Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

 

 

 

 

 

 

UFOJEN FILOSOFIA

 

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

  Tämä kirjoitus käsittelee yliaistillisia olentoja; korkeammissa ulottuvuuksissa värähteleviä entiteettejä, eli ufoja ja heidän filosofioitaan. Monet tekstini sivuavat heitä, mutta nyt aloitan uuden, kokonaan heitä käsittelevän kirjoituksen. Tämä täydentyy pikkuhiljaa. Koska aihetta on tieteellisesti mahdotonta tutkia, en yritäkään todistella mitä on olemassa ja mitä ei. Turha tulla sanomaan minulle, ettei se noin voi olla. Että tuo on ihan mahdotonta.

  Kun menee kerran harhaan, saattaa päätyä oudoille poluille, missä totuudesta ei ole tietoakaan. Tehdyt löydökset saattavat olla silti kiehtovia. Taaksepäin kääntyminen ei enää houkuttele. Tästä syystä vältänkin vetämästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Sen sijaan yritän avata ovia erilaisille mahdollisuuksille ja jättää nuo ovet auki. Monesti elämässä yhdestä ovesta kulkeminen johtaa taakse jäävien ovien sulkeutumiseen. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole päästä yhtä käytävää mahdollisimman pitkälle. Tarkoitus on koputella eri oviin ja katsoa mihin ne saattaisivat johtaa.

 

 

 

Ufoista yleensä

 

  Ufoja on moneen lähtöön. Vaikka he ovatkin pääsääntöisesti positiivisesti latautuneita entiteettejä, eivät he silti välttämättä ole ihmisiä kohtaan hyväntahtoisia. Suhtautuminen saattaa olla neutraalia. Jotkut ufot eivät auta ketään, vaan työskentelevät ainoastaan omaa etuaan silmällä pitäen. Jotkut saattavat olla avuliaita, mutta tämä ilmenee lähinnä ihmisten toimien hankaloittamisena. On näet kovin suhteellista, mikä on pitkässä juoksussa hyödyllistä ja mikä ei. Ilman vastoinkäymisiä ihmisestä tulee heikko ja tylsämielinen. Liian suuret ongelmat taas johtavat katkeroitumiseen. Silti jotkut ufot ovat tosi kivoja. He tietävät että ihminen on kuin koiranpentu, jota pitää hoivata ja jolle kuuluu antaa herkkupaloja ja rapsutusta. Huvittavaa asiassa on se, että monesti ufot kulkevat maan päällä ottaen eläimen hahmon. Monen lemmikkikoira ohjailee isäntäänsä tämän sitä tietämättä. Joku voisi luulla, että ufot ovat kliinisiä, mutta heiltä löytyy myös huumorintajua. He nauravat ainakin ihmisille. Sitä en tiedä, osaavatko nauraa itselleen?

  Samoin kuin positiivisesti latautuneita, on entiteettejä myös negatiivisia ja jo edellä mainittuja neutraaleja. Näistä edellisiä kutsun demoneiksi. He työskentelevät pimeyden voimille eli esimerkiksi Saatanalle. Demonit ovat siinä mielessä rajoittuneempia kuin ufot, että heiltä puuttuvat lämpimät tunteet kokonaan. Demonit eivät tunne empatiaa tai rakkautta. Sen sijaan viha, tuska ja epätoivo ovat heidän voimanlähteitään. Tunteita nekin, ei siinä mitään. Ihmisten ei kannattaisi olla demonien kanssa tekemisissä, sillä eihän siinä hyvin käy. Jotain voi hyötyäkin, mutta lopulta saldo jää pahasti miinukselle. Se maailma vetää kuitenkin puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Niin se on varmaan aina ollut.

  En pidä ufoja omnipotentteina. He ovat meitä ihmisiä huomattavasti kyvykkäämpiä, mutta eivät lopulta kykene muuttamaan maailmaa. He ovat samalla tapaa matkustajia kuin ihmisetkin. Siinä missä ihmiset matkustavat laivan hyteissä, seuraavat ufot laivaa lokkeina. Ihmiset näkevät lokit, mutta luulevat niitä tyhmiksi linnuiksi. Todellisuudessa lokit tietävät kaiken paremmin kuin ihmiset. He eivät tarvitse laivaa niin paljon kuin ihmiset. Mutta ei se lokkikaan yksin ulkomerellä viihdy.

  Tapaan sanoa, että se vaan on niin. Että tämä asia nyt vain on näin. Että sen annetaan olla niin, eikä siitä välitetä. Selittelemättä paras. Joidenkin mielestä asioiden nykytilaan on jokin syy. Kaikille asioille merkitys. Asiat eivät vain ole kuten ne ovat. Tärkeämpi kysymys on, että voidaanko niihin vaikuttaa?

 

 

 

Yhteydet ufoihin

 

  Ufot eivät halua olla suoraan yhteydessä ihmisiin. Suora keskusteluyhteys johtaa vain siihen, että ihminen alkaa kysellä neuvoja joka asiaan. Tietäähän ufo kaiken paremmin. Tämä taas johtaa siihen, että ufo päättää kaiken ihmisen puolesta. Kyllä ihmisen pitää elää itsenäisesti. Ihmisellä on vapaa tahto ja myös vastuu tekemisistään. Kenelle enemmän, kenellä vähemmän.

  Ufo antaa ihmiselle mieluummin onkivavan kuin kalan. Ongelma on siinä, että usein ihminen ei tiedä omaavansa onkivapaa, eikä osaisi sitä käyttääkään. Monelle ihmiselle kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä hänen mielensä on valjastettu jokapäiväiseen aherrukseen ja vapaa-ajan banaliteetteihin. Se on sääli. Moni on tietämättään henkisesti kyvykäs. Jos tällainen ihminen ei ole ns. kerhossa eli satanistisessa liitossa, on hänet todennäköisesti myrkyillä sabotoitu tylsämielisyyteen.

  Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Fyysinen ja henkinen vointi kulkevat käsi kädessä. Jos haluaa tavoitella henkisyyttä, tulee ensin puhdistaa ruumiinsa. Se onnistuu pitäytymällä puhtaassa ruokavaliossa, josta on jätetty kaikki teollisesti prosessoitu pois. Aivojen käpylisäkettä tukkivaa fluoria ja muita myrkkyjä on välteltävä. Lisäksi alkaalinen ja stimulanteista vapaa ruokavalio mahdollistaa ruumiin ja sitä kautta mielen puhtauden. Meditaatio rauhoittaa ja tuo ihmisen lähemmäksi itseään. Auttaa keskittymään.

  Ihmisiä myrkytetään systemaattisesti joka tuutista uskomattomalla volyymilla. Koko ruokateollisuus tähtää ihmisten tyhmentämiseen. Se on satanistinen agenda, jonka tarkoitus on tehdä koko ihmiskunnasta karjalauma, joista kukaan ei kykene hahmottamaan suurta kuvaa. Vain satanistisen valtapyramidin huipulla vaikuttavien on tarkoitus tietää. Hekään eivät saa juuri ajatella. Heidänkin mielensä on vangittu tuottamaan mielihyvää pyramidin huipulle. Satanistinen systeemi tähtää todellisuuteen, jossa kaikki on valhetta. Kaikki on käännetty ylösalaisin. Eikä haittaa vaikka harvat valveutuneet eivät asiaa hyväksyisikään. Kunhan ymmärtävät vaieta tottelevaisesti.

 

  Kun lukee lehdestä jonkun Katri Helenan saavan neuvoja enkeleiltä, saattaa kyse olla yhtä hyvin demoneista. Ufot joita voisi pitää enkeleinä kun eivät yleensä kommunikoi suoraan ihmisen kanssa, vaan jättävät mieluummin osviittaa. Demonit sen sijaan esiintyvät mielellään henkioppaina, johtaen ihmisiä harhaan. Leikitellen heidän kustannuksellaan. Demoni saattaa antaa paljon hyviäkin neuvoja, mutta kun ihminen oppii luottamaan häneen, pettää hän ihmisen tärkeiden kysymysten äärellä. Pään sisäisiä ääniä ei siis kannata uskoa. Niistä voi olla iloa ja seuraa, mutta niiden varaan ei kannata laskea mitään. Vain ruumiiltaan ja mieleltään täysin puhdas ihminen saattaa huomata eron neuvojen ja häirinnän välillä. Silloinkin neuvo voi tuottaa ihmiselle pitkässä juoksussa haittaa. Se on oikopolku eteenpäin. Mutkan välttäminen. Mutta entä jos se mutka olisikin ollut tarpeellinen vetää läpi? Toki raskaat askelet kuluttavat aikaa ja energiaa, mutta niistä oppii. Virheistä oppii. Fyysisesti raskaat polut voi käydä läpi myös mieleltään keveänä. Jos joku neuvoo olan takana koko ajan että tee noin, jää opintie lyhyeksi. Yhtä hyvin neuvoja voisi tehdä itse koko homman. 

  On demoneja, on ufoja, ja on myös pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jos kuvittelee kuulevansa ääniä, alkaa niitä äkkiä myös kuulla. Mielikuvitus tekee tepposet. Sitä helposti keskustelee itsensä kanssa. Ja mikäs siinä. Minua harmittavat ihmiset, jotka ääniä kuullessaan turvautuvat lääkkeisiin. Se nyt on vihoviimeinen virhe. Lääkärit ohjeistetaan nykyään tarjoamaan masennuslääkkeitä vähän joka vaivaan. Pikku vitutus diagnosoidaan masennukseksi. Kaikkea ns. rajatietoon viittaavaa pidetään mielenvikaisuutena. Ei lääkäreille kannata ikinä kertoa mitään henkimaailman asioita. Suurin osa heistä on satanisteja, jotka on opetettu tuhoamaan kaikki sellaiset ihmiset, jotka näkevät ja kuulevat enemmän. Sen ymmärrän, että jos ei saa unta, ottaa lääkettä. Mutta entä sitten jos kuulee kaikenlaisia ääniä? Sehän on vaan mielenkiintoista. Kunhan nyt on jotain muutakin seuraa välillä kuin ne äänet.

  Ufojen ja demonien on helppo myös ujuttaa ideoita ihmisen omaan ajatteluun. Saada ihminen luulemaan, että hän on jotain mieltä ja toimimaan sitten sen mukaan. Mieluummin he kuitenkin antavat ihmisen tehdä itse päätöksen vapaan tahtonsa mukaisesti. Tuollaisella päätöksellä on enemmän arvoa.

  Portteja astraalimaailmaan avanneiden on syytä miettiä erityisen tarkasti, miten toimia tärkeiden kysymysten äärellä. Päätökset on syytä tehdä järjellä tunteen sijaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että perustaisi ajattelunsa pelkästään ns. koviin arvoihin. Usein järkevä päätös ottaa muut ihmiset huomioon ja on tasapuolinen. Ahneus ja kateus ovat itseään ruokkivia tunteita, joiden sinänsä motivoivalle vaikutukselle ei saa antaa liikaa valtaa. Tasapaino ja harmonia eri asioiden välillä on avain onneen. Vaikka pidättäytyisi halvoista huveista, on myös syytä olla suvaitsevainen itseään kohtaan. Kohtuullisuus on viisautta.

 

 

 

Ufot ja karma

 

  Sen sijaan että kuuntelisi ääniä, pitää ihmisen elää ihmisen elämää. Sääli vain että ihmiset on myrkytetty niin huolella, ettei sekään onnistu ilman teknistä apua. Ihmiselämä on kaiken kaikkiaan huono diili, koska pärjätäkseen pitää alistaa muita. Tämä taas johtaa uusiin reinkarnaatioihin, joiden kautta puhdistaa karmaansa, jotta voisi päästä etenemään sielunsa polulla.

  Toki karma on siinä mielessä armollinen, että se tarkastelee ihmisen elämää laaja-alaisesti. Karma ottaa huomioon elämän suhteellisuuden. Kusipäiseksi kasvatettu, joka kuitenkin yrittää toimia altruistisesti oikein, saa karmalta paljon anteeksi. Vaikka ihminen on heikko, pitäisi hänen silti miettiä mitä tekee ja ponnistella kohti parempaa. Ei voi jäädä vellomaan omassa surkeudessaan tai tavoitella pelkkää omaa etua. Viisas ajattelee itseään ja ottaa muutkin huomioon. Hän ajaa omaa asiaansa rakentamalla siltoja ja auttamalla muita. On helppo tuhota ja raivota. Viisasta se ei ole.

  Mutta ei ihmisten maailmassa pärjää pelkällä diplomatialla. Pitää olla valmis puolustautumaan. Usein hyökkäys on paras puolustus. Kun vihollinen sitä vähiten osaa aavistaa, tulee iskeä hänen selustaansa maksimaalisella voimalla siten, että hän oppii kerrasta pelkäämään ja välttää tulevaisuudessa turhia yhteenottoja. Välillä pasifistinkin on iskettävä vastaan. Kiusaajaa ei taltuteta reagoimalla hänen heittämiinsä ärsykkeisiin, vaan hyökkäämällä hänen kimppuunsa varoittamatta. Pitää lyödä ensin. Kysymys pitää torpata vastakysymyksellä. Ei alentua vastailemaan.

 

 

 

Eläinten oikeudet

 

  Jotkut ufot ajavat vahvasti eläinten oikeuksia. Ei sillä että he vainoaisivat lihansyöjiä tai estäisivät ihmisiä syömästä eläimiä. Nämä ufot kuitenkin kokevat, että koska ihmiset kohtelevat eläimiä huonosti, eivät he itsekään ansaitse hyvää kohtelua kehittyneemmiltä lajeilta. Onhan tuotantoeläinten kohtelu raukkamaista orjuuttamista. Ei niille anneta mitään arvoa. Kyllä joku kanakin ansaitsisi asiallista kohtelua vaikka onkin pelkkä kana. Sama pätee lehmiin ja sikoihin. Ei kissojakaan pidetä karsinoissa eikä koiria. Entäs sitten hyönteiset? Itse en söisi hyönteisiäkään. En halua syödä mitään matoja. Ravitsemusekspertit puhuvat aina kuinka tärkeä on saada proteiineja. En ymmärrä mihin niitä niin paljon tarvitaan? Itse uskon kaurapuuroon.

  Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että lihansyönti on väärin eläimiä kohtaan. Kyse on myös siitä, että eläimiä ja niiden eritteitä syövä ihminen ei voi olla ruumiiltaan täysin puhdas. Ja se jonka ruumis on likainen, ei voi saavuttaa mielenkään kirkkautta. Toisin sanoen lihansyönti tyhmentää ihmisen. 2010-luvun kasvissyönti-buumi voisi kohottaa ihmisten värähtelytasoa merkittävällä tavalla, mikäli satanistiset elintarvikevalmistajat eivät olisi iskeneet siihen kiinni vegaanisilla eineksillä ja puolivalmisteilla, jotka on enemmän tai vähemmän kaikki fluorattu. Lisäksi samalla tavoin kuin satanistit sotkevat lihaeineksiin ihmisen lihaa, piilotetaan vegaanisiin eineksiin vähintään eläinkunnan tuotteita. Kukaan ei saa olla puhdas. Kulutusyhteiskunnasta eroon pyrkivät hipit ja muu vaihtoehtoporukka halutaan myös myrkyttää. Hippien joukoissa on yhtä paljon kerhoon kuuluvia kuin muissakin piireissä. Siellä on myös paljon örkkejä (kts. kirjoitus Rauno Mokka ja They Live), jotka varmistavat hippien myrkyttämisen. 

 

  Eläinrakkaat ufot eivät siis halua että eläimiä kohdellaan kaltoin, eli että niitä syödään ja pidetään tuotantoeläiminä. Olisiko sitten parempi, ettei näitä eläimiä olisi olemassa ollenkaan? Että lehmien ja muiden annettaisiin kuolla sukupuuttoon. Ja jos on parempi, että tuotantoeläimiä ei ole ollenkaan kuin että niitä on, niin miksi sitten ihmisiä on olemassa? Kyllähän ihmisiäkin kohdellaan huonosti. Eikö olisi parempi, ettei ihmisiäkään olisi olemassa ollenkaan? Vähemmän kärsimystä. Annettaisiin vain sellaisten lajien elää, jotka pärjäävät omillaan. Onhan ihminen alennettu Saatanan tuotantoeläimeksi. Olemme karjaa, jota demonit ja erilaiset alienit kuten reptilianit ja grayt lypsävät. Surumme, vihamme ja epätoivomme ovat nautintoaineita näille paholaisen vahtikoirille.

 

 

 

Elämän peli

 

  Olen pitänyt ihmisten elämää merkityksettömänä. Joidenkin mielestä ihmiset muokkaavat maailmaa teoillaan koko ajan. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos joku korkeampi voima voisi koska tahansa muuttaa kaiken paremmaksi? Mikseivät ammattilaiset hoida hommia ja anna muiden lomailla?

  Kaikkivoipia ufot eivät ole, mutta hyvin kyvykkäitä kuitenkin. He voivat kelata aikaa taaksepäin hoitaakseen elämän haasteellisia tilanteita uudestaan. Eihän siinäkään ole järkeä. Se on kuin pelaisi monopolia ja saatuaan nopalla vitosen joka käytännössä päättää pelin, heittääkin uudestaan niin kauan että saa kutosen jolla pääsee pahimpien karikkojen yli. Se on huijaamista.

  On merkkejä siitä, että aikajanoja sotketaan. Esim. James Bond – Moonraker elokuvan hammasrautatyttö ja monet yksityisemmät esimerkit. Asiat eivät yhtäkkiä olekaan siten, kuin ne ovat aikaisemmin olleet. Ilmiölle on annettu nimi Mandela-efekti.

 

  Ufot vaikeuttavat ihmisten elämää, koska liian helppo elämä on tylsää. Elämä ilman ongelmia ei olisi autuasta. Pitemmän päälle se kävisi banaaliksi. Ihminen tarvitsee vastakohtia hahmottaakseen elämäänsä; asemaansa ja toimiansa. Mitä enemmän näkee vaivaa, sitä suurempi on palkinto. Oli se sitten mikä hyvänsä.

  Väittäisin silti, että ongelmaton ja tasainen elämä on parempi kuin vuoristoratamainen. Tasainen elämä kun on alati harmoninen. Vaihtelevan elämän huippukohtiakin varjostaa se hinta jonka niistä joutuu maksamaan. Paluu arkeen.

  Jos haetaan kultaisen keskitien vastausta, sanoisin että ns. downshiftaaminen on avain onneen. 5 vapaapäivää, 2 arkipäivää. Se on hyvä suhde. Onko se epärealistista? Ehkä hieman mutta ei paljon. Riippuu miten asiat järjestetään. Automatisaatiohan vie työt. Eikö se silloin myös mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan?

  Kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto olisi, ettei ihmisten tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan. Vaikka se kuulostaakin tylsältä, on se silti parempi kuin elää kurjaa elämää oravanpyörässä kipittäen. Henkisessä ja fyysisessä rääkissä. Tämän vuoksi älykäs ihminen ei tee juuri mitään. Jokainen teko ja sana sysäävät liikkeelle hallitsemattoman määrän asioita. Seurauksia. On järkevämpää jättää tekemättä kuin tehdä. Miettiä tarkasti mitä tekee. Tällä hetkellä tuollainen ei onnistu. Ehkä tulevaisuudessa.

  Voin sanoa myös sen, että Suomi on niin pieni valtio, että täällä voitaisiin hyvin kokeilla mallia, jossa ihmiset tekevät töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa. Valtio omistaa välttämättömiä hyödykkeitä - kuten sähköä ja vettä -  tuottavat liikelaitokset ja niitä subventoidaan. Kansalaisten on mahdollisuus elää pienimuotoista elämää keskittyen harrastuksiin. Kansainvälisiin menestystarinoihin annetaan eväät koulutuksen lisäksi hyvin huokealla verotuksella. Tämän yhtälön mahdollistaa downshiftaaminen, jossa kierrättäminen nousee kunniaan. Ei osteta mitään ylimääräistä ja turhaa. Kaikkea materiaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Thaimaassakin voi käydä, jos vain on säästeliäs ja suunnittelee matkan porukalla. Yhteisöllisyys tuo lisäarvoa ihmisten elämään. Suomalaisethan ovat liian yksinäisiä. Pitkät talvet tuijotellaan ikkunasta ulos kun ei ole rentoja ja viihtyisiä kokoontumispaikkoja. Tiloja kyllä on mutta kun kaiken pitää kietoutua kuluttamisen ympärille. Eikö ostoskeskuksista voisi tehdä kaiken kansan landioita, joissa voi vain oleilla? Kuin jättimäisiä sisäpuutarhoja ja kirjastoja. Sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla.

  En elättele toiveita maailmasta jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Sellainen olisi tylsää. Vastavoimat ajavat toisiaan eteenpäin. Ufot eivät pidä ihmisiä kädestä kiinni vaikeuksien hetkellä, koska ihmisten pitää oppia pitämään itse itsestään huolta. Jos joku tekee kaiken puolestasi, totut siihen. Laiskistut ja passivoidut. Jos ei mene eteenpäin niin näivettyy, sillä maailma ympärillä ei pysähdy. Downshiftaaminen ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat laiskoja. Vaan sitä, että kellokortti leimataan kaksi tuntia myöhemmin sisään tai kaksi tuntia aikaisemmin ulos.

  En pidä itseäni minään mallikansalaisena. Olen henkisesti ja fyysisesti laiska. En haluaisi juuri nähdä vaivaa. Tällaiseksi olen kasvanut. Kuin vuorimänty, kieroon. Yritän silti rimpuilla vastaan, mutta olisi tämän helpommaksikin voinut tehdä. Olenkin sitä mieltä, että ihminen pitää opettaa työteliääksi ja aktiiviseksi pienestä pitäen. Tällöin siitä tulee luontevaa toimintaa. Vaivannäköä ei pidä erityisenä ponnisteluna, vaan se on kaiken lähtökohta. Joka päivä pitää nähdä vaivaa. Mutta sen voi tehdä kevyin mielin. Suuren karhunpalveluksen lapselleen tekee se, joka opettaa tämän laiskuuteen. Passiivisuus on masennuksen kehto.

  Kun on tehnyt työtä heti aamusta, voi loppupäivän ottaa iisisti. Ei kaiken tarvitse olla tip top. Status ja maine ovat vain ylimääräistä painolastia. Jotain jota pitää vaalia sen säilyttääkseen. On helpompaa elää ilman asioita, joiden ylläpitäminen tuottaa stressiä. Kuin munkki. Vailla omaisuutta. Puhdistaa mielensä meditaatiolla. Ehkä tulevaisuudessa yritän itse päästä leijumaan tietoisuuden aalloilla painottomuuden tilassa. Vailla huolia, vailla tuskaa, vailla murheita, vailla mitään ylimääräistä. Pelkkä tietoisuus omasta olemassaolosta.

  Henkinen pääoma, jota kerrytetään lukemalla ja opiskelemalla, myös kahlitsee ajattelua. Se luo kaavoja, joiden pohjalta suunnistaa ja edetä. Kaavoja jotka kangistavat. Kirjat stimuloivat ajattelua, mutta ovat myös täynnä mielikuvituksettomia ajatuksia. Tietoa. Valheita. Mielipiteitä. Mielen turhaa painolastia.