa. Viikko toisensa jälkeen ufot kerääntyvät sankoin joukoin vastaanottimiensa ääreen päästäkseen seuraamaan likaista ja karkeaa aivot narikkaan – viihdettä. Ufoiltakin löytyy kaiketi liskoaivot. Ovathan ne ainakin pahansuopia ja vahingoniloisia siinä missä ihmisetkin tai liskomiehet. Ufotkin haluavat väkivaltaisen tosi tv:n, kääk-juorut, ja ehkä myös pornografian.

 Mikä tällaisen show'n tarkoitus on ja kuka siitä nauttii? Onko sen perimmäinen tarkoitus olla vittuilua ihmisille? Onko tätä show'ta todella edes olemassa? Vai onko tämä vain simulaatio? Tietokoneella tehty ohjelma, joka alkaa kun joku painaa nappulaa ja loppuu kun samaa nappulaa painetaan toisen kerran. 

 Ehkä tällä kaikella ei ole mitään väliä. Me ihmiset olemme vain viihdyttäjiä. Tämän näytelmän tarkoitus on viihdyttää. Viihdyttääkö se? Tunteeko ufo olonsa viihtyneeksi tämän ohjelman parissa? Onko tämä koukuttava laatusarja, jota tekee mieli bingettää? Ahmia jakso jakson perään, kuten huomista ei olisi. Sellainenko show tämä on? Onko tämä tiistai-illan herkkupala, jota oikein odottaa pitkin viikkoa?

 

 Täytyy valita mitä mieltä on. Ei voi olla kahta eri mieltä samaan aikaan. Itse olen sitä mieltä, että pedofiili-homot eivät ole suurimpia syyllisiä ahdinkooni, vaan ufot ovat. Pedofiili-homot ovat heille vain työkaluja. En ole kuitenkaan vielä pystynyt antamaan anteeksi pedofiili-homoille tai huorille. Mutta sen asian työstäminen on käynnissä. En myöskään syytä itseäni mistään. En ota paljoakaan vastuuta elämästäni, koska en saa edes elää sitä, vaan sitä eletään puolestani. Mielestäni vastuu kuuluu sille, joka käyttää valtaa, eli tässä tapauksessa ufot.

 Pieni tökkäisy muurahaispesään tai jonkun asian säätäminen ei tee ufosta välttämättä vastuullista. Mutta se, että puutut jokapäiväisellä tasolla asioihin ja pidät lähes kaikkia lankoja käsissäsi, tekee. Kaiken tällaisen vaikutus ei myöskään ole pelkästään se suora vaikutus, vaan sivuvaikutukset ja kerrannaiset ovat epäsuoria vaikutuksia, ja näin ollen niitä suorittavat ufot ovat vastuussa siitä mitä elämässäni tapahtuu. Tämä on heidän elämänsä.

 Mitä tulee huoriin, olen yhä sitä mieltä, että niitä pitäisi tappaa yksi tunnissa niin kauan että huora-show loppuu. Tappamisen voisi aloittaa sieltä yläpäästä, eli niistä ketkä ovat huoranneet kauiten. En sano että se on välttämättä oikein, mutta se olisi tehokas lääke ja lopettaisi huoraamisen muutamassa tunnissa. Ja kun harventaminen aloitettaisiin organisaation yläoksilta, olisivat kuolleet varmasti ansainneet kohtalonsa. Kuka heitä jäisi muutenkaan kaipaamaan?

 Onko huoraaminen heidän oma valintansa? On. Miksi syytän heitä enkä ufoja? Syytän molempia, mutta tässä tapauksessa onkin kyse siitä, että näin huoraaminen saataisiin loppumaan. Se olisi minulle tärkeää.

 Toisiko tämä minulle huonoa karmaa? Ehkä, mutta olen sitä vastaan, että vältellään huonoa karmaa. Sitä tulee jos on tullakseen. Sitä vastaan en ole niin paljon, että tekee jotain hyvää saadakseen hyvää karmaa ja etua, mutta huonon karman vältteleminen on likaista. On tehtävä mitä on tehtävä, jos lopputulosta haetaan. Jos kaikki ajattelisivat koko ajan vain omaa karmaansa, eivät asiat etenisi. 

 En kuitenkaan pidä suunnitelmasta, jossa minua ensin kiusataan 60 vuotta ja sitten on minun vuoroni kiusata kiusaajiani. Koko juttu on mielestäni kaikkien kiusaamista. Eri tahojen usuttamista toistensa kimppuun. En halua kiusata ketään. Oma käsitykseni oikeudesta tässä omassa keississäni on se, että tapetaan väärintekijät. Eli pedofiili-homot ja kaikki huorat, jotka ovat olleet toiminnassa mukana enemmän kuin muutaman kerran. Ei minua kiinnosta heitä kiusata tai heidän perässään juosta. Eikä heidän elämillään ole minulle mitään arvoa. He saisivat sen mitä ansaitsevat. Ja koko yhteiskunta voittaisi, kun väärintekijöistä päästäisiin eroon.

 Tämä on tietenkin vain teoretisointia. Enhän minä ketään tappaisi. Mutta ei minua todella kiinnosta näitä kiusaajiani kiusatakaan. Pitäisikö minun tuhlata aikaani siihen vain siksi, että joku haluaa sitä katsella? Eikö tällaisen viihteen ystävä ole se koko tarinan pahin konna? Eli se joka lopulta haluaa tämän show'n. Näin ollen, ehkä hänet pitäisi tappaa tai laittaa samanlaiseen mankeliin. Eli jos olen itse tällainen samanlainen, niin tappakaa minutkin. 

 

 

Sijaiskärsijä

 

 Kiusaamisen suhteen vallitsee tietynlainen kauhun tasapaino. Jos se menee överiksi, muutun itsetuhoiseksi. Kuolemaani loppuisi se hyöty, jota kiusaajilleni tuotan. Ruuvia kiristetäänkin vaivihkaa, niin että elämäni menee huonompaan suuntaan. Tai sitten laitetaan kiusakseni joku vitsaus, joka vaihdetaan jossain vaiheessa toiseen hieman erilaiseen.

 Välillä tämä menee liiallisuuksiin, ja joku "yli-ufo" viheltää pelin poikki. Sitten saan jonkun myönnytyksen, kuten nauhurin tai haluamani työpaikan, joka toki sekin yritettiin pilata ufojen toimesta. Hyllerö haluaisi, että olen siivooja tai varastomies. Jotain sellaista mistä en pidä. Hänen mielestään minun pitäisi kulkea rääsyissä ja olla ruma. Itse hän pukeutuu kullan ja hopean väriseen kiiltävään haarniskaan. Mutta minulla kaiken pitäisi mielellään olla rähjäistä. Ehkä kaikenlainen hieno materia kuuluu ihmisten maailmassa yksinomaan satanisteille.

 Ja ehkä todella on niin, että Hyllerö on tehnyt minusta sijaiskärsijän toisille laamanneille, tai joillekin joilla on jokin tehtävä. Siten onkin suotavaa, että olen nolla, koska näin hyödytän saatanallisesti eniten. Tai ehkä olen huolimattomuuttani luovuttanut kaikki oikeudet elämääni ennen tänne tuloa, ja nyt tämän sopimuksen nojalla ufot rajoittavat elämääni. Heille on hyvin tärkeää, ettei minulla ole rahaa. Sitä ei voi minulle antaa, enkä voi sitä itsekään juuri ansaita.

 Kerran Hyllerö sanoi, että jos sinulle antaisi rahaa, muuttaisit heti pois Suomesta. Hänen mielestään minun pitää pysyä täällä, tämä on paikkani. Täällä ovat pahimmat viholliseni, joita voin sitten vanhuksena kiusata. Ensin pitää kuitenkin katkeroitua äärimmäisen kostonhimoiseksi. Thomas Harrisin Hannibal-romaanissa Mason Verger koulutti ja nälkiinnytti villisiat usuttaakseen ne Hannibal Lecterin kimppuun. Hieman sama asia, joskin vivahteiltaan monisyisempi.

 Hyllerö kysyi myös, mitä Suomen talouskasvulle pitäisi mielestäni tehdä? Heitin, että talouskasvuhan pilaa ilmaston. Mairean hymynsä perusteella hän sai haluamansa vastauksen. Ehkä Hyllerö kaavailee Suomen talouden sakkaavan pohjamutiin. Ja sitten minä olen ainoa joka sen voi pelastaa. Näin saisin helposti kaiken haluamani läpi, mikäli se ei kerho- ja pedofilia-aiheisilla paljastuksilla onnistu. Kiristys on joka tapauksessa tapa jolla politiikkaa tekisin, jos tekisin. Sitenhän pedofiili-homotkin toimivat pakottaessaan ihmiset kimppuuni. Kiristäminen on oikeastaan vain yksi tapa neuvotella.

 Ehkä Hyllerön suunnitelmien suhteeni pitäisi olla mahdollisia, jos vain muuttuisin ihmisenä sellaiseksi kuin hän haluaa. Eli pitäisi olla kaikki hyvät ominaisuudet, mutta ei mitään huonoja. Pitäisi olla kunnianhimoinen ja määrätietoinen, mutta omata lisäksi korkea moraali. Pitäisi olla optimistinen ja positiivinen. Lisäksi epäitsekäs ja rakentava. Sekä tietenkin loputtoman ahkera. Juoda ei saa, eikä polttaa. Eikä katsoa pornoa tai edes ajatella seksiä. Ei saa syödä eläinkunnan tuotteita eikä roskaruokaa. Ei saa omistaa hienoa autoa, eikä merkkivaatteita. Ei saa velloa itsesäälissä. Pitää vain kiltisti kärsiä ja uhrautua muiden puolesta, ja käyttäytyä ylevän harkitsevaisesti. 

 Se että mitään ei tapahdu johtuu siis siitä, että en ole muuttunut, eli se on omaa syytäni. Tämä on kätevä tapa viettää seuraavat 20 vuotta samoilla asetuksilla, ja sitten lopuksi sysätä muuttumiseni tapahtumaan automaattisesti. Että lyön pääni ja muutun savantiksi, mikä kaiketi onkin ainoa keino muuttua neroksi. Kaikessa halpamaisuudessaan se on ehkä parempi kuin lapsinerous. Nehän ovat usein onnettomia ja tukahduttavat kykynsä murrosiässä, taantuen sitten rahvaan tasolle aikuistuttuaan.

 Eräs naispuolinen ufo sanoi minulle joskus, että "me laitetaan sitten lopuksi porukalla tämä homma maaliin". Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että tämän projektin on pakko onnistua. Mikä se projekti sitten onkaan? Enhän minä tiedä sitäkään, vaikka voin toki esittää erilaisia arvioita. Olisihan se esimerkiksi hienoa, jos örkit saisi kaiken kansan nähtäväksi aivan erityisten aurinkolalasien avulla. 

 Ennustukset ovat pilanneet elämäni. Niiden takia satanistit seuraavat ja vainoavat minua. Ja koska tulen lopulta tekemään jotain suurta, tapahtuu se joka tapauksessa. Tämä projekti ei voi epäonnistua. Sen on onnistuttava. Tästä syystä olen köyhä ja kurja idiootti. Mitä väliä sillä on, kun projekti onnistuu joka tapauksessa? Ja tästä syystä voidaan ajatella, että kaikki mitä minulle tapahtuu on oikein, koska se on osa ennustusta. Niin myös friikkeys. Mutta sitten taas toisaalta minun pitäisi muuttua itseni vastakohdaksi, koska näin hieno tarina ei saa olla liian helppo. Eli loppujen lopuksi koko juttu on pelkkä show. Miksi muuten vaikeuttaa projektin toteutumista, jos se kerran on niin tärkeä? Onko kyse jostain energioista? Että niiden pitää virrata luonnollisella tavalla tai jotain vastaavaa.

 Ennustuksista huolimatta Hyllerö ja kumppanit eivät pidä siitä, että spekuloin tulevaisuuttani inhorealistisesti. Juurisyihin pureutuen ja itseäni alentaen. Luulenpa että heidän mielestään ihmisten maailma ei kestä totuutta. Sen etsiminen on kuitenkin itselleni tärkeää. Jos maailma ei kestä totuutta, sen pitää muuttua ja tottua kestämään. Leatherface-yhtyeen sanoin: "Totuus satuttaa ja valheet tekevät saman." Miksi totuus on paha? Onko se juonipaljastus? Ehkä ihmisen elämä on epärealistista, eikä kestä tarkastelua. Kaikki täällä on silkkaa valhetta. Ufoille valhe on hyvä. 

 

 

Askeesi

 

 Kunnianhimoinen ja määrätietoinen ihminen on useimmiten itsekäs ja häikäilemätön. Jos ei ole, niin sitten hän on melko täydellinen. Ehkä tällainen täydellinen ihminen on jossain olemassa, mutta itse en ole sellaiseksi kyennyt muuttumaan. En ole kyllä yrittänytkään. En tiedä, miksi pitäisi? Enhän edes tiedä mikä Hyllerön suunnitelman tarkoitus on? Sen tiedän, että se ei ole minun suunnitelmani. Mutta jos olen pelkkä työmies, niin jotain palkkaakin pitäisi saada. Jos sanotaan, että palkka tulee sitten kun työ on tehty, niin kertoisivat edes mitä minun pitää tehdä. Olla syömättä ja juomatta? Kyllä ihmisen pitää kuitenkin juoda joka päivä ja syödäkin vähintään joka toinen päivä. 

 Periaatteessa voisi luulla, että ufot haluavat ihmisiltä tasaista elämää. Ei ryypätä, nussita, tai juhlita. Ei suolaa, sokeria, alkoholia tai kahvia. Tai edes teetä. Pelkästään rehellistä työntekoa päivisin ja iltaisin filosofisten tekstien lukemista ja meditointia. Mutta sitten jotkut heistä eivät kuitenkaan halua tätä. Joidenkin ufojen mielestä ihmiselämään kuuluu kaikenlaista. Monet heistä ovat jossain vaiheessa olleet ihmisiä, ja he ymmärtävät ihmiselämää paremmin kuin sellaiset, jotka eivät ole ikinä ihmisiä olleetkaan.

 En itse kykene askeesiin, vaikka siihen olisikin konkreettinen syy. Eli ruumiin puhdistautuminen myrkyistä. Se ei vaan onnistu. Vitutus nousee. Alan hakemaan tekosyitä. Äänet käyvät päälle. Kuulen ääniltä erilaisia teorioita asian suhteen, mutta ne muuttuvat joka päivä. En muutenkaan pidä äänistä, enkä etenkään luota niihin. On silti pakko myöntää, että nautinnoista pitäytyminen olisi kohdallani mahdollista. Voisin olla juomatta alkoholia ja kahvia. Olla polttamatta tupakkaa. Syömättä mitään muuta kuin raakoja vihanneksia. 

 En ole toistaiseksi pystynyt siihen. Olen muutaman kerran yrittänyt, mutta ahdistus nousee nopeasti. Sen kaveriksi pitäisi olla meditaatio, mutta se on taas toinen ongelma. Kun ensin yritin opetella meditoimaan, tulin melkein sokeaksi. En osannut meditoida liittämättä silmiäni siihen. Ne vain tulivat siihen mukaan, en tiedä miksi.

 Sitten kun silmäni noin puolessa vuodessa parantuivat, yritin uudelleen. Ajattelin, että yritän tehdä tämän omalla tavallani. En ajatellut hengitystä ollenkaan. Jos ajattelen hengitystä, siitä tulee pakonomaista. Se itse asiassa häiritsee meditointiani. Siksi keskitynkin vain pyörittämään "kelaa" aivoissani. Vedän aivoissani erilaisia pyöreitä kuvioita ja edestakas sahaavaa liikettä. Se on vähän sellaista runkkaamista. En usko sen olevani varsinaista meditaatiota, mutta silloin kun onnistun, tulee siitä hyvä olo. Sormiani ja varpaitani kihelmöi. Kävellessäni tunnen kuin leijuvani. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Enkä usko, että onnistuessaan "meditaationi" on pelkästään itsestäni kiinni.

 Tie ulos äänien kuulemisesta olisi varmasti oikea meditaatio, mutta toisaalta äänien takia se on mahdotonta. Eli meditaatiokin olisi onnistuessaan pelkkä ufojen rakentama illuusio. Pitäisi esittää meditoivansa. Kaikki perustuu esittämiseen ja tietenkin myös siihen, että kaikkia vituttaa koko ajan. 

 

Työnteko

 

 Raamatussa sanotaan: "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat."

 Eli että ihmisen on luonnollista tehdä työtä. Mutta sanotaanhan Raamatussa monta muutakin asiaa, joilla ei ole mitään käyttöä nykymaailmassa. Koko Raamattu on enemmän tai vähemmän vääristelty kokoelma ihmisnäkemyksiä. Ei mitään jumalallista, koska jumalallinen tieto ei mahdu ihmisen pieneen päähän. Tee se toisille mitä haluaisit itsellesi tehtävän, riittää ihmiselle. Kymmenen käskyä raameina: älä tapa ja niin edelleen. Toki joskus pitää tappaa.

  Jos haetaan kultaisen keskitien vastausta, sanoisin että ns. downshiftaaminen on avain onneen. 4 vapaapäivää, 3 arkipäivää. Se on hyvä suhde. Onko se epärealistista? Ehkä hieman. Riippuu siitä miten asiat järjestetään. Automatisaatiohan vie työt. Eikö se silloin myös mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan?

 Kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto olisi, ettei ihmisten tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan. Vaikka se kuulostaakin tylsältä, olisi se silti parempi kuin elää oravanpyörässä kipittäen. Teoriassa onkin niin, että älykäs ihminen ei tee juuri mitään. Jokainen teko ja sana sysäävät liikkeelle hallitsemattoman määrän seurauksia. On järkevämpää jättää tekemättä kuin tehdä. Ainakin miettiä tarkasti mitä tekee. Sitten on myös se, että örkit kaappaavat kaikki mielenkiintoiset ihmiset. Tylsä luuseri ei välttämättä tule kaapatuksi.

 Meidät ihmiset on kuitenkin pakotettu uurastamaan. Ja työnteko on usein kilpailua toisia ihmisiä vastaan, mikä tuottaa helposti huonoa karmaa. Tuntuu siltä, että kaikki mikä tuottaa huonoa karmaa, tuottaa myös viihdykettä ufoille ja ajaa maailmaa eteenpäin. Työnkin kautta ihmiset on tuomittu epäonnistumaan. 

 Kuten kapitalistien markkinataloudessa, myös satanismissa vahvin vie. Kun tämä menee äärimmäisyyksiin, voidaan puhua eriarvoisista ihmisistä. Jos rikas ihminen omistaa kaikki rannat ja estää köyhiä uimasta, voidaan kysyä onko se oikein? Satanismi nojaa viidakon lakiin, jonka mukaan vahvin ottaa sen mitä haluaa, ja muut tyytyvät rippeisiin. Osa rikkaiden satanistien hegemoniaa ovat heidän suojelemisekseen säädetyt lait. Ne ovat vahvemman keinoja pärjätä heikkoja vastaan. Tuomarit vapaamuurareita ja saatananpalvojia. Rappari ei joudu ikinä vankilaan, ellei riko lakia aivan todella räikeästi. Asianajajat tekevät mitä kerhon porukka käskee. Poliitikot toimivat kerhon alaisuudessa. Sitten on media, joka ohjaa kansan kohti yleisesti hyväksyttyä - sellaista mukavan pyöreää - totuutta, jota ei kyseenalaisteta. Keskustelua käydään sivistyneesti merkityksettömistä yksityiskohdista.

 Puhtaassa markkinataloudessa pätee "laissez faire": Mitään kaupantekoa ei ole säädelty ja verotettu. Kaikki kauppa on vapaata. Kaupanteon lainalaisuudet määrittävät palveluiden ja tuotteiden hinnat. Kysyntä ja tarjonta määräävät kaiken. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tuomittu köyhyyteen, koska jos kaikilla olisi paljon rahaa, nousisivat tuotteiden hinnat nopeasti ylös. Vain pieni osa kansasta voi olla rikkaita. Ja he ovat kaikki satanisteja. Ilman satanismia ei voi pärjätä. Toisaalta sen kanssa ei pääse neulansilmästä läpi kohti taivasten valtakuntaa.

 Ihmiselämä on siis piinaa kaikille, se on sellaiseksi säädetty. Mutta miksi suurrikkaat haluaisivat maksaa palkkoja johtajillekaan, ellei ole pakko? Jos kerran halutaan ottaa työläiset ulkomailta; ihmisiä, jotka suostuvat muutaman euron tuntipalkkoihin, niin otetaan saman tien myös johtajat, jotka suostuvat 1000 euron kuukausiliksoihin. Se on selvää säästöä. Hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen, jossa suurin osa kansasta on keskiluokkaa. Jos ei taloudellisesti, niin ainakin henkisesti. USA:ssa tämä malli romutettiin pikkuhiljaa 60-luvulta alkaen. Enää siitä ei ole mitään jäljellä. Suomessa hyvinvointivaltiota pidetään yllä lainarahalla, koska elintasosta ei tingitä. Rahanluontioikeus on annettu Euron myötä Brysseliin ja matalat korot kannustavat velanottoon. 

 Ufot eivät elättele toiveita maailmasta jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Vastavoimat ajavat toisiaan eteenpäin. Ufot eivät pidä ihmisiä kädestä kiinni vaikeuksien hetkellä, koska ihmisten pitää oppia pitämään itse itsestään huolta. Jos joku tekee kaiken puolestasi, totut siihen. Laiskistut ja passivoidut. Jos ei mene eteenpäin niin näivettyy, sillä maailma ympärillä ei pysähdy. Downshiftaaminen ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat laiskoja. Vaan sitä, että kellokortti leimataan kaksi tuntia myöhemmin sisään tai kaksi tuntia aikaisemmin ulos.

 En pidä itseäni mallikansalaisena. Olen henkisesti ja fyysisesti laiska. En haluaisi nähdä vaivaa ja olen kieroon kasvanut. Yritän rimpuilla luontoani vastaan, mutta olisi tämän helpommaksikin voinut tehdä. Olenkin sitä mieltä, että ihminen pitää opettaa työteliääksi ja aktiiviseksi pienestä pitäen. Tällöin siitä tulee luontevaa toimintaa. Vaivannäköä ei pidä erityisenä ponnisteluna, vaan se on kaiken lähtökohta. Joka päivä pitää nähdä vaivaa. Mutta sen voi tehdä kevyin mielin. Suuren karhunpalveluksen lapselleen tekee se, joka opettaa tämän laiskuuteen. Passiivisuus on masennuksen kehto.

 Henkinen pääoma, jota kerrytetään lukemalla ja opiskelemalla, myös kahlitsee ajattelua. Se luo kaavoja, joiden pohjalta suunnistaa ja edetä. Kaavoja jotka kangistavat. Kirjat stimuloivat ajattelua, mutta ovat myös täynnä mielikuvituksettomia ajatuksia. Tietoa. Valheita. Mielipiteitä. Mielen turhaa painolastia. Ehkä tärkeämpää onkin meditoida.

  Ihmisten kulttuurissa tieto on valtaa. Sitä ei jaeta, koska silloin sillä ei ole enää samaa arvoa. Ihmisten elämä on kilpailu. Se mitä sinulla on, on joltain muulta pois. Siksi tietoa vaalitaan eikä levitetä.

 Valheita sen sijaan levitetään, jotta saadaan vastustajien elämää sekoitettua. Heidän aikansa kuluu valheiden kiistämiseen. Kun valhetta levitetään tarpeeksi paljon, siitä tulee totuus. Ihmiset jotka ovat sisäistäneet valheen josta on tehty yleinen totuus, eivät enää haluaisi kyseenalaistaa sitä. Samalla he kyseenalaistaisivat oman sosiaalisen asemansa ja henkisen hyvinvointinsa. On helpompi olla osa valhetta.

 Mutta samoin kuin ei kannata valehdella itselleen, ei ihmisen kannata myöskään ruokkia pinnallisia ajatuksia. Pitää haastaa itseään. Sitä on hyvin paljon se mitä ajattelee. Ajatteleminenkin on tekemistä. Kasvuprosessi "kokonaiseksi" ihmiseksi on kuitenkin vaikea. Siinä onkin yksi ihmisen suurista ongelmista. Ihmisellä kestää 20-40 vuotta varttua aikuiseksi, koska jokaisen pitää opetella kaikki asiat alusta lähtien. Mitään ei anneta pohjalle. Kollektiivinen tietoisuus on tapettu myrkyttämällä. Ihmiset on eristetty toisistaan. Jokainen on yksin.

 Baabelin torni – Kenties uuden teknologian avulla pystymme kommunikoimaan toistemme kanssa ilman tarvetta samaan kieleen. Epäilen vain, että tuo kanava on korruptoitu. Vähintäänkin sitä valvotaan tarkasti. En ihmettelisi jos NWO tarkoittaa sitä, että jokaisella on mikrosiruihin verrattavaa teknologiaa aivoissaan. Joku sitten tajuamattamme ohjelmoi meitä kuin tietokonetta. 

 Entisaikoina ihminen eli 40-vuotiaaksi. Nykyään eletään 70-vuotiaiksi. Tulevaisuudessa voitaisiin elää 150-vuotiaiksi. Mutta mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin vuodet vierivät. Ne putoilevat päällekkäin yhä tiiviimmäksi nipuksi, josta niitä on vuosi vuodelta vaikeampi erottaa toisistaan. Eivät ne kaikki samanlaisia ole. Mutta suhteessa koko elämään yksi vuosi on aina vaan lyhyempi aika. Siksi ihmiselämän tärkein aika on lapsuus ja nuoruus. Sitä tulee vaalia ja siihen tulee panostaa. Ihmisinä olemme toki koko elämämme ajan lapsia.

 

 Äänet

 

 Äänet päässäni alkoivat siten, että ufot tulivat alkuvuodesta 2011 katsomaan minua. Tämä tapahtui kaiketi unessa, kuten ufo-tapaamiset tapaavat tehdä. Naispuolinen ufo katseli minua ehkä hieman säälivästi.

 "Sinulla ei kyllä liiku päässä yhtään mitään. Jotain pitää keksiä", hän totesi.

 Sitten hän laittoi erikoisen hahmon asialle. Tuo hieman Hopeasurffariakin muistuttava kosminen mieshahmo tuli luokseni ja jutteli niitä näitä. Yli-ufo oli kaiketi säätänyt siten, että kysyisin häneltä äänistä, joita jotkut kuulevat päänsä sisällä. Ehdin keskustella miehen kanssa jonkin aikaa, ennen kuin sitten hänen jo tehdessään lähtöä, mieleeni tuli jostain syystä kysyä pään sisäisistä äänistä.

 "Minkälaista se mahtaa olla", kysyin häneltä.

 Hän katsoi minua tuimasti ja mietti hetken. 

 "No, kohta sen tiedät", hän sanoi. 

 En tietenkään muistanut tätä tapaamista kuin vasta paljon myöhemmin sellaisena unenomaisena muistona. Yleensä en muista ufo-kohtaamisia ihan yksi yhteen. Ehkä niiden pitää olla hieman epäselviä, koska ihmisen täytyy kuitenkin elää ihmisen elämää, eikä liiemmin miettiä ufoja. Ufot eivät reaalimaailmassa juurikaan ota yhteyttä ihmisiin paitsi toisen ihmisen ominaisuudessa. Ei siis humanoidina. Maailmat eivät saa, tai ainakaan eivät saisi, sekoittua keskenään.

 Joka tapauksessa aloin 2011 talvella kuulla ääniä. En aluksi reagoinut niihin mitenkään. Luulin, että ne ovat oman mielikuvitukseni tuotetta. Yön pimeinä hetkinä ne kuitenkin koputtivat ja koputtivat. Toistelivat nimeäni. Sitten kun yksi yö en saanut unta, vastasin niille. Ne esittäytyivät oppaikseni tai jotain, en muista tarkalleen. Siitä se sitten lähti. Ne vaikuttivat hyväntahtoisilta ja huumorintajuisilta.

 Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että äänet ovat demoneja. Ufot voivat toki itsekin esiintyä ääninä, mutta niillä on parempaakin tekemistä. Arviolta 95% ajasta äänet ovat demoneja, joiden tarkoitus on häiritä. Niistä on kuitenkin myös hupia, sillä ne osaavat olla hyvin hauskoja. Niiden kanssa ei kuitenkaan saisi antautua keskustelemaan. 

 Kosminen mies tuli tapaamaan minua vielä myöhemmin kertoakseen, ettei ollut tarkoittanut ääniä päähäni pysyvästi, vaan ainoastaan muutaman kuukauden ajaksi. Hyllerö oli kuitenkin huomannut, että tämähän on hyvä, jatketaan tällä. Nyt Villeä vituttaa vielä paljon enemmän. Hän ei pysty keskittymään mihinkään. Hänen oma kykynsä ajatella kapenee entisestään. Vai eikö kaiken takana ollut kuitenkin se naispuolinen ufo, joka vain ohjasi kaiken tapahtumaan haluamallaan tavalla? Oliko tuo nainen Hyllerön liittolainen? Ehkä se sama nainen, joka sanoi minulle, että "me laitetaan sitten lopussa tämä homma porukalla maaliin", tarkoittaen sitä, ettei minun tarvikaan tehdä mitään. Kunhan hyödytän muita kärsimällä heidän puolestaan ja tajuan tappaa itseni ennen vanhuusikäää.

 En tiedä minkälaisia äänet ovat muiden ihmisten päissä, mutta omassa tapauksessani kyseessä on äänien light-versio, jossa saan nukuttua öisin, kunhan en juttele äänien kanssa. Mutta heti kun herään, ovat äänet kimpussani ja onnistuvat usein pilaamaan aamuni jo ennen kuin olen päässyt sängystä ylös. Mitä lähemmäs äänet päästää, sitä enemmän ne hölisevät. Tuntuu kuin niillä ei olisi ketään muuta häirittävänään. Olenkohan niillekin "aivan erityisen tärkeä"? Valvovatko äänet minua nukkuessani päästäkseen heti herättyäni kimppuuni?

 

 Äänet olivat olleet päässäni jo vuosia, kun 2015 lopetin juomisen. Raittiuden kausi alkoi 2.1.2015 ja sitä kesti kolme ja puoli vuotta. En ollut ollut juomatta kuin muutaman viikon, kun päähäni alkoi tulla tietoa. En usko, että siinä oli kyse mistään fysiologisesta aivosumun hälvenemisestä, vaan se oli ihan tavallinen ufo-juttu. Eli joku ufo ajatteli, että nyt viimeistään voisi valistaa Villeä. Tiedot eivät tulleet äänten kautta. Ne olivat vain sellaisia yhtäkkisiä oivalluksia. Aloin sitten kirjoitella näitä juttuja mukanani kantamiin vihkoihin ja myöhemmin kotisivulleni internetiin.

 Äänet olivat kuitenkin tässä mukana. Ne harhauttivat ja vittuilivat minkä ehtivät. Mitä pitempään olin raittiina, sitä enemmän ne saivat minusta otetta. Pian en saanut enää nukuttua. Unettomuutta kesti reilun kuukauden. Olin tietenkin koko ajan hyvin väsynyt, mutta samantien kun nukahdin, joku säpsäytti minut hereille. Nukuin sellaisia muutaman sekunnin pätkiä. Sitten välillä sain nukuttua vähän enemmän. En myöskään saanut enää syötyä. Laihduin langanlaihaksi. Painoin reilusti alle 60 kiloa. Tätä nykyä painan noin 70 kiloa ja olen normaalipainoinen.

 Äänet saivat minusta vallan. Ne neuvoivat kaikenlaista ja ulottivat terrorinsa myös fyysiseksi. Voin koko ajan pahoin. Mutta samalla sain väkisinkin tietoa, jota kirjoitin ylös. Ilman ääniä tulleet oivallukset eivät olisi siihen riittäneet.

 Ehkä juominen olisi auttanut, mutta koska en ollut siitä aivan varma, jatkoin absolutistina. Helmikuussa matkasin isä-vainaan talolle Kuruun. Ajattelin, että siellä saan olla rauhassa. Olin saanut päähäni, että minua ammutaan V2K-ääniaseella seinän takaa naapurista. Sehän on kuitenkin ihan todellinen ilmiö. Mutta ei minua sellaisella ammuttu. Äänet olivat ihan omasta takaa.

 En kuitenkaan pystynyt olemaan Kurussa kuin kaksi yötä. Se oli kamala reissu. Oli kylmä ja pimeää. Ensimmäisenä yönä valvoin ja odotin, koska Rauno Mokka ilmestyy demonisena haamuna yläkerran parvelle. Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt haen kaupasta 12-packin olutta. Jos sitten saisin nukuttua. Mutta lähimpään kauppaan oli 15 kilometriä, eikä minulla ollut autoa. Olin tullut mökille taksilla Kurun kirkolta.

 Sekoilin siellä sitten ihan selvinpäin. Sain väkisin syötyä vähän riisiä ja pari palaa ruisleipää. Äänien terrori oli mittavaa. Keskellä yötä juoksin ensin lumihangessa taloa ympäri ja sitten sain päähäni mennä turvaan Martti-sedän talolle puolen kilometrin päähän. Martin sohvalla sain hieman nukuttuakin. 

 Seuraavana päivänä matkasin takaisin Turkuun. Pikkuhiljaa päivä piteni ja äänien terrori väheni. Aloin saada nukuttua, ensin muutamia tunteja ja lopulta ihan normaalisti. Alkukeväästä sain kotisivun laitettua Internettiin. Kirjoitukset olivat ensin hyvinkin kömpelöitä. Kirjoitin örkeistä pöllöinä ja satanistien aivotempuista loitsuina. Aloin myös kirjoittaa itselleni ylös, ketkä olivat minua vastaan ja mitä minun ei pitäisi unohtaa. En enää laskenut ketään asuntooni. Lakkasin pitämästä yhteyttä vanhoihin kavereihini. En luottanut kehenkään.

 Tämä aikakausi sai päätöksensä, kun juhannusviikolla 18.6. 2015 poliisit kolkuttivat oveeni. Sisään astuivat heidän lisäkseen kaksi ambulanssi-ensihoitajaa. Joku oli tehnyt minusta ja kotisivuni kirjoituksista anonyymin ilmiannon Tyksin sairaalan päivystykseen. Asiaa viranomaisten kautta tutkittuani selvisi, että ilmiantaja oli esittäytynyt tädikseni. Kukaan tädeistäni ei kuitenkaan tunnustanut asiaa.

 Ilmiannon pohjalta minut haettiin nyt mielentila-arvioon, missä lääkäri totesi minut terveeksi. Ja sitä toki olinkin, mutta aiemmin talvella en välttämättä ollut. Ja suurin syy siihen oli unettomuus, eivät äänet sinänsä. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut vaaraksi kenellekään, en edes itselleni. Koko juttuun ei liittynyt mitään itsetuhoisuutta. Ufot olivat varmaankin suojanneet selustansa estämällä sen suuntaiset viestit.

 Poliisit tulivat ovelleni viikon päästä toisenkin kerran, mutta silloin en ollut kotona. Kuultuani asiasta naapurilta lähdin pakoon ja matkasin Keski-Eurooppaan, missä vietin heinäkuun kierrellen. Kun tulin takaisin Suomeen, sain olla rauhassa. Asuin siinä kämpässä vielä reilun vuoden.

 Raitistuminen oli siis se tekijä, joka mahdollisti kotisivun. Ensin meinasin seota, mutta lopulta äänien kuuleminenkin alkoi kantaa hedelmää. Jossain vaiheessa muistin, että eräs Andromedan yli-ufo oli myös seurannut elämääni. Hän oli se, joka mahdollisti kotisivun. Eli että ensin sen saa äänien kautta alkuun ja sitten sen, että sitä ei poisteta, ja että siitä tehdyt rikosilmoitukset jätetään tutkimatta. Toki tämä vaati myös paljon omaa vaivaani. Ei kotisivu ihan ilmaiseksi tullut, ja onhan siitä ollut minulle haittaa. Mutta satanisteille ja se on piikki lihassa. Kotisivu nollaa pedofiili-homojen väitteet siitä, että olisin täydellisesti heidän kontrollissaan. 

 Ja onhan se varmasti ikävä myös ufoille. Kotisivu estää kaikenlaisen muun hauskan, mitä kauttani voisi ehkä jossain vaiheessa toteuttaa. En voi toimia yhteiskunnallisessa asemassa, enkä menestyä tai edes saada hyvää työpaikkaa. Ei kukaan järkevä ihminen palkkaisi kaltaistani kotisivunpitäjää. Vaikka enhän minä toisaalta mitään osaa tehdäkään, enkä opi. Mutta tyhmiä ne muutkin ovat ja pärjäävät vain satanismin keinoin. Eikä nykyään ihmistä edes palkata mihinkään vaativaan. Tai jos sinulla on hyvä työpaikka, tulet pian kaapatuksi. Etenkin jos asut kaupungissa.

 

 Andromedan yli-ufo oli katsellut sivusta, kun ufot antoivat satanistien sabotoida musiikkiprojektini mennen tullen. Eli kitaransoiton ja muun. Ei ollut näet väliä kuinka paljon harjoittelin soittamista, en harjaantunut taidoissani lainkaan. Tällainen lihasmotoriikkaan liittyvä asia on ilmeisesti hyvin helppo sabotoida. Toki myös laitteitani oli rukattu. Kitaran ja vahvistimen välillä oli outo latenssi tai jotain. Musiikkiharrastukseni oli muuttunut väkinäiseksi rämpimiseksi. Se hyödytti ainoastaan vihollisiani.

 Tavallaan on myös niin, että juna oli kohdaltani mennyt jo kauan sitten. Muusikoksi haluavan pitää aloittaa harrastus tosissaan jo teini-iässä, opetella nuotit ja laitteiden tekniikka. En ollut itse ottanut soittamista ikinä tosissaan, vaan se oli ollut jotain mitä voi tehdä jos sattuu huvittamaan.

 Mutta andromedalainen ei pitänyt siitä, etten saanut toteuttaa itseäni. Ettei minulla ollut mitään harrastusta. Hän päätti, että jos tämä menee näin, niin tehdään sitten koko juttu toisella tavalla. Kirjoittamani laulut - jotka eivät olleet kaksisia - olivat nimittäin valjastettu "totuuden levittämiselle". Sanoituksissa yritin kostaa satanisteille. Olla kantaaottava ja puhua juuri siitä, mistä ei saa puhua.

 Andromedalainen sanoi, että musiikki ei ole hyvä kanava ottaa kantaa ja valistaa. Kirjoitukset on parempi siihen. Ihmiset eivät halua viihteen olevan oikeamielistä valistamista. Ja oikeassa hän olikin. Eihän laulun sanoitukseen saa sanomaa kuin ihan vähän ja se on muutenkin teennäistä. Kirjoitukseen voi sisällyttää paljon enemmän. Eikä tarvi keksiä väkinäisiä riimejä. Laulaja tai lauluntekijä on ennemminkin lyyrikko, nykyajan runoilija. Eihän kukaan lue enää runoja, vaan pitää olla laulu.

 Sitten lopulta eräänä päivänä kesällä 2014 kyllästyin soittamiseen. Heitin viritysmittariin lattiaan ja talloin sen hajalle. Loput soittokamat laitoin myyntiin ja päätin, että tämä oli tässä. Siitä kului kuitenkin puoli vuotta siihen, että aloin kirjoittamaan kotisivua ensin käsin paperille ja siitä sitten pikkuhiljaa Internetiin. Sitä ufot eivät sitten onnistuneetkaan satanistien kautta estämään. Kun en saanut olla kantaaottava rokkari, sain kuitenkin myöhemmin olla kantaaottava "bloggaaja". Ja vaikka en osaakaan kirjoittaa, niin onhan tämä paljon parempi kuin artistius. Enhän minä siitä olisi mitään tienannut, kuten en tästäkään, mutta tässä on enemmän järkeä.

 Pidän tästä andromedalaisesta kotisivun mahdollistaja - yli-ufosta. Hän on osoittautunut sellaiseksi hyvänlaiseksi. Hän ei selvästikään pidä minusta, mutta vielä vähemmän hän pitää Hylleröstä. Hän katselee omasta astraalisesta vinkkelistään asioita ja toteaa silloin tällöin, että nyt riittää. Siitä todisteena juuri kotisivuni, joka on hänen vittuiluaan kaikille minua kontrolloiville entiteeteille. Tämän kotisivunhan mahdollistivat pään sisäiset äänet. Niiden kautta sivu alkoi rakentumaan. Meinasin toki mennä siinä alussa järjiltäni, mutta sittemmin elämä on tasaantunut. Andromedan yli-ufo nimenomaan ohjelmoi äänet kertomaan minulle niitä totuuksia, joiden kautta sain juonen päästä kiinni, ja kotisivu alkoi hitaasti mutta epävarmasti rakentumaan.

 Yli-ufo tiesi, että Hyllerö ja kumppanit eivät missään nimessä keskeyttäisi äänien terroria, koska siitä saatava hyöty oli niin runsas. Äänet tuottivat sekä henkistä että fyysistä kärsimystä, jotka ovat lopulta sama asia, koska aivot osa osa ihmistä. Puhutaan psykosomaattisesta oireilusta, mutta tässä tapauksessa mukana oli myös satanismi, jota ufot kykenevät kontrolloimaan. Ufoille äänet on toimiva konsepti, koska niistä ihmisen on niin vaikea päästä eroon. Äänien avulla voidaan pilata monta asiaa ja syyttää siitä ihmistä itseään: mitäs kuuntelee ääniä.

 Kotisivuni on esimerkki siitä, että jotkut saavat kirjoittaa mitä haluavat. Jos vain uskaltautuvat kokeilemaan. Tai ehkä kuka tahansa laamanni saa kirjoittaa ja puhua mitä haluaa. Ehkä Internet on täynnä kirjoituksia kerhosta, örkeistä, laamanneista ja hypnoottisista aivotempuista. Ne on vain siivottu minun silmistäni pois.

 En tiedä mikä Andromedalaisen oma idea sivun toteuttamiseksi olisi ollut. Ehkä tämä olisi parempi blogina, johon ilmestyy lyhyitä kirjoituksia harva se päivä. Nyt tämä on tällainen sekasikiö. Pahimmat aasinsillat olen siivonnut pois ja korjailen juttuja muutenkin aina kun ehdin. Jokin outo kirous kuitenkin piinaa sivuani. Kömpelöt lauserakenteet ja yksittäisten sanojen toisto peräkkäisissä lauseissa ovat jotain, mistä ei tunnu millään pääsevän eroon.

 Pääasia on, että kotisivun mahdollistaja ei välitä siitä, että totuudet tulevat julki. Hän ei välttämättä pidä siitä, mutta hän on sen yläpuolella. Uskon, että hän ei pidä oikein mistään. Ja se on hyvä asia. Järkevä olento ei välitä mistään mitään, mutta toimii silti parhaansa mukaan. Se on todellista hyväntekeväisyyttä ja oikeamielisyyttä. Kuten joku toinenkin ufo ohjeisti minua: Tee aina parhaasi, mutta älä välitä lopputuloksesta, vaan mene eteenpäin. Olen kyllä jossain määrin yrittänyt pyrkiä tällaiseen täydelliseen välinpitämättömyyteen, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Hän antoi muitakin neuvoja, joita en kyllä muista. Tuskin minä hänen neuvojaan pystyisin noudattamaankaan. Pidän kyllä erilaisista neuvoista ja ohjeista. Mutta jos joku ihminen antaa minulle neuvon, se on yleensä pelkkää vittuilua.

 

 Demoneilta tms. tuleva apu kirjoittamiseen tai muuhun tekemiseen ei välttämättä tarvitse rakentua äänien kuulemisen varaan. Niistä on itse asiassa paljon haittaa. Ihmistä voi auttaa kirjoittamaan tai vaikka laulamaan vain parantamalla hänen suorituskykyään, tai sitten asentamalla jutut hänen päähänsä siten, että hän luulee niitä omikseen. Tai syöttämällä niitä pikkuhiljaa sitä mukaa kun ihminen kirjoittaa. Tämä voi mennä niinkin pitkälle, että kirjoittaessa ihminen ei edes ajattele, vaan hänen sormensa vain näppäilevät tekstiä mitä aivot sinne tuottavat. Itselläni on tällaisesta automaattikirjoituksesta hieman kokemusta, mutta en periaatteessa suostu tekemään niin. En ole mikään kirjoituskone. Tiedän että juuri tällaista automaattikirjoitettua tekstiä moni haluaisi lukea. 

 Ainakin pedofiili-homot kokevat saavansa kauttani tietoa asioista, mutta eivät halua antaa minulle mitään arvoa. Ei saa olla niin, että keksisin itse jotain. He yrittävät löytää alkuperän kaikelle mitä teen. He tietävät myös, että pääsen vielä joskus heille kostamaan, mutta eivät kestä ajatusta, että teen sen tässä olomuodossa. Minun pitäisi olla eri näköinen tai ehkä näkymätön. Sama pätee huoriinkin. He ovat pilanneet elämääni vuosien ajan. Olisi heille katastrofi, jos osat vaihtuisivat. Täytyy toki muistaa, että niin pedofiili-homot kuin johtavat huoratkin ovat kaikki örkkejä. Suurin osa niistä on pohjimmiltaan välinpitämättömiä ihmiselon haasteita kohtaan. Ne vain eläytyvät ihmiselämään ja esiintyvät ihmisinä.

 

 Satanistinen apu, jota luovaa työtä tekevät ihmiset saavat uhrattuaan muita ihmisiä, on usein kausittaista. Se ei tule kello kaulassa. Lauluja kirjoittava satanisti joutuu näkemään vaivaa pitääkseen itsensä työvireessä, jotta sitten kun "inspiraatio" iskee, on hän valmiina tallentamaan saamansa ideat ylös. Ei tämä tule yllätyksenä satanisteille, mutta moni laamanni ei sitä tiedä.

 Äänistähän on myös hyötyä. Ne todella aktivoivat ajattelua ja tuovat mieleen kaikenlaista mitä on tapahtunut tai minkä voi olettaa tapahtuneen. Äänien höpöttämisestä olisi erityisen paljon hyötyä, jos kirjoittaisi dialogia kirjaan tai televisioon. Ne pystyvät imitoimaan ketä tahansa ihmistä ja luomaan keskusteluja tyhjästä.

 Äänet haluavat ylläpitää yhteyttä kiusaamaansa ihmiseen. Se onnistuu miellyttämällä kohdettaan. Esiintymällä esimerkiksi tämän kuolleena äitinä tai jotain vastaavaa. Kaikki mitä äänet sanovat ja tekevät ei todellakaan ole epämiellyttävää, mutta kaikki kuitenkin tähtää siihen, että kohdetta saadaan häirittyä. Äänet haluavat mahdollisimman ison kontrollin kohteensa elämästä. Ne päättävät mielellään kaikesta mahdollisesta.

 Välillä neuvot ovat myös hyviä. Pakkohan niiden on olla, jotta kohde jatkaisi kuuntelemista. Yleensä ne ovat pelkkää harhaan johtamista. Sanoisin, että omalla kohdallani hyöty/haitta suhde on 10/90. En ole saanut keskityttyä kirjoihin tai elokuviin, äänten häirittyä minua. Lyhyiden tekstien lukeminen onnistuu, mutta romaani on minulle enemmän urheilusuoritus kuin nautinto. Pitkiin aikoihin en ole saanut nukuttua kunnolla. Olen aamusta iltaan ja välillä illasta aamuunkin häiriötilassa, jossa en pysty ajattelemaan selkeästi. 

 

 Ehkä äänissä on sama kuin monessa muussakin asiassa elämässäni, että jos olisin toisenlainen ihminen, voisin hyödyntää niitä enemmän. Keskittymällä ja meditoimalla voisin ehkä kontrolloida ne pois niin halutessani. Mutta kun olen vain tällainen vähän onneton, niin niistä on enimmäkseen haittaa. Olen ollut mieleltäni harhaileva jo pienestä pitäen.

 Ääniä saa vaimennettua vetämällä aivolohkojaan kasaan. Laamanneillahan on se ongelma, että vasen ja oikea aivolohko ovat "liian kaukana toisistaan", liian löyhästi yhteydessä. Hypnoositemppu katkaisee aivolohkojen yhteyden ja kun sitä tehdään sinulle pienestä pitäen joka päivä, aivojen väliset hermoradat veltostuvat. Jokaisen laamannin pitäisikin tehdä aivojumppaa, eli yrittää "liikkua" aivojen sisällä eri suuntiin. Itselläni oikea aivolohko on pahasti jumissa. Hypnoositempussa oikea aivolohkoni laskee hieman alas, joten yritän pitää sen samassa tasossa vasemman kanssa.

 Hypnoositempulta suojautuminen on ilmeisesti sama asia kuin osata tehdä se. Eli kun osaat tehdä tempun, ei sinulle voi enää tehdä sitä. Ainakaan kuka tahansa ei voi. Kaltaiseni vanha laamanni saattaa kuitenkin tarvita sähköiskun oikeaan paikkaan, jotta löysät ja rappeutuneet aivot jämäköityisivät. Käsittääkseni satanisteilla on laite, jolla aivoja voi tehokkaasti mutta turvallisesti aktivoida. Sellainen kannettava noin nyrkin kokoinen.

 

 Usein on niin, että periaatteessa jos olisin joku muu, moni asia olisi mahdollinen, mutta käytännössä mikään ei onnistu. Ei voi olla ajattelematta, että tämä on tarkoituskin. Vittuilla minulle mahdollisimman paljon ja syyllistää vielä kaupan päälle. Äänet pysyvät loitolla kun niitä ei kuuntele, eikä etenkään keskustele niiden kanssa. Mutta tämä on hyvin hankalaa, koska ne ovat alati mukana. Ne ovat hyvin älykkäitä, tietävät minusta kaiken, osaavat imitoida ketä ja mitä tilannetta tahansa, ja lisäksi seksuaalisesti stimuloida minua. Mitä tahansa ajattelenkin, tunkevat ne mukaan. Ja on vaikea olla ajattelematta. Ihmisen aivot suorittavat ajattelua ihan itsenäisestikin.

 Vuosien varrella äänet ovat kietoutuneet tiukasti ympärilleni. Niitä voidaan toki rajoittaa ja niin tehdäänkin, kunhan yritän parhaani olla niistä erossa. Olla reagoimatta niihin. Ehkä kyseessä on siis jonkinlainen mielenhallinta-koulutus; harjoitus oman mielen kontrolliin. Eli että äänet on laitettu päähäni, jotta minun pitäisi päästä niistä eroon.

 Kerran pääsinkin. Otin asiakseni olla kuulematta tai ainakin olla kuuntelematta ääniä. En ainakaan reagoinut niihin. Noin viikon jälkeen huomasin, että niitä ei enää ole. Olin hyvin tyytyväinen. Oloni oli rauhallinen, jopa seesteinen. Sitten muutaman päivän kuluttua näin unessa, kun joku melko paljon ihmistä muistuttava ufo käveli kapean käytävän seinällä olevan paneelin äärelle. Tuossa paneelissa oli erilaisia nappeja ja vipuja. Maanisen puuskan vallassa hän paineli nappeja ja väänsi vivuista. Seuraavana aamuna äänet olivat taas päässäni. Syylliseksi veikkaan Hylleröä.

 Täytyy muistaa, että minun tapauksessani on useita eri ufoja, jotka haluavat - syystä tai toisesta - kontrolloida elämääni. Ja olla osa tätä "hienoa tarinaa". Mutta kun ufot repivät kaikki eri suuntiin, on lopputuloksena kamala sotku. Jokainen heistä tekee jotain, joka taas tekee tyhjäksi jonkun toisen tekemiset. Kun vedetään kolme mittaa vasemmalle ja kolme oikealle, jäädään nollaan. Ufot ovat tehneet temppunsa, pyyhkivät kätensä koko asiasta ja siirtyvät takavasemmalle. Itse jään siihen keskelle ihmettelemään, miksi mikään ei onnistu? 

 

 

Putket

 

 Äänet eivät anna minun nukkua jos juon enemmän kuin kaksi päivää putkeen. Joskus tällaisen putken jälkeen menee viikkokin hyvin vähillä unilla. Yhdistettynä äänien kokoaikaiseen terroriin ja aivokemioiden epätasapainoon unettomuus tekee vainoharhaiseksi. Siinähän on selkeä sääntö: ei saa juoda putkia.

 Miksi sitten juon enemmän kuin sen kaksi iltaa? Koska minua harmittaa. Joku luo sen harmituksen, ja sen tappaminen juomalla on kyllä outo pakkomielle. Luulisi minun jo oppineen, että se ei kannata. Mutta silti teen niin yhä uudelleen ja uudelleen.

 Ehkä joku usuttaa minut juomaan putkia. Saadakseen tekosyyn usuttaa äänet kimppuuni pilaamaan yöuneni. On kuitenkin hyvä olla jokin (teko)syy johon nojata. Samaan tapaan kuin USA oikeuttaa "ulkopolitiikkansa". He manipuloivat vihollisensa hyökkäämään tai lavastavat heidän hyökänneen johonkin, ja käyttävät tätä tekosyynä iskuun.

 Sitten on vielä se, että mitä pitempään olen juomatta, sitä itsetuhoisempi minusta tulee. Juominen vie murheet pois ja krapula alentaa itsetuntoa. Silloin tuntee itsensä hyvin pieneksi, eikä silloin halua tappaa itseään. Silloin haluaa vain että paha olo menisi pois. Tieto siitä, että muutaman päivän päästä vointi on jo lähellä normaalia, ei megakankkusessa auta yhtään. 

 Äänien usuttaminen kimppuuni ei ole silti estänyt yhtäkään putkea. Siitä ei ole ollut sillä tavalla mitään hyötyä. Se vain kerta toisensa jälkeen lisää juomista. Siksi voikin hyvällä syyllä väittää, että tätä halutaankin. Minun halutaan juovan enemmän. Jotta päästään lyömään minua lisää. Koska en saa nukuttua, juon lisää ja lopultahan se näyttää siltä, että olen itse siihen syypää. Minähän sen viinan kurkkuuni kaadan. 

 Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Enhän minä päätä mistään muustakaan asiasta. En saa edes päättää mitä laitan päälleni, vaan senkin ufot päättävät, antamalla pedofiilien vaihdella vaatteeni. Kaikkia vaatteita ei kuitenkaan vaihdella. Miksi ufot eivät sitten vaihda kaikkia vaatteita liian isoihin? Miksi ne eivät samantien hommaa minulle häätöä ja tuhoa autoani? Eikö sillä tavalla saisi vielä paremman hyödyn? Kai se on niin, että sabotaasi pitää pitää tietyissä raameissa, jotta en lyö elämääni täysin läskiksi.

 Krapulahoureiset liskojen yöt ovat olleet oma juttunsa. Kun suljen silmäni, alkaa vertaansa vaikka oleva visuaalinen tykitys. En ole televisiossa ikinä nähnyt yhtä pelottavia ja häiritseviä elokuvia tai montaaseja. Ei sellaisia voisi kukaan oikein tehdäkään. Niitä olisi joskus kiva katsella täysissä ruumiinvoimissa. Silloin ne eivät toisaalta hätkähdyttäisi yhtä paljon.

 Pari kertaa olen tällaisessa valveunessa päässyt tapaamaan "demoneja". Tai siltä se ainakin vaikutti. He olivat yllättyneitä kun yhtäkkiä tupsahdin samaan huoneeseen.

 "Mitä sinä täällä teet?" nainen kysyi. Muut porukasta keskeyttivät hyväntuulisen kinastelunsa ja kääntyivät katsomaan.

 Nämä demonit olivat lähes kuin ihmisiä. Huoneet samanlaisia kuin ihmistenkin taloissa. Kaupunkinäkymä ikkunasta ulos olisi hyvin voinut olla jostain päin Eurooppaa.

 "Me olemme demoneita", mies sanoi ilkikurisesti.

 Sain sen kuvan, että nämä "ihmiset toisesta maailmasta" seuraavat Maan tapahtumia ja keräävät itselleen etua kiusaamalla ihmisiä eri tavoin. Tai ehkä tarkoitus oli vain demonstroida ihan perinteistä huoraamista, mitä Maa on omastakin takaa pullollaan. Nämä hahmot eivät kuitenkaan näyttäneet aivan täysin ihmisiltä, vaan olivat sileämpiä ja pyöreäpiirteisempiä, vähän kuin piirroshahmoja. Kommunikointi niiden kanssa tapahtui jotenkin psyykkisesti. Ne eivät puhuneet keskenään ainakaan mitään kieltä jonka itse olisin tunnistanut. Ne olivat hyvin itsevarmoja ja ylimielisiä. Pelkäsin niitä, mutta en ole varma miksi. Ehkä se johtui vain krapulasta.

 

 Äänet ovat luonani lähes aina. Voiko todella olla niin, että äänillä ei ole mitään parempaa tekemistä? Ovatko ne oikeita? Vai ovatko ne jonkinlaisia botteja, eli jonkinlaista tekoälyä? Ne tietävät elämästäni aivan kaiken ja toki hyvin paljon sellaista mitä en itsekään tiedä. Ne osaavat yhdistellä eri asioita ja usein niiden jutut käyvät järkeen. Usein ne ovat täyttä sontaa. Joskus ne kuulostavat sinänsä hyvältä, mutta pienikin lähempi tarkastelu osoittaa jutut nopeasti kyhäillyksi sepitteeksi. Ehkä se on sekä että. Eli joskus äänet ovat botteja, joskus ufoja ja joskus ns. demoneja. Ehkä boteilla koputetaan, ikään kuin kalastetaan, ja sitten jos niille vastaa, hyppää demoni kehiin. Tai useampi demoni.

 Sopisi kuvaan, että äänistä olisi kyllä jokin hieno hyöty, mutta en tietenkään pääse sitä ikinä lunastamaan, koska pysyäkseni järjissäni minun on pakko päästä niistä eroon, ja pääsen niistä eroon juuri ennen kuin niistä olisi minulle todellista hyötyä. Kuten aiemmin todettua, tämä sopisi siihen toistuvaan kuvioon, jossa saan sen mitä haluan – sitten kun en enää halua sitä. 

 

 Ufot osaavat olla vittumaisia. Toki näennäisen viattomalla tavalla. Ne leikittelevät minulla – varmasti monella muullakin ihmisellä – mutta eivät sinällään töki kuumalla hiilihangolla tai leikkaa varpaitani irti yksi kerrallaan. Ne voivat aina mennä sen taakse, että en itse ole tarpeeksi ahkera ja määrätietoinen ansaitakseni mitään. Siinä on se ristiriita, että en minä niin vittumainenkaan ole, että ansaitsisin olla niiden leikkikalu.

 

 

Sanelin

 

 Foliohattujen pikkujoulujuhlissa Juhlatalo Maisalassa marraskuussa 2021 ihmiset kävivät vuorotellen trikkamassa minut ja kyselemässä typeriä ja nöyryyttäviä kysymyksiään. Tai ehkä monet heistä olivat juhliin soluttautuneita huoria, tai sitten vain huoraavia foliohattuja. Ainakin eräs Ville Venetjoki huorasi siellä foliohatun ominaisuudessa.

 Olin edellisenä päivänä kierrellyt kodinelektroniikkaliikkeitä ostaakseni sanelimen. Ajattelin, että kun pidän sanelinta taskussa, joutuvat huorat kieltämään ihmisiä trikkaamasta minua. Kuuntelisinhan tallenteen ja tietäisin taas enemmän. Enkä saa saada yhtään enempää osviittaa. Etenkään kun kerron sen täällä. Joskus kyllä muistan mitä trikin alla on puhuttu, vaikka se onkin sellaista epämääräistä muistihöttöä, yhtä hyvin vain omaa mielikuvitustani.

 Kodinelektroniikkaliikkeistä olivat kuitenkin sattumalta sanelimet lopussa. Ehkä satanistit olivat kieltäneet heitä myymästä minulle sellaista. Sain sanelimen sitten myöhemmin ostettua, ja siitä lähtien olen kantanut sitä lähes aina mukanani. Sanelin tarjoaa minulle pientä suojaa. Se estää ylimääräiset trikkaamiset ja nöyryytykset. Satanistit joutuvat nyt huoriensa kautta estämään ihmisiä kiusaamasta minua. En kuuntele nauhoituksia välttämättä päivittäin, mutta välillä hyvinkin tarkasti. Muutaman kerran olen huomannut, että tallenteet ovat erilaisia kuin se mitä on tapahtunut. Huorilla on samanlaisia sanelimia itsellään ja he voivat tarpeen mukaan vaihtaa oman sanelimeni toiseen samanlaiseen.

 Huorat voivat siis vaihtaa sanelimen, mutta he eivät saa ottaa sitä kokonaan pois. Siten joku ufo on asian säätänyt. Jos joku trikkaa minut ja sanelin on ollut päällä, joudutaan sanelin vaihtamaan. Huorien pitää siis päivittää omia rinnakkaissanelimiaan siten, että niistä löytyvät samat nauhoitukset kuin hallussani olevasta. Tämähän onnistuu helposti, sillä digitaalisen sanelimen saa liitettyä tietokoneeseen. Sanelimella on siis huoria työllistävä vaikutus. Yksi lisähuora saa kaiketi palkkansa sanelinvastaavana.

 Luonnollinen väylä estää trikkaamiset olisi tietenkin puhdistaa ruumiinsa ja mielensä.  Saavuttaa tila jossa trikit eivät toimisi minuun. Se on kuitenkin hyvin vaikeaa. Ei saisi oikein syödä mitään, eikä tietenkään juodakaan. Voi sanoa, että käytännössä se on kohdallani mahdotonta, mutta jos tarpeeksi yritän, se kenties mahdollistetaan. Onhan kaikki elämässäni oltava riippuvaista ufojen päätöksistä.

 Vai onko niin, että aivoni ovat siinä määrin muusia, etteivät ne toimisi edes puhtaina? Eli ainoa tapa välttää trikatuksi tuleminen olisi kalauttaa päänsä katuun. Aivot menisivät sijoiltaan, enkä enää voisi vaipua hypnoosiin. Ehkä aika näyttää senkin.

  

 

Ufot eivät välitä

  

 Ufot ovat ylimielisiä. Ne kuvittelevat olevansa joka suhteessa parempia kuin ihmiset. Mutta ne eivät ymmärrä että ihmiset naureskelevat myös niille. Ne eivät ymmärrä tiettyä koomisuutta itsessään. Se tulee juuri siitä ylimielisestä kliinisyydestä, jolla ne asioihin suhtautuvat. Ne ovat olevinaan niin älykkäitä ja kaikkivoipaisia.

 Monet niistä eivät saaneet omassa ihmiselämässään mitään aikaan, joten nyt ne haluavat kirjoittaa kirjan tai tehdä levyn minun kauttani. Valmiina on kuulemma monta kirjaa ja laulua, jotka minun tarvitsisi "vain tehdä". Mutta sitten prosessista tehdään liian hankala. Pitäähän tarinan olla mielenkiintoinen. Mutta miksi tekisin mitään, kun en nauti prosessista, tienaa siitä mitään, eikä kukaan usko tuotoksen edes olevan omaa käsialaani? Minua motivoi salattujen totuuksien levittäminen. Ja sitähän ufot taas eivät halua. Onko sillä toisaalta väliä mitä ne haluavat, jos kaikki mitä tapahtuu on lopulta juuri se mitä pitääkin tapahtua? Sanotaanhan minullekin, että tämä ei mene niin kuin sinä haluaisit sen menevän.

 

 Ufo näkee tietenkin ihmisen läpi ja pitää tätä rumana. Eläimellisenä vittupäänä. Hyeena on kaunis, koska se elää vaistojensa varassa. Mutta ihminen on tietoinen valinnoistaan. Ufot eivät ymmärrä, että ihminen on olosuhteiden vanki. Ihminen toteuttaa omaa olemustaan osana sitä kulttuuria jossa hän elää. Ei siinä auta ruveta laupiaaksi samarialaiseksi. Tekeehän aikuinen ihminen valintoja, mutta ne ovat osa sitä miksi hän on kasvanut. Miksi ufot eivät ymmärrä tätä? Ehkä ne ymmärtävät, mutta eivät välitä. Ufot eivät välitä ihmisistä, vaan kohtelevat heitä pelkkinä välineitä, joiden kautta voi saavuttaa omia tavoitteitaan kosmisissa leikeissä ja peleissä. Tämä kidutus voidaan selittää ylevällä kokonaistavoitteella, jolla ei ole lopulta heille mitään merkitystä. 

 Voisi kuvitella, että ufotkin joutuvat tilille tekosistaan. Silloin ne varmasti sanoisivat, että tarkoitus oli hyvä. Mutta jos minä orjuutan 2000 afrikkalaista tarkoituksenani tehdä heistä maatalouslomittajia, ovatko tarkoitukseni niin hyvät, että orjuutus ja häpäisy eivät merkitse mitään? Tavoittelenhan suurempaa etua kaikkien kannalta. Enkä muutenkaan usko, että ufojen tarkoitusperät ovat kannaltani suosiolliset. Mikään ei puhu sen puolesta. Pikemminkin näyttää siltä, että niiden idea on sabotoida minua. Ovatko ufot käsinukkeja joillekin yli-demoneille? Ehkä.

 Minullakin pitäisi olla tiimi, tai minun pitäisi olla osa tiimiä. Mutta tätä ei haluta. Ufot ovat useasti tulleet kysymään minulta, mitä elämältä haluan? Mutta ne tulevat kyselemään kysymyksiään silloin kun olen umpihumalassa, koska ne tietävät, että saavat silloin typeriä vastauksia, joiden pohjalta voivat kiusata ja sabotoida minua lisää. Ufojen kysymykset ovat myös niin ylimalkaisia, että niihin annettuja vastauksia voi väännellä miten tahansa.

 Ufot ovat sanoneet minulle monesti, että ei tuosta tule yhtään mitään, mutta että sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Kunhan et tapa ketään. Kun olin mennyt opiskelemaan mediatuotantoa Turun Taideakatemiaan, tuli kaksi nais-ufoa tapaamaan minua.

 "Viestintää, viestintää", toinen heistä hersytteli. "Eikö joku muu ala voisi tulla kyseeseen", hän jatkoi. "Oletko nyt aivan varma tästä?"

 "Mikä sitten?" kysyin.

 "Eipä oikeastaan mikään, koska et sinä kuitenkaan mitään opi, koska sinä olet melko tyhmä", hän sanoi.

 "Tässä kannattaa kuitenkin opiskella nämä kaikki pikkuasiat jos tähän lähtee, vaikka tämä on tällaista muka-tiedettä", toinen lisäsi vielä. 

 Hän sanoi vielä lopuksi, että eipä sillä niin väliä ole mitä sinä täällä teet.

 Enhän minä varsinaisesti halunnut opiskella "viestintää", mutta siihen kouluun satuin pääsemään sisään. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt opiskella itselleen joku käytännöllinen työ. Voisin olla esim. putkimies tai sähkömies. Nyt se on myöhäistä. Myöhemmin ufot tulivat kolmen ihmisen ryhmänä ihan fyysisesti Turun Taideakatemiaan. He olivat olevinaan joku kirjoitustaitoa arvosteleva komitea. He arvostelivat minua lauseenvastikkeista ja jostain muustakin. Enhän minä tietenkään osaa kirjoittaa. Kirjoittaminen vaatii aivoja, joita minulle ei ole. Ei se ole kielioppisäännöistä kiinni.

 Mitä hyötyä tästä komiteasta oli? Olen ehkä liian vittumainen, että minua voisi auttaa. Toisaalta olen liian kiltti ja toisaalta liian vittumainen. Myöhemmin ufot huijasivat minut ensin jakeluautokuskikurssille ja sitten vuosia myöhemmin vielä autonkorjaajakouluun. Molempien kurssien lopulla minulle yritettiin väkisin saada joku työpaikka. Sitä oikein tyrkytettiin. Eli työpaikka jonain juoksupoikana. En suostunut siihen, koska olen liian vanha juoksupojaksi.

 Työelämässä olen kuitenkin aina ollut duunari. Ufot haluaisivat, että toimin siivoojana tai ojankaivajana, mutta en enää suostu tekemään sellaisia töitä joista en pidä. Joskus vuosia sitten kun olin työttömänä, työvoimatoimisto pakotti minut siivoamaan. Eli ufot pakottivat. Mutta en tehnyt töissä mitään. Vittuilin kaikille ja kuseskelin lattioille, minkä seurauksena sain saman tien kenkää. Se pakkotyöllistäminen oli pakko lopettaa. Nauhaa kelattiin taaksepäin ja olin taas työtön. 

 

 

Ei toista tällaista

 

 Joskus vuosia sitten luokseni tuli ihmishahmossa pahantuulinen kivinaama-ufo. Hän sanoi, että tällaista elämää ei tule enää koskaan tapahtumaan. Ajattelin silloin, että onpa tyly mies, mutta jälkeenpäin tulin toisiin aatoksiin. Ehkä hänen viestinsä oli se, että tällaista pelleilyä ei toista kertaa katsota läpi sormien. Eikä kyse ole tietenkään minun toimistani. Enhän minä täällä mitään päätä. Mutta ehkä olen lajiani viimeinen.

 Päättyvätkö ongelmani siihen kun päätän maallisen taipaleeni? En tiedä. "Tuonpuoleisessa" joudun ehkä kohtaamaan reptilianien vihan. Olenhan kertonut heistä salaisuuksia. Omaan kotimaailmaani reptilianit eivät välttämättä pääse. Siellä ei ole masentuneisuutta siinä mielessä mitä Maa-planeetalla, missä kaikki kärsivät alati. Myös siksi, että Kuussa ja maanalaisissa luolastoissaan asuvat reptilianit tarvivat elääkseen kärsimystä, jota ihmisten tuskasta on helppo sadonkorjata. 

 Mutta minun ei olisi välttämättä kannattanut kertoa salaisuuksia reptilianeista. Ne ovat mahtava ja massiivinen joukko äärimmäisen vaarallisia ja negatiivisia olioita, joilla on korkea taistelutahto ja kosto-mentaliteetti. Ne saattavat haluta kostaa minulle sen, että olen jossain mielessä tehnyt heistä pilkkaa. 

 On myös sanottava, että ehkä jossain joku toisenlainen ufo hermostui Hylleröön ja alkoi tehdä minua koskevia lauluja. Nehän tavallaan rikkovat tämän todellisuuden lakeja. Sellaisia voisi olla yksi tai muutama, mutta niitähän on tuhansia. Laulut ovat mielestäni selvä osoitus siitä, ettei koko jutulla ole niin suurta väliä. 

 Tai ehkä laulut ovat Saatanan tekosia, ainakin osa. Saatana haluaa minun ylpistyvän ja ajattelevan olevani enemmän kuin olenkaan. Ehkä tappavan itseni kostoksi kohtaamistani ongelmista. Usein laulujen viesti on: Tule pois sieltä. Tule tänne, toiselle puolelle... Ja sehän kyllä kuulostaa hyvältä. Sitten näitä lauluja soi radiossa aina kun ajan autolla. Niitä tulee joka kanavalta jatkuvalla syötöllä. Joskus tämä "musiikkiterrori" on hauskaa, yleensä ei. Minun käy melkein sääliksi Paulaa, Ellinooraa ja Sannia, jotka ovat varmaankin rakentaneet musiikkiuraansa kiusaamalla minua, ja kostoksi siitä joku käyttää heitä hyväkseen. Mutta se siitä.

 

 Jos olen ennen Maahan tuloa allekirjoittanut sopimuksen, jonka nojalla myönnän pois oikeudet johtaa elämääni, menee jossain raja. Eivät ufot voi loputtomiin tukeutua sellaiseen huijari-sopimukseen. Vai voivatko? 

 Tässä olisi sitten kyse siitä, että olenko vain vähäpätöinen ihminen tai joku pikku-ufo, jolla ei ole niin väliä. Jos olen pohjimmiltani hyper-ufo, näyttäytyisi sopimuksen nojalla kaiken mahdollisen terrorisointi tyhmältä. Pitäähän siinä joku järki olla. Vai onko Hylleröä ja muita ufoja johdettu harhaan? Onhan oltava niin, että Maan asteikolla voimakkaiden demonien yläpuolella on oltava uusia negatiivisia entiteettejä. Ja ne pyörittävät Hylleröä ja muita mennen tullen. Tämä olisi siinä mielessä uskottavaa, että moni johtohahmo luulee koko elämänsä ajan olevansa jotain suurta ja vasta kuoltuaan ymmärtää olleensa pelkkä marionetti. Aina on isompi tekijä, ja kuka tahansa roolia ottava saattaa päätyä heidän leikkikalukseen.

 Ufot ovat kiusanneet minua lapsesta saakka. En aio jäädä katselemaan tätä loppuun saakka, koska silloin tehtävä tulisi suoritettua ja he voisivat sanoa, että lopuksi tämä meni kuten pitikin. Jos siinä kesti 70 vuotta, niin se on lyhyt aika sinun elämässäsi. Minun on pidettävä huoli siitä, että tämä projekti ei tule ikinä päätökseensä.

  Tämä on myös tärkeä ennakkotapaus, jotta nämä ufot eivät pääse kiusaamaan ketään muuta minun jälkeeni samalla idealla, eli että ensin piinataan koko ikä ja sitten lopuksi saatetaan tehtävä päätökseensä pelkällä pakottamisella. On tärkeää, että saan jätettyä oman kädenjälkeni tähän elämään, eli sen että mitään ei tapahdu. Elämä Maassa voi jatkua entisellään, ja ufot voivat jatkaa ihmisten kiusaamista kuten haluavat. Mutta jos jotain tehdään, se tehdään täysin ulkopuolelta käsin ja se on ns. lopullinen ratkaisu, johon ei konsultoida ufoja. 

 Sanoin aikaisemmin, että en ota vastuuta mistään, koska mikään ei ole minun syytäni. Se on toki hieman tulkinnanvarainen asia. Piiloudunko sellaisten asioiden taakse, joiden yli voisin ehkä hypätä? Käytänkö niitä tekosyinä. Ehkä, mutta minulla ei ole motivaatiota hypätä niiden yli. Sitä motivaatiota ei ole ikinä ollut kovin paljon, mutta nyt sitä ei ole senkään vertaa. Eikä sitä voi teeskennellä olevan, eikä se teeskentelemällä tule takaisin. Sitä joko on tai sitten sitä ei ole, ja nyt sitä ei ole. Siinä on ongelman ydin.

 Koko elämä on pelkkää arvuuttelua ja ihmettelyä, sokeana harhailua. Vailla konkretiaa. Vailla todellisia maaleja ja motivaatiota. Vailla toverillisuutta ja rakkautta. Vailla lämpöä. Vailla mitään minkä vuoksi taistella. Pelkkää häilyvää höttöä, joka muuttaa väriään päivästä toiseen.

 Monet ufot kärsivät Dunning-Kruger efektistä. He eivät itse ymmärrä omaa vajavaisuuttaan, oli se sitten kulttuurillista tai älyllistä. He ajattelevat, että kaikki maailman viisaus on heidän päissään, eikä muiden mielipiteillä ole mitään arvoa. Koska he ovat älyllisesti niin paljon ihmisten yläpuolella, he kuvittelevat omaavansa suvereenit ratkaisut ihmisten ongelmiin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että heidän rohtonsa erilaisiin sairauksiin eivät toimi. Asiat joudutaan hoitamaan kuntoon niitä jälkikäteen muuttelemalla. Tässä voi toki kysyä, haluavatko he yleensäkään parannusta? 

 

 

Totuus

 

 Tavoitteeni näissä kirjoituksissa on kertoa totuus joka asiasta. Myös silloin kun se on epäedullinen itseäni kohtaan. Joku sanoi, että minun ei kannattaisi haukkua itseäni, koska muut tekevät sen jo puolestani, ja että he tekevät sitä jo aivan tarpeeksi. 

 Mutta koko totuuden kertominen edellyttää sen kertomista myös omasta itsestään, siten kuin sen itse näkee. Ja omassa tapauksessani tämä tarkoittaa käytännössä itseni alentamista. Onhan kuitenkin niin, että jos joku lukee jotain hyvää jonka minä olen kirjoittanut, tarkoittaa se sitä, että minä nimenomaan en ole sitä (täysin itsenäisesti) kirjoittanut. Toki sama asia pätee lähes kaikkien muiden tekeleisiin. Niin se vain menee ihmisen maailmassa. 

 Mutta totuus, olen huomannut, on kaikista pahin asia. Sitä kaikki pelkäävät ihmisistä ufoihin. Kukaan ei voi sietää totuutta, koska koko maailma perustuu valheelle. Ei pelkästään yhdelle valheelle, vaan lukemattomille valheille, jotka täydentävät toisiaan. Näihin valheisiin olemme kietoutuneet ja niillä meidät peitellään. Niillä meitä estetään näkemästä todellisuutta.

 Ufot sanovat, että me emme kestäisi totuutta. Mutta miksi totuus sitten hierotaan minun naamani yhä uudelleen ja uudelleen? Jos sillä on niin suuri kasvattava vaikutus, enkö silloin haluaisi tarjota samaa lääkettä kaikille muillekin? Jotta hekin pystyisivät kasvamaan ihmisinä ja örkkeinä tai ufoina? Miksi riistäisin heiltä tämän mahdollisuuden? 

 Ufot eivät sinällään välitä ihmisistä. Ne leikkivät pedofiili-homojen kustannuksella ja säätelevät sitä, miten paljon nämä voivat minua kiusata. Mutta ufot eivät kuitenkaan estä pedofiili-homoja raiskaamasta pikkulapsia. Se ei niitä kiinnosta. Eivätkä ne siitä välitä.

 Ihmisillä ei ole ufoille mitään arvoa. Ne näkevät vain ison kuvan, missä on koneisto. Niitä kiinnostaa vain show. Ja ne tietävät, että ilman satanismia ei olisi kunnon show'takaan. Hyvällä syyllä voi väittää, että monet korkeamman tason entiteeteistä ovat epäonnistujia. Ne eivät välttämättä ole pahoja, mutta ne ovat täydellisen välinpitämättömiä niitä alempana olevien lajien kärsimykselle. Tämä ei tietenkään estä niitä olemasta moralisteja. Omasta mielestään ne voivat kohdella alempia lajeja miten tahansa, mutta nämä eivät puolestaan voi kohdella itseään alempia lajeja miten haluavat, vaan heitä voidaan tästä rankaista. 

 Jos jonkun pitäisi muuttua, niin ufojen. En usko, että niistä on siihen. Ja kuten sanottua, ufot (en pidä tästä sanasta, mutta en ole keksinyt parempaakaan) eivät välitä minusta. Mutta ei tässä olekaan kyse siitä, että niiden pitäisi välittää minusta. Kyse on siitä, että ne nöyryyttävät minua ja kohtelevat minua huonosti. Olen ufojen työntekijä ufojen projektissa. Mutta ei työntekijöitä kuuluisi kohdella näin. Sellainen on huono työnantaja, oikeastaan sadistinen orjuuttaja.

 Mutta miksi minä olisin ufojen orja? Mitä minä siitä hyödyn? Miksi minä auttaisin ufoja niiden tyhmissä projekteissa, joilla ei lopulta ole minkäänlaista merkitystä? Päinvastoin, aion tulevaisuudessa pyrkiä vaikuttamaan muutoksen puolesta.

 Elämästäni on luotu skenaario, jota ei voi pelata läpi. Minun pitäisi olla samaan aikaan sotilas ja pyhimys. Sotilas on huono vertaus, mutta en keksi nyt parempaakaan. Tämän pelin keksijä onkin joko ovela tai tyhmä. Kun tämä on nyt jäänyt junnaamaan limboon, voi joku ovelasti kerätä vitutukseni aiheuttaman hyödyn päältä. Ehkä se on diilattu jo etukäteen. Elelen aina viisi vuotta ja sitten nauhaa kelataan taas taaksepäin. Sitten lopuksi kun olen vanhus, tulee varsinaisen show'n vuoro. Sen herkullisuuden takaa 65 (oikeastaan 200) vuoden odotus. Kliimaksi lunastaa pitkän odotuksen. Ja kun loppuun on kuitenkin päästy, ei tarvitse valittaa miten sinne on päästy. Pääasia että on päästy. Tyhmää on se, että koko projekti luultavasti päättyy ennen aikojaan ufojen ahneuden takia. Ahne on usein tyhmä tai vähintään tyhmän näköinen, mikä on usein sama asia.

 Mutta miten minä sitten yhtäkkiä 65-vuotiaana hallitsen kaikenlaiset temput ja trikit? Niitähän pitää opetella ja työstää vuosikausia. Olen nyt 46. Luulisi, että osaisin jo jotain tai ainakin näkisin 20/20. Mutta ei. En näe mitään, en osaa mitään ja olen pelkkä avuton idiootti. Tästä on pitkä matka maapallon johtajaksi. Haluanko edes sitä? En tiedä.

 

 Tämän maailman luoja ei ole varmastikaan halunnut tehdä siitä täydellistä. Hän on kaiketi ajatellut, että sattumalle on oltava sijaa. Joskus paha ei saa palkkaansa. Joskus hyvää tekoa ei palkita. Täydellisyys on suhteellinen käsite, eikä se voi rakentua muuten kuin epätäydellisyyden kautta. Pienimuotoinenkin fantasia on hienoimmillaan aina joka kerta erilaisena. Sen pitää antaa elää. Ja silloin se menee joskus mönkään. Mutta yllätyksellisyys täydentää kokonaisuuden. Ilman sitä ei ole voittoa, vaan sopupeli. 

 

 

 Täydennetty: 4/25