Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiia-kirjoitus

 

 

 

 

I


 CIA on testannut erilaisia mielenhallintamenetelmiään suomalaisiin lapsiin 50-luvulta lähtien. Suomen lammasmaiset viranomaiset, etunenässä Supo, eivät ole tehneet asialle mitään. 

 Itse jouduin MKULTRA-kokeisiin lapsuudessani Mouhijärvellä. Kylää piti otteessaan sadistinen kunnan hammaslääkäri Kristiina "Tiia" Wahlroos, jonka ikeen alle isänikin joutui. Muistan kuinka isä vei minut Wahlroosin hoteisiin kertoen minun joutuvan nyt hammaslääkäriin ja että se saattaisi vähän sattua. Jos kuitenkin kestäisin sen, saisin palkkioksi jäätelöä, aivan kuten silloin kun jouduin imemään isäni pedofiilikaverien kyrpiä, niellen heidän spermansa. Isän mukaan sperma piti niellä, vasta sitten sai jäätelöä. Jossain vaiheessa en enää suostunut tähän leikkiin, vaikka isän kaverit kehuivatkin, että minähän osaan vaikka mitä.

 Itse kokeissa jouduin ensin kiinnitetyksi sairaalasänkyyn, jossa minulle annettiin sähköshokkeja. Selkärankani väännettiin kieroon, jotta ryhtini menisi pilalle. Toistuvasti silmäni sokaistiin kirkkailla valoilla, jonka jälkeen jouduin pimeyteen. Sitten sain kontata ympäri lattioita leikkien koiraa, Wahlroosin ja hänen aisaparinsa käskyttäessä minua. Jouduin mukaan heidän seksiaktiinsa ja tyydytin miestä käsilläni. Pian minut suljettiin kylmään ja pimeään kellariin. Siellä aikani odoteltua, tulivat Wahlroos ja mies pelottelemaan minua koirallaan, jota he edessäni hyppyyttivät lieassa koiraa räksyttäen. He sulkivat minut pihaan ketjuun alasti kiinnitettynä, jotten lähtisi karkuun. Sain seistä talvipakkasessa puolisen tuntia, jonka jälkeen pääsin sisään lämmittelemään. Minut huumattiin joillakin kemikaaleilla, mutta siitä en oikein muista sen enempää. Syödäkseni sain jotain umpihomeista ruokaa, joka oli pakko syödä ja vaikka oksensin sen ulos, piti oksennuskin syödä vielä uudestaan.

 Onko Tiia samaa sukua pankkiiri Björn Wahlroosin kanssa? Pankkiiri itse otti asian esiin 2010. Hän sanoi, ettei hänen perheellään ole ainakaan mitään tekemistä Mouhijärvellä vaikuttaneen Kristiina Wahlroosin kanssa. En tuolloin vielä muistanut Tiiaa ollenkaan, enkä siis tiennyt mitä  Björn Wahlroos tarkoitti.

 En vieläkään muista kuinka monta kertaa kävin Wahlroosin kidutettavana. Touhu loppui jossain vaiheessa, kun kerroin vahingossa äidille näistä "hammaslääkäri" - käynneistä. Vaikka äitikään ei ollut Kerhossa, hän tiesi asioita. Maailman  satanistinen luonne ei ollut hänelle tuntematon käsite, olihan hänen muu perheensä kerholaisia. Isä, sisko ja veli ainakin.

 Kiduttamiseni tarkoitus oli Tiian sadististen mielihalujensa tyydyttämisen lisäksi luoda minulle jakautunut persoonallisuus, jota voidaan ohjata käskyin ja koodisanoin, mutta jonka olemassaolosta en olisi itse lainkaan tietoinen. Amerikkalaisen tiedustelujärjestö CIA:n kehittämän formulan mukaan luodaan sex kitteneitä tyydyttämään isojen pomojen tarpeita sekä nukkuvia agentteja, jotka tarpeen tullen aktivoidaan toteuttamaan jokin asia ja sitten unohtamaan syy asialle. Yleensä kyseessä on massamurha, mitä mediaa olen seurannut. Tätä tapahtuu Suomessakin, mistä kouluampumiset ja selittämättömät verilöylyt ovat todisteena. Supo tietää asiasta, mutta heidän johtajansa palvelevat CIA:n (eli USA:n) tarpeita, joten asiasta vaietaan heidän käskyttämänään. Toki joku Supolainen voisi tuoda asiaa julki, mutta ainakaan satanistiset valtamediat eivät tällaiseen suostuisi kanavaksi. Kuten valtamedia, ovat kaikki tiedustelupalvelutkin satanistien kontrollissa ja niitä käytetään aina ensisijaisesti satanistisen agendan edistämiseen. Kansalliset intressit tulevat vasta sen jälkeen.

 Kun peruspoliisi menee Supoon töihin, hän kuvittelee olevansa tärkeä osa tiedustelupalvelua ja viranomaistoimintaa. Nähdessään ne valmiudet ja mahdollisuudet mihin Supo kykenee, tulee poliisista automaattisesti osa tätä stasimaista himmeliä. Hän ei enää ajattele palvelevansa kansalaisia, vaan suojelevansa heitä informaatiolta, joka virallisen protokollan mukaan on salaiseksi julistettavaa, mutta joka julki tullessaan todellisuudessa hyödyttäisi kansalaisia suuresti. Supo ei keskity suojelemaan kansalaisia vaan rikollisia, sekä vaientamaan keskustelun tärkeistä asioista.

 Päästäkseen päättävään asemaan, pitää virkamiehen olla toki Kerhossa mutta myös valmis uhrauksiin. Pedofilia ja muut raakuudet edesauttavat menestymään. Samalla ne tukkivat suun. Pitää olla osa koneistoa pystyäkseen hallitsemaan osaa siitä. Ilman Kerhon jäsenyyttä vain aniharva menestyy urallaan. Mitä kusipäisempiin temppuihin on valmis, sitä paremmat ovat menestyksen eväät. Aina voi toki lohduttautua sillä, että samoin tekevät muutkin.

 

 

 

 

II

 

 Hammaslääkärinä Tiia Wahlroos oli kuin suoraan kauhuelokuvasta repäisty. Päästyään asiaan hän ohjasi hammashoitajan sivummalle ja alkoi poraamaan suoraan hermoon. Muistan muutaman muunkin pikkupojan valittaneen, kuin Tiian käsittely sattui erityisen paljon. Mikä ihme se on, kun porataan hermoon minuuttitolkulla ilman puudutusta? Fyysinen kipu on kuitenkin siinä mielessä suhteellista, että siihen tottuu melko pian. Siksi Tiia pitikin aina sopivia taukoja, vain jatkaakseen pian poraamista.

 En tiedä oliko Wahlroosin idea myrkyttää mouhijärveläiset nuoret fluorilla. Kaipa se oli kunnanlääkäri Seppo Pentin idea. Ainakin oma äitini vei minut lääkäriin kun hermostui mielikuvitusystäviini. Lääkkeeksi tarjottiin fluori-tabletteja, joita sitten söin purkkikaupalla aistini turruttaakseni. En tiedä miten muiden lasten kanssa asia on ollut. Olen kuullut laajamittaisestakin lasten fluorisoimisesta.

 En tiedä myöskään mikä niiden kahden matkan tarkoitus oli, joita jotkut mouhijärveläiset lapsia joutuivat tekemään Tampereelle? Satu Janhunen vei pakutaksillaan pienen ryhmän lapsia Tampereen keskussairaalan taakse johonkin taloon, missä olimme koko päivän. Siellä toteutettiin kivuliaitakin kokeita. Paluumatkalla nenäonteloni olivat täynnä veristä limaa. Toisesta reissusta en muista oikeastaan mitään. Kun juttelin muiden mukana olleiden kanssa asiasta, sain kuulla ettei koko jutusta saa kuulemma puhua.

 

 Wahlroos halusi kaikki kontrolliinsa. Hän houkutteli Mouhijärven "kermaa" ja keskiluokkaa: Pankinjohtajan, kunnanjohtajan, päiväkodin johtajan, opettajia ja muita jonkinlaisiin hengellisiin iltoihin. Niissä keskusteltiin syvällisiä ja haettiin voimia "luonnosta". Yhtäkkiä ihmiset olivatkin Wahlroosin käskyttämiä, tahdottomia orjia. Aivan normaalit ihmiset käyttivät omia lapsiaan seksuaalisesti hyväksi, eivätkä ymmärtäneet miksi niin tekivät. Toki joukossa oli myös aitoja pedofiileja.

 Päiväkodin johtaja Raili Äijälästä tuli Tiian oppilas. Yhtäkkiä hänen perheensä koti oli sisustettu mustavalkoiseksi. Olohuoneen pöytää peitti mustavalkoinen shakkiruudukko. Seinillä roikkui mustavalkoisia naamioita. Jutut pelkkää "Tiia sitä, Tiia tätä". Railin mies, kunnanjohtaja Tuomas Äijälä, ihmetteli mikä temppeli heidän kodistaan oli oikein tullut? Kaipa Raili aikamoinen noita-akka oli muutenkin, mutta Tiian opit kaiketi viimeistelivät hänen sairaan mielensä.

 Raili oli isäni Raunon kaksoissisar ja heidän perheensä asutti Mouhijärvellä samaa rivitaloa kanssamme. Raunon Tiia sai ikeensä alle hyvinkin helposti. Humalaisena meuhkaava Rauno sattui naapuriin Railille juuri kun Tiia oli siellä vierailulla. Rauno oli Tiialle pelkkä suupala. Ja olisi Rauno minua käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen ilman Tiiankin vaikutusta. Mutta kuten Rauno, käytti minua hyväkseen myös Tuomas Äijälä. Kurun Mummolassa Tuomas otti minut usein kaverikseen, ja lähdimme kaksistaan koluamaan Juhtimäen takaisia metsäautoteitä. Olin siinä kymmenvuotias. Kerran tullessamme mummolan pihaan takaisin, tuli Raili hakemaan autolta jotain.

 "Täällä haisee sperma!" hän huusi niin, että piha raikui. Mutta Railin möläytykset kaikuivat kuuroille korville. Ei kukaan välittänyt. Hanhisuolla pedofilia oli normaalia. Onhan Raili itsekin pedofiili.

 Kerran sanoin mummolassa Railille, että olisitpa sinä minun äitini. Raili kun oli jotenkin niin paljon kivempi kuin Kaija-äitini. Raili innostui tästä: 

 “Kyllähän minä voisin olla äitisi ja Kallen myös”, hän sanoi.

 Raili olisi mielellään nähnyt perheemme hajoavan. Kuten hänenkin avioliitolleen Tuomaksen kanssa oli silloin käymässä. Raili olisi voinut ottaa Kallen ja minut siipiensä alle. Aina siksi aikaa kun Rauno oli laivalla töissä. Hän olisi päässyt kontrolloimaan meitä intensiivisesti. Kenties Tiian innoittamana, mutta varmasti myös omasta halustaan. Myrkyttihän Raili omankin poikansa Veli-Mikon, joka oli Äijälän perheen uhrilammas.

 Hän alkoi noitumaan ja manipuloimaan Kaijaa ottamaan hatkat. Se ei ollut ilmeisen vaikeaa. Kaija oli niin kyllästynyt Raunoon ja alituiseen ahdistukseen, joka häntä painoi. Ja olihan Kaija laamanni ja melko yksioikoinen ihminen.

 Kaija alkoi miettiä uutta elämää itselleen. Tehdä kuten “pikku-vaimo rakas” Leevi & The Leavingsin kappaleessa “Kerro terveiset lapsille”. Hän etsi uutta miestä lehti-ilmoituksilla. Minulle Kaija sanoi: 

 “Sinä kyllä pärjäät mutta Kallesta en ole niin varma. Mutta on Kallenkin lopulta pakko oppia pärjäämään.” 

 Kyllä Kaija Raunollekin asiasta vihjaili, mutta Rauno ei ottanut Kaijan juttuja tosissaan. Eikä Kaija sitten lähtenytkään. En tiedä mistä hän miestä etsi, mutta ei kukaan huolinut häntä. Lehti-ilmoitukset eivät kantaneet hedelmää. Hän oli liian ruma karkaamaan.

 

 Olin jo 23, kun tulin joululomalle Carlislen koulusta, Raili sanoi että hänen pitää tehdä nyt joku "jäynä" minulle. Hän kyseli mistä en pidä, mitä pelkään? Sanoin etten erityisemmin pidä lentämisestä. Siihen Raili otti kiinni. Hän manipuloi minulle lentopelon. Pääsin siitä kyllä eroon muutamassa vuodessa. Vedin aina ennen lentoa kunnon kännit. Joskus en meinannut päästä koneeseenkaan, kunnes opin että pitää näyttää mahdollisimman selvältä ja rauhalliselta.

 Kun sitten tulin Mouhijärvelle viettämään seuraavaa kesää, Raili halusi että potkin kotiin jämähtänyttä laiskaa Veli-Mikkoa eteenpäin. Hän noitui minut ihailemaan varauksetta Veli-Mikkoa. Se nousi Veli-Mikolle päähän. Hehkutin ihmisille Veli-Mikkoa ja halusin tämän kaikille mahdollisille kaljoittelureissuille mukaan. Myöhemmin Raili tunnusti, että hänen olisi pitänyt tehdä koko juttu toisinpäin. Enpä tiedä kyllä siitäkään.

 

 

 

 

III

 

 Holmanrinteen rivitalon toisessa päässä asuivat Hautaniemet. Heidän perheensä isä oli puukäsityönopettaja Jorma, äiti ylä-asteen ja lukion keittäjä Ritva. Kesken Äijälässä pidetyn Tiian hengellisen illan Jorma havahtui. Hän tajusi olevansa väärässä paikassa. Hän ei halunnutkaan Tiian opetuksia elämäänsä ja poistui Äijälästä ovet paukkuen. Sen koommin ei Jormaa näkynyt Tiian illanvietoissa. Kostoksi tästä Tiia langetti Jorman vanhemman pojan Jussin päälle kirouksen. Ja kusipäinen lapsi Jussi olikin. Alistava ja sadistinen pikkuhirviö, joka organisoi eläintenkiduttajaisia. Muita taloyhtiön lapsia Jussi piti tiukassa otteessaan. Hän oli ylin auktoriteetti, jonka sana oli laki ja jota yritettiin miellyttää.

  Olin viiden-kuuden vanha kun me Holmanrinteen lapset törmäsimme metsässä avaruusolentoihin. Metsässä oli kymmeniä 20-30 senttiä pitkiä vaaleita olentoja, jotka muistuttivat Pelle Pelottoman Pikku apulaista. Ilmeisesti nämä olennot olivat haaksirikkoutuneet Holmanpuiston metsään heidän aluksensa tuhouduttua. He eivät puhuneet Suomea, mutta heidän kanssaan pystyi kommunikoimaan telepaattisesti. Leikimme olentojen kanssa heitä olkapäillämme kantaen.

 Sitten yhtäkkiä Jussi sekosi. Hän väitti että hänen olkapäillään kantamansa olento oli satuttanut häntä. Jussi alkoi rääkätä pientä olentoa. Hän tökki sitä terävällä oksalla, ja repi sen raajoja irti. Iski paniikki. Loput olennot juoksivat kaikki eri suuntiin pitkin metsiä. Jussi määräsi kaikki lapset etsimään näitä olentoja. Sellaisen löydyttyä piti se tuoda Jussille. Niitä sitten etsittiin viikkojen ajan lähimetsien kivenkoloista. 

 Seuraavana päivänä yksi pikku olento löytyikin rivitalon takapihan jyrkästä rinteestä. Äkkiä lasten porukka kasaan ja jahti pystyyn. Jussin johdolla haravoimme Meijerintien ojaa ja siitä nousevaa heinikkoista jyrkännettä. Kuljin ojanpientaretta yksin autotallimme kohdalla, kun näin pienen olennon heinikossa. Peloissaan se kyyhötti koiranputkien takana, hieman ojan vesirajan yläpuolella. Kuulin kauempaa Jussin, veljeni Kallen ja muiden lasten mekastusta. Olento pyysi minua auttamaan häntä.

 "Löytyykö mitään!" Jussi huusi.

 "Ei löydy!" huusin takaisin.

 Otin olennon takkini alle ja vein hänet kotiini, sänkyyni tyynyn ja sängynlaidan väliin. Siellä hänen oli hyvä olla turvassa. Reilun viikon ajan tuo vierailija jäi aamuisin makoilemaan sänkyyni, kun itse nousin kesäpäivän viettoon. Pian hän huomasi, etteivät aikuiset kykene havaitsemaan häntä, joten hän pystyi oleilemaan kotonamme vapaammin. En tiedä oliko hän porukastaan ainoa eloonjäänyt, mutta muistan hänen kovasti haikailleen yhden ystävänsä perään, jota sitten turhaan etsin kulkien pitkin rivitalon lähialueita. Kerran vierailija oli myös mukanani, mutta hän pelkäsi että muut lapset tai naapurin koira Melli näkee hänet ja pysytteli mieluummin sisätiloissa.

 

 Jaoin huoneen isoveljeni Kallen kanssa. Häntä vierailija piti syystäkin uhkana. Olihan Kalle Jussin kanssa hyvää pataa. Jussi oli Kallea vain vuoden vanhempi. Itse olin Jussia kolme ikäluokkaa nuorempi. Vierailija onnistui pysyttelemään piilossa Kallen silmiltä pari päivää, mutta lopulta jäimme kiinni. Vannotin Kallea olemaan kertomatta asiasta kenellekään. Hän mutisi jotain vastaukseksi.

 Iltapäivällä luin vierailijalle Ryhmä X:ää alakerran lastenhuoneessa, kun kuulin yläkerran ulko-oven avautuvan. Kalle siellä oli, mutta ei yksin. Hänellä oli mukanaan Jussi. Säpsähdin. Entä jos Kalle onkin kertonut? Tiesin että pian oli ruoka-aika, joten äiti ei sallisi vieraita sisään. Jussi ei kuitenkaan yleensä juuri välittänyt vanhempien kielloista. Äitini Kaija oli kuitenkin tomera täti ja sai Jussinkin yleensä ruotuun. Hän torppasikin Jussin eteiseen.

 "Meillä on ruoka ihan justiinsa, nyt ei voi tulla", Kaija sanoi.

 "Me käydään vaan äkkiä alhaalla", Jussi huikkasi äidilleni Kallen antaessa taustatukea.

 Hän oli äänistä päätellen ottanut jo kengätkin jalastaan ja pyrki nyt väkisin eteisestä portaita kohden. Kalle oli siis kertonut Jussille.

 Minulle tuli kiire. Mihin sijoittaa vierailija piiloon Jussilta?

 "Ville, ooksä siellä alhaalla?" Jussi huuteli. "Mää tuun äkkiä vaan kattoon."

 "Mä käyn äkkiä vaan kattoon", Jussi sanoi Kaijallekin. Nyt hieman sovittelevammin.

 Kysyin vierailijalta, mihin hän halusi piiloutua? Hän ehdotti menevänsä sänkypeitteiden alle. Ei se ollut hyvä idea. Sieltä Jussi etsisi ensimmäisenä, mikäli alakertaan pääsisi. Ja hän saattaisi hyvinkin päästä.

 Kuulostelin yläkertaa. Jussi jatkoi äitini maanittelua. Hänellä oli paha tapa saada tahtonsa läpi. Otin vierailijan syliini, ja sipsutin hermostuneena ulos huoneestani portaiden alapäähän. Siitä näki takkahuoneeseen. Siinä se oli. Takka.

 Kehotin vierailijaa kiipeämään piiloon ylös takkaan. Siellä oli pimeää. Sinne ei kukaan ikinä katsonut. Sitten hipsin kiireen vilkkaa takaisin huoneeseeni. Juuri kun sain sarjakuvalehden käteeni, alkoivat portaat tömistä siihen malliin että Jussi oli tulossa alakertaan.

 "Morjesta," hän sanoi astuessaan lastenhuoneeseen. Hänen katseensa kiersi ympäri huonetta. Tervehtiessäni Jussia, hän kumartui jo nähdäkseen sängyn alle. Sitten hän tunnusteli molemmat sängyt läpi. Kallen tultua perässä, he kävivät läpi kaapit ja vetolaatikot.

 "Missä se on? Sano", Jussi tivasi minulta. Hänestä oli itsestäänselvää, että kertoisin missä olento on.

 "Ei se ole enää täällä", vastasin. "Päästin sen ulos. Se halusi mennä ulos."

 "Valehtelet", Jussi sanoi ja katsoi minua merkitsevästi. Hän tuli lähemmäs päästäkseen tunnustelemaan oliko olento takanani tai allani sängyllä.

 "Nouse ylös, Ville", Jussi sanoi. En suostunut nousemaan. Sitten Jussi ja Kalle repivät minut väkisin sijoiltani.

 "Missä se on?" Jussi tivasi. "Nyt sä sanot missä se on."

 Tiesin ettei Jussi voisi jatkaa loputtomiin. Ruoka-aika oli lähestymässä. Yläkerrasta kantautui pöydän kattamisen kolina.

 "Ei se tässä huoneessa ainakaan ole", Kalle sanoi Jussille. He lähtivät kiertämään alakerran huoneita. Ensin he menivät saunaan ja pesuhuoneeseen. Ne oli nopeasti tarkastettu. Sitten takkahuoneeseen. Sielläkään ei ollut kuin yksi kulmakaappi, mihin vierailija olisi voinut piiloutua. Ellei Jussi sitten tajunnut katsoa takkaan.

 "Ei se täällä ole", Kalle sanoi.

 "Entäs jos se on takassa?" Jussi kysyi. Sydämeni nousi kurkkuun.

 Nähdäkseen ylös takkaan piti kuitenkin kurkottua pitkälle sen matalan lipan alle. Hormi oli pimeä ja musta.

 "Onko teillä taskulamppua?" Jussi kysyi Kallelta. Sellainen saattoi löytyä yläkerrasta. Samalla kun Kalle lähti etsimään lamppua, meni Jussi isän ja äidin makuuhuoneeseen. Sinne hän ei olisi saanut kuitenkaan mennä.

 "Äiti, Jussi menee teiän huoneeseen!" kailotin äidille yläkertaan. Yritin bluffata Jussia. Saada hänet uskomaan, että se oli nimenomaan paikka, jonne en halunnut hänen menevän koluamaan. Bluffi meni läpi. En kuitenkaan tajunnut, että samalla paljastin haluavani piilotella jotain.

 Jussin aika kävi muutenkin vähiin. Minuutin tai kahden sisällä äiti huutaisi syömään. Silloin hänen pitäisi poistua. Niin se oli aina. Äiti ei antanut vieraiden odottaa sisällä ruokailun ajan, koska oli huomannut sen johtavan hotkimiseen.

 "Jussi! Et mene sinne!" äiti komensi yläkerrasta.

 "Niin Jussi. Sinne ei saa mennä", sanoin itsekin. Jussi ei välittänyt. Hän alkoi availla kaapinovia vanhempieni makuuhuoneessa.

 "Äiti! Jussi menee teiän kaapeille", kiljuin yläkertaan.

 Äiti menetti hermonsa ja tuli portaiden yläpäähän: "Mitä sä sinne menet Jussi! Sulla ei ole mitään asiaa sinne. Nyt kotiin siitä!"

 Äiti vauhkoontui aina kun joku meni hänen kaapeilleen. Tiesin sen ja Jussikin tiesi sen. En kuitenkaan onnistunut kätkemään voitonriemua kasvoiltani. Jussi huomasi, ettei minua juuri vaivannut, vaikka hän kaappeja kolusikin.

 Sen olisi pitänyt haitata. Olihan huone kuitenkin alue, jonne ei saanut mennä.

 "Jossain täällä se on", Jussi sanoi minulle merkitsevästi, mutta joutui nousemaan yläkertaan ja lähtemään ulos.

 Sitten seuraavana päivänä vierailija ohjeisti minua kantamaan itsensä turvallisesti mahdollisimman korkeaan paikkaan, ehkä talon katolle. Sieltä sitä tultaisiin hakemaan. Vein olennon pahvilaatikossa talon katolle. Makasin sen vieressä peltikatolla. En muista kuinka kauan olimme siinä olleet, kun päällemme laskeutui yhtäkkiä hopean värinen alus. Sieltä leijaili vaalea olento, joka otti pikkuvieraan mukaansa. Tämän jälkeen kapusin alas katolta ja otin vastaan haukut äidiltäni, joka oli saanut naapurilta kuulla minun kiipeilevän talon katolla.

 

 Myöhemmin, ehkä viikkoja tästä, tapasin saman olennon lähimetsässä. Nyt sen seurana oli sininen, jo ikääntynyt, noin 120 senttiä pitkä olento, joka muistutti Olipa kerran elämä - sarjasta tuttuja hahmoja. Tuo sininen hahmo tuntui olevan "Pikku keksijän" kaitsija, joka piti siitä huolta. Muistan esitelleeni tälle vanhalle pikkuvierailijalle rakentamaani majaa, joka ei kuitenkaan häntä innostanut. Alkeellinen, kahden kiven väliin risuista kasattu katos sai hänet myötähäpeän valtaan. En muutenkaan pysynyt hänen jutuissaan mukana, mutta luulen silti hänenkin olleen vielä kehitysiässä. Minun on tietenkin mahdotonta sanoa, minkä kokoinen hän olisi täysikasvuisena.

 Vein vieraani ja hänen kaitsijansa myös kotiini ja esittelin heidät äidilleni. Sininen mies huomasi heti, ettei äitini näe heitä. Äitiä sapetti esitelmäni kahdesta vierailijasta, joita hän ei kyennyt näkemään tai kuulemaan.

 Pikkuvieraani oli sitä mieltä, ettei ystävyydessämme ollut mitään mieltä, kun emme ymmärtäneet toisiamme. Olimme liiaksi eri maailmoista. Sininen mies kuitenkin piti meille Holmanrinteen lapsille jonkinlaista metsäkoulua. En muista mitä hän opetti, mutta metsässä istuimme kiven päällä, kun hän piti oppituntejaan. Vähän väliä hän hermostui meihin levottomiin lapsiin. Hänen aluksensa oli parkissa läheisen vesitornin katolla. Pääsin hänen kanssaan lentämäänkin öiselle taivaalle.

 Sinisen miehen vierailu metsässämme kesti ehkä viikon kaksi. Ollessaan lähdössä, hän kysyi minulta oliko mielessäni jotain mitä saattaisin tarvita? Valitin hänelle Jussista. Siitä kuinka kamala tämä oli meitä muita lapsia kohtaan. Mainitsin Jussin myös pienen vierailijan vainoajana. Sininen mies sanoi, ettei saanut yleensä toimia näin, mutta kutsui kuitenkin Jussin luokseen. Hän istutti Jussin metsään kiven päälle ja skannasi kädellään tämän päätä. Toimitus kesti jokusen tovin ja hän toisti sen vielä seuraavana päivänä uusiksi.

 Sitten Jussi muuttui. Ikään kuin hän olisi ollut jonkin aikaa pois kuvioista kokonaan ja kun hän tuli takaisin, ei hän ollut entisensä. Jussi ei ollut enää dominoiva kusipää. Hän ei ollut enää ilkeä hyväksikäyttäjä. Sen sijaan hänestä oli tullut mukava ja myönteinen poika. Voisi sanoa säyseäkin, mutta ei hän nössö ollut. Sininen mies oli pessyt Jussista Tiian kirouksen. Ties mikä sarjamurhaaja hänestä olisi tullut ilman tätä ufo-miestä. Joku ei ollut kuitenkaan tyytyväinen.

 

 Jussin äiti Ritva huomasi poikansa muuttuneen passiivisemmaksi. Hän syytteli minua: Mitä olet oikein tehnyt pojalleni! Satanistinen Ritva piti varmasti Jussin vanhoja ominaisuuksia verrattomina ja näki poikansa tulevana menestyjänä. Nyt Jussista oli tullut joukonjatke. Vain yksi muista. Jussi muuttui kyllä pikkuhiljaa takaisin kusipääksi, mutta sininen mies palasi vielä vuosia myöhemmin ja viimeisteli työnsä. Ritva ei ikinä antanut tätä minulle anteeksi, vaan aina tilaisuuden tullen sulki minut pois poikiensa seurasta. Ritva ei ollut muutenkaan ihminen, vaan "örkki"; kehonkaappaja.

Äitini Kaija ei voinut sietää mielikuvitusystäviäni. Hän oli huolestunut ylivilkkaasta mielikuvituksestani ja vei minut neuvolaan. Siellä neuvottiin syömään fluoritabletteja aamuin illoin. Kun tilassani ei heti näkynyt muutosta, hermoheikko Kaija sanoi että minun pitää syödä tabletteja pitkin päivää. Popsin niitä sitten kunnes yliluonnollisia olentoja ei enää näkynyt.

 Muistan kuinka kykyni nähdä pikkuhiljaa hiipui pois. Kun sininen mies tuli taas kerran käymään kotonamme, en enää nähnyt häntä. Kuulin mielessäni mitä hän sanoi, mutta silmäni eivät kyenneet paikallistamaan häntä. Muistan vieläkin hänen sanansa: "Ehkä parempi näin." Muiden lasten näkökyvystä en osaa sanoa. Veljeni Kalle ainakin söi myös fluoritabletteja, mutta hänen ei tarvinnut syödä niitä kuin aamuin illoin.

 

 Jussi meni muuten Supoon töihin muutamaksi vuodeksi koulutettuaan itseään ensin useaan eri ammattiin. Siellä hän työskenteli ainakin 2010, kun olin viraston kanssa tekemisissä. Jussi tietää asioistani enemmän mitä itse tiedän, mutta ei ole kokenut tarpeelliseksi auttaa minua. Se ei ole tietenkään sallittuakaan. Onhan elintärkeää pitää minut erossa ympäröivästä maailmasta ja omasta elämästäni. Siitä Supolle maksetaan. Siksi olen "Suomelle niin tärkeä".

 Juttelin Mouhijärven ufoista 2010 myös Supon Päivi Piipon kanssa. Onhan hänkin Mouhijärveltä ja vain vuoden minua vanhempi. Hän kertoi myös nähneensä näitä pieniä olentoja metsässä hyppimässä kiveltä toiselle. Piippojen koti sijaitsi asuntoalueella, noin puolitoista kilometriä meiltä Uotsolan keskustaan päin. Missä metsässä hän olentoja näki? Sitä en muista hänen kertoneen.

 Oma agendani on kertoa kaikki. Se on vastaiskuni sille, että oma elämäni on yritetty pimittää itseltäni. Satanistit tietävät monet asiani paremmin kuin mitä itse tiedän. No, kerrotaan sitten kaikille muillekin. Sen mitä satanistit tietävät, pitää mielestäni kertoa muillekin ihmisille. On tietenkin eri asia mitä ihmiset haluavat uskoa. Minulle riittää se, että kaikilla on mahdollisuus tietää. Jos se vaatii ovelta ovelle kulkemista, niin olkoon sitten niin. Politikointiin en kuitenkaan haluaisi ryhtyä. Politikoinnilla tarkoitan retoriikkaa ja pelaamista; sitä että esittelee vahvuuksiaan ja peittelee heikkouksiaan. Laittaa vastapuolen tekemään turhaa työtä. Harhauttaa. Toki tällainen taktinen lähestymistapa olisi parempi tapa tiedon levittämiseen ja melkein mihin tahansa muuhunkin toimintaan, mutta ainakaan toistaiseksi minua ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi. Lopulta kaikki on kuitenkin yhdentekevää. Ei sillä että välinpitämättömyys olisi jotenkin hienoa.

 

 

 

 

IV

 

 Suomessa satanisteja on erityisen paljon Satakunnassa: Raumalla, Porissa, Huittisissa, Vammalassa... Mouhijärvi on Pirkanmaan ja Satakunnan  rajaseutua.  Vaikea sanoa, onko satanismi tullut sinne Raumalta jonkun opettajan mukana vai mikä on sen alkuperä? Ehkä ala-asteen opettaja Raimo Numminen toi satanismin Raumalta jääkiekon kylkiäisinä. Hänhän selitti tuoneensa jääkiekon Mouhijärvelle.

 Vuonna 2010 muistin vanhaa suosikkiani Nummista monella miljoonalla eurolla verovapaan lahjoituksen muodossa. Kun kohtasin hänet Tuomas Äijälän hautajaisissa talvella 2016, ei hän kyennyt minua juuri silmiin katsomaan. Tuomaksen hautajaisissa sain osviittaa siitä, kuinka yleistä satanismi Mouhijärvellä oikeastaan onkaan. Seurakuntatalolla järjestetyssä muistotilaisuudessa hain kahvia ja pullaa ensimmäisten joukossa, ja istuin samaan pöytään sukulaisteni kanssa, kasvot seinään päin. Kun sain kupillisen juotua, katsoin taakseni. Kaikki vieraat olivatkin jo pöydissään ja noutopöydän ympäristö tyhjä. Tajusin että minut on trikattu. Vähintään varttitunti puuttui välistä. Mutta kuinka niin voidaan tehdä keskellä isoa tilaisuutta? Ehkä siis kaikki muut hautajaisvieraat minua lukuunottamatta olivat Kerhossa.

 Jälkeenpäin muistin tapahtunutta. Sukulaiset Ari-sedän johdolla olivat tivanneet minulta mielipiteitäni eri asioista. Meri-Tuulin mies halusi tietää, olinko kotisivullani tosissaan "örkkien" suhteen? Kaipa hän epäili "Merkkua" örkiksi. Veljeni Kalle halusi tietää onko minulla rahaa? Hän olisi tarvinnut. Arille oltiin kerrottu, että Hanhisuon tila jää minulle. Hän oli käsittänyt asian niin, että jättää sen minulle perinnöksi. Että nuoleskelisin häntä sen saadakseni. Siinä hän on väärässä. Ehkä vain otan tilan häneltä. Jos asia on kerran ennustettu, niin laitetaan sitten ennustus toteutumaan. Raili Äijälä tiesi että tulen vielä liittymään Kerhoon. Sitä en usko. Jos joku Kerhoon liittyy, se on minusta valmistettu klooni. En kerta kaikkiaan kykene näkemään sellaista syytä, että liittyisin Kerhoon. Ei ole mitään millä minua voisi kiristää. Kukaan ihminen ei merkitse minulle mitään siihen verrattuna, että totuus satanismista pääsee julki. Ja pysyy julki. En tietenkään kestä kidutusta kuin tiettyyn rajaan saakka. Jos tilanne käy liian tukalaksi, ennemmin tapan itseni kuin liityn. Tai jos minut pakottamalla liitetään, tapan itseni heti kun pääsen vapaaksi.

 Se siitä. Mutta kuten sanottu, satanismi on Mouhijärvellä todella yleistä. Örkkien lukumäärä vielä arvoitus. Kuka on Mouhijärven saatananpalvojien johtaja? Joku sanoi 2010 että autonkorjaaja Oksasen Tipi, mutta voihan se olla joku muukin. Lienee turha arvuutella, kuka satanismin on Mouhijärvelle tuonut? Pitäisi tuntea satanismia paremmin, kyetäkseen yleensä arvioimaan, miten se on eskaloitunut historian saatossa. Kaiketi Kerho on ollut olemassa jo muinaisina aikoina, mutta toki yleistynyt koko ajan. Aikojen lopussahan melkein kaikki taitavat olla satanisteja.

 Mutta ehkä juuri Tiia Wahlroos on kaiken pahan alku ja juuri Mouhijärvellä. Ihminen Tiia ei todellakaan ole vaan "örkki". Tiia on kuulemma vielä elossa ja asustaa jossain Sastamalan vanhainkodissa. Miksi en käy kysymässä häneltä itseltään? Ei hän totta puhuisi kuitenkaan. Eikä vanhainkodissa riutuva vanhus ole enää se sama Tiia, joka vaikutti Mouhijärvellä. Se sama örkki, joka nautti lasten kiduttamisesta. Tuo örkki hyppäsi jossain vaiheessa uusiin kuoriin ja elää nyt jo uutena ihmisenä. Ehkä hän on elänyt Mouhijärvellä jo satojen vuosien ajan kehonkaappaajana ja jatkaa yhä vaan. Tai voihan sitä välillä muuallakin käydä. Vaikka ulkomailla. Ehkä Tiia on nykyään Riitta-Liisa.

 

 Kuten satanismin, on Mouhijärvi myös on pedofiilien kehto. Se on luonnollista, sillä nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.

 Kerran Oksasen Taata raiskasi minut heidän mökillään Siilinjärven rannassa. Ihmettelinkin miksi Oksaset yhtäkkiä halusivat minut mukaansa mökille uimaan? Kesken uimisen ja saunomisen minun piti mennä mökkiin sisälle, missä Taata käytti minua sadistisesti hyväkseen. Sen jälkeen ei enää uinti oikein maistunut. Kun tulin kotiin, perseeni ja pippelini olivat kipeitä. Myöhemmin äiti ei enää päästänyt minua Oksasten kanssa touhuamaan.

 Kerran menimme veljeni Kallen kanssa Salmenin Petrille pelaamaan kuusnelosta. Kun Petrin sadistinen pedofiili-isä Kalevi tuli kotiin, hän hakkasi Petrin, sekä raiskasi vuorotellen minut ja Kallen. Kun isäni Rauno sai kuulla tästä, päätti hän puolestaan raiskata Petrin. Rauno soitti Kaleville ja vaati Petrin luokseen raiskattavaksi. Petri tuli käymään. Rauno ei kuitenkaan saanut Petrin muistia pyyhittyä ilman satanistien trikkiä. Kalevi trikkasi Petrin vain nimellisesti. Kalevi kaiketi ajatteli, että nyt laitetaan kaikki raiskaukset Raunon piikkiin. 

 Muistan kun Petri kiljui alakerrassa. Rauno vaati häntä pysymään paikallaan. Kuuntelin toimitusta hieman hämmentyneenä. Kun kysyin Raunolta että mitä he oikein tekivät, Rauno vastasi vain hieman ojentaneensa Petriä. En sitä silloin kyseenalaistanut. Niin vahvasti elimme veljeni kanssa lumetodellisuudessa, missä Rauno-isä oli kovapintainen sankari. Petri oli ylä-asteella jonkinlainen häirikkö, mutta opettajat myös pitivät hänestä. Hän oli pohjimmiltaan reilu.

 

 Useimmat mouhijärveläiset opettajat ovat satanisteja. Niin se on muuallakin. Sijaitseehan yksi opettajankoulutuslaitoksista Raumalla, joka on läpeensä satanistinen pitäjä. On varmaankin vaikea pitää kuria teineille, joista osa on vihitty Kerhon saloihin jo pienestä pitäen. Hyvänä päivänä homma ehkä toimii, mutta ainahan tulee niitä vaikeitakin aikoja. 

 Kun pääsin kouluun Englantiin, olivat vanhat opettajani Mouhijärvellä ihmetelleet asiaa suuresti. Olinhan ollut patalaiska ja välinpitämätön oppilas. Suoranainen typerys. Käydessäni joululomalla Suomessa ja Mouhijärvellä, kuiskutteli historian opettaja Markku Hakala alabaarin edustalla, että olen ilmeisesti liittynyt. En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Hän sanoi, ettei itsekään koe asiasta puhumista luontevaksi ja jätti asian siihen. Kun sitten liityin 2010, Hakala vinoili minun olevan kymmenen vuotta myöhässä. Olin liian vanha rokkitähdeksi.

 Hakalan tytär Mari oli luokkakaverini ala-asteelta lukioon asti. Lastentarhassakin olimme samaa ikäryhmää. Tämä ei kuitenkaan estänyt Maria sabotoimasta seurustelujani muihin tyttöihin. Hän oli näet ylä-asteella ja lukiossa loputtoman ihastunut minuun. Torjuntani vain vahvisti tätä tunnetta. Mari sai isänsä Markun maanittelemaan minua seurustelemaan kanssaan. Tämä vihjaili tuskastuneena, kuinka se olisi omakin etuni. Oikeastaan ainoa kannattava päätös. En tiedä miksi Markku ei saanut minua trikattua ihastumaan Mariin? Kuitenkin muuten pidin hänestä. Markku valjasti äitini Kaijankin tähän paritusoperaatioon. Hän ja Markku suostuttelivat, että voisin olla edes vähän aikaa Marin kanssa.

 Asia ei jäänyt tähän. Kun en suostunut seurustelemaan Marin kanssa, vihjaili Markku minun olevaan poikiin päin. Kun tällä ei ollut minuun mitään vaikutusta, alkoi hän levittää sanaa, että olen homo. Kuulin asiasta ja päätin toimia. Aloin vastavasti levittää sanaa Markusta. Että hän on kaappihomo ja pedofiili, joka oli suivaantunut torjuttuani hänen lähentelynsä. Markku huomasi hyvin nopeasti, että jo pelkkien juorujenkin siivittämänä hänen maineensa tahrautui pienessä maalaiskylässä. Kun ihmiset eivät enää pysähtyneet jutulle ja katsoivat hieman oudosti, oli hänen pakko luovuttaa.

 Kuultuaan asiasta isäni Rauno harvinaisesti kehaisi, että hyvin hoidettu poika. Huvittavaa sinänsä, sillä hänhän se pahin pedofiili ja hinttari oli. Sääli etten päässyt ikinä kostamaan hänelle. Oli Rauno kuitenkin mies paikallaan, kun Mouhijärven ylä-asteen ja lukion rehtori Kari Koivuranta trikkasi minut pitämään hametta. Esiinnyin Kiljupäät-yhtyeen koulukeikalla hameessa, ja lauloimme kuinka "reksi tekee kiljunsa opettajan huoneessa".

 "Voisit Ville pitää hametta muutenkin. Vaikka koulussa", Kari kuiskutti korvaani vedettyään minut ruokalarakennuksen tyhjään keittiöön. Samalla hän nipisti minua tai jotain. En tiedä miten satanistit temppunsa tekevät. Sekin tulee kyllä vielä julki.

 Kun sitten kyselin äidiltä hameita lainaksi, sai isä pienimuotoisen hermoromahduksen. Hän soitti satanisti-kaverilleen, joka auttoi minut pois tästä hame-manipulaatiosta. Sinällään outoa, että Kari sai minut pitämään hameista, mutta Markku ei omasta tyttärestään. No, arabien djellabat ovat kyllä varsin tyylikkäitä. Ehkä Kari on satanistisissa tempuissaan ylivertainen. Ei kai sitä muuten rehtoriksi pääsisikään. Myöhemmin, vuonna 2010, Kari oli intoa piukassa, kun tuin Mouhijärven Lukiota satanistisine rahoineni. Hän sanoi myös aina vastustaneensa pakkoruotsia. Tiesin että hänessä oli sentään jotain hyvää. 

 Kaikki tämä Markun suostuttelu ja juonittelu vain vahvisti päätöstäni. En ikinä inhonnut Mari Hakalaa, mutta minähän päätän itse kenen kanssa olen. Ei minua saa varata ja kaupitella. Isäni diilasi minua jo kun olin pikkupoika ja siitä jäi huonot muistot.

 Kun tulin viimein satanistiksi 2010, Mari kertoi minulle asiasta. Hän tunnusti tehneensä ylä-asteiässä minulle useasti satanistisen trikin ja iskostaneen päähäni, ettei minulla seiso muiden tyttöjen kanssa. Suutuin niin peijakkaasti. Kuinka hänellä oli otsaa pilata suhteeni muihin tyttöihin? Ilmankos mikään ei ikinä tuntunutkaan onnistuvan. Runkatessa meni meikäläisen teini-ikä. No, lapsi hän oli tuolloin itsekin, alle 18-kesäinen. Syytänkin hänen isäänsä Markkua, joka kaiketi antoi satanistisen noituuden avaimet teini-ikäisen tyttärensä käyttöön.

 Miksi Mari ei onnistunut noitumaan minua rakastumaan itseensä? Ehkä syynä oli isäni tilaama loitsu, joka esti minua rakastumasta kehenkään tyttöön heidän loitsujensa pohjalta. Se ainakin kumosi Leena Pentin päälleni langettaman loitsun, josta enemmän kirjoituksessa "Satanistien vaino".

 Kuinka helvetissä aikuiset ihmiset antavat alaikäisten lastensa sabotoida toisiaan? En ymmärrä. Markku selitti minulle joskus, miten maailmassa vahvin määrää: "Se on luonnonlaki." Mitä sekin nyt sitten tarkoittaa? Samalla tavoin minä voisin sanoa, että tämä paljastuskirjoitus on sitä samaa luonnonlakia. En kuitenkaan tee niin, koska olen herrasmies. Sen sijaan myönnän haluavani kostaa. Enkä ole edes katkera. Voisin aivan hyvin jättää suurimman osan käsittelemistäni asioista unholaan, mutta menköön tämä nyt kuitenkin vaikka tällä tavalla. Ehkä se estää muita satanisteja hyökkäämästä kimppuuni.

 Totuushan on, että ainakin Markku on örkki. Ehkä Mari myös. Kerran näin Markun sellaisena, saavutettuani hetkellisesti 20/20 näkökyvyn. Karviseltahan se näytti. Menin katsomaan lähempää ja kerroin mitä näin. Sitten lähdin pakoon. Markun kehoa ohjaava örkki irtosi Markusta ja lähti haamuna perääni. Hänen tarkoituksenaan oli saada minut hetkellisesti paniikkiin ja sitten pyyhkiä muistini. Siinä hän taisi onnistuakin.

 8. luokan leirikoulumatkalla Kreikan Loutrakissa Markku vei minut jonnekin päiväksi raiskattavaksi.

 "Jonkun on pakko uhrautua", hän sanoi. "Jotta muut saavat olla rauhassa."

 Minä olin luonteva valinta, koska en kuulunut Kerhoon, kuten eivät vanhempanikaan. Markku halusi äitini Kaijan välttämättä mukaan leirikoulutouhuun ja matkalle. Eipä äiti pystynyt tätä hyväksikäyttöä estämään. Hänet aivopestiin unohtamaan koko juttu. Luokkakaverit kyselivät, missä minä olin ollut yhden päivän? En osannut sanoa siihen mitään. Eikä kyse ollut siitä parin tunnin jälki-istunnosta, jonka saimme juotuamme Ouzoa hotellihuoneessa. Samaisella Kreikan matkalla Markun kreikkalainen ystävä Sotiris halusi nähdä minut, miltä näytän? Sotiris kun on myös örkki, joka näkee jotain mitä muut eivät. Ja minähän olen ilmeisesti jotain erityistä heidän silmissään.

 2010 Sotiris soitti minulle. Olin juuri liittynyt Kerhoon ja Sotiris halusi yhteyden, koska halusi selitellä jotain. Ehkä hän oli ollut leirikoulumatkalla tapahtuneen hyväksikäyttöni takana, tai sitten hän tiesi asiasta enemmän. Muuten Sotiris kertoi mm. mitä oli nähnyt Mouhijärven pururadan kallioilla, jotka sijaitsevat Hakalan talon takana. Hän luuli että olen itse nähnyt samat oliot, mutta en ole. En valitettavasti ole nähnyt juuri mitään lapsuusvuosieni jälkeen.

 Kun innostuin Stephen Kingistä ylä-asteiässä, hehkutin Markulle "Kirjastopoliisi" -tarinaa. Markku kertoi vinosti hymyillen, että Ritva Hautaniemi on kirjastopoliisi. En silloin ymmärtänyt mitä Markku tarkoitti, mutta tätä nykyä se on päivänselvää. Mutta miten Markku tietäisi tämän kaiken, ellei ole örkki itsekin?

 2010 minuun olivat yhteydessä myös Mouhijärven lukion äidinkielen opettaja Ulla Nyyssösen sekä englannin opettaja Eeva Visalan aviomiehet. He molemmat halusivat selvittää, miksi olivat vainonneet minua. Olin kuulemma ollut niin ärsyttävä ja flirttaillutkin Eeva Visalalle. Tekosyitä. 

 

 Sanotaan että tasa-arvo toteutuu kahden ihmisen välillä vain silloin, kun molemmat ovat tasavahvoja. Että pelotteeseen perustuva vahvemman osapuolen suitsiminen ei ole tasa-arvoa. Kun vahvemmalta viedään vahvemman oikeus, jääkö hänelle silti vahvemman velvollisuus?  Perustuuko satanistinen maailmanjärjestys tällaiseen vahvemman oikeuteen? Perustuuko se viidakon lakiin: syö tai tule syödyksi? Luulen sen perustuvan ennemminkin kaaokseen. 

 Kun tarpeeksi iso toimija jää tappiolle, hän lyö ranttaliksi. Sen sijaan että hän tunnustaisi tappionsa kunniallisesti ja poistuisi tantereelta syrjään nuolemaan haavojaan, polttaa hän maan perässään. Vahvemman oikeus ei olekaan pelkkää vahvemman oikeutta. Se sallii heikommankin turvautua mihin tahansa keinoon. Jos kerran keinot sallivat päämäärän, miksi jättää osa keinoista käyttämättä? Kaikki keinot käyttöön. Itse en turvaudu kaikkiin mahdollisiin keinoihin. En välitä juuri mistään mitään. Olen surffaaja. Kun tuuli loppuu, se loppuu. Sen tiedän, että kirjoituksiani paheksutaan satanistien keskuudessa. Monet satanistit kokevat Kerho-syytökset epäreiluiksi, koska he eivät saa puhua koko asiasta mitään, eivätkä voi siis puolustautua. 

 

 

 

V

 

 Myös Mouhijärven yläkoulun uskonnon opettaja Markku "Kikke" Saarela on satanisti. Jorma Hautaniemestä en ole päässyt selvyyteen. Satanisti vai ei? Sanoisin että kyllä. Vaimonsa Ritva ainakin örkkinä on satanisti mitä suurimmissa määrin. 

 Se oli joko Kikke tai Ritva, joka sabotoi veljeni Kallen ja serkkuni Veli-Mikon piirtämisharrastuksen. Tehtyään sinänsä hauskoja pilakuvia Kikestä ja Jormasta, menettivät pojat yhtäkkiä kaiken kiinnostuksensa piirtämiseen, vaikka se oli ollut heille molemmille tärkeä ja yhteinen juttu. Jotain jossa he loistivat ja jonka kautta he pääsivät toteuttamaan itseään. Veli-Mikon kuvissa Jorma hörppi viinaksia kiikareista  ja Kikke hikoili pahkaisena kierosilmänä. Kalle pilkkasi Jormaa Abu "Ambi" Ambassadeuriksi. Kiken hän luonnosteli banaaneja hamuavana Chiquita Banana Kikkenä. Nämä hauskat piirrokset olivat jollekin liikaa. Tuntuu kohtuuttomalta, että niiden vuoksi Veli-Mikon ja Kallen rakkaus kuvataiteisiin ehdytettiin.

 

 On myös tarina pojasta, joka käänsi pedofilian voitokseen. Se on Turren tarina.

 Kun Tero "Turre" Ala-Venetmäki oli pieni, hänen isänsä Ilkka käytti häntä hyväkseen. Kun Turre tuli vanhemmaksi, hän meni kysymään asiasta Ilkalta, jonka sai ovelasti avautumaan. Mutta Ilkka ei tiennyt, että Turre nauhoitti tuon keskustelun. Vai nauhoittiko? Näin Turre ainakin väitti. Ilkka etsi nauhaa Turren huoneesta, mutta Turrepa oli piilottanut sen. Vai oliko? Ilkka ei ottanut riskejä, vaan kuunteli mitä Turre halusi.

 Ja Turrehan halusi. Ei kuuta taivaalta, mutta rajattomasti käyttörahaa, ison huoneen perheen tulevasta omakotitalosta, hyvän auton, stereot, isot kaiuttimet, uusia vaatteita... Mitä nyt nuori mies voi haluta. Ei mitään mahdotonta. Kaikkea sellaista mihin Ilkalla oli varaa. Tai muuten nauha tulisi julki. 

 Miksei Ilkka käyttänyt satanismiaan Turrea vastaan? Koska Turre oli satanisti itsekin. Ei se häneen toiminut. Ja Turre osasi olla jo poikasena vittupää. Oli sitä silloin, eikä ole siitä miksikään muuttunut.

 En ole ollut Turren kanssa tekemisissä vuosikausiin, joten en tiedä hänen nykyasioistaan paitsi sen, että Ilkka rakensi hänelle ja hänen vaimolleen Mari Hakalalle omakotitalon Ylöjärvelle. Mitä nyt Turre keksii haluta. Eikä Turre mitään paskaa halua. Kyllähän ihmisen jossain täytyy asua.

 Lukioaikoina Turre neuvoi minua toimimaan kuten hän itse oli pedofiili-isänsä kanssa menetellyt. Ei minusta ollut siihen. Vaikka isä oli parittanut ja hyväksikäyttänyt minua, rakastin häntä yli kaiken. Se oli kaiketi isän miesystävän satanistisen manipulaation vaikutusta. Ei minulla juuri mitään syytä ollut isää rakastaa. Hän oli lapsellinen ja omahyväinen juoppo, jota ihmiset Mouhijärvellä halveksuivat. Itse en ymmärtänyt hänen olevan edes homo, vaikka se oli suurin piirtein tussilla kirjoitettu hänen otsaansa. Jos olisin ollut satanisti, olisin varmasti ottanut Turresta mallia. Mutta tämä meni nyt näin.

 En tiedä milloin Turre ja Mari tuotiin satanismiin mukaan, mutta ainakin lukioaikoina he puhuivat usein merkitsevään sävyyn pihvi tar tarista. Kyselivät minulta, maistuisiko minulle raaka jauheliha? Joskus kotona ihmettelin kun äiti maisteli raakaa jauhelihaa. Eihän lihansyönti sinällään kenestäkään satanistia tee, ja samaa lihaa se on raakana tai kypsennettynä.

 Epäilen että lukiossa monet luokkalaisistani olivat Kerhossa. Turre kiusasi Esko Peltomaata, joka sitten kosti asian minulle. Satanisti Eskokin oli, mutta liian kiltti Turrea vastaan. Satanisti oli myös ainakin Riikka Saarvanto, joka joskus ryösti minut rahapulassaan. Samoin pankinjohtajan tytär Anna-Mari Heinonen. Anna-Marin mökkibileissä jonain syksynä vittuilin Turrelle ja hän trikkasi minut.

 "Menepäs Ville uimaan vähäksi aikaa siitä", Turre ohjeisti ja minähän tottelin, vaikka ei se vesi enää lämmintä ollut. Yksi luokan tytöistä seurasi minua järven rantaan saunamökille, missä rakastelimme intohimoisesti. Trikattuna olin siihenkin aikaan himonussija, vaikka muuten tyydyn vähempään.

 Samanlaisia trikkejä minulle tekivät monet muutkin, mutta kaiken kaikkiaan sain olla melko rauhassa, koska olin pohjimmiltaan hyväntahtoinen. Sellainen ihminen joka ei ole Kerhossa, mutta haluaisi salaisesti tappaa kaikki tai jotain vastaavaa, on ongelmissa mikäli kerholaiset pääsevät hänen ajatuksistaan perille.

 

 Ollessani Englannin koulusta joululomalla 2001, kävin Turren ja muiden kanssa kaljalla Mouhijärven alabaarissa. Siellä kerroin tulevista näkymistäni ulkomailla. Carlislen koulusta oli mahdollisuus jatkaa Lontooseen tai Australiaan media-alan koulutuksen tohtoritason ohjelmaan. Minusta voisi vielä tulla vaikka mitä.

 Turrea tämä ei miellyttänyt. Illan jälkeen istuin tunnin hänen kanssaan autossa. Turre teki minulle satanistisen trikin ja takoi alitajuntaani, kuinka en halunnut opiskella Carlislessa mitään, ainoastaan ryypätä.

 "Ei sinusta mitään tohtoria tule, tajuatko? Susta tulee duunari niin kuin kaikista muistakin!" Turre valisti minua ja ohjasi päätöksiäni pubissa viihtymisen puolelle. On kuitenkin myönnettävä, että olisin minä sinne pubiin löytänyt ilman hänen manipulointejaankin.

 Kun Turre tutustuu uuteen ihmiseen, on kaikki ensin hienoa. Turre osaa olla mieliksi ja saa ihmisen tuntemaan olonsa kotoisaksi. Kun Turre sitten jossain vaiheessa vääjäämättä kyllästyy uuteen kaveriin, paljastaa hän äkkiarvaamatta toisenlaiset kasvonsa. Satanististen trikkien avulla hän on ottanut selvää ihmisen peloista ja heikkouksista ja kääntää ne nyt kaveriaan vastaan sadistisesti myhäillen. Sama kaava toistuu aina Turren kanssa tekemisissä oleville ihmisille.

 Minulle Turre oli aina välillä hyvä kaveri, kunnes taas petti luottamukseni nolaamalla minut täysin puun takaa baarissa tai jossain illanistujaisissa. Tai kun uskouduin hänelle, vuoti hän asiani koko maailmalle. Kaksinaamainen juoruämmä, sellainen Turre on. Hän nauttii liiaksi toisen avuttomuudesta ymmärtääkseen pilaavansa oman maineensa. Ihmiset eivät hyväksy hänen tapaansa valita uhrinsa vain oikkujensa perusteella, ilman hyvää syytä. Hän saattaa olla melkoinen tunnelmanpilaaja. Jotkut eivät hyväksy hänen tapaansa nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Vuosikausien ajan Turre toimi baarimikkona. Se ei sopinut hänelle. Vaikka hän kuinka pinnisteli hymyä ja ystävällisiä sanoja, huomasi hänestä miten hän lähinnä vihaa kaikkia ihmisiä. Eihän Turrekaan ihminen olekaan vaan örkki. On hänessä toki hauskakin puolensa. 

 Jossain vaiheessa tein Turresta aggressioideni kohteen. Ihmisen, jota tapasin haukkua ja pilkata, jotta hän ymmärtäisi, että minäkin osaan olla vittumainen. Kyllähän sillä joku vaikutus  ilmeisesti oli. Välimme jäätyivät. Turre puukotti minua minkä ehti. Sampoaxelssonmaisesti hän yritti muun muassa saada koko Tampereen minua vastaan. Hän väitti että olen sanonut, että kaikki tamperelaiset ovat kusipäitä. Edesmennyt DD-pubin Ile tuli baarissaan kysymään minulta, onko väite totta? Kielsin sanoneeni niin. Ei kukaan uskonut Turren juttuja. Hän oli näyttönsä antanut jo niin monta kertaa.

 2010 Turre soitteli vanhana Oasis-fanina ja kysyi "mikä tää Noel Gallagher juttu oikein on", mutta en kaunoiltani halunnut sitä hänelle selvittää. Kun Samuel O'Neill ja muut kovan luokan satanistit ymmärsivät Turren olevan yksi isoimmista inhokeistani, he käyttivät tätä syöttinä. Voisin päästää Turren päiviltä ja siten vankistaa asemaani satanistina. Minulle ehdotettiin myös, että jos antaisin luvan siittämäni poikalapsen USA:n matkoille, korvaukseksi siitä Turre murhattaisiin. Amerikassa poikaa oltaisiin manipuloitu, ohjelmoitu ja hyväksikäytetty.

 En tietenkään suostunut. Ihmettelin vaan eikö pojan äiti osaa itse tehdä moista päätöstä? Mutta ehkä häntä manipuloitiin asiassa.  Toisaalta jos tietäisin mitä kaikkea hän minulle on vuosien varrella tehnyt, saattaisin muuttaa mieleni. Toisin kuin monet muut, Turre ei 2010 myöntänyt minulle miten oli satanismia pääni menoksi käyttänyt. Sain kuitenkin sellaisen vaikutelman, ettei hän ollut tyytynyt ihan vähään.

 Turren vanhemmat, Ilkka ja Tuula, soittivat ja puolustelivat poikaansa laveasti maalaillen. Kuinka Turre on aina ollut vähän hankala luonne. Toiseen puheluun Ilkka ja Tuula olivat jo koonneet kaiken rohkeutensa. He kertoivat etteivät olisi niinkään pahoillaan, jos selvittäisin välini heidän poikansa kanssa:

 "Sinä teet mitä sinun täytyy tehdä."

 

 Kaiketi koko Mouhijärvellä vaikuttava Ala-Venetmäen suku on satanistista. Pelasin jalkapalloa Mouhijärven Mallissa Turren serkun Tommin kanssa. Ennen yhtä peliä hänen isänsä Kalle Ala-Venetmäki ohjasi minut mukanaan kentästä sivummalle. Kävelimme puiden lomaan, kuusikon taakse. Siellä hän teki minulle satanistisen trikin.     

 "Muista! Syötä aina Tommille. Aina!" Kalle ohjeisti minua. Kun tulimme takaisin, joku kysyi Kallelta mistä asiassa oli kyse?

 "Annoin vaan neuvoja Villelle", hän sanoi.

 Niinpä syötin peleissä aina Tommille. Vaikka edessäni oli tyhjä verkko. Ei sillä että tämä olisi jotain ainutlaatuista. Kaikenlainen junioriurheilu varmasti pursuaa samanlaisia tarinoita. 

 Myöhemmin homoksi osoittautunut Tommi raiskasi minut satanistisen trikin avulla. En tiedä onko hän vieläkään tullut ulos kaapista. Isänsä hemmottelemalle Tommille oli myös kova pala, kun meillä oli Uotsolassa bänditoimintaa. Tommikin olisi halunnut laulaa bändissä, mutta kukaan bändiläisistä ei pitänyt hänestä. Hän oli tottunut saamaan haluamansa ja valitti asiasta isälleen. Kalle lohdutti Tommia sanomalla, ettei niiden touhusta mitään tule kuitenkaan. Tommi pyysi minua lainaamaan hänelle jotain levyjä, mutta ei hän päässyt niihin sisälle. Pelkät bändien nimet saivat hänet vaikertelemaan.

 Turren toinen serkku Janne Halonen ryösti minulta ja etenkin isältäni rahaa minkä pystyi. Janne oli ilmeisesti melko häikäilemätön satanisti. Niin olen kuullut sanottavan. Suojellakseen minua Rauno-isäni tilasi miesystävänsä manipuloimaan Jannen ihastumaan minuun. Turrekin ihmetteli kun Janne halusi dokailla kanssani, vaikka oli yleensä melko kriittinen ihmisiä kohtaan. 

 Joskus menin kännipäissäni vittuilemaan Jannen pikkuveljelle. Oliko se nyt sitten Jarno vai Jyri, en muista.

 "Tuo oli iso virhe", joku sanoi. 

 Aloinkin kärsiä selittämättömästä henkisestä piinasta. Se jatkui viikkojen ajan. Valitin asiasta Turrelle, joka neuvoi, että minun pitäisi mennä lakki kourassa pyytämään Halosilta anteeksi. Niin teinkin, mutta veljesten isä sanoi vain, että meidän pojille ei vittuilla. Ei siitä mitään hyötyä ollut. Piina jatkui kuukausia, kunnes lopulta tasaantui normaaliksi vitutukseksi. Kävin Halosilla myöhemmin toisenkin kerran. Halosen isäntä halusi liittää minut Kerhoon, jotta pystyisin pitämään paremmin puoleni. Mutta ei minua saanut liitettyä. Samaa yritti Mouhijärven Osuusmeijerin työkaverini Reijo Mauri. Ei onnistunut.

 Kun minusta 2010 tuli satanisti, olin yhteydessä Halosiinkin. Kai minulla olisi heidän kanssaan kana kynittävänä, mutta samanlaisia kanoja on tuhansia. Millä minä ikinä ehdin ne kaikki kyniä, vaikka yhtäkkiä valaistuisinkin? Sitäpaitsi, jos Janne ja Turre ovat molemmat örkkejä, ehkä Tommikin, miten minä heille kostan? He jatkavat elämäänsä uusissa kehoissa joka tapauksessa. Ehkä pääsen kostamaan vasta siirryttyäni toiseen olomuotoon; ET:ksi. Eikä minua silloin enää kiinnosta. Olenhan jo nyt ihmisenä lähes kaiken inhimillisen yläpuolella.

 

 

 

 

VI

 

 Tällaisista asioista pitää puhua ja niitä pitää tuoda julki, jotta asiaan voitaisiin saada jonkinlaista muutosta. Satanistinen Supo on siihen haluton, mutta kenties kansalaisaktivismilla voidaan saada jotain aikaan.

 Itse haluan luoda pelotteita, jotta satanistit jättävät minut rauhaan. Olen kyllästynyt heidän selityksiinsä siitä, miten heillä ei ollut vaihtoehtoja. Paskapuhetta. He vain valitsevat helpoimman tien ja vainoavat jotain avutonta kohdetta. Varmaankin siitä tulee myös hyvä fiilis. Itse kuolisin mieluummin pois, kuin kiduttaisin jotain viatonta ihmistä. Satanisti saattaa ajatella samoin. Siksi hän hakemalla hakee syytä ajatella pahaa muista. Tekosyytä päästä heitä terrorisoimaan. Kun katsoo ympärilleen, ei kuolema ole ollenkaan huono vaihtoehto, vaan luultavasti portti parempaan. Ei sillä että hautoisin itsemurhaa; päinvastoin. Nautin elämästäni. En tietenkään joka hetki, mutta ei se ole tarkoituskaan.