I h m i s t e n   h a u k k u m i s t a

Mika

  Mika Pettissalon biologinen äiti Vappu lumosi minut teini-iässä ihastumaan Mikaan; ostelemaan hänelle lahjoja ja haluamaan hänen huomiotaan. Todellisuudessa en voinut sietää Mikaa, mutta sitten aina unohdin inhoni häntä kohtaan. Ajoittain oikein kiepsahdin Mikan kaulaan hänet nähdessäni. Saatuaan satanistiset temput käyttöönsä Mika koitti manipuloida myös isäni Raunon suosiolliseksi itseään kohtaan. 

  Mika oli vastenmielinen persoona jo nuorena, ja yritti örkki-temppujensa avulla saada ihmiset pitämään itsestään. Tai pikemminkin luulemaan, että he pitävät hänestä. Muistan kertoja kun tulin kotiin, Mika oli meillä odottamassa vanhempieni seurassa. Kerran hän ja isäni Rauno istuivat olohuoneen sohvalla vierekkäin. Rauno kuin transsissa. Mika saattoi tulla meille katsomaan telkkaria Raunon tai äitini Kaijan kanssa, vaikka kumpikaan heistä ei todellisuudessa voinut sietää häntä. Rauno suhtautui kavereihini yleensäkin melko tylysti. Mikalle Rauno oli haaste ja huvituksen lähde. Tietenkin Mika tarvitsi myös rahaa, jota ajatteli isältäni löytyvän runsain mitoin.

  Yleensä Mika halusi ärsyttää. Saada ihmiset pois tolaltaan. Hän rakastaa vängätä, tarjoten vaihtoehtoisia näkemyksiä asioihin, joista hänellä ei ole mitään käsitystä. Toisaalta usein Mika on myös oikeassa. Ehkä hän on oppinut nauttimaan typeryksen roolistaan, mutta haluaa  sanoa myös kunnollisesti, eikä vain pelleillä. 

  Vuonna 2010 tulivat kuvioon rahat, jotka minun piti saada, jos olisin liittynyt. En tietenkään liittynyt, joten minut piti tappaa. Sen jälkeen rahoja oltaisiin jaettu kavereilleni. En kuitenkaan kuollut, koska minua ei ilmeisesti saa tappaa. Näin ollen kaverit jäivät ilman rahoja, joita niin monet muut toki saivat.

  Tavatessani kavereita vuoden 2010 jälkeisinä vuosina, oli heillä joka joulu odotukset korkealla: Ehkä nyt... Kun juttelimme spekulatiivisista rahoista, sanoin voivani viedä heidät avaruusristeilylle, jos saan "ne rahat". Mika sanoi, että hän ottaa mieluummin avaruusristeilyn rahana. Hän olisi ottanut yhteisen etelänmatkankin mieluummin rahana.

  "Ei millään pahalla", Mika sanoi. "Mutta minua ei vaan kiinnosta ryyppyreissu Espanjaan."

  Hän kertoi miten juuri minulta odotettiin aina lahjoja ja tarjoiluja, koska minut tiedettiin anteliaaksi. Vaikka olisin saanut vain pari miljoonaa, haluaisi hän silti minulta ainakin parikymmentä tuhatta euroa. Kun se kerran oli mahdollista.

  Mika sai pedofiili-homoilta muutaman tonnin kerrottuaan minusta kaiken tietämänsä. Hänelle tarjottiin enemmänkin, jos hän katkaisisi käteni kamppailutilanteessa. Tältä pohjalta hän sai ilmaista oppia taistelulajeista ja yritti provosoida minua kanssaan tappeluun. Meillä olikin muutamia kahakoita, mutta ne päättyivät yleensä siihen, että Pena tuli väliin. Näin ollen ilma jäi siltäkin osin puhdistamatta. 

  Mikahan on örkki. Kuulemma todella ruma hirviö. Ja vittumainen sellainen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Mika on tehnyt ennen tätä elämää. Monesti kun olin Mikan kanssa jossain, ihmiset sanoivat hänelle, että eikö sinun pitäisi olla tuollainen (kuin minä)? Ja toisinpäin. Mutta Mika oli päättänyt vetää idiootin roolin kunnialla loppuun, kun oli sellaisen ottanut.

  Tottumattoman katsojan silmään Mika vaikuttaa idealistiselta hölmöltä. Hän saattaa kuitenkin olla hyvinkin älykäs. Välillä Mikalla – etenkin kahden kesken – oli älykkäitä kommentteja. Hän oli paljon minua viisaampi ja sävykkäämpi ajatuksissaan. Sitten pian hän taas muisti, että hänen pitää esittää vajaamielistä ja taantui takaisin idiootiksi. Mika oli myös välillä hyvä piirtämään, mutta sitten hän muisti, ettei hänen kuulu osata noin hyvin. Tuomas ainakin sanoi, että Mika on häntä älykkäämpi. Joskus sanoin Tuomakselle, että Mikan tietty maneeri häiritsee minua. Tuomas sanoi, että sinun pitäisi nähdä miltä hän näyttää oikeasti naamaansa venytellessään. 

  Mika on ehkä ollut jonkunlainen vanha kauppias. Sillä hänellä on outo suhde rahaan. Jossain vaiheessa Mika yritti pitää käytäntönä jonkinlaista vaihdantataloutta. Elätteli toivoa sellaisesta. Olisi hyvä jos ei aina käytettäisi rahaa, hän sanoi. Sitä hän on kuitenkin aina halunnut. Jokaisen väkisin tyrkyttämänsä palveluksen hän muisti ja otti siitä mielellään maksun rahana tai esimerkiksi autokyytinä, mikä säästi häneltä rahaa. 

  Mika on kyllä aina tehnyt töitä, mutta ei mitään sellaista, josta ansaitsi paljon. Ehkä siksi Mika tietääkin rahan arvon. Sitä on vaikea hankkia, joten sitä ei kannata tuhlata. Ja Mika todella osaa käyttää rahaa. Hän ei käytä sitä, vaan säästää. Hän on todella pihi. Ei ota rahaa mukaan kaupungille, jotta ei tuhlaisi. Laittaa muut maksamaan. Ja miten Mika pitää seteleitä käsissään, hyväillen niitä lähes eroottisesti.

  Toisten omaisuuteen Mikalla on myös hauska suhde. Hänellä on outo pakkomielle hyödyntää toisten omaisuutta. Lainata jotain vaikka ei sitä tarvisikaan. Mika oikein miettii miten toisen kesämökkiä tai jotain tarvikkeita voisi hyödyntää. Hän on myös taipuvainen varastelemaan rahaa, viinaksia, tupakkaa ja kaikenlaista pientä.Juhannusbileissä Mika tapasi varastaa oluensa siltä, kenellä sitä eniten oli. Yleensä se olin minä. Hän varasti ainakin minulta vuosien varrella erinäisiä summia ja talletti rahat kaiketi pankkitililleen, jonka saldo sai hänet varmasti hykertelemään. 

  Kun minulla oli isän kuoleman jäljiltä perintörahoja, Mika keksi, että hänen pitää päästä Venetsiaan. Hän lainasi minulta rahat reissuun, tietämättä miten maksaa takaisin. Sitten hän yritti saada kasvatti-isänsä Eeron hoitamaan velan pois. Eero ei suostunut. Koska Mika (tai ehkä joku muu) pyyhki muistiani, unohdin koko jutun. Sitten myöhemmin kun muistin sen, ei Mika suostunut enää maksamaan takaisin. Hän sanoi, että ei maksa, ellei ole aivan pakko.

  Mika on siis hyvin pihi varas. Yleensä varkaat ovat käsittääkseni hieman höveleitä, koska he eivät ole ansainneet rahojaan rehellisellä työllä. Mika ei. Hän on myös ahne, mutta hänen ahneutensa ei ole pohjatonta laatua, vaan se on enemmän sellaista hidasta verenimemistä muista ihmisistä. Kyhnyttämistä.

  Jotkut örkit haluavat mieluummin ottaa jonkun lastenkotiin joutuneen kuin ns. hyvän perheen lapsen. Keskiluokkaisena on oltava kunnollinen. Kapinointi on noloa. Mutta alkoholistien lapsena sinulta ei odoteta mitään ja voit halutessasi olla juuri niin häiriintynyt kuin haluat. 

Tuomas

  Jossain vaiheessa Mika Pettissalon äidin Eevan loitsut taisivat mennä sen verran pieleen, että ihastuinkin Tuomas Toivaiseen, josta tein parhaan kaverini ja uskottuni. Hän sai minulta kaiken huomion ja materian, mitä vain pystyin hänelle antamaan. Pidin häntä parhaana kaverinani, vaikka hän ei ehkä niin tehnytkään.

  Tuomas osoittautui lopulta homoksi. Koko teini-iän puolustin kaapissa ollutta Tuomasta ihmisiltä, jotka spekuloivat hänen homoudellaan. Tuomas sanoi olevansa hetero ja sillä mentiin. En silloin tiennyt mitä satanismi on. Kerhoon vihitty Tuomas sen sijaan pääsi pääni sisälle ja tiesi mitä minä olen. Silti hän leimasi minut homoksi päästyään vihdoin vuoden 2010 jälkeen kaapista ulos. Nyttemmin hän on mennyt takaisin kaappiin ja kieltää homoutensa.

  Ehkä kyse oli siitä, että kovan luokan satanisti-homot pystyvät mustalla magiallaan tekemään homon lähes kenestä tahansa. Sitä vain herää joku aamu, ja toteaa olevansa viehättynyt miehistä. Minuun tällainen ei kuitenkaan tehoa. Eivätkä lemmentaiat muutenkaan. Muutenhan olisin ihastunut joka toiseen kohtaamaani ihmiseen. Se toimi vielä kun olin varhaisessa teini-iässä, mutta sitten joku ufo otti sen pois huomatessaan miten paljon haittaa asiasta oli. 

  En muista onko Tuomas käyttänyt minua hyväkseen, mutta asuessani Helsingissä jouduin rahoittamaan hänen työttömän Pertti-isänsä elämää. Kun sitten 2010 minut liitettiin Kerhoon, joutui Pertti Toivaisen anoppi maksamaan rahat tämän puolesta takaisin. Enhän minä itse niitä rahoja saanut, kuten en ole saanut mitään minulle osoitettuja rahoja. Pian olin taas kaidalla polulla ja "Pera" taisi saada viimeisen sanan. Ellei tätä kirjoitusta sitten sellaiseksi lasketa. Tuomaksen sisko Elinakin ryösti ja raiskasi minut pari kertaa. Täytyy toki muistaa, että koko perhe on myös örkkejä.

  Tuomas oli teininä ylimielinen naureskelija. Jossain vaiheessa hän masentui. Hän meni naureskelemaan väärälle ihmiselle. Mutta Tuomas ei laittanut masennusta kiertoon, vaan kärsi sen – ainakin siltä se näytti. Hän oli aivan jumissa vuosien ajan. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuomas sanoi, että välillä pitää kärsiä. Ei voi aina laittaa kaikkea eteenpäin. Se on sellainen satanistinen juttu, jota minä en tietenkään ymmärrä. Mutta ehkä siinä on kyse siitä, että jos käyttää satanismin keinoja liikaa itseään auttaakseen, ei enää kykene mihinkään ilman sen avuja. On täysin riippuvainen toisten kiduttamisesta.

  Kaiken kaikkiaan Tuomas oli kuitenkin hyvä kaveri. Hän teki monia erehdyksiä, mutta myös puolusti minua monesti silloin, kun muut käänsivät selkänsä. Opin häneltä paljon, enkä tule ikinä sitä unohtamaan. 

  Tuomas oli palvellut aikoinaan antiikin Rooman armeijassa. Teini-iässä hän tapasi naureskella sen aikaisille käytännöille. Miten ”manipuli” oli hänen mielestään vain vanhempien legioonalaisten pelkurimainen temppu laittaa nuoremmat edeltä kuolemaan. Ja miten kenraalit tapasivat pitää leirissä pitkiä puheita sotilaiden edessä ilman mitään järjellistä syytä. Nuo palopuheet tapasivat äityä filosofisiksi, ja legioonalaisten mielestä ne olivat täyttä puppua. Nauraa tai hymyillä ei kuitenkaan saanut. Muuten lähti henki. Sitten puheiden jälkeen Tuomas ja muut legioonalaiset menivät naureskelemaan jonkun teltan taakse. Leirien ympärillä pyörineistä ilotytöistä Tuomas sanoi, että ne olivat kyllä aikamoisia ongelmia kaikenlaisia tauteja levittäessään.

  Tuomas oli käynyt Maassa jo kivikaudella. Hän kertoi kavahtaneensa luolamiehiä, joiden mielestä tuli oli jotain ihmeellistä. Hän poistui hyvin nopeasti, mutta tuli sitten takaisin myöhemmin ja kotiutui Suomeen, koska siellä elämä on hänen mielestään helppoa ja yksinkertaista ilman mitään ylimääräistä hevonpaskaa. Etenkin nyt kun maa oli vaurastunut ja alkoholilainsäädäntöä loivennettu. Vielä 60-luvulla piti tyytyä kolmeen tuoppiin joka perjantai. Nyt sai juoda niin monta olutta kuin sattui huvittamaan.

Heku

  Satanismiin syntyneitä vanhoja kavereitani Mouhijärveltä on esimerkiksi Henrikki "Heku" Saarela. Hänelle jouduin monasti antamaan rahani tai toteuttamaan hänen kännisiä päähänpistojaan, kun ei vastaankaan pystynyt laittamaan. Kerran naapuritalon mies ihmetteli miksi olin antanut Hekun taluttaa itseäni kuin koiraa pitkin lähimetsiä keskellä kirkasta kesäyötä. No, Heku sanoi että "nyt tehdään niin kuin minä haluan" ja sitten tehtiin.

  Joku ehkä ihmettelee, miksi yleensä vaivaudun kirjoittamaan Hekusta tällaisen lyhyen vuodatuksen? Se johtuu siitä, että hän uhkasi minua olemaan ikinä kirjoittamatta itsestään mitään. Ja onhan Heku mukava kaveri. Verrattuna huoraavaan pikkuveljeensä Tuukkaan hän on oikein mainio.

Honis

  Markku "Honis" Tuulaniemi riisti minua minkä ehti, vaikka olikin Mouhijärvellä parhaita kavereitani vuosien ajan. Kuinkahan monta tuhatta euroa Honis minulta ja toisaalta myös Rauno-isältäni nyhti vuosien saatossa? 

  2010 hän esitti minulle laskelman, mutta en minä hänen laskelmiaan usko. Honis olisi joka tapauksessa joutunut ansiotöihin, pystyäkseen maksamaan velkansa korkoineen. Sitten kuitenkin erosin Kerhosta ja se jäi siihen. Mouhijärven aikoina Rauno vannotti häntä, että meidän poikia et sitten vedä siihen mukaan, mutta kyllä Honis yritti. Kuten moni muukin. Kun se ei onnistunut, tyytyi hän rosvoamaan minua, veljeäni ja isääni. Tätä nykyä Honis on toiminut jo vuosien ajan huumekauppiaana Tampereella. Hänestä on hyvää vauhtia tulossa rapajuoppo ja narkomaani. Hänkin jätti minulle velkansa maksamatta.

Juho

  Luokkakaverini ala-asteelta lukioon, Juho Leppiniemi, oli ovela. Vieraillessani hänen Helsingin asunnollaan, jätti hän toistuvasti 200 euron setelin lojumaan eteisen pöydälle. Kun muistutin asiasta, kehotti hän vain antamaan rahan olla.

  Seteli oli syötti, jonka avulla Juho testasi olenko varas. Hän manipuloi minua varastamaan setelin, jotta saisi tekosyyn varastaa rahaa minulta. Satanistina varastaminen oli hänelle helppoa ja niin hän tekikin useita kertoja. Juoksutti minua pankkiautomaatilla tyhjentämään tilini hänelle. Muistan kerran kun Juho ja Mika Pettissalo varastivat kimpassa rahani. Se oli kuulemma minun etuni, olisinhan kuitenkin ryypännyt ne.

  Kun tulin satanistiksi, Juhon isä soitti minulle ja puolusteli häntä kovasti. Kuinka hänellä oli ollut vaikeaa ja kuinka hän oli kauan etsinyt itseään. Siten varmaan kaikki varkaat tekevät. Etsivät itseään toisten taskuista.

Pena

  Ylä-asteella Mikko "Pena" Pentin pikkusisko Leena yritti loitsuta minut ihastumaan itseensä, mutta ihastuinkin hänen keltaiseen mankkaansa, jota halusin aina väkisin lainata ja kantaa minne matkani teini-iässä veikin. Leena kutsui minut huoneeseensa, heitti jonkun abracadabran ja käski katsomaan itseään kohti. Jostain syystä katseeni hakeutui kuitenkin kohti hänen kirjoituspöydällään nököttävää mankkaansa.

  Lopulta Leena sai minut ihastumaan myös itseensä ja kuljimme Mouhijärven Uotsolan raittia käsi kädessä. Meillä ei ollut kuitenkaan mitään yhteistä, eikä Leena halunnut seksiä tai oikeastaan muutakaan. Hän oli seurusteluhommista pihalla kuin lintulauta, koska hänen äitinsä ei ollut antanut hänen ikinä katsella "arveluttavia" ohjelmia televisiosta, tai saada oppia muualtakaan. Kaipa hänet oli jotenkin tahallaan pilattu.

  En muista kuinka kauan yhdessä kulkemistamme kesti, mutta ei se kahta viikkoa kauempaa ollut. Isäni Rauno kuuli asiasta ja laittoi sille oman satanisti-poikaystävänsä kautta stopin. Valitin Raunolle, miten Leena vaati minua ostamaan uudet silmälasit ja samanlaisia vaatteita kuin isoveljellään. Tämä häiritsi Raunoa, joka sitten informoi asiasta eteenpäin. En syytä niinkään Leenaa kuin hänen äitiään Seijaa, joka tyttärensä kautta leikitteli minulla kuin olisin ollut jokin nukke tai vastaava leikkikalu.

  Oli Seijan idea antaa Leena-tyttärelle erilaiset loitsut käyttöön jo teini-iässä, jotta hän pääsisi muiluttamaan kiusaajiaan. Eräs Kaasalaisen Mikko taisikin olla vuoden tai kaksi kipeänä yhteen menoon kun oli Leenaa koulussa kiusannut. Ja kukapa Mikkoa tutki, ellei Leenan isä, kunnanlääkäri Seppo Pentti. Muistan kuinka jossain vaiheessa Leena syytti minuakin kiusaajakseen, vaikka totuus oli aivan toinen. Kuinka tyhmä on Seija Pentti, joka laittaa lapsensa tekemään jotain tällaista? Eikö kiusaajan käyttäytymiseen tulisi puuttua jollakin hieman rakentavammalla tavalla?

  Pena itse vihittiin satanismin maailmaan siskoaan myöhemmin. Seija ja Seppo pitivät häntä kaiketi liian villinä teininä ollakseen kykeneväinen sujahtamaan huomaamattomasti saatananpalvonnan maailmaan. Leenahan oli hiljainen ja ainakin näennäisen kiltti, ja siksi varhaiskypsän oloinen. Vasta Penan päästyä ylioppilaaksi, hänelle kerrottiin mistä satanismissa on kyse. Satanistinen todellisuus oli hemmotellulle Penalle kova pala.

  Pentin suvussa on paljon asiassa edistyneitä satanisteja. He olivat yrittäneet ”loitsuta” Juha Palo – yhtyettä kohti mainetta, jotta Penasta tulisi jotain. Nähtyään kamalan keikkavideon he pettyivät. Tarvittiin syntipukki yhtyeen alennustilaan. Lisäksi jonkun piti olla Penan uhri, jota hän satanistina tulisi piinaamaan. Se joku olin minä. Penan käskettiin alkaa kiduttaa minua. Olimme olleet hyviäkin ystäviä, mutta hän alkoi käyttää minua hyväksi niin paljon kuin pystyi. Kaverisuhteemme kasvoi pikkuhiljaa kieroon. Aloin alitajuisesti pelkäämään Penaa, joka aina jäätyään väittelyssä alakynteen trikkasi minut hiljaiseksi.

  Penan touhu jatkui aina viime vuosiin saakka. Hän ei ollutkaan yhtään tyytyväinen kun jäin työttömäksi. Sai hän silti minusta yhä jotain irti. Pääsi ainakin raiskaamaan. Kun tutustuin Erkan "Eki" Pisiriciin, Pena varoitteli kovasti tämän petollisesta luonteesta. Olihan Eki hänen apajillaan monessakin mielessä. Myös Eki on homo-raiskaaja.

  Pena ja Eki yrittivät saada minut kanssaan ilmaiselle lomalle Portugaliin. Siellä oli talo vuokrattuna koko kesäksi. Siellä olisi ollut naisia ja muuta kivaa, vain lentoliput piti hankkia itse. Arvatenkin talo täynnä kameroita ja naiset katalia huoria. Ruoka ja juomat myrkytettyjä. Lomaohjelmana satanistisia perseraiskauksia ja nöyryytyksiä. Mikäli Pena ja Eki olisivat saaneet minut Portugaliin, olisivat he tienanneet sillä useita tuhansia euroja. Niin sanotusti “hyvät rahat”, joiden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Mitä siitä, jos kaveri myrkytetään, ei sillä niin väliä ole.

  Muistan kerran kun Pena, Eki ja joku kolmas tyyppi laittoivat minut tekemään suolihuuhtelun ja raiskasivat sitten porukalla. Muistan Penan toistelleen: "Lisää öljyä, lisää öljyä!" Aikaisemmin Pena sai jo Hollannin-matkansa rahoitettua myymällä minusta kuvia ja henkilökohtaisia tietoja kuten sosiaaliturvatunnustani. Ekin kanssa hengailin yhden kesän, kunnes tajusin hänen olleen ”handlerini”. Hän sai vanhan Peugeotin ja rahaa myrkytettyään ruokiani, kuvattuaan edesottamuksiani ja pidettyään minua silmällä. En tiedä mitä kaikkea hän ehti tekemään, mutta ilmeisesti hän oli ja on valmis mihin vaan. Minulle hän sanoi, että olen hänen kultainen tikettinsä ja että minun pitäisi jakaa ”hyvinvointiani” muillekin. Eli niitä rahoja, joita en ole ikinä edes nähnyt.

  Osa satanistien huvitusta oli, etten juuri kyennyt laittamaan Ekille vastaan. Satanistit innostivat häntä siis menemään pitemmälle riistossaan uskotellen minun olevan tai jotenkin tulevan multimiljonääriksi. En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi tätä harhakuvaa pidettiin yllä vuosikaupalla, vaikka samaan aikaan tein hanttihommia rakennuksilla ja asuin kaupungin vuokra-asunnossa? Ketä se hyödytti, että ihmiset supattivat kaupassa ja porvarien tyttäret vaikuttivat kiinnostuneilta? Voisiko olla niin, että nämä ihmiset olivat osa suurempaa salaliittoa, jossa minulle uskoteltiin tulevani rikkaaksi kunhan pysyisin kiltisti vaiti? Vai oliko niin, ettei Samuel O'Neillin käynnistämää laajamittaista tiedonantoa rikkauksistani kyetty enää kontrolloimaan? Jos minut haluttiin pimentoon, miksi minulle luotiin keinotekoisesti maine rikkaana eksentrikkona? Haluttiinko, että alan itsekin uskoa siihen?

  Kesällä 2010, kun purjehdin pienellä purjeellani saatananpalvonnan satamaan, joutui Pena ottamaan lakin kouraan. Sainhan nimittäin toki kuulla olleeni Penan uhri numero 1 yli kymmenen vuoden ajan.

  ”Anna armoa”, Pena uikutti puhelimeen.

  Chris O'Neill kuitenkin piti Penasta. Chrisin mielestä Pena oli kavereistani ainoita joiden kanssa kannattaisi olla tekemisissä. Hän ei ollut sellainen puistattava juntti kuin ne muut. Ja olihan Penalla reptiliani-aiheinen peili vessansa seinällä ja olohuoneen julisteessa valtavan kokoinen ihmisen silmä.

  ”Tee sille jotain, ja unohda kaunat. Ehkä tarvitset liittolaisia myös vanhoista kavereistasi”, Chris evästi.

  Sitten koko juttu kuivui kasaan ja aloin jakamaan rahoja ennen oletettua kuolemistani. Saatuaan kuulla saavansa kaksi miljoonaa euroa puhtaana käteen, Pena hermostui:

  "Niin vähän!"

  Olosuhteet huomioon ottaen se oli mielestäni ruhtinaallisesti. Muut olisivat toki saaneet paljon enemmän. Jos olisi ajatellut, että ei rahaa niille jotka ovat tehneet minulle jotain paskaa, ei kukaan olisi saanut mitään.

  Odotettuaan rahoja kuumeisesti yli vuoden, tarttui Pena puhelimeen:

  "Onko sitä rahaa vai ei?" hän tivasi.

  Häntä ärsytti suunnattomasti kuulla välikäsien kautta kuinka se ja se muusikko oli saanut minulta rahaa ja matkusteli nyt ympäri maailmaa, Penan homehtuessa rahattomana yksiössään. Hän tiesi, että olin unohtanut sen mitä satanistina olin oppinut, enkä ollut tietoinen hänen pahoista teoistaan pääni menoksi.

  En ymmärrä, miten hän kuvitteli minut rikkaaksi, vaikka näki nukkavierun olemukseni aina silloin tällöin? Piipahtaessani hänen luonaan, hän teki minulle säännöllisesti satanistien hypnoosi-tempun ja uteli varmasti milloin mitäkin. Hänen saamansa tieto oli kuitenkin ristiriitaista. Luotettavista lähteistä hän sai kuulla, että todella olin jakanut rahaa ja paljon. Miksi en siis antanut mitään kavereille? Sitä hän kysyikin:

  "Etkö anna kavereillesi mitään?"

  Hän vaikersi minun olevan hänen "viimeinen mahdollisuutensa". Olihan Penalle kerrottu, että hänestä tulee jossain vaiheessa rikas. Minä vaikutin ennustuksen todennäköisimmältä mahdollistajalta. Toki Penalla oli rikkaita sukulaisia, mutta tuskin he kuolevat ennen kuin Pena itse ehtii vanhaksi. En tiedä tajusiko hän pelätä minun heräävän unestani. Muistan Penan kertoneen, kuinka hän näki minut vielä viisikymppisenäkin fillaroimassa kaljapöhnässä pitkin kyliä. Onneksi heräsin unestani 2015, ainakin puolittain.

  Hieman myöhemmin Penalle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Alle 40-vuotiaalle miehelle, joka ei satunnaisia kesätöitä lukuunottamatta ole ikinä ollut työsuhteessa. Hänen lääkäri-isänsä Seppo järjesteli sen hänelle. Seppo puolestaan sai lääkärinpaperinsa Saksasta - jollain kepulikonstilla. Joskus Seppo sanoi naureskellen minulle, kuinka paljon minusta on ollut hyötyä hänelle. Onhan se vähän ihme, että niin onneton mies valittiin kaikenlaisiin johtaviin virkoihin.

  Kun olin Penan kanssa vielä väleissä ennen heräämistäni 2015, hän käytti minua hyväkseen vuosikymmenen ajan. Satanistiseen tyyliin hän trikkasi minut asunnollaan. Käytti seksuaalisesti hyväkseen, teetti nöyryyttäviä tehtäviä ja otti lopuksi ylimääräiset rahat pois kuljeksimasta. Pena käski esimerkiksi minun hakemaan Caribian Heseltä itsellensä ruokaa ja pankkiautomaatilta käteistä. Kun sitten heräsin hypnoosista, en muistanut tapahtuneesta mitään ja Pena ohjasi minut matkoihini kämpiltään. Kerran törmäsin yhteen Tomakseen Caribian kohdalla. Hän ihmetteli, miksi haen Penalle ruokaa? Siitä muistan senkin.

  En osaa tarkasti kuvailla miten Pena satanistisen hypnoosi-temppunsa teki, mutta se alkoi aina siten, että hän tuli aivan eteeni, katsoi silmiini ja sanoi: "Ootas..." Samalla hän otti minua kädestä kiinni, ja sitten en enää ollutkaan oma itseni, vaan ikään kuin hypnotisoitu tekemään mitä hän halusi, ja kertomaan totuuden siitä mitä hän halusikin minun kertovan.

  Yleensä satanistit tekevät temppunsa hieman yksinkertaisemmin. Joillekin riittää pieni hipaisu, yleensä ei tarvi koskea ollenkaan. Pena halusi katsekontaktin varmistuakseen trikin onnistumisesta. Käsitykseni mukaan jotkut satanistit tekevät trikkinsä mieluummin selkäpuolelta. Jotkut voivat tehdä sen kauempaakin. Mitä harjaantuneempi satanismissa, sitä helpommin homma käy. Örkit, eli kehonkaappaajat, ovat oma lukunsa. Heidän taitonsa ovat yleensä aivan toisella tasolla kuin ihmisillä. He elävätkin tuhansia ja taas tuhansia vuosia, joten siinä ajassa ehtii oppia yhtä sun toista. Tätä nykyähän Penakin on kaapattu.

  Hypnoosi-trikin salaisuus liittyy käsittääkseni aivojen eri puoliskojen yhteyden katkaisemiseen. Kuten varsinainen hypnoosikin. Trikin suorittaja pyörittää aivoissaan jonkinlaista kierrosta ja ampuu sen sitten silmillään uhriaan kohti. Kohde pitää siis nähdä. Aivojen takaosa on avonainen, siksi temppu on helpompi tehdä uhrin takaa. Liittyykö asiaan jotain mustaa magiaa? Saattaa olla.

  Muistan myös kerran kun Pena teki minulle trikkinsä autossa. Ajoin autoa ja Pena selitti jotain takapenkillä Teemu Natuselle ja Mika Pettissalolle. En kuunnellut häntä sen tarkemmin.

  "Tota sun ei olisi pitänyt kuulla", Pena sanoi yhtäkkiä. Hiljaisuus laskeutui ja katsoin peräpeilistä hätääntynyttä Penaa.

  "Älä nyt sille mitään tee, se ajaa!" Natunen sanoi Penalle, joka suuntautui minua kohden.

  Pena käski minun ajaa sivuun. Hänelle tuli yhtäkkiä kova kusihätä. Sanoin hänelle, että saisi pidätellä vähän aikaa.

  "Ok, mutta heti kun vaan voit, niin aja sivuun", Pena vastasi.

  Kun sitten ajoin tien sivuun rekkastoppiin, Pena pääsi ohjelmoimaan pääni uuteen uskoon. Mitähän kaikkea hän on vuosien varrella poistanut sellaista, joka ei liittynyt häneen, mutta joka minun olisi pitänyt muistaa?

Rampe

  Vanha Mouhijärven kaverini Rami Rantanen sai satanisteilta vuosien 2010 ja 2012 välillä useita tuhansia euroja pitääkseen minua silmällä. Tarkoitus oli vain kääntää meidät toisiamme vastaan ja vittuilla minulle, mutta eipä se "Rampea" häirinnyt. Pitihän hänen saada Lämpö-Iiwarinsa maksettua.

  Välimme menivät poikki, Ramin yritettyä myrkyttää minua testosteronigeelillään. Levätessäni yöllä ruotsin-laivan hytissä, Rami siveli geeliään alavatsaani. Pyyhin geelit pois ja käännyin kyljelleni. Kuluu hetki niin Rami sivelee ainetta alaselkääni. Tinttaan häntä kyynärpäällä nenään. Arvaan kyllä mistä on kyse. Menen vessaan pesemään geelejä pois Ramia sadatellen. Otan geelituubin hämmentyneen Ramin kädestä ja käyn heittämässä sen mereen. Tulen takaisin hyttiin ja valehtelen hänelle heittäneeni purtilon roskiin. Loppuyön saan nukkua rauhassa, Ramin kolutessa laivan roskiksia. Aamulla Rami tulee nöyränä kysymään, mihin olen purkin heittänyt?

  Hän oli jäänyt koukkuun testosteroniin, joka kohotti hänen seksuaalisia halujaan ja teki hänestä elinvoimaisemman. Loppuunpuristeltu pakkaus oli hänen aarteensa. Toisaalta hän häpesi testoa, mutta pohjattomassa itsekeskeisyydessään kuvitteli, etteivät ihmiset huomaa tai tiedä asiasta mitään. Suojellakseen salaisuuttaan, Rami säilytti geelituubia deodorantti-stickin pohjalla. Hän halusi, että minäkin käyttäisin testoa, jotta hänen ei tarvitsisi hävetä itseään niin paljon. Ja ehkä jotta hän voisi sanoa, että Ville sitä testoa käyttää, minä olen vain kokeillut. Tämä ainakin sopisi hänen valheelliseen tyyliinsä.

  Rami käyttää samaa metodia kuin sukunimikaimansa rumpali Jussi Rantanen. Jos hän häpeää jotain puheitaan tai tekoaan, kääntää hän asian siten, että se olenkin minä (tai joku muu) joka niin oli sanonut tai tehnyt. Rami on niin paatunut valehtelija, että hän uskoo itsekin valheisiinsa. Olin jo edellisenä talvena ihmetellyt Ramin partaa, joka yhtäkkiä tummui ja kasvoi tuuheaksi. Kysyin onko hän värjännyt partaansa? Ei kuulemma ollut. Mikko Pentti naureskeli minulle Ramin partaa, olihan hän itsekin turvautunut testoon seurustelusuhteensa aikana, ja tiesi mistä on kyse. Myös hänen vaaleat turpajouhensa olivat testosteronin takia tummentuneet ja tuuheutuneet.

  Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Rami Aarikan lahjoittaman Kukko-kuorman Rami kärräsi kotiinsa ja joi suihinsa. Järjestin Kukko-oluen Robert De Niron New Yorkin ravintolan valikoimiin ja Aarikka halusi kiittää asiasta, mutta janoinen Rampe ehti väliin. Nykyään hän kiistää kaiken, leimaten minut mielisairaaksi. Samoin tekevät muutkin asianosaiset. Yrittäessäni periä lainojani takaisin, Mika Pettissalo diagnosoi minut skitsofreeniseksi. Mikko Pentin mielestä olen psykoottinen. Itse diagnosoin Mikan sietämättömäksi Fas-aikuiseksi ja Mikon masennuslääkkeillä aivonsa pilanneeksi narkiksi. 

  Rami taas on oppikirjaesimerkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän on äärimmäisen itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Huvittavissakin määrin. Olimme silti hyviä kavereita vuosien ajan. Monta kertaa sain Ramista lopullisesti tarpeekseni, mutta pian taas unohdin koko asian. En tiedä kuka minua ennen vuotta 2010 manipuloi, luultavasti Ramin satanistinen sisko Kirsi, joka saattaa olla myös örkki.

  Jossain vaiheessa vuoden 2011 jälkeen Ramikin vedettiin Kerhoon mukaan. Kuten kaikki ihmiset joiden kanssa olin tekemisissä, elleivät he sitten jo olleet siinä. Kun halusin Ramin poistuvan luotani, hän trikkasi minut antamaan hänen vielä jäädä. Taas tunnin päästä halusin hänen lähtevän matkoihinsa. Ja jälleen Rami joutui tekemään satanistisia temppujaan, joissa hän ei tosin ollut erityisen taitava. 

  Joskus hän sanoi, ettei minulla ole mitään jakoa häntä vastaan. No, ainakin pääsin hänestä lopullisesti eroon. En ikävöi hänen tuijotustaan, jolla hän omien sanojensa mukaan tahallaan hermostuttaa ihmiset. Ärsyttäminen on hänen nautintonsa. Ramin alaa on talloa toisen uudet kengät tahallaan linttaan, kaataa punaviiniä matolle tai tulla kylpyhuoneeseen tuijottamaan kun olet suihkussa. Pitää ihmisiä odotuttamassa tuntikausia tai pilata heidän juhlansa öykkäröimällä. 

  David Icke kuvasi Robots' Rebellion -kirjassaan, miten jotkut alienit käyttävät tietynlaisia ihmisiä välikäsinään. Vittumainen tyyppi aiheuttaa muille ihmisille kärsimystä, joka tuottaa puolestaan nautintoa alienille. Tästä euforiasta alien jakaa osingot tyypille, joka hoitaa kiusaamista hänen puolestaan. Ehkä Rami on tällainen välikäsi. Tai ehkä Rami on vain perinteinen sadisti. Hän nauttii siitä vallan tunteesta, jonka saa tuupatessaan uhrinsa pois tolaltaan. Porukassa Rami etsii aina sen, jonka tietää alistuvan hänen kiusanteolleen. Hän ei kestä minkäänlaista tappiota tai alakynteen jäämistä. Kun näin käy, hänen silmänsä heittävät oudosti. 

  Ramilla on hyvin halveksuva katse. Hän etsii toisesta alati heikkouksia. Hän tutkii mikä saa toisen hämilleen. Mikä ärsyttää. Usein pelkkä tuijottaminen riittää. Silloin kuin Rami ei tuijota, hän pälyilee, siirtäen omaa epävarmuuttaan eteenpäin. 

  Kätkeäkseen pinnallisuuttaan, Rami esiintyy mielellään kirjallisuuden ystävänä. Tosin hän ennemminkin vain selailee romaaneja, etsien niistä jotain lainattavaa. Jotain millä päteä. Rami ei lue kotimaista kirjallisuutta, koska hänen mielestään kukaan suomalainen ei voi kirjoittaa mitään sellaista mistä hän olisi kiinnostunut. Siksi hänen oma kielenkäyttönsä on käännöskirjallisuuden finglishien sävyttämää.

  Ramin keho myös kaapattiin. Kaiketi pysyvästi. Muistan hänen joskus valittaneen, kuinka aina välillä tuntuu kuin joku ohjailisi häntä, eikä hän voi tehdä muuta kuin seurata mitä tapahtuu. 2011 kesällä joku tuntemattomaksi jäänyt tyttö tuli jutulleni Aurajoen rannassa. Hän kysyi kenen kanssa olin liikkeellä. Kun osoitin Ramia, hän käänsi päätään. Nähtyään Ramin hän valahti kalpeaksi.

  "Hyi kamala, minkä näköinen."

  Kerättyään itseään kasaan, hän kehotti minua olemaan liikkumatta tuollaisen kanssa.

  "Se ei ole valitettavasti ole enää sinun kaverisi. Tai voihan se välillä ollakin, mutta sinä et voi nähdä, milloin se on oma itsensä ja milloin jotain muuta."

  Tyttö sanoi, ettei voi oikeastaan auttaa minua enempää. Minua oli vaikea auttaa, koska siinä joutui itse niin pahan välikäteen. Olihan minusta tullut vuoden 2010 jälkeen entistä pahempi silmätikku ja piinan kohde saatananpalvojille.

  Kerran Rami-örkki tilitti minulle minkälaista oli olla Rampe. Hän oli hypännyt Ramin nahkoihin päästäkseen hyötymään minusta – saadakseen rahaa. Mutta mitään ei ollut näkynyt. Hän kertoi, miten aluksi oli ollut kivaa vittuilla kaikille ja tuottaa heille mielipahaa – kuten Rami tekee - mutta pitemmän päälle se muuttui raskaaksi. Eihän Rami voi juuri edetä elämässään tai luoda merkityksellisiä ihmissuhteita. Sellainen ei häneltä onnistu. Hän on vain aivan liian kusipäinen kenenkään kaveriksi tai mihinkään pitkäjänteiseen.

  “Eipä ole sinunkaan elämässäsi kehumista,” Rami-örkki sanoi minulle. “Mutta saat ainakin elää omana itsenäsi. Suurin osa ei saa.”

Make

  Tuntemistani ihmisistä Kerhoon vedettiin esimerkiksi Markku Aspala. Hänet haluttiin mukaan, koska hän oli kavereitani. Ennen liittymistään Make kyseli minulta toistuvasti, mistä asiassa on kyse? Sanoin hänelle, ettei kannata liittyä, mutta omapa on asiasi. Make jankutti saadakseen haluamansa vastauksen. Minulla ei ollut sitä hänelle antaa.

  Make oli jo muutaman vuoden ajan odottanut minun lahjoittavan hänelle suuren summan rahaa. Sitä samaa rahaa jota niin monet kauttani saivat. Pakkohan sitä oli olla. Juttuja kiersi. Itse kiistin olevani rikas. Eikä minulla ollut autoa tai muutakaan mitä rahalla saa. Kerran Make epäili minun elävän kaksoiselämää. Se olisikin ollut jotain. Kituuttaa kaupungin vuokra-asunnossa ja liikkua rähjäisissä vaatteissa. Sitten välillä paeta multimiljönäärin ominaisuudessa yksityislennolla Välimeren huvilalle elämään leveästi. 

  Make oli ottanut pankista lainaa hulvattoman elämäntyylinsä rahoittamiseksi ja lopettanut työnteon, koska häntä ei sattunut enää huvittamaan. Kun hän tajusi ettei saa minulta rahaa, hän sanoi, että olen pettänyt hänen luottamuksensa. Olinhan heittänyt hänelle puolihuolimattomasti, että jos hänellä olisi lapsia, niin voisin ehkä harkita antavani hänelle rahaa. Hän teki lapsen, mutta rahaa hän ei minulta saanut. Paitsi tietenkin sen verran mitä onnistui satanistisen trikin avulla varastamaan. 

  Kerran pyysin Makea rälläköimään omistamani polkupyörän runkolukon auki, hukattuani avaimen. Make veti samalla runkoon kunnon vekin ja nauroi päälle. Hänen piti maksaa tällä työllä velkansa, mutta hän pilasi koko pyörän ajokelvottomaksi. Se oli Kerhon tilaustyö. Tätä nykyä hoidankin kaikki mahdolliset remontit itse.

  Kerran Make halusi lähteä kanssani Paraisten kaivosmontulle uimaan. Olin joskus kertonut hänelle paikasta. Kun istuin kaivosmontun reunalla kallion päällä, Make videoi minua. Sitten hän antoi videon suomenruotsalaiselle ystävälleen, joka vei sen RKP:n miesten arvioitavaksi.

  ”Eihän se haittaa Ville, eihän”, Make sanoi minulle. 

  Video levitettiin satanistien foorumeille sillä ajatuksella, että nolaan itseni kun en uskalla hypätä kalliolta veteen. Ja kyllähän se minua vähän vituttikin. Olen sentään hypännyt siltä kalliolta alas monta kertaa. Maken mielestä suomenruotsalaiset ovat hienoa porukkaa ja minä hävettävä typerys kritisoidessani pakkoruotsia. 

Jari ja Pete

  Toinen Lukko-fano Jari Laine kävi luonani katsomassa pelejä muutaman talven ajan, kunnes lopetettuani juomisen ja polttelun tajusin hänen olevan satanisti, jolle maksetaan luonani käymisestä. Tarkkailemisestani. Lisäksi Laine varasti omaisuuttani. Jouduin mm. nostamaan pankkitilini tyhjäksi hänelle. Kun siellä ei ollut rahaa, jouduin nostamaan luottokorttitilin tyhjäksi.

  Laineeseen tutustuttuani olin ollut hänen ystäviensä Matti Pitkäsen ja Tuomo Koivulan kanssa jatkoilla, missä he laittoivat minut ja Jarin konttaamaan lattialla äännellen koiran tavoin. Laine ei vielä silloin ollut satanisti Pitkäsen ja Koivulan tavoin, mutta myöhemmin hänet otettiin Kerhoon, jotta minulla ei vaan olisi yhtäkään kaveria, joka ei ole satanisti.

  Petteri Takkisen satanismi on vanhempaa perua. Häntä yritettiin saada perustamaan bändi kanssani, mutta koska Takkinen ei vaivautunut yhtään opettelemaan itse soittamista, jäi homma lähtötelineisiin. Muistan kun Laine ja Takkinen laulattivat minulla "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" - lastenlaulua ja kyselivät totuuksia. Pystyyhän satanisti pienellä trikillä saattamaan ihmisen tilaan, jossa häntä on äärettömän helppo ohjailla haluamallaan tavalla. Siten Takkinen ohjailee nuorikkoaan Maijaa. Laine puolestaan kertoi vetäneensä oman muijansa Kerhoon mukaan siihen liityttyään. Hän ei halunnut elää kaksoiselämää.

  Harrastajanäyttelijä Takkinen halusi minun hoitavan hänelle roolin. Tämäkin halu pohjautui kuulopuheisiin. Juttuja kun liikkui, että minä järjestelin näyttelijöille rooleja suhteillani. Ihmiset eivät vaan tienneet, että koko asia oli menneen talven lumia. Jotain mikä oli joskus ollut totta. Nyt lähinnä legendaa.

  Laine juotti minulle olutta katsoessamme Lukon pelejä luonani tv:stä. Ihmettelin miten tiskipöydällä oli ensimmäisen erän jälkeen jo kolme tölkkiä, vaikka Laine ei mielestäni juonut kuin korkeintaan kaksi tölkkiä. Pelin jälkeen tyhjiä tölkkejä saattoi olla kymmenen, vaikka olin varma, ettei Laine ollut niin paljon juonut. Sama toistui useasti. Hän oli vain tehnyt minulle temput ja juottanut oluitaan, minun sitä tajuamatta. Miksi hän teki niin? Koska en suostunut muuten juomaan. Lopetin juomisen vuoden 2015 alussa monen vuoden ajaksi.

  Jouduin lupaamaan Laineelle, etten ikinä kirjoittaisi hänestä mitään internetiin. Mitä arvoa sellaisella lupauksella minulle sitten on? Ei mitään. Etenkään kun tein tuon lupauksen trikattuna; manipuloituna; satanistisen trikin alla. Ollessani samassa tilassa Laine näytti minulle netistä kuvia lapsesta, joka oli kuulemma poikani. Kaikesta päätellen satanistit seuraavat foorumillaan ala-asteikäistä poikaa, jonka olen siittänyt raisiolaiselle tai naantalilaiselle naiselle vuosien 2004-2005 välisenä aikana. Ehkä pojan ja hänen äitinsä elämä halutaan pilata samalla tavoin kuin minulle tehdään ja tämän varmistamiseksi minut pidetään visusti erossa heistä. Vaikka eihän minusta laamannina ainakaan mitään rahallista iloa ole. En ole heihin yhteydessä, enkä muista edes heidän nimiään, mutta olen heihin kyllä vuosia sitten Turussa törmännyt. Vuonna 2010 olin naiseen viimeksi yhteydessä, sen jälkeen Kerho on pitänyt huolen eristämisestäni. Samuel O'Neill kumppaneineen halusivat kovasti pojan käyttöönsä. Matkustuttaa häntä USA:ssa muutamia kertoja vuodessa, kaiketi ohjelmoidakseen hänestä seksiorjan käyttöönsä. En suostunut tähän, ja ihmettelen miksi he minulta lupaa kysyivät? Enhän minä ole pojan huoltaja tai edes virallinen vanhempi.

  Koko satanismi on jotenkin niin typerää touhua, kun pohjana pitää olla ihmisen oma vapaa tahto toteuttaa sitä. Mitä vapaa tahto merkitsee sellaiselle, joka ei mistään mitään tajua? Ei sillä, että itse olisin erityisen valaistunut. En tiedä enkä ymmärrä paljoakaan. Mieti itse, mitä järkeä tässä kaikessa on? Ihmisiä ohjaillaan ja narrataan satimeen ja sitten sanotaan, että oma vikasi. Jos elämillämme on merkitystä, miksi emme tajua edes omaa parastamme? Onneksi minun ei tarvitse olla satanisti, luojan kiitos.

Japi

  Muista vanhoista kavereistani satanistiseen liittoon vihittiin ainakin Jan "Japi" Airio. Hän varasti rahojani ja raiskasi minut muutamaan otteeseen. Lisäksi hän syötti minulle raakaa lihaa, jonka nimeen hän ilmeisesti tätä nykyä vannoo. Pitkäaikaistyötön Airio myös ilmiantoi minut verotarkastajalle, kuultuaan että olin tehnyt pimeitä hommia. Sitten hänetkin kaapattiin.

  Japi muuttui. Vanhasta työnvieroksujasta tuli ahkera duunari. Oikean alkuperäisen Japin hänet kaapannut örkki ohjelmoi kaiketi tekemään työt, ja nautti itse sen tuloksista. Kun joskus sattumalta näimme, hän kertoi suunnittelevansa muuttoa ulkomaille. Vanha Japi ei halunnut lähteä edes ruotsinlaivalle, koska tiesi, ettei viihtyisi kotimaan ulkopuolella.

Pässi ja Ile

  Rahojani varasti myös hänen kaverinsa Jussi ”Pässi” Mäki. Hän myös asensi tietokoneelleni seurantaohjelman. Siitä nyt vain sattui saamaan hyvin rahaa joltain turkulaiselta satanistilta, jota tietoliikenteeni kiinnosti. 

  Pässin isän Ilen kaappasi joku virolainen, minkä johdosta hän alkoi puhua suomea virolaisella korostuksella. Olin joskus auttamassa Ileä puutarhahommissa pientä korvausta vastaan. Ile teki myös ruoan. Syötyäni koin oloni auttamattoman väsyneeksi ja nukahdin hänen sohvalleen. Ile oli imenyt minusta ylimääräiset energiat pois. Kun heräsin, aito Ile istui ruokapöydän ääressä vaikea ilme kasvoillaan.

  ”Auta minua”, hän sanoi.

  Pian Ilen elämän varastanut virolainen örkki hyppäsi taas Ilen nahkoihin ja menimme ulos jatkamaan hommia.

Tusa

  Jussi Tusa puolestaan ohjelmoitiin vihaamaan ja haukkumaan minua. Hänkin varasteli rahojani ja syytti minua kaikesta mahdollisesta. Tultuaan myöhemmin tajuihinsa hän kyllä pahoitteli asiaa rehdisti, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Tätä nykyä maineeni on niin loattu, ettei sitä paskaa puhumalla enää huonommaksi saa. Tusan maaninen viha minua kohtaan oli samaa luokkaa kuin veljelläni Kallella, joka on tosin älykkyydeltään pikkulapsen tasoa. Tusa puolestaan nenäkäs älykkö. Tai ainakin oli. 

Paasikiven siskot

  Huittislaiset siskokset Johanna ja Katariina Paasikivi - örkkejä molemmat - trikkasivat minut yhteen aikaan hakemaan itselleen viinat alkosta ja varastivat kaljarahaa siihen päälle. Tuolloin minulla oli ylimääräistä ja he iskivät minusta suonta. Ville Palo - satanisti ja örkki hänkin - kyseli joskus minulta, miksi käyn kaksi kertaa Alkossa?

  "Johan sinä yhden kassillisen hait."

  "Niin, mutta tämä toinen on minulle itselleni."

  Ei trikattu ihminen tajua mitä hän tekee. Kunhan tekee.

Yleistä pohdintaa

  Onko oikein, että jotkut syntyvät satanisteiksi? Eihän heillä silloin ole vaihtoehtoa. Kerhossa ollaan ja pysyvästi. Mutta eihän heidän silti tarvitse varastella. He voivat olla varastamatta, jos vaan kykenevät muuten toimeentulonsa hankkimaan. Asia jonka haluankin nostaa esiin on satanistien varastelu laamanneilta. Se on todella yleistä. Laamanni on yleensä persaukinen.

  Minulta on elämäni aikani viety todella paljon rahaa. Tämä ehkä siksi, että olen aina opintojenkin ohessa tehnyt ilta- ja viikonlopputöitä, joten minulla on ollut rahaa käytössä. Seura jossa olen viihtynyt, on ollut köyhää. En ole pitänyt rahoistani tarkkaa lukua ja illanvietoissa olen yleensä ollut sieltä humalaisimmasta päästä. Oikeuttaako se varastamaan minulta? Tultuani satanismiin 2010 pääsin monen minua riistäneen ihmisen niskan päälle. Selityksiä riitti.

Petteri Araviita

  Emilia Röhr sanoi, että jos kostan hänelle sen mitä hän teki minulle, pitää minun kostaa kaikille muillekin minua riistäneille. "Muuten se ei ole reilua", hän sanoi herättäen tuohtumusta monessa satanistissa. 

  Petteri Araviita – örkki hänkin - toivoi minun ymmärtävän, ettei hänellä ole rahaa maksaa takaisin minulta varastamiaan rahoja. Miten hän toisaalta korvaisi parittamiseni? Muistan kun Araviita soitti minulle ja kutsui bileisiin. Menin paikalle. Buddhamaisesti myhäilevä Araviita otti minut vastaan. Hän oli diilannut minut joillekin satanistihomoille, jotka perseraiskasivat minut. 

  Liityttyäni Kerhoon 2010 halusin Araviidan hyvittävän asian. Sanoin hänelle puhelimessa, että jos kerran rahaa ei löydy, pitää hänen myydä persettään. Araviita nauhoitti puhelun ja teki minusta rikosilmoituksen. Asemalla selitin poliisille miten asia oli mennyt. Virallinen kannanottoni oli, etten ollut tosissani uhkausten suhteen. Poliisi otti yhteyttä Araviitaan, ja neuvoi tätä jättämään asian sikseen.

  Sain moitteet päälleni. Kerhosta ei kuulemma puhuta noin leväperäisesti, edes epävirallisella tasolla. Samoin moitittiin Araviitaa tutkintapyynnön tekemisestä. Asettihan se minut hankalaan rakoon. Samuel O'Neill ratkaisi asian. Araviita raiskattiin, raiskaus videoitiin ja tallenne laitettiin tarjolle alan suoratoistopalveluun. Rahat minulle. En tietenkään saanut rahoja, mutta toivon, että Araviidan video sentään pyörii netissä.

Kari Salminen

  Myös turkulainen toimittaja ja elokuvakriitikko Kari Salminen käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Hän trikkasi minut Tinatuopin edustalla ja sai lähtemään mukaansa jatkoille. Joku taisi varoitella hänestä aikaisemmin, eli se oli vähän sama homma kuin niiden Senegalin homo-neekereiden kanssa vuosia aiemmin Helsingissä. Salmisen aisaparina oli joku hänen naispuolinen kaverinsa. Kämpillä Salminen raiskasi minut useaan otteeseen, ja kehtasi vielä ehdottaa uusintaa kun törmäsin häneen kadulla. Sitä en muista raiskasiko nainen minut.

Jyri Syrjä

  Samoin kuin Araviita ja Salminen, minua käytti hyväkseen myös "humanistina" esiintyvä turkulainen Jyri Syrjä. Meira Novan varaston "kymppi", joka varasti rahani ja paritti minua varaston takahuoneessa useaan otteeseen.

  Muistan Syrjän trikeistä parhaiten hänen kehotuksensa:

  "Pidä pää paikalla! Eiku pidä pää paikalla!"

  Jostain syystä hänen piti saada minut pitämään pääni paikallaan, tyhjentäessään muistiani jollain trikillä. Ehkä Syrjä ei ollut erityisen taitava tempuissaan. Istuessani Syrjän kanssa varaston takahuoneessa, muistan yhden toisen varastomiehen huikanneen ovelta Syrjälle, että hänen kannattaisi pitää homma simppelinä.

  Kävin Meiralla iltahommissa opiskeluiden ohessa muutaman vuoden ajan. Yhden kevään Syrjä maanitteli minua tulemaan sinne myös kesähommiin. Ihmettelin mikä pakottava tarve hänellä oli saada juuri minut kesähommiin, mutta hän olisi halunnut tietenkin ansaita kustannuksellani. 2010 oli Syrjäkin hiljaista poikaa. Hän kysyi minulta syyttävään sävyyn, tajuanko että ilman häntä minut olisi tapettu! Joku Meiralaisista oli sitä kuulemma ehdottanut, mutta Syrjä oli halunnut suojella henkeäni. Sankarillisuuttaan.

Muita varkaita

  Muita minulta systemaattisesti rahaa varastaneita työkavereita ovat olleet ainakin Turun seudulla vaikuttava Mika Asikainen Pernod Ricard Finlandilta. Samalla varastolla oli muitakin varkaita, mutta en jaksa nyt tällä erää muistella enempää.

Muokattu: 6.9. 2024