UFOJEN FILOSOFIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

  Tämä kirjoitus käsittelee yliaistillisia olentoja; korkeammissa ulottuvuuksissa värähteleviä entiteettejä, eli ufoja ja heidän filosofioitaan. Monet tekstini sivuavat heitä, mutta nyt aloitan uuden, kokonaan heitä käsittelevän kirjoituksen. Tämä täydentyy pikkuhiljaa. Koska aihetta on tieteellisesti mahdotonta tutkia, en yritäkään todistella mitä on olemassa ja mitä ei. Turha tulla sanomaan minulle, että ei se noin voi olla. Että tuo on ihan mahdotonta.

 

 

 

 

Ufoista yleensä

 

  Aikojen alussa - tai niiden välissä -  jumal-olennot leijuivat kaasupilvinä euforisessa nirvanassa keskellä ei mitään. Mitään ei tarvittu. Kunhan oltiin vaan. Sitten joku heistä kyllästyi tähän ja ehdotti muille, että mitä jos luodaan sellainen maailma, jossa kaikkia vituttaa koko ajan? Siinä on hyvää ja pahaa sekaisin. Kaikki faktat sotkettu ja vääristelty. Tehdään tietämättömiä viisaita ja järkeviä idiootteja. Sitten seurataan miten se etenee omalla painollaan.

  Näin tehtiin. Mutta maailmoja luotiin samantien monta tuhatta. Jokaisessa omat lainalaisuutensa. Jotkut näistä isompia, jotkut pienempiä. Jotkut päällekkäin, jotkut erillään toisista. Jokainen maailma - jotkut todellisempia kuin toiset - tehtiin ympyräksi, jossa kaikki kiertää kehää. Pienin ameeba on lopulta vahvempi kuin valtavin lohikäärme.

  Kun tätä jumalten touhua vertaa ihmisen aikaansaannoksiin, voi verrokiksi nostaa vanhan FPS-tietokonepelin "Return to Castle Wolfenstein". Vihollisilla on pelissä tekoäly, jonka pohjalta he sahaavat tiettyä reittiä eestaas ja ampuvat kohti, jos osut heidän näkökenttäänsä. Sellainen tämä jumalten luoma maailmakin on. Simulaatio; peli jota voi pelata. Epätäydellisyydessään huvittava ja samalla turhauttava. Mutta ei auta muuta kuin sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja "tehdä parhaansa". 

 

  Niin sanottu viidakon laki tarkoittaa sitä, että vahvempi syö heikomman. Eläinten maailmassa tämä katsotaan yleisesti hyväksyttäväksi. Saaliseläimet estävät luontoa pusikoitumasta. Ilman petoja saaliseläimet lisääntyvät liiaksi ja niiden perimä saattaa heikentyä. Haaskaeläimet taas puhdistavat luontoa teurasjätteistä. Jopa hyttysillä - joita itse pidän vitsauksena - on varmasti tärkeä tehtävänsä. En vain ole keksinyt mikä se voisi olla. Ikään kuin hyönteinen ei voisi olla myönteinen, ja jättää ihmiset rauhaan.

  Ihmiset tekevät eron itsensä ja eläinten välille. Eläimeltä ei odoteta moraalia. Toisaalta ihmisen katsotaan polveutuneen apinasta, joten siinä suhteessa olemme eläimiä. Onko ihminen polveutunut eläimistä, vai olemmeko niistä erillinen luomus; eräänlainen sekasikiö? Tieteen mukaan apinalla kesti 10 miljoonaa vuotta kehittyä ihmiseksi, mutta toisaalta tiedetään, että vain 10 olutta menee siihen, kun ihminen taantuu apinaksi.

  Ihmisten tunnettu maailma rajoittuu maapalloon. Kuussa käyntejä en usko todeksi, koska satun tietämään, että kuu ei ole sellainen miltä se taivaalla näyttää, vaan täynnä elämää ja Blade Runner - tyylisiä metropoleja. Tämä tunnettu maailma on saatanallinen. Kuten ovat enemmän tai vähemmän kaikki muutkin ne maailmat, joista tänne saapuu kehonkaappaaja-örkkejä kiusaksemme. Toinen puoli - tuonpuoleinen - mistä käsin - nekin jumalten luomat - ufot meitä kontrolloivat, on lähtökohtaisesti positiivinen verrattuna tämän maailman negatiivisuuteen. Sinne eivät örkitkään pääse. Mutta sielläkin iso osa olevaisista on kusipäitä. Toisin sanoen määrätietoisia ja vaativia persoonia. Mutta he eivät elä negatiivisuudesta, kuten tämän maailman johtohahmot: Saatana ja muut vastaavat langenneet enkelit tms.

  Maapallo on Saatanan valtakunta. Mutta sitä voidaan kontrolloida ulkopuolelta, jos niin halutaan. Usein ei haluta. Vapaa tahto kun takaa show'n mielenkiinnon ja mahdollistaa omaehtoisen kehityksen. On vain niin, että tässä maailmassa pärjätäkseen tulee toimia vittumaisesti ja kun niin tekee, jää tänne jumiin. Täältä pois päästäkseen tuleekin toimia vastoin luontoaan ja viidakon lakeja. Eikä se silti näinkään yksinkertaista ole, vaan paljon monimutkaisempaa. Suurin osa ihmisistä on alennettu eläimiksi, joilta ei sovi odottaakaan kuin heikomman syömistä. Neuvottelutaidot eivät auta. Pitää olla kuin Mustanaamio: Kova koville.

 

  Ihmisinä emme ymmärrä jumal-olentojen maailmaa. Paitsi minä ymmärrän vähän. Emmehän me ymmärrä kaikkea muurahaisistakaan. Erilaisia olentoja on ihmisiä kyvykkäämpiä ja vähemmän kyvykkäitä. Ufot ovat sellaisia jotka pystyvät kontrolloimaan meitä, ja jotka vaikuttavat elämäämme todella paljon. Me emme näe ufojen maailmaa. He näkevät meidät. Jotkut heistä seuraavat meitä hieman samaan tapaan kuin me katsomme Big Brotheria televisiosta. Jotkut heistä istuvat tarkkaamossa. Jotkut käyvät täyttämässä jääkaapin siiderillä. Joitakuita ei kiinnosta.

  Ufoja on moneen lähtöön. Vaikka he ovatkin pääsääntöisesti positiivisesti latautuneita entiteettejä, eivät he silti välttämättä ole ihmisiä kohtaan hyväntahtoisia. Suhtautuminen saattaa olla neutraalia. Jotkut ufot eivät auta ketään, vaan työskentelevät ainoastaan omaa etuaan silmällä pitäen. Jotkut saattavat olla avuliaita, mutta tämä ilmenee lähinnä ihmisten toimien hankaloittamisena. On näet kovin suhteellista, mikä on pitkässä juoksussa hyödyllistä ja mikä ei. Ilman vastoinkäymisiä ihmisestä tulee heikko ja tylsämielinen. Liian suuret ongelmat taas johtavat katkeroitumiseen. 

  Pääsääntöisesti ufot eivät ole kivoja. Jos ne olisivat sitä, elämä olisi tylsää. Kehitys ei tapahdu olemalla kiva. Maailma ei toimi niin. Ainakaan ihmisten maailma. Hyväntahtoisuus vaatii usein kuria ja tiukkoja otteita. Itsekuria myös. Silti jotkut ufot ovat kilttejä. He tietävät että ihminen on kuin koiranpentu, jota pitää hoivata ja jolle kuuluu antaa herkkupaloja ja rapsutusta. Joku voisi luulla, että ufot ovat kliinisiä, mutta heiltä löytyy myös huumorintajua. He nauravat ainakin ihmisille. Sitä en tiedä, osaavatko nauraa itselleen?

  Samoin kuin positiivisesti latautuneita, on entiteettejä myös negatiivisia ja jo edellä mainittuja neutraaleja. Näistä negatiivisia kutsun demoneiksi. He työskentelevät pimeyden voimille eli esimerkiksi Saatanalle. Demonit ovat siinä mielessä rajoittuneempia kuin ufot, että heiltä puuttuvat lämpimät tunteet kokonaan. Demonit eivät tunne empatiaa tai rakkautta. Sen sijaan viha, tuska ja epätoivo ovat heidän voimanlähteitään. Tunteita nekin, ei siinä mitään. Ihmisten ei kannattaisi olla demonien kanssa tekemisissä, sillä eihän siinä hyvin käy. Jotain voi hyötyäkin, mutta lopulta saldo jää pahasti miinukselle. Se maailma vetää kuitenkin puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Niin se on varmaan aina ollut.

  Ufojen joukossa on viides kolonna. Negatiivisesti latautuneita entiteettejä, jotka sotkevat koko paletin. Pahansuopia yksilöitä, jotka sabotoivat ufojen projekteja. Tämäkin vain siksi, ettei kaikki olisi niin yksinkertaista. Kaikenlaiset olennot koirista jumaliin haluavat draamaa ja huvitusta. Ufoja korkeampien olentojen keskuudessa soluttautujat tiedetään, mutta heidän annetaan mellastaa, jotta peliin tulisi lisää haastetta.

  Kristinusko pohjaa uhraamiseen samoin kuin satanismikin. Olihan Jeesus veriuhri. Ja samoin kuin Saatana, myös ufot haluavat uhreja. He haluavat ihmisten uhraavan aikaa ja vaivaa juttujensa eteen. Ihmisten pitää kärsiä saavuttaakseen jotain. Sillä mitä he itse osaavat tehdä ei ole niin väliä. Ufothan hoitelevat jutut taustalta kuntoon, jos niin haluavat. Ihmisten ei kuitenkaan haluta olevan omavaraisia. Ufojen mielestä on hyvä, että ihmiset on tyhmennetty fluorilla. Sen parempi heille. Sitä helpompi ihmisiä on ohjailla. Ei ihmisille anneta paljoakaan arvoa. Tyhmiä he ovat joka tapauksessa, mutta fluorattuina pysyvät sentään ruodussa.

  Ufot eivät tyydy pelkkään tarkkailijan rooliin. He haluavat sotkeutua joka asiaan ja muodostaa tapahtumaketjuja, joiden kautta asiat etenevät. He eivät halua antaa rahaa, koska se tekee elämän liian helpoiksi. Asioiden pitää olla mahdollisimman vaikeita. Muuten kyse ei ole uhrauksesta, joka on heille tärkeää. Uhrauksen laadulla ei sinänsä ole merkitystä, vaan sillä että se on mahdollisimman vaikea toteuttaa. Jos olisit esimerkiksi valmis uhraamaan henkesi, sitä ei suostuta ottamaan, vaan halutaan sinun tekevän jotain mitä et osaa ja halua tehdä. Se taas joka osaisi tuon asian tehdä, ei sitä pääse tekemään vaan häntä vaaditaan antamaan henkensä. Usein aktiiviset ja osaavat ihmiset ovat haluttomia uhraamaan henkensä. Heillä on sille käyttöä.

  Valon puolella tiedetään, että se on se parempi puoli. Pimeyteen eksytään. Sinne luiskahdetaan, eikä päästä enää pois. Pimeys on lyhytnäköinen diili. Se on korkeakorkoinen laina, joka antaa heti mutta tulee lopulta kalliiksi. Negatiivisella puolella edetäkseen entiteetin tulee olla valmis yhä suurempaan pahuuteen, päästäkseen kiipeämään hierarkiassa ylöspäin. Se on noidankehä. Tapa tai tule tapetuksi. Suurin hyöty imetään aina jollekin muulle. Jos on valmis mihin vaan, tarjoaa pimeä puoli enemmän. Positiivisella puolella on tyydyttävä vähempään. Kohtuullisuus on viisautta ja hyve. Jos antaa itsensä piehtaroida ylenpalttisuudessa, ei seurauksena ole kuin krapula. Viisaskin ottaa joskus liikaa, tunteakseen liiallisuuden. Mutta hän ottaa liikaa vain vähän, ja palaa sitten sorvin ääreen.

  Ufot eivät ole omnipotentteja. He ovat meitä ihmisiä huomattavasti kyvykkäämpiä, mutta eivät lopulta kykene muuttamaan maailmaa. He ovat samalla tapaa matkustajia kuin ihmisetkin. Siinä missä ihmiset matkustavat laivan hyteissä, seuraavat ufot laivaa lokkeina. Ihmiset näkevät lokit, mutta luulevat niitä tyhmiksi linnuiksi. Todellisuudessa lokit tietävät kaiken paremmin kuin ihmiset. He eivät tarvitse laivaa niin paljon kuin ihmiset. Mutta ei se lokkikaan yksin ulkomerellä viihdy.

  Luulen joidenkin ufojen joutuvan elämään myös ihmisenä jossain vaiheessa. He tarvitsevat sen opetuksen. Luonnollisesti hekin joutuvat ihmiselämään siirtyessään kulkemaan ns. unohduksen verhon läpi, eivätkä siis tajua olevansa vain vierailulla ihmis-elämässä. Muutenhan kaikki olisi liian helppoa, eikä peli mielenkiintoinen pelata tai etenkään seurata. Ufo voi myös vierailla ihmisenä ihmisten maailmassa. Ulkoisesti ihmisenä. Tai se voi vaikka valjastaa örkin käyttöönsä, jolloin örkki ehkä ihmettelee omaa poikkeavaa käytöstään, mutta ei ymmärrä mistä se johtuu.

  Pääsin kerran vierailemaan ufojen ajatusmaailmassa. Se ei ollut miellyttävä kokemus. Kaikkea oli liikaa. Kun puhutaan ajatuksista ja päätöksistä, kaikkea oli kerroksittain. Ikään kuin viisi peittoa päällekkäin ja muutamia ohuita päiväpeittoja vielä siihen päälle.

  Tapaan sanoa, että se vaan on niin. Että tämä asia nyt vain on näin. Että sen annetaan olla niin, eikä siitä välitetä. Selittelemättä paras. Joidenkin mielestä asioiden nykytilaan on jokin syy. Kaikille asioille merkitys. Asiat eivät vain ole kuten ne ovat. Tärkeämpi kysymys on, että voidaanko niihin vaikuttaa?

  

 

 

 

 

Yhteydet ufoihin

 

  Ufot eivät halua olla suoraan yhteydessä ihmisiin. Suora keskusteluyhteys johtaa vain siihen, että ihminen alkaa kysellä neuvoja joka asiaan. Tietäähän ufo kaiken paremmin. Tämä taas johtaa siihen, että ufo päättää kaiken ihmisen puolesta. Kyllä ihmisen pitää elää itsenäisesti. Ihmisellä on vapaa tahto ja myös vastuu tekemisistään. Kenelle enemmän, kenellä vähemmän.

  Ufo antaa ihmiselle mieluummin onkivavan kuin kalan. Ongelma on siinä, että usein ihminen ei tiedä omaavansa onkivapaa, eikä osaisi sitä käyttääkään. Ihminen on tuomittu harhailemaan pimeydessä. Monelle ihmiselle kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä hänen mielensä on valjastettu jokapäiväiseen aherrukseen ja vapaa-ajan banaliteetteihin. Se on sääli. Moni on tietämättään henkisesti kyvykäs. Jos tällainen ihminen ei ole ns. kerhossa eli satanistisessa liitossa, on hänet todennäköisesti myrkyillä sabotoitu tylsämielisyyteen.

  Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Fyysinen ja henkinen vointi kulkevat käsi kädessä. Jos haluaa tavoitella henkisyyttä, tulee ensin puhdistaa ruumiinsa. Se onnistuu pitäytymällä puhtaassa ruokavaliossa, josta on jätetty kaikki teollisesti prosessoitu pois. Aivojen käpylisäkettä tukkivaa fluoria ja muita myrkkyjä on välteltävä. Lisäksi alkaalinen ja stimulanteista vapaa ruokavalio mahdollistaa ruumiin ja sitä kautta mielen puhtauden. Meditaatio rauhoittaa ja tuo ihmisen lähemmäksi itseään. Auttaa keskittymään.

  Ihmisiä myrkytetään systemaattisesti joka tuutista uskomattomalla volyymilla. Koko ruokateollisuus tähtää ihmisten tyhmentämiseen. Se on satanistinen agenda, jonka tarkoitus on tehdä koko ihmiskunnasta karjalauma, joista kukaan ei kykene hahmottamaan suurta kuvaa. Vain satanistisen valtapyramidin korkeammilla tasoilla vaikuttavien on tarkoitus tietää. Hekään eivät saa juuri ajatella. Heidänkin mielensä on vangittu tuottamaan mielihyvää pyramidin huipulle. Satanistinen systeemi tähtää todellisuuteen, jossa kaikki on valhetta. Kaikki on käännetty ylösalaisin. Eikä haittaa, vaikka harvat valveutuneet eivät asiaa hyväksyisikään. Kunhan ymmärtävät vaieta tottelevaisesti.

 

 

 

 

 

 Demoneista

 

  Kun lukee lehdestä jonkun Katri Helenan saavan neuvoja enkeleiltä, saattaa kyse olla yhtä hyvin demoneista. Ufot, joita voisi pitää enkeleinä, kun eivät yleensä kommunikoi suoraan ihmisen kanssa, vaan jättävät mieluummin osviittaa. Jonkinlaiseen välitilaan elämän ja kuoleman välillä lukkoon jääneet demonit sen sijaan esiintyvät mielellään henkioppaina, johtaen ihmisiä harhaan. Leikitellen heidän kustannuksellaan.

  Demoni on ihmiseen verrattuna ylivertainen olio, joten niitä ei kannata kutsua luokseen. Etenkään kun niistä ei tahdo päästä eroon. Ensin demonit flirttailevat ja hauskuuttavat. Sitten alkaa vittuilu. Pian kimpussasi on 10 piinaavaa demonia. Mitä lähemmäs demonin päästää, sen tiukemman otteen tämä ottaa. Et kuule enää pelkkiä ääniä, vaan demoni saattaa aiheuttaa myös fyysistä tuskaa. Ainakin se mölinä estää sinua nukkumasta, joka sekin on jo omiaan ajamaan hulluuden partaalle. Itsemurhakaan ei auta, vaan itse asiassa pahentaa asiaa. Siksi kaikenlainen spiritismi ja muu on hyvin riskialtista touhua.

  Demonit sotketaan helposti Voice to Skull (V2K) - teknologiaan ja erilaisiin mikroaaltoaseisiin. En tiedä niistä sen enempää, joten jokainen tehköön oman tutkimuksensa itse. Olen kuullut sellaisen juorun, että Matti Nykänen meni panemaan jonkun vaikutusvaltaisen satanistin muijaa, ja kostoksi tämä alkoi systemaattisesti häiritä Mattia V2K-aseella. Tämä ajoi Matin hulluuden partaalle. Tai ehkä Matti meni kännipäissään sotkeutumaan spiritismiin. Tai sitten ei.

  Demoni saattaa antaa paljon hyviäkin neuvoja, mutta kun ihminen oppii luottamaan häneen, pettää hän ihmisen tärkeiden kysymysten äärellä. Pään sisäisiä ääniä ei siis kannata kuunnella saati uskoa. Niistä voi olla iloa ja seuraa, mutta niiden varaan ei kannata laskea mitään. Vain ruumiiltaan ja mieleltään täysin puhdas ihminen saattaa huomata eron neuvojen ja häirinnän välillä. Silloinkin neuvo voi tuottaa ihmiselle pitkässä juoksussa haittaa. Se on oikopolku eteenpäin. Mutkan välttäminen. Mutta entä jos se mutka olisikin ollut tarpeellinen vetää läpi? Toki raskaat askelet kuluttavat aikaa ja energiaa, mutta niistä oppii. Virheistä oppii. Fyysisesti raskaat polut voi käydä läpi myös mieleltään keveänä. Jos joku neuvoo olan takana koko ajan että tee noin, jää opintie lyhyeksi. Yhtä hyvin neuvoja voisi tehdä itse koko homman. Virheistä oppiminen on toki yksilöllistä. Joku kelaa asioita, joku ei. Liian monta vastoinkäymistä kovettaa ihmisen siten, että hän haluaa vain turruttaa itsensä. Vaikka kyllähän ufotkin elävät rajatussa todellisuudessa. Ehkä he kostavatkin omat ongelmansa ihmisille. Siltä se usein ainakin vaikuttaa.

  On demoneja, on ufoja, ja on myös pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jos kuvittelee kuulevansa ääniä, alkaa niitä äkkiä myös kuulla. Mielikuvitus tekee tepposet. Sitä helposti keskustelee itsensä kanssa. Ja mikäs siinä. Minua harmittavat ihmiset, jotka ääniä kuullessaan turvautuvat lääkkeisiin. Se nyt on vihoviimeinen virhe. Lääkärit ohjeistetaan nykyään tarjoamaan masennuslääkkeitä vähän joka vaivaan. Pikku vitutus diagnosoidaan masennukseksi. Kaikkea ns. rajatietoon viittaavaa pidetään mielenvikaisuutena. Ei lääkäreille kannata ikinä kertoa mitään henkimaailman asioita. 99,99% heistä on satanisteja ja tätä nykyä suurin osa myös örkkejä, jotka on opetettu tuhoamaan kaikki sellaiset ihmiset, jotka näkevät ja kuulevat enemmän. Sen ymmärrän, että jos ei saa unta, ottaa lääkettä.

  Terveydenhoidon ammattilaisista myös sairaanhoitajat ja kätilöt ovat usein örkkejä. Kun vauva syntyy maailmaan, näkee hän ensimmäisenä kammottavan hirviön - örkin. Tämän tehtävänä on aloittaa myrkyillä tyhmentäminen ja sokeuttaminen saman tien. Tai jos vauvan aura loistaa erityisen sinisenä, tulee hänet eliminoida saman tien. Kyvykäs ihminen on örkkien vihollinen.

 

  Ufojen ja demonien on helppo myös ujuttaa ideoita ihmisen omaan ajatteluun. Saada ihminen luulemaan, että hän on jotain mieltä ja toimimaan sitten sen mukaan. Mieluummin he kuitenkin antavat ihmisen tehdä itse päätöksen vapaan tahtonsa mukaisesti. Tuollaisella päätöksellä on enemmän arvoa.

  Portteja astraalimaailmaan avanneiden on syytä miettiä erityisen tarkasti, miten toimia tärkeiden kysymysten äärellä. Päätökset on syytä tehdä järjellä tunteen sijaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että perustaisi ajattelunsa pelkästään ns. koviin arvoihin. Usein järkevä päätös ottaa muut ihmiset huomioon ja on tasapuolinen. Ahneus ja kateus ovat itseään ruokkivia tunteita, joiden sinänsä motivoivalle vaikutukselle ei saa antaa liikaa valtaa. Tasapaino ja harmonia eri asioiden välillä on avain onneen. Vaikka pidättäytyisi halvoista huveista, on myös syytä olla suvaitsevainen itseään kohtaan. Kohtuullisuus on viisautta.

 

 

 

 

 

Ufot ja karma

 

  Sen sijaan että kuuntelisi ääniä, pitää ihmisen elää ihmisen elämää. Sääli vain, että ihmiset on myrkytetty niin huolella, ettei sekään onnistu ilman teknistä apua. Ihmiselämä on kaiken kaikkiaan huono diili, koska pärjätäkseen pitää alistaa muita. Tämä taas johtaa uusiin reinkarnaatioihin, joiden kautta puhdistaa karmaansa, jotta voisi päästä etenemään sielunsa polulla. Ja tämä kaikki minkä vuoksi? Helpompaa ja mielekkäämpää olisi elää lyhyt elämä tyytyväisenä, ja kuolla sitten pois.

  Toki karma on siinä mielessä armollinen, että se tarkastelee ihmisen elämää laaja-alaisesti. Karma ottaa huomioon elämän suhteellisuuden. Kusipäiseksi kasvatettu, joka kuitenkin yrittää toimia altruistisesti oikein, saa karmalta paljon anteeksi. Vaikka ihminen on heikko, pitäisi hänen silti miettiä mitä tekee ja ponnistella kohti parempaa. Ei voi jäädä vellomaan omassa surkeudessaan tai tavoitella pelkkää omaa etua. Viisas ajattelee itseään ja ottaa muutkin huomioon. Hän ajaa omaa asiaansa rakentamalla siltoja ja auttamalla muita. On helppo tuhota ja raivota. Viisasta se ei ole. Moni asia avautuu pienellä harkinnalla paremmin.

  Mutta ei ihmisten maailmassa pärjää pelkällä diplomatialla. Pitää olla valmis puolustautumaan. Usein hyökkäys on paras puolustus. Kun vihollinen sitä vähiten osaa aavistaa, tulee iskeä hänen selustaansa maksimaalisella voimalla siten, että hän oppii kerrasta pelkäämään ja tulevaisuudessa välttää turhia yhteenottoja. Välillä pasifistinkin on iskettävä vastaan. Kiusaajaa ei taltuteta reagoimalla hänen heittämiinsä ärsykkeisiin, vaan hyökkäämällä hänen kimppuunsa varoittamatta. Pitää lyödä ensin. Kysymys pitää torpata vastakysymyksellä. Ei alentua vastailemaan.

  Maailma menee eteenpäin konfliktien kautta. Ihmisten halutaan kehittävän maailmaansa. Se ei ole mielenkiintoinen jos se pysyy alati samana. Siksi ufot antavat anteeksi toimeliaille ihmisille heidän väärinkäytöksiään. Eihän täällä kiltteydellä pääse mihinkään. Kaikki merkkihenkilöt kuuluvat Kerhoon ja kiduttavat viattomia ihmisiä pystyäkseen toteuttamaan itseään. Tämän pahuuden filosofian takana on itse Perkele. Tai oikeastaan näitä pahuuden mustia enkeleitä on monta: Saatana, Lucifer, Asmodeus, Baal... Ufot käyttävät näitä demoneja työkaluinaan. Jotta maailma saadaan pysymään muutoksessa - dynaamisena - pitää Saatanan ja kumppaneiden kiusata ja usuttaa ihmiset toisiaan vastaan. Tästä syystä vallalla on myös velkavetoinen markkinatalous, joka perustuu saatanalliseen ja juutalaiseen käsitykseen rahasta vallan välineenä. Ihmisten maailmassa rehellinen työ ei saa ikinä kannattaa niin paljon kuin lasten raiskaaminen. Maailmaa ei kehitetä hyvään suuntaan yhdessä ponnistellen, koska se ei ole mielenkiintoinen show. Ufot haluavat draamaa. Eivät he välitä ihmisistä juurikaan sen enempää kuin ihmiset välittävät jostain muurahaisista.

 

  Jos ihminen käy läpi toisen elämän kaikki kokemukset; menee hänen asemaansa; ei hän enää silloin ole se mikä on ollut, vaan jotain muuta. Luultavasti se sama mikä toinenkin, joka on käynyt samat jutut läpi. Voiko ihmistä syyttää siitä, että hän tekee mitä tekee? Tai jättää tekemättä. Hän toteuttaa omaa luontoaan. Eikö sellainen ihminen pitäisi eliminoida, joka ei pysty sopeutumaan? Elämässähän on sattumalla sijaa. Sitä tekee jotain sopimatonta. Missä vaiheessa vastuu alkaa? Kuka on vastuussa itsestään? Onko niin, että mitä kyvykkäämpi ihminen, sen enemmän hänellä on vastuuta? Ihmisillä on vapaus valita. Entäs jos on tarjolla pelkkiä huonoja vaihtoehtoja? Joillakin taas on pelkkiä hyviä vaihtoehtoja. Helppo niistä on valita. Entä jos joku tekee puolestasi kaikki tärkeät valinnat? Voit itse valita vain solmiosi värin sekä mitä syöt lounaaksi.

  Ihminen viihtyy ryhmässä. Siellä hän seuraa vahvana ja karismaattisena pitämäänsä johtohahmoa. Toisaalta myös muita, jos he muodostavat ryhmän ryhmän sisällä. Mikäli johtohahmo ei arvosta ryhmän jäseniä, eivät itsenäiseen ajatteluun kykenevät enää pian halua seurata häntä. Jäljelle jäävät ne hännystelijät, jotka eivät kykene omiin ratkaisuihin. Tällainen ryhmä ei menesty. Valta turmelee jo alunperin ajattelemattoman johtohahmon. Ihminen menee mielellään muiden mukana, vaikka ei koe valintoja itselleen mieluisiksi. On vaikea ajatus jäädä yksin. Ongelmatkaan eivät ole niin isoja, jos muilla on samat ongelmat. 

  Kun ihminen kuolee, hän voi uudelleensyntyä eläimenä, ihmisenä tai parhaassa tapauksessa päästä eteenpäin elämässään. Hän voi valita haluaako jatkaa yksikkönä, joka tavoittelee henkistä kasvua? Vai haluaako liittyä yhteen monien muiden kanssa, ja muodostaa kollektiivinen yksikkö? Tällainen kollektiivi jakaa tehtävät keskenään. Jonkun on kuitenkin johdettava sitä. Ei pidä luulla, että positiiviset hyper-ulotteiset entiteetitkään olisivat täysin vapaita saatanallisesta terrorista. Ufot ovat moniulotteisia hahmoja, joita erilaiset houkutukset vetävät eri suuntiin. Ja kuten edellä mainittua, kollektiiveihin soluttautuu ilkeämielisiä pahuuden lähettiläitä, tarkoituksenaan tehdä tyhjäksi valon sotureiden työtä. Miksi näin annetaan tapahtua? Samasta syystä miksi ihmisten maailma on epätäydellinen. Universumin luoja tietää, että täydellinen maailma on tylsä. Sen pitää venyä moneen suuntaan, eikä se saa ikinä valmistua.

  Jos satanistit tietäisivät – jos yleensä tiedettäisiin – miten asiat ovat, maailma olisi erilainen. Onhan se joka tapauksessa opportunistien. Pahimmat kusipäät tekisivät väkisin kaikenlaista hyvää, päästäkseen hyötymään siitä myöhemmin. Tästä syystähän jossain määrin valaistuneet illuminatit tekevätkin salaa paljon hyväntekeväisyyttä. Universumin lakien mukaan he hyötyvät siitä, vaikka ovatkin läpeensä pahoja. Chris O'Neill paljasti tämän minulle. Asian ei kuitenkaan haluta enempää leviävän ihmisten keskuuteen. Satanismi toimii sitä paremmin, mitä vähemmän ihmiset tietävät. Ja paradoksaalista kyllä, sen parempi myös ufoille. Ihminen on joka tapauksessa idiootti heihin verrattuna, ja suurin osa ihmisistä pelkkää matriisia. 

  Tämän vuoksi maailman perusluonne on salainen. Se on testi. Pitää olla pyyteetön. En tiedä onko siinä mitään järkeä. Parempi olisi jos säännöt tehtäisiin selväksi. Ja tavallaanhan ne ovat selvät. Tee se toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ei päde masokisteihin ja muihin pervertikkoihin. Mutta jos maailma on kuin jääkiekkoturnaus, on siinä muutakin kuin itse peli. On peliä edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat. On kabineteissa tapahtuva politikointi. On mediapeli ja pelikaaviot. On Rene Fasel ja Gary Bettman, sekä totinen Venäjän valmentaja. On sääntömuutokset ja sääntöjen poikkeavuudet NHL:n ja Euroopan sarjojen välillä.

 

 

 

 

 

Eläinten oikeudet

 

  Jotkut ufot ajavat vahvasti eläinten oikeuksia. Ei sillä että he vainoaisivat lihansyöjiä tai estäisivät ihmisiä syömästä eläimiä. Nämä ufot kuitenkin kokevat, että koska ihmiset kohtelevat eläimiä huonosti, eivät he itsekään ansaitse hyvää kohtelua kehittyneemmiltä lajeilta. Onhan tuotantoeläinten kohtelu raukkamaista orjuuttamista. Ei niille anneta mitään arvoa. Tuotantoeläin ei voi vaikuttaa elämäänsä, ihminen voi. Kyllä joku kanakin ansaitsisi asiallista kohtelua, vaikka onkin pelkkä kana. Sama pätee lehmiin ja sikoihin. Ei kissojakaan pidetä karsinoissa, eikä koiria. Entäs sitten hyönteiset? Itse en söisi hyönteisiäkään. En halua syödä mitään matoja. Ravitsemusekspertit puhuvat aina kuinka tärkeä on saada proteiineja. En ymmärrä mihin niitä niin paljon tarvitaan? Itse uskon kaurapuuroon.

  Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että lihansyönti on väärin eläimiä kohtaan. Kyse on myös siitä, että eläimiä ja niiden eritteitä syövä ihminen ei voi olla ruumiiltaan täysin puhdas. Ja se jonka ruumis on likainen, ei voi saavuttaa mielenkään kirkkautta. Toisin sanoen lihansyönti tyhmentää ihmisen. 2010-luvun kasvissyönti-buumi voisi kohottaa ihmisten värähtelytasoa merkittävällä tavalla, mikäli satanistiset elintarvikevalmistajat eivät olisi iskeneet siihen kiinni vegaanisilla eineksillä ja puolivalmisteilla, jotka on enemmän tai vähemmän kaikki fluorattu. Lisäksi samalla tavoin kuin satanistit sotkevat lihaeineksiin ihmisen lihaa, piilotetaan vegaanisiin eineksiin vähintään eläinkunnan tuotteita. Kukaan ei saa olla puhdas. Kulutusyhteiskunnasta eroon pyrkivät hipit ja muu vaihtoehtoporukka halutaan myös myrkyttää. Hippien joukoissa on yhtä paljon kerhoon kuuluvia kuin muissakin piireissä. Siellä on myös paljon örkkejä (kts. kirjoitus Rauno Mokka ja They Live), jotka varmistavat hippien myrkyttämisen. 

 

  Eläinrakkaat ufot eivät siis halua että eläimiä kohdellaan kaltoin, eli että niitä syödään ja pidetään tuotantoeläiminä. Olisiko sitten parempi, ettei näitä eläimiä olisi olemassa ollenkaan? Että lehmien ja muiden annettaisiin kuolla sukupuuttoon. Ja jos on parempi, että tuotantoeläimiä ei ole ollenkaan kuin että niitä on, niin miksi sitten ihmisiä on olemassa? Kyllähän ihmisiäkin kohdellaan huonosti. Eikö olisi parempi, ettei ihmisiäkään olisi olemassa? Vähemmän kärsimystä. Annettaisiin vain sellaisten lajien elää, jotka pärjäävät omillaan. Onhan ihminen alennettu Saatanan tuotantoeläimeksi. Olemme karjaa, jota demonit ja erilaiset alienit kuten reptilianit ja harmaat lypsävät. Surumme, vihamme ja epätoivomme ovat nautintoaineita näille paholaisen vahtikoirille.

 

 

 

 

 

 Elämän peli

 

  Olen pitänyt ihmisten elämää merkityksettömänä. Joidenkin mielestä ihmiset muokkaavat maailmaa teoillaan koko ajan. Mutta mitä merkitystä sillä on, jos joku korkeampi voima voisi koska tahansa muuttaa kaiken paremmaksi? Mikseivät ammattilaiset hoida hommia, ja anna muiden lomailla?

  Peli on liian epärealistinen, jotta siihen voisi samastua. Jotta siihen voisi eläytyä ja ottaa sen tosissaan. Deus Ex Machina ilmaantuu liian usein sotkemaan koko paletin. Eihän muuten mistään mitään voisi tullakaan. Onhan peli toisaalta liian vaikea, jotta siinä voisi pärjätä omillaan. Satanismi on liian läpitunkeva ja kaikkivoipa mahti tässä maailmassa, jotta ihmiset voisivat laittaa hanttiin. Etenkin kun kaikki on myrkytetty pienestä pitäen. Onko siinä juuri järkeä, että harvat kynnelle kykenevät ihmiset nousisivatkaan kapinaan satanistista maailmanjärjestystä vastaan? Onko se näiden ihmisten ongelma? Eikö näiden suurien ongelmien ratkaisu kuulu niille, jotka niihin todella pystyvät vaikuttamaan? Ufoille. Miksi ufot eivät ratkaise maailman epäkohtia? Sanotaan, että he eivät saa sekaantua, mutta hehän sekaantuvat joka tapauksessa ja koko ajan.

  Ufot vaativat minua ottamaan pelin tosissaan, mutta itse he eivät tee niin. He lähettivät parhaan miehensä - minut - toimittamaan tätä tehtävää. Jos minä olen heidän vastauksensa tällaiseen maailmanlaajuiseen ongelmaan, ehkä isoimpaan ongelmaan mitä ihmiskunta on ikinä kohdannut, voi vain sanoa, että eipä heillä hyvin mene. Olisin odottanut ufoilta – samoin kuin isältäni – johdonmukaisuutta. Että on jotain sääntöjä, joihin voi luottaa. Kun painan A:sta, tiedän B:n reagoivan tietyllä tavalla. Näin voisin opiskella maailmaa ympärilläni ja harjoittaa toimintamalleja, joihin nojata. Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin voisi luulla. Samoin oli isäni kanssa. Hän sanoi yhtä ja teki toista. Yhtenä päivänä sanoi yhtä ja toisena jotain aivan muuta. Ja nauroi päälle. Lisäksi hän ohjelmoi satanistisen homokaverinsa kautta minut ja veljeni palvomaan itseään ja sitä kautta typeryyttään. Opin jo nuorena siihen, ettei mikään pidä paikkaansa. Ehkä onkin niin, että erilaiset mallit ovat tylsiä kaavoja. Ne toimivat mutta eivät tuo elämään mitään uutta. Jos ihminen haluaa luoda uutta, hänen pitää rikkoa kaavoja. Se johtaa konflikteihin. Kaikkea ei voi saada. Jos haluaa harmoniaa, pitää hillitä itsensä. Jos haluaa muuttaa maailmaa, pitää ottaa härkää sarvista ja työntää se pois edestä. Harmoniaa se ei tuota. Se on monesti joko tai.

  Omalla kohdallani vapaan tahdon noudattaminen johtaa tällaisiin kirjoituksiin. Minusta ei tullut mitään. Ei muusikkoa, ei tuottajaa, eikä muutakaan. Maineeni on mennyt. Jäljelle on jäänyt silti vapaus tehdä mitä huvittaa. Kaikilla ei ole tätä vapautta. Liian moni asia sitoo heitä. Minä voin toteuttaa itseäni miten haluan, mutta en pysty mihinkään vaativaan. En pysty harjoittelemaan itseäni kitaristiksi. En pysty tekemään musiikkia. En pysty toimimaan työelämän vaativammissa pesteissä. Joku jossain on kaiketi säätänyt asian niin, että monen mutkan kautta kirjoitan näitä paljastuskirjoituksia. Onhan näillä kiistatta enemmän arvoa ja merkitystä kuin pop-kappaleilla tai televisiotuotannoilla. Edelliset epäonnistumiseni ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Laiska ja saamaton luonteeni on tehnyt minusta välinpitämättömän. En välitä mistään mitään. Siksi voin tehdä mitä haluan. Ihmisten on saatava tietää minkälaisessa maailmassa he elävät. Se on ihan must juttu.

  Kun demoneiksi naamioituneet ufot kysyivät minulta, mitä halusin tehdä musikin saralla, kerroin haluavani luoda oman kitarasoundin. Siihen olisi mennyt 20 vuotta. Ketä kiinnostaa hakata samaa riffiä joka päivä 20 vuotta? Näin ufot toimivat: He luovat mahdollisuuksia, jotka ovat liian vaikeita saavuttaa. Usein pitää olla kuitenkin mahdollisuus. 

  Joku tyyppi tulee luoksesi huonoimmalla hetkelläsi ja kysyy mukaan projektiin. Kieltäydyt. Parin vuoden päästä saman tyypin projekti on huippumenestys. Joku toinen tulee kysymään toisella saralla. Lähdet mukaan, mutta eihän siitä mitään tietenkään tule. Ainoastaan niistä tulee, joihin ei halua tai pysty osallistumaan. Toki olisi voinut, mutta tiedettiin että ei kuitenkaan. On parempi olla menestymättä. 

  Ufot näkevät joka päätöksen vuosien päähän. He tietävät milloin joku asia ei kannata. Ja ihmisen maailmassa suurin osa asioista ei kannata. On parempi olla tekemättä mitään. Ihmettelen miksi minua näin paapotaan. Kuula kalloon vaan. Samoin ajattelen koko planeetastamme. Se pitäisi tuhota. Ihmisten kulttuuri perustuu pelkälle hyväksikäytölle. Antaa eläinten mennä siinä samalla. Parempi ettei niitäkään ole olemassa, koska ennen pitkää paikan päälle ilmestyisi kuitenkin joku vieras laji, joka ottaisi ihmisen paikan. Haluaisinkin kuolla pysyvästi, enkä enää syntyä uudelleen. Tämä olisi protestini. Kuten ranskalaiset maanviljelijät protesteissaan tuhoavat satonsa, koska siitä ei saa paljoakaan myyntivoittoa, voisin itse tuhoutua lopullisesti. Ei se mitään haittaisi. Kun sinua ei ole enää olemassa, ei ole murheitakaan. 

  Miksi en itse tee kuten ranskalainen maanviljelijä ja nosta meteliä? Ei se toimi niin. Ranskassa on puoli miljoonaa maatilaa. Jos yksittäinen maajussi ampuisi paskatykillä kunnantaloa ja pysäköisi traktorinsa moottoritielle, hänet heitettäisiin putkaan ja ehkä mielisairaalaan. Mutta kun saman tekee 10 000 farmaria, kyseessä on mielenosoitus. Minulla taas ei ole liittolaisia. Ei ketään joka antaisi ohjeita. Se on osa tarinaani. Minun pitää olla yksin. Se on ufojen mielestä hauskaa ja siitä tulee hyvää draamaa. Kukaan ei vaan usko tähän tarinaan. Ei kukaan. Kukaan ei pidä minua minään, enkä pidä itsekään. Ehkä liian monta kokkia sopassa? Liian monta laulua jotka kertovat minusta. Liian monta sattumaa. Ufot haluavat että kirjoitan kirjan. Sen pitää olla kuitenkin jotain aivan ehdottoman hienoa. He tietävät, etten pysty mihinkään. Juuri sitä he haluavatkin, voidakseen itse luoda taidetta kauttani. Ensin minun pitäisi kuitenkin kirjoittaa monta huonoa kirjaa. Jotta tarina olisi uskottava. Minulla ei saa olla rahaa, koska silloin tarina ei ole mielenkiintoinen. Siksi lottovoitot ja vastaavat otetaan pois ja kelataan sitten nauhaa vähän taakse päin. Tarina on tärkeämpi kuin tehtävä. Koko juttu on siis pelkkä show'ta, eikä sitä siksi kannata ottaa kovin vakavasti.

  Ihmisen ei pitäisi haukkua itseään. Minulle se kuitenkin sopii. Haluanhan nostaa kissan pöydälle. Pitkässä juoksussa olisi kuitenkin parempi, jos ihminen ei juuri puhuisi itsestään. Hyvää tai huonoa. Ei kannata haukkua itseään, mutta ei kehuakaan. Jotkut määrittelevät tarkasti itsensä ja oman persoonansa. Muilla on kuitenkin omat mielipiteensä sinusta. Ne eivät ole samoja kuin omasi, koska heillä on eri tiedot käytettävissään. Viisas ihminen ei määrittele itseään, nosta itseään esiin, tai vertaile itseään muihin. Oma persoona kannattaa jättää aukinaiseksi. Aina on varaa muuttua parempaan suuntaan. Ihmisen kannattaa totuttaa itsensä ajattelemaan asioita, jotka hyödyttävät häntä pitkässä juoksussa. Se on avain onneen. 

  Minua on ammuttu monta kertaa. Myös kuolettavasti. Aina nauha vain kelataan taaksepäin ja pyyhitään kuolemani pois. En saa kuolla. Minun on pakko onnistua. Voin toki epäonnistua, mutta sitten vain kelataan taaksepäin. Odotetaan että toimisin viisaammin. 

  Satanistit haluavat minusta eroon. Tai haluaisivat. Örkit ja muut satanistit voivat raiskata, kiduttaa ja myrkyttää minua, mutta he eivät voi tappaa minua. Se on vastoin sääntöjä. Mutta eivätkö myrkyttäminen ja kiduttaminen ole hitaita tapoja tappaa ihminen? Vai onko niin, että koska kiduttaminen tekee ihmisestä vahvemman, saa niin tehdä? Mutta silti sitä ei hyväksytä yleisesti. Minulta sitä ei hyväksytä, koska se on väärin. Mutta niiltä jotka tekevät minulle niin, se hyväksytään, koska se tekee minusta vahvemman. Eihän siinäkään mitään järkeä ole. On muistettava, että voimat ovat aina suhteessa toisten voimiin. Kun saa muita heikennettyä, ei tarvitse itsekään olla niin voimakas. Örkit myrkyttävät muut pärjätäkseen paremmin. Se on heille elinehto.

  Minut pakotetaan tähän. Vaihtoehtona on kärsiä. Minun on pakko kirjoittaa näitä kirjoituksia. Tai sitten kärsin. Ufojen suunnitelman mukaan minun pitäisi kirjoittaa niin vetäviä fiktiivisiä tarinoita, että ihmiset haluavat lukea niitä. Silloin minusta jäisi jokin jälki tähän maailmaan. Silloin minut olisi pakko huomioida mediassa, jolloin pääsisin kääntämään kaiken itseäni koskevan keskustelun satanismiin. Ufoilla on vain ollut liian suuri tarve luoda minusta samastuttava hahmo. Kaikki ongelmani ovat tehneet minusta välinpitämättömän. Elämä on helpompi kestää, kun ei välitä mistään mitään. Katu-uskottavuutta luova tausta duunari-hommissa on tehnyt minusta kykenemättömän älyllisiin ponnistuksiin. Olen pelkkä ojankaivaja, tätä nykyä en enää sitäkään. Olen kuitenkin saanut luotua joitakin satanismia läpivalaisevia kirjoituksia. Mikä hyöty niistä on, jos pian suurin osa ihmisistä on Kerhon jäseniä? Loput myrkytetään lähes katatoniseen tilaan, jolloin ei ole juuri väliä, mitä he tietävät tai haluavat. Tätä nykyä maailma on pilalla. Ihmiset epäonnistunut kokeilu, jonka voi hyvin lopettaa. Ei pitäisi luoda sellaisia maailmoja, joissa eri toimijat eivät pysy elossa omillaan. Ihmiselle ainoa mahdollisuus on tappaa lajitoverinsa. Muuten lajitoveri tappaa hänet. Sitten ihmistä syyllistetään tappajaksi. Mitä muutakaan sitä ihminen tekisi? Ja kun näin on, ei ole järkeä jatkaa eteenpäin. Samoin kuin lehmät, siat ja muut tuotantoeläimet pitää tappaa sukupuuttoon, pitää myös ihmisten elo saattaa päätökseen. On parempi ettei tätä kärsimystä ole olemassa ollenkaan. Tappaminen on muutenkin aliarvostettu tapa ratkaista ongelmia. Jos joku ei sopeudu, hänet eliminoidaan. Vankilassa sitä vain katkeroituu ja muuttuu entistä vittumaisemmaksi. Väärintekijä voi mieluusti syntyä uudelleen esim. hamsterina tai muuna jyrsijänä. Joku hamsterius sopii rikoksenuusijalle. Sen hän pystyy klaaraamaan.

  

  Ufot eivät ole kaikkivoipia, mutta hyvin kyvykkäitä kuitenkin. He voivat kelata aikaa taaksepäin hoitaakseen elämän haasteellisia tilanteita uudestaan. Eihän siinäkään ole järkeä. Se on kuin pelaisi monopolia ja saatuaan nopalla vitosen, joka käytännössä päättää pelin, heittääkin uudestaan niin kauan että saa kutosen, jolla pääsee pahimpien karikkojen yli. Se on huijaamista. On paljon merkkejä siitä, että aikajanoja sotketaan. Esim. James Bond – Moonraker elokuvan hammasrautatyttö, ihmisen sydämen sijainti vasemmalla puolella rintaa ja monet yksityisemmät esimerkit. Asiat eivät yhtäkkiä olekaan siten, kuin ne ovat aikaisemmin olleet. Ilmiölle on annettu nimi Mandela-efekti. Tästä todisteena Rautahampaan morsiamen hammasraudat, sekä se, että vielä 80-luvulla ihmisen sydän sijaitsi vasemmalla puolella rintaa, tätä nykyä sen keskellä.

  Ufot vaikeuttavat ihmisten elämää, koska liian helppo elämä on tylsää. Elämä ilman ongelmia ei olisi autuasta. Pitemmän päälle se kävisi banaaliksi. Ihminen tarvitsee vastakohtia hahmottaakseen elämäänsä; asemaansa ja toimiansa. Mitä enemmän näkee vaivaa, sitä suurempi on palkinto. Oli se sitten mikä hyvänsä. Väittäisin silti, että ongelmaton ja tasainen elämä on parempi kuin vuoristoratamainen. Tasainen elämä kun on alati harmoninen. Vaihtelevan elämän huippukohtiakin varjostaa se hinta jonka niistä joutuu maksamaan. Paluu arkeen. Ihmisen täytyy myös kysyä itseltään, haluaako hän valittaa vai oppia? Oma fiilis kun on niin paljon asenteesta kiinni. Vaikeudet voi helposti nähdä mahdollisuuksina saada oppia. Tuntea ja oppia. Jos asia ei ole niin, että täällä kaikki saavat sen mitä ansaitsevat, silloin missään ei ole juurikaan järkeä. Toki sattuma määrää omalta osaltaan, mutta sen vaikutus on enemmän yksityiskohdissa.

  Elämä on peli, jossa mitataan sitä, miten toteutat vapaata tahtoasi. Toteutatko sitä sen pienimmän mahdollisen vaivan kautta, eli että teet kuten muutkin, etkä mieti itse mikä on kohdallasi oikein ja mikä väärin? Ja mitä uskoon tulee, niin heittäytyminen uskon varaan on se, mikä on rohkea ja uskalias teko. Ylittää itsensä. Toki jollekin tämä on helpompaa kuin toiselle. Ufot sitten paijaavat niitä, jotka uskovat ehdottomasti sanaan. Se on osa peliä. Vapaa tahto liittyy toisaalla myös siihen, miten ihmisten maailmaa johtavat tahot - kuten Illuminati ja vastaavat - kertovat ihmisille etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Näin halutaan heidän hyväksyvän tulevat tapahtumat. Halutaan heidän suostumuksensa. Ihmistä ei ilmeisesti pitäisi voida orjuuttaa ilman hänen omaa suostumustaan. Tai jotain sinne päin. Se on vähän vaikea juttu selittää.

  Jos olet tehnyt pahaa, sen voi hyvittää siten, että autat muita. Tai että sinulle tehdään samoin. Siitä voi sitten oppia. Kaikenlaista pahaa pitää tehdä, ennen kuin voi valaistua. Tämä johtaa siihen, että ufot odottavat ihmisten mokaavan, jotta pääsevät rankaisemaan heitä. "Siitäs saat!" he ajattelevat. "Ihan oikein sinulle." Vaikka eihän ihminenkään hakkaa koiraa, joka likaa sohvan. Tai jotkut hakkaavat. Kaipa se on sama ufojen kanssa. Tuntuu siltä, että he asettavat ihmisille epärealistisia tavoitteita, ja ajavat heidät toimimaan itsekkäästi, päästäkseen rankaisemaan heitä. Ufojen mielipuuhaa tuntuu olevan ihmisten ojentaminen. Laittaa heidät maksamaan teoistaan. Opettaa heitä. Siten sekä uhri että pahantekijä kärsivät. Kun kaikkia vituttaa, ovat ufot tyytyväisiä. Se tuntuu olevan ihmisten maailmassa kaiken lähtökohta, oli asialla positiivinen tai negatiivinen entitentti. Ihmistä pitää vituttaa koko ajan. Vitutus on se energia, jota on kaikista helpoin käyttää hyväksi. Paljon puhutaan rakkaudesta, mutta mitä se lopulta on? Vitutus on ainakin aito tunne.

 

 

  

 

 

Työnteko

 

  Raamatussa sanotaan: "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat." Eli että ihmisen on luonnollista tehdä työtä. Mutta sanotaanhan Raamatussa monta muutakin asiaa, joilla ei ole mitään käyttöä nykymaailmassa.

  Jos haetaan kultaisen keskitien vastausta, sanoisin että ns. downshiftaaminen on avain onneen. 4 vapaapäivää, 3 arkipäivää. Se on hyvä suhde. Onko se epärealistista? Ehkä hieman, mutta ei paljon. Riippuu miten asiat järjestetään. Automatisaatiohan vie työt. Eikö se silloin myös mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan?

  Kaiken kaikkiaan paras vaihtoehto olisi, ettei ihmisten tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan. Vaikka se kuulostaakin tylsältä, on se silti parempi kuin elää kurjaa elämää oravanpyörässä kipittäen. Henkisessä ja fyysisessä rääkissä. Tämän vuoksi älykäs ihminen ei tee juuri mitään. Jokainen teko ja sana sysäävät liikkeelle hallitsemattoman määrän asioita. Seurauksia. On järkevämpää jättää tekemättä kuin tehdä. Miettiä tarkasti mitä tekee. Tällä hetkellä tuollainen ei onnistu. Ehkä tulevaisuudessa. Sitten on myös se, että örkit kaappaavat kaikki mielenkiintoiset ihmiset. Tylsä luuseri ei välttämättä tule kaapatuksi.

  Voin sanoa myös sen, että Suomi on niin pieni valtio, että täällä voitaisiin hyvin kokeilla mallia, jossa ihmiset tekevät töitä keskimäärin 30 tuntia viikossa. Valtio omistaa välttämättömiä hyödykkeitä - kuten sähköä ja vettä -  tuottavat liikelaitokset ja niitä subventoidaan. Kansalaisten on mahdollisuus elää pienimuotoista elämää keskittyen harrastuksiin. Kansainvälisiin menestystarinoihin annetaan eväät koulutuksen lisäksi hyvin huokealla verotuksella. Tämän yhtälön mahdollistaa downshiftaaminen, jossa kierrättäminen nousee kunniaan. Ei osteta mitään ylimääräistä ja turhaa. Kaikkea materiaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Thaimaassakin voi käydä, jos vain on säästeliäs ja suunnittelee matkan porukalla. Yhteisöllisyys tuo lisäarvoa ihmisten elämään. Suomalaisethan ovat liian yksinäisiä. Pitkät talvet tuijotellaan ikkunasta ulos, kun ei ole rentoja ja viihtyisiä kokoontumispaikkoja. Tiloja kyllä on, mutta kun kaiken pitää kietoutua kuluttamisen ympärille. Eikö ostoskeskuksista voisi tehdä kaiken kansan landioita, joissa voi vain oleilla? Kuin jättimäisiä sisäpuutarhoja ja kirjastoja. Sähkö tuotetaan uusiutuvalla energialla. Käytetyn tavaran basaari ei kelpaa ainoaksi vaihtoehdoksi mutta rinnalle. Ihmiset ahdistuvat mikäli heillä ei ole vaihtoehtoja. Köyhissä maissa halutaan tehdä eroa muihin lopulta samoin kuin rikkaissa maissa. Ihmiset toteuttavat haaveitaan velaksi. Sonnustautuvat merkkivaatteisiin tunteakseen olevansa jotain.

  Kuten kapitalistien markkinataloudessa, myös satanismissa vahvin vie. Kun tämä menee äärimmäisyyksiin, voidaan puhua eriarvoisista ihmisistä. Jos rikas ihminen omistaa kaikki rannat ja estää köyhiä uimasta, voidaan kysyä onko se markkinataloudellisessa mielessä tarkoituksenmukaista, eli suomeksi sanottuna: Onko se oikein? Kapitalistit haluavat kuitenkin säädellä sitä, miten köyhä voi riistää rikasta, että köyhä ei voi esimerkiksi ryöstää ja pahoinpidellä rikasta, tai kulkea hänen maidensa poikki. Mutta rikkaan ei tarvitse heidän mielestään välittää köyhästä. Se on köyhän oma vika, että tämä on köyhä. Mitäs ei ole niin lahjakas ja ahkera. Kyllähän rikas tietää, ettei ole köyhää arvokkaampi, mutta haluaa pitää saavutetuista eduista kiinni kuin joku suomenruotsalainen. Tämä kaikki tietenkin hieman karrikoitua, lukuunottamatta suomenruotsalaisia, jotka ovat itse oma karikatyyrinsa.

  Satanismi nojaa viidakon lakiin, jonka mukaan vahvin ottaa sen mitä haluaa ja muut tyytyvät rippeisiin. Osa rikkaiden satanistien hegemoniaa ovat heidän suojelemisekseen säädetyt lait. Ne ovat osa vahvemman keinoja pärjätä heikkoja vastaan. Tuomarit ovat vapaamuurareita ja saatananpalvojia. Asianajajat tekevät mitä Kerhon porukka käskee. Poliitikot toimivat Kerhon alaisuudessa. Sitten on media, joka ohjaa kansan kohti yleisesti hyväksyttyä - sellaista mukavan pyöreää - totuutta, jota ei kyseenalaisteta. Keskustelua käydään sivistyneesti merkityksettömistä yksityiskohdista.

  Puhtaassa markkinataloudessa pätee “laissez faire”: Mitään kaupantekoa ei ole säädelty ja verotettu. Kaikki kauppa on vapaata. Kaupanteon lainalaisuudet määrittävät palveluiden ja tuotteiden hinnat. Kysyntä ja tarjonta määräävät kaiken. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tuomittu köyhyyteen, koska jos kaikilla olisi paljon rahaa, nousisivat tuotteiden hinnat nopeasti ylös. Vain pieni osa kansasta voi olla rikkaita. Ja he ovat kaikki satanisteja. Ilman satanismia ei voi pärjätä. Toisaalta sen kanssa ei pääse neulansilmästä läpi kohti taivasten valtakuntaa.

  Summa summarum: Ihmiselämä on piinaa kaikille. Se on sellaiseksi säädetty. Mutta miksi suurrikkaat haluaisivat maksaa palkkoja johtajillekaan, ellei ole pakko? Jos kerran halutaan ottaa työläiset ulkomailta; ihmisiä, jotka suostuvat muutaman euron tuntipalkkoihin, niin otetaan saman tien myös johtajat, jotka suostuvat 500 euron kuukausiliksoihin. Se on selvää säästöä. Hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen, jossa suurin osa kansasta on keskiluokkaa. Jos ei taloudellisesti, niin ainakin henkisesti. USA:ssa tämä malli romutettiin pikkuhiljaa 60-luvulta alkaen. Enää siitä ei ole mitään jäljellä. Suomessa hyvinvointivaltiota pidetään yllä lainarahalla. Ei ole enää ollut tarpeeksi menestyviä juttuja. Ihmiset on tyhmennetty ja nujerrettu. Rahanluontioikeus annettu Euron myötä Brysseliin. Valuutan arvo pysyy alati korkealla. Tämä kehitys suosii vain rikkaita. Köyhät köyhtyvät. 

  Ufot eivät elättele toiveita maailmasta jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Vastavoimat ajavat toisiaan eteenpäin. Ufot eivät pidä ihmisiä kädestä kiinni vaikeuksien hetkellä, koska ihmisten pitää oppia pitämään itse itsestään huolta. Jos joku tekee kaiken puolestasi, totut siihen. Laiskistut ja passivoidut. Jos ei mene eteenpäin niin näivettyy, sillä maailma ympärillä ei pysähdy. Downshiftaaminen ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat laiskoja. Vaan sitä, että kellokortti leimataan kaksi tuntia myöhemmin sisään tai kaksi tuntia aikaisemmin ulos.

  En pidä itseäni minään mallikansalaisena. Olen henkisesti ja fyysisesti laiska. En haluaisi juuri nähdä vaivaa. Tällaiseksi olen kasvanut. Kuin vuorimänty, kieroon. Yritän silti rimpuilla vastaan, mutta olisi tämän helpommaksikin voinut tehdä. Olenkin sitä mieltä, että ihminen pitää opettaa työteliääksi ja aktiiviseksi pienestä pitäen. Tällöin siitä tulee luontevaa toimintaa. Vaivannäköä ei pidä erityisenä ponnisteluna, vaan se on kaiken lähtökohta. Joka päivä pitää nähdä vaivaa. Mutta sen voi tehdä kevyin mielin. Suuren karhunpalveluksen lapselleen tekee se, joka opettaa tämän laiskuuteen. Passiivisuus on masennuksen kehto.

  Kun on tehnyt työtä heti aamusta, voi loppupäivän ottaa iisisti. Ei kaiken tarvitse olla tip top. Status ja maine ovat vain ylimääräistä painolastia. Jotain jota pitää vaalia sen säilyttääkseen. On helpompaa elää ilman asioita, joiden ylläpitäminen tuottaa stressiä. Kuin munkki. Vailla omaisuutta. Puhdistaa mielensä meditaatiolla. Ehkä tulevaisuudessa yritän itse päästä leijumaan tietoisuuden aalloilla painottomuuden tilassa. Vailla huolia, vailla tuskaa, vailla murheita, vailla mitään ylimääräistä. Pelkkä tietoisuus omasta olemassaolosta. Henkinen pääoma, jota kerrytetään lukemalla ja opiskelemalla, myös kahlitsee ajattelua. Se luo kaavoja, joiden pohjalta suunnistaa ja edetä. Kaavoja jotka kangistavat. Kirjat stimuloivat ajattelua, mutta ovat myös täynnä mielikuvituksettomia ajatuksia. Tietoa. Valheita. Mielipiteitä. Mielen turhaa painolastia. Ehkä tärkeämpää onkin meditoida.

  Ihmisten kulttuurissa tieto on valtaa. Sitä ei jaeta, koska silloin sillä ei ole enää samaa arvoa. Ihmisten elämä on kilpailu. Se mitä sinulla on, on joltain muulta pois. Siksi tietoa vaalitaan eikä levitetä. Valheita sen sijaan levitetään, jotta saadaan vastustajien elämää sekoitettua. Heidän aikansa kuluu valheiden kiistämiseen. Kun valhetta levitetään tarpeeksi paljon, siitä tulee totuus. Ihmiset jotka ovat sisäistäneet valheen josta on tehty yleinen totuus, eivät enää haluaisi kyseenalaistaa sitä. Samalla he kyseenalaistaisivat oman sosiaalisen asemansa ja henkisen hyvinvointinsa. On helpompi olla osa valhetta. Samoin kuin ei kannata valehdella itselleen, ei ihmisen kannata myöskään ruokkia pinnallisia ajatuksia. Pitää haastaa itseään. Sitä on hyvin paljon se mitä ajattelee. Ajatteleminenkin on tekemistä. Kasvuprosessi "kokonaiseksi" ihmiseksi on kuitenkin vaikea. Siinä onkin yksi ihmisen suurista ongelmista. Ihmisellä kestää 20-40 vuotta varttua aikuiseksi, koska jokaisen pitää opetella kaikki asiat alusta lähtien. Mitään ei anneta pohjalle. Kollektiivinen tietoisuus on tapettu myrkyttämällä. Ihmiset on eristetty toisistaan. Jokainen on yksin. Baabelin torni – ehkä keinoäly on sellainen. Kenties pystymme uuden teknologian avulla kommunikoimaan toistemme kanssa ilman tarvetta samaan kieleen. Epäilen vain, että tuo kanava on korruptoitu. Vähintäänkin sitä valvotaan tarkasti. 

 Entisaikoina ihminen eli 40-vuotiaaksi. Nykyään eletään 70-vuotiaiksi. Tulevaisuudessa voitaisiin elää 150-vuotiaiksi. Mutta mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin vuodet vierivät. Ne putoilevat päällekkäin yhä tiiviimmäksi nipuksi, josta niitä on vuosi vuodelta vaikeampi erottaa toisistaan. Eivät ne kaikki samanlaisia ole. Mutta suhteessa koko elämään yksi vuosi on aina vaan lyhyempi aika. Siksi ihmiselämän tärkein aika on lapsuus ja nuoruus. Sitä tulee vaalia ja siihen tulee panostaa. Ihmisinä olemme toki koko elämämme ajan lapsia.