Satanistin luonne
Kaikki satanistit eivät ole päällisin puolin lainkaan ikäviä ihmisiä. Usein juuri päin vastoin. Se pahin tyyppi vaikuttaa päällepäin mitä mukavimmalta. Hän saattaa olla antelias ja sydämellinen, vekkulikin. Silti pinnan alla pahansuopa ja kostonhimoinen. Päälle päin kiva tyyppi saattaa vain odottaa sopivaa uhria kidutettavakseen. Tämän hän sitten tuhoaa täysin, ja saattaa jopa samaan aikaan esiintyä hyvänä ystävänä ja auttajana uhrilleen.
Paatuneelle sadistille satanismi on luonnollinen tapa toteuttaa itseään. Moraalinvartijalle kaksinaamaisuus voi olla henkireikä, jonka turvin kestää omaa kaksinaista maailmankuvaa. Tekopyhä asenne on joka tapauksessa standardi. Ei kukaan asemoi itseään pahantekijäksi, koska silloin sallisi itseäänkin kohdeltavan viidakon lakien mukaan. On helpompaa kätkeytyä maskien taakse, jolloin erilaisissa tilanteissa toimiminen onnistuu luontevasti.
Roolien vetämisestä saattaa tulla myös tapa ja tottumus. Osa satanistin olemusta. Tilanteiden vaatimat toisiaan päinvastaiset roolit muodostuvat kuin vaatekerroiksi, jotka puetaan päälle ja joista riisuudutaan.
Jossain vaiheessa kerhosta paljon hyötyä hakeva satanisti joutuu tekemään valinnan. Jos jatkaa eteenpäin on muututtava ihmisenä, jotta kestää itseään. Vanha persoona on kuitenkin pidettävä. Suojakuorena. Tällöin satanistista tulee kaksinaamainen. Kaksipersoonainen.
On myös niitä, jotka korostavat elävänsä veitsenterällä. He haluavat pitää homman simppelinä, jotta pysyvät itse sen perässä. Heille maailma on luontevasti taistelua olemassaolosta. Peli kovaa mutta raakaa. Pahan teille oppinut tai kasvanut satanisti katsoo olevansa luonteva osa ympäröivää maailmaa. Hänen mielessään maailma on paha, hän vain osa sitä. Hänen mielestään on parempi toimia kuin jäädä uhriksi, jos näistä kerran on pakko valita.
Satanismi ei anna arvoa altruismille. Toiminnan on tähdättävä omaan hyötyyn ja sen saavuttaa toisten kustannuksella. Asenteeksi on omaksuttu: ”En minä ole näitä sääntöjä tehnyt, minä vain noudatan niitä.”
Tekopyhä satanisti hakemalla hakee syitä viattomista uhreistaan. Hän kiduttaa heitä, koska he ovat ansainneet sen. Vaikka eivät olekaan. Mutta juuri siksi ovat, mitäs ovat sitä tai tätä. Jotain vikaa heissä on oltava. Tai vaikka ei olisikaan, on sekin vika, koska maailma on mikä se on. Satanisti tietää maailmasta enemmän kuin muut, jo se oikeuttaa. Muut satanistit ovat samaa mieltä tai vaikenevat.
Tärkeä asia satanismissa on sen valtava merkitys ihmiselämässä. Kuinka se on läsnä kaikkialla Maassa ja ihmisten elämässä. Mutta miten siitä ei julkisesti puhuta. Siitä ei voi puhua, koska kaikki rakentuu sen varaan, mutta lähes kaikki sitä koskeva on likaista ja hirveää. Tai sitten vain hyvin laitonta.
Oletko ikinä ihmetellyt miten jotkut pysyvät nuorekkaina vuodesta toiseen riippumatta elämäntavoistaan? Syy on satanismi. Raaka liha ja veri tekevät iholle hyvää. Ne siloittavat ryppyjä ja uurteita. Monet satanistit nauttivat säännöllisesti annoksensa säilyäkseen hyväihoisina. Jäätyään lihakoukkuun, he rupsahtavat nopeasti ilman säännöllistä annosta.
Jos olet huomannut joidenkin ihmisten näyttävän yhtäkkiä selittämättömästi terveemmiltä ja nuoremmilta, on syynä rituaalinomaisesti nautittu raaka liha. Usein kyseessä on ihmisen liha ja mieluusti vielä lapsen. Pikkuvauvan lihaa eivät pääse syömään kuin eliitit. Ikääntyneen satanistin tunnistaa usein poskenseudun ihon kuulaudesta. Sitten on erikseen ns. adrenokromi, jota tuotetaan kidutetun lapsen verestä. Siinä on paljon adrenaliinia ja jotain muita hormoneja. Pedofilia sekä lasten ihmiskauppa liittyvät samaan kuvioon.
Mitä menestyneempi ja vanhempi satanistista tulee, sitä kuvottavampia juttuja hän joutuu tekemään estääkseen muita tekemästä hänelle samoja asioita. Peli kovenee loppua kohden. Siksi niin monet menestyneet ihmiset ovat onnettomia. He eivät haluaisi kohdata itseään, heidän on jo muutenkin paha olla. He haluaisivat unohtaa ja tehdä parannuksen. Se ei kuitenkaan käy.
Voi tietenkin olla tekemättä mitään, mutta se tarkoittaa sitä, että on onneton. Yhtä onneton tai vielä onnettomampi saattaa tietenkin olla myös muita terrorisoidessaan, riippuu tyypistä. Sadisteille satanismi tarjoaa paljon. Asioita kuitenkin punnitaan tarkasti. Kun joku tiedetään sadistiksi, ei riitä että hän kiduttaa koiraansa tai naapuriaan. Hänen pitää tehdä suhteessa enemmän.
Satanismin lisäksi maailmassa on monta muutakin näkymätöntä voimaa. Osa niistä vastavoimia satanismille. Lukemattomia tai toisaalta merkityksellisiksi nähtyjä ihmiselämiä tuhonnut satanisti saattaa tuntea salaperäisen ahdistuksen niskassaan. Tunteen jota ei pääse pakoon. Se ei tule Saatanasta. Joskus mietityttääkin, miksi Saatanan annetaan mellastaa vapaana ja sitten syytetään hänen uhrejaan? Mihin asti olemme vastuussa omista teoistamme? Ajatuksista meitä ei liene syytettävän, vaikka jokainen ihminen on oman ajatusmaailmansa vanki. Ajatukset johtavat tekoihin siinä missä ajattelemattomuuskin.
Kieroon kasvanut ihminen saattaa olla voimaton ärsykkeiden edessä. Pitääkö häntä siitä vielä rankaista? Eikö olisi parempi päästää hänet vaivoistaan? Asiaa voisi pohtia loputtomiin. Tyydyttävää vastausta on vaikea löytää, koska meiltä ihmisiltä on viety työkalut itsemme ymmärtämiseen. Elämme heijastusten maailmassa. Pakotettuna luomaan käsityksemme ilman todellista ymmärrystä. Ehkä meditaatio voisi olla ratkaisu väkivaltaisuudesta ja impulsiivisuudesta kärsivien ihmisten hoitoon. Mene ja tiedä.
Toimiminen huomattavassa asemassa saattaa ilman satanismia onnistua täysin moitteitta, mutta silloin ei parane jäädä kenenkään satanistin maalitauluksi. Tai käy huonosti. Taitavasti satanismia hyödykseen käyttävä ihminen saa uhrinsa näyttämään itse syypäältä huonoon kohtaloonsa.
Kärsivällinen satanisti tuhoaa uhrinsa elämän pikkuhiljaa. Hän usuttaa uhrin pilaamaan mahdollisuutensa ja nolaamaan itsensä ja kärsimään sitten huonoa omatuntoa asiasta. Samaan aikaan satanisti voi esittää hyvääkin ystävää uhrilleen. Sen parempi hänelle. Satanistilla pitää olla vähintään yksi ihminen, ketä hän piinaa ja kiduttaa. Sijaiskärsijä. Homman voi hoitaa myös kerralla kotiin murhaamalla jonkun läheisensä tai vaikka pikkulapsen. Mitä viattomampi uhri, sen parempi. Kuitenkin huonosti käyttäytyvän ihmisen piinaaminen on helpompi puolustella itselleen.
Yleisimmin satanistinen terrori ilmenee selittämättömänä mielipahana ja ahdistuksena. Pienetkin murheet tuntuvat valtavilta ongelmilta. Itsetunto heikkenee ilman mitään järkevää syytä. Usein satanistisen terrorin uhreiksi joutuneet - ja heitä on paljon - turvautuvatkin lopulta mielialalääkkeisiin. Niin tekee moni satanistikin. Se että olet itse kerhossa, ei tarkoita etteikö sinuakin voitaisi piinata. Ei todellakaan.
Satanismi ei siis perustu rehtiin kilpailuhenkeen. Mitä vittumaisempi kusipää olet, sen paremmin onnistut sitä hyödyntämään. Tämä ei tarkoita että kaikki pienempiään kiusaavat änkyrät olisivat satanisteja. Ovela satanisti ei itse likaa käsiään. Hän noituu uhrinsa tekemään sen itse, tai sitten usuttaa muut tämän kimppuun. Kovan luokan satanisti Chris O'Neill neuvoi minua, että on aina parempi usuttaa ihmisiä toistensa kimppuun kuin hyökätä itse. On parempi luoda kärsimystä sinne missä ei itse liiku, jotta voi kulkea huolettomana. Chris neuvoi myös ottamaan kerhon alusta pitäen sellaisena kuin se on - satanismina. Jotkut valehtelevat itselleen ja ajautuvat masennukseen. On parempi olla sinut itsensä kanssa. Mitä sitten tekeekin. Chris sanoi myös, ettei kannata ottaa irti kaikkea minkä saa. Vain sen verran kuin tarvii. Mitä enemmän ottaa, sitä enemmän joutuu antamaan. Kerhon apu ei ole ilmaista. Sellaiset jotka eivät osaa mitään, eli jotka tarvitsevat kerhoa eniten, päätyvät ennen pitkää huonoon jamaan.
On myös paljon satanisteja, jotka eivät havittele enempää kuin perustoimeentulon. He katsovat, ettei heillä ole edellytyksiä liike-elämään. Eivätkä kaikki halua laulajiksi ja näyttelijöiksi. Moni tavoittelee jotain muuta kuin valtaa ja loistoa. Moni on realisti. Toki hekin haluavat paremman oksan, mutta laskevat mielessään ettei sen tavoitteleminen maksa lopulta vaivaa. Saldo jää sittenkin miinukselle. On parempi rakentaa itselleen taviksen elämä ja nauttia siitä. Satanismista puhuminen ja sen julki tuleminen harmittaa erityisen paljon kahdenlaisia ihmisiä. Niitä joilla on puhtoinen imago, ja niitä jotka eivät kykene mihinkään ilman satanismia, mutta ovat sen avulla nostaneet itsensä korkeuksiin.