Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

UFOJEN FILOSOFIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

  Tämä kirjoitus käsittelee yliaistillisia olentoja; korkeammissa ulottuvuuksissa värähteleviä entiteettejä, eli ufoja ja heidän filosofioitaan. Monet tekstini sivuavat heitä, mutta nyt aloitan uuden, kokonaan heitä käsittelevän kirjoituksen. Tämä täydentyy pikkuhiljaa. Koska aihetta on tieteellisesti mahdotonta tutkia, en yritäkään todistella mitä on olemassa ja mitä ei. Turha tulla sanomaan minulle, ettei se noin voi olla. Että tuo on ihan mahdotonta.

  Kun menee kerran harhaan, saattaa päätyä oudoille poluille, missä totuudesta ei ole tietoakaan. Tehdyt löydökset saattavat olla silti kiehtovia. Taaksepäin kääntyminen ei enää houkuttele. Tästä syystä vältänkin vetämästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Sen sijaan yritän avata ovia erilaisille mahdollisuuksille ja jättää nuo ovet auki. Monesti elämässä yhdestä ovesta kulkeminen johtaa taakse jäävien ovien sulkeutumiseen. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole päästä yhtä käytävää mahdollisimman pitkälle. Tarkoitus on koputella eri oviin ja katsoa mihin ne saattaisivat johtaa.

 

 

 

 

 

Ufoista yleensä

 

  Ufoja on moneen lähtöön. Vaikka he ovatkin pääsääntöisesti positiivisesti latautuneita entiteettejä, eivät he silti välttämättä ole ihmisiä kohtaan hyväntahtoisia. Suhtautuminen saattaa olla neutraalia. Jotkut ufot eivät auta ketään, vaan työskentelevät ainoastaan omaa etuaan silmällä pitäen. Jotkut saattavat olla avuliaita, mutta tämä ilmenee lähinnä ihmisten toimien hankaloittamisena. On näet kovin suhteellista, mikä on pitkässä juoksussa hyödyllistä ja mikä ei. Ilman vastoinkäymisiä ihmisestä tulee heikko ja tylsämielinen. Liian suuret ongelmat taas johtavat katkeroitumiseen. 

  Pääsääntöisesti ufot eivät ole ns. kivoja. Jos ne olisivat sitä, elämä olisi tylsää. Kehitys ei tapahdu olemalla kiva. Maailma ei toimi niin. Ainakaan ihmisten maailma. Hyväntahtoisuus vaatii usein kuria ja tiukkoja otteita. Itsekuria myös. Silti jotkut ufot ovat kilttejä. He tietävät että ihminen on kuin koiranpentu, jota pitää hoivata ja jolle kuuluu antaa herkkupaloja ja rapsutusta. Huvittavaa asiassa on se, että monesti ufot kulkevat maan päällä ottaen eläimen hahmon. Monen lemmikkikoira ohjailee isäntäänsä tämän sitä tietämättä. Joku voisi luulla, että ufot ovat kliinisiä, mutta heiltä löytyy myös huumorintajua. He nauravat ainakin ihmisille. Sitä en tiedä, osaavatko nauraa itselleen?

  Samoin kuin positiivisesti latautuneita, on entiteettejä myös negatiivisia ja jo edellä mainittuja neutraaleja. Näistä negatiivisia kutsun demoneiksi. He työskentelevät pimeyden voimille eli esimerkiksi Saatanalle. Demonit ovat siinä mielessä rajoittuneempia kuin ufot, että heiltä puuttuvat lämpimät tunteet kokonaan. Demonit eivät tunne empatiaa tai rakkautta. Sen sijaan viha, tuska ja epätoivo ovat heidän voimanlähteitään. Tunteita nekin, ei siinä mitään. Ihmisten ei kannattaisi olla demonien kanssa tekemisissä, sillä eihän siinä hyvin käy. Jotain voi hyötyäkin, mutta lopulta saldo jää pahasti miinukselle. Se maailma vetää kuitenkin puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Niin se on varmaan aina ollut.

  Ufojen joukossa on viides kolonna. Negatiivisesti latautuneita entiteettejä, jotka sotkevat koko paletin. Pahansuopia yksilöitä, jotka sabotoivat ufojen projekteja. Tämäkin vain siksi, ettei kaikki olisi niin yksinkertaista. Kaikenlaiset olennot koirista jumaliin haluavat draamaa ja huvitusta. Ufoja korkeampien olentojen keskuudessa soluttautujat tiedetään, mutta heidän annetaan mellastaa, jotta peliin tulisi lisää haastetta.

  Kristinusko pohjaa uhraamiseen samoin kuin satanismikin. Olihan Jeesus veriuhri. Ja samoin kuin Saatana, myös ufot haluavat uhreja. He haluavat ihmisten uhraavan aikaa ja vaivaa juttujen eteen. Ihmisten pitää kärsiä saavuttaakseen jotain. Sillä mitä he itse osaavat tehdä ei ole niin väliä. Ufothan hoitelevat jutut taustalta kuntoon, jos niin haluavat. Ihmisten ei kuitenkaan haluta olevan omavaraisia. Ufojen mielestä on OK, että ihmiset on tyhmennetty fluorilla. Sen parempi heille. Sitä helpompi ihmisiä on ohjailla. Ei ihmisille anneta paljoakaan arvoa.

  Valon puolella tiedetään, että se on se parempi puoli. Pimeyteen eksytään. Sinne luiskahdetaan, eikä päästä enää pois. Pimeys on lyhytnäköinen diili. Se on korkeakorkoinen laina, joka antaa heti mutta tulee lopulta kalliiksi. Negatiivisella puolella edetäkseen entiteetin tulee olla valmis yhä suurempaan pahuuteen, päästäkseen kiipeämään hierarkiassa ylöspäin. Se on noidankehä. Tapa tai tule tapetuksi. Suurin hyöty imetään aina jollekin muulle. Jos on valmis mihin vaan, tarjoaa pimeä puoli enemmän. Posiitivisella puolella on tyydyttävä vähempään. Kohtuullisuus on viisautta ja hyve. Jos antaa itsensä piehtaroida ylenpalttisuudessa, ei seurauksena ole kuin krapula. Viisaskin ottaa joskus liikaa, tunteakseen liiallisuuden. Mutta hän ottaa liikaa vain vähän, ja palaa sitten sorvin ääreen.

  Ufot eivät ole omnipotentteja. He ovat meitä ihmisiä huomattavasti kyvykkäämpiä, mutta eivät lopulta kykene muuttamaan maailmaa. He ovat samalla tapaa matkustajia kuin ihmisetkin. Siinä missä ihmiset matkustavat laivan hyteissä, seuraavat ufot laivaa lokkeina. Ihmiset näkevät lokit, mutta luulevat niitä tyhmiksi linnuiksi. Todellisuudessa lokit tietävät kaiken paremmin kuin ihmiset. He eivät tarvitse laivaa niin paljon kuin ihmiset. Mutta ei se lokkikaan yksin ulkomerellä viihdy.

  Tapaan sanoa, että se vaan on niin. Että tämä asia nyt vain on näin. Että sen annetaan olla niin, eikä siitä välitetä. Selittelemättä paras. Joidenkin mielestä asioiden nykytilaan on jokin syy. Kaikille asioille merkitys. Asiat eivät vain ole kuten ne ovat. Tärkeämpi kysymys on, että voidaanko niihin vaikuttaa?

  

 

 

 

 

Yhteydet ufoihin

 

  Ufot eivät halua olla suoraan yhteydessä ihmisiin. Suora keskusteluyhteys johtaa vain siihen, että ihminen alkaa kysellä neuvoja joka asiaan. Tietäähän ufo kaiken paremmin. Tämä taas johtaa siihen, että ufo päättää kaiken ihmisen puolesta. Kyllä ihmisen pitää elää itsenäisesti. Ihmisellä on vapaa tahto ja myös vastuu tekemisistään. Kenelle enemmän, kenellä vähemmän.

  Ufo antaa ihmiselle mieluummin onkivavan kuin kalan. Ongelma on siinä, että usein ihminen ei tiedä omaavansa onkivapaa, eikä osaisi sitä käyttääkään. Monelle ihmiselle kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä hänen mielensä on valjastettu jokapäiväiseen aherrukseen ja vapaa-ajan banaliteetteihin. Se on sääli. Moni on tietämättään henkisesti kyvykäs. Jos tällainen ihminen ei ole ns. kerhossa eli satanistisessa liitossa, on hänet todennäköisesti myrkyillä sabotoitu tylsämielisyyteen.

  Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Fyysinen ja henkinen vointi kulkevat käsi kädessä. Jos haluaa tavoitella henkisyyttä, tulee ensin puhdistaa ruumiinsa. Se onnistuu pitäytymällä puhtaassa ruokavaliossa, josta on jätetty kaikki teollisesti prosessoitu pois. Aivojen käpylisäkettä tukkivaa fluoria ja muita myrkkyjä on välteltävä. Lisäksi alkaalinen ja stimulanteista vapaa ruokavalio mahdollistaa ruumiin ja sitä kautta mielen puhtauden. Meditaatio rauhoittaa ja tuo ihmisen lähemmäksi itseään. Auttaa keskittymään.

  Ihmisiä myrkytetään systemaattisesti joka tuutista uskomattomalla volyymilla. Koko ruokateollisuus tähtää ihmisten tyhmentämiseen. Se on satanistinen agenda, jonka tarkoitus on tehdä koko ihmiskunnasta karjalauma, joista kukaan ei kykene hahmottamaan suurta kuvaa. Vain satanistisen valtapyramidin huipulla vaikuttavien on tarkoitus tietää. Hekään eivät saa juuri ajatella. Heidänkin mielensä on vangittu tuottamaan mielihyvää pyramidin huipulle. Satanistinen systeemi tähtää todellisuuteen, jossa kaikki on valhetta. Kaikki on käännetty ylösalaisin. Eikä haittaa vaikka harvat valveutuneet eivät asiaa hyväksyisikään. Kunhan ymmärtävät vaieta tottelevaisesti.

 

  Kun lukee lehdestä jonkun Katri Helenan saavan neuvoja enkeleiltä, saattaa kyse olla yhtä hyvin demoneista. Ufot joita voisi pitää enkeleinä kun eivät yleensä kommunikoi suoraan ihmisen kanssa, vaan jättävät mieluummin osviittaa. Demonit sen sijaan esiintyvät mielellään henkioppaina, johtaen ihmisiä harhaan. Leikitellen heidän kustannuksellaan. Demoni saattaa antaa paljon hyviäkin neuvoja, mutta kun ihminen oppii luottamaan häneen, pettää hän ihmisen tärkeiden kysymysten äärellä. Pään sisäisiä ääniä ei siis kannata uskoa. Niistä voi olla iloa ja seuraa, mutta niiden varaan ei kannata laskea mitään. Vain ruumiiltaan ja mieleltään täysin puhdas ihminen saattaa huomata eron neuvojen ja häirinnän välillä. Silloinkin neuvo voi tuottaa ihmiselle pitkässä juoksussa haittaa. Se on oikopolku eteenpäin. Mutkan välttäminen. Mutta entä jos se mutka olisikin ollut tarpeellinen vetää läpi? Toki raskaat askelet kuluttavat aikaa ja energiaa, mutta niistä oppii. Virheistä oppii. Fyysisesti raskaat polut voi käydä läpi myös mieleltään keveänä. Jos joku neuvoo olan takana koko ajan että tee noin, jää opintie lyhyeksi. Yhtä hyvin neuvoja voisi tehdä itse koko homman. 

  On demoneja, on ufoja, ja on myös pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jos kuvittelee kuulevansa ääniä, alkaa niitä äkkiä myös kuulla. Mielikuvitus tekee tepposet. Sitä helposti keskustelee itsensä kanssa. Ja mikäs siinä. Minua harmittavat ihmiset, jotka ääniä kuullessaan turvautuvat lääkkeisiin. Se nyt on vihoviimeinen virhe. Lääkärit ohjeistetaan nykyään tarjoamaan masennuslääkkeitä vähän joka vaivaan. Pikku vitutus diagnosoidaan masennukseksi. Kaikkea ns. rajatietoon viittaavaa pidetään mielenvikaisuutena. Ei lääkäreille kannata ikinä kertoa mitään henkimaailman asioita. Suurin osa heistä on satanisteja, jotka on opetettu tuhoamaan kaikki sellaiset ihmiset, jotka näkevät ja kuulevat enemmän. Sen ymmärrän, että jos ei saa unta, ottaa lääkettä. Mutta entä sitten jos kuulee kaikenlaisia ääniä? Sehän on vaan mielenkiintoista. Kunhan nyt on jotain muutakin seuraa välillä kuin ne äänet. Ja vaikka ääniä kuulisi, ei niitä kannata kuunnella.

  Ufojen ja demonien on helppo myös ujuttaa ideoita ihmisen omaan ajatteluun. Saada ihminen luulemaan, että hän on jotain mieltä ja toimimaan sitten sen mukaan. Mieluummin he kuitenkin antavat ihmisen tehdä itse päätöksen vapaan tahtonsa mukaisesti. Tuollaisella päätöksellä on enemmän arvoa.

  Portteja astraalimaailmaan avanneiden on syytä miettiä erityisen tarkasti, miten toimia tärkeiden kysymysten äärellä. Päätökset on syytä tehdä järjellä tunteen sijaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että perustaisi ajattelunsa pelkästään ns. koviin arvoihin. Usein järkevä päätös ottaa muut ihmiset huomioon ja on tasapuolinen. Ahneus ja kateus ovat itseään ruokkivia tunteita, joiden sinänsä motivoivalle vaikutukselle ei saa antaa liikaa valtaa. Tasapaino ja harmonia eri asioiden välillä on avain onneen. Vaikka pidättäytyisi halvoista huveista, on myös syytä olla suvaitsevainen itseään kohtaan. Kohtuullisuus on viisautta.

 

 

 

 

 

Ufot ja karma

 

  Sen sijaan että kuuntelisi ääniä, pitää ihmisen elää ihmisen elämää. Sääli vain että ihmiset on myrkytetty niin huolella, ettei sekään onnistu ilman teknistä apua. Ihmiselämä on kaiken kaikkiaan huono diili, koska pärjätäkseen pitää alistaa muita. Tämä taas johtaa uusiin reinkarnaatioihin, joiden kautta puhdistaa karmaansa, jotta voisi päästä etenemään sielunsa polulla.

  Toki karma on siinä mielessä armollinen, että se tarkastelee ihmisen elämää laaja-alaisesti. Karma ottaa huomioon elämän suhteellisuuden. Kusipäiseksi kasvatettu, joka kuitenkin yrittää toimia altruistisesti oikein, saa karmalta paljon anteeksi. Vaikka ihminen on heikko, pitäisi hänen silti miettiä mitä tekee ja ponnistella kohti parempaa. Ei voi jäädä vellomaan omassa surkeudessaan tai tavoitella pelkkää omaa etua. Viisas ajattelee itseään ja ottaa muutkin huomioon. Hän ajaa omaa asiaansa rakentamalla siltoja ja auttamalla muita. On helppo tuhota ja raivota. Viisasta se ei ole.

  Mutta ei ihmisten maailmassa pärjää pelkällä diplomatialla. Pitää olla valmis puolustautumaan. Usein hyökkäys on paras puolustus. Kun vihollinen sitä vähiten osaa aavistaa, tulee iskeä hänen selustaansa maksimaalisella voimalla siten, että hän oppii kerrasta pelkäämään ja välttää tulevaisuudessa turhia yhteenottoja. Välillä pasifistinkin on iskettävä vastaan. Kiusaajaa ei taltuteta reagoimalla hänen heittämiinsä ärsykkeisiin, vaan hyökkäämällä hänen kimppuunsa varoittamatta. Pitää lyödä ensin. Kysymys pitää torpata vastakysymyksellä. Ei alentua vastailemaan.

 

  Jos ihminen käy läpi toisen elämän kaikki kokemukset. Menee hänen asemaansa, ei hän enää silloin ole se mikä on ollut vaan jotain muuta. Luultavasti se sama mikä toinenkin joka on käynyt samat jutut läpi. Voiko ihmistä syyttää siitä, että hän tekee mitä tekee? Tai jättää tekemättä. Hän toteuttaa omaa luontoaan. Eikö sellainen ihminen pitäisi eliminoida joka ei pysty sopeutumaan? Elämässähän on sattumalla sijaa. Sitä tekee jotain sopimatonta. Missä vaiheessa vastuu alkaa? Kuka on vastuussa itsestään? Onko niin, että mitä kyvykkäämpi ihminen, sen enemmän hänellä on vastuuta? Ihmisillä on vapaus valita. Entäs jos on tarjolla pelkkiä huonoja vaihtoehtoja? Jollakin taas on pelkkiä hyviä vaihtoehtoja. Helppo niistä on valita. Entä jos joku tekee puolestasi kaikki tärkeät valinnat? Voit itse valita solmiosi värin ja muuta vastaavaa.

  Ihminen viihtyy ryhmässä. Siellä hän seuraa vahvana ja karismaattisena pitämäänsä johtohahmoa. Toisaalta myös muita, jos he muodostavat ryhmän ryhmän sisällä. Mikäli johtohahmo ei arvosta ryhmän jäseniä, eivät itsenäiseen ajatteluun kykenevät enää pian halua seurata häntä. Jäljelle jäävät ne hännystelijät, jotka eivät kykene omiin ratkaisuihin. Tällainen ryhmä ei menesty. Valta turmelee jo alunperin ajattelemattoman johtohahmon. Ihminen menee mielellään muiden mukana, vaikka ei koe valintoja itselleen mieluisiksi. On vaikea ajatus jäädä yksin. Ongelmatkaan eivät ole niin isoja, jos muilla on samat ongelmat. 

  Kun ihminen kuolee, hän voi uudelleen syntyä eläimenä, ihmisenä tai parhaassa tapauksessa päästä eteenpäin elämässään. Hän voi valita haluaako jatkaa yksikkönä, joka tavoittelee henkistä kasvua? Vai haluaako liittyä yhteen monien muiden kanssa ja muodostaa kollektiivinen yksikkö? Tällainen kollektiivi jakaa tehtävät keskenään. Jonkun on kuitenkin johdettava sitä. Ei pidä luulla, että positiiviset hyper-ulotteiset entiteetitkään olisivat vapaita saatanallisesta terrorista. Ufot ovat moniulotteisia hahmoja, joita erilaiset houkutukset vetävät eri suuntiin. Ja kuten edellä mainittua, kollektiiveihin soluttautuu ilkeämielisiä pahuuden lähettiläitä, tarkoituksenaan tehdä tyhjäksi valon lähettiläiden työtä. Miksi näin annetaan tapahtua? Samasta syystä miksi ihmisten maailma on epätäydellinen. Universumin luoja tietää, että täydellinen maailma on tylsä. Sen pitää venyä moneen suuntaan, eikä se saa ikinä valmistua.

  Jos satanistit tietäisivät – jos yleensä tiedettäisiin – miten asiat ovat, maailma olisi erilainen. Onhan se opportunistien. Pahimmat kusipäät tekisivät väkisin kaikenlaista hyvää, päästäkseen hyötymään siitä myöhemmin. Tämän vuoksi maailman perusluonne on salainen. Se on testi. Pitää olla pyyteetön. En tiedä onko siinä mitään järkeä. Parempi olisi jos säännöt tehtäisiin selväksi.

 

 

 

 

 

Eläinten oikeudet

 

  Jotkut ufot ajavat vahvasti eläinten oikeuksia. Ei sillä että he vainoaisivat lihansyöjiä tai estäisivät ihmisiä syömästä eläimiä. Nämä ufot kuitenkin kokevat, että koska ihmiset kohtelevat eläimiä huonosti, eivät he itsekään ansaitse hyvää kohtelua kehittyneemmiltä lajeilta. Onhan tuotantoeläinten kohtelu raukkamaista orjuuttamista. Ei niille anneta mitään arvoa. Tuotantoeläin ei voi vaikuttaa elämäänsä, ihminen voi. Kyllä joku kanakin ansaitsisi asiallista kohtelua vaikka onkin pelkkä kana. Sama pätee lehmiin ja sikoihin. Ei kissojakaan pidetä karsinoissa eikä koiria. Entäs sitten hyönteiset? Itse en söisi hyönteisiäkään. En halua syödä mitään matoja. Ravitsemusekspertit puhuvat aina kuinka tärkeä on saada proteiineja. En ymmärrä mihin niitä niin paljon tarvitaan? Itse uskon kaurapuuroon.

  Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että lihansyönti on väärin eläimiä kohtaan. Kyse on myös siitä, että eläimiä ja niiden eritteitä syövä ihminen ei voi olla ruumiiltaan täysin puhdas. Ja se jonka ruumis on likainen, ei voi saavuttaa mielenkään kirkkautta. Toisin sanoen lihansyönti tyhmentää ihmisen. 2010-luvun kasvissyönti-buumi voisi kohottaa ihmisten värähtelytasoa merkittävällä tavalla, mikäli satanistiset elintarvikevalmistajat eivät olisi iskeneet siihen kiinni vegaanisilla eineksillä ja puolivalmisteilla, jotka on enemmän tai vähemmän kaikki fluorattu. Lisäksi samalla tavoin kuin satanistit sotkevat lihaeineksiin ihmisen lihaa, piilotetaan vegaanisiin eineksiin vähintään eläinkunnan tuotteita. Kukaan ei saa olla puhdas. Kulutusyhteiskunnasta eroon pyrkivät hipit ja muu vaihtoehtoporukka halutaan myös myrkyttää. Hippien joukoissa on yhtä paljon kerhoon kuuluvia kuin muissakin piireissä. Siellä on myös paljon örkkejä (kts. kirjoitus Rauno Mokka ja They Live), jotka varmistavat hippien myrkyttämisen. 

 

  Eläinrakkaat ufot eivät siis halua että eläimiä kohdellaan kaltoin, eli että niitä syödään ja pidetään tuotantoeläiminä. Olisiko sitten parempi, ettei näitä eläimiä olisi olemassa ollenkaan? Että lehmien ja muiden annettaisiin kuolla sukupuuttoon. Ja jos on parempi, että tuotantoeläimiä ei ole ollenkaan kuin että niitä on, niin miksi sitten ihmisiä on olemassa? Kyllähän ihmisiäkin kohdellaan huonosti. Eikö olisi parempi, ettei ihmisiäkään olisi olemassa ollenkaan? Vähemmän kärsimystä. Annettaisiin vain sellaisten lajien elää, jotka pärjäävät omillaan. Onhan ihminen alennettu Saatanan tuotantoeläimeksi. Olemme karjaa, jota demonit ja erilaiset alienit kuten reptilianit ja grayt lypsävät. Surumme, vihamme ja epätoivomme ovat nautintoaineita näille paholaisen vahtikoirille.

 

 

 

 

 

Elämän peli

 

  Olen pitänyt ihmisten elämää merkityksettömänä. Joidenkin mielestä ihmiset muokkaavat maailmaa teoillaan koko ajan. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos joku korkeampi voima voisi koska tahansa muuttaa kaiken paremmaksi? Mikseivät ammattilaiset hoida hommia ja anna muiden lomailla?

  Peli on liian epärealistinen, jotta siihen voisi samastua. Jotta siihen voisi eläytyä ja ottaa sen tosissaan. Deus Ex Machina ilmaantuu liian usein sotkemaan koko paletin. Eihän muuten mistään mitään voisi tullakaan. Onhan peli toisaalta liian vaikea, jotta siinä voisi pärjätä omillaan. Satanismi on liian läpitunkeva ja kaikkivoipa mahti tässä maailmassa, jotta ihmiset voisivat laittaa hanttiin. Etenkin kun kaikki on myrkytetty pienestä pitäen. Onko siinä juuri järkeä, että harvat kynnelle kykenevät ihmiset nousisivatkaan kapinaan satanistista maailmanjärjestystä vastaan? Onko se näiden ihmisten ongelma? Eikö näiden suurien ongelmien ratkaisu kuulu niille, jotka niihin todella pystyvät vaikuttamaan? Ufoille. Miksi ufot eivät ratkaise maailman epäkohtia? Sanotaan, että he eivät saa sekaantua, mutta hehän sekaantuvat joka tapauksessa ja koko ajan.

  Ufot vaativat minua ottamaan pelin tosissaan, mutta itse he eivät tee niin. He lähettivät parhaan miehensä - minut - toimittamaan tätä tehtävää. Jos minä olen heidän vastauksensa tällaiseen maailmanlaajuiseen ongelmaan, ehkä isoimpaan ongelmaan mitä ihmiskunta on ikinä kohdannut, voi vain sanoa, että eipä heillä hyvin mene. Olisin odottanut ufoilta – samoin kuin isältäni – johdonmukaisuutta. Että on jotain sääntöjä, joihin voi luottaa. Kun painan A:sta, tiedän B:n reagoivan tietyllä tavalla. Näin voisin opiskella maailmaa ympärilläni ja harjoittaa toimintamalleja, joihin nojata. Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin voisi luulla. Samoin oli isäni kanssa. Hän sanoi yhtä ja teki toista. Yhtenä päivänä sanoi yhtä ja toisena jotain aivan muuta. Ja nauroi päälle. Opin jo nuorena siihen, ettei mikään pidä paikkaansa. Ehkä onkin niin, että erilaiset mallit ovat tylsiä kaavoja. Ne toimivat mutta eivät tuo elämään mitään uutta. Jos ihminen haluaa luoda uutta, hänen pitää rikkoa kaavoja. Se johtaa konflikteihin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa harmoniaa, pitää hillitä itsensä. Jos haluaa muuttaa maailmaa, pitää ottaa härkää sarvista ja työntää se pois edestä. Harmoniaa se ei tuota. Se on monesti joko tai.

  Omalla kohdallani vapaan tahdon noudattaminen johtaa tällaisiin kirjoituksiin. Minusta ei tullut mitään. Ei muusikkoa, ei tuottajaa, eikä muutakaan. Maineeni on mennyt. Jäljelle on jäänyt silti vapaus tehdä mitä huvittaa. Kaikilla ei ole tätä vapautta. Liian moni asia sitoo heitä. Minä voin toteuttaa itseäni miten haluan, mutta en pysty mihinkään vaativaan. En pysty harjoittelemaan itseäni kitaristiksi. En pysty tekemään musiikkia. En pysty toimimaan työelämässä. Joku jossain on kaiketi säätänyt asian niin, että monen mutkan kautta kirjoitan näitä paljastuskirjoituksia. Onhan näillä kiistatta enemmän arvoa ja merkitystä kuin pop-kappaleilla tai televisiotuotannoilla. Edelliset epäonnistumiseni ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Laiska ja saamaton luonteeni on tehnyt minusta välinpitämättömän. En välitä mistään mitään. Siksi voin tehdä mitä haluan. Ihmisten on saatava tietää minkälaisessa maailmassa he elävät. Se on ihan must juttu.

  Kun ufot kysyivät minulta mitä halusin tehdä musikin saralla, kerroin haluavani luoda oman kitarasoundin. Siihen olisi mennyt 20 vuotta. Ketä kiinnostaa hakata samaa riffiä joka päivä 20 vuotta? Näin ufot toimivat: He luovat mahdollisuuksia, jotka ovat liian vaikeita saavuttaa. Usein pitää olla kuitenkin mahdollisuus Joku tyyppi tulee luoksesi huonoimmalla hetkelläsi ja kysyy mukaan projektiin. Kieltäydyt. Parin vuoden päästä saman tyypin projekti on huippumenestys. Joku toinen tulee kysymään toisella saralla. Lähdet mukaan, mutta eihän siitä mitään tietenkään tule. Ainoastaan niistä tulee, joihin ei halua tai pysty osallistumaan. Toki olisi voinut, mutta tiedettiin että ei kuitenkaan. On parempi olla menestymättä. 

  Ufot näkevät joka päätöksen vuosien päähän. He tietävät milloin joku asia ei kannata. Ja ihmisen maailmassa suurin osa asioista ei kannata. On parempi olla tekemättä mitään. Ihmettelen miksi minua näin paapotaan. Kuula kalloon vaan. Samoin ajattelen koko planeetastamme. Se pitäisi tuhota. Ihmisten kulttuuri perustuu pelkälle hyväksikäytölle. Antaa eläinten mennä siinä samalla. Parempi ettei niitäkään ole olemassa, koska ennen pitkää paikan päälle ilmestyisi kuitenkin joku vieras laji, joka ottaisi ihmisen paikan. Haluaisinkin kuolla pysyvästi, enkä enää syntyä uudelleen. Tämä olisi protestini. Kuten ranskalaiset maanviljelijät protesteissaan tuhoavat satonsa, koska siitä ei saa paljoakaan myyntivoittoa, voisin itse tuhoutua lopullisesti. Ei se mitään haittaisi. Kun sinua ei ole enää olemassa, ei ole murheitakaan. 

  Miksi en itse tee kuten ranskalainen maanviljelijä ja nosta meteliä? Ei se toimi niin. Ranskassa on puoli miljoonaa maatilaa. Jos yksittäinen maajussi ampuisi paskatykillä kunnantaloa ja pysäköisi traktorinsa moottoritielle, hänet heitettäisiin putkaan ja ehkä mielisairaalaan. Mutta kun saman tekee 10 000 farmaria, kyseessä on mielenosoitus. Minulla taas ei ole liittolaisia. Ei ketään joka antaisi ohjeita. Se on osa tarinaani. Minun pitää olla yksin. Se on ufojen mielestä hauskaa ja siitä tulee hyvää draamaa. Kukaan ei vaan usko tähän tarinaan. Ei kukaan. Kukaan ei pidä minua minään, enkä pidä itsekään. Ehkä liian monta kokkia sopassa? Liian monta laulua jotka kertovat minusta. Liian monta sattumaa. Ufot haluavat että kirjoitan kirjan. Sen pitää olla kuitenkin jotain aivan ehdottoman hienoa. He tietävät etten pysty mihinkään. Juuri siten he haluavatkin, voidakseen itse luoda taidetta kauttani. Ensin minun pitäisi kuitenkin kirjoittaa monta huonoa kirjaa. Jotta tarina olisi uskottava.

  Ihmisen ei pitäisi haukkua itseään. Minulle se kuitenkin sopii. Haluanhan nostaa kissan pöydälle. Pitkässä juoksussa olisi kuitenkin parempi, jos ihminen ei juuri puhuisi itsestään. Hyvää tai huonoa. Ei kannata haukkua itseään, mutta ei kehuakaan. Jotkut määrittelevät tarkasti itsensä ja oman persoonansa. Muilla on kuitenkin omat mielipiteensä sinusta. Ne eivät ole samoja mitä omasi, koska heillä on eri tiedot käytettävissään. Viisas ihminen ei määrittele itseään, nosta itseään esiin tai vertaile itseään muihin. Oma persoona kannattaa jättää aukinaiseksi. Aina on varaa muuttua parempaan suuntaan. Ihmisen kannattaa totuttaa itsensä ajattelemaan asioita, jotka hyödyttävät häntä pitkässä juoksussa. Se on avain onneen. 

  Minua on ammuttu monta kertaa. Myös kuolettavasti. Aina nauha vain kelataan taaksepäin ja pyyhitään kuolemani pois. En saa kuolla. Minun on pakko onnistua. Voin toki epäonnistua, mutta sitten vain kelataan taaksepäin. Odotetaan että toimisin viisaammin. 

  Satanistit haluavat minusta eroon. Tai haluaisivat. Örkit ja muut satanistit voivat kiduttaa ja myrkyttää minua, mutta he eivät voi tappaa minua. Se on vastoin sääntöjä. Mutta eikö myrkyttäminen ja kiduttaminen ole hitaita tapoja tappaa ihminen? Vai onko niin, että koska kiduttaminen tekee ihmisestä vahvemman, saa niin tehdä? Mutta silti sitä ei hyväksytä yleisesti. Minulta sitä ei hyväksytä, koska se on väärin. Mutta niiltä jotka tekevät minulle niin, se hyväksytään, koska se tekee minusta vahvemman. Eihän siinäkään mitään järkeä ole. On muistettava että voimat ovat aina suhteessa toisten voimiin. Kun saa muita heikennettyä, ei tarvitse itsekään olla niin voimakas. Örkit myrkyttävät muut pärjätäkseen paremmin. Se on heille elinehto.

  Minut pakotetaan tähän. Vaihtoehtona on kärsiä. Minun on pakko kirjoittaa näitä kirjoituksia. Tai sitten kärsin. Ufojen suunnitelman mukaan minun pitäisi kirjoittaa niin vetäviä fiktiivisiä tarinoita, että ihmiset haluavat lukea niitä. Silloin minut olisi pakko huomioida mediassa, jolloin pääsisin kääntämään kaiken itseäni koskevan keskustelun satanismiin. Ufoilla on vain ollut liian suuri tarve luoda minusta samastuttava hahmo. Kaikki ongelmani ovat tehneet minusta välinpitämättömän. Elämä on helpompi kestää, kun ei välitä mistään mitään. Katu-uskottavuutta luova tausta duunari-hommissa on tehnyt minusta kykenemättömän älyllisiin ponnistuksiin. Olen pelkkä ojankaivaja, jos kohta en sitäkään. Olen kuitenkin saanut luotua jonkin verran satanismia läpivalaisevia kirjoituksia. Mikä hyöty niistä on, jos pian suurin osa ihmisistä on kerhon jäseniä? Loput myrkytetään lähes katatoniseen tilaan, jolloin ei ole juuri väliä, mitä he tietävät tai haluavat. Tätä nykyä maailma on pilalla. Ihmiset epäonnistunut kokeilu, jonka voi hyvin lopettaa. Ei pitäisi luoda sellaisia maailmoja, joissa eri toimijat eivät pysy elossa omillaan. Ihmiselle ainoa mahdollisuus on tappaa lajitoverinsa. Muuten lajitoveri tappaa hänet. Sitten ihmistä syyllistetään tappajaksi. Mitä muutakaan sitä ihminen tekisi? Ja kun näin on, ei ole järkeä jatkaa eteenpäin. Samoin kuin lehmät, siat ja muut tuotantoeläimet pitää tappaa sukupuuttoon, pitää myös ihmisten elo saattaa päätökseen. On parempi ettei tätä kärsimystä ole olemassa ollenkaan. 

  

  Ufot eivät ole kaikkivoipia, mutta hyvin kyvykkäitä kuitenkin. He voivat kelata aikaa taaksepäin hoitaakseen elämän haasteellisia tilanteita uudestaan. Eihän siinäkään ole järkeä. Se on kuin pelaisi monopolia ja saatuaan nopalla vitosen joka käytännössä päättää pelin, heittääkin uudestaan niin kauan että saa kutosen jolla pääsee pahimpien karikkojen yli. Se on huijaamista. On paljon merkkejä siitä, että aikajanoja sotketaan. Esim. James Bond – Moonraker elokuvan hammasrautatyttö ja monet yksityisemmät esimerkit. Asiat eivät yhtäkkiä olekaan siten, kuin ne ovat aikaisemmin olleet. Ilmiölle on annettu nimi Mandela-efekti.

  Ufot vaikeuttavat ihmisten elämää, koska liian helppo elämä on tylsää. Elämä ilman ongelmia ei olisi autuasta. Pitemmän päälle se kävisi banaaliksi. Ihminen tarvitsee vastakohtia hahmottaakseen elämäänsä; asemaansa ja toimiansa. Mitä enemmän näkee vaivaa, sitä suurempi on palkinto. Oli se sitten mikä hyvänsä. Väittäisin silti, että ongelmaton ja tasainen elämä on parempi kuin vuoristoratamainen. Tasainen elämä kun on alati harmoninen. Vaihtelevan elämän huippukohtiakin varjostaa se hinta jonka niistä joutuu maksamaan. Paluu arkeen.

  Elämä on peli, jossa mitataan sitä, miten toteutat vapaata tahtoasi. Toteutatko sitä sen pienimmän mahdollisen vaivan kautta, eli että teet kuten muutkin etkä mieti itse mikä on kohdallasi oikein ja mikä väärin? Ja mitä uskoon tulee, niin se heittäytyminen uskon varaan on se, mikä on rohkea ja uskalias teko. Ylittää itsensä. Toki jollekin tämä on helpompaa kuin toiselle. Ufot sitten paijaavat niitä, jotka uskovat ehdottomasti sanaan. Se on osa peliä.

  Jos olet tehnyt pahaa, sen voi hyvittää siten, että autat muita. Tai että sinulle tehdään samoin. Siitä voi sitten oppia. Kaikenlaista pahaa pitää tehdä, ennen kuin voi valaistua. Tämä johtaa siihen, että ufot odottavat ihmisten mokaavan, jotta pääsevät rankaisemaan heitä. "Siitäs saat!" he ajattelevat. "Ihan oikein sinulle." Vaikka eihän ihminenkään hakkaa koiraa joka likaa sohvan. Tai jotkut hakkaavat. Kaipa se on sama ufojen kanssa.

 

 

 

 

 

Työnteko

 

  Raamatussa sanotaan: "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat." Eli että ihmisen on luonnollista tehdä työtä. Mutta sanotaanhan Raamatussa monta muutakin asiaa, joilla ei ole mitään käyttöä nykymaailmassa.

  Jos haetaan kultaisen keskitien vastausta, sanoisin että ns. downshiftaaminen on avain onneen. 4 vapaapäivää, 3 arkipäivää. Se on hyvä suhde. Onko se epärealistista? Ehkä hieman mutta ei paljon. Riippuu miten asiat järjestetään. Automatisaatiohan vie työt. Eikö se silloin myös mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan?

  Kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto olisi, ettei ihmisten tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan. Vaikka se kuulostaakin tylsältä, on se silti parempi kuin elää kurjaa elämää oravanpyörässä kipittäen. Henkisessä ja fyysisessä rääkissä. Tämän vuoksi älykäs ihminen ei tee juuri mitään. Jokainen teko ja sana sysäävät liikkeelle hallitsemattoman määrän asioita. Seurauksia. On järkevämpää jättää tekemättä kuin tehdä. Miettiä tarkasti mitä tekee. Tällä hetkellä tuollainen ei onnistu. Ehkä tulevaisuudessa.

  Voin sanoa myös sen, että Suomi on niin pieni valtio, että täällä voitaisiin hyvin kokeilla mallia, jossa ihmiset tekevät töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa. Valtio omistaa välttämättömiä hyödykkeitä - kuten sähköä ja vettä -  tuottavat liikelaitokset ja niitä subventoidaan. Kansalaisten on mahdollisuus elää pienimuotoista elämää keskittyen harrastuksiin. Kansainvälisiin menestystarinoihin annetaan eväät koulutuksen lisäksi hyvin huokealla verotuksella. Tämän yhtälön mahdollistaa downshiftaaminen, jossa kierrättäminen nousee kunniaan. Ei osteta mitään ylimääräistä ja turhaa. Kaikkea materiaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Thaimaassakin voi käydä, jos vain on säästeliäs ja suunnittelee matkan porukalla. Yhteisöllisyys tuo lisäarvoa ihmisten elämään. Suomalaisethan ovat liian yksinäisiä. Pitkät talvet tuijotellaan ikkunasta ulos kun ei ole rentoja ja viihtyisiä kokoontumispaikkoja. Tiloja kyllä on mutta kun kaiken pitää kietoutua kuluttamisen ympärille. Eikö ostoskeskuksista voisi tehdä kaiken kansan landioita, joissa voi vain oleilla? Kuin jättimäisiä sisäpuutarhoja ja kirjastoja. Sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla. Käytetyn tavaran basaari ei kelpaa ainoaksi vaihtoehdoksi mutta rinnalle. Ihmiset ahdistuvat mikäli heillä ei ole vaihtoehtoja. Köyhissä maissa halutaan tehdä eroa lopulta samoin kuin rikkaissa maissa. Ihmiset toteuttavat haaveitaan velaksi.

  Kuten kapitalistien markkinataloudessa, myös satanismissa vahvin vie. Kapitalistit haluavat kuitenkin säädellä sitä, miten köyhä voi ryöstää rikasta. Rikkaan ei tarvitse heidän mielestään välittää köyhästä. Se on köyhän oma vika, että tämä on köyhä. Mitäs ei ole niin lahjakas ja ahkera. Kyllähän rikas tietää, ettei ole köyhää arvokkaampi, mutta haluaa pitää saavutetuista eduista kiinni kuin suomenruotsalainen. 

  Satanismi ei nojaa viidakon lakeihin, joissa vahvin ottaa sen mitä haluaa ja muut tyytyvät rippeisiin. Osa rikkaiden satanistien hegemoniaa ovat heidän suojelemisekseen säädetyt lait. Ne ovat osa vahvimman keinoja pärjätä heikkoja vastaan. Tuomarit ovat vapaamuurareita ja saatananpalvojia. Asianajajat tekevät mitä kerhon porukka käskee. Poliitikot toimivat kerhon alaisuudessa. Sitten on media, joka ohjaa kansan kohti yleisesti hyväksyttyä - sellaista mukavan pyöreää - totuutta, jota ei kyseenalaisteta. Keskustelua käydään sivistyneesti merkityksettömistä yksityiskohdista.

  Puhtaassa markkinataloudessa “laissez faire”, mitään kaupantekoa ei ole säädelty ja verotettu. Kaikki kauppa on vapaata. Kaupanteon lainalaisuudet määrittävät palveluiden ja tuotteiden hinnat. Kysyntä ja tarjonta määräävät kaiken. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tuomittu köyhyyteen, koska jos kaikilla olisi paljon rahaa, nousisivat tuotteiden hinnat nopeasti ylös. Vain pieni osa kansasta voi olla rikkaita. He ovat kaikki satanisteja. Ilman satanismia ei voi pärjätä. Toisaalta sen kanssa ei pääse neulansilmästä läpi. Summa summarum: Ihmiselämä on piinaa kaikille. Se on sellaiseksi säädetty. Mutta miksi suurrikkaat haluaisivat maksaa palkkoja johtajillekaan, ellei ole pakko? Jos kerran halutaan ottaa työläiset ulkomailta; ihmiset jotka suostuvat muutaman euron tuntipalkkoihin, niin otetaan saman tien myös johtajat, jotka suostuvat 500 euron kuukausiliksoihin. Se on selvää säästöä. Hyvinvointivaltiot perustuvat ajatukseen, jossa suurin osa kansasta on keskiluokkaa. Jos ei taloudellisesti niin ainakin henkisesti. USA:ssa tämä malli romutettiin pikkuhiljaa 60-luvulta alkaen. Enää siitä ei ole mitään jäljellä. Suomessa hyvinvointivaltiota pidetään yllä lainarahalla. Ei ole enää ollut tarpeeksi menestyviä juttuja. Ihmiset on tyhmennetty ja nujerrettu. 

  En elättele toiveita maailmasta jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Sellainen olisi tylsää. Vastavoimat ajavat toisiaan eteenpäin. Ufot eivät pidä ihmisiä kädestä kiinni vaikeuksien hetkellä, koska ihmisten pitää oppia pitämään itse itsestään huolta. Jos joku tekee kaiken puolestasi, totut siihen. Laiskistut ja passivoidut. Jos ei mene eteenpäin niin näivettyy, sillä maailma ympärillä ei pysähdy. Downshiftaaminen ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat laiskoja. Vaan sitä, että kellokortti leimataan kaksi tuntia myöhemmin sisään tai kaksi tuntia aikaisemmin ulos.

  En pidä itseäni minään mallikansalaisena. Olen henkisesti ja fyysisesti laiska. En haluaisi juuri nähdä vaivaa. Tällaiseksi olen kasvanut. Kuin vuorimänty, kieroon. Yritän silti rimpuilla vastaan, mutta olisi tämän helpommaksikin voinut tehdä. Olenkin sitä mieltä, että ihminen pitää opettaa työteliääksi ja aktiiviseksi pienestä pitäen. Tällöin siitä tulee luontevaa toimintaa. Vaivannäköä ei pidä erityisenä ponnisteluna, vaan se on kaiken lähtökohta. Joka päivä pitää nähdä vaivaa. Mutta sen voi tehdä kevyin mielin. Suuren karhunpalveluksen lapselleen tekee se, joka opettaa tämän laiskuuteen. Passiivisuus on masennuksen kehto.

  Kun on tehnyt työtä heti aamusta, voi loppupäivän ottaa iisisti. Ei kaiken tarvitse olla tip top. Status ja maine ovat vain ylimääräistä painolastia. Jotain jota pitää vaalia sen säilyttääkseen. On helpompaa elää ilman asioita, joiden ylläpitäminen tuottaa stressiä. Kuin munkki. Vailla omaisuutta. Puhdistaa mielensä meditaatiolla. Ehkä tulevaisuudessa yritän itse päästä leijumaan tietoisuuden aalloilla painottomuuden tilassa. Vailla huolia, vailla tuskaa, vailla murheita, vailla mitään ylimääräistä. Pelkkä tietoisuus omasta olemassaolosta.

  Henkinen pääoma, jota kerrytetään lukemalla ja opiskelemalla, myös kahlitsee ajattelua. Se luo kaavoja, joiden pohjalta suunnistaa ja edetä. Kaavoja jotka kangistavat. Kirjat stimuloivat ajattelua, mutta ovat myös täynnä mielikuvituksettomia ajatuksia. Tietoa. Valheita. Mielipiteitä. Mielen turhaa painolastia. Ehkä tärkeämpää onkin meditoida. 

  Ihmisten kulttuurissa tieto on valtaa. Sitä ei jaeta, koska silloin sillä ei ole enää samaa arvoa. Ihmisten elämä on kilpailu. Se mitä sinulla on, on joltain muulta pois. Siksi tietoa vaalitaan eikä levitetä. Valheita sen sijaan levitetään, jotta saadaan vastustajien elämää sekoitettua. Heidän aikansa kuluu valheiden kiistämiseen. Kun valhetta levitetään tarpeeksi paljon, siitä tulee totuus. Ihmiset jotka ovat sisäistäneet valheen josta on tehty yleinen totuus, eivät välttämättä enää millään haluaisi kyseenalaistaa sitä. Samalla se kyseenalaistavat oman sosiaalisen asemansa ja henkisen hyvinvointinsa. On helpompi olla osa valhetta. Samoin kuin ei kannata valehdella itselleen, ei ihmisen kannata myöskään ruokkia yleensä pinnallisia ajatuksia. Pitää haastaa itseään. Sitä on hyvin paljon sitä mitä ajattelee. Ajatteleminenkin on tekemistä. Kasvuprosessi "kokonaiseksi" ihmiseksi on kuitenkin vaikea. 

  Siinä onkin yksi ihmisen suurista ongelmista. Ihmisellä kestää 20-40 vuotta varttua aikuiseksi, koska jokaisen pitää opetella kaikki asiat alusta lähtien. Mitään ei anneta pohjalle. Kollektiivinen tietoisuus on tapettu myrkyttämällä. Ihmiset on eristetty toisistaan. Jokainen on yksin. Baabelin torni – ehkä keinoäly on sellainen. Kenties pystymme uuden teknologian avulla kommunikoimaan toistemme kanssa ilman tarvetta samaan kieleen. Epäilen vain, että tuo kanava on korruptoitu. Vähintäänkin sitä valvotaan tarkasti.

  Entisaikoina ihminen eli 40-vuotiaaksi. Nykyään eletään 70-vuotiaiksi. Tulevaisuudessa voitaisiin elää 150-vuotiaiksi. Mutta mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin vuodet vierivät. Ne putoilevat päällekkäin yhä tiiviimmäksi nipuksi, josta niitä on vuosi vuodelta vaikeampi erottaa toisistaan. Eivät ne kaikki samanlaisia ole. Mutta suhteessa koko elämään yksi vuosi on aina vaan lyhyempi aika. Siksi ihmiselämän tärkein aika on lapsuus ja nuoruus. Sitä tulee vaalia ja siihen tulee panostaa. Ihmisinä olemme toki koko elämämme ajan lapsia.