Vanha huoria käsittelevä kirjoitus (kesken)
Vielä kesällä 2011 minua seuraamaan palkatut ihmiset pitivät yllä harhakuvaa, jonka mukaan he työskentelivät minulle. Tuolloin huomasin saman tyypin päivystävän autossaan Turun Nummella, lähellä kaverini kotia. Kun kävelin ohi, hän pälyili epämääräisesti ja näytti hämmentyneeltä. Kerran menin kysymään häneltä, kuinka paljon hän tienaa? Hän sanoi, että pitäisihän sinun se tietää. Hän siis luuli, että minä olin palkannut hänet.
"No paljonko", tivasin häneltä
"60 euroa tunti", hän sanoi.
Kerroin hänelle ansaitsevani itse raksalla 13 euroa tunti, tehden pahimmat paskahommat mitä löytyy. Hän yllättyi ja naurahti.
"Aijaa. Uskoisiko tuota. Varmaan siihenkin on joku syy."
Talvella 2014 minut ryöstettiin Turun Länsikeskuksen liikennevaloissa. Olin juuri käynyt ostamassa uuden kitaran Musiikki-Fazerilta. Istuin autossani odotellen valojen vaihtumista vihreäksi, kun kaksi huoraa tunkeutui sisään auton molemmista etuovista. Toinen teki minulle satanistisen trikin. Toinen otti takapenkiltä kitaran ja kojelaudalta kirjoitusvihkoni.
Tuohon aikaan kannoin mukanani vihkoa, johon kirjoittelin ja hahmottelin ajatuksiani. Päästäkseni selville missä mennään. Minua alati seuraavat satanistit eivät voineet sietää ajatusta vihosta. Siitä etteivät tiedä kaikkea minusta. Elämäni kun pitää olla heidän täydellisessä kontrollissaan. Kirjoittaessani koneella he näkevät reaaliaikaisesti mitä teen. Pääni sisälle he eivät kuitenkaan näe. Jos kannan vihkoa koko ajan mukanani, he eivät tiedä mitä siinä lukee, ennen kuin tekevät minulle temput ja kopioivat vihkon sisällön tai varastavat sen. Tämä vaatii kuitenkin joko nukahtamistani tai satanistin pääsemistä kanssani kosketusetäisyydelle. En osaa sanoa, onko heillä lisäksi jotain äänitriggereitä, joilla he saavat minut toistietoiseksi? Luultavasti. Satanistista trikkiä on kuitenkin vaikea torjua, eikä sitä muista selvästi. Pitäisi olla puhdas voidakseen torjua trikit, mutta kuten 99% ihmisistä, olen minäkin myrkytetty. Länsikeskuksen tapauksen aikoihin myös join viikottain, joten muistini oli helpompi pyyhkiä.
Autooni tunkeutuneet huorat poistuivat nopeasti. Jäin tuijottamaan eteeni, ihmetellen mitä oikein tapahtui? Yhtäkkiä havahduin, kun joku tuli koputtamaan auton ikkunaan.
”Onko kaikki kunnossa? Sinut ryöstettiin”, mies sanoi.
Valot loistivat vihreää. Takaani alkoi kuulua tööttäilyä. Kerroin olevani kunnossa ja kaasutin kohti kotia. Pian en enää muistanut koko asiaa. Enhän ollut laittanut mihinkään ylös ostaneeni kitaran. Sitä vaan ihmetteli kun rahat olivat lopussa, mutta rahattomuuteen oli niin tottunut, ettei koko asiaa osannut kyseenalaistaa. Sille joka asiaa ei tunne, satanistinen mind trick voi kuulostaa potaskalta ja siinä se juju onkin. Ei ihmisten ole satanismia tarkoituskaan tuntea ja huomata. Sitä tuntevien muisti pyritään pyyhkimään tai sitten heidät vedetään väkisin mukaan kerhoon.
Tätä nykyä pidän tarkkaa kirjaa menoistani ja tuloistani. Sehän on helppoa, kun joka paikasta saa kuitin. Voihan kirjanpitoa tietenkin manipuloida, mutta ainakin laskelmani tuntuvat pitävän paikkansa. Päihteettömyys ja rahattomuus helpottaa asiaa. En luuhaa baareissa, eikä minulla ole juuri mitään varastettavaa. Aionko alistua kohtalooni? En edes tiedä mikä se on. Yritän vain toimia niin, että saisin olla rauhassa satanistien hyökkäyksiltä. Se ei onnistu kauniisti pyytämällä, vaan paskan pitää osua tuulettimeen. Jokainen satanisti pelkää paljastumista ja oman kaksoiselämänsä romahtamista. Siksi tiedon levittäminen onkin vaikeaa. Tiedot satanisteista tuppaavat nimittäin poikkeuksetta unohtumaan. Sen verran väkeviä ovat heidän temppunsa ja loitsunsa.
Minua ei saa siis puhelimella kiinni, paitsi jos valvojani tietävät ettei puhelu vaaranna ympärilleni rakennettua kuplaa. Joku saattaa numerossani vastata, mutta se en ole minä. En saa myöskään tekstiviestejä tai nimelleni osoitettua kirje- tai sähköpostia. Joten jos joku luulee minun vastanneen kirjeisiin tai sähköposteihin, se ei pidä paikkaansa, sillä en ole sellaisia koskaan saanutkaan. Sama pätee Facebookiin. Älkää lähettäkö minulle Facebook-viestejä.
Olen kuullut, että minusta on ollut netissä kaikenlaista kirjoittelua ja spekulointia, mutta kumma kyllä en ole itse ikinä lukenut riviäkään tällaista. Kerran muistaakseni joku löi kirjastossa käteeni tulostenivaskan ja heti kun pääsin sen kimppuun, vietiin se minulta pois, enkä pystynyt tekemään mitään. Ainoa tapa saada minuun yhteys on kasvotusten. Tarvitsen tässä asiassa apua, mutta viranomaisilta en tule sitä koskaan saamaan. Nyt siirsin nämä vanhat Facebook-kirjoitukset tänne kotisivulleni, jotta niitä ei voitaisi niin helposti muokata ja sensuroida, kuten satanistien kontrolloima Facebook tekee.
Keväällä 2016 aloin testata käytännössä kuinka paljon minua seurataan. Menin Turun kaupunginkirjastoon ja avasin kirjaston tietokoneelle kotisivuni. Jätin sen auki ja lähdin pois. Kun tulin takaisin muutaman minuutin kuluttua, oli selain aina suljettu, vaikka käytössä olevista koneista olisi ollut vapaana suurin osa.
Tunnistin monta naamaa osallisiksi tähän gang stalking - operaatioon. Yllätyin huomatessani yhden kirjaston henkilökunnan edustajan osalliseksi samaan toimintaan. Vaikka mikäpä yllätys se on. Ei hänen tarvitse olla kuin satanisti ja homma toimii.
Menin koneelle ja avasin sivuni. Jätin sen auki ja istuin lukutuoleille vähän matkan päähän. Kerta toisensa jälkeen sama tuimailmeinen pullukka tuli ja sulki selaimen. Pari kertaa hän oli muka auttavinaan jotain asiakasta, joka tuli viereiselle tai samalla koneelle, mutta viimeisellä kerralla hän ei enää vaivautunut edes teeskentelemään. Suljettuaan selaimen, jäi hän seisomaan koneen eteen vähäksi aikaa kasvot minuun päin. Hän ei katsonut minua silmiin vaan vältteli katsettani. Kun sitten menin taas koneelle, suljettiin koko kone nyt henkilökunnan toimesta tiskin takaa. Myöhemmin sama pullukka tyytyi sulkemaan käyttämäni koneen tiskinsä takaa sen jälkeen kun olin poistunut koneelta.
"Kirjaston satanisti"
Jäätyään minulle kiinni selainten sulkemisesta, ottivat vahtijani käyttöön uuden taktiikan. Jätin taas kirjastossa kotisivuni auki selaimeen ja menin istuskelemaan käytävän toiselle puolelle. Nyt kaksi tuttua hahmoa tuli ja istahti melkein viereeni. He keskustelivat teennäiseen sävyyn keskenään ja kävivät vähän väliä pistäytymiskoneilla muka tarkastamassa jonkun jutun.
"Kotisivun sulkija"
"Mitenkähän se on? Hei mä käyn katsomassa", toinen sanoi ja nousi jo kolmannen kerran viiden minuutin sisään tuoliltaan käydäkseen koneella. Toinen seurasi perässä. Tällä kertaa toinen heistä eksyikin koneelle, johon jätin kotisivuni auki ja sulki sen päästäkseen haluamalleen sivulle. Koneita olisi toki vapaana ympärillä, mutta hänen oli pakko päästä juuri tuolle koneelle. Hän ei kuitenkaan mennyt sille heti, vaan muka huomaamattomasti vähän myöhemmin. Yhden näistä "kirjastopoliiseista" tunnistin myöhemmin aktivisti-piireistä tutuksi tulleeksi Marko Sihvoseksi.
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että tämä sota on vasta alkamassa ja vastapuoli koostuu lähinnä "örkeistä". Toki kaikenlainen gang stalking on helppoa satanisteille. Uhria voidaan vainota ja kiusata missä päin maailmaa tahansa. Mistä vaan kerhon jäseniä löytyy. Uhri on helppo ajaa hulluuden partaalle, kun mihin tahansa hän meneekin, tuntuvat ihmiset tietävän hänet ja puhuvan juuri hänestä. Samalla tavalla kirjaston satanistit minuun suhtautuvat. Eivät he minua yritäkään enää huiputtaa, vaan muita ihmisiä ympärilläni. Itse asiassa on hyvä, jos kuulen heidän puhuvan minusta ja mahdollisesti jopa menetän malttini. Eihän se mukavalta tunnu. Mieluummin olisin väärässä.
Ehkä kyse on "maailman suurimmman salaliiton" suojelemisesta, kuten Sofia Coppola örkkejä kuvasi. Hänen mielestään satanismi on selvä juttu kenelle tahansa jolla järki leikkaa, mutta örkkien olemassaolosta ei tiedä suurin osa satanisteistakaan. Tavoitteeni toki on saattaa tämä asia heidänkin tietoisuuteensa.
Tästä voi kuitenkin helposti päätellä, ettei kotisivuni ole ollut ihmisten luettavissa ollenkaan. Paitsi satanistien. Tuskin kaikkien satanistienkaan. Ihmettelen vaan, että miksi tällaista kuplaa halutaan väkisin pitää yllä? Mikseivät he vain murtaudu kotiini ja varasta konettani? Miksei kotisivuani vain tuhota hakkeroimalla? Testaavatko satanistit, kuinka paljon he voivat muokata sivuani ilman että huomaan asiaa? Mikseivät saman tien tuhoa koko sivua? Jos he haluavat tietää mitä minä tiedän, miksi he eivät vain kysy? Samaa olen ihmetellut Supon toiminnassa koko ajan. Miksi he eivät vain kysy jotain mikä heitä askarruttaa? Se olisi paljon yksinkertaisempaa.
Hyötyhän on minulle kiistaton. Olen saanut kaikessa rauhassa työstää sivuani koko ajan yhä paremmaksi. Mietin jo viime jouluna, että nyt sivu on hyvässä mallissa. Nyt sen voisi printata ja jakaa tulosteina ympäriinsä. Onneksi en jakanut, sillä niin paljon olisi jäänyt pois. Parempi kun jakaa sitten valmista työtä. Arvioisin sivultani puuttuvan vielä muutamia kirjoituksia ja voisinhan suolata vaikka kenet, mutta johonkin se raja pitää vetää. Ei ole lopulta minun ongelmani, että maailma on niin saatanallinen.
Aivan erityisen tärkeä asia on se, että niin kauan kuin käpyrauhaseni on tukossa, olen avuton ja sokea, enkä kykene laaja-alaisesti arvioimaan asioita. En kykene tiedottamaan asioista, koska en tiedä niistä tarpeeksi. Ja siihen, että puhdistaudun, voi mennä vuosia ellei vuosikymmeniä. Saattaa hyvin olla, että olen 60-vuotias, kun vihdoin näen maailman sellaisena kuin se on. Kun olen vihdoin immuuni satanistien trikeille ja teatterille. Silloin voin viimeistellä kotisivuni, muuntaa sen tekstit pdf-muotoon ja todeta että valmista tuli.
Jos minä olisin ns. valittu tähän tehtävään, ehkä minua olisi siunattu hiukan paremmilla älynlahjoilla ja keskittymiskyvyllä. Uskonkin että tässä nyt vaan ollaan, kun joku on sitä mieltä, että joku toinen tarvitsee pienen opetuksen. Ehkä peli on vielä kesken. Lopputulos tiedetään, mutta se on väärä tieto. Kusettajia on kusetettu.
Jos työni kuitenkin tuhottaisiin nyt, olisin tietenkin erittäin surullinen. Ehkä sisuuntuisin, ainakin vähäksi aikaa. Tuskin kuitenkaan enää kirjoittaisin näitä paljastuskirjoituksia. Tulkitsisin asian niin, ettei niitä kannata kirjoitella. Faktojen levittämisen voisi hoitaa puhuvana päänä Youtuben kautta. Tai saarnaamalla kadun kulmassa kuin joku sekava lopunaikojen ennustaja.
Agendani on siis saattaa ihmisten tietoisuuteen ne seikat, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Ongelmani on se, etten halunnut liittyä satanistien alati kasvavaan joukkoon. En ole uskonnollinen, mutta mitä todella vihaan on satanismi. Se on pilannut elämäni ennen kuin se ehti alkaakaan, kuten on pilannut niin monen muunkin elämän. En ole silti katkera.