C L U B 2 7
I
Monen viihdetaivaan tähden ura on käsikirjoitettu. Hänen elämänsä seuraa ennalta sommiteltuja askelmerkkejä. Saavuttaakseen menestystä hän myy sielunsa paholaiselle, tietäen loppunsa tulevan 27-vuotiaana.
Vaikka suurelle yleisölle niin uskotellaankin, eivät monet tähdet kirjoita itse laulujaan. Esimerkiksi Bruce Springsteen ei ole kirjoittanut valtaosaa hiteistään, vaan ne räätälöidään hänelle. Asia on tullut julki monta kertaa, mutta silti ihmiset (laamannit) eivät jostain syystä tajua asiaa tai onnistuvat unohtamaan sen. Usein satanistit pilkkaavatkin avoimesti laamanneja, jotka eivät tiedä asiaa.
Bruce on taustajoukkojensa investointi, jota suojellaan. Bruce kirjoittaa kyllä itsekin lauluja, joista kuitenkin useimmat jäävät levyttämättä, koska ne eivät ole yhtä hyviä kuin "hovisäveltäjien" hänelle tekemät. Joka levylle otetaan silti vähintään yksi Brucen tuotos. Esimerkiksi Hungry Heart on hänen itse kirjoittamansa. Brucen kaltainen con-artist on ainakin Britti-Bruce Damon Gough, joka ei eräiden lähteiden mukaan kirjoittanut juuri mitään "About a Boy" soundtrackin musiikista.
Bruce halusi tulla supertähdeksi, joka pukeutuu kuin yleisönsä. Samuel O'Neillin mukaan ihmiset haluavat tähtien olevan erilaisia kuin he itse. Jotain enemmän. Bruce kuitenkin kelpasi ihmisille kasuaalina. Ehkä syynä olivat hänen tarttuvat ja sydämeenkäyvät kappaleensa. Ehkä myös hänen tapansa antaa konserteissaan rahoille vastinetta. Brucen oli tarkoitus alunperin kuolla Born To Run – levyn jälkeen. Tuolloin hän olisi ollut 27-vuotias. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tapahtunut. Hänen piti kuolla muutaman kerran tämän jälkeenkin, mutta syystä tai toisesta hän sai jäädä eloon. Samuel O'Neill sanoi, että Brucea ei lopulta raaskittu tappaa, kun ihmiset olivat häneen niin tykästyneitä. Epäilen. Luultavasti Brucea ei vaan saatu hengiltä.
Kollegojensa joukossa Bruce on halveksittu. Tämän ymmärtää, mutta häntä arvostelevat tähdet ovat itsekin keinotekoisia luomuksia, jotka saattavat toki olla musiikillisesti lahjakkaampia. Ilman satanismia hekään eivät kuitenkaan ole mitään. Bruce on tavallaan puhtaampi viihdetaivaan luomus, sillä hän on aidosti keinotekoinen – kaikessa "rehtiydessäänkin".
Satanisteja ovat Beatlesitkin. Rollareita satanistisempaa yhtyettä saa hakea. Myös Bob Dylan on satanisti. Dylan näkee paljon vaivaa laulujensa eteen, mutta ei hän niitä yksin kirjoita. Ja tietää sen. Tosin Dylanin tapauksessa se on hän itse, joka tapailee melodiat ja sanoitukset paperille. Joku demoni hieman avittaa häntä.
On paljolti Dylanin kaltaisten laulaja-laulunkirjoittajien syytä, että monet epäkaupallisempaa rock-musiikkia soittavat indie- ja punk-bändit ovat niin huonoja. Pop-maailmassa on yleensä erikseen laulajat ja lauluntekijät. Jos sama pätisi vähemmän kaupallisissa genreissä, olisivat tuotokset laadultaan parempia. Moni bändi näet kärsii huonoista soittajista ja laulajista, tai toisaalta kehnoista biiseistä. Indiessä ja punkissa kappaleet pitää kuitenkin kirjoittaa, soittaa ja laulaa itse. Toisaalta musiikintekeminen voisi muuttua enemmän avoimen lähdekoodin muokkaamiseksi. Uusia kappaleita voitaisiin tehdä muokkaamalla versioita vanhoista kappaleista. Yhdistelemällä parhaat palat toisiinsa. Ehkä pian teknologia mahdollistaakin tämän siten, ettei tarvitse osata käyttää kuin yhtä ohjelmaa.
II
Kun minut 2010 vedettiin väkisin satanistiksi, oli yksi tarjotuista mahdollisuuksista ryhtyä muusikoksi; rock-tähdeksi. Samuel O'Neillin tuntema nimettömäksi jäänyt satanisti ehdotti, että tekisin diilin. Muutaman intensiivisen treeni- ja keikkailuvuoden jälkeen saisin tehdä kaksi klassikkolevyä. Tulisin isommaksi kitaralegendaksi kuin Jimi Hendrix. Mullistaisin rock-kitaroinnin. Sitten saisin surmani, mutta muistoissa jäisin ikuisesti elämään muiden nuorena kuolleiden rock-tähtien tapaan.
Osa kappaleistani olisi vain putkahtanut päähäni. Jos näin ei olisi sattunut käymään, olisivat hovisäveltäjät kirjoittaneet sopivat laulut esitettäväkseni ja ne oltaisiin merkitty nimiini. Polkuni suosion huipulle piti oleman kivetty katu-uskottavilla käänteillä ja rock-romantiikkaa tihkuvilla anekdooteilla. Olisin ollut kuin Bruce. Bruce Hendrix. Bruce Cobain. Bruce Morrison...
Tuo vanha satanisti harmitteli, että olin jo ehtinut ylittää 27 ikävuoden rajapyykin. Faustisen liiton tehneet rokkarit kuolivat usein tuon ikäisinä. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että puhdasmielisinä pidetyt Kurt Cobain ja Jimi Hendrix olivat satanisteja, joiden molempien ura on satanistien laatima tarina. Heistä tehtiin tähtiä ja kuolemattomia, mutta vaihtokaupassa he antoivat sielunsa ja elämänsä. Mikä on sielu? En tiedä. Sen he kuitenkin menettivät.
Kurt Cobainin tarina on hieman erityinen. Sain Saatanan kautta yhteyden Cobainiin, hänen kärsiessään jossain "helvetissä". Cobain oli aikanaan tehnyt diilin, jossa hän maksoi itse Saatanan voimille kaiken saamansa avun. Eli hän ei elämässään tehnyt paljoakaan pahaa kenellekään, vaikka pääsi maailmankuuluksi rock-staraksi. Näin ollen Cobainin kuoltua hänellä oli edessään moninkertaisesti tuskaisempi taival kuin muilla staroilla. Toisaalta kuoltuaan Cobain hyvittää saamansa avun kaiken kerralla, mutta mahtaa hänellä olla tuskaista.
Itse kieltäydyin tarjotusta diilistä. Yritin neuvotella parempia reunaehtoja, mutta vastapuoli turhautui heti.
”Etkö ymmärrä, kuinka ainutlaatuisesta tarjouksesta on kyse?” minulle sanottiin. ”Niin moni tarttuu tähän sopimukseen huomattavasti huonomminkin ehdoin.”
Niin varmaan tarttuu, mutta itse olisin halunnut tehdä neljä klassikkolevyä. Vanhana kevyen musiikin ystävänä harmittelin aina sitä, että hyvät bändit tekivät yhden tai kaksi mielenkiintoista levyä, ja sitten pelkkää paskaa. Kuinka se aina meneekin niin? Juuri kun on hypännnyt itselle mieluisan bändin kelkkaan ja alkanut vannoa sen nimeen, muuttuu se joksikin aivan muuksi. Ei ole enää aitoa meininkiä, ei vastaansanomatonta energiaa. Jos yllätyksiä tuleekin, ne ovat negatiivisia. Hyvin harva yhtye tai artisti kykenee pitämään tasonsa läpi vuosien.
"Voit kyllä unohtaa tämän", vanha mies sanoi. Hän ihmetteli miksen ollut kiinnostunut diilistä menestystakuulla? Mitä muutakaan minä sitten tekisin? Nyt voisin tulla legendaksi. Myös Samuel O'Neill pui asiaa näennäisen harmistuneena. Hän inhosi rokkia, ja oli vain tyytyväinen, etten ryhtynyt rock-tähden uralle.
On ilmeisesti riskaabelia jatkaa ja jatkaa faustisen liiton solmineen artistin uraa ja elämää. Sijoitus kärsii kun ihmiset menettävät kiinnostuksensa. Artistin ennenaikainen kuolema on olennainen osa tuotekehitystä. Enemmän merkitystä on sillä, että ohjelmoituna robottinakin minusta olisi tullut epävakaampi vuosi vuodelta. Olisin saattanut yhtäkkiä herätä unestani ja ryhtyä tiedottajaksi. Ei ole järkevää pitää artistia jatkoajalla vuosikausia selkä seinää vasten. Rottakin hyökkää vain nurkkaan ajettuna.
Taustalla vaikuttavat ja naruista vetelevät vaikuttajat eivät juurikaan arvosta artistejaan. Koko homma toimii satanismin keinoin. Lahjakkuudesta voi olla itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tiedostavuutta ei sallita lainkaan. Vain Cabalin (Illuminati) vihollisia - kuten Trumpia - voi kyseenalaistaa ja kritisoida. Trump on turvallinen maali. Samalla tavoin kuin ilmastonmuutos on turvallinen kohde promotoida. Eikä kevyen musiikin tähtien haluta olevan poliittisesti epäkorrekteja. Räppärithän sitä ovat rasistisine ja naisvihamielisine sanoituksineen. Mutta 2000-luvun mediaympäristössä heidän arvostelemisensa katsotaan toisaalta rasismiksi. Kuten kaikenlainen mustien tai arabien kulttuurin arvosteleminen. Puhumattakaan juutalaisista. Räpissä on kuitenkin ollut kantaaottavuutta enemmän kuin muissa musiikin lajeissa. Tosin harva räpppäri haluaa tai tohtii esiintyä oikeamielisenä. Ja liika älyllisyys pilaa viihteen. Samuel O'Neill sanoi, ettei räppäreistä ole pelkoa ihmisten tiedostavuuden lisääjänä. Ainoa jolla oli jotain sanottavaa oli kuulemma Tupac Shakur, eikä tämäkään pysynyt elossa.
Sama satanistien porukka määrää melkein kaiken mitä musiikkiteollisuudessa tapahtuu. Heidän aikansa ei tietenkään riitä kaikkeen, mutta pyramidin alemmilla portailla olevat tiedottavat heitä asioista, joiden ajattelevat heitä kiinnostavan. Niin tehdään kuten he käskevät. Sama pätee muussakin viihdeteollisuudessa. Samat juutalais-satanistit pyörittävät koko paskalaitosta. Ei Bob Dylan olisi tehnyt Frank Sinatra -levyä, elleivät tätä fanittavat isot pojat olisi häntä siihen ohjeistaneet. Kuinka vanhat miehet aina pitävätkin Sinatrasta? Eikä kamalan lauluäänen omaavan Madonnan avut olisi riittäneet edes tähdenlentoon ilman satanismia. Esimerkkejä riittää.
Rokkareiden ja muiden pitää tehdä kuten käsketään. Jos levyt myyvät, saa olla kiistanalainen, mutta ei liikaa eikä väärällä tavalla. Motörheadin Lemmy Kilmister oli väärällä tavalla. Hän keräili natsi-esineistöä ja pukeutui vanhoihin koppalakkeihin. Musiikkibisneksen valtaa pitävät juutalaiset eivät pitäneet tästä. Samuel O'Neill kertoi, että Lemmyä oltiin piinattu parikymmentä vuotta hänen natsi-fetissinsä takia.
"On siinä kestävä äijä", Samuel sanoi.
Lopulta juutalaiset olivat antaneet Lemmyn olla. Vai antoivatko sittenkään? Samuelilla ainakin oli tapana puhua rehelliseen sävyyn ja silti valehdella. Jos hänen juttunsa eivät olleet enää uskottavia, hän myönsi osan totuudesta "totuuden nimissä". WTC-iskuista hän sanoi, että tiedettiin kyllä että sellainen isku on tulossa, mutta ei tehty mitään sen estämiseksi. Totuushan on, että koko isku oli sionistisen Illuminatin suunnittelema. Talot täynnä räjähteitä ja lentokoneet itse asiassa ohjuksia.
III
Kun olin 12-vuotias, veljeni Kalle sai joululahjaksi kitaran ja meni naapuriin soitto-oppiin. Itse sain seuraavana jouluna bassokitaran. En muista kenen idea se oli, mutta isälle se sopi. Isä piti ajatuksesta, että soittaisin ns. kakkosviulua.
Naapuriimme oli muuttanut kitaransoitonopettaja Tapani "Poke" Mäenpää, isän siskon Railin miesystävän ominaisuudessa. Poke opetti Kallea soittamaan kitaraa ja minua bassoa. Railin poika, serkkumme Veli-Mikko Äijälä soitti rumpuja. Harjoittelimme ja soittelimme rivitalon yhteisvarastossa.
Se oli viatonta ja kivaa aikaa. Paukutimme varastossa Poken opettamia rock-klassikkoja päivästä toiseen. Varsinainen bänditoiminta alkoi kun Jukka Rajalampi tuli joukkoomme kitaristi-laulajaksi. Bändin nimi oli ensin FX, sitten Effex, sitten Reaper ja niin edelleen. Biisit olivat yksinkertaista hevirokkia. Sanoituksissa käsiteltiin mm. pimeydessä liikkuvia, veressä uivia petoja.
Kehityimme kaikki soittajina tiettyyn rajaan saakka. Luomuna. Kukaan nelikosta ei silloin kuulunut kerhoon. Tätä nykyä kaikki muut paitsi minä. Veli-Mikon musiikillisen kehittymisen katkaisi hänen isänsä Tuomas Äijälä, joka oli opettanut poikaansa soittamaan rumpuja. Tuomas ei kuitenkaan pystynyt käsittelemään sitä, että yhtäkkiä "Vellu" tiesi häntä enemmän 60-luvun bändeistä ja oli muutenkin saanut Pokelta vaikutteita. Muistan kun kuuntelimme Vellun kanssa Poken vanhoja vinyyleitä tämän ollessa poissa. Vellu oppi nopeasti kappale kappaleelta Edgar Winterin levyt ja suositteli niistä minulle parhaita paloja. Sitten yhtäkkiä hän ei ollut enää lainkaan kiinnostunut kuuntelemaan musiikkia. Ei uutta eikä vanhaa. Tuomaksen satanistiset loitsut tekivät tehtävänsä. Olihan Vellu muutenkin ollut koko perheen hölmöläinen. Se yksi jota ei vedetty kerhoon. Se yksi joka sai kärsiä, jotta muut saisivat olla rauhassa. Ihmis-patteri, josta perheen nais-örkit imivät energiaa harva se päivä. Tuomas ja Raili myös käyttivät Vellua Pirkkalassa jossain sessioissa, joiden luonnetta Vellu itse tuskin edes muistaa.
Omaa kehitystäni sabotoi isäni Rauno, joka halusi tasapäistää minua isoveljeni Kallen kanssa. Rauno näki minut ylimääräisenä: Äpäränä ja uhrilampaana, josta ei kuitenkaan päässyt eroon. Kun halusin ostaa kunnollisen bassovahvistimen, Rauno esti tämän.
"Onko se sitten oikein, että Kallella on vain 20 wattinen ja sinulla 200 wattinen? Eihän Kallen soitto kuulu sitten ollenkaan. Herää, saatana!"
Raunon mukaan yritin kiristää häntä ostamaan Kallelle isompi vahvistin. Sanoin, että jos hän ei ostaisi sitä, voisin ostaa senkin omilla kesätyörahoillani. Rauno kaiveli rahapussiaan ja sanoi, ettei hänellä ole nyt rahaa vahvistimeen. Katsellaan loppukesästä, hän sanoi pelaten itselleen aikaa. Mitään uutta vahvistinta hän ei ikinä ostanut. Kuittaili toki minulle, että vieläkö aion ostaa sen "kaapin", kuten olin uhonnut? Jostain syystä asia ei enää kiinnostanut minua. Kuten ei kohta koko soittaminenkaan. Raunon mielestä investointi kunnollisiin soittokamoihin oli turhaa, koska meistä ei kuitenkaan tulisi mitään. Ja koska Kallella ei ollut, ei minullakaan saanut olla.
Kun tapailin ensimmäistä kertaa kitaraa, olin vasta ala-asteikäinen. Isä ei pitänyt siitä, mutta Kalle sai kitaran saman tien kun sitä keksi pyytää. Kerran harjoittelin Kallen kitaralla Megadethin "High Speed Dirt" - kappaleen introa. Isä kehotti minua keskittymään pelkkään bassoon. Häntä pelotti, että soittaisin paremmin kuin Kalle, jonka eteen Rauno oli sentään tehnyt töitä satanistisen poikaystävänsä kautta.
Isä ei halunnut minun tekevän mitään koska Kallekaan ei tehnyt. "Tee Kallen kanssa", hän sanoi. Mutta Kallea ei kiinnostanut. No, pian opin itsekin olemaan kiinnostumatta mistään. Kalle oli Raunon mielessä tärkeämpi. Minä olisin voinut olla sellainen koominen sidekick. Mutta ei se mennyt niin. Kalle ei kyennyt olemaan se poika, jonka Rauno olisi halunnut. En minäkään, vaikka toki yritin parhaani häntä miellyttää.
Rauno usutti Kallen kimppuuni: Ota kiinni sieltä mistä vaan saat päästäksesi niskan päälle. Kalle kyllä yritti parhaansa mukaan mustamaalata minua. Kääntää ihmiset minua vastaan, onnistuikin tässä jossain määrin. Mutta pilasi samalla oman maineensa ihmisten huomatessa hänet valehtelijaksi ja paskanpuhujaksi. Laamannina Kallen valheilla oli lyhyet jäljet.
Murrosiässä aloimme molemmat vihata Raunoa, joka tuli lomilleen aina pilaamaan rauhallisen arkemme. Vaikka äiti Kaija haukkui Raunoa minkä vain ehti, kääntyi hän nopeasti myös puolustamaan tätä. Myös me veljekset unohdimme kaunamme Raunoa kohtaan yleensä nopeasti. Raunon satanistinen poikaystävä loitsui meidät ihailemaan Raunoa varauksetta. Rauno tarvitsi jonkun jota kiusata, mutta myös tukea kotijoukoiltaan.
Olin Kallen kanssa hyvissä väleissä 16-vuotiaaksi. Sen jälkeen Kalle katkeroitui ja teki minusta syntipukin ongelmiinsa. Kaikki oli minun syytäni. Kalle punoi juonia saadakseen ihmiset vihaamaan minua. Näyttääkseen hyvältä rinnallani. Muutaman kerran vuosien varrella hän tilitti, miten ei itsekään ymmärtänyt vihaansa minua kohtaan. Mistä se oikein kumpusi? Miten hän ei kyennyt kontrolloimaan itseään: Mitä kivempi olin häntä kohtaan, sitä enemmän hän minua vihasi. Jos kohtelin häntä töykeästi, alkoi hän kärttämään lupausta, että en puhu hänestä mitään pahaa. Hän tiesi mitä itse teki, ja halusi itselleen mielenrauhan. Kerran kestitsin Kallea Tampereella koko viikonlopun. Kiitokseksi Kalle kusi päälleni kun olin nukkumassa. Myöhemmin hän sanoi, ettei tiennyt miksi toimi niin. Kaiketi se oli satanistien manipulaatiota, jolle Kalle oli erityisen altis, koska oli tottunut jo ihailemansa Rauno-isän usuttamana kampittamaan minua. En silti haudo vihaa Kallea kohtaan. Pidän häntä vain vastenmielisenä. Olen tyytyväinen, että minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.
IV
En tiedä soittaako Poke Mäenpää yhä ammatikseen kitaraa. Tamperelaisena muusikkona hän liikkui samoissa porukoissa Kummelin tyyppien kanssa. Olipa hän Timo Kahilaisen kanssa samassa bändissäkin. Muistan hänen olleen innoissaan Kummelista heidän aloitettuaan TV-uransa. Tultuani satanistiksi 2010, Heikki Silvennoinen taustoitti minulle Poken tarinaa. Miten Poke oltiin yritetty saada mukaan satanistiksi. Hieman poikkeuksellisesti Poke oli saanut taikavoimat avukseen jo ennen kerhoon liittymistään, yllykkeeksi.
Yhtäkkiä musiikki alkoi soida Poken päässä ja hän ryhtyi kirjoittamaan lauluja. Ja hyviä lauluja kirjoittikin. Kultasiipi ja Länsirannikolta tuulee voisivat hyvin olla osa suomirockin kaanonia. Sitten Pokelle esitettiin 64 000 dollarin kysymys: Haluatko jatkaa tätä hyvin alkanutta matkaa kohti tähteyttä? Hän kieltäytyi. Silvennoisen ilonpilaajaksi ja seuranpetturiksi mainitsema Poke ei ollut kiinnostunut tähteydestä eikä varsinkaan satanismista. No, kun ei niin ei. Valinta oli hänen omansa. Vaikka eipä Poke Silvennoisen mukaan ollut ikinä muutenkaan haluttu bändikaveri, koska oli melkein kalju ja lähes raitis. Nyt hänen muistinsa pyyhittiin, eikä hän varmaan vieläkään tiedä, että häntä ikinä on kerhoon pyydettykään. Mutta miksi Poke haluttiin niin kovasti kerhoon? Miksi minut siihen niin kovasti halutaan?
Olin varhaisessa murrosiässä näytellyt paikkojani naapurin Raili-tädille. Poke seurusteli tuolloin Railin kanssa ja todisti vierestä tätä touhua. En tiedä miksi halusin näytellä itseäni Railille? Mistä olin tuollaisen ajatuksen päähäni saanut? Ehkä sillä oli jotain tekemistä Railin pedofilian kanssa. Emme ikinä juurikaan käsitelleet asiaa, mutta Raili kyllä levitti sitä ympäriinsä. Muistan kerran kun Raili sanoi haluavansa puida tätä juttua minun ja Veli-Mikon kanssa. Kun sitten olinkin valmis siitä puhumaan, oli se liikaa Railille. Olin liian ronski. Hän pyyhki muistini ja myös Veli-Mikon, jota asia oli jäänyt vaivaamaan, vaikka en minä hänelle kyrpääni esitellyt. Omaa pedofiliaansa Raili ei pysty käsittelemään. Onhan helpompi puhua pahaa muista.
Myös Poke levitti minusta huhua paljastelijana. Heikki Silvennoinenkin oli kuullut asiasta. Nyt 2010 tuo vanha käsittelemätön asia nousi pöydälle ja riidanaiheeksi. Poke oli myös kuullut ne valheelliset paskajutut, jotka Sampo Axelssonin jengi oli laittanut kiertoon. Hän suhtautuikin minuun halveksuen. Sihisi ja vittuili puhelimeen. Emme olleet nähneet sitten 90-luvun alun, hänen erottuaan Railista ja muutettuaan pois naapuristamme. Ihmettelin miten hän voi vihata minua niin paljon?
Elämääni kontrolloinut Samuel O'Neill ehdotti, että voisin kostoksi sabotoida Poken istutukset. Hänen elinkeinonsa. Sampo Axelssonin levykokoelmaa ei voitu tuhota, mutta Poken pensaat voitiin. Poke ei näet ollut liittynyt kerhoon, mikä oli jo itsessään kyllin hyvä syy vainota häntä.
Poken istutukset tuhottiin tilaustyönä. Soitin Pokelle, joka vaikutti masentuneelta. Tulin yhtäkkiä tuntoihini. Mitä sitä riitelemään. Halusin korvata puskat ja niin tehtiin. Poke sai sen verran rahaa, kuin arvioi menettäneensä. Asiasta kuullut serkkuni Veli-Mikko oli tuohtunut. Miksi annan Pokelle rahaa, mutta hänelle en? Selitin asian hänelle myöhemmin, mutta en ole varma uskoiko hän minua. Tässä tulee taas ilmi, miksi rahaa ei kannata jakaa ympäriinsä. Pyytäjiä riitttää. En oikeastaan edes muista miksi alunperin olin Pokeen yhteydessä 2010. No väliäkö sillä.
Poke kertoi ihmetelleensä aina mitä oikein näki Railissa ja miksi oli yhdessä tämän kanssa? Minä olin ilmeisesti se syy ja se harmitti häntä. Että hänen piti olla Railin kanssa, jotta minä oppisin soittamaan bassoa ja saisin soittaa bändissä. Kun Poke tiedosti tämän, hän varmaankin tiedosti myös Railin satanistiksi. Ei vain halunnut puhua asiasta. Monia muitakin on vituttanut se, että asiat jotenkin salaperäisesti pyörivät minun ympärilläni. Silti en pysty mihinkään. Minua voidaan myrkyttää ja tehdä tyhjäksi mitä sitten yritänkin. Mahdollistetaan kaikenlaista, jota ei sitten pysty lunastamaan. Ainakaan ilman satanismia. Eikä kyllä senkään kanssa. Ehkä tämä koko tarina on vain yksi iso vitsi. Joskus se minua naurattaakin, joskus taas ei.
Heikki Silvennoinenkaan ei pitänyt Raili Äijälästä. Hän ihmetteli miten Poke oli langennut moiseen noita-akkaan. Vanhana Tiia-noidan oppilaana, Raili noitui Timo Kahilaisenkin ihastumaan itseensä. Raili myös möi kuolleen isäni postimerkkikokoelmasta kaikki arvokkaat merkit tienaten tällä arviolta 20 000 euroa, mutta se ei kuulu nyt tähän.
V
Muutama vuosi sitten lopetin soittohommat ja myin kaikki soittokamat turhauduttuani koko touhuun. Sain todella tarpeekseni. Hauskasta harrastuksesta oli tullut ankea jokapäiväinen riesa, joka ei johtanut mihinkään. Tekemistäni häirittiin niin paljon, etten oppinut soittamaan omaa biisiäni, vaikka harjoittelin sitä yli vuoden, joka päivä monta tuntia. Kyseinen kappale, Victory or Death, kertoi Illuminatista, Chris ja Samuel O'Neillistä sekä muista kohtaamistani satanisteista. Se ei ollut erityisen hyvä, eikä niin vaikeakaan, mutta silti sen oppiminen vaikutti mahdottomalta. Ilmeisesti tämän kaltaista motoriikkaan perustuvaa toimintaa on erityisen helppo sabotoida. Se kun ei jää päähän tai käsiin ihan helposti. Minun kohdallani kyse oli myös siitä, kuinka jokapäiväinen stressaamiseni soittamisen suhteen tuntui aivan mahtavalta minua piinanneista satanisteista. Sen täytyi olla aivan ihanaa.
Vedin johtopäätökseni. Antaa olla. Treenaaminen ei ole minua varten, eikä toisaalta laadukkaisiin kamoihin perustuva soundin metsästyskään. Hyvällä kitaristilla on molemmat osa-alueet hallussa. Kuten treenaamistani, myös soittokamojani sabotoitiin. Yritin myös olla vähän enemmän kuin muut ja kirjoittaa kantaaottavia sanoituksia kerho-toiminnasta, mutta ei sellaisia kukaan jaksa. Suurin osa ihmisistähän on satanisteja. Eivät he tarvi laamannia valistamaan itseään satanismin saloista. Enkä itsekään Rage Against The Machinea kuunnellessani edes välitä sanoituksista. Vanha kaverikin sanoi, ettei musiikkia kuunnellessaan halua tulla valistetuksi.
Oli hyvä päätös lopettaa soittaminen kokonaan. Vähän se kirpaisi, mutta teki elämästäni huomattavasti laadukkaampaa. Olen muutenkin tykännyt enemmän kuunnella kuin soittaa itse. Unelmat rokkitähteydestä olivat ehtineet haalistumaan vuosien varrella. Olisin kyllä halunnut olla soittaja, mutta kun sitä ei minulle suotu, niin yritän sitten tehdä jotain muuta. Eihän levyjä enää edes osta kukaan. Itse olisin halunnut rikastua musiikilla. Mutta kun ei, niin ei. Se on vaan siinä, että kun ei veri maita, niin sitten ei soittokaan kulje. Olkoon sitten niin. Laulujen kirjoittaminenkin olisi omalta osaltani ollut lähinnä sitä, että odottelen milloin joku hieno melodia sattuu putkahtamaan päähän.
Musiikkibisneksen uudet tuulet eivät alkaneet puhaltamaan huonoon aikaan ollenkaan. Asioiden oli aikakin muuttua. Suurin mullistus on ollut se, että nykyään kuka tahansa voi äänittää ja tuottaa levyn huokeasti kotonaan. Tämä on demokratisoinut alaa. Kuka vaan voi julkaista laadukasta musiikkia. Siitä on runsaudenpula. Tämä johtaa siihen, että joku aivan kämäinen bändi saattaa menestyä, jos sattuu tulemaan esiin oikeaan aikaan. Mikä tahansa voi toimia. Siinä on sama efekti, kuin että jos peruskansa ottaisi hipsterien kulttuurin omakseen, etsisivät edelläkävijät nopeasti jotain muuta. Se voisi olla mitä tahansa. Aito hipsteri ei kuitenkaan lähtökohtaisesti halveksu koko kansan suosikkeja, vaan käsittelee jokaista artistia objektiivisesti. Wannabe-hipsteri sen sijaan naureskelee massoille, koska on epävarma itsestään ja omasta maustaan. Aito edelläkävijä on kiinnostunut uusista asioista. Ei siitä mikä on trendikästä.
Hipsterismi on siinä mielessä hauska ilmiö, että juuri hipsterit ovat niitä, jotka keksivät kategorisoida ja luetella kaiken lokeroihin. He eivät kuitenkaan osanneet arvata tulevansa itsekin luokiteltua. Se on ihan sama mitä tekee, aina lopulta joku keksii sille nimen. Jotkut termit jäävät elämään, jotkut eivät.
Moni vihaa hipstereitä. Ennen kun ei oikein tiedetty mitä ne ovat, ei niistä osattu sanoa mitään. Mutta nyt kun ne tiedetään ja ne on luokiteltu, osataan niitä pilkata ja inhota. Vähän sama kuin juppien kanssa oli aikoinaan. He kokivat varmasti olevansa niin kasuaaleja, ettei heitä voi luokitella. Mutta ei se niin mene. Ei ole mitään normaalia, vaikka jotkut niin ajattelevatkin. Kukaan ei ole normaali, vaan kaikki voidaan luokitella.
Hipsteriys on ongelma sellaiselle, jolla on kaikki hipsteriä. Musiikki, vaatteet, kulkuneuvot ja niin edelleen. Moni on rakentanut koko elämänsä hipsteriyden varaan tajuamatta olevansa klisee. Osa hipstereistä osaakin häivyttää hipsteriyden näkyvimmät tunnusmerkit itsestään. He ovat krypto-hipstereitä, jotka reagoivat nopeasti ajan hengen muutoksiin. Vähän sieltä, vähän täältä. Pääasia että ei tule luokitelluksi.
Kliseinen hipster-look syntyi kun se pääsi kehittymään kaikessa rauhassa ilman mitään pelkoa luonnehdinnoista. Look kehittyi tiettyyn mittaansa, kunnes sitten yhtäkkiä joku keksi määritelmän "hipsteri". Silloin oli liian myöhäistä paeta. Määritelmä tuli puun takaa. Toki monet hipsterit vaihtoivat kliseisimmät osat lookista pois, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Määritelmä "hipsteri" on kuin lämpöhakeutuva ohjus, joka etsii kohdettaan sen uudelleen löytääkseen.
Samahan se on örkkien kanssa. Kun niiden olomuodolle, toiminnalle ja taustoille keksitään kerran sanat, ja ihmiset ottavat nuo sanat käyttöön, on liian myöhäistä peitellä asiaa. Mutta kun niiden olemassaolosta ei tiedetä, ei niille yritetäkään keksiä sanastoa; määritellä niitä sanoin. Kun sanat ja termit on kerran luotu, ne leviävät kulovalkean tavoin.
VI
Kun en voi tehdä musiikkia, saan ehkä kostonhimoni tyydytettyä kirjoittamalla. Tai ei minua tyydytä niinkään kirjoittaminen kuin ajatus siitä, että kirjoituksiani luetaan. Kirjoittaminen voisi olla hauskaa, mutta satanistit tekevät prosessista niin hankalan kuin mahdollista. Kirjoittaessani minua häiritään, jotta en pystyisi keskittymään itse asiaan. Jokainen kirjoittamani teksti on täynnä pikkuvirheitä ja outoja sanajärjestyksiä. Ne pitää käydä kerta kerralta läpi saadakseen kirjoitukset luettavaan malliin. Sekään ei riitä, vaan kotisivujeni tekstejä sabotoidaan koko ajan muuttamalla sanoja ja niiden järjestystä. Muutokset ovat usein melko hienovaraisia. Samalla tavoin kuin vaatteisiini tehdyt muutokset.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi satanistit kiusaavat minua, kun eivät silti pysty hankkiutumaan minusta kokonaan eroon? Koko keissi haisee. Pitäisikö minun ottaa roolini tiedottajana tosissaan? Voisin pitää itseäni lahjomattomana vapaustaistelijana, joka paljastaa asioiden todellisen luonteen. Mutta en ole sellainen. Minulle ei vain ole annettu vaihtoehtoja. Teen tätä työtä lähinnä siksi, että muuten tulen huonolle tuulelle. Minut siis pakotetaan tähän. En ymmärrä - en ole ikinä ymmärtänyt - miksi halutun lopputuloksen saavuttaminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi? Onko ihmiselämä pelkkä simuloitu show? Onko se pelkkää viihdettä "ufoille"? Ne kuitenkin viime kädessä päättävät mitä voi ja saa tapahtua.
Elämääni taustalta kontrolloivat ufot ovat tehneet siitä niin vaikeaa, etten pärjää ilman niiden apua, jota ne sitten säännöstelevät sen verran, että kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä mahdotonta. Jos joku ihminen yrittää murtaa kuplan ja antaa minulle neuvoja, ufot torppaavat hänet. Toinen ihminen ei saa antaa minulle ratkaisun avaimia, vaan minun on löydettävä ne itse. Muutenhan olisin jo aikoja sitten noussut jaloilleni jonkun itseäni viisaamman avulla. Se ei käy. Minun pitäisi olla itse oman tarinani sankari. Mutta sekään ei oikeastaan käy, vaan minusta on tehty pelle. En halua näytellä näin teennäisessä ja huonosti ohjatussa farssissa. Lähinnä odottelenkin kuolemaa, jotta pääsisin pois täältä.
En tiedä välittävätkö ufot ihmisistä? Mitä merkitsemme niille? Asiasta voisi kirjoittaa kirjan, mutta se olisi pelkkää arvailua. Ainakin ufojen rakentamat kuviot sotkevat sen mitä ihmiset pitävät luonnollisena. Otetaan nyt vaikka ne kaikki laulut, joita minusta on kirjoitettu. Ei sitä voi selittää. Se on epäluonnollista. Toki yleisesti on monta versiota luonnollisuudesta. Satanistit pitävät satanismia "ihmisen osana" ja kerhoa ihmiskulttuurin keskuksena, jota ei voi uhmata. Oma ajatukseni luonnollisuudesta muuttuu koko ajan.
Jossain vaiheessa (2010) sain tietoa satanismista ja kerhosta, ja sitten (2015) muistin mitä oli tapahtunut. Myöhemmin sillä saralla on ollut hiljaista. En vieläkään tiedä miten hypnoosi-trikki tehdään, enkä pysty suojautumaan siltä. Tätä nykyä (2025) yritän hahmottaa ufojen vaikutusta elämääni. Näin ollen minusta on tullut "ufo-mies", mikä ei ole hyvä asia.
Olen kuitenkin johdonmukaisesti tuonut julki ajatukseni. Aion tehdä niin jatkossakin, niin kauan kuin se ei muodosta suoranaista uhkaa itselleni, vaan häilyy jossain taustalla. Sellainenhan koko elämäni on. En pysty itse oikestaan elämään sitä, vaan kaikki merkityksellinen on epämääräistä höttöä, jota en näe tai ymmärrä.
Ihmisiä toisesta ulottuvuudesta seuraavat korkeammat voimat, "ufot", leikittelevät kustannuksellamme. Ehkä he eivät ole keksineet parempaakaan tekemistä. He voisivat laittaa homman toimimaan, mutta eivät halua niin tehdä. Meidän ihmisten pitää kärsiä vielä monta tuhatta vuotta, ennen kuin olemme valmiita siirtymään seuraavalle tasolle. Meille luodaan olosuhteet, joissa kasvamme heittiöiksi, ja sitten meitä syytetään lyhytnäköisistä toimistamme. Itsesuojeluvaistonsa vuoksi ihminen ajaa omaa etuaan toisten kustannuksella.
En oletakaan nauttivani kirjoittamisesta. Nautin siitä hyvänolontunteesta, joka minulle suodaan, kun hakkaan näppistä tunnin pari. Ehkä minun pitäisi todella omistautua työlleni. Jos pystyisin keskittymään asiaani, olisin ehkä parempi kirjoittaja. Tyylittelisin hienoin sanankääntein. Yrittäisin piilottaa merkityksiä ja esittää asiat kaunopuheisesti. Nyt tyydyn vain runttaamaan ne jonkinlaiseen ymmärrettävään muotoon. Ehkä parempi niin. Ovathan käsittelemäni asiat usein luonteeltaan esoteerisia, enkä pysty todistamaan niiden olemassaoloa de facto. Mutta ainakin mahdollinen lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Sehän onkin koko jutun tarkoitus. Tuhoamalla keskittymiskykyni satanistit siis sahaavat jälleen kerran omaa oksaansa.
Minulle on monesti kerrottu, että ennustusten mukaan tulen voittamaan lopussa. Satanistit tietävät häviävänsä minulle. Siksi he keskittyvätkin vain piinaamaan minua niin paljon kuin mahdollista. He ajattelevat, etten parempaan asemaan päästyäni kosta heille, sillä omalta kannaltani on järkevämpää olla kostamatta. Ovatko he ikinä tulleet ajatelleeksi, että kenties joku kostaa puolestani? Jos haluaisin itse kostaa kaiken kokemani vääryyden, saisi ihmisiä laittaa pinoon runsain mitoin.
Jos minulla olisi resursseja satanisteja vastaan, ei minun annettaisi siltikään tehdä mitään. Tulisi liikaa sivullisia uhreja. Liikaa verta. Ihme että voin pitää tätä sivuakaan. Ehkä koko elämäni on virhe. Jos ihmisillä on vapaa tahto, pitäisi meille antaa samalla aito mahdollisuus muuhunkin kuin satanismiin. Oma mahdollisuuteni toteuttaa itseäni laamannina on ilmeisen ainutlaatuinen. Realistinen se ei ole. Kaikkien ihmisten pitäisi kuulua kerhoon. Ovatko laamannit täällä vain puhdistamassa omaa karmaansa? Ja satanistit likaamassa omaansa, jotta joutuisivat sitä sitten taas puhdistamaan?
Muokattu: 4/25
ISRAEL-AIHEINEN KIRJOITUS
Historiallinen tausta
Juutalaisten diaspora Juudean maasta ympäri Eurooppaa ja muuta maailmaa alkoi jo vuonna 586 ekr. kun Babylonian kuningas Nebukadnessar II karkoitti merkittävän osan väestöstä ympäri Babyloniaa.
Rooman valtakunnan aikana roomalaiset kukistivat juutalaisten kapinan ja ajoivat heidät jälleen maanpakoon. Osa myytiin orjiksi Rooman valtakunnan eri osiin. Tämä aloitti juutalaisten systemaattisen leviämisen Eurooppaan. Keisari Hadrianus nimesi Juudean Syyria-Palestiinaksi, rakennutti pakanallisen kaupungin Jerusalemin raunioille, ja kielsi juutalaisilta pääsyn kaupunkiin.
Juutalaiset kulkivat enimmäkseen nykyisten Saksan ja Espanjan alueille. Sefardi-juutalaisuus syntyi Espanjassa, kun sinne päätyneet sekoittuivat paikallisten kanssa. Kieltäydyttyään kääntymästä kristinuskoon sefardit karkotettiin ja he päätyivät lähinnä ympäri eteläistä Eurooppaa.
Askhenazi-juutaiset ovat pohjoisempi diaspora-kansanryhmä. He vaikuttivat Keski- ja Itä-Euroopassa. Heidän perinteinen kielensä oli saksaan ja hepreaan pohjautuva Jiddish.
Kaukasuksen alueella Khazariassa kymmenet tuhannet kasaarit oletettavasti joukkokääntyivät juutalaisiksi. Kasaarien eliitti ainakin kääntyi juutalaisuuteen. Khazarian kuningas Bulanilla oli 25 vaimoa. Jokainen näistä oli häntä vastaan kääntyneen kuninkaan tytär, vapaaehtoisesti tai väkisin naitu. Lisäksi Bulanilla oli 60 jalkavaimoa. Jos lähellekään sama pätee muuhun eliittiin, puhutaan tuhansista ihmisistä. Myös kasaarit joutuivat maanpakoon valtakuntansa romahdettua. Tai ainakin heidän juutalais-eliittinsä, joka tuli Euroopassa osaksi askhenazeja. Kuka tietää, ehkä nämä örkki-kasaarit muodostivat salaseuran, joka on yhä tänä päivänä osa sionismin ydinryhmää?
Vain osa juutalaisista on siis perimältään muinaisen Juudean alueelta. Juutalaiset geenit ovat sekoittuneet eurooppalaiseen geeniperimään, mausteena ainakin kasaarien geenit. Esim. Askhenazi-juutalaiset ovat siis semiittejä vain hyvin kaukaisesti. Israelissahan on paljon tietynlaisia punahiuksisia ihmisiä. Saman näköisiä on paljon Georgiassa, entisen Kasaarian alueella, Kaspian meren ja Kaukasuksen alueella.
Vainot
Miksi juutalaisia on vainottu niin paljon aikojen saatossa? Johtuuko se siitä, että he tapaavat päätyä rahanlainaajiksi? Valtaosa juutalaisista on kuitenkin aina toiminut muilla kuin pankki- tai luotonantoaloilla. Monessa paikassa he ovat kunnostautuneet kaupankäynnin alalla.
Juutalaiset olivat joka paikassa ”vieras” vähemmistö, jolla oli omat erityiset uskonnolliset ja muut käytäntönsä ja tapansa. He eivät sulautuneet muuhun väestöön. He tapaavat suosia omaa ryhmäänsä. Kristityille ja muslimeille koronperintä oli kiellettyä, juutalaisille ei. Joissain paikoissa se oli juutalaisille yksi harvoista sallituista ammateista. Tämä loi vihamielisyyttä, jos velkoja ei pystytty maksamaan. Toisaalta juutalaisia on vainottu myös niissä maissa, missä he eivät harjoittaneet rahanlainaamista. Köyhiä juutalaisia vainottiin yhtä lailla kuin rikkaitakin. Kun jotain ryhmää syrjitään, se vetäytyy entistä enemmän kuoreensa, mikä lisää eristäytymistä ja ulkopuolisuutta suhteessa muihin.
Nykyaikaan
Daavidin tähti on okkultismia tihkuva symboli Rothschildin suvun projektille. Keinotekoinen symboli sionistiselle juutalaisuudelle. Sionismi on eri asia kuin uskonnollinen juutalaisuus. Se on siirtomaaliike, jonka avulla juutalainen valtio on synnytetty, jonka avulla sitä laajennetaan, ja jonka kautta sitä johdetaan. Ehkä Raamatun ajan juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, mutta nykyajan sionistit eivät sitä ole.
Israelissa ultraortodoksi-juutalaisista (haredit) ei pidetä. He eivät ole sekularisoituneet länsimaisen työssäkäyvän kuluttajan ideaaliin. Eikä heidän tarvitse käydä armeijaa, mikä on Israelissa kaikille normi. Israel kuitenkin perustaa olemassaolonsa juutalaisuuteen, joten heitä ei voida syrjiäkään. Koska haredit eivät käytä ehkäisyä, heidän perheissään on usein kuusi tai seitsemän lasta. Voi hyvällä syyllä väittää, että haredit ovat sionistinen instrumentti, jolla minimoida se mahdollisuus, että arabit nousevat Israelissa enemmistöksi.
Toinen ääriajattelustaan tunnettu osa Israelin kansaa ovat siirtokuntalaiset. He valtaavat Palestiinan maita varustautuneina rynnäkkökiväärein. Ovatko he varsinaisesti uskonnollisia vai ainoastaan ns. jingoisteja? Israelin armeija tukee heidän pyrkimyksiään täysin avoimesti, mutta julkisella tasolla asia on Israelin kannalta nolo. Siirtokuntalaiset sanovat, että heillä on historiallinen oikeus kaikkiin Palestiinan maihin. Palestiinalaiset pitäisi heidän mielestään ajaa ”Juudean maalta” kokonaan pois. Se on sionismia.
Holokaustin kieltäminen
Sionistinen juutalaisvaltio eli Israel lähti alkuun Balfourin julistuksesta 1917. Siinä Iso-Britannian hallitus lupasi tukea juutalaisten pyrkimyksiä omaan maahan kiitokseksi siitä, että juutalaiset (eli Rothschildit rahoineen) olivat auttaneet Brittejä heidän valloittaessaan Palestiinan aluetta Ottomaaneilta. 1930-luvulla alkoivat juutalaisvainot Natsi-Saksassa. Holokaustissa ”kuolleita” juutalaisia alkoi lapata Palestiinaan. Paikalliset ajettiin pois tieltä.
Miksi holokaustilla ei saa spekuloida? Eihän mielipiteitä pitäisi voida kriminalisoida. Miksi holokaustia ei saa kyseenalaistaa? Ja miksi ei oteta huomioon sitä, että Natsi-Saksassa haluttiin tuhota myös homot, vammaiset, toisinajattelijat, mustalaiset ja muut sopimattomat? Juutalaiset kaappasivat koko asian koskemaan pelkästään omaa kansaansa. Kuoliko natsien vainoissa ja keskitysleireillä 6 miljoonaa juutalaista, vai kenties 200 tuhatta? Asialla spekulointi on monissa maissa vankilatuomioon johtava asia. Siitä saa natsin leiman.
Holokausti on juutalaisille tunteellinen asia. Sellainen siitä tehdään kaikille muillekin. Yleensä historian kauhut halutaan unohtaa ja katsoa eteenpäin. Juutalainen eetos nojaa kuitenkin ajatukseen: ei koskaan enää. Kätkeekö tämä sentimentalismi alleen massiivisen valheen, jonka tarkoitus on ollut oikeuttaa Israelin valtio? Nousevatko kyyneleet silmään siksi, että juutalainen holokausti-eetos perustuu valheeseen?
Median ja viihteen kautta sionistit ovat tehneet juutalaisuuden tai juutalaisten arvostelemisesta anti-semitismia jo sinällään. Myös Israelin toimien kritisointi leimataan sellaiseksi. Jos itse kritisoin juutalaisuutta, suomalaiset katsovat minua huvittuneesti. He eivät pysty tai halua ottaa minua tosissaan. Heidätkin on aivopesty. Voin olla tyytyväinen siitä, että itseäni ei ole onnistuttu aivopesemään. En ole anti-semitisti. Haluan vain puhua totta ja nostaa esiin teemoja, jotka muuten saattaisivat jäädä käsittelemättä.
Palastellen kohti järkeviä rajalinjoja
Israelia pystytettäessä otettiin avuksi YK. Toisen maailmansodan juutalaisvainojen jälkeen juutalaisilla oli marttyyri-aseman kautta tullut momentum. Vuoden 1947 YK:n jakosuunnitelmassa tarkoitus oli jakaa Brittiläinen Palestiina kahteen osaan: juutalaiseen valtioon ja arabivaltioon. Rajoja piirrettiin sen mukaan, mitä juutalaiset tahot olivat onnistuneet hankkimaan maa-alueita hallintaansa. Mutta se ei riittänyt, vaan jo lähtökohta oli, että Israel ottaisi lopulta hallintaansa koko Palestiinan. Suunnitelma oli tarkoituksellisen hajanainen, eikä todellakaan arabien mieleen. Varastihan se heidän maitaan.
Israelin julistauduttua itsenäiseksi 1948, aluetta ympäröivät arabimaat hyökkäsivät saman tien. Sodan seurauksena Israel sai haltuunsa paljon enemmän alueita mitä YK:n suunnitelma oli sille antanut. Vihreäksi viivaksi kutsutut rajalinjat mutkittelivat epämääräisesti seuraten sotilaallisia etulinjoja rauhan hetkellä 1949. 750 000 palestiinalaista ajettiin pakoon omilta mailtaan. He käyttävät tästä termiä Nakba (suom. katastrofi). Sillä kuvataan myös yleisesti palestiinalaisten kohtaamaa jatkuvaa vainoa ja terroria Israelin toimesta. Israel kiistää nakban. Sen narratiivissa kyse on Israelin itsenäisyyssodasta.
Vuoden 1949 rajat pitivät vuoteen 1967, jolloin arabimaiden hyökkäys Israeliin aiheutti Kuuden päivän sodan. Tämän seurauksena Israel sai haltuunsa Golanin, Gazan ja Länsirannan. Gazasta vetäydyttiin myöhemmin, mutta Israel on vallannut lisää alaa siirtokunnilla ja lisäksi turvaesteillä, eli muureilla jotka eivät noudata sovittuja rajoja, vaan mutkittelevat palestiinalaisten alueiden sisällä erottaen kyliä ja viljelysmaita toisistaan.
Israelin idea on siis alusta lähtien ollut palastella Palestiina pieniksi palasiksi ja syödä nekin lopulta suihinsa. Maan alkuperäiset tai myöhemmät rajat eivät ole ikinä olleet relevantteja valtionrajoja. Ei sellainen epämääräinen syherö, joka jakaa valtiot toistensa sisällä oleviksi tilkkutäkeiksi voi toimia.
Palestiina ei ikinä ollut varsinainen valtio. Se on ollut epämääräinen, huonosti hallittu osa muita valtiota: Osmanien valtakuntaa ja Britannian mandaattialueita. Tätä nykyä Palestiinalla on valtion kaltaisia piirteitä ja instituutiota, mutta se ei ole suvereeni valtio. Onko Palestiina instrumentti muille arabi-maille jatkaa uskonnollisen kunniansa puolustamista oman maan rajojen ulkopuolella? Toinen kysymys on se, miksi jokainen arabien hyökkäys Israelia kohtaan on johtanut Israelin haltuunsa saaman maa-alueen lisääntymiseen?
Israel on yhtenäisempi kuin arabit. Arabeillakin on rahaa, mutta he riitelevät keskenään. Israelissa on vasemmistoa, oikeistoa, maalliset, eliitti, ortodoksit, äärioikeistolaiset, mutta tärkeissä asioissa vedetään yhtä köyttä. Monet eivät ole tosin ylpeitä siitä, mutta koska he ovat vähemmistönä arabien keskellä, pitää heidän kyetä yhtenäisyyteen. Kun taas arabit eivät kykene yhdistämään voimiaan. Arabimailla ei ole yhtenäistä strategiaa. On öljymaiden salaista rahoitusta terroristijärjestöille. On veljeilyä Israelin kanssa Jordanian tapaan. On TSI-pommeja väsäileviä desperadoja. On maallisia ja ehkä länsimaistuneita arabeja. On koulutettuja ihmisiä ja paimentolaisia. On Hamasin örkki-eliitti, tavalliset palestiinalaiset, Israelin arabit. On avoimesti Israel-vastaisia valtioita kuten Iran. Sitten Israelin naapurit Syyria ja Libanon, joiden kanssa konflikti elää koko ajan.
Valheellinen USA
Osmanien valtakunnan aikaan (v.1517-1917) juutalaisten määrä Palestiinassa oli arviolta muutamia prosentteja koko väestöstä. Ensimmäisessä maailmansodassa Iso-Britannia valloitti alueen Osmaneilta ja jäi kansainliiton mandaatilla hallitsemaan eli kolonialisoimaan aluetta. Britannian mandaattikaudella Palestiinaan alkoi muuttaa yhä enemmän juutalaisia.
Kolonisaatiota on vielä tänäänkin. Israel ainakin kolonisoi Palestiinaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Kenties Kiinalla ja USA:lla on kassakaappisopimus, jolla Venäjä balkanisoidaan ja jaetaan etupiireihin? Eikö sekin ole kolonisaatiota? Ehkä Israel ja USA haluavat balkanisoida koko Lähi-Idän alueen. Hajoittaa ja hallita arabimaat tilkkutäkiksi, missä erilaiset terroristijärjestöt sotivat toisiaan vastaan USA:n heille myymillä aseilla. Yinon plan on siitä todiste. Faktaa on myös se, että USA todella haluaa sodan Venäjän kanssa. EU:lla ei ole väliä, koska EU:lla ei ole armeijaa. Mutta rahaa on ja se pitää saada USA:han.
Paitsi Venäjää, USA on kovaa vauhtia kurjistamassa myös EU:n aluetta. He voivat ensin ilmoittaa räjäyttävänsä ja sitten räjäyttää Nordstream 2 – kaasuputken ilman että kukaan uskaltaa edes spekuloida asialla. ( https://www.youtube.com/watch?v=oSPfXLPUJHM ) Se on osa USA:n kohtalon sallimusta (manifest destiny).
USA räjäytti Nord Stream 2 – kaasuputken, joka toi kaasua Venäjältä Saksaan. Mitä saksalaiset tekivät asian suhteen? Eivät mitään. He eivät voi tehdä mitään, koska heidän pitää vieläkin maksaa hintaa toisen maailmansodan aikaisista rikkomuksistaan. Eihän se kuulosta uskottavalta, mutta miten muuten selität Saksan valtion lammasmaisen suhtautumisen USA:n ulkopolitiikkaan. Eli käytännössä siihen, että he varta vasten tuhosivat kaasuputken, päästäkseen myymään omaa kaasuaan Eurooppaan.
Jumala on antanut USA:lle luvan tehdä mitä he haluavat. Myös Israel toimii Jumalan mandaatilla, jotain sellaista lukee uskonnollisissa teksteissä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että mieluummin maailmanpoliisina USA kuin Kiina. Ja mieluummin sitä asuisi Israelissa kuin Irakissa. Sitä vain odottaisi länsimaisia arvoja viljeleviltä tahoilta moraalista ylemmyyttä suhteessa ankeisiin kehitysmaihin.
Suurvallat kuten USA luovat itse oman todellisuutensa. Nykymaailmassa se toteutetaan massamedian kautta. Vain halutut väitteet uutisoidaan relevantteina. Toisinajattelijat leimataan mielenvikaisiksi. Kiina ja Venäjä turvautuvat lisäksi ronskiin sensuuriin. USA ja EU haluaisivat myös sensuroida, mutta länsimainen oikeustaju etenkään Internetin aikakaudella ei salli sitä. Siksi sensurointi tehdään hienovaraisemmin media-propagandan kautta. Haluttua agendaa pusketaan suurella volyymilla, mutta toisinajattelijaa ei heitetä ikkunasta ulos tai suljeta vankilaan.
Venäjän maa-imago trans-atlanttisessa mediaympäristössä on ollut kommunismin toimimattomuuden ja lopulta luhistumisen takia huono jo vuosikymmenien ajan. Nyt kun Nato valmistelee sotaa Venäjää vastaan, on sille varattu aivan erityisen huono osa. Venäjä on kyvytön toimija tässä informaatiosodassa, sillä se ei hallitse kansainvälistä mediaa, eikä tunne diplomatian saloja. Israeliin Venäjä liittyy siten, että sieltä on muuttanut Israeliin yli miljoona juutalaista viimeisen 35 vuoden aikana. Venäjän suhde Israeliin on ollut neutraali, vaikka Iran onkin sille liittolainen.
Rajojen siirtelyä pidetään nykyään vanhanaikaisena tapana tehdä ulkopolitiikkaa. On parempi pyrkiä vaikuttamaan pehmeästi ja rakentaa liittolaissuhteita naapurimaihin. Venäläiset eivät ole kuulleet tällaisesta. Heidän tulehtunut suhteensa Ukrainaan oli hedelmällistä maaperää USA:n tulla ja alkaa vaikuttamaan. Kiovassa oli jo vuosia ennen Venäjän ”erikoisoperaation” alkamista USA:n mittavaa poliittista vaikuttamista. Mutta samoin kuin Venäjä siirtelee rajoja, myös Israel turvaa tulevaisuuttaan rahoittamalla siirtokuntia, joiden avulla maa laajenee Palestiinan sisään. Golanin kukkulat otettiin Syyrialta kenties juomaveden saatavuuden turvaamiseksi. On vain ajan kysymys, milloin turvallisuusnäkökohdat vaativat Libanonin rajan siirtämistä hieman pohjoisemmaksi.
Chabad-Lubavitch
Kaikkihan ovat nähneet kun USA:n presidentti laittaa kipan päähän osoituksena uskollisuudesta juutalaista yhteisöä kohtaan. Kuvissa taustalla häärii mustiin pukeutuneita miehiä. Nämä Putinin, Macronin, Trumpin, Paavin ja muiden valtaapitävien selkien takana heiluvat hahmot ovat yhtä kuin Chabad-Lubavitch. Ainutlaatuinen liike, joka yhdistää Kabbala-mystiikan maailmanlaajuiseen, käytännönläheiseen lähetystyöhön. Kriisin (sota, onnettomuus, luonnonkatastrofi..) sattuessa he ilmestyvät paikalle. He keräävät ja hallinnoivat avustusrahoja. Osa menee Israeliin, osa jonnekin muualle. Säätiö-toiminta on luonnollisesti verovapaata. Elääkö Chabad-Lubavitch sodista ja kriiseistä? Eikö ole pelottavaa, kuinka iso vaikutusvalta heillä on? Onko mikään ihme, että heitä hämmästellään?
Juutalaisuus on hämärää. Silti se vaikuttaa paremmalta kuin muhamettilaisuus, joka nojaa käsittämättömän takapajuisiin ajatuksiin. Otetaan esimerkiksi naiset. Heitä on väestöstä puolet. Miten voi ajatella, että he ovat jotenkin vähempiarvoisia kuin miehet? Eihän siinä ole mitään järkeä. Toisaalta naisten ura-orientoituvuus vähentää syntyvyyttä. Muslimeilla tämä ongelma on paljon pienempi. Todellinen syy syntyvyysongelmaan ovat kuitenkin örkit. He eivät halua tehdä lasta, ja sitten hyysätä sen kaapannutta täysin vierasta örkkiä.
Ovatko "chabadit" örkkejä? Putin on örkki, Macron on örkki. Trump ei ole, vai onko? Entä onko paavi örkki? Tai Dalai Lama?
Haredit tai Hasidit
Heidän määränsä lisääntyy suhteessa sekulaareihin. Ennen seuraavaa vuosisataa heitä on varmasti yli puolet Israelin väestöstä. Tämä luo kysymysmerkkejä. Jos haredi-miehistä suurin osa ei tee muuta kuin lukee uskonnollisia tekstejä päivät pitkät, kenen työpanos elättää heitä? Jossain buddhalaisuudessa munkin asema on hankala saavuttaa, ja vaatii jokapäiväistä omistautumista asialle. Siksi heitä on vain hyvin pieni osa esim. vietnamilaisista tai tiibetiläisistäkään. Kaiketi haredien tehtävä Israelissa on kasvattaa väestöä suhteessa arabeihin. Lopultahan heidät voidaan sekularisoida lainsäädäntöä muuttamalla. Sekään ei silti vastaa kysymykseen, miten yhtenäistää arabit osaksi juutalaisvaltiota?
Haredien korkea syntyvyys johtuu ehkäisyn kiellosta. Ei ole kaukaa haettua väittää, että haredien hyysääminen johtuu tarpeesta varmistaa juutalainen enemmistö demografisella tasolla. On ennustettu, että vuonna 2065 haredeja on lähes 30% Israelin väestöstä. Heidän poliittinen vaikutusvaltansa kasvaa vuosi vuodelta, eikä vain Israelissa, vaan myös USA:ssa. New Yorkin alueella asuu arviolta satojatuhansia haredeja. Heitähän muutti sinne 1920-luvulla Euroopasta vain noin 2000.
Eliitti-sionistit
Sanotaan, että Illuminati-tason sionistit ovat pahimpia ihmisiä. Mutta jopa he pelkäävät jesuiittoja, katolisen kirkon sanansaattajia. Kuitenkin näillä illuminati-sionisteilla on enemmän vaikutusvaltaa. Heidän ongelmansa on ylimielisyys. Henry Kissinger halusi jakaa Libanonin kahdeksi valtioksi. Mitä hän lopulta teki saavuttaakseen tavoitteensa? Työntikö hän kirjekuorta vain tehdäkseen vaikutuksen kovapintaisena poliitiikkona? Ehkä etsien sympatiaa Israelin suunnasta, samalla jossain määrin pettäen omaa kansaansa. Olihan hän amerikkalainen, vaikkakin syntyjään Saksasta.
Illuminateissa on paljon jenkkejä, sitten Euroopan puolelta brittejä ja ranskalaisia. Myös saksalaisia. On selvää, että lopullinen Illuminati ei voi koostua vain valkoihoisista. Kiinalaiset tietävät sen ja muutkin tietävät sen. Myös reptilianit, joista ei tosin saa puhua. Rakentavatko reptilianit suhteita kiinalaisiin? Niin heidän voisi ainakin kuvitella tekevän.
Islam vs. Judaism
Jos käyt Israelissa, näet pääkaupunki Tel Avivin kaduilla köyhälistöä edustavia afrikkalaisia. Myöhemmin selviää, että heistä ei erityisemmin pidetä. Jerusalemissa muslimiparturilla menee puoli minuuttia siihen, että hän alkaa ystävineen haukkua juutalaisia. Heillä on virnettä ja outo pilke silmäkulmissaan. Rauha ei ole tavoite. Ehkä arabit ovat katsoneet omasta kristallipallostaan, että vielä tulee aika, jolloin Israel kärsii. Ehkä arabia esittävä örkki tukeutuu tuollaiseen ennustukseen ja elää sen turvin. Juutalainen kadunmies ei virnuile puhuessaan muslimeista, mutta hänenkin silmänsä kiiluvat oudolla tavalla. Hän on puheissaan päättäväinen. Arabeilla ei ole sijaa Israelissa. Heiltä voi viedä maat, koska he eivät tarvi niitä.
Rintamalinjat ovat syvät ja viha käsin kosketeltavaa, mutta myös hieman koomista. Juutalaiset ja arabit ovat tekemisissä keskenään, ja tilanteeseen osataan suhtautua huumorilla. Jokapäiväinen sotiminen on kovettanut nämä ihmiset. Taistelu alueen herruudesta on kaikkien mielestä jo käyty. Palestiinalaiset ovat hävinneet, mutta he eivät anna periksi, vaan jatkavat elämäänsä kuten ennenkin. Ja asiahan ei ole niin, että kaikki arabit asuisivat aidatuilla alueilla, vaan Israelissa asuu myös yleisesti yli kaksi miljoonaa arabia. Palestiina on erikseen, eli Gazan alueelle eristetyt ja sitten Länsirannan palestiinalaiset. Mitä Palestiina nyt sitten lopulta tarkoittaakaan? Pian sitä ei ole enää ollenkaan, mutta viha kytee ihmisten mielissä ja Hamas jatkaa terroriaan.
Arabien syntyvyys on korkea. Muslimikulttuurissa perheessä lasten lukumäärä pitäisi olla vähintään neljä. Muuten jossain on jotain vikaa. Länsimaisissa kulttuureissa, joihin myös Israel lasketaan, lasten lukumäärä on yleensä noin 1,5. Näin ollen ne ovat pikkuhiljaa kuolevia kulttuureja, ellei niitä elvytetä maahanmuutolla, jonka perimmäinen tarkoitusperä on toisaalta sekoittaa kansat, jotta niitä olisi helpompi hallita.
Sionistit eivät halua ei-juutalaista maahanmuuttoa. Israelin juutalaisväestö koostuu lähes kokonaan Euroopasta ja Venäjältä muuttaneista ihmisistä. Siinä missä falafelia, voi myös venäläistä vodkaa Tel Avivissa ostaa lähes jokaisesta kulmakioskista. Vanhoja neukkuja ja venäläisiä Israelissa on yli miljoona. Israelin TFR eli hedelmällisyysluku on kuitenkin korkea. Sitä nostavat ultra-ortodoksien ja maallisten sionistien (erityisesti siirtokuntalaiset) perheiden isot lapsiluvut, mutta myös maan kahden miljoonan hengen arabiväestö. TFR:n osalta Israel onkin ainutlaatuinen teollistunut maa.
Monet sionisteista ovat "hartaita juutalaisia", jotka pohjaavat palestiinalaisten ja arabien sortamisen vanhojen uskonnollisten tekstien antamaan oikeutukseen. Eliitin tasolla juutalaisuudesta otetaan lähinnä sen maalliset elementit: Jengimentaliteetti ja perinne pankkitoimintaan: rahan painamiseen, vaihdantaan ja lainaamiseen. Siitä Rothschildin suku tunnetaan. Myös kullan välittäminen on osa heidän toimintaansa.
Raha on itsessään saatanallinen elementti, eikä aidon uskovaisen kuulu sitä hamuta itselleen enempää kuin mitä voidaan pitää kohtuullisena. Eliitti-sionistiteille uskonto onkin vain tekosyy, jonka varjolla Palestiina vallattiin. Israelin tukeminen kristillisten arvojen pohjalta on siis erehdys. Eikä voida sanoa, että satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten käytössä olleet alueet voisivat määritellä nykyaikaisia oikeuksia. Voisivatko aboriginaalit Australiassa tai intiaanit Yhdysvalloissa vaatia vanhoja kotiseutujaan itselleen?
USAIPAC
Israel on Rothschildin suvulle tärkeä projekti. Trans-Atlanttinen salaliitto, kulissien takainen ryhmä, eli ns. Illuminati, on myös osittain Rothschildien hallussa. Sen "jäsenistä" monet ovat sionistisia juutalaisia. Sitä kautta USA ja sen sotateollinen kompleksi on saatu tukemaan Israelia. USA saa Israelin kautta Lähi-Idästä myös jalansijan ja tekosyyn hankkeilleen. Lähi-Idän hallinta takaa öljyn maailmanmarkkinahintojen kontrollin ja on siinä muutakin geopolittista viritelmää. Puhutaan myös, että Lähi-Idän alueella sijaitsee jonkinlainen ”stargate” eli tähtiportti; esoteerinen, toismaailmallinen entiteetti, jota USA haluaa hallita.
Faktat puhuvat puolestaan: USA:n pitää sotia koko ajan jossain. Lähi-Itä on siihen otollinen paikka, sillä sen kulttuuri eroaa länsimaista sen verran, että länsimaalaiset eivät niin välitä mitä siellä tapahtuu. Arabeille ei anneta samanlaista ihmisarvoa kuin kristityille ja juutalaisille. He ovat kuin toisesta maailmasta. Kuka haluaa asua Irakissa tai Syyriassa? Ihmisethän haluavat sieltä pois. Lähi-Idän kulttuuri näyttäytyy alkeellisena ja tunkkaisen äärivanhoillisena.
Näille pohjille rakentuu USA:n ja Israelin liitto, jota Israel lobbaa hyvin aktiivisesti USA:n senaatissa. Pro-Israel järjestöistä voidaan mainita ainakin AIPAC (America Israel Public Affairs Committee) sekä ADL (Anti-Defamation League). Ensin mainittu on lobbaus-järjestö, joka vaikuttaa USA:n kongressissa tukien taloudellisesti Israel-myönteistä politiikkaa. AIPAC ei ainoastaan jaa rahaa eri puolueiden ehdokkaille, vaan sen valta linkittyy myös medianäkyvyyteen. Israel-vastainen poliitikko ei saa ainakaan positiivista julkisuutta erilaisissa juutalaisten tahojen hallitsemissa medioissa. ADL taas toimii joka puolella yhteiskuntaa vaientaen Israel-kritiikkiä ja leimaten sen anti-semitismiksi. Se tunnetaan häikäilemättömistä tavoistaan ajaa asiaansa. ADL tekee yhteistyötä Israelin tiedustelupalvelu Mossadin kanssa. Palestiina-aktivisteja vaiennetaan yksilötasolla ja kuka tahansa Israeliin kriittisesti suhtautuva voi joutua ADL:n vakoilun kohteeksi.
Mossad on CIA:n jälkeen maailman toiseksi suurin tiedustelupalvelu. Se ei tyydy vaikuttamaan Lähi-Idän alueella, vaan vanhan mottonsa mukaisesti ”tekee sotaa petoksen kautta” ympäri maailmaa. Jos sodankäynti oli vielä sata vuotta sitten rajojen siirtelyä, on se nykyään vastustajan heikentämistä sisältä päin. Sotaa käydään koko ajan joka puolella maailmaa, niin valtioiden välillä kuin niiden sisälläkin. Eivät Israel ja Mossad ole ainoa taho, joka toimii kaikin mahdollisin tavoin omaa asiaa ajaakseen.
Örkit sekoittavat Lähi-Idän palettia entisestään. Mossad-örkit voivat elää sukupolvien ajan arabi-perheissä, jolloin sionistien tiedustelu on niin syvällä arabien selustassa kuin vain mahdollista. Kiduttaminen, lahjonta ja myrkyttäminen ovat osa Mossadin repertuaaria. He vaikuttavat muuallakin kuin Lähi-Idässä tuhoten antisemitisteja ja asialla vain flirttailevia ihmisiä. Myös Hamas koostuu örkeistä.
USA:n kansa ei hyödy Israelin asiasta mitään. Öljyähän voi ostaa muualtakin kuin Lähi-Idästä ja tätä nykyä USA tuottaa tarvitsemansa öljyn paljolti itse. Sionistit tietävät, että se mitä tehdään nyt, on sadan vuoden päästä pelkkä sivu historian kirjassa. Se, että USA valloitettiin Intiaaneilta, ei kiinnosta nykyään ketään. Vaikka tämä historia tiedostetaan, ei sitä osata hävetä tai surra. Ihmiset elävät tätä päivää, eivätkä hyvitä tai ota vastuuta menneiden sukupolvien teoista. Näin tulee olemaan Israelinkin laita. Irvokkaana juonteena se, että Israel pohjaa olemassaolonsa ns. holokaustiin, joka on tätä nykyä menneiden sukupolvien tapahtumia ja lisäksi suurimmaksi osaksi pelkkää valhetta. Ehkä käykin niin, että tulevaisuudessa joku panee Israelin tilille heidän Palestiinalaisiin kohdistamastaan terrorista. Heidät pakotetaan kollektiiviseen häpeään ja mittaviin rahallisiin korvauksiin. Ja näin historia toistaa itseään. Joka tapauksessa historia todistaa selväksi sen, että se mitä tehdään pitää tehdä nyt. Todellisuus on nyt, eikä huomenna tai eilen. Huomisen edellytykset luodaan tänään. Eikä siten, että kritisoidaan menneitä sukupolvia heidän valinnoistaan. Israelin tapauksessahan lopulta merkittävää on se, kuinka iso osa Israelin ja Palestiinan ihmisistä on kaapattu?
Pääteesini juutalais-kysymykseen on, että tietty taho on ottanut heidät omakseen. Juutalaisten johtajat ovat reptilianien kanssa liitossa olevia sionisti-illuminateja, osaksi liskoja. Tämä tekee juutalaisista vahvan mutta toisaalta epäilyttävän ryhmän. He ovat kuitenkin selvästi osoittaneet olevansa voittoisa jengi. Heillä on sitä jotain mitä muilla ei ole. Mutta miksi he väenvängällä haluavat tehdä maansa keskelle arabeja? En sano, etteikö Israel voisi lopulta onnistua alistamaan koko Lähi-Idän ikeensä alle, mutta siihen menee satoja tai jopa tuhansia vuosia. Onko se sen arvoista? Israel muodostettiin mielestäni väärään paikkaan. Se olisi pitänyt tehdä USA:n Floridaan tai Georgiaan, kauas Euroopan, puhumattakaan Lähi-Idän historiallisista kiistoista.
Arabic Israel
Isona kysymyksenä Israelin tulevaisuudessa on maan iso arabi-väestö. Halutaanko heidän assimiloituvan vai halutaanko heistä eroon? Ja jos halutaan, miten projekti toteutetaan? Siinä on lisää ongelmia vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaikka suurin osa Israelin arabeista asuu erillään juutalaisalueista, ovat he väkisinkin mukautuneet Israelin valtaan. Israelissa arabit puhuvat myös hepreaa, mutta juutalaiset eivät puhu arabia. Yhteinen kieli vähentää väkivaltaista vihanpitoa. Eivätkä juutalaisetkaan erityisen uskonnollisia ole.
Kuinka tärkeää usko on juutalaisille? Lähes kaikissa Euroopan maissa kristillisyys on hyvin pintapuolista, mutta muslimi-siirtolaisten joukossa on väkivaltaisia ääri-uskonnollisia tahoja. Jos uskontoa ei tuputeta pienestä pitäen, tulee ihmisestä aikuisena lähtökohtaisesti ateisti. Voiko ateismi olla ratkaisu juutalaisvaltion ongelmiin?
Israelissa on monipuoluejärjestelmä. Sitä hoidetaan niin, että arabipuolueet eivät pääse hallitukseen, sillä sionistiset puolueet niin oikealta kuin vasemmalta ajavat aina ensisijaisesti juutalaisten asiaa. Ne eivät suostu muodostamaan hallitusta arabi-puolueen kanssa. Arabeja on Israelin väestöstä noin 20%, mutta äänestysaktiivisuus on matala. Arabipuolue voi ajaa asiaansa ainoastaan tekemällä lehmänkauppoja sionistien kanssa, jolloin omalle porukalle saatu hyöty on jonkun toisen arabin haitta.
Jotkut arabit käyvät Israelin armeijan, mutta yleisesti heitä ei sinne haluta, koska se loisi sotilaille epämiellyttäviä eturistiriitoja. Israelin arabit ovat lain mukaan tasavertaisia kansalaisia, joilla on äänioikeus ja poliittisia oikeuksia, mutta he kohtaavat paljon syrjintää asunto-, työ-, ja koulutuspolitiikassa. Israelissa muslimi tai arabi, ehkä kristittykin, on toisen luokan kansalainen.
Onko niin, että Israelin tarkoitus on aina ollut lietsoa sotaa ja vihamielisyyttä? Onhan tiedossa, että ihmisten maailmaa toisista ulottuvuuksista kontrolloivat tahot nauttivat koiratappeluista. Ne eivät näytä päässeen kaiken yhteyden tasolle. He luottavat kilpailuun kehityksen moottorina. Pääasiana hauska ja verinen show. Ihmisten tuska on spirituaalista polttoainetta näille ”ufoille”. Haluan kysyä, ovatko he riippuvaisia toisten tuskasta?
Konfliktin ratkaisu
En itse usko kahden valtion malliin, sillä jo pelkkä lähtökohta sille vuoden 1947 rajojen puitteissa oli mahdoton. Nykyrajat ovat toki selkeämmät, mutta Gazan kaistaleen eristäminen Länsirannasta tekee kahden valtion mallin käytännössä mahdottomaksi. Se onnistuisi vain jos palestiinalaiset poistuisivat Länsirannalta ja rakentaisivat valtionsa Egyptin ja Israelin väliin. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, jos arabit haluavat pysyä Jerusalemissa ja Länsirannalla. Onhan Jerusalem pyhä kaupunki myös muslimeille ja läheinen Bethlehem arabi-kaupunki. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi palestiinalaisten assimilaatio osaksi Israelin valtiota. Tai sieltä poistuminen.
Mikäli Jerusalem on kynnyskysymys konfliktin ratkaisussa, tulisi Israelin vetäytyä kaupungista. Pääkaupungin status takaisin Tel Aviviin. Minkä vuoksi juutalaiset haluaisivat Jerusalemista pääkaupungin, jollei arabien pois häätämiseksi? Asiasta on vaikea puhua, koska valmiiita vastauksia ei ole. Olemassa on vain suuria kysymysmerkkejä. Arabien johto ja taustavaikuttajat tekevät työtään pimennossa. On olemassa Hamas ja terroristi-organisaatioita, jotka kavahtavat läpivalaisua.
Jerusalemista voitaisiin tehdä oma yksikkönsä, vapaakaupunki. Siellä kolmen eri uskonnon edustajat voisivat kaikki elää vapaina. Tällöin kaupungin hallinto ja lainsäädäntö tulisi kuitenkin eristää Israelista. Luoda kaupungista oma autonominen yksikkönsä. Kenties konflikti jatkuisi silloin Jerusalemin sisällä, mutta ainakin säästyttäisiin pommituksilta. Kuka pommittaisi kaupunkia, missä kaikki elävät sikin sokin keskenään? Jerusalem pitäisi myös demilitarisoida. Kenelläkään ei saisi olla aseita kotonaan. Israel haluaisi demilitarisoida Palestiinan kokonaisuudessaan. Toisaalta se ei halua, että Palestiinaa on edes olemassa.
Kun natsit yrittivät ratkoa kuuluisaa juutalaiskysymystään, he päätyivät ns. lopulliseen ratkaisuun. Ehkä Saksassa asuvien juutalaisten olisi tullut lähteä maasta jo vuonna 1933, kun heitä siihen kehotettiin, eikä odottaa vuoden 1935 uusia lakeja, jotka johtivat lopulta ns. holokaustiin. Sama pätee nykypäivän Israelissa. Palestiinalaisten pitäisi ymmärtää, että he ovat tällä haavaa hävinneet sodan. He eivät tule saamaan juutalaisia ajettua pois, vaan heidän tulisi rakentaa oma valtionsa Gazan alueen ympärille.
Israelin kansalaisuuden omaavien arabien tulisi muuttaa mahdolliseen Palestiinan valtioon Gazan alueen tuntumaan. Näin säästyttäisiin paljolta verenvuodatukselta. En ole Israelin puolella, mutta kuitenkin säälin maata ja sen kansalaisia. Sillä kun USA jonain päivänä romahtaa, on Israel omillaan. Vaikka heillä on ydinase, se ei välttämättä riitä, jos esimerkiksi Iranillakin on. Kahden vastakkain olevan ydinasevaltion konflikti luo ns. MAD-tilanteen (Mutually Assured Destruction), jossa molemmat haluavat viimeiseen asti välttää ydinsotaa. Eikä Iran ole ainoa Israelia kohtaan vihamielinen valtio.
Lisää pohdintaa
Israel ja juutalaiset eivät halua näyttää heikoilta, joten he eivät alennu selittelemään tekosiaan. Tämä tuottaa huonoa PR:ää. Jatkuvat pommitukset ja ruokajakelun estäminen ovat Israelille mainehaitta. Ei siinä auta, että syyttää kriittisiä ääniä anti-semitisteiksi. Onhan sekin termi on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin rasismi. Israel ei halua olla marttyyri, sillä marttyyrius on raskas viitta. Se edellyttää, että ei lyö takaisin. Tämä johtaa katkeroitumiseen, mikä ei auta motivoitumista tuleviin koitoksiin.
USA:n sotateollinen kompleksi liittyy vahvasti Israelin sotimiseen. Kun tehtaat ja koko teollisuus on olemassa, pitää aseita valmistaa ja myydä. Ei niiden voi antaa vanhentua varastoissaan. Israel ostaa USA:sta aseet amerikkalaisen veronmaksajan rahoilla.
Muslimeilla on oma jumalallinen oikeutuksensa sotimiseen, erityisesti juutalaisia vastaan. Kyse on kuitenkin enemmän uskonnollisesta kunniasta. Käytännöllisyyttä ei ole. Iran puolustaa Palestiinaa, vaikka se ei ole rajanaapuri. Ehkä sodassa onkin enemmän kyse siitä, kummalla on kiihkeämpi uskonnollinen yhteys. Kumpi ajaa asiaansa kiihkeämmin, sokeammin ja sitä kautta saavuttaa jumalallisen palkinnon, täyttymyksen, tai onnistuu ainakin täyttämään mittansa uskontonsa puitteissa? Kaikki tämä ihmisten ajatusten tuotteita. Ovatko uskonnot yliluonnollisen pakottamista osaksi maallista maailmaa?
Israel tekee sotaa petoksen kautta tuhoamalla vääräuskoiset, soluttautumalla, tappamalla siviileja, pommittamalla siviilikohteita, tunkeutumalla syvälle Gazan alueelle. Samalla tavoin sotaa petoksen kautta tekevät arabi-tahot, sen minkä pystyvät. Silti kaikki vetoavat kunniaansa ja oikeuteensa puolustaa itseään ja kansaansa. Tuo kunniallisuus on kuitenkin suhteessa vain omaan porukkaan. Muilla ei ole väliä. He ovat vääräuskoisia. Eikä välitetä myöskään vastapuolen tai omista siviileistä. Soturin kunniassa uskollisuutta osoitetaan ainoastaan vastustajan tuhoamiselle keinolla millä hyvänsä. Toisaalta kun olosuhteet ovat niin tulehtuneet, ovat olleet jo ennen vuotta 1950, mitä muuta voi odottaa kuin tällaista totaalista sodankäyntiä. Arabeja vastaan on vaikea sotia, koska he eivät edes tavoittele rauhaa. Konflikti pitää heidät elossa. Toki välillä pitää vetää henkeä ja esiintyä rauhanpiippu suussa, mutta Lähi-Idän arabimaat eivät luultavasti tule ikinä jättämään Israelia rauhaan.
Arabimaat eivät ole niin köyhiä kuin voisi luulla. Onhan öljyrahaa. Saudi-Arabia rahoittaa ehkä salaisesti kaikenlaista arabi-terrorismia. Arabit eivät ole tyhmiä tai köyhiä, mutta he ovat huonosti organisoituneita, eikä heillä ole kansainvälistä mediaa luomassa heistä hyvää kuvaa.
On olemassa taho, joka ajaa Islamia maailmanuskonnoksi. Euroopassa islamisaatio on todellisuutta. Mutta kenen idea se on? Miksi pilata eurooppalaiset – mielestäni jalostuneet – kulttuurit vanhanaikaisella musliumiudella? Perinteisesti juutalaisia haukkuessa on ajateltu heidän nimenomaan olevan niitä kieroja. Onko Chabad Lubavitch sellainen? He ovat juutalaisuuden harmaa eminenssi. Voivatko heidän ideansa määritellä maailmaa noinkin läpitunkevasti? Toisin sanoen, onko Euroopan islamisaatio sionistinen idea? Tyhjentää Lähi-Itä Eurooppaan ja ottaa se sitten haltuunsa. Taas lisää kysymyksiä, joihin en osaa tarjota vastauksia.
Jihadismi on ongelma. Kuinka suosittua se on muslimien parissa? Kun uskonnon opettaminen kielletään kouluissa, jihadismi vaikeutuu, sillä uskonnolliset dogmat pitää iskostaa mieleen jo lapsena. Ei aikuinen enää sisäistä raamattua tai koraania osaksi persoonaansa, vaan ne ovat vain pintaa. Oppi jää siihen päälle, eikä toimi sisäisenä pelotteena tai motivaation lähteenä.
Nyt kun örkit ovat vallanneet maailman, asia on toisin. Kun jo lapset ovat örkkejä, ei heille voi varsinaisesti mitään opettaa. He vain esittävät läpi elämänsä. Kuinka iso osa juutalaisista ja arabeista on örkkejä? Ja näin ajatellen, mitä väliä sillä on jos örkit tappavat toisiaan, koska se ihminen jota örkki kantaa, on vain tyytyväinen päästessään haudan lepoon? Ehkä parempi kun kaikki tappavat toisensa.
Ihmisen maailman suurin ongelma: Mitä örkit ovat, miksi ne ovat täällä ja miten niistä voi päästä eroon? Ja jos niistä päästään eroon, miten pärjätään ilman niitä? Onhan tiedossa, että ihmisten maailman erilaiset innovaatiot ja tekninen kehitys on örkkien ansiota. Ilman örkkien tuomaa edistystä, saattaisimme elää keskiajalla. Mekaaniset keksinnöt ja erilaiset hammasrattaat olisivat korkeinta teknologiaa. Lääketiede olisi lapsenkengissä. Olisiko höyrykonettakaan ikinä keksitty? Tietokoneita ei ainakaan. Toisaalta myrkytys olisi minimaalista. Koko planeetta olisi täysin erilainen ihmisen silmin.
Onko örkkeys satanismia? Onko se kaikessa järjettömyydessään vain simulaatiota? Miksi örkkeys sallitaan? Ei vaikuta loogiselta, että kaikki ihmiset annetaan kaapata. Onko örkkeys sama kuin satanismi, että vain joka tuhannes ihminen säästyy siltä? Jos yksi tuhannesta on laamanni, voidaan tiettyjä ihmisiä lähettää tänne laamanneina. Samoin voidaan tehdä jostain erityinen hyödyke ja muiden puolesta kärsijä, jos häntä ei voida kaapata. Jalostaa ihmistä täällä 100 vuotta, jotta hänet voi siirtää parempiin hommiin. Sadassa vuodessa ehtii tosin katkeroitua, Ehkä parempi oppimisen kannalta olisi olla täällä ihmisenä lyhyt jakso, ja sen jälkeen analysoida kokemaansa. Ehkä minäkin olen sellainen, jota tulee joku aina esittämään vuodeksi tai puoleksi vuodeksi.
Satanismi tekee ihmisestä saastaa, mutta kaapatuksi tuleminen puhdistaa ihmistä. Ei hän silti pääse tästä kiertokulusta pois. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Ehkä lopulta vastaus on se, että ihmiselle ei yksinkertaisesti anneta mitään arvoa. Ihminen on niin tyhmä ja ruma. Ihminen on pelkkää karjaa.
Epäjohdonmukainen karmisuus
Samuel O'Neillin mukaan juutalaisten aggressiivisuus ja sotaisuus johtuu siitä, että he päättivät 2. maailmansodan jälkeen, että meitä ei tulla enää ikinä tallomaan.
Ovatko palestiinalaiset niitä natseja, jotka orjuuttivat ja leirittivät juutalaisia ja joutuvat nyt puhdistamaan karmaansa? Ja onko niin, että juutalaisilla olisi hieno mahdollisuus nousta karmisesti korkeammalle tasolla jättämällä palestiinalaiset ”rauhaan”? Mutta pystyvätkö palestiinalaiset silloin puhdistamaan karmaanasa? Kuinka voi olla, että karman puhdistaminen tarkoittaa kärsimistä, koska sehän tarkoittaa että joku laittaa sinut kärsimään ja samalla likaa omaa karmaansa? Ehkä karminen järjestelmä on archonien idea saada ihmiset pysymään täällä. Ihmisten kärsimystä tulee aina olla tietty määrä, jotta archonit saavat fiksinsä. Sitä voi olla enemmänkin, mutta jonkin verran sitä on aina oltava. Ja sitä revitään niistä, jotka ovat aikaisemmin toisia ihmisiä vastaan rikkoneet. Archonien järjestelmä on siis kuin ikiliikkuja. Se tuottaa kärsimystä sitä samalla puhdistaen, mutta valmista ei tule ikinä, koska toista ei voi olla ilman toista.
10/25