S U O M I  -  J U T T U J A  

Kaikentietäjä ihmisten auttaja

 Elettiin kesää 2010. Suomalaisille satanisteille oli kerrottu, että minun kauttani mikä tahansa olisi mahdollista. Minkään ei pitänyt olla mahdotonta.

 Ihmiset soittelivat. Heillä oli joku ongelma, joka minun olisi pitänyt ratkaista. Usein "vain yksi pieni pyyntö". Pikku palvelus. Usein läheisen terveyteen tai omaan uraan liittyen. Ne jotka eivät keksineet pyytää mitään, kysyivät neuvoa. 

 En pitänyt siitä. Tiedän kyllä mistä syystä olin yhtäkkiä niin kaikkivoipainen. Olin juuri antanut Rothschildien kautta reptilianeille miljardin dollarin edestä kultaa. Palkkioksi tästä heidän piti edesauttaman mitä sitten yritinkään tehdä. Olinhan yhtäkkiä esimerkiksi mestarillinen neuvottelija, joka sai kaikki taipumaan tahtonsa alle ja vieläpä niin, että pitivät minusta.

 En silti ikinä päässyt kovinkaan sinuiksi satanismin kanssa. Samaan aikaan kun olin yhteydessä O'Neilliin ja ties kehen, elin päivittäistä elämääni turkulaisena sekatyömiehenä, jolla ei ollut juuri hajuakaan tästä toisesta todellisuudesta. Samuel halusi kai pitää minut epätietoisena, koska olin hänen leikkikalunsa. Enkä ollut tarpeeksi ilkeä niihin temppuihin, joita hän minulta odotti.

 Oli siis tavallaan hänen syytään, etten ikinä ottanut satanismia täysin omakseni, vaan se jäi kuin heijastumaksi persoonani sivulle. Ylimielisyyttään Samuel pilasi koko homman ja sai siksi kuolla. Toisaalta, kun kukaan muukaan ei saanut minua liittymään, miten Samuel olisi saanut? Eli ehkä ns. ufot ratkaisivat tämän asian puuttumalla tiukasti Samuelin, jos kohta minunkin päätöksiini. Hehän antavat ymmärtää, ettei elämään Maassa, tai muuallakaan, saa puuttua, vaan sen pitää antaa mennä omalla painollaan. Vapaan tahdon mukaisesti. Tämä kuitenkin vain silloin, kun he ovat liian laiskoja siihen puuttumaan.

 Laulaja Chisu halusi tehdä yhteistyötä The White Stripesin Jack Whiten kanssa. Hän oli kuullut minun tuntevan Whiten, eikä auttanut vaikka kuinka sanoin etten tunne Whitea. Chisu oli päättänyt saada Whiten ja minä kuulemma tunsin hänet, joten olin kykeneväinen auttamaan häntä.

 ”Muuta en pyydä”, Chisu sanoi.

 Olin jutellut Whiten kanssa kerran puhelimessa, mutta ei se tarkoita sitä, että tuntisin hänet ja voisin toimia hänen managerinaan. Samoilla sanoilla valokuvaaja Nelli Palomäki olisi halunnut kuvata Supergrass-yhtyeen. Hänkin pyysi vain tätä yhtä asiaa. Kun kerroin kyseisen yhtyeen hajonneen, ei hän uskonut minua, vaan syytti kusipääksi kun en halunnut auttaa häntä urallaan. 

 Laulaja Mannan veli Rane Raitsikka yritti saada minua auttamaan siskonsa uraa. Kaipa hänellä oli omakin lehmä ojassa. Esittelin sitten Mannan tuotantoa David Geffenille, joka ei kuitenkaan ollut innostunut uudesta PJ Harveysta. Rane Raitsikkaa tämä ei miellyttänyt. Geffen ei ollut se mitä hän halusi. Hän ei halunnut eritellä mitä aivan tarkalleen ottaen halusi, mutta oli kiinnostunut vaihtoehtoisemmista kontakteistani. Hänen mielessään minulla oli valta tehdä kenestä tahansa indie-menestyjä. Artisti jota vaihtoehtomediat ja -vaikuttajat arvostivat. Ehkä Ranella ja Mannalla oli jo rahaa. Nyt piti vain saada mainetta. Kyllästyin Raitsikan jankuttamiseen hyvin nopeasti. Ikään kuin minulla ei olisi parempaa tekemistä kuin auttaa hänen siskoaan tiellä tähtiin. Sitten olinkin kusipää ja niin edelleen.

 Laulaja Sanni kysyi josko voisin auttaa häntä? Hän ehdotti diiliä ja sanoi menevänsä kyllä mielellään minun kanssani sänkyyn, tai vaikka olemaan vakituisesti kanssani, jos vain pystyisin estämään sen, etteivät ne kaikki limaiset vanhat äijät kävisi häntä alati nussimassa. No, olisinhan minä häntä mielelläni auttanut. Mutta sain kuulla, että se on diili, johon Sanni on itse suostunut tähtiartistiksi ryhdyttyään. Ei hän voi vain poimia rusinoita pullasta. Ja kusipäinen satanisti Sanni itsekin on, vaikka hymyileekin söpösti.

 Leo Karhunen usutti ystävänsä Petteri Sariolan kimppuuni. Minun olisi pitänyt auttaa Petteriä kohti tähteyttä. Miksei Karhunen ollut itse auttanut Sariolaa? Olihan hänellä kontakteja maailmantähtiin kuten MIA. Karhunen potkii niitä ketkä häneltä jotain haluavat ja nuoleskelee niitä, jotka voisivat hänen uraansa edistää. MIA ei kuitenkaan ollut innostunut Sariolasta, koska tämä teki jotain kuorojuttuja tms. Olisi Leo Karhunen auttanut ystäväänsä, ei se minun ongelmani ole. Sitten Sariola laittoi äitinsäkin soittelemaan minulle painostaen auttamaan poikaansa. Ajattelin, että seuraavaksi soittaa varmaan isoäiti. Mutta ei soittanut.

 MIA ei ottanut Karhusta ikinä tosissaan. Hän kertoi palkanneensa Karhusen alunperin koska tämä vaikutti niin onnettomalta. Kun Karhunen sitten näytti todelliset karvansa, MIA päätti vittuilla hänelle auttamalla minua. Eikä MIA ollut todellakaan ainoa joka yritti auttaa minua. Mutta mitä tahansa mahdollisuuksia eteeni avautuikin, tuhosi salaperäinen helsinkiläinen mainosmies ne. Vähän myöhemmin kaiken tyhjäksi teki Samuel O'Neill. Kuka veteli lankoja kaiken yläpuolella, sitä en tiedä, mutta olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen etten ole liittynyt kerhoon. En tietenkään silti hyväksy vainoamistani, vaan olen hyvin kostonhimoinen.

 Ehkä Leo Karhunen vaali MIA-yhteyttään Björn-Axel Sjöbladin kaltaisten sählääjien takia. Vanha luokkakaverini Sjöblad kun otti yhteyttä MIA:an ja kertoi olevansa hyvä ystäväni. Se ei pitänyt paikkaansa, mutta mitäpä siitä. Näin hän pääsi tekemisiin MIA:n kanssa. Sjöblad kävi kuvaamassa MIA:lle musiikkivideota Espanjassa, mutta työn laatu ei kelvannut, ja hän joutui luovuttamaan. Myöhemmin RKP usutti suomenruotsalaisen Sjöbladin kimppuuni. Pääsi hän sitten tekemään Makialle Räikkönen-mainosta, jossa valkopestiin sitä tosiasiaa, että Räikkösen Makia-yhteys oli minun järjestämäni. Se oli Sjöbladin mielestä jotenkin erityisen hauskaa.  

 Kari Hotakainen kysyi, voisinko auttaa hänen iho-ongelmiaan? Voisinko poistaa ne häneltä? Sanoin, että hänen pitäisi lopettaa tupakointi. Ei kuulemma onnistu. No, tohtori Ville ei pysty tämän parempaan. Olinhan jo antanut hänelle kaksi miljoonaa euroa puhtaana käteen. Joillekin ei mikään riitä. Olihan Hotakainen saanut lisäksi jo apua uralleen terrorisoimisestani. Ei sellainen puupää ilman satanistista terroria mihinkään kykenisikään. Näkeehän sen hänen silmistäänkin, ettei järki oikein ota kulkeakseen.

 Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell olisi halunnut minun kirkastavan Aurajoen veden. Häntä hävetti esitellä jokivartta vieraille, kun sai selitellä veden olevan kuitenkin melko puhdasta. Vain hiukan sameaa.

 "Jokin keino veden kirkastamiseksi on kenties olemassa", Randell heitti rennosti. "Vaikka on sitä tärkeämpiäkin asioita." Vakavasti otettavat poliitikot ja virkamiehet tapaavat suhtautua esteettisiin näkökohtiin aina toissijaisesti. 

 Laulaja Herra Ylppöä neuvoin vaateasioissa. Hänellä oli ongelma talvipukeutumisen kanssa. Ehdotin vaihtoehdoksi pilkkihaalaria. En olisi tosin uskonut hänen ottavan neuvoni tosissaan. Ei sillä, että pilkkihaalarissa olisi jotain vikaa. Se on lämmin ja kätevä.

 Meteorologi Pekka Pouta pyysi minua järjestämään kadoksiin valokuvan hänestä moshpitissä. Kuva todella harmitti häntä. Se oli kuin painajainen, joka vain jatkui jatkumistaan.

 Aleksi Valavuori soitteli ja kyseli milloin mitäkin. Hän antoi itsestään hyvin opportunistisen kuvan. Halusi tietoa, halusi olla kaveria, ei empinyt pyytää ja kysyä. Hän epäröi kuultuaan olevansa saatanallisten eliittihomojen kohde. Valavuoren kaltaiset ärhäkät kauniit pojat ovat halutuimpia nussittavia eliittihomojen keskuudessa. Eihän Valavuori itse tiedä koko asiasta. Ei hän sessioita muista, eikä pysty niiltä suojautumaan. Mutta voi hän toki ainakin yrittää.

 Satanistisen pyramidin yläkerroksissa vaikuttavat ihmiset omaavat suuren vallan heitä alempiin. Voimakas satanisti pystyy vahvaan mielen manipulaatioon. Suomenruotsalaisten johtohahmot ehdottelivat, miten voisivat manipuloida kenet tahansa surun muijakseni. Rakastumaan minuun silmiään myöten. Loppu olisi itsestäni kiinni.

 "Ihan kuka vaan."

 Hyvin moni nainen tai mies onkin elänyt mahdollisesti koko avioliittonsa ajan manipuloituna. Havahtunut välillä ihmettelemään, miksi on puolisonsa kanssa yhdessä? Ehkä myös toisaalta hyväksynyt asian. Onko sillä niin väliä, jos tunne on kuitenkin syvä, vaikka se ei aito olisikaan? Olen myös kuullut, että suurin osa parisuhteista perustuu satanistiseen manipulaatioon, jolla mahdollistetaan ainakin suhteen alku. Sehän on se vaikein osa, kun niin monet ihmiset ovat kuitenkin sekä ronkeleita, että epäviehättäviä.

 Kun tein muuttoa Helsinkiin, sanoin pitäväni Merikannontietä hyvänä mahdollisena osoitteena. 

 "Älä sinne mene. Se on jo yhdellä. On ollut jo kauan."

 Tienoon ihmisiä siis hallitsee, tai ainakin hallitsi 2010, joku kovan luokan satanisti, joka tekee mitä tykkää ja muiden on siihen sopeutuminen. Vaikka ei heillä välttämättä ole mitään käryä koko asiasta.

 Ensin jaoin neuvoja ja elämänohjeita, lopulta syksyllä myös rahaa. Sain Samuel O'Neilliltä kuolemantuomion, koska kieltäydyin tappamasta sukuluaisiani ja raiskaamasta pikkulapsia. Sellaiseen minusta ei ole. Ehkä siksi en kuulukaan tähän mailmaan. "Joku jossain" kuitenkin halusi, että elän. Asiaa on käsitelty enemmän "Samuelin opissa" - kirjoituksessa.

 Rahaa otti moni mielellään vastaan. Eikä ihme. Koko projekti tuotti minulle kuitenkin paljon harmia. Jaoin silti yhteensä reilusti toista miljardia euroa. Lopulta Chris O'Neill vihelsi pelin poikki. Tämä ei tarkoittanut sitä, että kyselyt olisivat loppuneet. Sana oli hitaasti mutta varmasti levinnyt kaikkialle suomalaisten ja ulkomaalaistenkin ihmisten keskuuteen. Hitaasti siksi, että rahaa saaneet eivät syystäkin halunneet muiden tietävän asiasta. Varmasti siksi, että harva kuitenkaan lopulta pystyy olemaan hiljaa asioistaan. Vielä tänäkin päivänä (2024) ihmiset kyselevät minulta rahan perään. 

 Pää Kii ja The Heartburns – yhtyeiden Teemu Bergman sai liian myöhään vihiä rahanjaosta. Hän soitteli tuskastuneena miten olisi rahan tarpeessa. Kun hän ymmärsi, ettei tulisi sitä saamaan, sai hän päähänsä maanitella minua perustamaan bändi kanssaan. Kerroin tulevani kuolemaan pian.

 ”No, sittenhän tässä tulee kiire”, hän sanoi. ”Ehtisimme ehkä tekemään yhden seiskatuumaisen.”

 Bergman halusi hyötyä minusta edes vähän. Jotain hänenkin oli saatava. Kanssani yhteistyössä tehty levy olisi nostanut hänen tunnettuuttaan. Kilpaillulla kevyen musiikin alalla on tärkeää tehdä itsensä tunnetuksi. Pelkkä musiikki ei riitä.

 Sanoin etten ole kiinnostunut levyttämisestä. Bergman ihmetteli tätä.

 ”Etkö muka halua jättää itsestäsi jotain jälkeä?”

 Sanoin etten ole kiinnostunut jäljen jättämisestä. En vain halunnut hänen käyttävän minua hyväkseen. Vaikka ei se varmaankaan sitä ollut. Oli mitä oli, olen aina tykännyt vähän liikaa sanoa ei. Sitten jos sanon kyllä, sanoo toinen yleensä ei. Ilkeän hymyn saattelemana. Eli lopulta se on joka tapauksessa ei.

 Kävimme lukuisia puhelinkeskusteluja. Murhaani yrittänyt vanha työkaverini Jussi Rantanen oli Bergmanin kavereita. Olihan Rantanenkin jonkinlainen muusikko. Sain kuulla Bergmanilta, kuinka Rantanen oli järjestelmällisesti loannut mainettani muusikkopiireissä. Rantanen halusi kaikkien inhoavan minua. Kateellinen ja pahansuopa kun oli. Ei siis pelkästään murhanhimoinen.

 Bergman kertoi poimineensa Pää Kii – nimen minun ja Rantasen sananvaihdosta Turun Dynamossa. Yritin saada Rantasta vaikenemaan. Hänelle piti näyttää paikka kuin kurittomalle koiralle. Muuten hän kävi silmille. Puukotti selkään ja myrkytti kahvin. Rantanen tulkitsi hyvät tavat heikkoudeksi, ja hyökkäsi niitä vastaan, jotka eivät häntä ojentaneet. Kohtelin Rantasta joskus töissä viikon verran huonosti, ja hän oppi heti nuolemaan persettäni. Sitäkin oli vaikea sietää.

 Bergmanin entinen heila musiikkitoimittaja Mervi Vuorela halusi myös osansa. Hänkin halusi perustaa kanssani bändin. Olinhan ns. varma lippu menestykseen. Yllätyin toimittajana kannuksensa jo ansainneen Vuorelan tarpeesta päästä itse estradeille. Noel Gallagher taisi olla oikeassa sanoessaan, että musiikkialalla kaikki haluavat olla rock-tähtiä. Se ei kuitenkaan Gallagherin mukaan tarkoita sitä, että itse rock-tähdet olisivat alalla niitä onnellisimpia tai varsinkaan varakkaimpia.

 Vuorela on määrätietoinen satanisti siinä missä Bergmankin. Jollain oudolla tavalla hän onnistuu lumoamaan miehiä ympärillään. Mahtaako hän olla heistä lopulta edes kiinnostunut? Mikä on hänen perimmäinen tarpeensa? Vaikea sanoa.

 Samalla tavalla bändiin kanssani olisi halunnut turkulainen ravintoloitsija Jussi Lehtinen. Dynamon omistajana tunnettu Lehtinen soitti aikanaan The Crashissa koskettimia, mutta oli vetäytynyt bändistä hyvissä ajoin, koska ei uskonut sen menestyvän. Minun kanssani menestys olisi kuitenkin niin taattu, että jopa Lehtinen oli valmis mukaan. Hän kehuskeli pöytälaatikostaan löytyvillä biisi-ideoilla. Hän varoitti myös juomasta Dynamon hanaolutta. Se kun on myrkytetty. Hän sanoi myös myrkyn nimen, mutta sen olen unohtanut. Lehtinen kertoi miten Dynamon olutta juovien ihmisten iho muuttuu röpeliöiseksi ja hopeanharmaaksi. Minullakin hän oli nähnyt näitä oireita. Tapasinhan jossain vaiheessa käydä Dynamossa.

 Ihmisten myrkyttäminen mahdollistaa Lehtisen pärjäämisen. Hän kertoi, että vuosien varrella moni on uhannut tutkituttaa Dynamon hanaoluen, mutta eipä ollut mitään ikinä tapahtunut. Dynamossa DJ:nä toiminut Tomi Tuominen otti asian joskus myöhemmin puheeksi. Hänen mielestään oli hyvä, että tämä juttu tulee julki. Hän oli itse hieman jäävi sitä julkisesti kommentoimaan. Niinhän kaikki kerhoon kuuluvat ovat. Kerhon koko hegemonia perustuu ihmisten myrkyttämiselle.

 The Crashin Teemu Brunilakin soitteli minulle, mutta hän ei pyytänyt rahaa. Lähinnä hän vittuili. Olin joskus aikaisemmin arvostellut häntä, ja se oli vuodettu hänelle. Tästä suivaantuneena Brunila oli monien muiden satanistien tapaan ottanut minut piinattavakseen. Kun tulin satanistiksi, hän pelkäsi joutuvansa tilille teoistaan. Ehkä hän vielä joutuukin.

 Jotkut yrittivät myös kiristää. Kuten näyttelijä Mikko Leppilampi. Minun olisi pitänyt auttaa häntä saamaan kansainvälinen rooli. En suostunut hänen kiristykseensä. Vähän myöhemmin hän yritti epätoivoisesti ystävystyä kanssani. Hän oli kuullut, että olisi ehdottoman tärkeää olla kanssani väleissä. Hän pyysi anteeksi kiristystä ja nuoli persettäni kuin viimeistä päivää. Paremman vaikutuksen hän olisi tehnyt pysymällä vaiti. 

 Sama päti Aku Hirviniemeen, joka valitti minulle, kuinka paljon häntä otti päähän mielistellä kaltaistani mitätöntä tyhjäntoimittajaa. Saatuaan minut haukuttua, Hirviniemi kysyi voisinko auttaa häntä saamaan rooleja? En ollut innostunut asiasta. Jasper Pääkköstä olisin kuitenkin auttanut. Hän oli mielestäni asiallinen tyyppi. Toisin kuin Hirviniemi, hän ei nyyhkyttänyt ja vittuillut, vaan kysyi suoraan, voinko auttaa häntä saamaan roolin? 

 Myös Samuli Edelmann koki täysin sietämättömäksi pyytää apua minulta. Hän manasi minua typeräksi nahjukseksi ja ties miksi. Ihmiset Edelmannin ympärillä painostivat häntä kääntymään puoleeni, mutta koville se otti. Samahan se oli Mikko Koukilla, jolle tuli 2010 yhtäkkiä kova kiire olla kaveriani. Yleisesti ottaen näyttelijöitä ja muita vitutti että joku (eli minä) jolle oltiin irvailtu vuosikaudet, olikin yhtäkkiä sellainen jota piti nuoleskella.

 Jostain syystä Samuel O'Neill ei voinut sietää Edelmannia, ja oletettavasti manipuloi häntä menettämään malttinsa kanssani. O'Neill ei halunnut edesauttaa Edelmannin uraa. Mission Impossible - roolinkin Edelmann oli kuulemma saanut vähän kuin vahingossa, tuottajien kuultua hänen asuvan Maltalla, joka on jostain syystä satanisteille historiallisesti merkittävä paikka. Laamanni on siellä aivan pohjamutaa. Ilmeisesti Edelmann ei ole ollut kuitenkaan tarpeeksi paha ja vittumainen. 

 The National - yhtyeelle oltiin sanottu, että jos he saavat minut osaksi rivejään ja sitä kautta tietenkin liittymään satanistiseen kerhoon, tulee heistä yhtä isoja kuin U2. Se ei onnistunut. Kun The National ei saanut minua osaksi joukkojaan, päättivät he näpäyttää minua auttamalla jotain toista suomalaista. Matt Berninger kysyi, mitä mieltä olen viulisti Pekka Kuusistosta? Kehuin häntä hyväksi tyypiksi. Ehkä vähän nörtiksi. Ei sillä että hänet tuntisin. Tästä suivaantuneena Kuusisto soitti minulle ilmoittaakseen, ettei hän ole mikään nörtti. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut. Ainakin Kuusisto pääsi soittelemaan The Nationalin kanssa. Sitten myöhemmin kun erosin kerhosta, Kuusisto soitti vittuillakseen. En muista mitä hän sanoi. Jotain nörttimäistä se oli.

 Samalla tavalla monet muut antoivat minun kuulla kunniani vasta sitten, kun minusta ei ollut mitään uhkaa heille. Kun olin vaikutusvaltainen satanisti, suhtautuivat satanistit huumoriini ymmärryksellä ja hauskaa piisasi. Kun en sitten enää ollut, sain heidän terrorinsa päälleni. Tommi Läntisen mielestä oli hauskaa, että olin ottanut esiin hänen paella-tarinansa. Myöhemmin hän sai siitä syyn lyödä minua.

 Jotain muusikkoja oli ihan kivakin neuvoa. Kuten Iiro Rantalaa ja Verneri Pohjolaa. Mutta suurin osa oli liikkeellä ketunhäntä kainalossa. He halusivat vain vittuilla minulle. Minun pitäisi varmaankin hävetä sitä, että neuvoin ihmisiä ja yritin auttaa heitä, mutta ei se minua hävetä. Harmittaa vain se, että satanismi on vieläkin jotain salaista josta ei puhuta. Laamanneja piinataan ja kusetetaan minkä ehditään, ja samalla hyssytellään, että koko asiasta ei saa puhua mitään.

 "Kun siitä ei voi puhua", sain kuulla.

 Tässä oli myös suurin ongelma ihmisten auttajana. Kaikki apua pyytävät kun olivat satanisteja. Heillä oli jo kerho apunaan. Monessa tapauksessa lisäksi ne ketkä apua kehtasivat pyytää, eivät tyytyneet vähään. He olivat tottuneet saamaan haluamansa. Muut ihmiset olivat vain välineitä heidän halujensa tyydyttämiseen. Kun autat sellaista, olet hyväksikäytettävä hölmö, josta pitää repiä kaikki mahdollinen hyöty irti. Sellainen joka ansaitsisi tulla autetuksi, ei kehtaa mitään pyytääkään.

 Jos kaltaiseni satanistinen ihmisten auttaja todella olisi olemassa, kaikki ahneet ja saidat pyrkyrit olisivat ensimmäisinä hänen etuovellaan vaatimassa kaikenlaisia palveluksia, vain koska se on mahdollista. Siksi sellaisia ei olekaan. Satanismissa ei saa mitään ilmaiseksi. Hyötyä sitä kautta hakevat joutuvat maksamaan kovan hinnan eduistaan.

 Mikä on se lopullinen syy jakamilleni rahoille? Muistan kun pienenä ajattelin, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikille annettaisiin paljon rahaa. Miksi sitä ei voisi antaa kaikille niin paljon että riittää? Miksi rikkaat eivät antaisi osaa rahoistaan köyhille? Sillä vähintään yhtä paljon kuin rahan, pyörii maailma rahattomuuden ympärillä. Niin se on. Ja jos kerran koko maailma voi olla samaan aikaan velkaa, niin miksei samalla itselleen, eikä juutalaisille.

 Jos kaikkea olisi saatavilla niin paljon, ettei mikään lopu ikinä kesken, nähtäisiin todella mistä puusta kukin on veistetty.  Sanotaan, että vaikeuksien keskellä veri punnitaan. Mutta ei se pelkästään niin ole. Yhtä lailla ihmisen todellinen luonne tulee esiin silloin, kun kaikki on kunnossa. Jotkut ajautuvat pervertikoiksi tai hakevat elämäänsä kohtuuttomuuksia. Jotkut taas eivät osaa ottaa iisisti, vaikka kaikki edellytykset siihen olisi. Tämän kaltaiset ihmiset vievät maailmaa eteenpäin silloin, kun on se on kuolla tylsyyteen. Ne ketkä vaikeina aikoina nostavat profiiliaan, eivät välttämättä tee mitään, jos ei ole pakko.

 Ihminen haluaa useimmiten jotain mitä hänellä ei ole. Jos kaikilla olisi ostovoimaa, haluaisivat he pian jotain mitä rahalla ei voi saada. Se olisi portti uudenlaiseen maailmaan. Vesimiehen tms. aikaan. Mutta eihän se ole mahdollista. Jos kaikki olisivat miljonäärejä, nousisivat myös hinnat taivaisiin. Eikä kukaan ei viitsisi tehdä mitään. Miksi vaivautua pikkurahojen tähden, jos on jo upporikas? Mutta entä jos kaikki olisivat rikkaita, mutta jatkaisivat silti elämiään kuten ennenkin? Torimyyjä kauppaisi vihanneksia ja siivooja luuttuaisi lattioita. Miljoonat heidän pankkitileillään lepäisivät lähes koskemattomina. Ei, ei se onnistuisi. Siksi suurimman osan ihmisistä on tyydyttävä köyhyyteen. Jotta jotkut muut saisivat olla rikkaita. Sama se on hengen asioissakin. Suurimman osan on tyydyttävä maalliseen vaellukseen. Ei taivaassa ole tilaa kaikille. Ja rikkaan on sinne vaikea päästä. Onhan rikkaan vaikea pysyä omana itsenäänkin - kehonkaappajien ulottumattomissa.  

Sarasvuo

 Jari Sarasvuo neuvoi kuinka saadaan Suomi nousuun, ja kertoi ettei rahaa kannata jaella ympäriinsä, vaan investoida se. Pidän Sarasvuota vaarallisena tyyppinä, jonka menestys pohjautuu pelkkään satanismiin. Mitään muuta substanssia hänessä ei ole. Hänen vaimonsa yritti maanitella minua Jarin "kaveriksi". Jari tarvitsee erikoiskaverin, jota nussia. En tiedä mistä puusta Virpi Sarasvuo on veistetty, eikä se minua kiinnostakaan. Jari on paljon mielenkiintoisempi tapaus. Hän halusi välttämättä suhteeseen kanssani. Jos ei muuten niin raiskata minut. Hänellä oli pakkomielle käsittää minut. Mikä minä olen? Sitten hän keksi.

 "Olet idiot savant, se sinä olet."

 "Ai minä idiootti?" kysyin häneltä.

 "Olet sitä ja tätä", hän vaahtosi.

 "Et kai vaan halua minua vieraaksi johonkin ohjelmaasi", kysyin Jarilta.

 Mutta juuri sitä hän halusi. Keskustella kanssani niin että kaikki kuulevat.

 Aina kun Jarillä välähtää, pitää kaikkien saada tietää siitä. Pääasia on, että kaikki tietävät kuka Jari on. Hän oli ollut melko kauan pois julkisuudesta, mutta tuli sitten takaisin, vaikka monet olivat jo ehtineet unohtaa kuinka ärsyttävä hän on. Nyt kaikki tietävät taas. Kun Jari menestyi humpuukimaakarina, tuli hänestä entistä kamalampi. Luulisi hänen saaneen osansa huomiosta ja jättäytyneen myhäilemään taustalle. Mutta ei. Ja onhan hänellä toki oikeus performanssiinsa. En yritä viedä sitä häneltä pois.

 Itse asiassa, miksi valitan? Eihän minun tarvitse hänen ohjelmiaan kuunnella tai hänen kirjojaan lukea. Enkä niin teekään. Myönnän, hänen radioshowtaan olen kuullut. Se oli hämmentävä kokemus. Aion silti vielä ottaa selvää mikä on Jari Sarasvuon salaisuus. Mitä pahaa hän on tehnyt, jotta hänen yrityksensä menestyi niin hyvin? Epäilen hänen myrkyttäneen ihmisiä suuressa mittakaavassa. Sitten kerron sen kaikille. Sitähän hän haluaa.

 Sarasvuo ryhtyi jossain vaiheessa tietäjäksi ja kirjailijaksi. Kun häneltä kysyttiin, mistä moinen muutos, selitti hän ottaneensa vuoden lomaa ja lukeneensa sinä aikana paljon kirjoja. Olihan hänestä sellainen valokuvakin, jossa hän lepää alushoususillaan patjalla kirjojen ympäröimänä. Osa noista kirjoista on avattu tiettyyn kohtaan, mikä kertoo Jarin lukevan useaa teosta samaan aikaan. Mikä kiire hänellä oli tuolloin sivistää itseään? Oliko joku luvannut hänelle, että hänestä tulee tietäjä ja kirjailija, kunhan lyö pöytään tarpeeksi suuret uhrilahjat? Eikö ketään muuta ihmetyttänyt Sarasvuon yhtäkkinen guru´tuminen.

Muita viihdyttäjiä

 Viihdyttäjistä esimerkiksi Duudsoneita satanismi on hyödyttänyt suurissa määrin. He tekevät uskaliaita stuntteja, jotka johtavat usein loukkaantumisiin, mutta parantuvat vammoistaan sitten hämmästyttävän nopeasti. Mustaa magiaa? 

 Lukuisat television viihdekasvot ovat tätä nykyä tietokirjailijoita ja henkisiä oppaita. Keittokirjailijoita vähintään. Satanismin avulla he saavat aikaan ihmisiin vetoavia tekstejä, jotka perustuvat itsestäänselvyyksiin. Satanistisen verkon kautta he saavat tuotoksensa esiin ja kaupaksi eri medioihin.

 Radio taas on nykyään paikka, jonne dumpataan entiset mallit ja missit. Niin Ylen kanavat kuin kaupallisetkin radiokanavat ovat täynnä näitä influenssereita, näyttelijöitä ja laulajia. Kuka minkäkin kilpailun aikanaan voittanut.

 Radio Suomipopin Jaajo Linnonmaa on satanisti henkeen ja vereen. Hänen suosionsa perustuu täysin satanismiin. On kuulemma minuakin kiduttanut. Samuel O'Neillin mielestä minun olisi pitänyt liittoutua Jaajon kanssa. Jaajo kun ei kuulemma välitä mistään mitään. Siksi hän sopisi yhteistyökumppaniksi minulle.

 Useat kotimaiset seurapiirineidot tarjosivat seuraansa rahaa vastaan. Monet heistä toimivat prostituoituina promoottoriuden ja sen sellaisen ohessa. Ei heitä kuitenkaan halvalla panna. Ja tavallaan sen ymmärtää, että nämä hepsankeikat ottavat rahaa seksistä. Niin paljon heitä pannaan myös ilmaiseksi ja heidän tietämättään. Kovan luokan satanistit pystyvät manipuloimaan uhrinsa oman tahtonsa alle.

 Kirsi Viilonen oli tällainen suomalaisten satanistien projekti ja kohde. Häntä panivat Tampereella monet hyvät veljet. Sitten Viilonen alkoi arvottamaan panijoitaan, mistä kaikki eivät pitäneet. Hänet usutettiin ja manipuloitiin laulajan uralle, seksipommi Kikaksi. Ja siitä kohti vääjäämätöntä tuhoa.

 Jos olet ikinä ihmetellyt miksi Vappu Pimiän kaltaiset rasittavat turhakkeet pyörivät mediasta toiseen vaivaannuttavien juttujensa kanssa, on siinäkin syynä satanismi. Vappu tuskin toimii huorana, mutta kyllä häntä pannaan, jos joku niin haluaa. Hänenkin menestyksensä on mahdollistanut jonkinlainen satanistinen uhrilahja.

 Vappu soitti minulle.

 "Mitä haluat?" kysyin.

 "Töitä", hän vastasi.

 Hänellä kyllä oli työpaikka, mutta jotain hänenkin piti haluaman. Kaipa hän on freelancer. Vappu mainosti, ettei ole ikinä sairauslomalla. Hän on niin mahtava tyyppi, että tekee töitä kipeänäkin. Hänen esimiehensä voi vahvistaa asian. Ennen kuin ehdin asiaa tiedustella, Vappu ehti kertoa, että voisi periaatteessa mennä kanssani sänkyynkin, kuten naisilla oli tuohon aikaan tapana. Hänen miehensä oli kuitenkin todella mustasukkainen hänestä, eikä tulisi hyväksymään asiaa, joten ehkä parempi kun antoi vaan olla.

 "Ei se mitään", sanoin. 

 Joidenkin päivien päästä soitti sitten Vappu Pimiän mies, joka uhosi minua jättämään hänen muijansa rauhaan.

 "En minä ole sinun vaimostasi kiinnostunut", vastasin hänelle, mutta sekään ei ollut hyvä.

 "Mitä vikaa hänessä muka on?" mies tivasi. 

 Vitun Vappu, ajattelin. Rasittava pyrkyri. Tyrkyttää itseään ja usuttaa sitten äijänsä kimppuuni.

 Neuvoja, rahaa, työpaikkoja ja mahdollisuuksia... Silinterihattuni oli pohjaton. 

 Neuvoin myös koomikko Jaakko Saariluomaa puhelimessa. Putous-sarjan sketsihahmokilpailu oli minun ideani. Karim Z. Yskowicz perustui minun ideoihini. Leijumiseeni kyrpiintynyt Saariluoma sanoi, että mikäli halusin tehdä hommia hänen kanssaan, saisin luvan toimia kuten muutkin. En voisi olla phone collaborator kuten kansainvälisten supertähtien kanssa, vaan minun pitäisi ottaa osaa ideointisessioihin. Sanoin, ettei aikani riitä sellaiseen. Sen verran monta rautaa tulessa. Olisi ollut Saariluoma tyytyväinen että sai minulta ilmaisia ideoita. En sano että ne olivat hyviä, mutta salaperäinen ufotaika saa juttuni toimimaan.

 Hesari ja Seiska

 Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Riikka Venäläinen ei olisi ikinä päässyt asemaansa ilman satanismia. Onhan koko Hesari satanistisen RKP:n talutusnuorassa ja Venäläinen pakkoruotsin kannattaja.

 Oli minun ideani tehdä Hesarista tabloidi. Se ei ollut kummoinen idea, mutta Riikka Venäläinen osti sen ja hyvä niin. Olisi samalla kääntynyt vastustamaan pakkoruotsia, niin voisin arvostaa häntä.

 Aatos Erkko yritti tuputtaa omistusosuuttaan Sanomasta minulle. Hän piti minua sopivana jatkajana työlleen. Koulutettu, sivistynyt, verkostoitunut, kansainvälinen ja ennen kaikkea rikas. Olin tätä kaikkea. Erkon mukaan ihan köyhälle ei jättiomaisuutta voisi jättääkään. Kuultuaan omaisuuteni arvoksi satoja miljoonia, hän alkoi kuitenkin empimään. Upporikaskaan ei ollut hyvä. Olisi pitänyt olla sopivasti varakas.

 En myöskään kyennyt lupaamaan hänelle pyrkiväni jääviyteen. Sanoman pääomistajana olisin luonnollisesti käyttänyt omistamaani mediaa taistelussa pakkoruotsia vastaan. Testamentatakseen osakkeensa minulle Erkko olisi edellyttänyt, että pidän omat mielipiteeni ulkona Hesarin sivuilta. Vähän epäilen, kykenikö hän itse toimimaan näin?

 Sanoin hänelle, etten oikeastaan halua johtaa tai omistaa Hesaria. Sanoin, ettei minusta ole siihen, eikä se kiinnosta minua yhtään. Lopulta kysyin häneltä suoraan, että miten hän voi olla sitä mieltä, että jättää osakkeensa minulle? Eikö hän tajua, ettei koko touhussa ole mitään järkeä?

 Se oli hänelle iso pettymys. Hän ei ymmärtänyt, että elin samaan aikaan kahta eri todellisuutta. Jokapäiväisessä elämässäni olin duunari, joka ei tiennyt satanisti-touhuista mitään. "Miljonääri-vaikuttaja" -todellisuus iski päälle vasta kun joku soitti. Ei minulla ollut kompetenssia mediamaailmaan. Eikä elokuvamaailmaan. En ehtinyt myöskään suunnitella roolia jota vetää. Jouduin improvisoimaan kaiken.

 Kuinka Erkko saattoikin olla niin perääni? Satanistista manipulaatiota tietenkin. Luulisi hänen kaltaisensa kehäketun tietävän paremmin. Mutta harva meistä osaa lopulta erottaa omat ajatuksensa aivopesusta? Eihän Samuel O'Neillkään siihen pystynyt. Kaipa sitä on silloin turha odottaa muiltakaan. Suurten valintojen edessä pitäisi hylätä se itselle mieluisin vaihtoehto ja valita "yleisesti järkevin".

 Erkosta jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä kuva. Hänkin inhosi Tapesia eli Kikewatchia. Eikä pitänyt sionisteista. Mutta hänen kätensä olivat sidotut, eikä hän saanut levitettyä revisionistisia mielipiteitään. Kovan luokan satanistina hän oli lopulta kovettanut itsensä hyväksymään maailman eri toimintamekanismit. Eli käytännössä sen, että juutalaiset hallitsevat maailmaa USA:n kautta.

 Koska Sanoma omisti Radio Helsingin, Aatos Erkko sanoi minulle, että saan päättää mitä Radio Helsinkiin musiikkiohjelmaa tekeville Sampo Axelssonille ja Karri Koiralle tapahtuu. Sanoin kanavaa luotsanneelle Paula Salovaaralle, että antaa kenkää molemmille. Salovaara kieltäytyi. Syyksi hän sanoi, että joutuu kuitenkin myöhemmin olemaan tekemisissä molempien kanssa, mikä on epämiellyttävää.

 Samoin sanoi muuten Seitsemän Päivää - lehden päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipale, kun vaadin häntä tekemään jutun Sampo Axelssonista. Jahtaamaan tätä. Olinhan hankkinut siivun Aller-julkaisujen osakekannasta haltuuni ja pääsin pomottamaan Jokitaipaletta.

 "Onko lehteni sivuilla esiintyminen jonkinlainen rangaistus?" hän kysyi.

 "En minä sinne ainakaan halunnut, ja tuskin haluaa Axelssonkaan", vastasin. "Eipä se teitä ole ennenkään estänyt juttuja kirjoittamasta."

 Jokitaipale otti selvää Axelssonista ja valitti minulle puhelimessa miten tämä on "omien kulmien poikia" Helsingin Punavuoresta.

 "En oikein haluaisi tehdä juttua hänestä."

 "On se nyt saatana, ettei muka voi", sanoin. "Tee se juttu. Kuvan kera."

 Oli Axelssonista joku pikkujuttu sitten lehdessä ollut. Ehkä on niin, että Jokitaipale, Salovaara ja Axelsson ovat kaikki satanistisia pedofiili-örkkejä, jotka pitävät toistensa puolta. Tai ehkä minun olisi pitänyt liittyä kerhoon ja palvoa saatanaa heidän kanssaan päästäkseni todella sanelemaan asioiden kulkua. Seiska on joka tapauksessa oksettava julkaisu, joka kiristää ihmisiä saadakseen heiltä haluamansa.

Hjallis Harkimo

 Suomenruotsalaiset olivat aivan kauhuissaan Erkon aikeista testamentata Sanoma-osakkeensa minulle. He pitivät minuun yhteyttä Hjalliksen kautta. Hjallis-parka joutui sitten sössöttämään minulle repliikkejään:

 ”No mikset sä sit ottanut sitä? Eiks toi nyt oo ihan tyhmää?”

 En ikinä soittanut Hjallikselle. Hän soitteli minulle. En halunnut hänen soittelevan, mutta eihän hänellä ole tapana kysellä, mitä saa tehdä ja mitä ei? Kuten Pirkka-Pekka "Mandela" Petelius, halusi Hjalliskin minun tilittävän hänelle puhelimessa palleistani.

 "Mikä niissä nyt sitten on? Kerro nyt mikä niissä sitten muka on pielessä?" Hjallis mutisi turhautuneeseen sävyynsä.

 Surut yrittivät parittaa minua ruotsinkielisten naisten kanssa. Hjallis mainosti Mira Kasslinia.

 "Hemmetin kiva tyyppi. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?"

 Kerran Hjallis soitti juuri kun olin kotona katsomassa Steven Spielbergin Jaws – elokuvaa. Hän tuntui olevan todella harmistunut korkeasta profiilistani. Onnistuin toistuvasti tahtomattanikin lannistamaan hänet. Kun Maria Guzenina tyrkytti itseään minulle, oli Hjalliksella otsaa sabotoida orastavaa suhdettamme haukkumalla Guzenina minulle.

 Leukani loksahtivat auki. Kuinka Hjallis olikin niin matalaotsainen? Ja kehtasi vielä leukailla minulle asiasta. Vaikka hän oli samaan aikaan kihloissa toisaalla, piti hän Guzeninaa varattuna itsellään. Omana mielitiettynään, johon muut eivät saaneet koskea.

 En tiedä myöskään, mikä sai Guzeninan uskomaan minun olevan hänestä vakavasti kiinnostunut? Tai miksi hän on kiinnostunut Hjalliksesta? Onhan Guzenina kieltämättä ihan kaunis, mutta ei juuri muuta. Kovin hän on poliitikkona olevinaan siveyden sipulia. Kun minulta oltiin aiemmin kysytty, pitäisikö kannabis laillistaa, olin vastannut, että ei pitäisi. Että itse asiassa kaikki nautintoaineet pitäisi kieltää. Guzenina luuli, että olin tosissani, ja kertoi olevansa samaa mieltä. Lopulta on kuitenkin myönnettävä, että viekas Hjallis voitti taiston Guzeninasta leuan mitalla. Ei sillä, että se minua haittaisi. Pitäköön hyvänään.

 Naisia viehättänee Hjalliksen persoonan kaksijakoisuus. Hän on toisaalta lutuinen. Omiaan kohtaan lempeän ymmärtäväinen. Toisaalta äärimmäisen kova ja tunteeton. Hjallis ei peittele kumpaakaan puolta itsestään, joten hänen kanssaan tekemisissä olevien on helppo päättää, haluavatko he olla Hjalliksen puolella vai häntä vastaan.

 Miksi Hjallis on niin lapsellinen ja itsekeskeinen? Varmaankin koska hänet on pienenä lellitty piloille. Hackmanin perheen rahoilla hänen yrittäjyytensäkin on taattu. Ei hän ole mikään sankariyrittäjä.

 Kun pakkoruotsikeskustelu alkoi vellomaan 2010, Hjallikselta kysyttiin televisiossa, mitä mieltä hän on pakkoruotsista? Hjallis vastasi, ettei asia koske häntä, koska hän ei ole suomenruotsalainen. Juuri tällainen Hjallis on. Pahassa paikassa paskoo housuunsa. Ei muka ole suomenruotsalainen. No, kai hän tietää itse mikä on miehiään.

 Hjalliksen RKP-kaverit saivat sitten selvitellä asiaa. Kun otin asian puheeksi, alkoivat RKP:n miehet tivata minulta, mikä tv-ohjelma oli kyseessä ja koska se oli tullut ulos? Ihan kuin minun pitäisi muistaa kaikki ohjelmat ulkoa. En minä ole mikään robotti. Mutta kyllä sen varmaan joku on nauhoittanut. 

 Lopulta syksyllä 2010 sain todellisen yliannostuksen Hjallis Harkimosta ja hänen perheestään. Silloin kun Hjallis ei yrittänyt luoda minuun suhteita, oli hän RKP:n satanistien asialla. Oli kieliasiaa, kiekkoasiaa ja henkilökohtaistakin.

 Hjallis on kärkäs. Hän osaa syyllistää. Hän tietää, miten toinen saadaan puolustuskannalle. Muutaman kerran hän yritti saada minusta henkistä yliotetta, mutta torjuin hänen puolinelsoninsa kääntämällä keskustelun leuanvetoennätyksiini ja muuhun vastaavaan. Varioin samaa teemaa kyselemällä hänen yksinpurjehduksistaan. Oli mielenkiintoista saada tietää, pitikö Hjallis merellä kunnostaan huolta vetämällä leukoja poikkimastoon? Onhan kuitenkin vaikea pyörittää kuntopiiriä purjeveneessä. Kun juttelimme jääkiekosta, hehkutin Lukossa pelannutta Steve Larouchea.

 Hjallis laittoi myös poikansa Joel Harkimon soittelemaan minulle. Kielikiistoista huolimatta suomenruotsalainen Joel halusi tehdä kanssani yhteistyötä. No, kukapa ei tuohon aikaan halunnut. Myöhemmin kun en sitten ollutkaan enää tärkeä vaikuttaja enkä satanisti, muuttui ääni Joelin kellossa täysin. Hän oli ivallinen ja töykeä. Pilkkasi minua typerykseksi. Hän sanoi, ettei aio välttämättä tehdä minulle silti juuri mitään, koska olen suhtautunut hänen isäänsä niin positiivisesti. No, kyllähän Hjalliksen kanssa toimeen tulee, kun ei päästä häntä niskan päälle. 

 Hjallis itse halusi kovasti eroon valokuvasta, jossa hän poseeraa veneessä sonnustautuneena HIFKin pelipaitaan. Taikavoimineni olisin voinut hävittää tuon kuvan. Pystyinhän mihin vaan. Kyllähän Coppolan perheessäkin kaikki yhtäkkiä olivat kolme vuotta nuorempia. Vuosiluvut elokuvien ja muiden kohdalla täsmäsivät silti ja niin edelleen. Se vaan menee niin. 

 Hjalliksen mielestä muuten suurin satanistinen kusetus Suomessa ovat eläkerahastot. Ehkä sitten niin. 

Paska-Saska

 Saska Saarikoski kertoi, ettei hänen edesmennyt Pentti-isänsä ollut hänen mielestään mitenkään säkenöivä hahmo, vaan hyvinkin yksioikoinen tyyppi. Saska avautui minulle henkilökohtaisista asioistaan. Laura-vaimo ei enää kiinnostanut.

 "Vituttaa koko muija", Saska sanoi.

 Hän esitti minulle myös nörttiä, joka ei osaa luontevasti käydä edes poikansa jalkapallopeleissä.

 "Miten minä sinne uskallan mennä?" hän valitti minulle.

 Otin tämän kaiken tosissaan ja neuvoin häntä minkä pystyin. Laitoin itseni peliin, vaikka tilanne olikin vaivaannuttava. Kysyiväthän niin monet muutkin neuvoa minulta. Valtiomiehiä myöten. Miksei sitten Saskakin. Ymmärrän kyllä häntä. Monet eläytyivät tilanteeseen ja keksivät väkisin jotain ongelmia, joihin kysyä minulta vastausta. Luoda yhteys, hyötyä siitä sitten myöhemmin.

 Saskaa tietenkin ärsytti koko kuvio. Enhän minä mistään mitään tiedä ja hän ymmärsi sen varsin hyvin. Hän kyseli silti kuten muutkin, saadakseen luotua luottamuksellisen suhteen minuun. Hän oli myös kuullut minun olevan suuri Pentti Saarikoski -fani ja kertoi kysymättäkin isästään ja valitti miten kaikki aina kyselevät hänestä.

 En ole lukenut Pentti Saarikoskea sitten lukioaikojen. Neuvoin Saskaa kirjoittamaan aiheesta lehtijutun tai vaikkapa kirjan. Josko sitten helpottaisi. Ja Saskahan kirjoitti kirjan isästään. Ehkä monet kysyivät häneltä asiasta juuri siksi, koska tiesivät sen häntä ärsyttävän.

 Kun en sitten jäänytkään satanistiksi, muuttui ääni Saskan kellossa täysin. Hän solvasi ja parjasi minua typeräksi hölmöksi, joka luulee olevansa jotain suurta. Hän kertoi, ettei hänellä mitään ongelmia ollut mennä futis-peleihin tai muutenkaan. Eikä sukunimen muuttaminen Snellmanniksi häntä kuulemma hävettänytkään. 

 Vaikka Saska onkin kiero, on hän silti myös tyhmä. Hän, kuten toinenkin Hesarin pitkän linjan toimittaja Ilkka Malmberg, kirjoittaa mielellään holokaustista ja natsien keskitysleireistä juutalaisia jalustalle nostaen. Saska ei ymmärrä, että häntä manipuloidaan kirjoittamaan näitä juttuja. Hänen asemassaan oleva ihminen ei tajua tällaista, eikä suostu sitä ymmärtämään, vaikka joku sen hänelle kertoo. Tai ehkä Saska ymmärtää, mutta ei välitä. Ehkä hän nuolee juutalaisten persettä edetäkseen urallaan. Suomen suurimman sanomalehden yksi arvostetuimpia toimittajia on vallankäyttäjä jos kuka. Ja käyttää palstamillimetrinsä historiallisesti kyseenalaisen legendan pönkittämiseen. Entäs Neukkujen julmuudet? Menisi Saska Venäjälle potkimaan mutapaakkuja kengistään, niin saisi vähän uutta perspektiiviä. Juutalaiset olivat niin Natsi-Saksan kuin Neuvostoliitonkin alulle panijoita.

 Saska on huono toimittaja. Hänen pohjaton halveksuntansa Donald Trumpia kohtaan osoittaa, että hänellä ei ole kompetenssia pääkirjoitusten laatimiseen.

Kirjallisuus

 Kari Hotakainen on paitsi puiseva änkyttävä myös satanisti. Hotakainen tunnusti kiduttaneensa minua siitä etua saadakseen. Hän myönsi myös, ettei ilman satanismia kykenisi kirjoittamaan. Se ei ihmetytä minua ollenkaan. Sama pätee toki moneen muuhunkin kirjailijaan. Hotakainen sai kuitenkin Finlandia-palkinnon keskinkertaisesta romaanistaan Juoksuhaudantie. Ei hän tuota palkintoa olisi ansainnut. Hän sai sen, koska on ansiokkaasti tuhonnut muita ihmisiä.

 Hotakainen kertoi, miten hänen oli ollut pakko tulla kirjailijaksi, oltuaan ensin runoilija. Sosiaalisesta paineesta. Appivanhemmat, omat vanhemmat, kaverit ja sukulaiset piti vakuuttaa. Karilla alkoi sitten ajatus juosta sellaista vauhtia, ettei hän pysynyt itsekään perässä. Ja sen huomaa hänen romaaniansa "Klassikkoa" lukiessa.

 Jari Tervokin on pelkuri, koska hän ei suostu kritisoimaan pakkoruotsia. Hän oli töissä Uutisvuoto-ohjelmassa, jossa on aina ollut suomenruotsalaisia. Hänen ystäviään. Suomenruotsalaiset ovat ystävinä sellaisia, että he estävät pakkoruotsin kritisoinnin. Se on tabu. Sitä ei saa kritisoida, eikä siitä saa oikeastaan puhua yhtään mitään. Suomenruotsalaisia vaivaannuttaa, jos suomenkielinen toisaalta puolustaa suomenruotsia. On parempi, ettei aihetta nosteta esiin ollenkaan.

 Tervo olisi halunnut kirjoittaa elämäntarinastani romaanin ja kysyi minulta lupaa. Sanoin sen onnistuvan, jos hän kirjoittaa mukaan pakkoruotsi-asian. Siihen hän ei suostunut, eikä kuulemma muutenkaan tarvitse lupaani. Eipä ole kirjaa kuitenkaan näkynyt. Matti Vanhasesta hän kirjoitti romaanin, ja epäilen että sekin oli RKP:n tilaustyö.

 Jostain syystä Tervo pelkää suomenruotsalaisia. Epäilen että hänet on manipuloitu. Ainakin hänen koluminsa paljastavat hänet tietämättömäksi moralistiksi. Onko hän todella niin tyhmä kuin antaa ymmärtää? Joskus pidin häntä älykkäänä. En kuitenkaan älykkönä, onhan hän pohjimmiltaan hyvin rahvaanomainen.

 Juha Vuorinen teki tuttavuutta tiedustellen, mitä mieltä olen hänen teoksistaan? Kerroin, etten ollut jaksanut lukea ensimmäistäkään loppuun. Se ihmetytti häntä. Vanhana juoppona kuuluin ilmeisesti kohderyhmään. En osaa siis sanoa, ovatko Vuorisen teokset laadukkaita, mutta sen pystyn sanomaan, että hän on malliesimerkki satanistista.

 Sofi Oksanen myönsi heti kättelyssä, ettei pystyisi kirjoittamaan menestysromaaneja ilman satanismia. Hän päivitteli minulle, kuinka kamalia juttuja on "joutunut" tekemään päästäkseen menestyksen syrjään kiinni. Ikään kuin asian tiedostaminen tekisi hänestä siedettävämmän ihmisen. 

Hopeapeli

 Suunnittelin myös Hopeapeliä. Ostaa hopeaa arvopapereina tuhottomat määrät. Ilmoittaa tämä kaikille peliin osallistuville. Sitten jatkaa hopean ostamista. Ostaa ja ostaa. Hopean arvo alkaa nousta. Pelissä mukana olevat ihmiset ostavat itse hopeaa sen verran kuin uskaltavat. Mitä enemmän he ostavat, sitä enemmän arvo nousee. Jossain vaiheessa myyn osan osakkeista. Arvon nousu pysähtyy. Kohta ostan taas kahta kauheammin. Lopulta myyn kaiken hopean kertaheitolla, jonka jälkeen arvo periaatteessa romahtaisi. Elleivät muut sitten jatka peliä vielä eteenpäin.

 Pelin tarkoitus on ottaa mittaa omasta ahneudesta. Periaatteessa tarjolla on helppoa rahaa, kunhan myy ajoissa. Arvo kuitenkin nousee koko ajan ja saattaa nousta vielä putoamisensa jälkeenkin. Pelissä voi monistaa sijoitttamansa summan, mutta riski menettää vielä enemmän kasvaa koko ajan.

 Olisin ollut maailman suurin hopea-arvopapereiden omistaja, jollaisena määrittelisin hopean arvoa paljonkin. Rothschildeilla on kulta – mutta minulla ainakin hopea. Sehän tehoaa kuulemma vampyyreihinkin.

 En osaa sanoa onko Hopeapeli mahdollinen toteuttaa? Onko pörssikeinottelussa muita muuttujia kuin kysyntä ja tarjonta? Olen kuullut, että arvopaperikaupalla on arvaamaton luonne. Tai jotain. En tiedä sijoittamisesta mitään, eikä kiinnostakaan.

Muokattu: 8/24