Mokasta, Lukosta sekä satanismista:

Suuri tietopaketti

 

 

 

 

 

 

I

  Rauman Lukko on satanistien hallussa. Rauman kaupunkia ja seutua on jo vuosikymmenien ajan - ehkä pitempäänkin - piinannut satanistinen kultti, joka vaikuttaa tätä nykyä vahvana Olkiluodon ydinvoimalassa sekä jääkiekkoseura Rauman Lukossa, missä suurinta valtaa käyttää Rauno Mokka. Häneen henkilöityy raumalainen satanismi.

  Lukko ei ole yksityisessä omistuksessa, vaan sen toimintaa pyörittää sitä varten perustettu  taustayhtiö. Toimintoja on hajautettu erilaisin yritysjärjestelyin ja yhdistyksin, joista merkittävin on Raumalaisen kiekkoilun tuki ry. Rauno Mokka ei enää ikänsäkään puolesta voi istua tuon yhdistyksen hallituksessa, mutta ei hänen tarvitsekaan. Koko seura on hänen hyppysissään muutenkin.

 

  Mokalla on myös kannattajayhteisö Raumam Bojissa omat luottopoikansa, joiden kautta hän vaikuttaa ryhmän toimintaan. Ehkä heidän pitäisikin muuttaa nimensä Mokam Bojiksi. Raumam Boja on itse asiassa minun syksyllä 2010 alkuun laittamani yhdistys. Yhteyshenkilöni etsi Raumalta kannattajatoiminnasta kiinnostuneita tyyppejä. Löytyi Juho Suoramaa. Ne olivat niitä kuuluisia Samuel O'Neillin rahoja joita kanavoin Juho Suoramaalle, jotta tällainen vaihtoehtoinen kannattajayhdistys saataisiin alkuun. Niillä rahoilla toimintaa on pyöritetty ja muovitifoja väsäilty. Mokan agenttina ryhmässä toimii ainakin veikeä porkkanapää Joonas, joka satanismin turvin yrittää kyykyttää koko ryhmää. Kaikkihan ne ovat satanisteja, mutta jotkut vain vittupäisempiä kuin toiset, kuten se autoja tuunaava tatuoitu apina, jota kaikki kuulemma pelkäävät. Syksyn 2014 Hampurin fanimatkalla tämä örkki veti perseet olalle ja alkoi härnäämään minua.

  "Huippukokous, huippukokous..." hän toisteli ja kulki perässäni Hampurin lähijunassa. Mokka oli kaiketi käskenyt hänen toistella tätä yhtä sanaa. Tarkoituksena oli saada minut epäröimään kirjoituksissani erilaisten vaikuttajien suhteen. Edesmenneellä lehtikustantaja Urpo Lahtisella kun oli tapana viinahuuruissaan kutsua Reagan ja Gorbatshov koolle huippukokoukseen. Onhan se toki uskomatonta, että olen ollut puheissa Barack Obaman, George Soroksen ja Prinssi Williamin kanssa. Ja monen muun. Mutta maailma on lopulta melko pieni. 

  Örkki kaappasi Suoramaankin, vaikka hän ei sitä vielä 2014 ollut. Samaisella Hampurin fanimatkalla Suoramaa vielä kiitteli minua kulttuuriteosta ja käyttäytyi ujon hillitysti. Sittemmin hänestä on kuoriutunut pistäväsilmäinen ja vittumaisen oloinen satanisti. Oikeastaan koko touhu on syvältä perseestä. Laitoin homman alunperin tulille mentaliteetilla "pelakkaa pojat", mutta Mokka pilasi koko ryhmän, koska pelkää joukkovoimaista oppositiota perseilylleen. Örkkien hallitsema kannattajayhdistys tai -yhteisö ei häntä uhkaa.

 

  Muistini pyyhittiin hyvinkin tehokkaasti 2010. Senkin jälkeen sitä on moneen otteeseen yritetty pyyhkiä yhä edelleen. Tämän vuoksi minulta kesti muutaman vuoden muistaa, että olin laittanut Raumam Boja alkuun.

  Menin ensi kertaa Boikien järjestämälle pelimatkalle keväällä 2013. Silloin eräs Lukon kannattaja sanoi minulle, että läsnäoloni ryhmän reissuilla tuntuu oudolta. En tiennyt että suurin osa raumalaisista luuli vielä silloin minua multimiljonääriksi ja kiekkovaikuttajaksi. Heidän oli aluksi vaikea ymmärtää, että minulla ei ollut mitään omaisuutta. Autonakin vain joku vanha rakkine, siinä missä Suoramaa ajeli sentään Mondeolla. Raumalaiset esittivät minulle toiveitaan uudesta jäähallista Raumalle. Melko nopeasti he kuitenkin ymmärsivät, että en ollut ikinä saanut rahoja itselleni. Nykyisestä maineestani Raumalla minulla ei ole tietoa. En ole kysellyt. Tuskin kovinkaan hyvä.

  2013 muutamat Raumam Bojat valittivat minulle, miten Suoramaa haluaa tehdä kaiken itse. Hän halusi pitää kaikki langat käsissään, koska koki että hänen tuleekin tehdä hommia palkkioidensa eteen. Suoramaa oli yllättynyt kun kerroin olevani hyvinkin köyhä. Hän ja Joonas pohtivat, pitäisikö heidän antaa saamistaan rahoista jotain minulle, mutta tulivat siihen tulokseen, etteivät halua niin tehdä. En minä heiltä rahaa pyytänytkään, mutta muita toiminnassa mukana olleita sapetti muutaman tyypin vaurastuminen hieman kyseenalaisin keinoin. He yrittivät usuttaa minut Suoramaan kimppuun peräämään oikeuksiani. En ole ikinä syyttänyt Suoramaata omasta varattomuudestani. Ei hän ole minulle muuta velkaa kuin sen, että kertoo asiasta totuuden. Se on tietenkin liikaa vaadittu, mutta olisi hän voinut myös maksaa minut hiljaiseksi, vaikka toisaalta ei olisi voinut. Minullehan ei voi antaa mitään niistä rahoista, joita olen jakanut. Se on mahdotonta. Moni on kyllä yrittänyt. Tullut luokseni setelitukko kourassa ja jähmettynyt paikoilleen, kuten minäkin. 

  Mielenkiintoinen yksityskohta koko tarinassa on Raumam Boja - kaulahuivi. Juho Suoramaa kertoi minulle keväällä 2013 lähettäneensä osoitteeseeni kyseisen huivin kaksi kertaa, mutta kummallakaan kerralla en sitä saanut. Tämä johtuu siitä, että satanistit blokkaavat postini, jotta pysyisin mahdollisimman tietämättömänä asioista yleensä. Voihan toki olla, ettei Suoramaa ikinä lähettänytkään huivia minulle, mutta niin hän ainakin sanoi. Kun puhuin syksyllä 2013 huivista Joonakselle, hän kysyi tomerasti, mitä minä sillä teen? Ilmeisesti Rauno Mokka oli käskenyt hänen sanoa näin. En ole vieläkään saanut RB:n huivia, vaikka laitoin koko homman alkuun. Ei sillä että enää sellaista haluaisinkaan.

  En tiedä paljonko Bojat ovat rahaa kauttani saaneet. Pelireissulla Helsinkiin keväällä 2014 Joonas itki minulle, kuinka hänen oli tarkoitus saamillaan rahoilla ostaa itselleen asunto ja kuinka motivaatio capo-hommiin oli mennyt, kun rahaa ei enää ilmestynytkään hänen tililleen. Oli noloa, että muut saivat rahaa mutta hän ei. Pitikö olla niin vittumainen? Homoseksuaali Joonas olisi kovasti halunnut nussia minua ja kutsui minua "unelmaksi". Satanismista hän sanoi sen verran, ettei ilman sitä pystyisi toiminaan capona.

 

  Rauman Lukko ei ole ainoa satanistien johtama/omistama suomalainen kiekkoseura. Ainakin Jyp, Ilves ja Hifk ovat satanistisessa omistuksessa. Satanisteja löytyy myös seurojen johtoportaasta, valmennuksesta ja pelaajistosta. Lukossa heitä löytyy huoltajistakin, mutta voihan niin olla muuallakin. Liiga on suomalaisten satanistien suosiossa, sillä se on täkäläisistä palloilusarjoista ainoa täysammattilaissarja.

  Maailmalla suositut palloilulajit vetävät satanisteja puoleensa. Jalkapalloseuran omistaminen tarjoaa vedonlyöntiin liittyvien mahdollisuuksien lisäksi väylän päästä piireihin ja saada nimeä. Seurat herättävät tunteita ja intohimoja, joten niiden kautta voi kyykyttää sellaisiakin ihmisiä, joihin ei muuten olisi mitään kosketuspintaa. 

  Satanistit välttävät asiasta puhumista julkisesti. Niin ei saa tehdä. Siksi he naamioivat satanisminsa erilaisiksi kerhoiksi, järjestöiksi ja illanvietoiksi. Usein he käyttävätkin satanismista nimeä kerho, klubi, club, liitto... Näin tietämättömyys säilyy vallitsevana normina. Jos joku jotain tietääkin, hän mielellään vaikenee.

  Satanistit tukahduttavat heitä koskevan arvostelun, jotta se ei leviäisi yksilötasolta yleiseen keskusteluun. Vaikka he riistävät ympäristöään missä vaikuttavatkin, pyrkivät he samalla pitämään maineensa puhtoisena. Satanismista ei juuri puhuta, sillä ihmisillä ei ole asiasta tietoa, eivätkä he sellaisesta niin välitäkään. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen on kaksijakoista: Toisaalta kavahdetaan, toisaalta leimataan merkityksettömäksi huuhaaksi.

  Sähköistä viestintää on sen kaikissa muodoissaan helppo manipuloida. Näin satanistit pystyvät sotkemaan hankalien ihmisten yhteydenpitoa ja tietoliikennettä. Huolella lahjottu ja manipuloitu virkamieskoneisto takaa lisäväylän kiusallisten yksilöiden vainoamiseen. Erityisesti johtavissa viroissa, yritysten johtoportaissa sekä lääkäreinä ja lainoppineina ei voi työskennellä ilman satanismia.

  Kerhon huipulla olevien ihmisten hallussaan pitämä teknologia on vuosikymmeniä aikaansa edellä. Kohteeksi valikoitunutta ihmistä voidaan erilaisin sähkömagneettisin sekä yliääni- ja mikroaaltoasein terrorisoida mielin määrin ilman pelkoa rikosepäilyistä. Satanisteilla on käytössään laitteita, joilla ihmisen mieli ja fysiikka saadaan joko pikkuhiljaa tai saman tien täysin sekaisin. Asia ei ole kuitenkaan niin, että satanistit piinaisivat yhdessä laamanneja (ei-satanisteja). Moni kovan luokan satanisti verhoaa talonsa ja asuntonsa lyijyllä tai erityisillä kankailla, kyetäkseen suojautumaan toisten satanistien mikroaaltoaseilta. Chris O'Neill kertoi että joustinpatjaa ei kannata käyttää, sillä se toimii jonkinlaisena antennina keräten sähkömagneettista säteilyä.

  Tärkeämmäksi tekijäksi satanistisessa todellisuudessa nousevat kuitenkin erilaiset hypnoosiin perustuvat silmänkääntötemput ja mustan magian loitsut, joita satanisti saa käyttöönsä sitä mukaa kun etenee itse uhrejaan terrorisoimalla. Kuka tahansa ei kuitenkaan vaikeampia temppuja opi. On yksilökohtaista miten pitkälle asiassa voi edetä. Kehittyminen vaatii lahjojen lisäksi harjoittelua.

  Satanisteja on moneen lähtöön. Heidän tietonsa ja kykynsä eroavat suuresti toisistaan, mutta yksi temppu yhdistää kaikkia satanisteja. Sillä kohteen lähimuisti tyhjennetään, eikä hän selvittyään muista mitä juuri tapahtui. Satanisti voi tietämättömässä tilassa olevalle uhrilleen sanella miten tämä tulee asian muistamaan. Toimenpiteestä ei pitäisi jäädä muistijälkiä, mutta ainahan niitä jää. Mielikuvat saattavat vain olla sen verran hataria, ettei niistä ole juuri apua.

  Tällaisen tempun avulla satanisti voi vaikka ryöstää tai raiskata uhrinsa. Mikäli satanisti erehtyy vahingossa sanomaan jotain paljastavaa, käyttää hän aina tätä trikkiä. Siksi satanismista ei tiedetä juuri mitään - koska kukaan ei muista. Satanisti saattaa trikkinsä avulla päästä pälkähästä esim. liikennepoliisin kanssa asioidessaan. Toisaalta jos poliisikin on Kerhossa, saattaa asia kääntyä vielä pahemmaksi kuin mitä se oli. Siitäkin syystä satanisti tiedustelee ihmisen kohdatessaan usein vaivihkaa, ollaanko samaa maata? Onhan trikki kuitenkin vakava hyökkäys, jota ei voi jättää kostamatta. Yritä tehdä se väärälle tyypille ja saatat maksaa kalliisti.

  Laamannin ei kannata ikinä yrittää vakuutuspetosta. Pienikin aavistus väärinkäytöksestä, ja vakuutusetsivät kyllä ottavat selvää miten laamannin juttu on todellisuudessa mennyt. Kyllähän poliisitkin saavat laamannin laulamaan totuuksia, mutta asiat pitää pystyä myös näyttämään todeksi oikeudessa. Vakuutusyhtiöt eivät tarvitse näyttöä, tieto riittää. Heillä on varaa pitkittää keissien tutkimista ja kieltäytyä suorittamasta korvauksia. Jossain vaiheessa syyllinen saadaan kyllä poseen. Poliisi ahkeroi kunkin jutun parissa rajoitetumman ajan puitteissa.  

  Satanistien mahti yli muiden perustuu siis paljolti erilaisiin mielenhallintatemppuihin ja loitsuihin. Niiden avulla saadaan ihminen paitsi unohtamaan, myös muistamaan jotain mitä ei ole ikinä tapahtunutkaan. Niiden avulla ihminen saadaan ihastumaan, vihaamaan, kiinnostumaan, lamautumaan, suorittamaan seksuaalisia palveluksia tai kävelemään jyrkänteeltä alas kuolemaan. Ihmisen päähän istutetaan ajatus, joka ei siellä muuten olisi. Loitsuja käytettäneen usein hienovaraisesti pitkällä aikavälillä, kohteen omia heikkouksia ja haluja vahvistaen, saaden hänen persoonallisuutensa muuttumaan tiettyyn suuntaan.

  Asiansa osaava satanisti voi käyttää paljon valtaa. Usuttaminen, mentaalinen ohjailu ja ohjelmointi ovat brutaali keino saavuttaa päämäärä. Ihmisiä voidaan ohjelmoida esim. haluamaan vaihtamaan sukupuoltaan. "Anna vaan uusien ajatusten tulla", uhrille sanotaan. "Älä laita vastaan." Ohjelmoinnilla voidaan saada myös joku kerholainen närkästymään ja kääntymään tiettyä ihmistä vastaan. Pienikin ärsyke riittää. Sellainen löytyy, kun varsinainen uhri on ensin ohjelmoitu hybrikseen tämän seurassa. Monet manipuloivat haluamansa naisen rakastumaan itseensä.

  Voisi ajatella, että joku myyntimies tai vastaava käyttäisi tällaisia trikkejä hyväkseen, saadakseen tuotetta kaupaksi. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. En tiedä siitä kaikkea, mutta sen voin sanoa, että satanistinen apu ei ole ikinä ilmaista. Siitä joutuu aina maksamaan, tavalla tai toisella. Toinen iso tekijä on se, että jos tottuu pärjäämään Kerhon avuin; trikein ja loitsuin; ei tule toimeen ilman niitä enää ollenkaan. Jos iskee naisia trikkaamalla, on kohta tilanteessa, jossa ei ilman satanismia pysty minkäänlaiseen vuorovaikutukseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. 

 

  Samuel O'Neill pystyi kontrolloimaan minua jonkinlaisella kauko-ohjaimella. En kyennyt laittamaan hanttiin, vaan toteutin hänen käskyjään kuin transsissa. En tiedä vaikutinko hänen käskyjensä alla normaalilta? Näkikö sen silmistäni?

  Muistan kuitenkin kun kävelin kuin transsissa Turun Mehiläiseen. Siellä minulle tehtiin lääkärintarkastus. O'Neillin lahjoma lääkäri katseli minua silmiin ja kysyi olenko kunnossa? Olenko huumeiden vaikutuksen alainen? Olin niin poissaolevan oloinen. Hän pudisteli päätään ja jatkoi, ettei tämä ihan oikein ole, mutta sain tästä niin hyvät rahat... Hän ruiskutti käsivarteeni injektioruiskulla ilmeisesti sirun.

  Hän punnitsi myös kivekseni. Samuel ja Chris näet halusivat tietää kuinka paljon ne painavat? Kuinka epänormaalit ne ovat? Chris sanoi puhelimessa, että eipä näissä sinun kiveksissäsi kehumista ole. Mutta ainakin pystyt panemaan. On paljon sellaisia, jotka eivät pysty mihinkään. Riippumatta kivestensä koosta. 

  Samuel sai minut ohjelmoinnillaan myös uskomaan, että on hyvä idea puhkoa reikä vuokra-asuntoni saunan ja vaatehuoneen väliseen seinään. Ilmankierron parantamiseksi. Töissä raksalla äijät sanoivat, ettei kukaan tee noin. Etenkään vuokra-asunnossa. Mutta ohjelmointi oli vahva. Sanoin työnantajalleni, että haluaisin lainata piikkauskonetta kämppää remontoidakseni. Hän katsoi minua pitkään. Töistä lähtiessäni otin koneen mukaan hänen jäädessä ihmettelemään mitä oikein aioin tehdä. Kun pääsin kotiin, istuin neuvottomana saunan lattialle piikkauskone sylissä. Tuijotin eteeni ja yhtäkkiä nukahdin.

  Samuel olisi halunnut sitoa minut vuokra-asuntooni, jotta en lähde karkuun. Seinään tehty reikä olisi tiennyt parin tonnin remonttia, johon minulla ei ollut varaa. Syytä siihen miksi reikä jäi tekemättä en tiedä. Ehkä ohjelmointi petti tai jotain.

  Satanisteilla on siis jokin tapa, väline, koje, jolla he saavat minut toistietoiseksi. Kaiketi etänä. Matkalla Unkarissa 2014 ihmettelin miksi reppuni on niin painava. Löysin sivutaskusta litteitä lyijypainoja. Sitten kuitenkin menetin muistini. Vai seurasiko minua silloinkin joku? Seuraako minua aina joku? Luultavasti. Minut saadaan koska tahansa puolustuskyvyttömään tilaan, jossa minulle voidaan soittaa tai tulla tapaamaan. Tätä ei kuitenkaan käytetä liian usein. Mitä enemmän niin tehdään, sen enemmän muistan asiasta. On tietenkin outoa, että minua voidaan kontrolloida näin, mutta henkeä minusta ei saada pois, vaikka olen iso uhka satanistiselle maailmanjärjestykselle.

 

  Saatuaan minut vedettyä satanistiksi 2010, opastivat Samuel ja Chris O'Neill minua trikkien maailmaan. Lähdin heti kaupungille kokeilemaan miten homma toimii. Menin baariin, Turun vanhaan Amarilloon ja hakeuduin jutulle naisen kanssa. Pieni kosketus naisen niskaan ja kuiskaus: "et voi vastustaa minua" sai hänet kumman alttiiksi houkuttelulleni. Ehdotin että ottaisimme hotellihuoneen Hamburger Börsistä. Keskellä päivää. Vain me kaksi.

  Hän empi. Ei ollut täysin vallassani. Halusi olla uskollinen miehelleen.

  Ja hän pysyi päättäväisenä. Vasta-alkajana kykyni eivät riittäneet edes ykköspesälle. Olin kuitenkin innoissani uudesta kyvystäni. Joku keski-ikäinen mies seurasi sivusta yritystäni ja tuli naisen lähdettyä jutulle.

  "Anna olla sitten viimeinen kerta kun teet noin", hän sanoi. "Noin ei tehdä."

  Ilmeisesti julkisella paikalla ei saa trikkailla ihmisiä. Tai ei saisi. Kuka-baarin entinen pitäjä Jore Airola joskus suutuspäissään trikkasi minut kun ajauduin Kukassa riitaan hänen kanssaan. Olin kovassa kännissä ja niin oli hänkin. Sitä show'ta todisti kyllä mahdollisesti moni sellainenkin, joka Kerhosta ei ole ikinä kuullutkaan.

  Kun puhuin Amarillon tapauksesta Chrisille, hän sanoi ettei sillä niin väliä ole. Minua torunut mies tuskin oli mikään erityinen hahmo Kerho-hommissa. Tämän tiesi siitä, että hän halusi päteä ja ottaa kantaa touhuihini. Kovan luokan satanistit eivät suoraan puutu mihinkään, vaan käyttävät välikäsiä. Toisaalta Chris neuvoi lyömään jäitä hattuun. Sitä kun ei ikinä tiedä ketä yrittää trikata. Lisäksi kehittymisessä menisi oma aikansa. Asiassa harjaantumalla voisin kuulemma manipuloida ihmisiä laajemminkin. Samuel O'Neill kertoi aivan huipputason loitsuajien kykenevän taikomaan itsensä näkymättömiin. Hieno homma, ajattelin. Voisin ehkä viimeinkin päästä käyskentelemään uimahallin naisten saunaosastolle. Siitä olin aina haaveillut. Näkymättömyyteen olisi kuulemma kuitenkin pitkä matka.

  "Siinä tuskin onnistut", Chris sanoi. Hänen mukaansa minun ei kannattanut uhrata kaikkea aikaani noituuden harjoittelemiselle, vaikka lahjoja siihen saattoi ollakin. Reptilianit ja muut alienit eivät kuulemma katso hyvällä henkisesti kyvykkäitä ihmisiä. Niiden etujen mukaista on pitää huolta ihmisten alennustilasta. Meedioiden ja sen sellaisten kannattaa yleisestikin pitää matalaa profiilia, eikä heitä haluta korkeisiin asemiin.

 

 

 

 

 

II

  Myös Rauno Mokka on sotkenut ihmisten päät loitsuillaan. Niiden ansiosta häntä ei Raumalla juuri arvostella. Raumalaiset tiedetään suorapuheisiksi ihmisiksi, mutta Mokan loitsuilla heidät on vaiennettu.

  Loitsuilla ihminen saadaan sulkemaan mielestään jokin tietty asia, jonka pitäisi olla päivänselvä ja kirkas. Samaa hoitoa voidaan toki antaa muillekin ihmisille hänen ympärillään, jolloin koko asia ikään kuin lakkaa olemasta heille. Se sivuutetaan eikä siitä puhuta, vaikka koko ympäröivä maailma tekisi toisin. Mikäli joku ulkopuolinen ottaa asian puheeksi sitä ihmetellen, asianomaiset vain torppaavat sen käsittelyn tyynesti. Lopulta koko asian annetaan olla, kun yksittäinen herättelijä alkaa itsekin epäillä omia havaintojaan tai esim. luulee asianomaisten vain pitävän koko asiaa kiusallisena.

  Loitsuilla voidaan myös häivyttää ihmiseltä tietyt muistot, jotka saattavat tosin palautua. Osittain tai kokonaan palanneilla muistoilla on tapana vaikuttaa epämääräisiltä, ellei niitä kykene yhdistelemään järkevällä tavalla toisiinsa. Kun ihmisen muistot pyyhitään, lähtee samalla väkisinkin myös sellaisia muistoja, joita ei ollut tarkoitus pois pyyhkiä. Mikäli ihminen muistaa tulleensa petkutetuksi tai nöyryytetyksi, ei hänen kannata oikeastaan puhua asiasta kenellekään satanistille. Muuten hänen muistiaan pyyhitään niin kauan, ettei hän taas muista mitään koko asiasta, jolloin sitä ei enää ole hänelle olemassa.

  Rauno Mokan satanistijengi käyttää loitsujaan heidän hankalina pitämiinsä ihmisiin. Jotkut kokevatkin Äijänsuon mäen niin ikäväksi paikaksi, etteivät halua sinne nousta, saati siellä viihtyä. Yhtä lailla kuin pelkäämään, voidaan laitteella saattaa kohde hybrikseen ja tätä kautta nolaamaan itsensä. Sen avulla halutusta kohteesta on helppo luoda varoittava esimerkki muille satanisteille. Lukon johto käyttää loitsuja erilaisissa neuvotteluissa loihtien vastapuolelta parhaan terän pois. Mokan kanssa asioidessaan ihminen saattaakin unohtaa mitä alunperin halusi ja tarkoitti.

  Mokka ei periaatteesta käytä loitsuja jääkiekko-otteluiden manipuloimiseen vastustajan pelaajien tai tuomareiden kautta, tai ainakin hän väittää niin. Sen sijaan hän valitsee uhrikseen Lukon pelaajan, joka on nuoruudessaan sattunut häntä tölväisemään. Mokka usuttaa pelaajan kovaan peliin, silti samalla häntä epävarmaksi manipuloiden. Sitten Mokka manipuloi jonkun toisen puhuttelemaan pelaajaa, rohkaisten häntä fyysisyyteen ja taklauksiin. Pelitilanteessa pelaaja ei pystykään haluamiinsa ratkaisuihin, kun Mokka on loitsinut hänen päänsä sekaisin. Näin Mokka teki ainakin Miikka Tuomaiselle, joka tunnettiin potentiaalistaan ja raameistaan, mutta myös epävarmuudestaan maalinteossa ja kontaktitilanteissa. 

 

  Satanistien kanssa tekemisissä oleva, eli käytännössä normaalia elämää elävä ihminen joutuu olemaan alati varuillaan ajatustensa kanssa. Mielen manipulaatio on näet ovela juttu. Sitä luulee haluavansa jotain, vaikka olisikin päättänyt aivan toisin. Ihmisen onkin syytä miettiä miten toimisi järkevästi. Mitä haluaa kun on usein aivan eri asia kuin mitä tarvitsee. Kannattaa varoa halujaan ja opetella kontrolloimaan niitä, vaikka etenkin addiktille se on hankalaa hänen jouduttuaan satanistisen manipulaation kouriin.

  Se mitä haluaa on lopulta tärkeämpää, kuin se mitä tekee. Pystyäkseen pitkässä juoksussa kontrolloimaan tekojaan, tulee kontrolloida halujaan. Tulee saattaa itsensä aidosti haluamaan asioita, joista itselle on hyötyä. Se ei ole helppoa. Ensimmäinen askel on kuitenkin tehdä eri tavalla, kuin mitä haluaa. Siten muokata halujaan. Sitä on sellainen miksi itsensä totuttaa.

  Ensin haluaa väärin ja tekee väärin. Sitten haluaa väärin, mutta tekee oikein. Sitten haluaa oikein ja tekee oikein. Sitten on onnellinen, koska ei joudu kamppailemaan itseään vastaan, vaan voi käyttää saman energian johonkin muuhun.

  Sanoisin että tärkeistä asioista on syytä tehdä suunnitelma, jota sitten noudattaa, vaikka mieli ei tekisikään. Muuten on liian altis toimimaan hetken mielijohteesta vastoin omaa parastaan. Satanistien kanssa tekemisissä olevan on syytä miettiä mielihalujaan ja sanomisiaan. Mikä on hyväksi itselle ja mitä haluaa suustaan päästää ulos? Usein näkee mediassa järkevänä pidetyn ihmisen suoltavan suustaan tai kynästään mitä uskomattomampia sepityksiä, joita sitten myöhemmin saatetaan paikkailla lisäselityksillä tai pahoitteluilla. Tällaisissa tapauksissa on usein kyse satanistisesta sabotaasista tai kiusanteosta, jonka jotkut taitavat niin hyvin, että hanttiin laittaminen on lähes mahdotonta.

 

  On asia jota lähes kaikki haluavat: raha. Kun satanisti saa laamannin toistietoiseen tilaan, hän kysyy usein ensimmäisenä: Onko sinulla rahaa? Sitä kun tarvii aina. On niin helppo varastaa toisen rahat, ja se tuntuu harmittomalta tempulta. Rahaahan se vain on. Laamannin onkin syytä pitää tarkkaa kirjaa tuloistaan ja menoistaan. Jos laamanni rikastuu; voittaa esim. lotossa; on todennäköistä että hän pääsee ainakin osasta rahoistaan eroon nopeasti. Ne vain häviävät. Hän on niin helppo kohde satanisteille, että jo tilaisuus tekee varkaan. Ja satanisteja on joka suvussa ja kaveripiirissä. On toki myös sanottava, että yleensä laamanni ei rikastu. Menestyvät ihmiset ovat satanisteja järjestäen tai sitten heistä tulee sellaisia ennen pitkää. Mitä tulee lottovoittajiin, ovat sellaiset harvassa. Laamanni lottovoittaja, joka alkaa pyöriä rikkaiden ihmisten seassa viiden tähden hotelleissa ja luksusristeilyillä, on nopeasti kusessa. 

  Vaikka rikkaat ovat satanisteja, eivät satanistit välttämättä ole rikkaita. Edes kaikkein voimakkaimmat satanistit eivät välttämättä ole rikkaita. Joku äärimmäisen kyvykäs ja voimakas satanisti saattaa olla näennäisesti kuin kuka tahansa. Satanistit tietävät varoa niitä keiden tielle ei kannata osua. Tieto leviää Kerhon sisällä. Itse sain kuulla, että esim. Tallinnan pahimmat satanistit asuvat Wismari-kadun varrella. 

  "Siinä ne ovat kaikki vierekkäin", suomalainen mies sanoi puhelimessa, kertoessaan kuinka juuri Virosta löytyy paljon aivan uskomattomia kusipäitä. Yritin tarjota selitykseksi sitä, että he ovat marinoituneet kommunismissa ja se on kylmettänyt heidän sydämensä.

  "Ehei... Ei se mistään tuollaisesta ole kiinni. Siinä on vain joku voimahahmo näyttänyt tarpeeksi vittumaista esimerkkiä muille, jotka ovat ottaneet hänestä mallia."

  Näin satanismi kumuloituu maailmassamme. Suunta on selvä. 

 

 

 

 

III

 

  Tehokkaasti ihmistä voidaan aivopestä myös laitteella, joka muistuttaa erehdyttävästi vanhaa puukuorista putkiradiota. Tällainen laite on osin vanhentunutta tekniikka, eikä niitä monella ole. Mutta Rauno Mokalla on. Myös Kemira-laivan edesmenneellä kipparilla Antero Veneellä oli tällainen laite käytössään. Sillä hän aivopesi alaisiaan ja keitä nyt kohdalle raiskattavaksi sattuikin osumaan.

  Kallen kanssa olimme Kemiralla monta kertaa jo lapsena. Kun olimme pieniä, myös äiti Kaija oli mukana. Kerran kun Kaija oli saatu nukkumaan, Rauno ja Antero veivät minut ja Kallen laivan sairaalahyttiin. Siellä jouduimme seuraamaan, kun Antero pani Raunoa perseeseen. Tämän jälkeen menimme Anteron hyttiin, missä hän operoi meitä putkiradiollaan. Korvilleni laitettiin kuulokkeet. Sieltä kuului outoa vinkunaa. Samanlaista kuin neuvolan kuulotesteissä. Jostain kaukaa kuului Anteron ääni. Tarkoitus oli kaiketi ettemme muistaisi mitä olimme nähneet, mutta alintajuntaan olisi jäänyt jonkinlainen muistijälki.

  Samana yönä Antero ehdotti että minut ja Kalle heitettäisiin Kemiran uima-altaaseen pelastuspuvut päällä. Pitihän pukuja testata. Puku oli aikuisten kokoa, eli aivan liian iso. En pystynyt liikkumaan yhtään, kelluin vaan ja vesi valui pikkuhiljaa kauluksesta sisään. Katsoin kun Antero suputti jotain Raunolle.

  “Me mennään nyt saunaan Anteron kanssa. Me tullaan sitten jossain vaiheessa”, isä sanoi ja jätti minut ja Kallen kellumaan altaaseen pelastusuvut päällä. Siinä vaiheessa menin hysteeriseksi.

  Muutaman päivän päästä Kemiralla pidettin yölliset pelastusharjoitukset. Laiva oli ankkurissa merellä. Antero halusi tietenkin, että minut lasketaan mereen pelastuspuku päällä. Olihan hän huomannut kuinka paljon pelkäsin ja vihasin pukua. Se päällä kelluessani tunsin oloni täysin voimattomaksi. Yli-iso puku hörppi vettä kauluksesta siten, että se päällä vajosi pikkuhiljaa syvemmälle veteen. Sanoin tästä Raunolle, mutta hänen mielestään en tiennyt mistä puhuin. Pelastuspuku kun oli nimenomaan uppoamaton. Sitäpaitsi Antero kyllä tiesi mitä hän teki. Niin minut laskettiin siis mereen samainen pelastuspuku päällä. Jouduin kellumaan pimeässä, melko tyynessä meressä viitisen minuuttia, jonka jälkeen minut nostettiin ylös. En muista tarkalleen, mutta muistaakseni sain jollain ilveellä koottua itseni ja otin asian melko tyynesti. Itkin toki, mutta en mennyt hysteeriseksi kuten uima-altaassa. Kaipa koko homman tarkoitus oli tuottaa minulle lisää traumoja. Kuten kaikella muullakin mitä satanistit osakseni keksivät. Sen muistan, että kun pääsin merestä ylös, tuntui kuin minut olisi pelastettu varmalta kuolemalta.

  Kemira-laivassa oli pedofiileilla, kuten Veneellä ja edesmenneellä isälläni systeemi. Kun laivan miehistön vieraiksi saapui sukulais- ja tuttavalapsia, heitä hyväksikäytettiin minkä ehdittiin. Samalla heille iskostettiin syvälle tajuntaan, kuinka hienoa Kemira-laivalle on päästä ja siellä aikaansa viettää. Tiedän tämän, koska olen yksi näistä uhreista. Eräs "leikeistä" meni siten, että olin miesporukan keskellä heidän peniksiään vatkaten ja niitä nuollen. Lopuksi kaikki heittivät mällit naamalleni naurua vääntäen.

  Isäni ilme oli unohtumaton. Se oli sekoitus häpeää, nautintoa ja pelkoa. Antero Vene nauroi katketakseen. Muistan pari muutakin naamaa, kuten Antero Itkonen, Pertti Saari ja Väinö Pistool. Aktin jälkeen Vene sääti putkiradiollaan minut unohtamaan tapaukset ja muistamaan touhun todellisena lystinpitona. Vielä tänäkin päivänä näen Kemira-laiva aiheisia unia, jotka ovat sekoitus painajaista ja vaellushalua. En väitä, että laivan koko miehistö oli pedofiileja, vaan että lapsiinsekaantujilla oli siellä ns. rinki. Laivan muu miehistö manipuloitiin hiljaisiksi tai ajettiin muualle. Varmaan siinä pääsi joku pedofilian vastustaja hengestäänkin. Kuten se partasuinen kokki.

  Jouduin myös käsilläni tyydyttämään yliperämies Aimo "Ami" Heinoa Kemiran komentosillalla. Olin 13-vuotias. Hän käski minut käymään illemmalla hytissään. Kun menin sinne, hän tunki kyrpänsä suuhuni ja käski imemään. Ami oli aina arvostelemassa Raunoa. Hän sanoi että Rauno on muuten ihan hyvä tyyppi, paitsi ei suostu liittymään Kerhoon. Hän kysyi minulta, liittyisinkö itse sellaiseen juttuun, jossa kaikki muut ovat mukana ja jota ilman mistään ei tule mitään? Vastasin että tietenkin liittyisin.

  Merimiesten keskuudessa satanismi on enemmän kuin yleistä. Olin tahtomattanikin yhteydessä isäni Raunon vanhoihin työkavereihin 2010 ja sain kuulla monenlaista tarinaa. Lyypekissä jo vuosikymmeniä asuneen merikapteeni Pekka Simosen kanssa minulla meni sukset ristiin pahasti. Hän palkkasi jonkun uhkailemaan minua Turun jokirannassa loppukesästä 2010. Kostoksi sain Samuel O'Neillin tilaamaan Simosen pahoinpitelyn. Häneltä potkittiin toinen jalka aivan mäsäksi, eikä lääkäri antanut positiivista ennustetta sen toipumisesta ikinä ennalleen. Tulin kuitenkin katumapäälle ja Simosen jalka koki ihmeparantumisen. Sitä en tiedä mikä musta magia tuon takana oli. En muista edes mistä riitelin Simosen kanssa. Olin tavannut hänet vain kerran hänen 50-vuotispäivillään Itä-Suomessa kesällä 1997. Hommasin myös Simosen pojalle työpaikan BMW:ltä ja riiailin hänen veljentytärtään. Tosin se en ollut minä joka tyttöä tapaili, vaan kloonini. Kun klooni meni pienellä moottoriveneellä Simosen likan kavereiden mökkibileisiin saareen Espoon ja Kirkkonummen tienoille, lainattiin minulta vihreää ulkoilutakkia kloonin vaatetukseksi. Pitihän kloonilla olla jotain samaa mitä minullakin. 

 

 Pertti Saari esimerkiksi kiristi Raunoa vuosikausien ajan, kenties parikymmentäkin vuotta, tuovansa tämän pedofiilijutut julki, mikäli Rauno ei tekisi kuten hän haluaa. Saari halusi osuuden Raunon kuukausipalkasta ja ties mitä palveluksia. Saaren kuultua Raunon omistamasta pienestä moottoriveneestä, halusi hän senkin heti itselleen. Rauno sitten valehteli myyneensä paatin Saaren Pertsalle, jota kyllä haukkui aina, mutta eipä tehnyt mitään. Ehkä Saarella oli hallussaan jokin raskauttava todiste kuten valokuva. Ei hän sellaista olisi tarvinnut. Niin surkea raukka oli Rauno.

  Kemira-laivalla Saari vei minut hyttiinsä, missä jouduin istumaan hänen sylissään. Yhtäkkiä koin oloni väsyneeksi, mutta ei hätää. Sain kuulemma jäädä nukkumaan Pertsan hyttiin. Levätessäni hänen sängyllään, hän ja joku muukin hytissä käynyt raiskasivat minut. Raunoa se ei juuri haitannut. Saari tykkäsi myös juoksuttaa minua hakemassa itselleen makeisia omista varannoistani ja mitä hän nyt keksikin haluta. Saari nautti ilmeisen paljon päästessään kyykyttämään sekä isää että poikaa.

  Yhdellä laivareissulla Saari kyyditsi vaimonsa kanssa minut ja veljeni Tampereelta Kokkolaan. Matkalla pysähdyimme johonkin heidän pedofiili-tuttavansa luokse, missä meitä hyväksikäytettiin. Eräällä toisellakin Kemira-reissulla Saaren vaimo oli matkassa mukana. Silloin mukana oli myös äitini, jonka kanssa Saari vahti minua ja veljeäni kun peuhasimme alasti laivan uima-altaassa. Jossain vaiheessa Saari otti meistä valokuvia. Hänen lähdettyään allashuoneesta, äitini jäi istumaan kuin noiduttuna paikalleen. Menin kysymään äidiltä jotain ja hän säpsähti hereille. Saari oli tehnyt hänelle satanistisen trikin, jotta äiti unohtaisi hänen valokuvanneen minua ja veljeäni.

  2010 olin yhteydessä Pertti Saareen ja pakotettuna hän lupasi maksaa isältäni kiristämänsä rahat minulle ja veljelleni takaisin. Nekin rahat kuten kaikki muukin, menivät jonkun muun haltuun.

  Myös merikapteeni Simo Sola oli yksi isän arkkivihollisista. Hän vihasi myös minua, vain koska olin Raunon poika ja usutti oman poikansa kimppuuni. Kaverini yritti omilla Kerho-taidoillaan suojata minua, mutta turhaan.

  “Ai sulla on tämmönen systeemi”, Solan poika ilkkui. 

  Simo Sola oli 80-luvulla ostanut pojalleen videokameran. Poika oli tehnyt videoita ja lähetellyt niitä sukulaisilleen. Sitten teini-iässä hävennyt tuotoksiaan. Ehdottihan Raunokin joskus serkkuni Veli-Mikon isälle Tuomas Äijälälle, että pojille ostettaisiin videokamera, jotta he pääsisivät esiintymään videolle. Tuomas kieltäytyi. Hän oli hyvin pihi mies.

  “Mitä sellaiset maksavatkin? Ja kakaroille sellainen? Uskomatonta...” Tuomas päivitteli.

  Nyt nuo videot olisivat kultaa. Tiedä sitten minkälaisia videoita Rauno olisi halunnut pojistaan toteuttaa? Luultavasti pedofiili-pornoa levitettäväksi homo-kavereilleen. Toki pedofiilit nauttivat lapsien katselemisesta vaatteetkin päällä. Mikä tahansa video ainakin minusta kelpaisi. Ja kyllähän sitä "eroottista" kuvamateriaalia lapsuudestani löytyykin. Ja onko sillä lopulta eroa, katsellaanko lasten vai aikuisten raiskauksia? Hyväksikäyttöä se on joka tapauksessa. Ikään kuin ihminen menettäisi ihmisarvonsa aikuiseksi tultuaan. Kerhoa johtavat ja pyörittävät pedofiilit. Ja he kaikki vihaavat minua, mutta myös himoitsevat persettäni. Jokainen Kerhoon kuuluva on potentiaalinen lapsiinsekaantuja.

  Sekä pedofiili, oli Rauno myös aisankannattaja. Hän nautti siitä, kun muut miehet nussivat Kaijaa. Hän myös nautti päästessään anelemaan armoa tai ollessaan muuten muilutettavana. 2000-luvulla Kemiran toiseksi kippariksi nousseen Heikki Toivosen kanssa Raunolla oli leikkimielinen kisa, jossa he työvuoron lopussa piilottivat hytin tv:n kaukosäätimen jonnekin toimistoon, hyttiin tai muihin laivan päällikön tiloihin. Aloitettuaan työvuoronsa Rauno nautti päästessään anelemaan Toivoselta, että tämä kertoisi missä kaukosäädin sijaitsee. Lisäksi Toivonen vittuili ja homotteli Raunoa vasten kasvoja, mutta sitähän Rauno halusikin. Hän nautti päästessään matelemaan voimakastahtoisten ihmisten edessä. Varmaankin siksi hänen ulkokuorensa oli siviilissä niin jäyhä ja tylykin. Typerästi Rauno luuli, etteivät ihmiset Mouhijärvellä tiedä hänen asioistaan, mutta ainakin kaikki satanistit lopulta tiesivät mikä hän oli miehiään. Raunon satanistisen homorakastajan avut olivat kuitenkin melko väkeviä, ja käsittääkseni hän sai kaiken kaikkiaan olla melko rauhassa.

  Joskus Rauno suuttui, kun hänelle oltiin vittuiltu Uotsolan Salen edessä. Eihän hän voinut yksinään teineillekään mitään. Rauno kirosi sitä, että olimme muuttaneet Mouhijärvelle, 1000 asukkaan Uotsolan kylään, missä lähes kaikki tuntevat toisensa. Se ei todellakaan ollut hänen etujensa mukaista, vaikka maalainen olikin sielultaan. Ei Kaijakaan viihtynyt Mouhijärvellä, vaan olisi halunnut muuttaa Nokialle. Toisaalta Rauno huolehti paljon silmäteränsä Kallen pärjäämisestä. Mouhijärven pienissä ympyröissä laamanni-Kalle vielä pärjäsi. Tästä syystä häntä ei päästetty Hämeenkyrön ammattikouluunkaan, vaan vanhempani vaativat Kallen menevän Mouhijärven lukioon, vaikka hän ei ollut yhtään ns. lukumiehiä, ja olisi halunnut mennä amikseen.

  Veljeni kanssa olimme ilmeisesti vahvan manipulaation alla, kyetessämme elämään läpi nuoruutemme huomiomatta isän homoutta ja pedofiiliutta, vaikka asiasta sai silloin tällöin kuullakin. Jotenkin se vain meni ohi korvien, tai asian unohti saman tien. Kenties kieltomekanismi oli niin vahva, en tiedä. Voisi luulla että kyse oli Raunon järjestämästä manipulaatiosta, mutta sitä seikkaa ei tue se, että Rauno kyllä myönsi itse minulle olevansa homo. Minä vain unohdin koko asian. Suljin sen mielestäni. Ehkä kielsin sen itseltäni, koska se ei sopinut "maailmankuvaani". Ei minulla mitään homoja vastaan ollut, mutta olin kaiketi ohjelmoitu rakastamaan isääni ehdoitta. Siten myös suojelemaan häntä.

  Raunon ihaileminen sai myös koomisia piirteitä. Ala-asteella järjestäjänä kirjoitin välitunnilla liitutaululle isoilla ja paksuilla kirjaimilla "Isäni on merikapteeni". Kun muu luokka tuli välitunnilta luokkaan, he nauroivat. En ymmärtänyt miksi. Opettajalle halusin viedä joulukortin, jossa oli Kemira-laivan kuva. Rauno toki sen mielellään antoi. Sitten selvitin opettajalle, miten isäni on siellä töissä. Muistan ihmetelleeni sitä, että opettaja ei ollut erityisen vaikuttunut asiasta. 

  Iso käännekohta elämässäni oli kun noin 8-vuotiaana katselin isääni korjaamassa pyykinpesukonetta. Muistan elävästi kun isä ähisi ja kiroili tuskastuneena koneen äärellä. Hän sanoi minulle vihaisena, että ei tästä mitään tule. Mutta ei tule sinunkaan hommistasi ikinä mitään. Turha edes yrittää. Ajattelin, että näin sen on oltava. Isän sana oli laki. Kun kolmannella luokalla saimme ensimmäiset numerot todistukseen, oli keskiarvoni 8,6. Isä vilkaisi todistusta nopeasti ja sanoi, että tämä on liian hyvä. Sain sitä sitten isän mieliksi jatkossa tiputettua.

  Olin nauhoittanut Tom of Finland - dokumentin videolle, ja isäni veti siitä johtopäätöksen. Menimme Mätikkö-järvelle kalaan ja hän uskoutui minulle homoudestaan. Kuinka ollakaan, keskusteluamme salakuunteli rannalta nykyään poliisina toimiva Markku Lähteenmäki. Soudimme ympäri Selkeen Mysterinnokkaa, missä Markku oli rannalla maastoutuneena. Koulussa hän tuli voitonriemuisena julistamaan kaikkien kuullen, kuinka oli kuullut keskustelumme. Häpesin isäni homoutta hänen puolestaan niin paljon, että vannotin Markkua olemaan kertomatta asiasta kenellekään. Turha toivo se taisi olla. Sen sortin juoruämmä Markku oli. En tiedä johtuiko se häpeästä vai jostain ohjelmoinnista, mutta senkin jälkeen unohdin Raunon homouden.

  Rauno tilasi ohjelmoinnin myös muulle lähipiirilleen. Hänen paras Mouhijärven kaverinsa Rauno Mikola tuli Raunon kuoleman jälkeenruokakaupassa hämillisenä kysymään, oliko Rauno homo? Sanoin, että ei tietenkään. Loitsu eli vieläkin vahvana minussa. Mikola ymmärsi vasta Raunon kuoleman jälkeen, että tämä oli homo. Sama päti moneen muuhun. Edes hänen äitinsä ja sisaruksensa eivät ymmärtäneet Raunon olevan homo. Vaikka heillä oli satanismin ja hypnoosi-trikin myötä vipuvartta sitä selvittää. Raunon olleen jo vuosia sitten kuollut, katseli hänen veljensä Ari Kurun mökillä juhannus-humalassa hämillisesti eteensä.

  - Epäilen, että Rauno taisi olla homo, hän sanoi.

  - Älä saatana, joku vastasi naureskellen pirtinpöydän toisesta päästä.

  Juuri tällainen on satanismin voima. Ihminen ei vuosien saatossakaan tajua jotain päivänselvää, jonka kaikki muut kyllä ymmärtävät samantien. Tai jos tajuaa, niin unohtaa tai sulkee pois mielestään. Raunon kaksoissisar Raili kertoi toki aina tienneensä Raunon homoudesta. Tiesiköhän hän myös Raunon pedofiliasta?

  Raunon kuoltua aloin itse yhtäkkiä punastumaan aina kun joku puhui tai edes viittasi homouteen. Tuolla taipumuksella kesti vuosia hävitä kokonaan. En silti ikinä ehtinyt tottumaan siihen ja se oli kiusallista. Ajattelin, että punastuminen leimaa minut homoksi, mikä Raunon kuoltua olikin yhtäkkiä kamala ajatus. Vaikka aikaisemmin en ollut välittänyt itseeni kohdistuvista homotteluista lainkaan. Olivat ne sitten pelkkää sanailua tai eivät.

  Silloin en tietenkään ollut tietoinen hypnoosi-trikistä. Sen kauttahan ihmisillä oli suora pääsy ajatuksiini, jolloin jos asia jotakuta kiinnosti, ei tarvinnut kuin kysyä. Vahvempien hypnoosi-trikkien avulla toteutetut homoraiskaus-videot veivät asian sittemmin pitemmälle. Nyt homot pitivät minua homona, joka ei vain ymmärrä olevansa homo. Tai ei ole hyväksynyt asiaa. Heille on tärkeää saada minusta homo, koska olen heidän mielestään erityinen ja sitten hekin olisivat erityisiä. Jotta heidän sodomiansa ja pedofiliansa olisi minun kauttani jotenkin suojattu. Ja tokihan satanismin kautta lähes kenestä tahansa saadaan manipuloitua homo, niin että se olisi vain ajan kysymys. 

  Rauno tilasi ohjelmoinnin helpottamaan myös Kaijan elämää. Kun Kaija tarvi ystävän, ohjelmoitiin ensin Kisu tykästymään häneen, ja sitten myöhemmin Päivikki. Eivät he ymmärtäneet olleensa "vaikutuksen alaisena", koska Kaija ja Rauno olivat molemmat laamanneja, eikä sellaisilla ole satanismin avuja käytettävissään.

  Vaikka Mouhijärvi oli pikkupaikka, ei homous siellä mitenkään erikoista ollut. Sama se on joka paikassa. Ehkä Rauno joutui vain tyytymään siihen, että ihmiset tiesivät hänen homoudestaan. Hän tuskin kuitenkaan arvasi, että ihmiset tiesivät hänet myös pedofiiliksi. Olihan hän laamannina joka tapauksessa tietämätön siitä, mitä satanistit hänestä tiesivät. En silti usko, että Raunoa kiristettiin Mouhijärvellä. Kemira-laivalla asia oli toisin. Raunoa riistettin ja kiristettiin, eikä hän päässyt ikinä täysimittaisesti nauttimaan tienesteistään. Mökkinsä Rauno rakennutti sellaiseen paikkaan suon laidalle, ettei kukaan halunnut sitä häneltä viedä. Autona hänellä oli aina joku vanha romu.

  Toki Rauno yritti suojella itseään. Neuvotella ja lahjoa. Hän solmi esimerkiksi naiivin herrasmiessopimuksen Kemira-laivan wismarilaisen meklarin kanssa. Silti tämä pedofiilitohtori riisti Raunoa, vaikka oli luvannut, ettei varasta häneltä. Näin Rauno myöhemmin kertoi. Kun olin tohtorin luona vieraana 12-vuotiaana, käytti meklari vaimonsa kanssa minua seksuaalisesti hyväkseen. Se oli Raunon mielestä hyväksyttävää. Rauno oli todellinen pelkurien pelkuri. Hänen menestyksensä työurallaan perustui täysin minun parittamiselleni ja kiusaamiselleni. Ei sitä muuten voi selittää. Vaikka hän ei halunnut liittyä Kerhoon, piti hänen kuitenkin toimittaa uhreja pöytään, ja minä, jos joku, olin hyvä uhri. Olin itse asiassa niin hyvä uhri, että kuulin vuonna 2010, että jos Rauno olisi liittynyt Kerhoon, olisi hän minun avullani päässyt jonkun ison matkustaja-aluksen kippariksi. Ja saanut lisäksi kaikenlaista taloudellista hyötyä. Ja varmaan kivan fiiliksen ihan jokapäiväiselle tasolle.

  Kemiran kotisatamassa Uudessakaupungissa työskennellyt Tarmo Ihala yritti kovasti saada Raunoa liittymään Kerhoon. Ihalat kävivät meillä Mouhijärvellä joskus kylässäkin. Muistan kun Ihala ihmetteli, miksi Rauno asui niin ahtaasti rivitalon pätkässä, vaikka oli kuitenkin hyvin toimeentuleva? Rauno keksi, ettei halua muuttaa rivitalosta pois, koska hänen isänsä oli muurannut sinne takan. Ihala pyöritteli päätään. Hän oli Raunon vastakohta. Itara ja tarkka mies, joka teki töitä vapaa-ajallaankin. Koko Ihalan perhe on itse asiassa örkkejä (kts. "Rauno Mokka ja They Live"). He söivät niin petomaisesti ja käyttäytyivät erikoisen ylimielisesti. Pikkupoika Jarno oli voimakas kuin mikä. Kerran heillä vieraillessamme Lari imi minusta energiaa, jotta pääsi uimaan kanssamme. Hän kun oli silloin kuumesairas, eikä olisi muuten jaksanut uida.

 

  Muistan kuinka yhdellä Kemiran laivareissulla menimme Saksassa johonkin paikkaan. Siellä sain harhailla yksin pimeässä huoneessa. Kuulin joka puolelta pelottavia ääniä, jotka välillä vaikenivat. Sitten kuulin jostain äitini Kaijan äänen: ”Ville, täällä!” Lähdin hapuilllen etenemään äänen suuntaan, mutta vastaani tuli seinä. Pelottavat äänet voimistuivat jälleen. Niiden vaiettua kuulin äitini jälleen kutsuvan minua. Lähdin äänen suuntaan, mutta pian hän olikin aivan toisella puolella. Vaihdoin suuntaa, mutta en löytänyt häntä sieltäkään. Sen sijaan muut äänet voimistuivat. Itkua tuhertaen huusin äitiä. ”Täällä,” kuulin hänen äänensä takaani, mutta en löytänyt häntä sieltäkään, enkä mistään muualtakaan. Lopulta jäin paikalleni parkumaan äänien välillä vaientuessa, välillä voimistuessa. Saman kaavan jatkuttua jonkin aikaa, näin oven avautuvan. Huomasin olevani pyöreässä huoneessa, halkaisijaltaan noin kymmenen metriä. Huoneen mustiin seiniin oli kiinnitetty kaiuttimia. Äiti katsoi minua ovelta hymyillen. Menin hänen luokseen hieman arkaillen. Hänen vieressään virnuilivat isäni Rauno ja Antero Vene. Heidän seurassaan jotain minulle tuntemattomia saksalaisia. Heillä kaikilla oli kovin hauskaa. Isä selitti minulle kuinka leikistä ei saisi suuttua.

  En tiedä mikä oli tämän ”leikin” tarkoitus. Päivittäin toistuvana se voi kenties jollakin tavoin muuttaa pienen lapsen persoonallisuutta. Voidaanhan lapsen muisti pyyhkiä hänen lopulta huoneesta päästyään, jolloin painajaismainen muisto jää kummittelemaan hänen alitajuntaansa. Tai jotain. En minä ole kallonkutistaja. Ehkä tällaiset menetelmät on kehitetty traumatisoimaan lapsia. Ensin lapsi harhailee avuttomana. Sitten mies tulee ja sanoo, että kaikki on hyvin, kunhan imet kyrpääni. Sitten lapsi oppii rakastumaan hyväksikäyttäjäänsä ja imemään tämän kyrpää kuin tuttia.

  Varhaisteini-ikään päästyäni pääsimme taas Saksan reissulla serkkuni kanssa uiskentelemaan squash-kenttää muistuttavassa läpinäkyvässä uima-altaassa, jonka ympärillä pleksin takana keski-ikäiset miehet nauttivat juomistaan ja näkymistään. Serkkuni ei halunnut tulla ulos saunasta, koska pelkäsi allasta. Ehkä hän aavisti, että jotain on vialla. Itse polskin viattoman alastomana altaassa, kunnes tunsin oloni jotenkin häpäistyksi ja menin serkun seuraksi saunaan. Tuli hänen siinä saunottua. Ulospääsy tiloista kun oli lukittu. Paukutimme ovea turhaan. Lopulta Rauno tuli päästämään meidät ulos saunatiloista ja saimme pukea päällemme. Hän ihmetteli mikä serkkuani vaivaa, kun ei uiminen maistu? Pitikö teidän nyt heti jo lopettaa? Onkohan tuossa serkussasi jotain vikaa, Rauno kyseli minulta.

  Serkkuni joutui myös viettämään muutaman yön Väinö Pistoolin hytissä, kun Väiski oli seuran tarpeessa. Itsekin olin Väinön käsittelyssä muutamaan otteeseen, kuten on varmasti ollut moni muukin pikkupoika. Antero Venettä sain 5-6 -vuotiaana tyydyttää monestikin, kun olin hänen mukaansa niin taitava siinä. Raunoa se ei haitannut, Kaijaa tuntui vähän haittaavan, mutta aina hänkin unohti kaiken.

  Kuten menestyvien satanistien, myös isäni koko ura rakentui lasten hyväksikäytölle. Ja juuri minun parittamiselleni. Olenhan jostain syystä hyvin erityinen henkilö. Satanistinen maailmanjärjestys ei tunnu kestävän sitä, että en halua liittyä Kerhoon. Minun kiduttamisestani kerholaiset saavat huomattavaa iloa ja hyötyä. Voisi luulla, että kokisin pakottavan tarpeelliseksi itsekin liittyä Kerhoon, jotta pääsisin kostamaan heille. Mutta ei se olisi järkevää. Mahdollinen suuruuteni kumpuaa vain laamanniudestani.

 

  Äitini Kaijakaan ei kuulunut Kerhoon. Hänen sisaruksensa kyllä kuuluivat. Kaija oli jo nuorena ollut hermoheikko. Kaija oli erittäin harvoin humalassa ja suoritti päivittäistä arkeaan kuin robotti. Olen kuullut ihmisten pitäneen hänen käytöstään ja juttujaan kaavamaisina. Hän oli kyllä hanakka juoruamaan ja arvostelemaan ihmisiä. Salaisuuden pitäminen tuntui olevan hänelle mahdotonta. Ei hänellä ollut muuta juteltavaa kuin juorut. Hän oli kroonisesti masentunut ja vittuuntunut, minkä aiheutti ainakin naapurin Raili Äijälän ja työpaikan naisten satanistinen piina, jota hän sai osakseen, koska oli niin ärsyttävä laamanni, eikä suostunut eroamaan Mouhijärven Osuusmeijerin palkanlaskijan toimesta, vaikka oli ajautunut pahoihin riitoihin toimitusjohtajan ja tämän vaimon kanssa.

  Kaiken kaikkiaan Kaija oli hyvä äiti. Kerran muistan hänen minulle toistelleen, kuinka olin varmasti hänen poikansa. Mainitsihan Rauno usein, kuinka minut oli siittänyt joku Rauma-Repolan insinööri, tai etten ollut mitään sukua Kaijallekaan. Mahtoiko homo-Rauno Kaijaa ikinä nussiakaan? Epäilen.

  Kaija kuoli 45-vuotiaana synnynnäiseen sydänsairauteen, jota ei oltu aiemmin diagnosoitu. Tai oikeastaan hän kuoli, koska hänet leikattiin liian myöhään. Kaija sai töissä kohtauksen. Ambulanssilla kesti puolitoista tuntia tulla Mouhijärvelle. Ensin Kaija vietiin jostain syystä paikalliseen terveyskeskukseen. Sieltä Vammalan sairaalaan. Ja vasta sieltä Tampereen Keskussairaalaan, missä hänet leikattiin seuraavana yönä, mutta hän ei kestänyt leikkausta. Se oli satanismia, joskaan asiasta ei voi välttämättä suoranaisesti syyttää ketään ihmistä. Mistä näistä tietää. Onhan minut tiedetty spesiaaliksi jo pienestä pitäen. Satanistiset ennustukset kertoivat näin. Raunollekin tämä kerrottiin, ja siksi hän pääsikin etenemään urallaan minua uhraten, vaikka ei asiaa osannut käsitelläkään, vaan piti itseään jonkinlaisena oman tiensä kulkijana ja oman elämänsä sankarina.

  Vuosi Kaijan kuolemasta Kallella todettiin sama sairaus. Hän ei armeijassa pysynyt muiden vauhdissa vaikka kuinka yritti ja koki hengen ahdistusta. Kalle leikattiin ja hänelle asennettiin muovinen sydänläppä. Tämän seurauksena kävimme molemmat testeissä, jotta saataisiin tietää kannammeko samoja sydänvika-geenejä. Todettiin, että Kalle ei ole sukua kuin äidilleen. Itse en ollut sukua kummallekaan vanhemmistani. Isälle tämä ei tullut yllätyksenä, eikä se minuakaan häirinnyt. Sovimme, ettei asiasta puhuta. Kaijan vainot vauvojen vaihtamisesta olivat siis totta. Vaihdettiinko minut jo synnytyssairaalassa vai myöhemmin? 

  Luulen Kaijan eläneen vahvan satanistisen manipulaation kourissa. Tuskin hän olisi Raunoa muuten nainut, kun ei tältä ikinä aisaakaan saanut. Kaijan manipuloinnin hoitivat Antero Veneen lisäksi Raunon toistaiseksi nimettömäksi jäänyt rakastaja. Aina välillä ohjelmointi petti Kaijan tulisen luonteen puskiessa pintaan. Sai siinä Rauno monet kerrat kuulla kunniansa, Kaijan mylviessä tuskaansa ja yksinäisyyttään hänen humalaisille kasvoilleen. Tosin Kaijan ja sitä kautta minun kiusaamiseni oli Raunolle elinehto.

  Lapsena usein mietin, että pojasta polvi paranee. Etten itse olisi aikuisena samanlainen räyhäävä juoppo kuin isäni, joka taas oli huomattavasti lämpimämpi persoona kuin oma isänsä, keuhkotaudin runtelema ja sodan raunioittama lapsiinsekaantuja Kalle-vaari.

 

  On hauska yksityiskohta, että isäni sisarukset ovat satanisteja mutta hän itse ei. Asuessani vajaan vuoden mökillämme Kurussa, tuli näennäisen sympaattinen Irma-täti Kalevi-miehensä kanssa kylään. Opiskelin tuolloin Voionmaan opistossa elokuvan tekoa ja tarkoitukseni oli jatkaa opintoja Briteissä tai muualla Suomessa.

  "Sä et sitten tee yhtään elokuvaa", Irma sähisi minulle Kalevin kompatessa vieressä. Yhdessä he tekivät minulle satanistiset tepposet, ja veivät lopuksi ylimääräiset rahat pois taskusta. En osaa sanoa kuinka paljon heidän noitumisillaan oli lopulta vaikutusta "uraani". Visiittinsä Irma ja Kalevi kruunasivat pakottamalla minut syömään lamauttavia myrkkypillereitä. Jotta pysyisin idioottina.

  Myös äitini sisko Tuija Vihanto Tapio-miehensä kanssa varastivat rahojani. "Mekin tarvitaan rahaa," Tuija sanoi. Selitin että rahat on tarkoitettu opiston kuukausimaksuihin, mutta eihän se häntä kiinnostanut. Jouduinkin sitten menemään siivoamaan kesken opintojeni saadakseni kurssimaksut suoritettua, jolloin en toisaalta ehtinyt nauttimaan itse opetuksesta. Tietenkin myös Tuija myrkytti minua ruoillaan. Tarjolla ollut kääretorttu ei ikinä kelvannut muille kuin minulle. Kerran Tuija antoi minulle muutaman oluen. Myöhemmin hän kysyi, että en kai vaan juonut niitä ja voivotteli asiaa. Oltuani Vihantojen luona kerran Ylöjärvellä yötä, kidutti Tapio minua talon kellarissa Jason-maski kasvoillaan. Aamulla ihmettelin miksi minua sattuu joka puolelta ja kehoni on täynnä outoja jälkiä. Tapio on sadisti, mutta luultavasti myös homo. Perverssi ainakin. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös örkki.

  "Liityttyäni" Kerhoon 2010, Tuija selitti minulle miten Kaijan liittyminen Kerhoon ei aikoinaan onnistunut. Kun olisi pitänyt jotain tehdä, purskahti Kaija aina itkuun. Kaijalla oli kammo kaikenlaisia salaseuroja kohtaan, ja joskus muistan hänen ihmetelleen "silmä-poseerausta", joka tuntui olevan esillä naistenlehdissä ja muualla mediassa jo 80-luvulla. Kyllähän Kaijakin jotain Kerhosta tiesi. Ja hän tiesi, ettei Rauno halunnut siihen liittyä. Joskus Kokkolassa Kaija ja Rauno kutsuttiin jonkun paikallisen rikkaan luokse kylään. Siellä he näkivät miten asiat voisivat olla, jos he vain liittyisivät. Oli hieno talo meren rannalla poreammeineen päivineen. Mutta Rauno pysyi tiukkana. Hän oli Antero Veneeltä kuullut, minkälaista satanismi on, eikä halunnut liittyä. Siksi hän parittikin minua; mahdollistaakseen uransa merillä.

 Onko Tuija örkki? Luultavasti. Ja oliko Simo-pappakin, eli Kaijan ja Tuijan isä, örkki? Perheen äidistä ei ikinä ainakaan meillä kotona puhuttu. En muista edes hänen nimeään, vaikka hän oli toinen isoäitini. Hän kuoli joskus 70-luvulla. En muista kuolinsyytä. Jotenkin Kaija väisti kaikki äitiään koskevat kysymykset. Kysyin asiaa joskus Kaijan kuoltua Tuijalta, mutta ei hänellä ollut asiaan mitään sanottavaa. Ehkä tästä naisesta ei vain voi sanoa mitään, jos kerran ei ole mitään sanottavaa.

  Pidän siis mahdolllisena että Tuija ja Tapio ovat örkkejä. He ovat ilkeitä, mutta toisaalta niin tyhmiä, että tyhmyyden on pakko olla rooli. Vaikka voihan tyhmäkin ihminen olla hyvin ilkeä, kuten veljeni Kalle tai Mika Pettissalo. Mutta Mika Pettissalon kohdalla tyhmyys on silkka rooli, koska Mika on örkki. Tuija ja Tapio laittavat aina toisen tyttäristään masentumaan. Vuorotellen jomman kumman on oltava alakuloinen. Tämä mahdollistaa heidän oman hyvänolontunteensa. He ovat täysin tunteettomia olioita, ellei pahansuopuutta lasketa tunteeksi. Tuijalla olikin silmiinpistävä tarve velloa negatiivisissa tunteissa. Sitten yhtäkkiä hän unohti surullisuutensa, kuin kyllästyneenä tähän rooliin. Örkkihän voi ihmisenä itkeä vaikka kuinka paljon, ja pystyy myös itkemään koska vain haluaa. Hän ohjelmoi kantamansa ihmisen itkemään, ja pian kyyneleet valuvat.

 

 

 

 

 IV

 

  Satanisti etsii usein mahdollisuutta saada ns. oikeutettu kosto. Hän usuttaa tai luo otollisen tilaisuuden uhrilleen päästä tekemään jotakin sopimatonta, jotta pääsisi kostoksi nöyryyttämään tai sabotoimaan tätä jollakin tavalla. Jonkun on joka tapauksessa kärsittävä, jotta satanisti saa itse olla rauhassa ja tuntea olonsa hyväksi.

  Säilyttääkseen eheän omakuvan, haluaa satanisti ajatella motiivinsa perustelluiksi. Hän voi joko väittää, ettei ollut vaihtoehtoa tai että uhri ansaitsi kohtalonsa. Muussa tapauksessa hänen on pakko myöntää toimivansa väärin, jolloin syyttäessään ketä tahansa vastaavista toimista, syyttää hän samalla itseään. Harva ihminen haluaa syyttää itseään, vaan etsii asiaan kuin asiaan syyn muista ihmisistä tai hallitsemattomista olosuhteista. Satanisti tarvii ihmisiä, jotka laittaa kärsimään. Ei niinkään selviytyäkseen kuin hyötyä satanismista saadakseen.

  Satanisti haluaa yleensä tietää mitä mieltä laamanni on hänestä tai jostain hänelle tärkeästä asiasta. Satanisti tekee trikkinsä ja saa laamannin tilaan, jossa tämä vastaa vilpittömästi kysymyksiin.

  "Mitä mieltä olet minusta?" satanisti kysyy. Laamanni vastaa rehellisesti. Mikäli vastaus ei miellytä  satanistia, saa hän tästä oivan tekosyyn terrorisoida laamannia.

  "Mitä mieltä olet vaalituloksesta?" satanisti jatkaa. Laamanni antaa rehellisen vastauksen. Sitten satanisti herättää laamannin kysyäkseen uudelleen mitä mieltä tämä on vaalituloksesta? Mikäli vastaus ei ole sama kuin vilpittömyyden tilassa annettu, on sekin hyvä tekosyy terrorisoida tätä valehtelijaa.

  Koska satanisti hyötyy toisten vahingoittamisesta, hän sitä mielellään tekee, mutta aina se ei ole niin helppoa. Monet korkeamman ymmärryksen omaavat satanistit tekevät myös paljon hyväntekeväisyyttä karmaansa puhdistaakseen. Kuitenkin satanisti mieluummin nöyryyttää ja kiduttaa uhriaan vuosikausia tai läpi elämän, kuin tappaa hänet välittömästi. Näin projektista saa enemmän irti.

  Buddhalaisuus perustuu juuri satanistien vainoamien ihmisten pyrkimykseen saavuttaa kevyt ja onnellinen mieli. Tyhjentää mielensä kaikesta, sillä pienikin harmitus tai ärsyke tuottaa pahaa oloa satanistisen piinan kohteelle. Meditoimalla tämä kaiketi onnistuu. Mutta ei buddhalaisuus ole pyhää. Kerhossa kaikki buddhalaisetkin johtajat ovat. Enkä ihmettelisi vaikka koko uskonto perustuisi satanismiin käärmejumalineen.

  Satanisti esiintyy mielellään viileänä suhteessa elämän raadollisuuteen. Hänelle satanismi on luonnonlaki ja ihmisen osa. Alakynteen jäätyään hän itkee osaansa ja turvautuu sääliin: ”Mun lapsille et ainakaan tee mitään” on tavanomainen viimeinen yritys tarrata johonkin inhimillisyyden rippeisiin. Sillä, että satanisti itse tuhoaa ihmisen ja tätä kautta välillisesti tämän lapset, ei ole hänelle merkitystä. Satanisti ei halua nähdä pahojen tekojensa kausaliteetteja, vaan katsoo olevansa ravintoketjun huipulla. Satanisti on naiivi typerys, joka voittoputkessa naureskelee vähäosaisille. Sitten huonon sään koittaessa valittaa olosuhteitaan.

  Satanisteillakaan ei ole tappolupaa. Kerhon jäsenyys ei itsessään suojele taparikollista kadun miestä. On pelkästään luonnollista, että vankilat ovat täynnä satanisteja ja toisaalta heidän uhrejaan. Suljetuissa yhteisöissä, kuten vankilassa tai merillä, voimakkaiden satanistien valta kasvaa. Kovan luokan rikolliset ovat aina myös kovan luokan satanisteja. Näin he onnistuvat rikoksissaan ja virkavallan harhauttamisessa. Erilaiset mafia-järjestöt pohjaavat vankasti satanismiin. Samalla tavoin parhaat poliisit ovat satanisteja. He tekevät tulosta mutta ottavat myös käskyjä vastaan satanistisen valtapyramidin korkeammista kerroksista.  

  Ammattirikolliset ovat oma porukkansa, joka ei nivoudu yhteen valkokaulusrikollisten kanssa. Satanismi ei sinällään vedä erilaisia rikollisia yhteen. Suurin osa menestyjistähän kun on rikollisia joka tapauksessa. Vainoajia, kiduttajia, lapsiinsekaantujia, varkaita ja niin edelleen. 

  Natsat tai yhteiskunnallinen asema eivät korvaa asemaa satanistisessa hierarkiassa. Silti niitäkin tarvitaan. Satanistia, ellei hän sitten ole vapaamuurari tai muuten aivan erityisen vaikutusvaltainen, koskevat samat lait kuin muitakin. Raha ja suhteet yhteiskunnan yläportaille ovat mahdollinen pelastava tekijä. 

   Lain edessä ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Sama pätee mediaan. Ihminen voidaan mediassa tuomita tai armahtaa, ja se on iso osa tuomiota suuntaan tai toiseen. Ansioitunutta satanistia kohdellaan silkkihansikkain. Kovimpien satanistien rikoksia ja rötöksiä ei käsitellä mediassa ollenkaan. Valkokaulusrikollisuus kuten pankkitoiminta, tulee yhteiskunnalle muutenkin huomattavasti kalliimmaksi kuin kioskin ryöstäjät. 

 

  Satanismin voi nähdä ja sitä toteuttaa monin eri tavoin. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että monet satanistit ovat peräti tunnettuja salaliittoteoreetikkoja ja toisinajattelijoita. Monet satanistista maailmanjärjestystä vastustavat ihmiset ovat itse satanisteja. Toisaalta hyväntahtoisia auttajia, toisaalta jotain muuta. Kun ei irtikään pääse. Niin on Teemu Vehkala satanisti, kuten David Icke, Alex Jones ja Ilja Janitskinkin.

  Kun liityin Kerhoon kesällä 2010, myös Teemu Vehkala soitti ja teki tuttavuutta. Hän kertoi soittavansa kosketinsoittimia ja ehdotti, että voisimme tehdä jotain yhdessä. Hänellä oli ollut vaikeuksia löytää soittokavereita. Vehkala kertoi, ettei olisi liittynyt Kerhoon, jos olisi tiennyt mitä se on. Yksi päivä hän vain heräsi ihmettelemään, mitä eilen oli tapahtunut? Pian hän tajusi mihin oli lähtenyt mukaan, mutta ei enää osannut irtautua touhusta. Vehkalan oli vaikea hyväksyä omaa köyhyyttään. Hänen bloginsa etusivulla oli hänen tilinumeronsa. Blogia usein lukeneena kerroin kerran siirtäneeni hänen tililleen viisi euroa. Olin ajatellut että jos satatuhatta ihmistä lahjoittaa hänelle viisi euroa, tekee se jo puoli miljoonaa. Vehkala kyllä uskoi kun sanoin, että en ole rikas. Tai ainakin sanoi niin.

  Ilja Janitskin soitti muutaman kerran samoihin aikoihin. Hän oli kuullut, että jaan rahaa, tai että olen rikas idiootti, jota voisi kiristää. Janitskin huusi puhelimeen uhkauksiaan ja vaati itselleen rahalahjoitusta. Myöhemmin hän pahoitteli asiaa. Minulle ei selvinnyt, mikä hän on miehiään? Satanisti joka tapauksessa. Eipä ole MV-lehdessä tai Teemu Vehkalan NWO-blogissa ollut ikinä juttua Kerhosta... Siitä nyt pitäisi lähteä liikkeelle, jos jotain haluaa paljastaa.

 

  Kerhon sihteerit eivät pelkää, että mustaa magiaa tutkivat yksittäiset satanistit nousisivat uhmaamaan Kerhon valtaa. Sellaiset saadaan kyllä kuriin. On silti ihmisiä joita Kerho ei saa kuriin. Olivatpa he Kerhossa tai ei. Tällaisista ihmisistä ei mielellään puhuta. Kerho toimii parhaiten kun sitä ei uhmata. Pieleen menneet projektit selitetään parhain päin. Kerho antaa ymmärtää, että kaikki on Kerhon syytä ja ansiota. Kun häpäisen sivullani Kerhon sihteereitä, eivät he näytä pettymystään. Kunnon kerholainen ei suo toiselle sellaista nautintoa. Paatunut Kerhon jäsen ei välitä mistään mitään. Edes itsestään. Hän etsii nopeita nautintoja. Muu ei hänelle olekaan mahdollista. 

  Minua vainoavilla satanisteilla on se ongelma, että he eivät malta olla kiduttamatta minua aina kun mahdollista. Vaikka jotain voi tehdä, ei tarkoita sitä, että niin kannattaa tehdä. Kun saadaan esim. kuulla, että jostakusta tulee olemaan suurta harmia, pilataan hänen projektinsa. Näin tehdään hänestä sellainen, joka sitten aiheuttaa suurta harmia. Ajetaan hänet siihen. Kerhon sihteereille tulevaisuus on jotain vääjäämätöntä. Sitä ei kannata estää. Tämä on heidän oppinsa jakaa myös muille. Niin rajoittunut on heidän työkalupakkinsa. On outoa, että he eivät tajua miten ennustuksia vastaan voi taistella, jos toimii päinvastoin kuin haluaisi. Eikö kreikkalaisista tragedioista ole opittu mitään? Maailma on satanistien. Hallinta on silti näennäistä. Elämme kuplassa. Näyttämöllä. Näytäntönä julma ja verinen farssi, jossa satanistit vetävät pahiksen roolia. Kuka milläkin tavalla. 

  Joidenkin teorioiden mukaan joudumme hyvittämään kaikki tekomme tavalla tai toisella. Fyysinen vajavaisuus on rangaistus, mutta samalla myös mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Henkinen kyvykkyys on lahja, johon pitää suhtautua arvostuksella. Itse arvioisin, ettei asiaan ole yhtä sääntöä. Jonkun kohdalla kaikki on sattumaa. Jonkun kohdalla mikään ei ole sattumaa. Jonkun kohdalla yhteensattumilta vaikuttavat asiat saattavat tapahtua tarkoituksellisesti ja toisinpäin. Kaikki on mahdollista. Vaikka ns. korkeammat voimat antavat ihmisten pilata toistensa elämät, tappamista he eivät välttämättä hyväksy. Näin olen asian ymmärtänyt. He ehkä ajattelevat, että toisen elämän pilaaminen on suhteellinen käsite, koska se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden oppiin, joka olisi muuten mahdotonta saavuttaa. Kun taas kuolema on lopullinen, eikä siitä opi mitään. Jälleensyntymisen mekanismi edellyttää kuitenkin uutta tajuntaa. Vanhan päälle rakentaminen ei käy. Mitä järkeä tässä kaikessa on? Voihan siinä sellaista olla, vaikkei sitä ymmärtäisikään.

 

 

 

 

 

V

 

  Kun irtauduin satanismista syksyllä 2010, ei minulta odotettu enää mitään. Silti vielä vuotta myöhemmin kesällä 2011 Rauno Mokka halusi minut osaksi Lukko-perhettä: Talismaaniksi, neuvonantajaksi, ihan miten vaan. Repiä minusta irti se hyöty mikä oli revittävissä. Olihan neuvoillani voitettu kaksi edellistä liigakultaa. 2010 mestaruutta varten neuvoin TPS:n Ilari Filppulaa ja vuotta myöhemmin Hifkiläisiä. 2010 Frank Mobergkin kysyi, haluanko olla osa IFK-perhettä? Ei hän sitä tosissaan kysynyt. Kyllä hän tiesi etten halunnut olla. Moberg ei ottanut kantaa kielikysymykseen.

  “Se on oma asiasi, mitä mieltä olet”, hän sanoi.

  Muista hifkiläisistä ei voinut sanoa samaa. Timo Everi soitteli ja vittuili minkä pystyi. Tom Nybondas tuli Aurajoen rantakadulla humalaisen uhmakkaana eteeni seisomaan. Pyysin häntä väistämään, mutta turhaan. Niin ajauduin Nybondaksen kanssa käsirysyyn, minkä seurauksena hän keräili itseään kadulta. Frank Mobergin kanssa tällainen olisi tuskin tullut kyseeseen, vaikka Moberg olisikin ollut Nybondaksen ikäinen.

  Rauno Mokka ei kuitenkaan voinut sulattaa sitä, että muutamaa vuotta myöhemmin aloin puhumaan ja tiedottamaan totuutta satanismista ja mitä näitä aiheita tässä nyt on ollutkin. Kovan luokan satanistina Mokka oli myös saanut tietää, että tulisin aiheuttamaan hänelle runsaasti ongelmia. Niinpä hän alkoi itse toteuttaa tätä ennustetta ja usutti väkeä kimppuuni. Lukon myyntipäällikkönä muutaman vuoden toiminut Joni Vesalainen halusi olla Mokalle mieliksi. Vesalainen ehdotti, että Lukon peleissä soitettaisiin Jerry Lee Lewisin Great Balls of Fire - kappaletta. Sen piti harmittavan minua. Hauska veto, mutta ei se minua häirinnyt. Oman maineensa hän onnistui kuitenkin ryvettämään.

  Saksassa Lukon CHL-pelimatkalla hukkasin lentolippuni takaisin Suomeen ja jouduin jäämään Bremeniin. Illalla menin diskoon. Samaan paikkaan eksyi myös Vesalainen, joka videoi vodka tonicien kirvoittaman villin tanssini, ja jakoi videon sitten eteenpäin. Lukon fanit esittelivät minulle videota, jossa tanssin kuin viimeistä päivää vietäisiin. Pettynein ilmein he joutuivat toteamaan, ettei asia minua häirinnyt. Sen olisi kuulemma pitänyt häiritä.

  Raumam Boikien järjestämillä pelimatkoilla yritin tutustua muihin lukkolaisiin. Nuoriin ja vanhoihin. Se oli kuitenkin vaikeaa, kun ihmiset joille olin jutellut tuntikaupalla, eivät enää seuraavalla reissulla muistaneet kuka olin. Satanisteja neuvottiin puolestaan suhtautumaan minuun epäystävällisesti. Etenkin jos olin selvinpäin. Muutamakin sanoi, että jos en ole Kerhossa, ei minua hyväksytä joukkoon.

  Tutustuin kuitenkin esim. Antti Lammiin, joka hänkin tosin paljastui satanistiksi, joka varasti satanistisen trikin avulla minulta rahaa. Kerran Antti soitti minulle ns. taskupuhelun ja kuulin miten hän pui pitkin sanan kääntein "saarta", minne he olivat menossa ja minne nuoret halusivat mennä, mutta eivät tajua mistä asiassa on kyse ja niin edelleen. En tiedä mikä tuo salaperäinen saari Rauman edustalla on, mutta ilmeisesti jonkinlainen satanistien virkistäytymispaikka.

  RB:n tifona toiminut Joonas ja kumppanit järjestelivät paikkani busseissa siten, että olin mieluusti pelkkien örkkien ympäröimänä. Menomatkoilla ihmiset eivät halunneet jutella kanssani, mutta kun sitten paluumatkoilla olin kännissä, alkoi seurani kiinnostaa. Tarkoitus oli tietenkin vain nöyryyttää minua, mutta eihän minuun mikään tehoa. On kuitenkin merkillepantavaa, että kuten Rauma yleensä, on myös Lukon kannattajakunta täynnä örkkejä. Näistä kammottavista olioista lisää kirjoituksessani "Rauno Mokka ja They Live".

 

  Vaikka Rauman Lukko onkin Suomen rikkain seura, kiertää menestys sen kaukaa. Tämä johtuu Rauno Mokan kyvyttömyydestä nähdä itsensä realistisessa valossa. Hän ei näe myöskään ympärilleen, vaan rekrytoi seuraan perstuntumalla kaiken maailman hiihtäjiä, joiden tärkein ominaisuus on pohjaton tottelevaisuus häntä itseään kohtaan. Hän ei siedä tulla haastetuksi ja hankkiutuu eroon niistä, jotka eivät häntä osaa oikealla tavalla miellyttää.

  Mokka vaikuttaa seurassa kaikkeen ja pitää välillisesti ohjat käsissään asioissa, joihin hänellä ei näkemystä ole. Ylimielisesti Mokka kuvittelee olevansa kaikkivoipainen. On Rauno Mokan syytä, ettei Lukko pääse finaaleihin. Hän kuppaa seuraa minkä pystyy ja ajaa samaan aikaan säästöjä joukkueen budjettiin.

  Rauno Mokka on kummajainen. Toripöllö. Kakkapöksy, joka ei pysty ottamaan vastuuta mistään. Hän tekee päätökset yksin, mutta katsoo ettei vastuu jää ikinä hänen harteilleen. Rauman Lukko on Mokan oma lelu, jolla muut eivät saa leikkiä. Mutta haluaako hän lopulta istua yksin Äijänsuon lehtereillä Lukkoa kannustamassa? Saako hallille tulla, ellei ole mielin kielin Mokalle ja hänen satanisti-porukalleen? Eipä sillä, että ainakaan itse siellä viihtyisinkään. Ämyreistä pusketaan täydellä volyymilla aivopesua ja hallin ala-arvoiset ruoat on tietenkin myrkytetty, ettei kukaan vaan heräisi unestaan ja kritisoisi nykyjohtoa.

  Ehkä Rauman kohtalona onkin vaipua yhä syvemmälle satanismin syövereihin. Luulisi että Mokalta loppuvat hyväksikäytettävät ihmiset kesken, kun kaupungissa asuu pian enää telakka-klusteriaan pykääviä satanisteja ja ydinvoimainsinöörejä. Luullessaan  minuakin satanistiksi, Raumam Boikien satanistit sanoivat, että ei Raumalla mikään pakko ole saatanaa palvoa, mutta jos jotain aikoo tehdä, on se lähes välttämätöntä. Kuka hullu muuttaisikaan tuollaiseen paikkaan, jossa vauvat vaihdetaan synnytyslaitoksella ja ohjaillaan heidän elämiään siten, että sisarukset päätyvät naimisiin keskenään? Paikkaan jossa vallitsee yleinen konsensus siitä, että on parempi olla kiusaaja kuin kiusattu. Paikkaan, joka on kuin suoraan Stephen Kingin romaanista. Örkkien pesään. Eikä kukaan täysjärkinen Raumalle enää tulekaan, vaan kiertää koko paskan kaukaa. Sen tulee Mokkakin huomaamaan istuessaan lopulta pelkkien satanistien ympäröimänä kusisessa kaarihallissaan, joka on jäänyt muotopuoleksi, jotta kukaan ei voisi tiirailla Mokkaa hänen istuessaan orrellaan kaiken valtiaana. Hän jää yksin Lukkoineen ja ydinvoimaloineen, kun on lopulta kiusannut kaikki ulos Raumalta.

   Miksi yleensä itsekään päädyin Lukon kannattajaksi? ET:t sitä halusivat. Olisihan minun ollut huomattavasti luontevampaa kannattaa Tapparaa tai Ilvestä. Minustahan meinasi jo tulla Tapparan fani, kun kummitätini Tuija toi minulle Tapparan kausijulkaisun syksyllä 1987. Kevään 1988 Tappara-Lukko finaaleissa valitsimme kuitenkin veljeni kanssa puolemme toisin. Melkein kaikki muut Mouhijärvellä kannattivat Tapparaa. Päätimme ryhtyä Lukon miehiksi. Se päätös piti, mutta enää minua ei liigakiekko kiinnosta. 2010 halusin vielä promotoida jääkiekkoa ja Lukkoa. Neuvoin mm. Sauli Niinistöä ja Timo Soinia kannattamaan Lukkoa. He ottivat neuvosta vaarin. 

 

 

 

 

 

VI

  Satanismi on hierarkinen salaseura ja kultti, joka perustuu häikäilemättömään oman edun tavoitteluun. Tuhoamalla toisen elämää pääsee omassaan eteenpäin. Mitä viattomampi uhri, sen parempi. Satanisti joutuukin uhraamaan jonkun läheisensä, ystävänsä tai kollegansa huomattavaa etua saadakseen. Jotkut joutuvat jo hyvin pian Kerhoon liityttyään tekemään rikoksen, jolla heitä sitten kiristetään ja pidetään nöyränä. Kyseessä voi olla esimerkiksi lapsen raiskaus, johon kiristettävä on manipuloitu. Toisaalta monia ei tarvitse erikseen tällaiseen toimintaan ohjelmoida.

  Satanistit pelaavat yhteen erityisesti asioita peitelläkseen, mutta saattavat toisaalta taistella verisesti toisiaan vastaan. Satanisti on väistämättä kaksinaismoralistinen ja aivan erityisen kaksinaamainen. Joiltakin tällainen roolileikki sujuu paremmin kuin toisilta ja he saattavatkin satanismin avulla nopeasti nostaa statustaan.

  Satanismiin kiinni jäänyt ihminen nousee aluksi itsensä yläpuolelle, mutta ui pian syvissä vesissä. Hänen mielensä mustuu. Mielenmaisema kuin valokuvan negatiivi. Kerran raakaa lihaa saatanallisessa riitissä nautittuaan on samaa saatava lisää. Lihanhimo saa hänet kokemaan erittäin voimakkaita vieroitusoireita. Liha voi olla peräisin eläimestä, mutta riiteissään satanistit suosivat ihmisen lihaa, joka nautitaan tar tar. Erityistä herkkua on pikkuvauvan liha, jolla satanistit kokevat olevan tervehdyttäviä vaikutuksia. Riitin jälkeen palvoja tuntee olonsa vahvaksi ja väkeväksi. Monille se antaa tarvittavan itsetuntolisän, jonka turvin toimia. Satanisti elää lihasta, joka tasoittaa hänen kasvojensa uurteita ja tekee hänet väkeväksi. Kuinka ollakaan, teurastamot ja lihanjalostamot ovat yleensä umpisatanistisia yrityksiä. Niiden omistajat ja johtajat pääsevät satanistisessa hierarkiassa ylöspäin ottamalla toiminnastaan kaiken irti. Ennen kuin eläin tapetaan, saatetaan sitä kiduttaa päiväkausia.

  Satanisti on usein asemassa, jossa hänen ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla. Yksilön ominaisuudet, ahkeruus ja pätevyys eivät riitä, mutta hän on silti saavuttanut erityisen hyvän aseman elämässään. Joku on kuitenkin maksanut kovaa hintaa, sillä kultti vaatii veronsa. Ei pidä kuitenkaan luulla satanistin automaattisesti rikastuvan tai menestyvän. Monet hairahtuneista ovat vähätuloisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta antavat johdatella itseään, eivätkä lopulta pääse kultista irti. Sinällään satanismi ei tarjoa ihmeitä, ellei ole valmis murhaamaan ja toisaalta työskentelemään aktiivisesti tavoitteidensa eteen.  Satanismista voi olla monenlaista hyötyä, mutta kaikki eivät tuota hyötyä halua tai kykene lunastamaan. Lopulta ihmiset ovat mukana vain tullakseen sieluttomiksi ja hyväksikäytetyiksi eläimiksi.

  Jotkut satanistit "vetävät soolona", jotkut tulevat satanistisista perheistä. Joillakin koko suku on satanismin kyllästämä, etenkin rikkaiden piireissä. Satanismiin syntynyt ihminen elää mahdollisesti viattoman lapsuuden. Sitten aikuisiän kynnyksellä hänelle tehdään selväksi pelin henki. Tällaisen perheen lapsista saatetaan joku uhrata kultille jo pienenä.

 

  Satanistisissa porukoissa on usein niitäkin, joita ei halutakaan sisään satanismiin, jotta heiltä olisi helppo huijata ylimääräiset rahat ja muu omaisuus pois. Olen itse ollut juuri tällainen hölmö vuosikausien ajan. Minua on ollut helppo lypsää erityisesti siksi, että olen ollut niin kova juomaan ja polttelemaan. Ilmankos rahani eivät koskaan ole juuri mihinkään riittäneet, vaikka töitä on tullut tehtyä. Turha työ harmittaa, mutta toisaalta motivoi paljastamaan satanistien metkut. Vielä pääsen heitä riistämään ja nöyryyttämään.

  Vaikka kyllähän minuakin on satanismiin yritetty saada mukaan. Koska vanhempani eivät saattaneet minua satanistiksi, olisi minun pitänyt itse tehdä päätös liittymisestäni. Muistan jo Mouhijärven Osuusmeijerillä maidonpakkaaja ja himolottoaja Reijo Maurin yrittäneen saada minua Kerhoon. Ei se onnistunut. Myös muutamat kaverini yrittivät saada minua Kerhoon asustaessani parikymppisenä Helsingissä, mutta sekään ei onnistunut. Tuohon aikaan uhosin tulevani kirjailijaksi, minkä toteuttaminen vaati kavereiden mukaan liittymistä.

  Vanha kaverini Tommi Taipale luki sepustuksiani.

  "Ei tästä tule mitään. Kirjoituksesi ovat suoraan sanottuna täyttää paskaa. Jos haluat kirjailijaksi, on siihen vain yksi tie", Tommi sanoi. Uskon että hän halusi auttaa, mutta Kerhoon hän ei minua saanut, kuten ei saanut Tuomas Toivainenkaan. Moni onkin satanisti, koska hänen ystävänsä on päättänyt vetää hänet Kerhoon mukaan. Joko auttaakseen tai koska korkeammalta taholta on käsketty. Ei kai tällaistakaan satanistia voi siitä syyttää, että hän on mukana Kerhossa. Se on sitten itsestä kiinni, kuinka paljon hyötyä hakee satanismista. Kuinka syvälle siihen itsensä ajaa.

  Briteissä mediatuotantoa opiskellessani minua yritettiin useasti saada liittymään. Soveltuvuushaastattelussa Helsingissä keväällä 2001 minulta kysyttiin, mitä vanhempani tekevät työkseen. Saatuaan kuulla että isäni on rahtilaivan kippari, oletti ohjaava opettaja automaattisesti minun olevan satanisti. Kun hänelle ja muille opettajille valkeni että en ole, yrittivät he saada minua liittymään. Olisihan koko opiskelu muuten melko työlästä ja lopulta turhaa. Sain kuulla myös opiskelutovereiltani "klubista", johon minun pitäisi liittyä. Asiaa ympäröi salamyhkäisyys. Tosin Kerhosta laamanninakin hyvinkin tietoinen Rauno-isä kyseli puhelimessa, joko on liitytty? Joku sanoi suoraan, että kannattaa liittyä. Joku toinen paljasti, että tavallaan kyse on satanismista, mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Suomenruotsalainen luokkakaverini Björn-Axel Sjöblad mutisi, ettei Kerhosta ollut koitunut mitään hyötyä ainakaan hänelle itselleen.

  "Siitä ei ole etua, koska kaikki ovat siinä mukana. Ainakin suomenruotsalaisista on joka toinen."

  Hän yritti selvästi vähätellä asiaa.

  "Siis ei siinä nyt ole mitään, heh heh, se nyt on vaan sellainen. En mä tiedä mitä siitä sanoisi", Sjöblad sanoi.

  Olin kääntymässä jäsenyyden kannalle. Olkoon sitten, ajattelin. En olisi silti halunnut liittyä. Aikani ihmeteltyä sain kuulla, miten en pääsisikään sisään. Minua ei kuulemma saanut vetää mukaan. En tiedä kuka sen esti. Ehkä minua vainonnut helsinkiläinen mainosmies tai jotkut muut, joiden hyvinvoinnin Kerhoon liittymiseni olisi saattanut vaarantaa. Olisinhan halunnut kostaa. Tai ehkä se oli joku ET, joka ei halunnut minun tuhlaavan loputtomasti aikaa hyvittäessäni myöhemmin kaikkea sitä vääryyttä, jota olisin satanistina väistämättä toteuttanut. Ehkä kyse oli siitä, että en lopulta itse halunnut liittyä.

  Carlislen opiskelukavereista olin 2010 yhteydessä Rowland Humeen. Ei hän minulle olisi halunnut soittaa, mutta joku käski. Hän oli saanut hyvän työpaikan Brittiläisestä tiedustelupalvelusta. Ei tosin ansioillaan vaan satanisminsa kautta. Hän oli ottanut targeteikseen vanhat koulukaverinsa Adam Titteringtonin, Björn-Axel Sjöbladin sekä lisäksi ainakin minut. Nyt hän aprikoi miten hänen tulisi käymään? Kun kysyin oliko hän tavannut Adamia kouluvuosien jälkeen, hän sanoi Adamin olevan viimeinen tyyppi jonka hän haluaa nähdä. Rowland oli kuin myrkyn niellyt. Halusi minun ymmärtävän tilannettaan. Sjöblad kertoikin minulle epäilleensä että joku terrorisoi häntä, kun vuosien ajan oikein mikään ei ollut onnistunut. Ja sanoi itse asiassa Humesta, ettei sellaisten luuserien kanssa kannattaisi olla tekemisissä, koska päähän potkittuina he ovat usein valmiita mihin vaan.

 

  Kerran juttelin junassa tuntemattoman miehen kanssa media-alasta. Hän kysyi kiinnostaisiko minua apu urallani menestymiseen? Toisella kerralla Lontoossa pubissa sain vastata suurin piirtein samaan kysymykseen samalla tavalla. Joko menestyisin omin avuin tai sitten en menestyisi ollenkaan.

  Toistaiseksi en ole menestynyt. Enää se ei haittaa, sillä tärkeämpää on kostaminen. Tehtäväni on tiedottaminen. Ihmisillä on oikeus tietää minkälaisessa maailmassa he elävät. Tänne kuitenkin synnymme ilmaiseksi ja elääkin pitäisi saada ilman että on jonkun omaisuutta. Tai jotain.

  Sanotaan että menestyminen on paras kosto. Omasta mielestäni paras kosto on asioiden julki tuominen. Tulevaisuudessa kaikki onkin julkista, vaikka se ei tarkoitakaan sitä, että asioihin voisi silti vaikuttaa. Ihmiset alistuvat, kyynistyvät eivätkä välitä. Ehkä ei kannatakaan välittää omasta elämästään, vaan uhrata se korkeamman tarkoituksen edestä, jolloin pääsee osaksi jotain suurempaa kuin maallinen maine tai uraputki.

 

  Turun Taideakatemian pääsykokeiden haastattelussa kesällä 2004 koulun edustajat kysyivät minulta Kerho-hommista. Ihmettelin asiaa hieman närkästyneenä. Luulinhan heidän tarkoittavan Tampereella sijaitsevaa Kerho-baaria ja humalaisia edesottamuksiani tuossa juottolassa. Mitä se heille kuuluu? Ja mitä se yleensä kuului pääsykokeisiin? Sanoin tämän ääneen. 

  ”Ei tietenkään mitään”, sain kuulla. "Eihän niistä ole tarkoituskaan niin puhua."

  He halusivat tietenkin vain selvittää olenko jäsen? Siinä oli Timo Tanskanen, Pentti Halonen ja Outi Hyytinen. Vasta syksyllä kun koulu alkoi, he saivat selville etten ole. Muistini pyyhittiin. Yhtäkkiä minut uhattiin erottaa koko koulusta jostain mitättömästä syystä. Outi Hyytinen yritti houkutella minua satanistiksi, koska "muuten en tulisi pärjäämään".

  "Menee opinnot sitten vaan hukkaan", Hyytinen sanoi.

  2010 sain kuulla että Taideakatemiassa oli jonkinlainen jatkuva pila, joka kohdistui minuun, koska olin ilmeisesti koulun ainoita oppilaita, jotka eivät kuuluneet Kerhoon. Ei se mitään vakavaa ollut. Toki päädyin kuitenkin lukuisten oppilaiden terrorin kohteeksi. Olihan se niin helppoa, vaikka ehkä monet toisaalta ajattelivat, että parempi kun antaa tuon olla, koska se liittyy mukaan kuitenkin myöhemmin. Emma Leppänen oli yksi niistä joiden kohde olin. Hän saikin palkinnoksi teoistaan Kerhon hyväksi työpaikan isosta levy-yhtiöstä. Se oli ollut hänen ehtonsa: Hyvä työpaikka. Toinen oli valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen, johon törmäsin useaan otteeseen hänen ollessaan kuvauskeikalla V&S Finlandin varastolla, missä olin töissä opiskelun ohella. Myöhemmin 2010 Väätäinen kertoi ajatelleensa, ettei tuolla ole niin väliä. 

  "Niihin jotka ovat ja niihin jotka eivät ole, jakautuivat ihmiset entisinä aikoinakin", sain kuulla taidehistorian luennolla. Silloin en ymmärtänyt mitä luennoitsija tarkoitti. Kahvitauolla Kerhossa sisällä olleet koulukaverit paheksuivat tällaisia vihjailuja. Yksi laamanni luokkakaveri kysyi minulta, mitä luulin tämän tarkoittaneen? Sanoin ettei se minua kiinnosta. Minua kyllä kiinnostivat sellaiset asiat joita en tiennyt. Mutta jos jostain ei haluttu minulle puhua, koin ettei se ole minua varten. Lisäksi en ollut kiinnostunut asioista joita en ymmärtänyt. Ja Kerhojutuista sanottiin yleensä, että et ymmärtäisi kuitenkaan. Sitä ei ollut vaikea uskoa.

  Myöhemmin sain taistella päästäkseni osallistumaan haluamilleni kursseille. Timo Tanskanen apunaan Arja Tulonen yrittivät alistaa minua minkä pystyivät. Jouduin uhkaamaan Taideakatemiaa oikeustoimilla. Vasta sitten sain valita haluamani kurssit. Tosin kurssit siirrettiin lukujärjestyksessä pian ulottumattomiini. En tiedä ketä Tanskanen palveli, mutta ainakin hän on sittemmin päässyt Taideakatemian johtajaksi. Joskus hän hyökkäsi kimppuuni ollessani niin humalassa, etten pysynyt puolustautumaan. En muista mitä hän uhosi, mutta kova tarve hänellä oli pullistella kustannuksellani.

  Kun Samuel O'Neill lähetti minun nimelläni Taideakatemian osoitteeseen rahaa 2009, avasi Tanskanen kuoren ja otti rahat itselleen. Jäätyään kiinni hän selitti takavarikoineensa rahat koululle. Olihan niillä hänen mielestään pakko olla jotain tekemistä Taideakatemian kanssa. O'Neill lähetti rahat koulun osoitteeseen, koska se oli ainoa, jonka hän sai Googlen avulla selville. 

  Tein Tanskasen kanssa diilin. Hän saisi pitää rahat, mutta hän myös poistaisi koulun tiedostoista kaikki työni. Hän sanoi tehneensä kuten sovittiin, mutta pitäneensä itsellään kopiot. Varmuuden vuoksi. Enää tuolla sopimuksella ei ole minulle mitään arvoa. En tiedä onko Tanskanen pitänyt sanansa mutta epäilen, sillä enhän vuonna 2010 jäänyt Kerhon jäseneksi, enkä siis edustanut minkäänlaista uhkaa Tanskaselle. Tätä nykyä satanistit eivät kykene vastaamaan väitteisiini, sillä Kerhosta ei saa puhua mitään. Koko asia on tabu, kuten olen itsekin.

  Jos joku on hakemassa Turun Taideakatemiaan opiskelemaan, voin sanoa että ei kannata. Se on huono koulu. Henkilökunta täynnä epäpäteviä mulkkuja. Oppilaat valitaan sukunimen mukaan siten, että jos sukunimesi on sama kuin jollain alan tekijällä, pääset sisään kouluun. Tai pääset ja pääset. Parempi olisi mennä jonnekin muualle.

  Taideakatemian mediatuotannon suuntautumisvastaavana toiminut Mette Karlsson (os. Hyytiäinen) oli oma lukunsa. Minulla oli lainassa koulun digikamera ja otin sillä samalla itsestäni alastonkuvia. Tyhjensin kyllä muistikortin sessioni jälkeen, mutta pahaksi onneksi olin vahingossa kopioinut kuvat kameran omaan muistiin.

  Kun palautin kameran Mettelle, hän sai kuvat haltuunsa. Hän tuli nykimään minua hihasta ja kertoi asiasta. Hän sanoi poistaneensa kuvat.

  "Niin on paras. Eikö totta?"

  "Aivan varmasti", kakistelin järkytykseltäni.

  Niinpä niin. Ei hän mitään ollut poistanut, vaan levitteli kuvat myöhemmin ympäriinsä. Minulle hän sanoi, että olin nyt hänen vihollisensa, hänen naituaan suomenruotsalaisen miehen.

  Laamanniuteni ja vainon kohteena olemiseni kiteytyy hyvin ensimmäiseen harjoitustuotantooni Taideakatemiassa keväällä 2005. Toimin tuotantopäällikkönä, joka tosin Taideakatemian systeemissä tarkoitti lähinnä juoksupoikaa. Minulla oli tuotannossa assistenttina Hanne Valtari Diakista. Hän ei kuitenkaan suostunut tekemään mitään mitä pyysin. Tein sitten kaiken itse, samaan aikaan kun hän kutoi sukkaa kahvihuoneessa. Myöhemmin vuonna 2010 Valtari soitti minulle ja vannotti, etten tekisi hänelle mitään. Hänelle oltiin kuulemma sanottu, että hänen pitää olla mahdollisimman vittumainen minua kohtaan. Sama juttu joka paikassa mihin menen. Tosin kaikki eivät alistu tähän ja monet hoitavat asian jotenkin tyylikkäästi.

  Taideakatemiassa koulun naisopiskelijat "käyttivät minua hyväkseen" minkä ehtivät. Kävin nussimassa monia tyttöjä, vaikka en kylläkään itse aivan tajunnut mitä olin tekemässä. On se vaan kiva saada pillua, vaikka asiasta ei jäisikään muistijälkeä. Panemisen hetkellä se tekee kuitenkin nannaa.

  Elokuvalinjalla opiskellut Riikka Holmberg halusi minut mukaan opinnäytetyöhönsä. Orjaksi, myös seksiorjaksi. Kierrellessämme koulun Chrysler Voyagerilla ympäri Turun aluetta etsien lokaatiota hänen elokuvaansa, teki Holmberg minulle kerta toisensa jälkeen satanistisen trikin ja sitten nussimme auton takapenkillä. En ollut hänestä muuten kiinnostunut, mutta trikattuna panisin ilmeisesti melkein ketä tahansa. Seurasin myöhemmin huvittuneena, kun Holmberg otti osaa muodikkaaseen Metoo-liikkeeseen.

  Juutalainen Samuel O'Neill kysyi minulta, tunsinko ketään heikäläisiä? Mieleeni tuli vain Taidekatemiassa kuvataiteita opiskellut Tonja Goldblatt, jonka ali-vuokralaisena asuin kaksi kuukautta vasta Turkuun muuttaneena syksyllä 2004, kun Tonja itse oli työharjoittelussa New Yorkissa. Samuel halusi heti ostaa Goldblattin töitä. Tonjalla oli yhteyksiä Nykiin ja hän kertoi kuulleensa, ettei O'Neillin kanssa kannattanut olla missään tekemisissä. Samueliahan pelättiin Nykissä kuin ruttoa. 

  Erottuani Taideakatemiasta keväällä 2009, päätin etten enää tuhlaa aikaani opiskeluun. Ajattelin tehdä duunarin hommia, ehkä varastomiehenä. Sillä alalla töitä oli ainakin minulle riittänyt. Sitten keväällä 2010 sain tarpeekseni Pernod Ricardiksi muuttuneen V&S Finlandin varaston ilmapiiristä ja jäin työttömäksi. Sen jälkeen olen enimmäkseen ollutkin työtön. Tehnyt vähän raksahommia ja korjaillut polkupyöriä. Sitten 2015 Työvoimatoimisto patisti minut työvoimakoulutukseen Turun ammatti-instituuttiin. Ensin kolme kuukautta koulun penkillä ja päälle kaksi kuukautta harjoittelua. Se oli jotain logistiikkaa tai vastaavaa. Minusta piti tulla jakeluautonkuljettaja, mutta eihän se homma minulle ollut sovelias. Nämä jakeluautonkuljettajat kun starttaavat päivänsä jo viiden aikaan aamulla. Sama pätee muuten roskakuskeihin. Toinen työ jota olen harkinnut. Mutta minä tarvitsen hyvät yöunet ihan säännöllisesti. Joka tapauksessa koulun alkaessa syksyllä huomasin hyvin pian, että pari tyyppiä karttaa katsettani. Toisen nimeä en muista, joku looseri se oli. Toinen oli Riku Glumov. Kuulin kuinka hän yritti värvätä muita luokkalaisia mukaan kiusausrinkiin. Mutta ei siitä mitään tullut. Ei Glumovista ole mihinkään.

  Syksyllä 2018 aloitin jälleen uuden työvoimakoulutuksen. Tällä kertaa reilun vuoden kurssi autonkorjausta Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Seurasin alusta lähtien mielenkiinnolla miten tilanne etenee. Mitkä ovat uusimmat kiusausmetodit ja kuka niitä harjoittaa? Ensin minut raiskasi Jere Karppinen. Hän saikin kenkää koko laitoksesta. Sitten kimppuuni kävi kurdi Nasir. Hän yritti haalia muitakin mukaan puhuen "hyödystä", joka olisi helppo lunastaa. Nasir kuitenkin perääntyi nopeasti huomatessaan miten hänen omat hommansa kärsivät liikaa. 

  Pian kävi selväksi, että varsinaiseksi kiusaajakseni oli valittu Tero Järvinen Turun Pansiosta. Hän otti tehtävän vastaan ilmeisen mielellään. Olin hänen kanssaan samassa ryhmässä, joten homma eteni vaivattomasti. Tero paljastui pesunkestäväksi narsistiksi. Eli suomeksi sanottuna kusta päässä vähän enemmänkin. Tero tietää kaikesta kaiken, eikä tee virheitä. Ja suuttuu jos et naura hänen vitseilleen. Örkkikin hän on. Sain hänestä kuitenkin henkisen yliotteen, kun lakkasin puhumasta hänelle. Jostain syystä se oli hänelle liikaa. Hän kun tykkäsi vängätä joka asiasta. Järvinen yritti kovasti myös teettää omat hommansa muilla, eli usuttaa ihmisiä kimppuuni. Ei se oikein onnistunut. Työharjoittelun suoritin Atoy-autohuollossa Raisiossa. Siellä mentorini oli sama henkilö kuin kiusaajani eli Petri Isokangas. Sain onneksi hänetkin itkun partaalle, ja hän joutui jättämään minut rauhaan. En olisi uskonut, mutta työnäytöt tuli tehtyä ja koulu viimeisteltyä. 14 kuukauden urakka tuotti minulle todistuksen. Olisin saanut työpaikankin, mutta olen mielestäni ihan liian vanha juoksupojaksi. Ja vaikka olenkin nyt jo parhaat vuoteni nähnyt sekatyömies, olen silti Kerhon vihollinen number one. Ja ylpeä siitä.

 

 

 

 

 

VII

 

   Kerho ei anna periksi. Heille olisi elintärkeää saada minut jäseneksi. Mukaan palvomaan Saatanaa: Raiskaamaan, kiusaamaan ja tappamaan. Paras mahdollisuutensa heillä oli 2010, mutta se pilattiin usuttamalla minut liian nopeasti pedofiliaan ja veritöihin. En minä silloinkaan mukaan olisi halunnut, mutta sanottiin ettei ole vaihtoehtoja. Se oli valhe. Enkä enää en ole niin tyhmä, että edes harkitsisin liittymistä. Ei ole olemassa mitään mikä saisi minut liittymään Kerhoon. Samuel O'Neill oli oma lukunsa, mutta monet ovat halunneet minut mukaan myös auttaakseen minua. Tai siten he asian näkivät. Tilanteita ei olisi tietenkään tarkoitus muistaa. Jos joku siis ihmettelee, miksei häntä ole kysytty mukaan Kerhoon, voi hyvin olla että onkin, mutta hän ei vaan muista asiaa. Oma muistini alkoi palautua kun lopetin juomisen 2015. Olin juomatta kolme ja puoli vuotta. Sitten alkoi taas maistui. Sen olen huomannut, että jos vedän kunnon Suomi-kännit, minulle saattaa tapahtua jotain noloa. Minut saatetaan esim. raiskata. Se on toki kova hinta, mutta minut on toisaalta raiskattu satoja kertoja, pikkupojasta lähtien. Tai että koska minua pidetään tarkasti silmällä, jää harva väärinkäytös näkemättä. Tämä koskee toki omiakin virheitäni. Mutta enää Kerhoa ja siihen liittyviä asioita ei voida mielestäni pyyhkiä. Ellen sitten saa aivotärähdystä tai jotain vastaavaa. Ja se taas saattaisi tehdä minusta pysyvästi näkökykyisen: Täräyttää aivolisäkettäni sen verran, että loputkin fluorit rapisevat sen pinnoista.

  En voi suositella Kerhon jäsenyyttä kenellekään. Silti ymmärrän miksi siihen liitytään. Olisin minä siinä itsekin, ellei jokin voima minua suojelisi. Ihmisen on mielestäni hyvä hieman miettiä Kerhon lainalaisuuksia ennen kuin lukitsee vastauksen. Aina se ei tietenkään onnistu. Yksi perusvalhe jolla ihminen saadaan mukaan, on valehdella ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Tehdään tarjous, josta ei muka voi kieltäytyä. Jokainen ihminen voi kuitenkin itse päättää mitä tekee, eivätkä satanistit voi viedä pois keneltäkään hänen vapaata tahtoaan. He toki antavat ymmärtää, ettei asia ole näin. Joskus he toteuttavat uhkauksensa, joskus eivät.

 Huumattuna tai muussa epäselvässä olotilassa tehty päätös ei tarkoita sitä, etteikö mieltänsä voisi muuttaa. Usein pitkässä juoksussa parhaat päätökset ovat vaikeimpia tehdä ja toteuttaa. On helpompi antaa muiden päättää omasta puolesta ja kuvitella sitten, ettei ole vastuussa omasta itsestään. Suurin osa Kerhoon liittyvistä on sitä mieltä, että eivät olisi liittyneet jos olisivat tienneet mitä kaikkea se pitää sisällään. Väkivalta ja toisten hyväksikäyttäminen onnistuu luontevasti vain harvoilta.

  Kuten on ehkä tullut selväksi, vaikuttaa satanistien joukossa erityisen paljon pedofiilejä, joiden lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta vain edesauttaa heidän uriaan ja elämiään. Jokainen satanisti on potentiaalinen lasten hyväksikäyttäjä ja murhaaja. Jokainen satanistiksi päätynyt jo tavallaan tuomittu. Jokainen pedofiili epäonnekas. Silti jokainen lapsiinsekaantuja ansaitsee tuomionsa jo ihmiselämässä. Ei ihminen voi antaa määräysvaltaa omasta elämästään korkeampaan käteen, vaan hänen tulee pitää itsestään ja lähimmäisistään huolta sen verran kun pystyy. Toisin sanoen, satanismi on pyrittävä paljastamaan missä sitä ilmeneekin, jotta sitä kykenee paremmin torjumaan ja eliminoimaan ympäriltään.